Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
Lääninhallitusten keskeiset arviot peruspalveluiden tilasta ... - Poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Lääninhallitusten</strong><br />
<strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong><br />
<strong>peruspalveluiden</strong> <strong>tilasta</strong><br />
2006<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> suorittama toimialansa<br />
<strong>peruspalveluiden</strong> arviointi<br />
Hallinto<br />
SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 31/2007
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
- 3 -
- 4 -<br />
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Sisällysluettelo<br />
- 5 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Sisällysluettelo<br />
KUVAILULEHTI ......................................................................................................................................... 2<br />
JOHDANTO ............................................................................................................................................... 9<br />
1. TOIMEKSIANTO JA TYÖN ORGANISOINTI ....................................................................................... 15<br />
2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ ....................................................................................................................... 19<br />
3. ARVIOINNIN KESKEISET TULOKSET ............................................................................................... 37<br />
4. TIEDONHANKINTA JA ARVIOINTIMENETELMÄT ............................................................................. 47<br />
5. TURVALLISUUS .................................................................................................................................. 49<br />
5.1. POLIISITOIMI .............................................................................................................................. 50<br />
5.1.1 Paikallispoliisin hälytyspalvelut vuonna 2006 ........................................................................ 52<br />
5.1.2 Paikallispoliisin tutkintapalvelut vuonna 2006 ........................................................................ 59<br />
5.1.3 Paikallispoliisin lupapalvelut vuonna 2006 ............................................................................ 68<br />
5.1.4 Paikallispoliisin hälytyspalvelut vuonna 2006 - pilotointi ........................................................ 72<br />
5.2. PELASTUSTOIMI ........................................................................................................................ 75<br />
5.2.1. Pelastustoimen palvelujen saatavuus .................................................................................. 75<br />
5.2.2. Onnettomuuksien ennaltaehkäisyä koskevien palvelujen saatavuus ................................... 85<br />
6. HALLINNON TOIMIVUUS ................................................................................................................... 93<br />
6.1. VALTION ALUE- JA PAIKALLISHALLINNON PALVELUTAVOITTEET ......................................... 94<br />
6.2. HALLINNONRAJAT YLITTÄVÄ PALVELUJEN TUOTTAMINEN .................................................. 96<br />
6.2.1 Yhteyspalvelupisteet Suomessa ........................................................................................... 98<br />
6.2.2 Yhteyspalvelupisteiden saavutettavuus ............................................................................... 100<br />
6.2.3 Yhteispalvelu kehittyy .......................................................................................................... 103<br />
6.3. JULKISHALLINNON SÄHKÖISTEN ASIOINTIPALVELUJEN KÄYTTÖ ..................................... 105<br />
6.4. POLIISIN VERKKOPALVELUT (erityisesti sähköisen henkilökortin avulla saatavat palvelut) .... 108<br />
6.4.1 <strong>Poliisi</strong>n verkkopalvelujen kysyntä vuonna 2006 .................................................................. 108<br />
6.4.2 Kansalaisnäkökulma ........................................................................................................... 109<br />
7. OSAAMINEN ....................................................................................................................................... 111<br />
7.1. OPETUSTOIMI ...........................................................................................................................112<br />
7.1.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus .......................................................................112<br />
7.1.2 Perusopetuksen jälkeinen välitön koulutukseen sijoittuminen............................................. 124<br />
7.1.3 Tillgång till svenskspråkig grundläggande utbildning .......................................................... 133<br />
- 6 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.1.4 Placering i fortsatt utbildning efter avslutad svenskspråkig grundläggande utbildning ........ 139<br />
7.2. KIRJASTOTOIMI ....................................................................................................................... 146<br />
7.2.1. Kirjastotoimen henkilöstöresurssien määrän ja laadun kehitys .......................................... 146<br />
7.3. LIIKUNTATOIMI ......................................................................................................................... 155<br />
7.3.1. Kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten liikunnassa ........................ 155<br />
7.4. NUORISOTOIMI ........................................................................................................................ 164<br />
7.4.1. Nuorten työpajatoiminta ..................................................................................................... 164<br />
8. HYVINVOINTI .................................................................................................................................... 177<br />
8.1. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMI ................................................................................................. 178<br />
8.1.1. Vanhusten terveyspalvelujen alueellinen saatavuus .......................................................... 178<br />
8.1.2 Sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut Oulun läänissä vuonna 2006 - pilotointi .... 198<br />
9. KULUTTAJAN ASEMA ...................................................................................................................... 213<br />
9.1. ELÄINLÄÄKINTÄHUOLTO ........................................................................................................ 214<br />
9.2. ELINTARVIKEVALVONTA ......................................................................................................... 223<br />
9.2.1. Kuntien elintarvikevalvonnan järjestäminen ....................................................................... 225<br />
9.2.2. Elintarvikevalvonnan riittävyys............................................................................................ 225<br />
10. LIIKENNEPALVELUT ...................................................................................................................... 231<br />
10.1. LIIKENNEPALVELUJEN TARJONTA, TARVE JA KATTAVUUS SEKÄ<br />
VAIHTOYHTEYKSIEN SUJUVUUS .................................................................................................. 232<br />
11. POIKKIHALLINNOLLINEN KOHDE ................................................................................................ 241<br />
11.1. SOSIAALI- JA TERVEYSTOIMEN JA KOULUTOIMEN KULJETUSTEN<br />
TEHOKKUUS JA KUSTANNUKSET ................................................................................................. 242<br />
KUVAKUETTELO .................................................................................................................................. 250<br />
TALUKKOLUETTELO ........................................................................................................................... 252<br />
- 7 -
- 8 -<br />
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
- 9 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Johdanto<br />
Pohjoismaisen hyvinvoinnin perustana ovat turvallinen<br />
yhteiskunta, toimiva markkinatalous ja väestön korkeatasoiset<br />
peruspalvelut. Vaurauden karttuessa ja lakiperustan<br />
täydentyessä julkishallinto on päävastuussa Suomen<br />
peruspalvelujen tuotannosta. Kunnat tuottavat kansalaisten<br />
peruspalveluista noin kaksi kolmasosaa ja valtio<br />
vajaan kolmasosan. Palvelujen tuotantoon osallistuvat<br />
myös kansankirkot, muut uskonnolliset yhteisöt ja kansalaisjärjestöt.<br />
Yhteisöllisyyden näkökulmasta kolmannen<br />
sektorin merkitys on varsin suuri. Lukuisat organisaatiot<br />
täydentävät ja korvaavat sosiaaliturvan aukkoja ja toiminnan<br />
hitautta. Yksityisten palvelujen käyttö lisääntyy<br />
julkisen sektorin ruuhkautuessa, varallisuuden lisääntyessä<br />
ja vakuutusjärjestelmien käytön yleistyessä. Aukottomana<br />
pidetystä sosiaaliturvasta huolimatta työssä olevat<br />
perheet ja opiskelijat käyttävät myös kolmannen sektorin<br />
tukijärjestelmiä. Puhumattakaan työttömistä ja syrjäytyneistä.<br />
Avoin sektori on perinteisesti tuottanut kaupalliset<br />
palvelut. Tilaaja-tuottaja-mallin yleistyessä julkinen<br />
sektori hankkii yhä enemmän peruspalveluja avoimelta<br />
sektorilta.<br />
Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisella ovat pitkät<br />
perinteet. Evankelisluterilainen kansankirkko ja pitäjänkokoukset<br />
jo ennen vuoden 1865 kunnallisasetusta pyrkivät<br />
huolehtimaan kansanopetuksesta, sairaanhoidosta,<br />
köyhäinruoduista ja nälän sekä kulkutautien ehkäisystä.<br />
Kirkkokurilla pidettiin kansaa opissa ja ojennuksessa.<br />
Lääneillä ja niiden maaherroilla, kihlakunnan voudeilla<br />
ja nimismiehillä oli <strong>keskeiset</strong> roolit kurin ja järjestyksen<br />
ylläpidossa edistettäessä kansalaisten turvallisuutta sekä<br />
kaikinpuolista selviytymistä. Jo hyödynaikakaudella kirkko<br />
opasti sanankuulijoita elinkeinoissa ja kaupankäynnissä.<br />
Saarnastuoleista annettiin elinkeinoneuvontaa, opetettiin<br />
hallan torjuntaa, viljelyn ja karjatalouden edistämistä<br />
sekä nälkäkausista selviämistä. Kansaa kehotettiin lukutaitoon<br />
ja hyviin tapoihin. Pappien ja porvareiden toimesta<br />
perustettiin talousseuroja ja elinkeinoja edistäviä yhdistyksiä.<br />
Kunnallishallinnon vakiintuessa myös kaupungeissa<br />
hyvinvointipalvelujen tuottaminen on perustunut kuntien<br />
ja valtion työnjakoon. Paikallistason kansanvaltaisessa<br />
ohjauksessa kunnat ovat keräämillään verovaroilla, palvelumaksujen<br />
tuotoilla, tasattuna valtionavuilla, tuottaneet<br />
kansalaisten koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalialan<br />
sekä lukuisien muiden pienempien sektoreiden peruspalvelut.<br />
Valtio on vastannut yleisestä turvallisuudesta, järjestyksestä,<br />
lupahallinnosta, tarkastustehtävistä, arviointityöstä<br />
sekä osaltaan alueiden kehittämisestä. Valtion<br />
vahvaa kuntien ohjausta ja yksilöityä määräysvaltaa on<br />
1980-luvulta lähtien ratkaisevasti vähennetty. Taloudessaan<br />
ja palvelutuotannossaan kunnilla on vahva itsehallinto,<br />
kunhan ne noudattavat perustuslakia, palvelutuotannon<br />
erityislainsäädäntöä, palvelujen hyväksyttyä tasoa ja<br />
saavutettavuutta sekä muuta ohjausta. Valtion aluehallinnon<br />
tehtävänä on lakiperusteisesti ohjata ja valvoa, edistää<br />
ja arvioida palvelutuotantoa ja kansalaisten oikeuksien<br />
toteutumista lainmukaisina ja tasaveroisina.<br />
Peruspalveluihin luetaan väestön usein tarvitsemat<br />
välttämättömyyspalvelut, joiden häiriötön saatavuus ja<br />
saavutettavuus on turvallisen ja hyvän elämän perusta.<br />
Niitä ovat muun muassa yksilön elämänkaareen liittyvät<br />
äitiys- ja lastenneuvola-, synnytys-, päivähoito-, koulutus-,<br />
kirjasto-, liikunta-, nuoriso-, terveydenhuolto- ja sairaanhoito-,<br />
sosiaali-, julkiset liikenne- ja vanhustenhuollon<br />
palvelut. Niiden ohella kansalaiset tarvitsevat turvallisuus-,<br />
järjestys-, oikeus- ja logistisia palveluja. Elinkeinojen<br />
osalla tarvitaan eläinlääkäri-, ympäristöterveydenhuolto-,<br />
elintarviketarkastus-, kuluttajansuoja- ja kilpailuhallinnon<br />
sekä lupa- ja tarkastuspalveluja. Järjestäytyneen<br />
ja toimivan yhteiskunnan perustana ovat myös maistraattien<br />
ja väestörekisteri- sekä tilastokeskuksen tuottamat<br />
palvelut. Lisäksi kaikilla toimialoilla on viranomaisten<br />
johdolla varauduttava poikkeusolojen hallintaan. Teknistyneessä<br />
ja kansainvälisessä kehitystilanteessa poikkeusolot<br />
ovat hyvinkin yleisiä. Niitä ovat muun muassa luonnonvoimien<br />
aiheuttamat myrskyt, tulvat, pakkasjaksot,<br />
sähkökatkokset ja sähkön puutteen aiheuttamat laajamittaiset<br />
häiriö kaikilla elämänaloilla. Pitkäkestoisina häiriötilat<br />
aiheuttavat suuria ongelmia ja kustannuseriä ihmisten<br />
arjessa. Poikkeusoloihin varautuminen ja poikkeustilanteiden<br />
hallinta on jokaisen toimijatahon vastuulla.<br />
Avoimen sektorin palveluista tärkeimpiä ovat kaupan,<br />
postin, pankin, apteekin ja liikenteen palvelut. Tekniikan<br />
kehittyessä myös mediapalvelujen merkitys on kasvanut<br />
palvelutuotannossa erityisesti syrjäseuduilla. Vähäisen<br />
väestön, pitkien etäisyyksien ja niukkojen voimavarojen<br />
vuoksi lakkaavia palveluyksiköitä joudutaan korvaamaan<br />
informaatiotekniikan uusilla käyttötavoilla. Ky-<br />
- 10 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
seeseen tulevat muun muassa etäopetus, verkostokoulut,<br />
etäterveydenhuolto, matkojen yhdistäminen, yhteispalvelutuotanto<br />
ja sosiaalisten verkostojen ylläpito. Kirkot,<br />
kansalaisjärjestöt, vapaaehtoinen maanpuolustustyö, Suomen<br />
Punainen Risti ja useat muut järjestöt tukevat toiminnallaan<br />
kansalaisten yleistä peruspalvelujen saantia.<br />
Jatkuvasti syntyvää peruspalveluvajetta paikataan niin<br />
maaseudulla kuin kaupungeissakin kolmannen sektorin<br />
toimijain avulla. Sosiaalisten rakenteiden hajoaminen on<br />
asettanut tarpeen kehittää uusia yhteisöllisiä toimintamuotoja.<br />
Vuoden 2000 maaliskuussa uudistettu perustuslaki<br />
vahvisti kansalaisten perustuslaillista asemaa ja oikeuksia<br />
peruspalvelujen saantiin asuinpaikasta ja yhteiskunnallisesta<br />
asemasta riippumatta. Kansalaiset ovat entistä<br />
aktiivisempia peräämään oikeuksiaan lakisääteisten ja<br />
totuttujen palvelujen saantiin. Keskeisiä vaatimuksia ovat<br />
oikeudet lasten päivähoitoon, kouluavustajiin, erilaisiin<br />
kuljetuksiin, terveyspalveluihin, sosiaalitukeen, opintojen<br />
avustamiseen ja vanhustenhuoltoon. Yhteiskunnan palvelutuotantoon<br />
ja sen tasoon sekä monipuolisuuteen asetetaan<br />
yhä lisääntyviä vaatimuksia. Lääninhallituksiin osoitetut<br />
kantelut palvelujen toimivuuden ongelmista lisääntyvät<br />
jatkuvasti. Ongelmaksi onkin kohoamassa vaikeus<br />
yhteen sovittaa lisääntyvät vaatimukset, väestö- ja aluerakenteiden<br />
suuret muutokset ja voimavarojen riittävyys<br />
nykyisillä periaatteilla tuottaa kansalaisten lakisääteiset<br />
ja totutut peruspalvelut. Selviytymisen alueelliset erot<br />
edellyttävät palvelurakenteiden ja tuotantoalueiden uudelleen<br />
arviointia sekä uudistamista.<br />
Peruspalvelujen arviointi<br />
Suomi on lähes kokonaan harvaan asuttu maa. Sen<br />
eri osissa vallitsevat hyvin erilaiset väestö- ja elinkeinorakenteet<br />
sekä elämisen olosuhteet. Huomattava osa pinta-alasta<br />
on täysin asumatonta. Laajoilla alueilla on vain<br />
muutamia asukkaita neliökilometrillä. Kuntakeskukset<br />
muodostavat maaseudun taajamat, mutta useimmat niistäkin<br />
menettävät jatkuvasti väestöään. Maakuntakeskuksetkaan<br />
ilman vahvaa elinkeinotoimintaa tai koulutuskeskusta<br />
eivät pystyt pidättämään valikoivaa lähtömuuttoa.<br />
Teollisuus- ja yliopistokaupungit, erityisesti maan eteläosissa<br />
ovat muuton pääasiallisia kohteita. Elinkeino- ja<br />
koulutusrakenteiden muutokseen mukautuva Suomi on<br />
peruspalvelutuotannossaan suurten muutosten keskellä.<br />
Pääkeskusten ja niiden lähialueiden palvelutuotanto ei<br />
pysty aina vastaamaan kasvaviin tarpeisiin. Syrjäseuduilla<br />
palvelutuotannon perusta rapautuu pitkien etäisyyksien,<br />
vähenevän väestön ja niukkojen voimavarojen johdosta.<br />
Syrjäseuduilla palvelujen hakumatkojen pituus on<br />
kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Pohjois- ja Itä-Suomessa<br />
peruskoulun yläluokkien ja lukion oppilaiden pisimmät<br />
päivittäiset koulumatkat ovat kuin Helsingin nuori<br />
kävisi päivittäin koulua Mikkelissä! Erityispalvelujen<br />
hakumatkat saattavat olla satoja kilometrejä, vaikkapa<br />
Utsjoelta tai Enontekiöstä Rovaniemeen. Asutuksen keskittyessä<br />
syrjäseutujen väestön peruspalvelujen saatavuus<br />
on vaarassa heiketä edelleen ilman erityistoimia. Kasvukeskusten<br />
palvelutuotannon on vaikea pysyä väestönkasvun<br />
tahdissa. Erityisesti monet kaupunkiseutujen pienet<br />
kunnat eivät pysty tuottamaan uusien lähiöiden palveluja<br />
väestönkasvun edellyttämällä tavalla.<br />
Vaikka lainsäädäntö edellyttää yhtäläistä peruspalvelutasoa<br />
maan kaikissa osissa, etäisyydet ja väestöpohja<br />
asettavat palvelujen saatavuudelle käytännön rajat. Syrjäseuduilla<br />
hälytysajoneuvojen paikalle tulo saattaa pahimmillaan<br />
kestää jopa tunteja, mikä asettaa hädänalaiset<br />
kansalaiset hyvin eriarvoiseen asemaan maan eri osissa.<br />
Keskuksissa palvelut saattavat olla lähellä, mutta niiden<br />
tarjonta tarpeeseen nähden voi ajoittain olla riittämätöntä.<br />
Ongelma koetaan ainakin useiden sairaaloiden päivystyspoliklinikoilla.<br />
Peruspalvelujen arvioinnissa onkin erotettava<br />
palvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Saavutettavuudessa<br />
voi olla kyse sekä niukasta saatavuudesta että<br />
pitkien etäisyyksien ja puutteellisten liikenneyhteyksien<br />
palveluille aiheuttamista aikaviiveistä ja korkeista kustannuksista.<br />
Kyse ei ole vain pohjoisen, vaan myös maan eteläosien<br />
syrjäisten alueiden sekä saaristojen ongelmista.<br />
Tilastokeskuksen määrittelyn mukaan maassa on yli kolmesataa<br />
kuntaa, joiden olosuhteissa harva asutus ja pitkät<br />
etäisyydet tuottavat peruspalvelujen toteuttamiselle merkittäviä<br />
