Kuka minä olen? - Rengas
Kuka minä olen? - Rengas
Kuka minä olen? - Rengas
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
eletty todeksi jo paljon ennen Saksojen yhdistymistä,<br />
vastustaja vain oli silloin helpommin määriteltävissä<br />
ja kristittyjen profiili selkeämpi. Nyt<br />
idänkin kirkkoon on hiljalleen hiipimässä puutuminen<br />
ja mukautuminen. Profiilin nostaminen<br />
käy esimerkiksi ympäristö- tai maahanmuuttopolitiikan<br />
kautta. Mutta entäs se kristillinen profiili?<br />
Julkisuuden henkilöt kristillisten juhlien vetonauloina<br />
eivät ole ainakaan Suomesta tuttu ilmiö.<br />
Kun julkisuutta tavalla tai toisella niittänyt henkilö<br />
nousee kirkkopäivälavalle ja ottaa mikrofonin<br />
käteen, tiedotusvälineet saavat haluamaansa<br />
uutismateriaalia — ja julkkiksellehan tällainen<br />
sopii vallan mainiosti. Valitettavasti ravitsevinkaan<br />
hengellinen matkaevästys ei tunnu vetävän<br />
massoja samalla tavalla. Missä on aarteesi, siellä<br />
on myös sydämesi...? No, ehkä ilmiössä on kyse<br />
vain peri-inhimillisestä uteliaisuudesta ja kristityille<br />
kai tehtäväksikin annetun ihmisten verkkokalastuksen<br />
nykyaikaisista metodeista. Näihin<br />
tilaisuuksiin ei onneksi tarvinnut mennä – eikä<br />
niihin olisi mahtunutkaan.<br />
Kulttuuria<br />
Kirkkopäivien kulttuurianti oli laajaa ja monipuolista;<br />
siitä tulivat varmasti nauttimaan nekin,<br />
jotka eivät muuten kirkon touhuista oikein välitä.<br />
”Kirche überfüllt” -kyltit herättivät niin täkäläisissä<br />
kristityissä kuin ”pakanoissakin” hilpeyttä.<br />
Kotiseurakuntani pastori Schlage tiivisti idän<br />
kirkon tilanteen television iltauutisten haastattelussa<br />
hyvin: ”Wir erreichen nur unsere eigenen<br />
Leute.” Tämä lienee totta melkein kaikkialla.<br />
Täällä idässä sitä omaa väkeä vain on vähemmän.<br />
Poliittiset kysymykset ja kulttuuritarjonta ovat<br />
tietysti selkeä kädenojennus ja kutsu sille väestölle,<br />
jota ei pelkästään kristillisellä sanomalla<br />
tavoiteta. Mitä hyvää kirkkopäivistä idässä voisi<br />
poikia? Asennemuutosta kristillisyyttä ja kristittyjä<br />
kohtaan? Lisää jäseniä kirkkoon? Uutta itsevarmuutta<br />
täällä vähemmistönä eläville kristityille?<br />
Pitkämielisiä bussikuskeja? Toivottavasti<br />
kaikkea tätä.<br />
Leipää taivaasta<br />
Miten sitten suhtautua näihin kirkkopäivävieraisiin,<br />
jotka yhtäkkiä täyttivät koko kaupungin ja<br />
painoivat kirkollisten vaakakuppia roimasti alaspäin?<br />
Dresdeniläiset vaikuttivat kaiken kaikkiaan<br />
uteliailta, auttavaisilta ja avoimilta. Vieraat erotti<br />
kyllä joukosta muustakin kuin vihreästä huivista,<br />
mutta täkäläisistäpä ei päällepäin nähnytkään,<br />
kuuluvatko kirkkoon vaiko eivät – hyvä näin. Ainoa<br />
selvä maailmojen yhteentörmäys olisi voinut<br />
sattua ”Herrentag”-juhlijoiden kanssa, mutta<br />
heidän yleensä niin riehakas jodlauksensa Elben<br />
rannoilla vaikutti tällä kertaa kovin vaimealta, ja<br />
olutkärryjä vedettiin kaupungista pois päin. Reippailta<br />
ja rehdeiltä kristityiltä pystyi tuskin sielläkään<br />
välttymään. Omalla lähileipomollani oli<br />
toisenlainen ongelma: Kirkkopäivien kunniaksi<br />
oli hankittu erityinen jauhosekoitus ja sen mukana<br />
saatu upi-uskovaisia mainosjulisteita. Mutta<br />
miten saada valtaosaltaan ateistinen asiakaskunta<br />
ostamaan leipää, jonka nimi on ”Bibelbrot”<br />
ja jonka kuulemma taivas lähettää? No, voihan<br />
sitä pysyä asiallisenakin: ”Ein lockeres und helles<br />
mediterranes Brot” täydensi mainosjulisteen kitsisen<br />
kielen. Kitsistä puheen ollen: Kirkkopäivien<br />
sydänlogo oli idealtaan loistava, mutta miksi ih-<br />
8-9 • 2011 | 11
Change language