Kuka minä olen? - Rengas

Ihanat naiset Saksanmaalla
Kuka olet?
Olen Riitta Ropponen, eläkkeellä Suomesta. Työurani
aikana toimin sihteerin, tiedottajan ja kustannustoimittajan
tehtävissä. Viihdyn kaupungissa,
varsinkin nyt, kun asun suurten puistojen
tuntumassa ja saan kaiken tarvitsemani kävelymatkan
päästä. Harrastan tähtitiedettä, luen mielelläni
tiedejulkaisuja ja elämäkertoja sekä dekkareita.
Puhun (ja luen) päivittäin ruotsia, suomea,
englantia ja vieläkin huonoa saksaani. Olen mukana
hoitamassa seurakunnan kirjastoa täällä
Frankfurtin suomalaisessa seurakunnassa.
Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan?
Ensimmäisen kerran kuljin Saksan halki junalla
1960-luvun alussa Sveitsiin mennessäni eli näin
kaiken junan ikkunasta.
Miten tulit lähteneeksi Saksaan? Miksi juuri
tänne?
Poikani muutti Frankfurtiin jo 1990-luvun alussa,
kun rahamarkkinat avattiin Saksassa. Kävin
täällä muutamia kertoja. Sitten syksyllä 2006,
kun poikani ja hänen perheensä kysyivät, voisinko
ajatella muuttavani tänne auttamaan lasten
hoitamisessa, tartuin heti tilaisuuteen. Ensi
alkuun olin paljon lasten kanssa leikkipuistoissa
ja nyt, kun on hankittu Tessa-koira ja lapset
ovat kasvaneet, on koirapuistojen ja pitkien kävelylenkkien
vuoro.
Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne
muuttaessasi?
Ensivaikutelmani on pysynyt sieltä 60-luvulta
saakka: ystävällisyys, kohteliaisuus ja auttamisen
alttius.
Kerro jokin alkuaikojen kommellus?
En muista mitään kommelluksia, mutta on niitä
varmaan kielen kanssa ollut.
Millainen oli Suomi, josta lähdit?
Hyvin keskitetysti ohjattu ja säännelty elintarvike-
ja muu teollisuus: massatuotantoa voittojen
optimoimiseksi. Erittäin tehokas verojen keruu,
joka on mahdollistanut ns. hyvinvointivaltion ja
esim. ilmaisen opetuksen kaikille. Jatkuva kaksikielisyystaistelu,
joka nostetaan esille aina parempien
aiheiden puuttuessa.
Mitä sinuun on saksalaisuudesta
tarttunut?
Kun sama ihminen tulee
vastaan muutaman
kerran, niin alan jo tervehtiä.
Miten suomalaisuus
näkyy sinussa?
Huonosti, kun minua
yleensä luullaan ranskalaiseksi,
kreikkalaiseksi
tai espanjalaiseksi. Kerron kylläkin heti
keskustelun alussa, että olen Suomesta. Kerran
Bangkokin lentokentällä passijonossa tunsin olevani
hyvin eurooppalainen muiden eurooppalaisten
joukossa.
Nimeä jokin suomalainen lempilaulusi? Miksi
juuri se?
Tällä hetkellä ”Vem kan segla för utan vind...” tai
”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa...”, joita lauleskelen
itsekin möreällä äänelläni. Jostakin syystä
äitini kielsi minua laulamasta ”ruusu-laulua”, kun
olin kouluikäinen. Pidän kansanlauluista.
Mikä on parasta Suomessa?
En kaipaa maisemia tai ruokia, mutta muutaman
hyvän ystävän kanssa käytäviä pitkiä keskusteluja.
Sisukkuus – voittavat vaikka jääkiekon maailmanmestaruuden,
kun tarpeeksi ärsytetään.
Mikä on parasta Saksassa?
Ystävällisyys, monipuolisuus. On helppo saada
tuoretta ruokaa kävelymatkan päästä.
Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit?
Eipä auta jossitella – elämä kuljettaa.
Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla
on sinulle?
Se on linkki lapsuudessa saatuun kasvatukseen
länsimaiseen kristilliseen kulttuuriin, jonka kantava
voima on myötätunto lähimmäisiä kohtaan
ja anteeksianto. Seurakunta on kuin ylimääräinen
suurperhe. On mukava tavata muitakin tänne
ajautuneita ja vaihtaa kuulumisia. Kirjasto on tietenkin
tärkeä ja kirjojen parissa puuhaaminen.
Haastattelu Ritva Prinz
kuva: Outi Kyytsönen
8-9 • 2011 | 13