ongelmia.<br />
Valtiohallinnon palveluverkko on asutuksen harventumisen<br />
ja säästösyiden vuoksi selvästi heikentynyt. Suurin<br />
suhteellinen työpaikkakato on toteutunut maan pohjois-<br />
ja itäosissa, erityisesti Lapissa. Kuntien palvelutuotanto<br />
riippuu asutusrakenteesta, väestömäärästä, tuloperustasta<br />
ja kuntapäättäjien asennemaailmasta. Avoimen<br />
sektorin ja valtion liikelaitosten palvelutuotantoa ohjaavat<br />
tehokkuus- ja taloudellisuusvaatimukset, tuottavuus<br />
sekä kilpailutilanne. Väestön vähentyminen ja tuloperustan<br />
heikentyminen vievät edellytyksiä julkisen palvelutuotannon<br />
hankinnalta kilpailutetulta avoimelta sektorilta.<br />
Yrityksille ei yksinkertaisesti ole riittävästi asiakkaita.<br />
Tilanne lisää syrjäseuduilla julkishallinnon yksinomaista<br />
vastuuta peruspalvelujen tuottamisessa. Vaikeimmilla alueilla<br />
kyse on myös paikallisten työpaikkojen säilymisestä<br />
ja kansanvaltaisen ohjauksen vahvasta otteesta yhteen<br />
sovittaa pienten väestömäärien monialaista palvelutuotantoa.<br />
Yritysten toimesta sitä tuskin riittävästi tapahtuisi.<br />
Lähihistorian kehitys on osaltaan syynä käsillä olevaan<br />
tarpeeseen muuttaa peruspalvelutuotantoa. Valtion<br />
kuntiin kohdistuneen normiohjauksen purku ja valtion-<br />
- 11 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
osuuksien mukauttaminen kunnan väestömäärään ja väestön<br />
elinolosuhteisiin perustuvaksi kokonaisvaltionosuudeksi<br />
lisätyn itsehallinnon ohella johti lähes kaikkien palvelutuotannon<br />
kuntayhtymien purkuun. Kunnat halusivat<br />
itse hoitaa asukkaidensa tarpeet isännöimällä myös käytettäviä<br />
voimavaroja. Pienetkin kunnat halusivat itse toteuttaa<br />
kuntalaistensa peruspalvelutuotannon. Yhteiskunnan<br />
raju rakenteellinen muutos, vahvistetut yksilönoikeudet,<br />
kasvavat sosiaaliset ongelmat yhdessä vaatimustason<br />
kohoamisen kanssa aiheuttavat nyt palvelutuotannon ongelmia.<br />
Selviytyminen on edellyttänyt säästöjä, jotka on<br />
kohdistettu tasapuolisesti kaikkiin menoihin, missä se on<br />
ollut mahdollista. Monilta osin palvelutuotannossa on alitettu<br />
jopa lakisääteinen taso. Kansalaisten asema suhteessa<br />
palvelujen saantiin ja talouselämän kehittämismahdollisuuksiin<br />
on eriarvoistunut sekä alueellisesti että rakenteellisesti.<br />
Valtiohallinnon viimevuosien toimenpiteet ovat yhtälailla<br />
vaikuttaneet peruspalvelutuotantoon ja kansalaisten<br />
asemaan. Kansallisen kilpailukyvyn tehostaminen ja<br />
työvoiman turvaaminen myös avoimen sektorin tarpeisiin<br />
on edellyttänyt toiminnan tehostamista. Valtion tuottavuustavoitteet<br />
ja teknologian käytön vaatimus ovat vähentäneet<br />
työvoimaa ja keskittäneet palvelutuotantoa. Kaikilla<br />
hallinnonaloilla suoritetut toimenpiteet ovat aiheuttaneet<br />
erityisesti syrjäseuduilla peruspalveluvajetta, joka näkyy<br />
teiden kunnossa, julkisen liikenteen uudelleen järjestelynä<br />
ja useimpien toimintojen supistamisena. Tosin valtio<br />
on samanaikaisesti käynnistänyt useita hankkeita yhteispalvelutuotannon<br />
toteuttamiseksi ja sisäisen turvallisuuden<br />
edistämiseksi. Valtio edellyttää nyt myös kunnilta rakenteiden<br />
ja palvelutuotannon uudistamista vapaaehtoisilla<br />
ratkaisuilla. Tosin niihin liittyy myös rakenteellisia<br />
ja taloudellisia velvoitteita.<br />
Kuntien, valtion ja avoimen sektorin toimenpiteet<br />
ovat perustuneet rakennemuutokseen ja pakkoon tehostaa<br />
toimintoja. Niiden yhteisvaikutus on muuttanut erityisesti<br />
syrjäisten seutujen ihmisten elinolosuhteita. Asiakkaiden<br />
puuttuessa merkittävä osa kyläkouluista, kaupoista,<br />
posteista, kirjastoista ja muista palveluista on lakkautettu.<br />
Osa palveluista on liikkuvia, mutta huoltoasemien<br />
liikennemyymälät alkavat korvata kannattamattomia myymäläautoreittejä.<br />
Kansalaiskuulemisissa suurinta huolta on<br />
kannettu kaupan, liikenteen, lääkehuollon ja kunnallisen<br />
kotiavustuksen toiminnan jatkumisesta sekä tiestön kunnon<br />
heikentymisestä. Kylille kaivataan “kylärenkejä ja –<br />
piikoja” huolehtimaan ikääntyvän väestön kotona asumisesta.<br />
Avun tarve kasvaa jatkuvasti maatilojen ja niiden<br />
raskaan kaluston vähetessä. Asukkaat tarvitsevat ulkopuolista<br />
apua teiden auraukseen, puuhuoltoon ja päivittäisten<br />
askareiden toteuttamiseen. Vastaavia toisiin olosuhteisiin<br />
perustuvia palveluja tarvitaan taajamayhteisöissä. Kotiavustus-<br />
ja vanhustenhuoltotyö edellyttää laajennusta ja<br />
monipuolistamista ikääntyneen väestön lisääntyessä.<br />
Muutoksen seuranta ja tulevaisuuteen suuntautuvien<br />
toimenpiteiden toteuttaminen edellyttävät yhteiskunnallisen<br />
kehityksen jatkuvaa seurantaa ja arviointia. Lakiin<br />
perustuen lääninhallitukset ovat jo kymmenen vuoden ajan<br />
seitsemän ministeriön toimeksiannosta sisäasiainministeriön<br />
johdolla toteuttaneet ja kehittäneet peruspalvelujen<br />
arviointia. Tehtävä sopii hyvin lääninhallituksille, sillä ne<br />
ovat valtion monialaisia aluehallintoviranomaisia, joilla<br />
on monipuolinen tehtäväkokonaisuus ja hyvä alueidensa<br />
tuntemus. Lisäksi lääninhallituksilla on kiinteä ja monipuolinen<br />
tulosohjaussuhde valtion keskushallintoon, kiinteä<br />
yhteys muuhun aluehallintoon sekä monipuolinen ohjaussuhde<br />
kuntiin. Lääninhallitukset toimivat useiden toimialojen<br />
lupaviranomaisena, mikä edellyttää myös alueen<br />
elinkeinoelämän hyvää tuntemusta. Tämän ohella lääninhallituksen<br />
tehtäviin kuuluu EU:n rakennerahastojen<br />
sivistys- ja sosiaalitoimen hallinnointi sekä osallistuminen<br />
aluekehitystehtäviin.<br />
Lääninhallitukset toimivat turvallisuusviranomaisena<br />
sekä ylläpitävät suunnitelmia ja valmiutta selviytyä<br />
yhdessä muiden aluehallintoviranomaisten ja kuntien<br />
kanssa kriiseistä sekä poikkeusoloista. Sisäisen turvallisuuden<br />
viranomaisena lääninhallituksille on osoitettu monialaisia<br />
tehtäviä. <strong>Lääninhallitusten</strong> tehtäväksi on muotoutumassa<br />
alueensa toimintojen tilannekuvan ylläpito.<br />
Kyse ei ole ainoastaan poikkeusolojen hallinnan edellyttämästä<br />
tilannekuvasta, vaan arjen elämän onnistumisen<br />
seurannasta sekä siitä annettavasta tilannekuvasta keskusja<br />
aluehallinnon eri toimijoille sekä kunnille. Yhteiskunnan<br />
tilan seurantaa varten on kehitteillä sähköinen paikkatietojärjestelmä,<br />
jossa reaaliajassa voidaan todeta hyvinkin<br />
yksityiskohtaisesti alueen rakenteen ja palvelutarpeen<br />
sekä –tuotannon kehitys. Ikä- ja olosuhdevakioidun<br />
palvelutarpeen perusteella tulee mahdolliseksi uudistaa<br />
palvelutuotantoa ja sen taustalla olevien organisaatioiden<br />
rakennetta.<br />
Peruspalvelujen arviointi on valittujen prosessien<br />
jatkuvaa tai periodista seurantaa. Arvioinnin tuloksista<br />
kehitetään jokaisen läänin osalta yhteen sovitettavat tilannekuvat,<br />
joista valtion keskushallinto saa ajantasaisen<br />
tiedon yhteiskunnan <strong>tilasta</strong> ja peruspalvelutuotannon toimivuudesta<br />
maan eri osissa. Yhtälailla peruspalvelujen<br />
tuottajat, kunnat ja yritykset saavat tarvitsemiaan tietoja<br />
palvelutuotannon <strong>tilasta</strong> omilla alueillaan ja koko maassa.<br />
Yleisen turvallisuuden näkökulmasta on tärkeää tietää,<br />
miten voimavarojen allokoinnissa tulee menetellä eri<br />
alueilla vuoden- ja vuorokauden eri aikoina. Kaikki toimijat<br />
voivat optimoida voimavarojen käytön palvelujen<br />
turvaamisessa myös yhteistyötä kehittämällä. Erityisesti<br />
harvaan asutuilla alueilla tulee edellyttää omavastuisuuden<br />
korostamista kodeissa ja palveluyksiköissä, joihin<br />
hälytysajoneuvot eivät useinkaan ehdi riittävän ajoissa<br />
- 12 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ongelmien sattuessa. Liikkuvien palvelujen ensivasteen<br />
kehittäminen lisää myös syrjässä asuvien ihmisten turvallisuutta.<br />
Peruspalvelujen arvioinnin tilannekuvaan voidaan<br />
tallettaa kaikki onnettomuudet, niiden alueellinen sijoittuminen<br />
ja mahdollinen keskittyminen. Muodostuvien<br />
klustereiden perusteella voidaan päätellä niiden esiintymisen<br />
syitä ja poistamismahdollisuuksia. Tietojen perusteella<br />
eri viranomaiset voivat allokoida resurssien käyttöä<br />
ja kehittää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Niissä<br />
usein tarvitaan useiden viranomaisten sekä paikallisen<br />
väestön yhteistyötä. Yhteiskunnallisen muutoksen paikkatietojen<br />
perusteella voidaan ennakoida myös tulevia<br />
investointi- ja toimintatarpeita esimerkiksi koulutuksessa,<br />
terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja julkisen liikenteen<br />
järjestämisessä. Tilannekuva antaa taustatietoa myös<br />
palvelu- ja hallintorakenteiden jatkuvalle uudistamiselle.<br />
Tärkeimpien peruspalvelujen toteuttamisalueista, työssäkäynnin<br />
suuntautumisesta ja riittävästä väestö- sekä tuloperustasta<br />
voi vähitellen hahmottua myös luontaisia, nykyistä<br />
suurempia hallinto- ja yhteistoiminta-alueita.<br />
Voimakas rakennemuutos on hallinnon ja palvelutuotannon<br />
aloilla käynnistänyt useita kansallisia hankkeita,<br />
joiden avulla pyritään varmistamaan pohjoismainen<br />
hyvinvointi ja kansalaisten toimivat peruspalvelut. Arviointivuonna<br />
kunnat ovat valmistaneet ehdotuksia kuntaja<br />
palvelurakenteen uudistamiseksi (PARAS-hanke). Laissa<br />
edellytetään pääkaupunkiseudun neljän kaupungin nykyistä<br />
läheisempää yhteistyötä. Toiseksi kuudeltatoista<br />
kaupunkikeskukselta lähikuntineen edellytetään nykyistä<br />
tiiviimpää yhteistoimintaa. Perusterveydenhuollossa edellytetään<br />
palvelutuotantokokonaisuuksia, joiden asukasluku<br />
olisi vähintään 20 000. Samoin ammatillisen koulutuksen<br />
kokoamista edellytetään kuntayhtymiin, joiden ylläpitäjäkuntien<br />
yhteinen väestö ylittää 50 000 asukasta.<br />
Samalla valtioneuvosto asettaa erityisseurantaan kunnat,<br />
joiden talous on pysyväisluonteisesti alijäämäinen. PA-<br />
RAS-hankkeen ongelma-alueiksi jäävät erityisesti harvaan<br />
asutut seudut, joiden palvelutuotannon uudistamiseksi laissa<br />
ei ole selkeitä tavoitteita tai toimintalinjoja.<br />
Sisäasiainministeriö on asettanut ministeriön ja lääninhallitusten<br />
yhteisen työryhmän selvittämään harvaan<br />
asuttujen alueiden palvelutuotannon turvaamiseen tähtäävän<br />
hankkeen (HARVA-hanke). Tilastokeskuksen rajauksen<br />
mukaan yli 300 kuntaa kuuluu ryhmään, jossa esiintyy<br />
harvan asutuksen aiheuttamia palvelujen tuotanto-ongelmia.<br />
Onkin ilmeistä, että peruspalvelujen arvioinnissa<br />
on erikseen tarkasteltava palvelujen riittävyyttä ja toisaalta<br />
riittävyyttä sekä saavutettavuutta. Myös sisäisen turvallisuuden<br />
ohjelman toteuttamisessa erilaisia alueita tulee<br />
lähestyä toisistaan poikkeavilla toimenpiteillä. Sama tavoite<br />
koskee myös sähköisten järjestelmien käyttöönottoa,<br />
mikä jo nyt on toteutettu tukipalvelujen organisoinnissa,<br />
etäopetuksessa, terveydenhuollossa ja yhteispalvelutuotannossa.<br />
Tietoyhteiskunnan mahdollisuudet tulee<br />
ottaa täysimääräisenä käyttöön valtion ja kuntien yhteistyönä.<br />
Peruspalvelujen arviointitiedot auttavat yhteispalvelujen<br />
suunnittelua ja toteuttamista. Peruspalvelujen arvioinnin<br />
tuloksista voidaan hahmottaa myös maan eri osien<br />
profiloituminen innovatiivisuudessa, osaamisessa ja elinkeinoissa.<br />
Tiedot antavat perustaa myös Suomen koulutus-,<br />
innovaatio- ja elinkeinopolitiikan uudistamiselle.<br />
Useiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden<br />
rekrytointialueet ovat menettäneet väestöään, mikä<br />
jo lähitulevaisuudessa merkitsee opiskelijain vähentymistä.<br />
Useiden innovaatiokeskittymien osaamisperusta ja alueen<br />
elinkeinoelämä eivät rakenteellisesti kohtaa. Alueprofiilien<br />
hahmottaminen helpottaa myös valtion tehtävien<br />
hajauttamista pääkaupunkiseudulta ja perustettavien uusien<br />
tehtävien sijoittamista. Peruspalvelujen arvioinnin<br />
paikkatieto- ja metodihanke (PATIO-hanke) valmistelee<br />
yhdessä Kunta it-hankkeen ja PARAS-hankkeen kanssa<br />
nykyistä parempaa tietoperustaa yhteiskuntakehityksen<br />
tiulannekuvan luomiseksi ja talouden sekä tuottavuuden<br />
edistämiseksi.<br />
Yhteiskuntamuutos peruspalvelujen<br />
näkökulmasta<br />
Yhdeksän vuosikymmentä sitten itsenäistynyt Suomi<br />
on erinomaisella tavalla sopeuttanut toimintaansa ulkoisen<br />
toimintaympäristön muutoksen ja sisäisten tarpeiden<br />
mukaan. Itsenäistymisen jälkeen talouden ja sosiaalipolitiikan<br />
uudistamisen perustana oli itsenäistää maaton<br />
väestö luovuttamalla heille maata ja metsää. Torpparien<br />
vapautuslakia seurasivat useat täydentävät lait, joiden<br />
vaikutuksesta asutus levisi rintamailta kohti saloseutuja.<br />
Viisi sodan vuotta koettelivat kansakunnan sietokyvyn<br />
äärimmilleen niin rintamalla kuin kotiseuduilla. Selviytyminen<br />
sodasta jo välirauhan aikaan edellytti jälleen kerran<br />
maan ja metsän jakamista tilattomalle väelle. Puolen<br />
miljoonan evakon asuttaminen edellytti jälleen asutusmallin<br />
laajentamista, vaikka toisaalta sotakorvausteollisuus<br />
edellytti työvoimaa myös kaupunkien teollisuuteen. Rintamalta<br />
palaaville ja sotaleskille jaettiin maata vuosien<br />
1936 ja 1945 asutuslakien nojalla. Asutustoimintaa jatkettiin<br />
muiden mahdollisuuksien puuttuessa aina 1960-<br />
luvulle saakka. Syrjäseuduille asutettu työvoima tarvittiin<br />
metsä- ja uittotöihin sekä koko maan käsittävän infrastruktuurin<br />
rakentamiseen.<br />
Maatalouden ylituotanto, metsätöiden koneellistuminen<br />
ja koulutustason nousu sekä teollisuuden ja palvelujen<br />
kehitys käänsivät asutuksen ekspansion maaseudulta<br />
kohti kaupunkeja ja Ruotsia. Samanaikainen koulutus-<br />
- 13 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
tason nousu ja vaurastuminen kiihdyttivät väestön muuttoa<br />
maalta kuntakeskuksiin ja kaupunkeihin. Sodanjälkeiset<br />
suuret ikäluokat alkoivat etsiä tulevaisuuttaan asutuskeskuksista.<br />
Maaseudulle jäi tuolloin vielä työssä oleva<br />
sodan sukupolvi ja heidän lapsiaan. Siirtyminen agraariyhteiskunnasta<br />
kohti teollisuutta, palveluelinkeinoja sekä<br />
osaamisperusteista elinkeinorakennetta on kiihtyvästi keskittänyt<br />
työpaikkoja, väestöä, osaamista, innovatiivisuutta<br />
ja sosiaalista pääomaa. Maan kaikissa osissa nuorisolla<br />
ovat olleet hyvät mahdollisuudet hakeutua koulutuksen<br />
kautta yhä vaativampiin tehtäviin, myös ulkomailla. Nykyisellään<br />
noin puolet ikäluokastaan siirtyy yliopistoihin<br />
tai ammattikorkeakouluihin. Nuorten muuttovirta suuntautuu<br />
koulutus- ja teollisuuskeskuksiin. Syrjäseuduilla jää<br />
vain osa nuorisosta, heidän vanhempiaan sekä vielä elossa<br />
olevaa sota-ajan kokenutta väestöä.<br />
Suomen sisäistä muutosta vauhdittaa kansainvälistyminen.<br />
Avoin markkinatalous etsii vapaasti parhaimpia<br />
sijaintikohteita. Panostamalla osaamiseen ja tietotaitoon<br />
Suomi kohosi nopeasti korkean teknologian osaajaksi ja<br />
tuottajaksi. Globaali kilpailu on kuitenkin segmentoimassa<br />
myös alan tuotantoa lähelle suuria markkinoita ja halvempia<br />
tuotantokustannuksia. Tunnetuilla teknologiapaikkakunnilla<br />
tapahtuu jatkuvasti teollisuuden rakennekehitystä<br />
ja irtisanomisia Maataloudesta vapautuu edelleen työvoimaa<br />
rakennekehityksen johdosta. Metsäteollisuus on<br />
integroitunut kansainvälisiin konserneihin, jossa raakaaineet,<br />
tuotanto ja logistiikka sopeutetaan globaalitalouden<br />
kehyksiin. Metalliteollisuuden asema on vahva, mutta<br />
jatkojalostuksen työvoimasta on pulaa, mikä osaltaan<br />
vauhdittaa töiden siirtämistä ulkomaille. Palvelusektori on<br />
kasvanut voimakkaasti, mutta matkailua ja palvelun vientituotteita<br />
lukuun ottamatta kasvu kytkeytyy väestömäärään<br />
ja ostovoimaan sekä ulkomaisiin asiakkaisiin. Huippuosaamisen<br />
fokusointia terävöitetään koulutus- ja tutkimusrakenteiden<br />
uudistamisella vastaamaan nykyistä paremmin<br />
kansainväliseen kysyntään.<br />
Palvelutuotannon näkökulmasta nopeasti edennyt<br />
rakennemuutos on ongelmallinen. Historian aiemmat vaiheet<br />
hajauttivat asutuksen kohti periferiaa. Vallinneissa<br />
oloissa irrallisen väestön kytkeminen eri alueiden perustöihin<br />
oli kansakunnan menestymisen kannalta välttämätöntä.<br />
Nyt Suomi on edennyt rakenteeseen, jossa väestön<br />
pääosa asuu pääkaupunkiseudulla, läntisellä rannikkoseudulla<br />
sekä yliopistokaupungeissa lähialuseineen. Mainitut<br />
tulomuuttoalueet edellyttävät palvelukapasiteetin lisäämistä.<br />
Samanaikaisesti pitää huolehtia jo eteläänkin laajentuneista<br />
haja-asutusalueita, joiden väestö vähentyy,<br />
ikääntyy ja palvelutarpeet kasvavat. Kokonaisvarallisuudesta<br />
tulisi yhä suurempi osa käyttää kilpailukyvyn parantamiseen,<br />
avaimen sektorin työvoiman saatavuuden<br />
turvaamiseen ja innovatiiviseen kehittämiseen. Seuraavasta<br />
havaitaan, että läänitasoillakin alueelliset kehitysprofiilit<br />
ovat muotoutumassa hyvinkin erilaisiksi, puhumattakaan<br />
seutujen ja kuntien välisistä eroista.<br />
Etelä-Suomen läänissä asuu 40 % Suomen koko<br />
väestöstä, 60 % ulkomaalaistaustaisista. Kuntien talousarvioiden<br />
vuosikatteista Etelä-Suomen läänissä on 54 %.<br />
Koko maan kaupan, ravitsemus- ja majoitustoiminnan<br />
henkilökunnasta noin puolet on kyseisessä läänissä. Kuntien<br />
talousarvioissa koko maan verotuloista on alueella<br />
noin puolet. Samoin koko maan työllisestä väestöstä.<br />
Itä-Suomen lääniä luonnehtivat korkea maa- ja metsätalouden<br />
työvoiman osuus, valtionosuuksien suuri määrä<br />
kuntien talousarvioissa, väestön korkea kuolleisuus, kuntien<br />
suuri lukumäärä suhteessa väestömäärään ja yli 65-<br />
vuotiaiden suuri osuus koko väestöstä. Länsi-Suomen lääniä<br />
luonnehtivat kuntien suuri määrä, teollisuuden ja maatalouden<br />
suuri työvoimaosuus ja suuret valtionosuudet<br />
kuntien talousarvioissa.<br />
Oulun lääniä luonnehtivat peruselinkeinojen suuri<br />
työllistävyys, majoitusliikkeiden korkea käyttöaste, suuret<br />
valtionosuudet kuntien talousarvioissa, kuntien suuri<br />
lukumäärä suhteessa väestöön, pieni ulkomaalaisten osuus,<br />
teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden alhainen työvoimaosuus<br />
sekä vilkas omakotirakentaminen. Lappi profiloituu<br />
matkailijayöpymisillä, ravintoloiden ja majoitusliikkeiden<br />
määrällä sekä niiden työvoimaosuudella, kuntien<br />
korkeilla valtionosuuksilla sekä kuntien lukumäärällä suhteessa<br />
asukaslukuun. Heikoimmin Lappi profiloituu kuntien<br />
positiivisilla vuosikatteilla, ulkomaalaistaustaisella<br />
väestöllä, teollisuuden ja kaupan työvoimaosuudella sekä<br />
teollisuustuotannon jalostusarvolla asukasta kohti.<br />
Lapissa asuu vajaa 4 % maan koko väestöstä Lapin,<br />
Oulun ja Itä-Suomen läänit erottuvat voimakkaasti korkean<br />
työttömyyden, nuorisotyöttömyyden ja raskaan huoltosuhteen<br />
alueina. Seuraavasta kartta-analyysistä havaitaan,<br />
että peruspalvelujen tuotantoedellytykset ja palvelujen<br />
saatavuus sekä niiden aiheuttamat kustannukset poikkeavat<br />
merkittävästi suuralueiden, mutta myös yksittäisten<br />
kuntien välillä. Tulokset antavat taustan vuoden 2006<br />
peruspalvelujen arvioinnille sekä tarpeelle muuttaa kunta-<br />
ja palvelutuotannon rakenteita vastaamaan yhteiskunnan<br />
suuriin muutoksiin ja kasvaviin haasteisiin.<br />
- 14 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ja ty<br />
1. Toimeksianto ja työn ja organisointi työn - 15 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Toimeksianto ja ty<br />
Toimeksianto ja työn orga<br />
Toimeksianto ja työn organisointi<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> yhdestoista peruspalvelujen arviointiraportti<br />
perustuu sisäasiainministeriön toimeksiantoon<br />
(SM:n kirje 28.6.2006 SM-2006-02083/Ha-11), jossa<br />
määritellään lääninhallitusten toimialan vuotta 2006 koskevien<br />
peruspalvelujen arvioinnin kohteet. Arvioinnin<br />
kohteet on valittu yhteistyössä lääninhallituksia ohjaavien<br />
viranomaisten kanssa. Arviointikohteista sovitaan hallinnonaloittaisissa<br />
tulossopimuksissa, ja ne sisältyvät lääninhallitusten<br />
peruspalvelujen usean vuoden arviointisuunnitelmaan,<br />
joka päivitetään vuosittain. Suomen Kuntaliit-<br />
Vuoden 2006 arviointikohteet SM:n ohjauskirjeen mukaan<br />
TURVALLISUUS<br />
<strong>Poliisi</strong>toimi<br />
Paikallispoliisin palvelut<br />
Pelastustoimi<br />
Pelastustoimen palvelujen saatavuus<br />
* Toimintavalmiusajat riskialueittain<br />
verrattuna tavoitetasoon<br />
Onnettomuuksien ehkäisyä koskevien<br />
palvelujen saatavuus<br />
* Palotarkastusten määrä suhteessa<br />
velvoitteisiin<br />
* Valistusta saaneita % asukasluvusta<br />
suhteessa tavoitteeseen<br />
HALLINNON TOIMIVUUS<br />
Valtion paikallis- ja aluehallinnon palvelutavoitteet<br />
Hallinnonalarajat ylittävä palvelujen tuottaminen<br />
* yhteispalvelu<br />
Sähköiset palvelut, osuus palveluista<br />
<strong>Poliisi</strong>n verkkopalvelut / erityisesti sähköisen henkilökortin<br />
avulla saatavat<br />
OSAAMINEN<br />
Opetustoimi<br />
Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus<br />
Perusopetuksen jälkeinen koulutukseen<br />
sijoittuminen<br />
Kirjastotoimi<br />
Kirjastotoimen henkilöstöresurssien<br />
määrän ja laadun kehitys<br />
Liikuntatoimi<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka<br />
aikuisten kunto- ja terveysliikunnassa<br />
Nuorisotoimi<br />
Nuorten työpajatoiminta<br />
HYVINVOINTI<br />
Sosiaali- ja terveystoimi<br />
Terveyspalvelujen alueellinen saatavuus<br />
verrattuna vuoteen 2002<br />
KULUTTAJAN ASEMA<br />
Eläinlääkintähuolto kuluttajan aseman kannalta<br />
Elintarvikevalvonta kuluttajan aseman kannalta<br />
LIIKENNEPALVELUT<br />
Liikennepalvelujen tarjonta, tarve ja riittävyys<br />
Vaihtoyhteyksien sujuvuus<br />
POIKKIHALLINNOLLINEN KOHDE<br />
Sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen kuljetusten<br />
tehokkuus ja kustannukset<br />
- 16 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
to on ollut mukana arviointikohteiden valinnassa.<br />
Valtion paikallis- ja aluehallinnon palvelutavoitteiden<br />
toteutumisesta laaditaan valtakunnallinen toteutumisraportti<br />
erillisenä raporttina. Näin ollen peruspalvelujen<br />
arviointiraportissa ei käsitellä palvelutavoitteiden<br />
toteumatietoja.<br />
Vuotta 2006 koskeva peruspalvelujen arviointi<br />
tehdään soveltuvin osin edellisten vuosien tapaan karttaesittämistä<br />
hyödyntäen. Keskeisenä lähtökohtana on<br />
kuvata palvelujen saatavuutta ottaen huomioon palvelutarve<br />
ja kysyntä. Valtakunnallisen vertailtavuuden saavuttamiseksi<br />
arviointi tehdään kaikissa lääninhallituksissa<br />
yhdenmukaisesti, ja arvioinnissa käytetään tarvittavilta<br />
osin yhtenäistä Tilastokeskukselta saatavaa tietoaineistoa<br />
ja yhteisesti sovittavaa esittämistapaa.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> suorittaman arvioinnin tietopohjana<br />
on käytetty pääasiassa olemassa olevia rekistereitä<br />
ja tilastollisista julkaisuista saatavia tietoja. Kunnille<br />
suunnattuja kyselyjä on tehty vain tapauksissa, joissa<br />
tarvittavaa tietoa ei ole ollut muuten saatavissa. Näissä<br />
tapauksissa on hyödynnetty internet -pohjaista kyselyä.<br />
Oulun lääninhallitus on toiminut peruspalvelujen<br />
arvioinnin syventämiseen tähtäävän pilotointikokeilun<br />
toteuttajana oman lääninsä alueella. Työ toteutettiin sosiaali-<br />
ja terveystoimen, poliisitoimen sekä poikkihallinnollisen<br />
arviointikohteen käsittelyn yhteydessä. Pilotoinnista<br />
saatuja kokemuksia on tarkoitus hyödyntää<br />
peruspalvelujen arviointia edelleen kehitettäessä.<br />
Oulun lääninhallitus vastaa valtakunnallisen peruspalvelujen<br />
arviointiraportin kokoamisen koordinoinnista,<br />
raportissa käytetystä karttaesittämisestä sekä analyysien<br />
taustalla olevan paikkatietoa hyödyntävän tietojärjestelmän<br />
kehittämisestä.<br />
Sisäasiainministeriö on määritellyt yhdessä lääninhallitusten<br />
sekä ohjaavien ministeriöiden ja virastojen<br />
kanssa seuraavat arviointikohteet, joita on myöhemmin<br />
osin tarkennettu. Vuotta 2006 koskevan arviointikierroksen<br />
poikkihallinnollisena arviointikohteena on sosiaali- ja<br />
terveystoimen kuljetusten tehokkuus ja kustannukset.<br />
Valtakunnallinen peruspalvelujen arviointiraportti<br />
luovutetaan painettuna raporttina 1.6.2007 sisäasiainministeriön<br />
ja asianomaisten ministeriöiden käyttöön.<br />
Sisäasianministeriö on antanut Oulun lääninhallitukselle<br />
tehtäväksi laatia valtakunnallinen yhteenvetoraportti.<br />
Raportin kirjoittajat ovat eri lääninhallitusten asiantuntijoita.<br />
Kirjoittajien ja karttavastaavien nimet on lueteltu<br />
kunkin arviointikohteen lopussa. Samassa yhteydessä<br />
löytyvät myös henkilöiden yhteystiedot.<br />
Raportin valmistumista valvoo Oulun lääninhallituksen<br />
johtoryhmä.<br />
Arviointityöstä vastaa Oulun lääninhallituksen johtoryhmä,<br />
jonka tehtävänä on ohjata, arvioida ja kehittää<br />
lääninhallituksen toimintaa. Johtoryhmä käsittelee lääninhallituksen<br />
toimintaa ohjaavat <strong>keskeiset</strong> tavoitteet, toimintalinjat<br />
ja toiminnan painoalueet, tulossuunnitelmat ja<br />
osastoja koskevat <strong>keskeiset</strong> asiat. Johtoryhmä arvioi myös<br />
toiminnan tuloksellisuutta sekä käsittelee ja sovittaa yhteen<br />
muut laajakantoiset sekä periaatteellisesti tärkeät asiat.<br />
Raportin kokoamisesta on vastannut kehittämispäällikkö<br />
FM Olli Aulaskari, joka on toiminut myös karttaryhmän<br />
puheenjohtajana. Julkaisun taulukot on viimeistellyt<br />
suunnittelija, merkonomi Eija Rasila. Julkaisun on<br />
taittanut graafinen suunnittelija Juhani Rasila. Oikoluvusta<br />
on vastannut Oulun lääninhallituksen harjoittelija, FM<br />
Marjo Pääkkö.<br />
Johtoryhmä<br />
Maaherra, FT, Eino Siuruainen, puheenjohtaja<br />
Läänin sosiaali- ja terveysneuvos, YTL,<br />
Marja-Leena Kärkkäinen<br />
Lääninsivistysneuvos, FT, Pertti Kokkonen<br />
Lääninpoliisijohtaja, OTK, VT, Sauli Kuha<br />
Liikennehallintopäällikkö, FM, Tapani Rossi<br />
Lääninvalmiusjohtaja, DI, Mauno Mäkäräinen<br />
Oikeushallintopäällikkö, OTM, Kari Filpus<br />
Osastopäällikkö, OTK, VT, Arja Ylönen<br />
henkilöstön edustaja,<br />
Ylivirastomestari, Taisto Tiri,<br />
Yhteystiedot<br />
Puhelin 0205 17181<br />
Telefax 02051 78224<br />
Sähköposti muotoa:<br />
etunimi.sukunimi@olh.intermin.fi<br />
www.laaninhallitus.fi/oulu<br />
Viestintäpäällikkö, YTM, Ulla Niemelä, sihteeri<br />
- 17 -
- 18 -<br />
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Toimintaympäristö<br />
Toimintaympäristö<br />
2. Toimintaympäristö<br />
Maaherra, FT Eino Siuruainen<br />
- 19 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Toimintaympäristö<br />
Asutus ja väestö<br />
Suomen asutusrakenne on muotoutunut vuosisatojen<br />
aikana. Väestö hakeutui alueille, jotka mahdollistivat<br />
elannon, antoivat mahdollisimman suuren turvallisuuden<br />
ja sijaitsivat luontaisten liikennereittien varrella. Riista,<br />
kala, kaskiviljely, tervanpoltto, maatalous, koskivoima,<br />
teollisuus, kaupankäynti ja merenkulku sekä palvelut ovat<br />
vaikuttaneet asutuksen syntyyn, sijaintiin ja väestönkehitykseen.<br />
Itsenäisyyden aikana maan käyttö talous- ja sosiaalipolitiikan<br />
välineenä jatkui 1960-luvulle saakka.<br />
Teollisuuden ja palvelujen kasvu sekä toimenpiteet maataloustuotannon<br />
supistamiseksi käynnistivät joukkomuuton<br />
keskuksiin ja Ruotsiin. Vaurastuminen, koulutustason<br />
nousu, yliopistojen perustaminen ja yleinen kehitys kiihdyttivät<br />
väestön keskittymistä taajamiin, kaupunkeihin ja<br />
pääkaupunkiseudulle. Nykyisellään vain suurimpien kaupunkien<br />
väestö kasvaa, maakuntakaupungitkin menettävät<br />
väestöään ympäristökuntiin. Kuvassa 1 esitetään nykyinen<br />
asutusrakenne 1 km x 1 km peruskarttalehtiruudukossa.<br />
Kuvasta havaitaan, että asumattomat valkeat ruudut<br />
ovat yleisiä Pohjois-Suomessa, mutta asumattomat<br />
ruudut yleistyvät myös maan eteläosan syrjäisissä kunnissa.<br />
Asuttujen ruutujen väestöanalyysi (Tilastokeskuksen<br />
väestöruutuaineisto 2005) osoittaa, että pelkästään yli<br />
85-vuotiaiden asuttamia ruutuja on runsaasti koko maassa.<br />
Tarkasteltaessa ruutuja, joissa kaikki asukkaat ovat ylittäneet<br />
64 vuoden iän, ruutujen lukumäärä kasvaa edellisestä<br />
merkittävästi. Edellisten lisäksi tarkasteltaessa ruutuja,<br />
joissa kaikki naispuoliset asukkaat ovat ylittäneet hedelmällisyysiän,<br />
ruutujen määrä edelleen kasvaa. Vastaavasti<br />
jos tarkastellaan lasten ja nuorten määrää karttalehtiruuduissa,<br />
havaitaan, kuinka nopeasti ilman suuria muutoksia<br />
Suomen väestön pääosa keskittyy pääkeskuksiin,<br />
niiden lähiseuduille, liikennereittien varsille sekä toimiville<br />
teollisuus-, kaivos- ja matkailupaikkakunnille. Kuvasta<br />
2 havaitaan Suomen väestön pääkeskittymät. Peruspalvelutuotannon<br />
näkökulmasta on olennaista seurata väestön<br />
alueellista ja rakenteellista muutosta. Palvelutuotannon<br />
perustana on ikä- ja tarvevakioitu väestö kunkin<br />
ajankohdan tarpeineen. Myös PARAS-hanke asetti tavoitteiksi<br />
sekä perusterveydenhuollon että ammatillisen koulutuksen<br />
minimiväestöpohjat. Kuntarakenteen uudistuksen<br />
perustana tulisi olla tieto oman kunnan ja lähikuntien<br />
asutus- ja väestörakenteen kehityksestä. Varsinkin harvaan<br />
asutuissa kunnissa, joita tilastokeskuksen määrityksen<br />
mukaan on yli kolmesataa (kuva 3). Mainituilla alueilla<br />
kansalaisten peruspalvelujen järjestäminen kohtaa<br />
yhä suurempia vaikeuksia.<br />
Kuvasta 4. havaitaan, että pääosa Suomen väestöstä<br />
asuu harvalukuisissa, oloissamme tiheään asutuissa kaupungeissa.<br />
Sen sijaan vähäinen väestönosuus asui pienissä,<br />
harvaan asutuissa kunnissa. PARAS-hankkeen edellyttämän<br />
väestöpohjan saavuttaminen keskeisillä palvelualoilla<br />
edellyttää useiden kuntien yhteistyötä ja kuntaliitoksia.<br />
Vuoden 2006 aikana valmisteltiin 14 kuntaa koskevat<br />
liitokset, jotka toteutettiin vuoden 2007 alussa. Kuvasta<br />
5. havaitaan väestöntiheyden suuret alueelliset erot.<br />
Suomen keskimääräinen väestöntiheys on 17.2 asukasta /<br />
km2. Etelä-Suomen läänissä väestöntiheys on 70 henkilöä<br />
/ km2, Oulun läänissä vain Oulu, Kempele ja Oulunsalo<br />
ylittävät kyseisen arvon. Kainuussa asukkaita on 4 ja<br />
Lapissa 1 neliökilometrillä. Pääosassa Suomen kunnista<br />
asukkaita on alle 10 neliökilometrillä. Korkeilla leveyksillä<br />
pääosa valtioiden pohjoisosista on harvaan asuttuja<br />
alueita, joiden palvelutuotanto edellyttää uusia käytäntöjä<br />
ja teknologisia ratkaisuja. Palveluratkaisujen tuottamisessa<br />
Suomella korkean teknologian osaajana tulisi olla<br />
keskeinen rooli, mikä mahdollistaa myös palvelualan vientituotteiden<br />
kehittämisen sekä soveltamisen.<br />
Vuoden 2005 lopussa Suomen asukasluku oli 5 255<br />
580 henkilöä. Väestönkasvun oletetaan jatkuvan 2020-<br />
luvulle saakka. Kuvasta 6. havaitaan väestön edelleen<br />
keskittyvän pääkeskuksiin lähialueineen. Nuorten muuttoliike<br />
keskittää myös uuden sukupolven synnyttämisen<br />
kasvualueille. Lähtöalueilla ikääntyminen sen sijaan johtaa<br />
yhä kiihtyvämpään väestön luonnolliseen vähentymiseen.<br />
Pääasialliset väestön kasvualueet ovat maan eteläosa,<br />
läntinen rannikkoalue ja keskeisimmät yliopistokaupungit<br />
lähikuntineen. Sen sijaan suurimpia väestö menettäjiä<br />
ovat Itä-Lappi, Kainuu, Pohjois-Karjala, Keski-Suomen<br />
syrjäiset maalaiskunnat ja Pohjois-Satakunta. On<br />
syytä havaita, että entisen kehitysalueen, “savotta Suomen”,<br />
väestö-, työllisyys- ja sosiaaliset ongelmat laajentuvat<br />
jatkuvasti kohti Keski- ja Etelä-Suomen syrjäseutuja.<br />
Aiemmin kuviteltiin, että myönteinen rakennekehitys<br />
pikemminkin suuntautuisi etelästä kohti Lapin perukoita.<br />
Muutos osoittaa, että keskusten vetovoima ohjaa kiihtyvästi<br />
väestön muuttoa ja koko rakennekehitystä. Suomi<br />
- 20 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 1. Suomen asutut ja asumattomat<br />
1 km x 1 km karttalehtiruudut.<br />
Vihreät alueet asuttuja.<br />
muotoutuu toiminnallisten keskusten ja hiipuvien syrjäseutujen<br />
rakenteeksi. Poikkeuksen syrjäseuduilla muodostavat<br />
teollisuus-, kaivos- ja matkailupaikkakunnat. Tulevaisuudessa<br />
on varauduttava harvaan asutun maaseudun<br />
ja kasvukeskusten toisistaan eriytyvään palvelutuotantoon.<br />
Kuvasta 7. havaitaan lasten ja nuorten suhteellisen<br />
suuri osuus koko väestöstä. Lounais-Lapissa, Koillismaalla,<br />
läntisellä rannikkoalueella sekä pääkaupunkiseudulla,<br />
Turun ja Tampereen seudut mukaan luettuina lasten osuus<br />
on suurinta. Lasten osuus koko väestöstä on suurehko<br />
myös yliopistokaupungeissa lähiseutuineen. Verrattuna<br />
alle 15-vuotiaiden ikäluokkaan (kuva 8.), alle 7-vuotiaiden<br />
osuus koko väestöstä on edellistä keskittyneempi.<br />
Opiskelijat perustavat perheet ja jäävät opiskelupaikkakunnille.<br />
Lapsiperheitä muuttaa pääkeskuksiin ja niiden<br />
lähikuntiin. Viimeksi mainituissa rakennuspaikat ja toimiva<br />
päivähoito sekä pienet kouluyksiköt houkuttavat<br />
tulomuuttajia. Myös harvaan asutuissa suurissa kunnissa<br />
koululaiset tulevat yhä useammin kouluun lähietäisyydeltä.<br />
Väestön keskittyminen johtaa syrjäseuduilla kouluverkon<br />
saneeraukseen sekä pohdintaan, miten ylipäätänsä voidaan<br />
huolehtia lasten ja nuorten koulutusjärjestelmästä sekä<br />
koulutuksen tasa-arvosta. Väestön keskittyminen pakottaa<br />
uudistamaan palvelurakennetta, jotta palvelujen saatavuus<br />
voidaan turvata ja estää laajojen alueiden eriarvoistuminen.<br />
Pitkällä aikavälillä asutuksen pysyvyys riippuu<br />
työpaikoista ja toimeentulomahdollisuuksista sekä<br />
palvelujen saatavuudesta.<br />
Kuvasta 9. havaitaan alle 15-vuotiaiden voimakas<br />
keskittyminen vuoteen 2040 mennessä pääkaupunkiseudulle,<br />
yliopistokaupunkeihin lähikuntineen sekä Pohjanmaan<br />
rannikkoseudulle. Vahvimmilla alueilla ikäluokan<br />
osuuden oletetaan olevan noin kolmannes koko väestöstä.<br />
Sen sijaan Pohjois-Lapissa, ja laajoilla alueilla Itä- ja<br />
Keski-Suomessa ennakoidaan vain noin joka kymmenennen<br />
asukkaan olevan alla 15-vuotias. Kuntien välillä erot<br />
ovat suuret, puhumattakaan eroista kuntakeskusten ja syrjäseutujen<br />
välillä. Ikäluokkien pienentyminen vähentää<br />
koulutuskapasiteetin tarvetta, kasvattaa työvoimavajetta<br />
ja hidastaa väestön uusiutumista. Ilman tilanteen nykyistä<br />
parempaa hallintaa syrjäytyminen pienentää osaltaan työvoiman<br />
saatavuutta ja aiheuttaa merkittäviä kuntatalouksien<br />
kustannuksia. Ikäluokkien pienentymistä saattaa korvata<br />
maahanmuutto. Eri kieli- ja kulttuuritaustoista tuleva<br />
väestö edellyttää tehokasta ja monipuolista koulutusta<br />
sekä kotouttamistoimenpiteitä.<br />
Työikäisten osuus koko väestöstä on vielä suhteellisen<br />
tasainen maan eri osissa. Tosin Lapissa, Kainuussa,<br />
Pohjois-Karjalassa sekä Keski-Suomen syrjäisissä kunnissa<br />
työikäisen väestön osuus on laskenut jyrkimmin.<br />
Monilla lähtömuuttoalueilla työikäisiä poikamiehiä saattaa<br />
olla hyvinkin runsaasti. Usein he asuvat ikääntyvien<br />
vanhempiensa läheisyydessä, suorittavat pieniä askareita<br />
tai ovat vakinaisessa työssä, usein myös työttöminä tai<br />
eläkeläisinä. Kuvassa 10. nähdään eläkeikäisten osuus<br />
koko väestöstä kunnittain. Se on selvästi alueellinen peilikuva<br />
nuorelle ja työikäiselle väestölle. Keski-Suomen<br />
väestön nopea ikääntyminen on yllätys, mikä johtuu alueen<br />
nuoren väestön aktiivisesta lähtömuutosta. Yli 64-<br />
vuotiaiden suhteellinen osuus koko väestöstä on lisääntynyt<br />
voimakkaimmin koko Pohjois- ja Itä-Suomessa (kuva<br />
11.) Nuorten lähtömuutto kasvattaa eläkeläisten suhteellista<br />
osuutta. Rautavaaran kunnassa eläkeläisten osuus on<br />
tarkastelujaksona kohonnut lähes 10 %, koko maassa keskimäärin<br />
1,6. Eniten väestö on nuorentunut kaupunkien<br />
lähikunnissa, kuten Tyrnävällä ja Limingassa sekä Sammatissa<br />
ja pienessä Föglön kunnassa.<br />
Kuvasta 12. havaitaan, että kaikissa Suomen kunnissa<br />
eläkeläisten osuus koko väestöstä tulee merkittävästi<br />
kasvamaan, jopa lähes kaksinkertaistumaan vuoteen 2040<br />
mennessä. Eläkeläisten suhteellisen osuuden kasvu tapahtuu<br />
nopeimmin syrjäseuduilla. Voimakkaimmin ikäänty-<br />
- 21 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 2. Suomen väestö neliökilometrin<br />
ruuduissa vuoden 2005 lopussa<br />
Kuva 3. Tilastollinen kuntaryhmitys<br />
vuonna 2006 (HARVA-kunnat)<br />
- 22 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 4. Suomen kuntien määrä asukasluvun<br />
mukaan 2006<br />
- 23 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 5. Väestöntiheys kunnittain 1.1.2006 Kuva 6. Väkiluvun muutos kunnittain 2000 – 2006<br />
Kuva 7. Alle 7-vuotiaat kunnittain 2006 Kuva 8. Alle 15-vuotiaat kunnittain 2006<br />
- 24 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 9. Väestöennuste alle 15-vuotiaista kunnittain 2040 Kuva 10. Yli 64-vuotiaat kunnittain 2006<br />
Kuva 11. Yli 64-vuotiaiden osuuden muutos kunnittain<br />
2000 – 2006<br />
Kuva 12. Väestöennuste yli 64-vuotiaista kunnittain 2040<br />
- 25 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
neiden osuus kasvaa Itä-Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa<br />
ja keskeisen Suomen syrjäseuduilla. Muutoksen<br />
nopeutta ilmentää kuva 13, josta havaitaan, että väestön<br />
rakenteellinen muutos on niin intensiivistä, että syrjäisimmillä<br />
alueilla väestön keski-ikä on jopa pari vuosikymmentä<br />
korkeampi kuin nuorimman väestön alueilla. Verrattaessa<br />
taajamien ja syrjäseutujen keskimääräisiä ikiä,<br />
erot ovat saman kunnankin sisällä vieläkin merkittävästi<br />
suuremmat. Korkea keski-ikä sijoittuu jo aiemmin usein<br />
mainituille ongelma-aleille. Vain harvoilla alueilla väestön<br />
keski-ikä nuorentuu suhteessa elettyyn aikaan. Sen<br />
sijaan koko Itä-Lapissa, Kainuussa ja monissa Keski-Suomen<br />
kunnissa väestön keski-iän kasvu on ollut jopa moninkertainen<br />
elettyyn aikaan verrattuna. Eniten keski-ikä<br />
on kohonnut Velkualla, Kemijärvellä, Rautavaaralla sekä<br />
Sallassa. Sen sijaan jyrkimmin keski-ikä on laskenut Limingassa,<br />
Oripäässä, Vesilahdella ja Tyrnävällä.<br />
Väestörakennetta säätelevät syntyvyys, kuolleisuus<br />
ja muuttoliike. Syntyneiden suhteellinen enemmyys verrattuna<br />
kuolleisiin on ollut viime vuosina positiivisinta<br />
Oulun läänissä. Luonnollinen väestönlisäys on ollut vajaa<br />
viisi promillea koko väestöstä. Kolmen promillen tasoon<br />
yltää Etelä-Suomen lääni, koko maan keskiarvon<br />
ollessa noin kaksi promillea väestöstä. Syntyneiden enemmyys<br />
oli Itä-Suomen läänissä pari prosenttiyksikköä miinuksella.<br />
Läntisellä rannikkoalueella luonnollinen väestönlisäys<br />
on pääsääntöisesti positiivinen. Jokaisen läänin<br />
sisällä alueelliset erot ovat hyvin suuria. Myönteisintä<br />
luonnollinen väestönlisäys on pääkeskuksissa lähialueineen.<br />
Sen sijaan negatiivisinta kehitys on jo aiemmin kuvatuilla<br />
vanhusvaltaisilla alueilla. Luonnollisen väestönlisäyksen<br />
ennusteisiin vaikuttavat luonnollisesti väestön<br />
liikkeet ja talouden sekä työpaikkojen kehitys. Myös peruspalvelutuotannon<br />
monipuolisuus ja taso vaikuttavat<br />
alueen maineeseen mahdollisena muuton kohteena<br />
Väestön muuttoliike muovaa jatkuvasti alueiden<br />
väestömääriä ja rakenteita. Kuvasta 14. havaitaan kunnittainen<br />
muuttoase 2000-luvun alkuvuosina. Sinivärin tummuusasteesta<br />
voidaan selkeästi nähdä pääasialliset muuton<br />
kohteet, joihin tulijoita on ollut poismuuttajia selkeästi<br />
enemmän. Väestö on edelleen hakeutunut kasvualueille<br />
ja koulutuspaikkakunnille. Vaikka työpaikka olisikin<br />
kaupunkiseutujen ulkopuolella tai kuntien syrjäkylissä,<br />
yhä useampi työntekijä pyrkii asettumaan pysyvästi<br />
taajamiin tai niiden lähiseuduille. Uusina olosuhdeammatteina<br />
sanotaan olevan muun muassa “perävalo-opettajat”<br />
ja “keikkalääkärit”. He tekevät työnsä paikkakunnalla,<br />
mutta saattavat asua hyvinkin kaukana työkohteistaan.<br />
Pääosa Pohjois- ja Itä-Suomen kunnista on menettänyt<br />
väestöään. Lääneittäin suhteessa asukaslukuun tulomuuttajia<br />
eniten ovat saaneet Ahvenanmaa, Länsi-Suomi, Etelä-Suomi<br />
sekä Oulun lääni. Sen sijaan menettäjiä ovat<br />
olleet Itä-Suomi ja Lappi, jossa muuttotase on ollut noin<br />
Kuva 13. Väestön keski-ikä kunnittain 2006<br />
kolme promillea miinuksella. Läänien sisällä jopa maakuntatasolla<br />
erot ovat erittäin suuret. Pohjois-Pohjanmaan<br />
muuttotase on hyvin positiivinen. Sen sijaan Oulun läänin<br />
itäinen maakunta Kainuu menettää jatkuvasti väestöään.<br />
Tilastokeskuksen väestöennuste vuoteen 2020 (kuva<br />
15) ennakoi pääkaupunkiseudulle edelleenkin jatkuvaa<br />
väestönkasvua. Sen sijaan menettäjinä ovat syrjäseudut.<br />
On mielenkiintoista havaita, että vuoteen 2040 ulottuva<br />
väestöennuste pehmentää hieman edellistä ennustetta niin,<br />
että myös keskusten lähialueilla väestönkehitys saattaa olla<br />
lähitulevaisuutta hieman myönteisempää. Myönteisyydestä<br />
huolimatta laajoilla alueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa<br />
väestömäärän oletetaan laskevan alle puoleen nykyisestä<br />
vuoteen 2040 mennessä. Elinkeinorakenteen muutos ohjaa<br />
edelleen väestönkehitystä. Koulutus keskittää nuorisoa<br />
yhä tehokkaammin keskuksiin. Suurempiin yhteisöihin<br />
ohjaa väestöä myös asenteiden muutos ja vaatimustason<br />
kasvu. Toisaalta muuttoliikettä ainakin osa-aikaisesti<br />
suuntautuu taajamista maaseudulle. Vaurauden lisääntyminen,<br />
osa-aikatyön yleistyminen ja etätyömahdollisuudet<br />
saattavat ohjata muuttoa myös haja-asutusalueille.<br />
Peruspalvelujen suunnittelussa tulee keskittymisen ohel-<br />
- 26 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 14. Väestön muuttotase kunnittain 2002 – 2005 Kuva 15. Väestöennuste kunnittain vuoteen 2020<br />
la ottaa huomioon, että merkittävä osa viettää jo nykyisin<br />
pitkiä aikoja vapaa-ajan asunnoissaan. Suurten ikäluokkien<br />
voisi kuvitella hakeutuvan juurilleen ainakin osaksi<br />
vuotta. Tulevaisuudessa onkin seurattava, mistä palveluja<br />
haetaan, mihin tuotanto sijoitetaan ja minne useassa<br />
paikassa asuvat maksavat veronsa. Lomakohteiden väestö<br />
saattaa nostaa tilapäisesti kunnan väestömäärän moninkertaiseksi,<br />
mikä vääjäämättä aiheuttaa myös ylimääräistä<br />
palvelujen kysyntää ja kunnallisteknisiä kustannuksia.<br />
Suomen asutuksen ja väestön kehityksessä ja aluerakenteiden<br />
muutoksissa voidaan havaita selkeät, hyvinkin<br />
pysyväisluonteiset linjat. Väestö hakeutuu maaseudulta<br />
taajamiin ja kaupunkeihin lähiseutuineen. Koulutukseen<br />
hakeutuva nuoriso on aktiivisinta muuttamaan ja valmistuttuaankin<br />
jäämään keskuksiin, vaikka työ olisikin kauempana.<br />
Lasten ja nuorten osuus koko väestöstä on yhä<br />
suppeammalla alueella keskuksissa ja niiden lähikunnissa.<br />
Lasten ja nuorten osuus laskee pääkeskuksia lukuun<br />
ottamatta. Työikäisen väestön määrä vähentyy, mitä saattaa<br />
edelleen kaventaa myös nuorten syrjäytyminen työelämän<br />
ulkopuolelle. Vanhusten määrä kohoaa koko väestön<br />
osuudessa, mutta erityisesti laajoilla syrjäalueilla<br />
vanhukset tulevat olemaan suurin ikäluokka. Väestön koko<br />
prosessi supistaa asuttuja alueita, joiden reunoilla asutuksen<br />
harventuminen ja korkea vanhusväestön osuus edellyttävät<br />
myös peruspalvelutuotannossa monia erityistoimia.<br />
Vastaavaa kehitystä tapahtuu korkeiden leveyksien<br />
harvaan asutuilla alueilla maailmanlaajuisesti. Vilkastuva<br />
maahanmuuttokaan tuskin suuresti vaikuttaa lähitulevaisuudessa<br />
Suomen asutus- ja väestörakenteeseen.<br />
Elinkeinot<br />
Pohjoisesta sijainnista huolimatta Suomen on edelleen<br />
myös maa- ja metsätalousmaa. Itsenäistymisen jälkeen<br />
Suomessa maa- ja metsäomaisuutta käytettiin talousja<br />
sosiaalipolitiikan välineenä. Torppareiden vapautuslaki<br />
ja sen jatkolait antoivat mahdollisuuden tilattomalle<br />
väestölle oman kodin ja elintarviketuotannon pystyttämiseen.<br />
Väestön kasvaessa asutusta oli edelleen sijoitettava<br />
yhä kauemmaksi keskuksista. Asutustoimintaa jatkettiin<br />
1936 asutuslain nojalla. Talvisodan jälkeen säädettiin 1940<br />
pika-asutuslaki ja edelleen jatkosodan jälkeen 1945 maanhankintalaki,<br />
joiden nojalla pystyttiin sijoittamaan luovutettujen<br />
alueiden evakot sekä rintamalta palaava tilaton<br />
- 27 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 16. Alkutuotannon työllistävyys kunnittain 2005<br />
väestö maaseututyöhön. Valtiojohtoinen asutustoiminta<br />
jatkui vielä 1959 maankäyttölain perusteella, mutta päättyi<br />
pian maatalouden ylituotannon kasvaessa.<br />
Maa- ja metsätalous sekä sitä alueellisesti sekä tilaluvultaan<br />
suuresti kasvattanut asutustoiminta turvasi sodan<br />
jälkeen metsä- ja uittotöiden sekä rakennus- ja muun<br />
sekatyövoiman saannin maan eri osissa. Työvoima sijaitsi<br />
lähietäisyydellä ja pystyi perheviljelmiltään tuottamaan<br />
omat ja myyntiin suunnatut elintarvikkeet. Pienillä perheviljelmillä<br />
toimeentulo koostui pääasiallisesti kolmesta<br />
lähteestä: maataloudesta, oman metsän myynnistä ja tilan<br />
ulkopuolisista sekatöistä. Pienilläkin asuinpaikoilla kasvatettiin<br />
merkittävä osa sodanjälkeisistä suurista ikäluokista,<br />
joiden koulutusmahdollisuuksien lisääntyminen avasi<br />
muuttovirran vasta hiljan asutetuista kylistä kohti rintamaita.<br />
Sodasta palanneen ikäluokan siirtyminen eläkkeelle<br />
vauhditti kylien hiljentymistä.<br />
Vaikka Suomen maa- ja metsätalousväestön työvoimaosuus<br />
ja maatalouden bruttokansantuote osuus ovat<br />
keskimäärin laskeneet muutamaan prosenttiyksikköön,<br />
Suomi on edelleen voimakas maa- ja metsätalousmaa. Jo<br />
ennen EU:n jäsenyyttä tilojen keskipeltoalat ja karjakoot<br />
kasvoivat merkittävästi. Vaikka monilla alueilla tilaluku<br />
on vähentynyt alle kymmeneen prosenttiin 1960-luvun<br />
arvoista, tuotannon määrät ovat jopa kasvaneet. Rationalisointi<br />
on lisännyt tilojen koneistusta, tehokkuutta ja taloudellisuutta.<br />
Maaseudun elämäntavan muutos elinkeinoksi<br />
ja töiden koneellistaminen ovat lisänneet myös nuorten<br />
innostusta jatkamaan peruselinkeinoissa. Rakennemuutoksen<br />
myötä myös maaseudun yritystoiminta on<br />
monipuolistunut. Kehityksestä huolimatta edelleenkin<br />
syrjäinen maaseutu menettää peruselinkeinoissa toimivaa<br />
tai alueilla asuvaa väestöä. Metsätöissä työvoiman tarve<br />
on kasvanut ja työvoiman puute alkaa rajoittaa teollisuuden<br />
puuhuoltoa.<br />
Alkutuotanto työllistää Suomen työvoimasta noin 4<br />
prosenttia. Bruttokansantuoteosuus on lähes samalla tasolla.<br />
Kuvasta 16. havaitaan, että työllistävyys myös kuntien<br />
keskiarvoissa vaihtelee suuresti. Pääasiallinen karjatalous-<br />
ja maidontuotantoalue sijaitsee Keski-Suomen<br />
pohjoisosista ja Ylä-Savosta Etelä-Lappiin. Läntinen rannikkoalue<br />
ja Etelä-Suomen maaseutu ovat pääasiassa kasvintuotantoalueita.<br />
Kainuussa, Koillismaalla sekä Lapissa<br />
metsätalous painottuu maataloutta voimakkaammin.<br />
Ullavan ja Vieremän kunnissa peruselinkeinot työllistävät<br />
noin kolmanneksen koko työvoimasta. Yli neljässäkymmenessä<br />
kunnassa työvoimaosuus on yli 20 %. Kaupunkien<br />
lievealueilla maatalousmaata käytetään yhä enemmän<br />
asutustarkoituksiin. Kyseisillä alueilla peruselinkeinojen<br />
työvoimaosuus on noin yksi prosentti koko työvoimasta.<br />
Huolimatta siitä, että intensiivinen puutarhaviljely<br />
keskittyy kuuri kyseisille alueille. Koko maassa tilaluku<br />
näyttää edelleen vähentyvän, mutta tilakoon kasvu ja tuotannon<br />
tehokkuus pitävät tuotantotasot lähes nykyisellään.<br />
Kokonaisuutta kuitenkin ohjaa myös EU:n ja kansallinen<br />
maatalouspolitiikka.<br />
Kuvasta 17. ilmenee, että jalostuselinkeinojen suhteellinen<br />
osuus työvoimasta on korkein maan etelä- ja lounaisosissa,<br />
länsirannikolla sekä suurimmissa kaupungeissa.<br />
Maan pohjois- ja itäosissa teollisuuden osuus työllistäjänä<br />
on alhainen ja useimmiten voimakkaasti keskittynyt.<br />
Pohjoisen teollisuus on pääasiallisesti metsän ja metallin<br />
perusteollisuutta sekä keskuksissa myös teknologiateollisuutta.<br />
Etelä-Suomen ja suurimpien kaupunkien teollisuus<br />
on monipuolisempaa ja kansainvälisempää. Jalostuselinkeinot<br />
työllistävät koko maassa keskimäärin noin<br />
neljänneksen työvoimasta. Joillakin pienillä teollisuuspaikkakunnilla<br />
työvoimaosuus saattaa olla jopa yli puolet<br />
koko työvoimasta. Maatalouteen verrattuna teollisuustyövoimanosuus<br />
saattaa nopeastikin muuttua eri seuduilla<br />
yritysjärjestelyjen ja irtisanomisten vuoksi. Työn jatkuvuuden<br />
epävarmuus on lisääntynyt varsinkin teknologiateollisuudessa,<br />
jonka segmentointi globalisaatiossa on vilkasta.<br />
Toisaalta etenkin perusteollisuudessa ja rakennustoiminnassa<br />
on kasvava työvoimapula useilla ammattialoilla.<br />
Alhainen teollisuustyövoimanosuus näyttää alueellisesti<br />
- 28 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 17. Jalostuksen työllistävyys kunnittain 2005<br />
Kuva 18. Palvelualojen työllistävyys kunnittain 2005<br />
korreloivan hyvinkin voimakkaasti negatiivisen väestönkehityksen,<br />
työttömyyden ja raskaan huoltosuhteen kanssa.<br />
Palveluelinkeinojen työllistävyys on korkein pääkaupunkiseudulla,<br />
suurimmissa keskuksissa sekä laajoilla alueilla<br />
syrjäseutuja (kuva 18.). Syrjäseutujen palvelut koostuvat<br />
useimmiten julkisista ja kaupan sekä liikenteen peruspalveluista.<br />
Niiden määrä riippuu alueen väestöpohjasta<br />
ja väestön sekä matkailijain ostovoimasta. Oman<br />
positiivisen lukunsa muodostavat matkailu- ja vapaa-ajankeskukset,<br />
joiden palvelutyöpaikkojen kasvu näkyy myös<br />
väestörakenteessa ja muuttoliikkeen suunnassa. Hyvinä<br />
esimerkkeinä ovat Lapin ja Koillismaan hiihtokeskukset.<br />
Usein palvelutyöpaikat ovat kausiluonteisia ja talviolosuhteista<br />
riippuvaisia. Harvenevan asutuksen alueilta julkiset<br />
palvelutyöpaikat ovat vähentyneet sekä kannattavuuden<br />
että tuottavuusohjelmien johdosta. Peruspalveluissa<br />
onkin yhä tehokkaammin siirryttävä useiden toimijain<br />
yhteispalvelutuotantoon. Pääkaupunkiseudulla sen sijaan<br />
palveluja pyritään sijoittamaan maan muihin osiin, jotta<br />
työvoiman saanti ja henkilöiden elinolosuhteet voitaisiin<br />
turvata myös kohtuullisella kustannustasolla. Palvelutöissä<br />
toimii 68.7 % koko työvoimasta. Korkeimmat arvot ovat<br />
Kauniaisissa, Helsingissä, Rovaniemellä ja Maarianhaminassa,<br />
joiden palvelutyövoiman osuus on yli 80 % työpaikoista.<br />
Peruspalvelujen tehokas ja taloudellinen järjestäminen<br />
edellyttää väestömäärän, ikärakenteiden, elinkeinojen<br />
ja yleisten elinolojen huolellista seurantaa ja analysointia.<br />
Useimmat palvelut edellyttävät kalliita investointeja,<br />
riittävää henkilökuntaa ja osaamisen ylläpitoa sekä<br />
sen kehittämistä. Globalitalouden ja maan sisäisten olojen<br />
muutokset tekevät tulevaisuuden ennakoinnin yhä vaativammaksi.<br />
Tulevaisuuden ennakointi edellyttää yhteiskunnan<br />
alueellisen kehityksen erilaisten riippuvuuksien<br />
tunnistamista, hallintaa ja kykyä tehdä niistä oikeita johtopäätöksiä.<br />
Rakenteellisessa muutoksessa Suomi on kehitysvaiheessa,<br />
jossa on pakko sopeuttaa palvelurakenteita<br />
jo tapahtuneisiin ja näköpiirissä oleviin yhteiskunnallisiin<br />
muutoksiin. Kunnissa on nähtävä muutoksen tarve<br />
ja toteutettava PARAS-hankkeessa sekä palvelutuotannon<br />
että kuntarakenteiden välttämättömiä muutoksia. Valtio<br />
toteuttaa osaltaan rakenneuudistusta ja avoimen sektorin<br />
palvelutuotannossa sopeutetaan tarjontaa kysyntää<br />
vastaavaksi.<br />
- 29 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Työllisyys ja huoltosuhde<br />
Kuva 19. Työllisyysaste kunnittain 2005<br />
Peruspalvelujen tarpeeseen vaikuttavat väestön sijainnin,<br />
määrän ja iän ohella monet elämäntilanteeseen<br />
liittyvät tekijät. Keskeisiä tekijöitä ovat terveydentila,<br />
koulutus- ja kokemustausta, työllisyystilanne ja sosiaalinen<br />
asema. Hyvin työllistyneet, vakaassa elämäntilanteessa<br />
olevat perheet ja henkilöt selviytyvät yleensä ikäkauteensa<br />
kuuluvien tavanomaisten palvelujen turvin. Elämäntilanne<br />
mahdollistaa myös valintoja erilaisten palvelujärjestelmien<br />
välillä. Yhteiskunnan suuri muutos aiheuttaa<br />
ongelmia myös kyseisen väestönosan selviytymiseen. Tilapäistä<br />
ja pysyvääkin tukea tarvitaan selviytymiseen, vaikka<br />
työllisyyskin olisi turvattu. Suurin yksittäinen ongelmien<br />
aiheuttaja on työttömyys ja sen mukanaan tuomat<br />
monialaiset seuraukset. Vaikeimmilla alueilla työttömyyden<br />
ja syrjäytymisen vaara on siirtynyt jo sukupolvelta<br />
toiselle. Yhteiskuntamuutoksen nopeutuessa ja toimialojen<br />
sekä ammattien muuttuessa koulutuksen, osaamisen<br />
ja työelämän yhteensovittaminen tuottaa yhä suurempia<br />
haasteita. Myönteinen selviytyminen edellyttää aktiivisuutta<br />
ja vastuuta myös kansalaisilta itseltään.<br />
Kuvassa 19. esitetään kuntien työvoiman työllisyysaste.<br />
Edeltäneen hallitusohjelman tavoitteena oli saada<br />
työllisyysaste kohoamaan ainakin 75 %:iin työvoimasta.<br />
Tavoitetaso on saavutettu maan etelä- ja länsiosissa. Muualla<br />
maassa, varsinkin Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa<br />
tavoitetasosta on jääty huomattavasti jälkeen. Pidemmällä<br />
aikavälillä työllisyysasteen alhainen taso on alueellisesti<br />
laajentunut kehitysalueilta kohti Keski- ja Etelä-Suomea,<br />
lukuun ottamatta alueen pääkeskuksia. Vuosituhannen<br />
alkuvuosina Itä-Lapin, Kainuun ja Keski-Suomen<br />
syrjäisten kuntien työllisyysaste on edelleen laskenut.<br />
Myönteistä muutosta on havaittavissa kaupunkiseuduilla<br />
ja Länsi-Lapin kunnissa. Koko maassa muutos on ollut<br />
viime vuosina noin prosenttiyksikön positiivinen. Jyrkimmin<br />
työllisyysaste on laskenut Kemijärvellä, Puolangalla,<br />
Uudessakaupungissa sekä Hyrynsalmella. Merkittävää<br />
tason kohoamista on tapahtunut muun muassa Merimaskussa,<br />
Pirkkalassa, Limingassa ja Oulunsalossa. Ajankohtaista<br />
seurantaa haitta tälläkin kohtaa virallisten tilastojen<br />
julkistamisen hitaus. Suurten työkohteiden, kuten Joensuun<br />
Perlos, lakkauttaminen saattaa muuttaa työhön osallistumisen<br />
tasoa ja työttömyyttä jopa prosenttiyksiköillä.<br />
Kuva 20. osoittaa, että negatiivinen väestönmuutos,<br />
alhainen työhön osallistuvuus ja työttömyys sijoittuvat<br />
maantieteellisesti samoille alueille. Rakennemuutos aiheuttaa<br />
työttömyyttä, työttömyys aktivoi lähtömuuttoa, mikä<br />
edelleen heikentää talouskehitystä. Agraariyhteiskunnan<br />
rakennemuutoksen eteneminen kohti etelää on samalla<br />
laajentanut korkean työttömyyden alueita. Alhaisen työttömyyden<br />
alueet rajoittuvat maan eteläosiin, läntiselle rannikkoalueelle<br />
ja Oulujokilaaksoon. Määrällisesti työpaikkakehitys<br />
on ollut positiivinen, työttömyys on laskenut,<br />
mutta ilmiön alueet ovat laajentuneet. Korkeimman työttömyysasteen<br />
kuntia ovat viime aikoina olleet Savukoski,<br />
Pelkosenniemi, Salla, Enontekiö, Hyrynsalmi ja Kuhmo,<br />
joiden työttömyysaste on noin neljännes koko työvoimasta.<br />
Alhaisin työttömyys on Ahvenanmaan pienissä kunnissa,<br />
useissa Pohjanmaan kunnissa sekä pääkaupunkiseudulla.<br />
Koko maan työttömyysaste on vaihdellut voin 10 %:n tasolla.<br />
Vaikeilla työttömyysalueilla on samaan aikaan todellinen<br />
pula ammattityövoimasta, kuten metsureista, rakennustyövoimasta,<br />
hoitohenkilökunnasta ja metallityövoimasta.<br />
Teollisuuden menestyminen on edellyttänyt<br />
ammattityövoiman tuontia ulkomailta. Toisaalta työvoimapula<br />
on nopeuttanut yritysten siirtymistä kustannustasoltaan<br />
halvempiin maihin sekä lähelle suuria markkinoita.<br />
Koulutus, työhön sijoittuminen ja työvoiman asennemaailma<br />
eivät nykyisellään kohtaa riittävän hyvin.<br />
Kuvasta 21. havaitaan nuorisotyöttömyyden noudattavan<br />
yleisen työttömyyden alueellisia piirteitä. Vaikeimmilla<br />
työttömyysalueilla yhä pienemmästä 17-24-vuotiaiden<br />
ikäluokasta jopa 10 % saattaa olla työttömänä. Samaan<br />
aikaan samoilla alueilla koulutustarjontaa on riittävästi<br />
ja ammattikurssit mahdollistavat pikakoulutuksen<br />
tarjolla oleviin työpaikkoihin. Peruspalvelujen arviointi<br />
on useina vuosina kohdistunut juuri nuorten koulutukseen,<br />
työhön sijoittumiseen ja nuorten työpajatoimintaan. Lasten<br />
pahoinvointi, huostaanotot ja kouluvaikeudet näyttävät<br />
siirtyvän nuorisoasteelle, jossa oman koulutusalan ja<br />
- 30 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 20. Työttömyysaste kunnittain maaliskuussa 2006<br />
Kuva 21. Nuorisotyöttömyys seutukunnittain 2006<br />
työuran löytäminen tuottaa vaikeuksia. Monia nuoria<br />
uhkaa syrjäytyminen niin maaseudulla kuin kaupungeissakin.<br />
Alueen pitkäaikaistyöttömyys saattaa iskostua<br />
nuoriin jo niin syvälle, että rehtoreiden mukaan yläasteen<br />
oppilaiden ammattihaavekyselyyn nuori vakavissaan<br />
ilmoittaa tulevaisuuden tavoitteekseen “työtön”!<br />
Negatiivinen väestönkehitys, yksipuolinen elinkeinorakenne,<br />
alhainen työhön osallistuvuus ja työttömyys<br />
aiheuttavat raskaan huoltosuhteen. Yhdellä työssä<br />
olevalla on keskimäärin useita huollettavia. Sosiaalisten<br />
rakenteiden hajoaminen ja pienellä eläkkeellä yksinelävien,<br />
ikääntyvien ja sairaiden vanhusten ja vammaisten<br />
sekä työttömien, syrjäytyneiden ja huostaan<br />
otettujen lasten huolto aiheuttavat suuria kustannuksia<br />
myös julkishallinnolle. Kuvasta 22. havaitaan, että raskain<br />
taloudellinen huoltosuhde sijoittuu edellä kuvatuille<br />
ongelma-alueille. Koko maan huoltosuhde on<br />
vaihdellut noin 1.5 huollettavaa työssä olevaa kohti.<br />
Yli kahden huoltosuhde on noin 50 kunnassa; korkein<br />
muun muassa Hyrynsalmella, Sallassa, Kivijärvellä,<br />
Rautavaaralla ja Ranualla. Alhaisimpia arvot olivat<br />
Keravalla, Jomalassa, Hammarlandissa, Vantaalla, Espoossa<br />
ja Maarianhaminassa. Useissa kunnissa työllisyystilanteen<br />
parantuminen ja väestörakenteen muutos<br />
ovat viime vuosina parantaneet huoltosuhdetta. Kunnittaiset<br />
keskiarvot eivät kuitenkaan mahdollista todellisten<br />
erojen analysointia keskusten ja syrjäseutujen<br />
välillä.<br />
Kuva 22. Taloudellinen huoltosuhde kunnittain 2004<br />
- 31 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuntarakenne ja palvelutuotanto<br />
Vuoden 2006 alussa Suomessa oli 431 kuntaa. Kuntien<br />
sijainti, pinta-alat, väestömäärät, elinkeinot, palvelut,<br />
toimintarakenteet ja väestön elinolot poikkeavat suuresti<br />
toisistaan. Inarin kunnan pinta-ala on 15 173 km 2 ja<br />
Kauniaisten kunnan 6 km 2 . Alle 10 000 asukkaan kuntia<br />
oli 320 ja alle 5 000 asukkaan 222 kappaletta. PARAShankkeen<br />
eräänä tavoitteena on muodostaa vähintään<br />
20 000 asukkaan terveyspalvelujen tuotantoalueita sekä<br />
ammatillisen koulutuksen ylläpitoalueita, joiden asukasluku<br />
on yli 50 000. Jos tavoitteisiin pyritään kuntarajoja<br />
muuttamalla, Suomen kuntakartta tulee muuttumaan radikaalisti.<br />
Toinen lähestymistapa on palvelutuotannon ylikunnallistaminen<br />
noudattamalla ainakin osittain Kainuussa<br />
jo käytössä olevaa maakunnallista hallinto- ja palvelutuotantokokeilua.<br />
Vuoden 2006 aikana PARAS-hankkeen<br />
edistäminen johti vuoden 2007 alussa 14 kunnan vähentymiseen.<br />
Valmisteilla on lukuisia yhdistymisiä, joista ainakin<br />
kaksi toteutuu vuoden 2008 alussa. Vuoden 2006<br />
aikana viidentoista kunnan taloustilanne johti PARASlainsäädännön<br />
mukaisesti valtioneuvoston seurantaan ja<br />
arviointimenettelyyn.<br />
Kuntien keskeisimpiä ja eniten voimavaroja kysyviä<br />
peruspalveluja ovat opetus- ja sivistystoimi, terveyden-<br />
ja sairaanhoito sekä sosiaalitoimi. Niiden osuus kuntien<br />
taloudessa on jatkuvasti kasvanut. Toimialojen painotukset<br />
vaihtelevat kuntien asutusrakenteesta, väestön<br />
koostumuksesta, palvelujen tarpeesta sekä niiden toteuttamistavoista.<br />
Edellä esitetyistä kartoista voidaan päätellä,<br />
miten palvelujen kysyntä ja kustannukset yksikköä tai<br />
asukasta kohti koostuvat maan eri osissa. Syvällisempi<br />
tarkastelu kuitenkin osoittaa myös samantapaisten kuntien<br />
välillä suuriakin eroja, joita aiheuttavat muun muassa<br />
väestön sairastavuus, sosiaalinen tila ja päättäjien erilaiset<br />
näkemykset palvelutuotannon priorisoinnista.<br />
Opetus- ja sivistystoimen merkitys Suomen alueelliseen<br />
kehitykseen ja väestön innovatiivisuuteen on keskeinen.<br />
Kuntien väliset koulutustasoerot ovat varsin suuret.<br />
Eroja kasvattaa vilkas muuttoliike, jossa aktiivisimpia<br />
lähtijöitä ovat korkeimmin koulutetut. Tutkinnon suorittaneiden<br />
osuus yli 15-vuotiaista on kaikissa kunnissa<br />
vähintään puolet, vaikka monilla ikääntyvillä on ollut<br />
mahdollisuus vain kansakouluun. Korkean asteen tutkinnon<br />
suorittaneiden osuus on vahvin kaupungeissa lähiseutuineen.<br />
Pääkaupunkiseudulla taso voi ylittää jopa<br />
puolet yli 15-vuotiaista. Keskiasteen tutkinnon suorittaneiden<br />
osuus on edellistä koulutusryhmää tasaisempi.<br />
Kuvasta 23. havaitaan opetustoimen nettokustannusten<br />
olevan suurimmat asukasta kohti saaristokunnissa, maan<br />
pohjoisosassa sekä Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pienissä<br />
kunnissa. Pitkät etäisyydet ja pienet kouluyksiköt<br />
aiheuttavat kuljetus- ja opetusryhmäkustannuksia rintamaita<br />
enemmän. Koko maan keskiarvo on noin 650 euroa /<br />
asukas, Kuusamossa 1 343 euroa ja Utsjoella sekä Sottungassa<br />
kustannukset asukasta kohti ovat lähes 2 000<br />
euroa vuodessa.<br />
Toinen keskeinen menoerä on perusterveydenhuollon<br />
nettokustannukset (kuva 24.). Asukaskohtaiset kunnittaiset<br />
keskiarvot vaihtelevat vajaasta kahdestasadasta<br />
eurosta lähes tuhanteen euroon. Menot ovat selkeästi korkeimmat<br />
muutoinkin ongelmallisilla vähentyvän sekä<br />
ikääntyvän väestön, työttömyyden ja raskaan huoltosuhteen<br />
alueilla. Terveydenhuollon kasvavat kustannukset<br />
ovat laajentuneet muiden ongelmien ohella aiempaa etelämmäksi<br />
erityisesti pienissä syrjäisissä kunnissa. Kustannuksia<br />
nostavat monilla alueilla pienet hoitoyksiköt ja lääkäripalvelujen<br />
tilapäinen osto vakinaisen lääkärikunnan<br />
puuttuessa. Myös sairastavuus näyttää liittyvän väestön<br />
vaikeaan työllisyyteen ja syrjäytymisen ongelmiin. Maan<br />
keskimääräinen kustannus on noin 500 euroa / asukas,<br />
lukuisissa kunnissa kustannustaso on lähes kaksinkertainen.<br />
Utsjoella, Ristijärvellä, Pelkosenniemellä ja Rantsilassa<br />
kustannukset olivat keskiarvoon verrattuna noin kaksinkertaiset.<br />
Pienimmillä kustannuksilla selvittiin muun<br />
muassa Velkualla, Jokioisissa, Tammelassa, Ypäjällä sekä<br />
Siuntiossa.<br />
Uusimman tilaston mukaan erikoissairaanhoidon<br />
nettokustannukset asukasta kohti koko maassa olivat 783<br />
euroa vuodessa. Kuntien keskiarvon vaihteluväli oli Längelmäen<br />
11 123 eurosta Pukkilan 500 euroon. Kustannusten<br />
kunnittaisessa jakautumisessa ei ole selkeitä alueellisia<br />
vyöhykkeitä (kuva 25.), joskin suurimmat asukaskohtaiset<br />
erikoissairaanhoidon menot painottuvat Itä-Suomen,<br />
Läntisen rannikkoseudun sekä Etelä-Lapin kuntiin.<br />
Korkeimpien kustannusten kuntiin kuuluvat myös Kristiinankaupunki,<br />
Kustavi ja Heinävesi sekä keskisuurista<br />
kaupungeista Kuopio. Alhaisimpien kustannusten kuntajoukossa<br />
ovat useat pienet kunnat, joiden joukossa on<br />
myös muutoin ongelmakuntia, kuten Ranua ja Inari sekä<br />
toisaalta kaupunkiseutujen pienet ja vauraat kunnat. Kainuun<br />
hallintokokeilun kustannusrakenne ei ole tarkastelussa<br />
mukana. Tosin tiedossa on, että kokeilun alkuvaiheessa<br />
sosiaali- ja terveydenhuoltomenot ovat selvästi<br />
ylittäneet maakunnan talousarviossa oletetun tason.<br />
Väestö-, työvoima- työllisyysrakenteen sekä sosiaalisten<br />
olojen kokonaiskustannusta ilmentää sosiaali- ja<br />
terveystoimen menot asukasta kohti. Menojen vaihteluväli<br />
oli vuoden 2005 tilanteen mukaan korkeimman Pelkosenniemen<br />
3 350 euron ja alhaisimman Pukkilan 1 716<br />
euron välillä. Koko maan kuntien asukaskohtainen keskiarvo<br />
oli 2 455 euroa. Suurimman menoerän kuntiin kuuluivat<br />
lisäksi muun muassa Hailuoto, Kestilä, Vesanto,<br />
Rautavaara ja Rantsila. Suurista kaupungeista kärkiryhmään<br />
kuului vain Helsinki (2 884 euroa). Pienten menojen<br />
kuntiin kuuluivat samantapaiset kunnat kuin erikoissairaanhoidonkin<br />
osalta. Lasten päivähoidon kustannukset<br />
olivat yli 6 000 euroa lasta kohti Espoossa, Helsingissä<br />
ja Kauniaisissa ja noin 2 000 euroa maaseutumaisissa<br />
pienissä kunnissa. Koko maan keskiarvo oli 4 595 euroa.<br />
- 32 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 23. Opetustoimen nettokustannukset<br />
kunnittain 2005<br />
Kuva 24. Perusterveydenhuollon nettokustannukset<br />
kunnittain 2005<br />
Kuva 25. Erikoissairaanhoidon nettokustannukset<br />
kunnittain 2005<br />
Kuva 26. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset<br />
kunnittain 2005<br />
- 33 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Toimeentulotukea saaneita oli kunnissa keskimäärin 77 /<br />
1 000 as. Arvot vaihtelivat nollan ja 142 henkilön välillä.<br />
Korkeimmat toimeentulotukimenot olivat Helsingin seutukunnassa,<br />
halvimmat Kaustisen seutukunnassa. Toimeentulotuen<br />
käyttö painottui erittäin selvästi maan vaikeimman<br />
huoltosuhteen alueille. Sosiaali- ja terveystoimen<br />
korkeimmat nettokustannukset (kuva 26) painottuvat<br />
jo aiemmin hahmotetuille vaikeimmassa kehitystilanteessa<br />
oleville seuduille.<br />
Missä sitten syntyy katetta palvelujen järjestämiseen?<br />
Väestön keskimääräinen vauraus ja verotulot ovat<br />
korkeimmat maan parhaiten menestyvillä, korkean koulutus-<br />
ja työllisyystason alueilla. Vaikka peruspalvelujen<br />
tuotanto on kyseisillä alueilla yleensä hyvä, palvelut voidaan<br />
toteuttaa alhaisen ja keskimääräisen veroprosentin<br />
turvin. Veroprosentti on näissä kunnissa yleensä alle 19<br />
%. Arviointivuonna kuntien talousarvioissa asukaskohtaiset<br />
verotulot olivat korkeimmat Helsingin seutukunnassa<br />
(3 547 euroa) ja alhaisimmat Järviseudun seutukunnassa<br />
(1 993 euroa), koko maan keskiarvon ollessa 2 820 euroa.<br />
Kunnallisen verokertymän ohella myös valtionverotuksen<br />
tulot painottuvat selkeästi maan menestyvimmillä<br />
alueilla. Kuvasta 27 havaitaan valtionveronalaiset tulot<br />
suurimmiksi Etelä- ja Lounais-Suomen kunnissa sekä<br />
maakuntien keskuspaikkakunnilla. Tulonsaajaa kohti valtionveroja<br />
kertyi kuntien keskiarvoina Kauniaisten 40 872<br />
euron ja Pylkönmäen 13 157 välillä, koko maan keskiarvon<br />
ollessa 21 025 euroa tulonsaajaa kohti.<br />
Yhä useampi kunta on viime vuosina ajautunut negatiivisen<br />
vuosikatteen kunnaksi. Vuosikate ei kuitenkaan<br />
suoraan indikoi alueen yleistä kehittyneisyyttä ja taloudellista<br />
sekä sosiaalista tilaa. Monilla vaikean työttömyyden<br />
ja raskaan huoltosuhteen alueella kuntien talous on<br />
hoidettu tehokkaasti. Kuvasta 28. havaitaan, että Koillismaalla,<br />
Etelä-Lapissa ja Itä- sekä Kaakkois-Suomessa on<br />
arviointivuonna positiivisten vuosikatteiden talousarvioita.<br />
Yli viidensadan euron vuosikatteet asukasta kohti olivat<br />
Kaskisissa, Helsingissä, Hangossa, Oulussa ja Tampereella.<br />
Negatiivisimmat vuosikatteet olivat Sottungassa, Siikajoella,<br />
Kökarissa, Pelkosenniemellä, Vuolijoella ja<br />
Kuivaniemellä. Siikajoki, Kuivaniemi ja Vuolijoki päättivät<br />
arviointivuonna liittyä naapurikuntiinsa. Maan keskimääräinen<br />
vuosikate oli + 222 euroa asukasta kohti.<br />
Vuoden 2006 talousarvioissa kuntien valtionosuudet<br />
koko maassa olivat keskimäärin1 027 euroa / asukas.<br />
Rautavaaralla, Enontekiöllä, Kestilässä ja lukuisissa muis-<br />
Kuva 27. Valtionveronalaiset tulot kunnittain 2005 Kuva 28. Vuosikate kuntien talousarvioissa 2006<br />
- 34 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
sa kunnissa valtionosuus oli yli kolminkertainen keskimääräisestä.<br />
Sen sijaan Espoo oli ilman valtionosuutta ja<br />
vauraimmissa kunnissa se oli vain muutamia satoja euroja<br />
asukasta kohti. Yleishallinnon nettokustannukset olivat<br />
asukasta kohti keskimäärin 129 euroa. Kuntien välinen<br />
vaihtelu oli muutamasta kymmenestä eurosta yli 500<br />
euroon per asukas. Useiden arvioiden perusteella vain<br />
muutamissa kunnissa verotulot ja valtionosuudet sekä liikelaitosten<br />
tuotto oli tasolla, joka mahdollisti peruspalvelutuotannon<br />
ilman talouden tilan edellyttäneitä supistuksia.<br />
Niissäkin nettomenojen ja –tulojen välistä aukkoa<br />
kattoivat liikelaitosten tuotot usean prosenttiyksikön verran.<br />
Yhteiskunnan muutos ja<br />
palvelutuotanto<br />
Vuonna 2006 Suomessa oli 432 kuntaa, joiden määrä<br />
väheni vuoden 2007 alussa neljällätoista. Jo edellä kävi<br />
ilmi, että useat pysyvästi heikon talouden kunnat liittyivät<br />
vapaaehtoisesti naapurikuntiin. Peruspalvelujen arvioinnissa<br />
jo usean vuoden aikana eri ministeriöiden toimialoilla<br />
suoritetut arvioinnit ovat osoittaneet, että nykyisellä kuntarakenteella<br />
ja julkisen hallinnon voimavaroilla on yhä<br />
vaikeampaa tuottaa laeissa edellytetyt ja muut välttämättömät<br />
peruspalvelut. Ongelmien lisääntyminen on osaltaan<br />
lisännyt myös lääninhallituksiin jätettyjen kantelujen<br />
määrää. Useat tekijät yhdessä ovat aiheuttaneet ongelmia<br />
terveys- ja sosiaalipalvelujen saatavuuteen, hälytyspalvelujen<br />
aikaviiveisiin, yleisen turvallisuuden heikentymiseen<br />
ja vanhusten sekä lasten aseman muutoksiin.<br />
Yhteiskunnan rakennemuutos edellyttää myös palvelujen<br />
tuotantorakenteiden ja palvelutuotannon toteuttamisen<br />
uudistamista. Tavoitelinjaukset sisältyvät keväällä 2006<br />
eduskunnan hyväksymään hallintoselontekoon, jonka jatkoa<br />
on odotettavissa vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeisessä<br />
hallitusohjelmassa.<br />
Tarkasteluvuoden aikana kuntien tehtävänä on ollut<br />
PARAS-hankkeen lainsäädännön mukaisten rakenne- ja<br />
palvelutuotannon uudistusten valmistelu. Pääkaupunki- ja<br />
kuudellatoista kaupunkiseudulla on tiivistettävä yhteistyötä,<br />
terveydenhuollon ja ammatillisen koulutuksen rakennetta<br />
on eheytettävä ja pirstaleinen toiminta on koottava<br />
suurempiin väestöpohjiin perustuvaksi. Kuntien yhdistymistä<br />
on edistettävä ja nykyaikainen teknologia on otettava<br />
käyttöön toiminnan ja taloudellisuuden tehostamiseksi.<br />
HARVA-hankkeen linjausten mukaisesti on etsittävä<br />
ratkaisuja syrjäisten seutujen palvelutuotannon turvaamiseksi,<br />
olivatpa kyseessä kunnan tai valtion palvelut. Sisäisen<br />
turvallisuuden ohjelma on jalkautettava ja alueelliset<br />
turvallisuussuunnitelmat on käynnistettävä. <strong>Poliisi</strong>n<br />
hallintouudistus on valmisteilla, jonka tavoitteena on suurentaa<br />
poliisialueiden kokoa yhtä kihlakuntaa suuremmiksi.<br />
Yhteispalvelutuotantoa on tehostettava ja sähköisten<br />
järjestelmien käyttöä palvelutuotannossa on edistettävä.<br />
Valtion palvelutuotannolle on asetettu palvelutavoitteet,<br />
joita seurataan ja arvioidaan. Viranomaisyhteistyötä edistetään<br />
ja erityisesti syrjäseuduilla toimivien viranomaisten,<br />
kuten rajavartioston toimivaltuuksia laajennetaan. Eri<br />
toimenpiteiden tavoitteena on muuttuvissa oloissa turvata<br />
kansalaisten peruspalvelut taloudellisesti ja tehokkaasti<br />
sekä samalla vapauttamalla voimavaroja yhteiskunnan<br />
muuhun kehittämiseen sekä kilpailukyvyn varmistamiseen.<br />
Palvelutuotannon tehokas sopeuttaminen yhteiskunnalliseen<br />
muutokseen edellyttää monialaista tilanteen tunnistamista<br />
ja hallintaa. Lähtökohtana on paikkatiedon kehittäminen<br />
maan eri alueiden väestöstä ja sen ikä- ja tarvevakioidusta<br />
palvelutarpeesta. Väestörekisterikeskus<br />
mahdollistaa jo nyt asutus- ja väestörakenteen tietoperustan.<br />
Lääninhallitukset ovat peruspalvelujen arvioinnissa<br />
paikallistaneet sähköisille kartoille kaikki tärkeimmät peruspalvelujen<br />
tuotantoyksiköt. Palveluverkostojen perusteella<br />
on voitu todeta, että Suomen peruspalvelutuotanto<br />
on varsin hyvin kattanut kansalaisten tarpeita maan eri<br />
osissa. Väestö-, asutus-, elinkeino-, työllisyys- ja tulorakenteiden<br />
muutos on kuitenkin niin rajua, että vallitsevat<br />
palveluverkostot, niiden kapasiteetti ja palvelujen koostumus<br />
eivät enää voi kansalaisten tarpeisiin nähden toimia<br />
tehokkaasti ja taloudellisesti. Vähentyvän väestön<br />
alueilla pitää nopeasti suunnata palvelutuotantoa vanhushuoltoon,<br />
logistiikan turvaamiseen ja yhteispalvelutuotantoon.<br />
Tulomuuttoalueilla on lisättävä lasten, nuorten ja<br />
työikäisten palveluja ja hallittava sosiaalisen muutoksen<br />
tuomia ongelmia. Muutoksen hallinta edellyttää ajantasaista<br />
tietoa, jonka perusteella voidaan uudistaa kunta- ja<br />
palvelurakenteita sekä edistää tehokasta viranomaisyhteistyötä.<br />
PARAS-hanke, HARVA-hanke, yhteispalvelutuotanto<br />
ja viranomaisverkostojen toteuttaminen sekä poikkeusoloihin<br />
varautuminen edellyttävät alueellista tilannekuvaa<br />
muutoksen ja palvelutuotannon hallitsemiseksi.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> peruspalvelujen arviointia on kehitetty<br />
yksittäisistä arviointikohteista laajojen palvelukokonaisuuksien<br />
seuraamiseksi. Tavoitteena on jatkuva yhteiskunnan<br />
muutoksen monialainen seuranta ja muutoksen<br />
tilannekuvan ylläpito. Arviointikokonaisuudet koostetaan<br />
eri sektoreiden palvelutarpeiden ja –tuotannon yhteensovittamiseen.<br />
Pisimmälle tavoitteessa on edennyt<br />
opetusministeriön hallinnonala, jossa seurataan ikäluokkien<br />
muutosta, koulutustarjontaa, kouluverkon kehitystä,<br />
työelämän muutoksia sekä valmistuneiden työhön sijoittumista<br />
sekä jatko- ja täydennyskoulutuksen tarpeita. Rinnalla<br />
on seurattu syrjäytymisvaarassa olevia, syrjäytyneitä<br />
ja nuorten työpajatoimintaa. Vastaavasti muita seurattavia<br />
kokonaisuuksia ovat terveyden ja sairaanhoidon tarve<br />
ja palvelujen turvaaminen. Sosiaalitoimessa tarvitaan koko<br />
elämänkaareen liittyviä palveluja ja niiden seurantaa.<br />
Ongelmaksi näyttää kohoavan vanhusten aseman viime-<br />
- 35 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
aikainen järjestäminen. Kaikki palvelut edellyttävät logistiikan<br />
toimivuutta. Kansalaisten päivittäisiin tarpeisiin<br />
kuuluvat myös yksityisen sektorin monipuoliset palvelut.<br />
Meneillään olevassa PATIO-hankkeessa luodaan perusta<br />
suomalaisen peruspalvelujen kysynnän ja tarjonnan optimaaliselle<br />
järjestämiselle. PATIO-hanke antaa jatkuvasti<br />
perustietoja PARAS- ja HARVA-hankkeiden toteuttamiselle<br />
sekä yhteispalvelutuotannolle. PATIO-hanke toteutetaan<br />
yhteistyössä lääninhallitusten peruspalvelujen arvioinnin,<br />
Kunta-it:n ja PARAS-hankkeen kanssa. PATIOhankkeen<br />
pilotointivaihe saatiin päätökseen arviointivuoden<br />
aikana.<br />
- 36 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arvioinnin <strong>keskeiset</strong><br />
Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulo<br />
3. Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulokset<br />
- 37 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arvioinnin <strong>keskeiset</strong><br />
Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulo<br />
Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulokset<br />
5. TURVALLISUUS<br />
Paikallispoliisin palvelut<br />
<strong>Poliisi</strong>n tehtäväksi tulleiden hälytystehtävien määrä<br />
kasvoi edellisvuosista. Toimintavalmiusaika heikkeni hieman.<br />
Kansalaisarvioinnissa 50 000 vastaajaa arvioi poliisin<br />
parantaneen toimintaansa hälytystehtävien hoitamisessa<br />
vuoteen 2003 verrattuna. Tutkintapalveluissa myönteinen<br />
kehitys omaisuusrikosten vähenemisen myötä jatkui.<br />
Kansalaisarvioinnissa poliisin tutkintapalvelujen arvio<br />
parani reilusti vuoteen 2003 verrattuna, mutta parantamisen<br />
varaa on edelleen. Lupapalveluissa vuosi 2006 oli<br />
kiireinen passiuudistuksen takia. Kansalaiset arvioivat<br />
lupapalvelut parhaiten hoidetuksi poliisipalveluksi.<br />
Oulun läänin poliisin<br />
peruspalvelujen syventävä arviointi<br />
hälytyspalveluissa - pilotointi<br />
Oulun läänin poliisin peruspalvelujen arvioinnissa<br />
syventävä arviointi (pilotointi) toteutettiin hälytyspalveluissa,<br />
joissa AB- kiireellisyysluokan toimintavalmiusaikoja<br />
tarkasteltiin kuntakohtaisesti. Toisena syventävänä<br />
arviointikohteena oli hätäkeskuksen ja poliisin hälytysviiveen<br />
arviointi poliisin ja hätäkeskuksen yhteisessä toimintavalmiusajassa.<br />
Arvioinnin mukaan poliisin hälytystehtävien toimintavalmiusajat<br />
vaihtelivat Oulun läänissä poliisilaitoksittain<br />
noin 20 minuutista yli puoleen tuntiin. Kuntakohtaisesti<br />
tarkasteltuna keskimääräiset toimintavalmiusajat<br />
vaihtelivat läänin alueella huomattavasti enemmän. Nopeimmillaan<br />
poliisi tuli Oulun läänissä hälytyskohteeseen<br />
alle 20:ssa minuutissa (Raahe 18,6 min). Pisimmillään<br />
poliisin hälytyspalveluja odotettiin Puolangan, Pyhännän,<br />
Ristijärven ja Yli-Iin kunnissa, joissa poliisin toimintavalmiusaika<br />
oli yli 50 min. Arvioinnin perusteella voitiin<br />
todeta ettei poliisilaitoskohtainen tarkastelu anna oikeaa<br />
kuvaa poliisin hälytystoiminnan palvelujen saatavuudesta.<br />
Jatkossa palvelujen tasapuolisen saatavuuden näkökulmasta<br />
palvelutavoitteiden määrittämisen lähtökohtana tulisi<br />
olla myös kuntakohtaiset määritykset.<br />
Hätäkeskuksen ja poliisin hälytysviiveen arviointi<br />
poliisin ja hätäkeskuksen yhteisessä toimintavalmiusajassa<br />
osoitti, että poliisin tulostietojärjestelmästä (PolStat) saatu<br />
poliisin viiveaikatieto käsittää sekä hätäkeskuksen tehtävien<br />
käsittelyyn kuluneen ajan että poliisin oman viiveajan.<br />
Saadut tiedot eivät siten vastaa poliisin todellisista<br />
hälytystehtävien viiveaikaa.<br />
Pelastustoiminnan palvelut<br />
Palokunnan hälytystehtävien kokonaismäärä lisääntyi<br />
viime vuonna noin 10 %, ja ylitti ennätyksellisen<br />
100 000 tehtävän rajan. Hälytystehtävien määrässä tapahtunut<br />
kasvu johtui pääasiassa ensivastetehtävien ja maastopalojen<br />
määrän huomattavasta lisääntymisestä. Maastopalojen<br />
suhteen viime vuosi oli poikkeuksellinen koko<br />
maassa, ja palokunnat sammuttivat niitä ennätysmäärän.<br />
Suurista maasto- ja metsäpaloista aiheutui pelastuslaitoksille<br />
huomattavia lisäkustannuksia.<br />
Viime vuosina palokuntien suorittamat ensivastetehtävät<br />
ovat lisääntyneet voimakkaasti, ja ne ovatkin tehtävätyypeittäin<br />
tarkasteltuna pelastustoimen suurin yksittäinen<br />
työllistäjä tällä hetkellä. Vuonna 2006 palokunnat<br />
suorittivat koko maassa lähes 28 000 ensivastetehtävää,<br />
joiden määrässä tapahtui edellisestä vuodesta noin 15 %:n<br />
kasvu, mikä on yli kaksinkertainen viiden vuoden takaiseen<br />
verrattuna. Tehtävämäärän kasvu johtuu osittain lisääntyneistä<br />
ensivaste- ja sairaankuljetussopimuksista,<br />
joita pelastuslaitokset ovat laatineet kuntien kanssa. Osansa<br />
ensivastetehtävien lisääntymiseen on ollut myös hätäkeskusuudistuksella,<br />
jonka yhteydessä hätäkeskuksen riskiarviointiohje,<br />
palokunnan tehtävävasteet ja hälytysohjeet<br />
määriteltiin uudelleen. Vaikka ensivaste- ja sairaankuljetustoiminta<br />
eivät ole pelastustoimen lakisääteisiä tehtäviä,<br />
on niiden yhteiskunnallinen vaikutus merkittävä, ja<br />
- 38 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
niistä on muodostunut pelastuslaitoksille tärkeä palvelutuote.<br />
Ensivaste- ja sairaankuljetustoiminnan asema pelastustoimessa<br />
tulisikin valtakunnallisesti selvittää ja saattaa<br />
korvausperusteineen lainsäädännön piiriin.<br />
Onnettomuuksien ennaltaehkäisytoiminta on määritelty<br />
pelastustoimen keskeisimmäksi tehtäväksi viime<br />
vuosien ajan. Ennaltaehkäisevällä toiminnalla pyritään<br />
vähentämään onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien<br />
vahinkojen määrää. Ennaltaehkäisytoiminnan tavoitteita<br />
ei vielä viime vuonna saavutettu valtakunnallisesti kaikilta<br />
osin, ja niissä esiintyi suuria alueellisia eroja pelastuslaitosten<br />
kesken. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden<br />
palotarkastukset oli pääosin suoritettu mallikkaasti<br />
kaikilla pelastustoimen alueilla. Huomattavia puutteita<br />
tarkastustoiminnassa esiintyi Helsingin, Satakunnan ja<br />
Keski-Suomen pelastustoimen alueilla, joiden tarkastusprosentit<br />
jäivät selvästi alle valtakunnan keskiarvon.<br />
Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastustavoitteet<br />
ja tarkastusvälit määritellään pelastustoimen alueen palvelutasopäätöksessä,<br />
joka on yleensä 10 vuotta. Palvelutasopäätöksessä<br />
asetettu tarkastustavoite saavutettiin ainoastaan<br />
Etelä-Karjalassa, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-<br />
Pohjanmaalla.<br />
Valistus- ja neuvontatyön valtakunnallisena tulostavoitteena<br />
oli, että viidennes kansalaisista saa turvallisuusasioihin<br />
kohdistuvaa valistusta pelastusviranomaisilta.<br />
Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistui koko maassa<br />
noin 13 % väestöstä, joten valtakunnallinen tavoite alitettiin<br />
selvästi. Suurimpana valistus- ja neuvontatyön kohderyhmänä<br />
olivat oppivelvolliset sekä alle kouluikäiset,<br />
joiden osuus kaikista valistetuista oli yli puolet. Valistusja<br />
neuvontatyön suuntaamista lapsiin ja nuoriin voidaan<br />
pitää hyvänä suuntauksena, unohtamatta kuitenkaan muita<br />
valistuksen tärkeitä kohderyhmiä. Valistus- ja neuvontatoimenpiteitä<br />
kohdistetaan ensisijaisesti työn vaikuttavuuden<br />
ja uhkien perusteella, mutta pyrkimyksenä tulee<br />
samanaikaisesti olla myös turvallisuustietoisuuden jakaminen<br />
kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa. Valistus- ja<br />
neuvontatyön tehostamiseksi ja valtakunnallisten tavoitteiden<br />
saavuttamiseksi, pelastusviranomaisten tuleekin<br />
kehittää uusia toimintamalleja sekä kohdentaa valistustyöhön<br />
aikaisempaa enemmän resursseja.<br />
Pelastussuunnitelmien laatiminen perustuu pelastusalan<br />
lainsäädäntöön, ja siitä vastaa rakennuksen tai kiinteistön<br />
omistaja tai haltija. Suunnitelmavelvollisia oli viime<br />
vuonna lähes 89 000, joista 68 % oli laatinut vaadittavan<br />
pelastussuunnitelman. Suunnitelmatilanne parani edellisestä<br />
vuodesta, mutta lainsäädännön edellyttämää 100<br />
% tavoitetta ei vieläkään saavutettu. Parhaiten pelastussuunnitelmat<br />
oli laadittu hoito- ja huoltolaitoksissa ja heikoiten<br />
suurehkoissa tuotanto- ja varastotiloissa sekä maatiloilla.<br />
Suurin pelastussuunnitelmavelvollisten kohderyhmä<br />
oli vähintään viiden asuinhuoneiston rakennusryhmät<br />
tai asuinrakennukset, joita oli yli puolet kaikista suunnitelmavelvollisista.<br />
6. HALLINNON TOIMIVUUS<br />
Valtion alue- ja<br />
paikallishallinnon palvelutavoitteet<br />
Valtion alue- ja paikallishallinnon palvelutavoitteiden<br />
toteutumisesta laaditaan erillinen raportti 1.6.2007<br />
mennessä.<br />
Hallinnonrajat ylittävä<br />
palvelujen tuottaminen<br />
Suomessa oli vuonna 2006 yhteensä 198 yhteispalvelupistettä.<br />
Yhteispalvelupisteissä olivat mukana tavallisesti<br />
poliisi, verotoimisto, kunta, työvoimatoimisto ja<br />
Kansaneläkelaitos. Lisäksi osassa yhteispalvelupisteitä<br />
tarjottiin eräiden muiden toimijoiden palveluja, joista yleisimmin<br />
saatavilla oli ulosoton, maistraatin ja Maatalousyrittäjien<br />
Eläkelaitoksen palveluja. Vaikka yhteispalvelupisteiden<br />
määrä on vähentynyt vuoteen 2004 verrattuna,<br />
ovat palvelupisteet sijoittuneet siten, ettei palvelujen saavutettavuus<br />
ole huonontunut. Yhteispalvelupisteitä on syntynyt<br />
sinne, missä valtion paikallishallinnon palveluverkko<br />
on harventunut. Kuntaliitosten yhteydessä entisiin kuntakeskuksiin<br />
on perustettu yhteispalvelupisteitä. Taajaan<br />
asutuilla alueilla yhteispalvelupisteet turvasivat puolestaan<br />
kunnalliset palvelut kuntakeskusten ulkopuolisissa<br />
taajamissa.<br />
Yhteispalvelupisteiden palveluntarjonta vaihteli<br />
sekä palvelujen määrän että laajuuden osalta. Osassa pisteitä<br />
palvelut tarjosi yleisimmin kunnan tai kihlakunnanviraston<br />
tiloissa säännöllisesti käyvä viranomaisen oma<br />
virkamies, jolloin palvelu oli lähellä täyttä palvelua. Osassa<br />
pisteitä palvelua suorittivat palvelusihteerit, jolloin tarjottavan<br />
palvelun laajuus vaihteli lomakkeiden jakelusta<br />
lähes täyteen palveluun. Yhteispalvelua oli järjestetty myös<br />
muulla tavoin erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa. Itä-Suomen<br />
läänissä oli yhteispalvelupisteitä, joissa myös kansalaisjärjestöillä<br />
oli merkittävä rooli. Lapin läänissä Kemijärvellä<br />
oli Kulkuri -monipalveluyksikkö, joka toimi kun-<br />
- 39 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
nan kirjastoautossa.<br />
Yhteispalvelupisteissä työskenteli yli 330 henkilöä.<br />
Osa henkilöistä oli yhteispalvelussa mukana olevan viranomaisen<br />
omaa henkilöstöä, osa vieraili pisteessä ajoittain<br />
ja osa oli palvelusihteerin nimikkeellä toimivia. Myös<br />
asiakaspalvelu vaihteli pisteittäin lomakkeiden jakelusta<br />
asiantuntijapalveluihin. Henkilökohtaisen palvelun lisäksi<br />
96 yhteispalvelupisteessä oli asiakaspäätteitä. Joissakin<br />
pisteissä päätteitä oli yksi, kun taas joissakin pisteissä<br />
useampia. Tilannetta ei voida pitää asiakaspäätteiden osalta<br />
tyydyttävänä, koska pääte puuttui joka toisesta yhteispalvelupisteestä.<br />
Noin joka neljännestä kunnasta löytyi omissa palvelupisteissään<br />
toimivat Kansaneläkelaitoksen, poliisin,<br />
työhallinnon ja verohallinnon palvelut. Valtion paikallisja<br />
aluehallinnon palveluverkko on muutoinkin säilynyt<br />
varsin kattavana ja lähes ennallaan vuoteen 2004 verrattuna.<br />
Suomen väestöstä keskimäärin 94 % asui 20 kilometrin<br />
säteellä palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä.<br />
Suomessa oli 137 kuntaa, joissa ei ollut poliisin, työhallinnon,<br />
verohallinnon tai Kansaneläkelaitoksen kiinteitä<br />
palvelupisteitä. Edellä mainituista kunnista kuitenkin<br />
71:ssä oli tarjolla yhteispalvelupisteen palveluja. Valtionhallinnon<br />
viranomaispalveluja ei ollut lainkaan 66 kunnassa.<br />
Näissä kunnissa asui 4,1 % Suomen asukkaista.<br />
Useista valtionhallinnon hankkeista, uudesta laista<br />
julkisen hallinnon yhteispalvelusta sekä poliisin hallintorakenteen<br />
kehittämistyöryhmän raportista ilmenee valtionhallinnon<br />
selkeä linja ja tahto lisätä julkisen hallinnon<br />
asiakaspalvelujen tuottamista yhteispalveluna. Yhteispalvelu<br />
tarjoaa mahdollisuuden turvata valtionhallinnon palvelut<br />
tasapuolisesti koko maassa niin harvaan asutuilla<br />
seuduilla kuin asutuskeskuksissakin. Yhteispalvelun edistämiseksi<br />
on alueellisten ja paikallisten palvelujen järjestäjien<br />
kuitenkin yhdistettävä voimavaransa ja tiivistettävä<br />
yhteistyötä<br />
Sähköiset palvelut<br />
Julkishallinnossa kehittyneiden ja vuorovaikutteisten<br />
asiointipalveluiden määrä on alhainen. Yleisin syy<br />
vierailla julkishallinnon www-sivuilla on tietyn tiedon etsiminen,<br />
ja useasti etsimisessä käytetään apuna hakukoneita.<br />
Julkishallinnon kaikki organisaatiot ovat esillä internetissä<br />
ja tarjoavat siellä lähinnä tiedotusluonteista<br />
materiaalia. Valtionhallinto tarjoaa lähes kattavasti asiointilomakkeensa<br />
suomi.fi -palvelusivuilla. Palvelussa on<br />
mukana vain kaksi Suomen kuntaa.<br />
<strong>Poliisi</strong>n verkkopalvelut<br />
Verkossa asiointi ei ole vielä kovin merkittävä asiointitapa<br />
kansalaisen ja poliisin välillä. Ajat ovat kuitenkin<br />
muuttumassa, ja valtaosa poliisin luvista on tulossa<br />
saataville sähköisesti. Sähköinen rikosilmoitus on lisännyt<br />
tasaisesti suosiotaan, ja se on tällä hetkellä tietyissä<br />
rikoslajeissa aidosti kansalaisen asiointia helpottava palvelu.<br />
Sähköisen rikosilmoituksen merkitystä pitävät tärkeänä<br />
erityisesti ne ikäryhmät, joilla tarve rikosilmoituksen<br />
tekemiseen on suurin.<br />
7. OSAAMINEN<br />
Opetustoimi<br />
Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus<br />
Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus on koko<br />
maassa edelleen keskimäärin hyvä. Koulujen kokonaismäärän<br />
vähentymisestä huolimatta kouluverkko on varsin<br />
kattava. Yli 90 % 7-12-vuotiaista ja yli 70 % 13-15-<br />
vuotiaista asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä<br />
perusopetuksen koulusta. Läänien keskinäiset erot saavutettavuudessa<br />
ovat melko pieniä. Kuntien väliset erot ovat<br />
kuitenkin kasvaneet, ja läänien sisällä saavutettavuudessa<br />
on suuria eroja.<br />
Kuljetusedun piirissä oli hieman yli viidennes pe-<br />
rusopetuksen oppilaista. Kuljetettavien osuudessa ei ole<br />
tapahtunut juurikaan muutosta, vaikka kouluverkko on<br />
harventunut. Väestön keskittyminen taajamiin on mitä<br />
todennäköisin syy siihen, että kouluverkon harventuminen<br />
on melko vähän vaikuttanut koulukuljetuksissa olevien<br />
oppilaiden osuuteen. Kuljetuksessa olevien oppilaiden<br />
osuudet vaihtelevat Etelä-Suomen läänin alle viidenneksestä<br />
Itä-Suomen läänin hieman yli 30 prosenttiin.<br />
Harvaan asuttujen alueiden pitkät välimatkat näkyvät jossain<br />
määrin koulumatka-ajoissa. Kunnille tehdyn kyselyn<br />
perusteella lakisääteisen koulumatkaan käytetyn maksimiajan<br />
ylityksiä ainakin kerran viikossa esiintyi noin joka<br />
kymmenennessä kunnassa.<br />
Perusopetuksen oppilaiden liikkuminen yli kuntarajojen<br />
on melko vähäistä. Yleisimmin koulunkäynti toi-<br />
- 40 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
sessa kunnassa perustuu kuntien sopimukseen 7.-9. luokkien<br />
opetuksen, erityisopetuksen tai lisäopetuksen järjestämisestä.<br />
Koulujen keskikoko on kasvussa koko maassa. Koulujen<br />
lakkauttamiset ja yhdistämiset ovat vähentäneet erityisesti<br />
pienten, korkeintaan 30 oppilaan koulujen määrää.<br />
Koulujen määrän vähentyminen on kohdistunut pääasiassa<br />
1.-6. luokkien kouluihin. Yhtenäiskoulujen (1.-9.<br />
luokkien koulut) määrä on lisääntynyt.<br />
Perusopetuksen oppilasmäärä on vähentynyt vuosien<br />
2002-2006 aikana noin kolme prosenttia. Tilastokeskuksen<br />
väestöennusteen mukaan perusopetusikäisten määrän<br />
väheneminen jatkuu koko maassa yli vuosikymmenen<br />
vaihteen. Oppilasikäluokat pienevät sekä maaseudulla<br />
että kaupungeissa. Oppilasmäärät vähenevät suhteellisesti<br />
eniten Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja vähiten Oulun<br />
läänissä. Muuttoliike ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin<br />
näkyvät alueiden välisissä eroissa.<br />
Useat kunnat ovat laatineet kouluverkkosuunnitelmia,<br />
ja suunnitelmallisuus on jonkin verran lisääntynyt.<br />
Kuntien välistä yhteistyötä on kuitenkin tarpeen lisätä.<br />
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä jouduttaneen<br />
tarkastelemaan, miten tasavertaiset ja laadukkaat<br />
perusopetuspalvelut turvataan kansalaisille asuinpaikasta,<br />
kielestä ja kunnan taloudellisesta tilanteesta riippumatta.<br />
Tillgång till svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning<br />
Tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning<br />
har inte nämnvärt förändrats. Andelen svenskspråkiga<br />
7-12 åringar, som bodde inom en fem kilometers radie<br />
från svenskspråkig skola var ca 90 procent. Endast drygt<br />
hälften av eleverna i ålderskategorin 13-15 år bodde inom<br />
fem kilometer från svenskspråkig skola. Stora regionala<br />
skillnader förekommer. Det glesa skolnätet medför längre<br />
skolresor för de svenskspråkiga eleverna än för de<br />
finskspråkiga i genomsnitt i landet.<br />
Ca två procent av de svenskspråkiga eleverna i åk<br />
1-6 och ca 15 procent av eleverna i åk 7-9 i skola i annan<br />
kommun än den, där de var bosatta. Av de svenskspråkiga<br />
eleverna som intagits eller överförts till specialundervisning<br />
gick tio procent i skola i annan kommun. För den<br />
övervägande majoriteten av de svenskspråkiga eleverna<br />
som går i skola i annan kommun grundar sig skolgången<br />
på avtal mellan kommunerna. Totalt hade 11 623 elever<br />
eller ca 37 procent av det totala antalet svenskspråkiga<br />
elever, i kommuner med svenskspråkig skola, rätt till<br />
skolskjuts. I totalt fyra kommuner överskrider man den<br />
lagstadgade tiden för elevernas skolresor med inberäknade<br />
väntetider åtminstone en dag i veckan<br />
Under tidsperioden 2001-2006 har fyra nya skolor<br />
grundats, åtta skolor har sammanslagits med annan skola<br />
och tio skolor dragits in. Totalt sett är det totala elevantalet<br />
i de svenskspråkiga skolorna jämfört med år 2001 närmast<br />
oförändrat. Antalet elever i åk 1-6 har minskat med<br />
sex procent och i årskurserna 7-9 har elevantalet ökat med<br />
12 procent. Skillnaden mellan antalet elever i årskurs 1<br />
och antalet 7-åringar, som enligt statistikcentralen är registrerade<br />
som svenskspråkiga har under de senaste åren<br />
varit märkbar. Den svenskspråkiga grundläggande utbildningen<br />
i hela landet har årligen fått ett elevtillskott motsvarande<br />
sex-åtta procent av elever registrerade med finska<br />
eller annat språk som modersmål.<br />
Antalet svenskspråkiga barn i enspråkigt finska kommuner<br />
har ökat. I sammanlagt 136 enspråkigt finska kommuner<br />
i Södra och Västra Finlands län, vilka saknade<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning, fanns sammanlagt<br />
1 149 barn i åldern 7-15 år med svenska som registrerat<br />
modersmål. Detta var en ökning med tio procent jämfört<br />
med år 2001.<br />
Endast en tredjedel av de svensk- och tvåspråkiga<br />
kommunerna har en av fullmäktige godkänd plan för utvecklingen<br />
av skolnätet.<br />
Perusopetuksen jälkeinen<br />
koulutukseen sijoittuminen<br />
Peruskoulun päättäneen nuoren ensisijainen ratkaisu<br />
työ- ja koulutusuralla etenemiseksi on jatko-opintoihin<br />
siirtyminen. Koulutustakuun tavoite, että 96 % peruskoulun<br />
päättäneistä siirtyy samana vuonna jatko-opintoihin,<br />
jäi toteutumatta vielä vuonna 2005 useimmissa lääneissä<br />
vielä. Lapin läänissä koulutustakuun tavoite ylittyi<br />
viime vuoden tavoin.<br />
Toisen asteen koulutusvaihtoehdoista lukioon sijoittui<br />
suurempi osa peruskoulun päättäneistä kuin ammatilliseen<br />
peruskoulutukseen. Pojat valitsivat tyttöjä useammin<br />
toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja tytöt vastaavasti<br />
lukion. Toisen asteen koulutuksen aloituspaikkamäärä<br />
peruskoulun päättäneisiin nähden oli riittävä.<br />
Placering i fortsatt utbildning efter avslutad<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning<br />
Målet enligt utbildningsgarantin att 96 % placerar<br />
sig i gymnasium, yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning<br />
samma år som grundläggande utbildning avslutats<br />
har sammantaget uppfyllts i alla regioner. I Södra Finlands<br />
län har dock förhållandevis färre påbörjat examensinriktad<br />
utbildning på andra stadiet jämfört med hela<br />
Svenskfinland, hela landet och jämfört med nationella mål.<br />
Gymnasiebenägenheten är fortsättningsvis mycket<br />
hög i huvudstadsregionen. Bland elever som kommer från<br />
- 41 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
skolor i Öst- och Västnyland och i Österbotten understiger<br />
däremot andelen placerade i gymnasium och överstiger<br />
andelen placerade i yrkesutbildning märkbart motsvarande<br />
andelar i hela landet samt jämfört med enligt utbildningsgarantin<br />
uppställda nationella mål.<br />
Flickorna är fortsättningsvis i klar majoritet i gymnasierna<br />
och pojkarna inom yrkesutbildningen. Fördelningen<br />
mellan könen i olika former av utbildning har inte<br />
utjämnats. Regionalt sett har skillnaderna snarare ökat.<br />
Flickorna placerar sig i regel oftare i den utbildning de<br />
prioriterat vid ansökan.<br />
Målet att 97 % ansöker om studieplats samma år<br />
som grundläggande utbildning avslutats har uppfyllts.<br />
Kirjastotoimi<br />
Kirjastotoimen henkilöstöresurssien<br />
määrän ja laadun kehitys<br />
Monet kirjastot toimivat riittämättömällä henkilöstöllä.<br />
Yli 60 prosentilla kirjastoista henkilöstömäärä on<br />
vain tyydyttävä tai heikko. Tavoitetasolla (yksi työntekijä<br />
tuhatta asukasta kohden) henkilöstömäärä on koko maassa<br />
noin 50 kunnan kirjastolaitoksessa. Kirjastojen henkilöstömäärä<br />
ei ole kehittynyt monipuolistuvien ja erikoistuvien<br />
tehtävien edellyttämällä tavalla. Alueelliset erot ovat<br />
kasvaneet ja uhkaavat väestökatoalueilla kasvaa edelleen<br />
kirjastohenkilöstön eläköitymisen myötä.<br />
Valtaosalla kirjastoista on hyvin koulutettu, kirjastoasetuksen<br />
mukaan kelpoinen henkilöstö. Korkeakoulutetun<br />
henkilöstön osuus on tavoitteen mukainen (1/3) joka<br />
toisessa kirjastossa. Henkilöstöllä ei ole riittäviä mahdollisuuksia<br />
erikoistua ja henkilöstön täydennyskoulutuksen<br />
määrä jää selkeästi alle tavoitetason (6 päivää vuodessa/<br />
henkilö) koko maassa. Täydennyskoulutuksen tarpeen ja<br />
toteuman seuranta on puutteellista. Useimmissa kirjastoissa<br />
kehittämisestä ja johtamisesta vastaa asetuksen mukaan<br />
kelpoinen, päätoiminen johtaja. Osa-aikainen johtaminen<br />
on yleistynyt, syynä ovat lisääntyneet johtajapalvelujen<br />
ostot, osa-aikaeläkkeet ja yhdistelmävirat (esimerkiksi<br />
kirjasto- ja kulttuuritoimi).<br />
Liikuntatoimi<br />
Kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka<br />
aikuisten liikunnassa<br />
Liikuntatoimen arviointikohde vuonna 2006 oli kunnallisten<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten<br />
liikunnassa. Arviointi on osa kolmivuotista kuntien<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksujen arviointiteemaa ja täydentää<br />
vuoden 2005 arviointia, jossa arvioitiin käyttömaksupolitiikkaa<br />
lasten ja nuorten eniten käyttämissä liikuntapaikoissa.<br />
Kunnat pyrkivät vaikuttamaan liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksuilla aikuisten liikuntakäyttäytymiseen, mutta<br />
se on vain yksi monista keinoista, joilla kunnat aktivoivat<br />
aikuisväestöä liikkumaan. Suomen kunnista 64 % pyrkii<br />
vaikuttamaan aikuisten liikuntaan käyttömaksuilla. Kaupunkimaisissa<br />
kunnissa käyttömaksupolitiikalla pyritään<br />
vaikuttamaan liikuntaharrastukseen useammin kuin maaseudulla.<br />
Maaseutumaisissa pienissä kunnissa, joissa maksullisia<br />
liikuntapaikkoja on vähän ja kunnan liikuntapaikkatarjonta<br />
painottuu ilmaisiin ulkoliikuntapaikkoihin,<br />
käyttömaksut eivät ole niin merkittävä liikuntapoliittinen<br />
ohjauskeino kuin suuremmissa kunnissa.<br />
Kunnat innostavat aikuisia liikkumaan myös tarjoamalla<br />
ohjattuja terveysliikuntaryhmiä, aikuisten kuntoja<br />
terveystarkastuksia sekä muuta aikuisten liikuntaneuvontaa.<br />
Kunnat järjestävät myös erilaisia aikuisväestölle<br />
suunnattuja liikuntakampanjoita ja –tempauksia, kuten<br />
KKI-tapahtumia.<br />
Maamme kunnissa on liikuntapaikkoja lähes kaikkiin<br />
aikuisten eniten harrastamiin liikuntalajeihin uintia<br />
ja jääurheilua lukuun ottamatta. Liikuntapaikkojen määrä<br />
vastaa kuitenkin kysyntää vain puolessa kunnista. Erityisesti<br />
uima- ja jäähallipalvelujen saavutettavuuden suhteen<br />
maalla ja kaupungissa asuvat kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa<br />
asemassa.<br />
Liikuntapaikkatarjonnan riittävyyteen tulee kiinnittää<br />
huomiota erityisesti taajaan asutuilla ja kasvavilla seuduilla<br />
sekä pienissä harvaan asutuissa kunnissa. Kuntien<br />
liikuntapaikkatarjontaa tulisi tarkastella eri liikuntalajien<br />
osalta myös seudullisesta näkökulmasta ja kiinnittää erityistä<br />
huomiota ylikunnallisiin yhteistyömahdollisuuksiin.<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksuissa on kunnittain<br />
suuria eroja. Vaikka liikuntapaikkojen palvelun laadussa<br />
on eroja, samantasoisesta palvelusta joutuu maksamaan<br />
eri hinnan riippuen asuinkunnasta. Liikuntapaikkojen käyttömaksut<br />
ovat harvoin este liikuntapaikan käytölle. Silti<br />
tulee varmistaa, että laajoja käyttäjäryhmiä palvelevat liikuntapaikat,<br />
kuten koulujen liikuntasalit ja uimahallit, ovat<br />
mahdollisimman edullisesti kuntalaisten käytössä. Kuntien<br />
käyttömaksupolitiikalla tulee edistää perheiden liikuntamahdollisuuksia<br />
sekä ottaa huomioon maksukyvyltään<br />
heikoimmat käyttäjäryhmät.<br />
Viidestä aikuisten eniten käyttämästä liikuntapaikasta<br />
uimahalli on otettu tässä raportissa tarkemmin arvioitavaksi.<br />
Uimahallin kertamaksu aikuisille vaihteli kunnallisissa<br />
uimahalleissa 0-12,0 euroon. Keskimääräinen kertamaksu<br />
oli noin neljä euroa. Kalleimmat kertamaksut<br />
olivat Oulun ja Länsi-Suomen lääneissä. Alle viidellä eurolla,<br />
jota voidaan pitää kohtuullisena maksuna, uimahalliin<br />
pääsee 85 %:ssa maamme uimahalleista. Uimahallin<br />
hyvän maantietieteellisen saavutettavuuden rajana on ai-<br />
- 42 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
emmissa tutkimuksissa pidetty 11 kilometriä. Koko maan<br />
väestöstä 79 %:lle uimahallin saavutettavuus on hyvä.<br />
Maassamme on kuitenkin 113 kuntaa, joissa ei ole omaa<br />
uimahallia ja 1,1 miljoonaa asukasta, joilla on uimahalliin<br />
yli 11 kilometrin matka.<br />
Kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen tulee<br />
perustua virallisesti hyväksyttyihin käyttömaksujen määräytymisperusteisiin,<br />
joissa maksujen vaikutukset kuntalaisten<br />
liikuntakäyttäytymiseen on arvioitu.<br />
Nuorisotoimi<br />
Nuorten työpajatoiminta<br />
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäi lähes<br />
95 000 nuorta vuonna 2004. Ulkopuolelle jäivät erityisesti<br />
peruskoulunsa päättäneet, vailla toisen asteen koulutuksen<br />
vaatimaa osaamista olevat nuoret, toisen asteen<br />
ammatillisen perustutkinnon suorittaneet, “pysyvästi” työttömäksi<br />
jäävät nuoret sekä koulutuksensa keskeyttäneet<br />
nuoret. Yksikään lääneistä ei yltänyt asetettuun palvelutavoitteeseen,<br />
jossa koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle<br />
jääneiden nuorten osuus olisi alle 8 %. Ulkopuolisten<br />
nuorten suuri määrä osoittaa puutteita yhteiskunta- ja<br />
koulutustakuun toteutumisessa.<br />
Työpajatoimintaan osallistui vuonna 2006 yhteensä<br />
10 532 valmentautujaa, joista alle 29-vuotiaita valmentautujia<br />
oli 6 810. Valmentautujien kokonaismäärä nousi<br />
325:llä vuodesta 2005. Reilua kasvua määrässä tapahtui<br />
erityisesti yli 29-vuotiaiden valmentautujien osalta. Nuorten<br />
työpajatoiminnan saavutettavuus ylitti niukasti asetetun<br />
valtakunnallisen palvelutavoitteen. Pajatoiminta tavoitti<br />
20,2 % alle 25-vuotiaista työttömistä nuorista. Parhaiten<br />
pajatoiminta saavutti alueen työttömiä nuoria Länsi-<br />
Suomen ja Etelä-Suomen lääneissä. Valtakunnallinen tavoite<br />
pajatoiminnan palveluiden saatavuudesta 75 %:ssa<br />
maamme kunnissa täyttyi. Lääneistä kuitenkin vain Lapissa<br />
ja Länsi-Suomessa päästiin valtakunnalliseen tavoitteeseen.<br />
Pajatoiminnan kohderyhmänä on entistä useammin<br />
pelkkä peruskoulun suorittanut nuori. Kohderyhmän ja sen<br />
tarpeiden monipuolistuminen vaatii pajatoiminnan sisältöjen<br />
kehittämistä siten, että ne entistä paremmin vahvistavat<br />
esimerkiksi elinikäisen oppimisen avaintaitoja.<br />
Työpajoista 82 % toimii vakinaisluonteisesti. Vakinaistumiselle<br />
asetettu palvelutavoite, jonka mukaan 75 %<br />
pajoista toimii vakinaisesti, toteutuu kaikissa lääneissä.<br />
Vakinaistuminen tässä yhteydessä tarkoittaa, että työpajasta<br />
on tehty vakinaistamispäätös, se on toiminut 10 vuotta<br />
tai rahoituksesta yli 70 % on omaa tai ylläpitäjän rahoitusta.<br />
Suurin muutos on tapahtunut Oulun läänissä, missä<br />
vakinaisuusaste on kohonnut vuodessa lähes 20 %. Parhaiten<br />
palvelutavoite saavutetaan Lapin läänissä ja heikoiten<br />
Länsi-Suomen läänissä. Myös valmentajien työsuhteiden<br />
vakinaisuudelle asetettu palvelutavoite, jossa 2/3<br />
valmentajista on vakinaisia, täyttyi. Kyselyyn vastanneiden<br />
pajojen valmentajista 68,88 % työskenteli vakinaisluonteisessa<br />
työsuhteessa. Kyselyyn vastanneilla työpajoilla<br />
oli käytettävissään yhteensä 1 046,35 henkilötyövuotta.<br />
Henkilötyövuosien määrä laski 51,73 henkilötyövuodella<br />
vuodesta 2005.<br />
Nuorten työpajajakson aikaisessa tai sen jälkeisessä<br />
sijoittumisessa koulutukseen, työelämään tai muuhun<br />
ohjattuun toimenpiteeseen tapahtui edelleen myönteistä<br />
kehitystä. Nuorten sijoittumiselle asetettu palvelutasotavoite<br />
täyttyi kaikissa lääneissä. Vuonna 2005 pajalla olleista<br />
nuorista 70 % sijoittui työpajajakson aikana tai sen<br />
jälkeen myönteisesti. Työttömäksi jäi kuitenkin edelleen<br />
hieman yli viidesosa nuorista.<br />
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten<br />
määrän vähentämiseksi tulee Suomeen luoda Ruotsin<br />
kaltainen lakisääteinen peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä,<br />
joka seuraa nuorta 20 ikävuoteen asti ja<br />
tarjoaa nuorelle yhteiskunta- ja koulutustakuun mukaista<br />
aktiivitoimintaa.<br />
Valtion tuki työpajatoimintaan tulee nostaa 12 milj.<br />
euroon, jotta pajatoiminta tavoittaa entistä paremmin tuen<br />
tarpeessa olevia nuoria ja kattaa maan kaikki seutukunnat.<br />
Pajapalvelujen tarve ja tavoitettavuus tulee arvioida<br />
kunnittain ja seutukunnittain. Myös pajahenkilöstön työsuhteiden<br />
vakinaistamiseen tulee osoittaa lisäresursseja.<br />
Työpajojen tulee kehittää toimintaansa sopivia ammatillisen<br />
koulutuksen moduuleja ja toimivia järjestelmiä<br />
osaamisen tunnistamiseksi yhteistyössä koulutuksen järjestäjien<br />
kanssa.<br />
Yksilövalmentajien määrää tulee lisätä. Työpajoja<br />
tulee ohjata verkostoitumaan ja kehittämään moniammatillista<br />
yhteistyötä. Erityisesti nuorisotoimen, perusturvatoimen<br />
ja koulutusorganisaatioiden välistä yhteistyötä tulee<br />
lisätä. Nuoria lähettävien tahojen, erityisesti työvoimahallinnon,<br />
tulee turvata nuorille pidempiä toimintajaksoja<br />
pajalla.<br />
Kaikilla pajoilla tulee ottaa käyttöön nuorten seurantajärjestelmä.<br />
Seurannan tulee olla pitkäjänteistä, ja se<br />
tulee toteuttaa yhteistyössä koulutuksen järjestäjien, sosiaalitoimen<br />
ja työvoimahallinnon kanssa.<br />
- 43 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
8. HYVINVOINTI<br />
Sosiaali- ja terveystoimi<br />
Vanhusten terveyspalvelujen alueellinen<br />
saatavuus verrattuna vuoteen 2002<br />
Vanhusten terveyspalvelujen tarjonnassa ja keskeisimmissä<br />
puutteissa on alueellisia eroja. Lähes kaikissa<br />
terveyskeskuksissa on saatavana diabeteshoitajan, suun<br />
terveydenhuollon ja psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja<br />
sekä päihdepalveluja. Ikäihmisten kotona selviytymistä<br />
tukevista sekä terveyttä ja toimintakykyä edistävistä<br />
terveyspalveluista vain osa on järjestetty kattavasti.<br />
Heikentynyt lääkäritilanne vaikeuttaa terveyskeskusten<br />
toimintaa. Vuokralääkärityövoiman käyttäminen on lisääntynyt<br />
ja omalääkäri-/väestövastuujärjestelmän käyttäminen<br />
vähentynyt.<br />
Hoitotakuun toteutuminen vaihtelee, ja kiireettömään<br />
hoitoon pääsyssä on suuria eroja terveyskeskusten<br />
välillä. Vuoden 2002 jälkeen odotusajat ovat ei-kiireellisissä<br />
tapauksissa monissa terveyskeskuksissa pidentyneet.<br />
Sen sijaan erikoissairaanhoidon leikkausjonot ovat merkittävästi<br />
lyhentyneet. Virka-ajan ulkopuolisen terveyskeskuspäivystyksen<br />
keskittäminen on lisääntynyt. Uuden teknologian<br />
hyödyntäminen on vielä melko vähäistä.<br />
Vanhusten terveyspalvelujen kysynnän odotetaan<br />
tulevina vuosina kasvavan vanhusten määrän lisääntyessä.<br />
Terveyskeskuksissa varaudutaan vanhusväestön lisääntyvään<br />
terveyspalvelujen tarpeeseen monin eri tavoin.<br />
Vanhusväestön suunnitelmallinen terveydentilan seuranta<br />
on kuitenkin vähäistä ja terveyspalvelujen kokonaisvaltainen<br />
suunnittelu puutteellista. Vuonna 2006 vanhusten<br />
terveyspalvelujen riittävyyden arvioi vähintään hyväksi<br />
79 % kyselyyn vastanneista. Tulevaisuudessa terveyspalvelujen<br />
riittävyyden arvioidaan huomattavasti heikentyvän.<br />
Merkittävimpiä uhkia ovat pula terveydenhuoltoalan<br />
ammattihenkilöstöstä ja heikentyvä kuntatalous.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten<br />
palvelut Oulun läänissä vuonna 2006 -pilotointi<br />
Kaikissa Oulun läänin kunnissa ei ole tarjolla riittävästi<br />
sosiaalihuoltolain mukaisia vanhusten palveluja.<br />
Vanhukset joutuvat odottamaan pitkiä aikoja päästäkseen<br />
tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon, eikä kaikissa<br />
kunnissa turvata vanhusten kotona selviytymistä<br />
yöaikaisella kotipalvelulla. Kaksi kolmasosaa Oulun läänin<br />
kunnista on organisatorisesti yhdistänyt sosiaalihuoltolain<br />
mukaisen kotipalvelun ja kansanterveyslain mukaisen<br />
kotisairaanhoidon kotihoidoksi. Valtakunnallisesti<br />
asetetut määrälliset palvelutavoitteet toteutuvat läänitasolla,<br />
mutta palveluja saavien 75 vuotta täyttäneiden osuus<br />
vaihtelee runsaasti kunnittain. Yli puolet kunnista on lisännyt<br />
ateriapalvelua, kotipalvelua ja tehostettua palveluasumista<br />
vuosien 2002–2006 aikana. Tukipalveluja, ateriapalveluja<br />
lukuun ottamatta, on vähennetty eniten kohdennettaessa<br />
kotipalvelun henkilöstöresursseja hoiva- ja<br />
hoitotyöhön. Kolmasosassa kuntien omistamissa laitoshoidon<br />
yksiköissä ei ole riittävästi henkilökuntaa. Oulun<br />
läänissä on kaksinkertainen määrä julkisia vanhustenhuollon<br />
yksiköitä verrattuna yksityisiin yksiköihin. Kaikissa<br />
kunnissa ei ole vanhuspoliittista strategiaa turvaamassa<br />
ikääntyneiden sosiaalisia oikeuksia.<br />
9. KULUTTAJAN ASEMA<br />
Eläinlääkintähuolto<br />
Eläinlääkintähuolto<br />
kuluttajan aseman kannalta<br />
Eläinlääkintäpalveluiden kysynnän paino-pistealueet<br />
vaihtelevat huomattavasti maan eri puolilla. Kunnallista<br />
eläinlääkintähuoltoa työllistävän laitosvalvonnan<br />
määrä vaihtelee huomattavasti eri puolilla maata. Päivystyspiirien<br />
vasteajat ovat pääsääntöisesti tavoitetilan mukaisia,<br />
mutta Pohjois-Suomessa on kuntia, joissa yli 10 %<br />
kiireisistä sairastapauksista pystytään hoitamaan vasta yli<br />
kuuden tunnin kuluttua tilauksesta. Yhden päivystäjän<br />
piirit, joissa vuorottelee vain kaksi tai kolme kunnaneläinlääkäriä,<br />
ovat haavoittuvia.<br />
Valtaosa Suomen väestöstä asuu tavoitetilan mukai-<br />
- 44 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
sesti alle 20 kilometrin päässä kunnallisista eläinlääkintäpalveluista.<br />
Lähin kunnaneläinlääkäri ei kuitenkaan aina<br />
ole oman kunnan alueella. Lapissa, Koillismaalla ja Kainuussa<br />
eläinlääkärin vastaanotto on usein kaukana. Pitkään<br />
täyttämättä olleet kunnaneläinlääkärin virat haittaavat<br />
eläinlääkintä-palveluiden saatavuutta<br />
Valtioneuvosto muutti 30.10.2006 periaatepäätöstä<br />
siten, että kuntien tulee osana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta<br />
annetussa laissa tarkoitettua toimeenpanosuunnitelmaa<br />
kuvata, miten ympäristöterveydenhuollon<br />
yhteistoiminta-alue muodostetaan. Eläinlääkintähuolto<br />
siirtyy seudullisiin yksiköihin muun ympäristöterveydenhuollon<br />
mukana. Seudullinen yhteistyö ei tule poistamaan<br />
lisäresurssitarpeita.<br />
Seudullisten yksiköiden tulee järjestää kunnallinen<br />
eläinlääkintähuolto siten, että kaikilla alueilla virkatehtäviä<br />
ja lakisääteisiä eläinlääkintäpalveluja hoitamassa on<br />
riittävästi eläinlääkäreitä. Asiakkaan kannalta apua on tarkoituksenmukaista<br />
saada lähimmältä eläinlääkäriltä kunta-<br />
ja seuturajoista riippumatta.<br />
Seudullisia yksiköitä muodostettaessa päivystysalueiden<br />
toimivuus ja tasapuolisuus on huomioitava. Laajempi<br />
päivystysalue, jossa päivystää kaksi eläinlääkäriä yhtä<br />
aikaa, antaa tiheään asutuilla alueilla mahdollisuuden tasata<br />
päivystysaikana ajoittain esiintyviä erittäin kiireellisen<br />
eläinlääkäriavun tarpeita sekä mahdollistaa paremman<br />
pieneläinpäivystyksen.<br />
Eläinlääkäreiden keskinäinen työnjako kannattaa<br />
järjestää yksiköittäin siten, että osa eläinlääkäreistä voi<br />
virka-aikana keskittyä elintarvikevalvontaan ja muihin<br />
virkatehtäviin ja osa eläinlääkintäpalveluiden antamiseen<br />
ja eläinten terveydenhuoltoon.<br />
90 % valvontayksiköistä kärsii työpanosvajeesta. Vuonna<br />
2004 vastaava osuus oli 80 %. Laskennallisesta vähimmäistarpeesta<br />
puuttuu maassa 113,5 henkilötyövuotta.<br />
Suurin vaje on Etelä-Suomen (45,2 henkilötyövuotta) ja<br />
Länsi-Suomen (40,2 henkilötyövuotta) lääneissä. Koko<br />
maan työpanosvaje on vuoden 2004 tilastoihin verrattuna<br />
kasvanut 9,7 henkilötyövuotta. Työpanosvaje on kasvanut<br />
vuodesta 2004 eniten Itä-Suomen (4,3 henkilötyövuotta)<br />
läänissä.<br />
Valvontaviranomaiset käyttävät valvonnassa apunaan<br />
näytteenottoa. Viranomaisnäytteitä otettiin yhteensä<br />
32 130. Näytteiden suhteellista määrää yhtä valvontakohdetta<br />
kohden otettiin eniten Etelä-Suomen läänissä (0,63<br />
näytettä/valvontakohde) ja vähiten Lapin läänissä (0,24<br />
näytettä/valvontakohde). Joidenkin valvontayksiköiden<br />
alueella ei otettu lainkaan viranomaisnäytteitä. Viranomaisnäytteiden<br />
lisäksi elintarvikealan toimijat tarvitsevat laboratoriopalveluja<br />
omavalvontanäytteiden tutkimista varten.<br />
Laboratorioverkosto on riittävä Etelä-, Länsi- ja Itä-<br />
Suomen läänissä. Tällä hetkellä Oulun ja Lapin lääneissä<br />
laboratoriopalvelujen saatavuus on osin puutteellinen.<br />
Laboratoriopalvelut tulee turvata koko maassa.<br />
Elintarvikevalvonta<br />
Elintarvikevalvonnan<br />
järjestäminen ja riittävyys<br />
Elintarvikevalvontayksiköitä oli vuonna 2005 Suomessa<br />
yhteensä 234. Lukumäärä on laskenut 23 yksiköllä<br />
vuodesta 2004. Valtioneuvoston elintarvikevalvonnasta<br />
antaman periaatepäätöksen ja kuntarakennemuutoksen<br />
lopputuloksena tavoitteena on vuoden 2009 aikana päästä<br />
50-85 yksikköön elintarvikevalvonnan seudullistamisen<br />
lopputuloksena. Kuntien välisen yhteistyön elintarvikevalvonnassa<br />
tuleekin edelleen tiivistyä.<br />
Elintarvikevalvonnan toimipaikkaverkosto on kattava<br />
koko maassa. Toimipaikkoja on yhteensä 260 kappaletta.<br />
Kaikilla valvontayksiköillä ei ole omaa palvelupistettä,<br />
vaan ne ovat järjestäneet palvelut yhdessä toisen<br />
valvontayksikön kanssa lainsäädännön edellyttämällä tavalla.<br />
Elintarvikevalvonnan resurssit ovat riittämättömät.<br />
- 45 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
10. LIIKENNEPALVELUT<br />
Liikennepalvelujen tarjonta, tarve ja<br />
kattavuus sekä vaihtoyhteyksien sujuvuus<br />
Omien kulkuneuvojen käyttö on jatkuvasti lisääntynyt,<br />
ja perheisiin hankitaan kakkos- tai jopa kolmosautoja.<br />
Kaupunkeja ympäröiviin taajamiin ja kyliin muuttaa<br />
erityisesti työssä käyviä lapsiperheitä, joiden omien ajoneuvojen<br />
käyttö on runsasta työ- ja vapaa-ajanmatkoilla.<br />
Alueelliset erot tarjonnassa ovat suuria. Peruspalvelutaso<br />
toteutuu pääosin kuntien välisessä liikenteessä, mutta iltaisin<br />
ja viikonloppuisin sekä kuntien sisäisessä liikenteessä<br />
on paljon puutteita. Joukkoliikenne ei ole kyennyt vastaamaan<br />
toimintaympäristön muutoksiin, minkä seurauksena<br />
säännöllinen reittiliikenne vähenee, joukkoliikenteen<br />
markkinaosuus pienenee ja kaupunkikeskustojen päästöt<br />
ja ruuhkautuminen lisääntyvät.<br />
Valtion budjetissa on siirryttävä nykyisestä vuosittain<br />
vahvistettavasta joukkoliikenteen määrärahakiintiös-<br />
tä pitkäjänteisemmän suunnittelun mahdollistavaan rahoitusmalliin,<br />
jolla voidaan turvata maaseudun liikenteen peruspalvelut<br />
ja kaupunkiseuduilla oman auton käytön kanssa<br />
kilpailukykyinen tarjonta. Joukkoliikenteen markkinaosuuden<br />
säilyttäminen kaupunkiseuduilla vaatii vahvaa<br />
panostusta joukkoliikenteen houkuttelevuuden lisäämiseksi,<br />
esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytäviä, uusia lipputuotteita<br />
sekä joukkoliikennemuodoista riippumatonta,<br />
yhtenäistä lippujärjestelmää. Maaseudulla on otettava<br />
käyttöön uudenlaisia liikenteen järjestämiskeinoja, kuten<br />
kutsujoukkoliikennettä, ja huolehdittava eri liikennetarpeita<br />
palvelevien kuljetusten yhdistelystä, kuljetusten avoimuudesta<br />
ja tehokkaasta tiedottamisesta. Sairausvakuutuslain<br />
perusteella korvattavia matkoja ja matkaketjuja<br />
varten tarvitaan kuntien välisiä, kutsuohjatusti liikennöiviä<br />
palveluliikennetyyppisiä vuoroja. Liikenteenhoidon<br />
toimintaedellytysten parantamiseksi tulee harkita erilaisia<br />
kustannuskehitystä kompensoivia toimia.<br />
11. POIKKIHALLINNOLLINEN KOHDE<br />
Sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen<br />
kuljetusten tehokkuus ja kustannukset<br />
Kuntien kuljetukset tehostuivat, mutta kuntien väliset<br />
erot olivat suuria. Keskimäärin kuntien kuljetuskustannukset<br />
kasvoivat kuljetusten yleisen kustannustason<br />
nousun verran. Kuljetusoppilaiden määrä väheni koulujen<br />
lakkauttamisista huolimatta. Esiopetuksen kuljetukset<br />
ja aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen lisäsivät<br />
perusopetuksen kuljetuskustannuksia. Kuljetuspalveluja<br />
tarvitsevien vanhusten määrä kasvoi, ja reittiliikenteen<br />
lakkautukset lisäsivät kuntien järjestämiä kuljetuksia.<br />
Kustannukset ovat edulliset ja tehokkuus hyvä silloin, kun<br />
kunta on hyödyntänyt kaikille avoimen joukkoliikenteen,<br />
yhdistänyt eri hallintokuntien kuljetuksia ja suunnitellut<br />
toimintoja niin, että kuljetustarpeiden hajanaisuus ei tarpeettomasti<br />
lisää kuljetuskertojen määrää. Kuntien välinen<br />
yhteistyö on vaatimatonta ja riittämätöntä hallintokuntien<br />
välillä.<br />
Kuljetuspalveluja tarvitsevien vanhusten määrä lisääntyy,<br />
perusopetusikäisten lasten määrä vähenee, pie-<br />
niä kouluja lakkautetaan ja väestö keskittyy taajamiin ja<br />
kaupunkiseuduille. Peruspalvelujen kokonaisuutta koskevaa<br />
strategista suunnittelua tulee parantaa sekä kunnallisella<br />
että seudullisella tasolla eri tahojen yhteistyönä.<br />
Kuljetuksia sisältyy moniin asiakkaiden tarvitsemiin peruspalveluihin,<br />
joten kuljetusjärjestelyjen kehittäminen voi<br />
parantaa palvelua ja hillitä kustannusten nousua. Kuntien<br />
tulee jatkossa harkita järjestääkö se palvelut liikkuvina<br />
tai sähköisinä palveluina vai kuljettaako se asiakkaat yhteiskuljetuksilla<br />
palvelujen äärelle.<br />
Kuljetuksia on edelleen tehostettava, vanhusten kuljetuspalvelumuotoja<br />
kehitettävä, koulujen alkamisaikoja<br />
porrastettava, kuljetusalan toimijoiden, hallintokuntien ja<br />
kuntien välistä yhteistyötä tiivistettävä sekä palvelujen<br />
myöntämiskriteerejä ja etuuksia yhtenäistettävä seudullisesti.<br />
Liikennepalvelut ja erityisesti palveluliikenteet on<br />
suunniteltava siten, että lähtökohtina ovat palvelun tarkoitus,<br />
laadukkuus ja palvelun käyttäjät, kuten koululaiset,<br />
vanhukset tai vammaiset henkilöt. Seudullista ja maakuntakeskukseen<br />
suuntautuvaa liikennettä tulee muuttaa<br />
palveluliikennetyyppiseksi monikäyttöiseksi liikenteeksi,<br />
joka soveltuu myös vammaispalveluasiakkaiden käyttöön.<br />
- 46 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Tiedonhankinta ja<br />
Tiedonhankinta ja arvioi<br />
4. Tiedonhankinta ja<br />
arviointimenetelmät<br />
- 47 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Tiedonhankinta ja<br />
Tiedonhankinta ja arvioi<br />
Tiedonhankinta ja arviointimenetelmät<br />
Arviointityössä on pääsääntöisesti hyödynnetty olemassa<br />
olevia tietolähteitä ja tietokantoja, joita ylläpitävät<br />
muun muassa Tilastokeskus, Stakes, VRK, opetusministeriö,<br />
valtakunnalliset organisaatiot ja tutkimuslaitokset.<br />
Edellä mainittujen lähteiden lisäksi lääninhallitukset ja eri<br />
viranomaiset ylläpitävät omia hallinnonalojaan koskevia<br />
tilastoja. Arvioinnissa on johdonmukaisesti hyödynnetty<br />
jokapäiväisessä virkatyössä omaksuttua kokemus- ja tietopohjaa.<br />
Arviointityössä on käytetty sekä määrällistä että laadullista<br />
arviointiaineistoa. Arviointimenetelmänä on käytetty<br />
suoria jakaumia ja niistä laskettuja prosenttiosuuksia.<br />
Arviointikohteissa, jotka ovat säilyneet samansisältöisinä<br />
useampia vuosia, on suoritettu aikasarja-analyysia<br />
vallitsevien kehityssuuntien todentamiseksi. Arviointi<br />
on painottunut aineistollisista seikoista johtuen selkeästi<br />
määrälliseen arviointiin.<br />
Oulun lääninhallitus on toiminut peruspalvelujen<br />
arvioinnin syventämiseen tähtäävän pilotointikokeilun<br />
toteuttajana oman lääninsä alueella. Tämä pioneeriluonteinen<br />
työ toteutettiin sosiaali- ja terveystoimen, poliisitoimen<br />
sekä poikkihallinnollisen arviointikohteen käsittelyn<br />
yhteydessä. Pilotoinnista saatuja kokemuksia on tarkoitus<br />
hyödyntää valtakunnallista peruspalvelujen arviointia<br />
edelleen kehitettäessä.<br />
Palvelutarjontaa ja -rakennetta tarkasteltaessa on<br />
otettu huomioon palvelujen alueellinen ja paikallinen kysyntä.<br />
Jatkossa tulee yhä enenevässä määrin pyrkiä palvelujen<br />
kysynnän ja tarjonnan paikkatietopohjaiseen tarkasteluun.<br />
Tämä edellyttää erityisesti palvelujen tarjontaan<br />
liittyvien ominaisuustietojen monipuolistumista nykyisestä.<br />
Peruspalvelujen arvioinnissa kartta-analyysi on<br />
keskeinen arviointimenetelmä, ja se on osoittanut käyttökelpoisuutensa<br />
yhteiskunnan kehityssuuntien sekä arviointitulosten<br />
esittämistapana. Internet-pohjaiset kyselyt<br />
ovat toimiva tapa kerätä tietoa aiheista, joista sitä ei ole<br />
muutoin saatavissa.<br />
Oulun lääninhallituksessa on aloitettu hanke (PA-<br />
TIO), joka tähtää peruspalvelujen arvioinnissa tarvittavan<br />
tietomäärän käsittelyyn, hallintaan liittyvien ylimääräisten<br />
työvaiheiden vähentämiseen ja kartografisen esittämisen<br />
kehittämiseen. Tavoitteena on, että peruspalvelujen<br />
arviointiin käytettävissä oleva rajallinen työpanos voidaan<br />
paikkatietoa hyödyntävän PATIO -tietojenkäsittelyjärjestelmän<br />
avulla kohdistaa arviointiprosessin kannalta<br />
mahdollisimman tehokkaasti.<br />
Arviointiprosessin aikana on hyödynnetty monipuolisesti<br />
aineistoja, jotka ovat peräisin valtakunnallisista julkaisuista,<br />
raporteista ja selvityksistä, eri hallinnonalojen<br />
tilastomateriaalista, lääninhallitusten eri osastojen tekemistä<br />
selvityksistä ja kyselyistä. Arviointiin osallistuvien<br />
tahojen lukuisat kunta- ja työkokoukset sekä tarkastusmatkat<br />
ovat erittäin arvokas tietolähde. Yhtenä tietolähteenä<br />
on käytetty myös organisaatioiden omia www-sivuja<br />
sekä kirjallisia lähteitä.<br />
Arvioinnissa on käytetty valtaosin vuotta 2006 koskevaa<br />
tilasto- ja muuta materiaalia. Aiempaa informatiivisempi<br />
väestöruutuaineisto on vuodelta 2005 (31.12.2005<br />
tilanne).<br />
Kunnille suunnattuja kyselyjä on käytetty vain siinä<br />
tapauksessa, ettei analyysin kannalta oleellista tietoa ole<br />
muuten ollut saatavissa. Erityisesti tässä yhteydessä internet-pohjainen<br />
tiedonkeruu on osoittanut käyttökelpoisuutensa.<br />
Kyselyjen kohdejoukko, lukumäärä ja vastausprosentit<br />
sekä arvioinnissa käytetyt tietolähteet on esitetty<br />
kunkin arviointikohteen yhteydessä.<br />
- 48 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Turvallisuus<br />
5. Turvallisuus<br />
- 49 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Turvallisuus Turvallisuus<br />
5.1 <strong>Poliisi</strong>toimi<br />
Johdanto<br />
Paikallispoliisin palveluista arvioinnin kohteena olivat<br />
hälytys-, tutkinta ja lupapalvelut. Raportin rakenne on<br />
suurin piirtein sama kuin edellisinä vuosina. Tarkastelutasona<br />
on maakunta. Tähän päädyttiin, koska 90 kihlakunnan<br />
tietojen esittäminen taulukoissa on liian raskasta,<br />
ja toisaalta läänitason esitys on liian yleisellä tasolla. Poikkeuksena<br />
maakuntajakoon on Helsingin kihlakunnan poliisilaitos,<br />
joka esiintyy tässä arvioinnissa erillään Uudenmaan<br />
maakunnasta. Joissakin karttaesityksissä käytetään<br />
myös kihlakuntajakoa.<br />
Tämä arviointi tehtiin yhteistyönä poliisin lääninjohtojen<br />
kesken. Toimeksianto raportin tekemiseen tuli<br />
poliisin ylijohdolta, jonka tehtävänä on (laki poliisin hallinnosta<br />
4 §):<br />
1) suunnitella, kehittää, johtaa ja valvoa poliisitoimintaa<br />
ja sen tukitoimintoja koko maassa;<br />
2) vastata poliisin tehtäviin liittyvien kansalaisten<br />
palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta ja laadusta<br />
maan eri osissa;<br />
3) päättää paikallispoliisin ja muiden poliisiyksiköiden<br />
välisestä yhteistoiminnasta;<br />
4) huolehtia muista sille säädetyistä tai määrätyistä<br />
tehtävistä.<br />
Arvioinnissa oli siis kyse valtionhallinnon tuottaman<br />
peruspalvelun itsearvioinnista.<br />
Raportissa esiteltävät luvut suhteutettiin väestömäärään<br />
vertailun helpottamiseksi. Tämän lisäksi tehtiin kuvioita,<br />
joissa on esitetty kysynnän ja tarjonnan poikkeamia<br />
valtakunnallisesta keskiarvosta. Palvelujen kysyntä-,<br />
tarjonta- ja saatavuustietoja saatiin poliisin tulostietojärjestelmästä.<br />
<strong>Poliisi</strong>n palvelujen arvioinnissa kansalaisnäkökulma<br />
saatiin keväällä 2006 tehdystä turvallisuustutkimuksesta,<br />
joka oli jatkoa vuonna 2003 tehdylle tutkimukselle.<br />
Turvallisuustutkimukset tehtiin poliisin lääninjohdoissa.<br />
Vastauksia saatiin 51 552 kpl (50 336 kpl vuonna<br />
2003). Tutkimuksen virhemarginaali oli koko maan tuloksissa<br />
enimmillään 0,5 prosenttiyksikköä molempiin<br />
suuntiin 95 prosentin luottamustasolla.<br />
Kansalaisarvioinnissa tuotiin esille kansalaisten näkemys<br />
siitä, miten poliisi on onnistunut tehtäviensä hoitamisessa.<br />
<strong>Poliisi</strong>n palveluja pyydettiin arvioimaan kouluarvosana-asteikolla<br />
4-10. Lisäksi kartoitettiin kansalaisten<br />
turvallisuuskokemuksia ja mielipiteitä poliisin palvelujen<br />
tärkeydestä.<br />
- 50 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
<strong>Poliisi</strong>palvelujen kysyntä<br />
<strong>Poliisi</strong>palvelujen tarjonta<br />
<strong>Poliisi</strong>palvelujen saatavuus<br />
Arviointikysymykset<br />
Millaisia eroja eri palvelujen tuottamisessa<br />
on maakuntien välillä?<br />
Mistä erot johtuvat?<br />
Onko palveluja mahdollisuus tuottaa<br />
saman tasoisina valtakunnan<br />
kaikissa osissa?<br />
Millaisia eroja tarjonnassa on eri<br />
maakuntien kesken ja johtuvatko<br />
em. erot kysynnän vaihtelusta?<br />
Onko palveluissa tapahtunut maakunnittain<br />
merkittäviä muutoksia jos<br />
on, niin mistä ne johtuvat?<br />
Arviointimittarit<br />
Hälytystehtävien lukumäärä, rikosten<br />
lukumäärä ja lupien lukumäärä<br />
asukaslukuun suhteutettuna<br />
Hälytystehtäviin ja valvontaan, rikosten<br />
tutkintaan sekä lupapalveluihin<br />
käytetty työaika asukaslukuun<br />
suhteutettuna<br />
Keskimääräinen toimintavalmiusaika<br />
hälytystehtävissä, rikoslakirikosten<br />
selvitystaso ja tutkinta-aika<br />
Kansalaisnäkökulma<br />
Miten poliisi on kansalaisten mielestä<br />
onnistunut eri tehtävissään?<br />
Turvallisuustutkimuksen tulokset<br />
vuosilta 2003 ja 2006<br />
Arviointiasetelmassa on esitetty arvioinnin toteuttamisessa<br />
käytettyjä arviointinäkökulmia sekä niihin liittyviä<br />
erityisiä arviointikysymyksiä. Asetelmassa on myös<br />
kerrottu, millä mittareilla arviointi on toteutettu. Hyvän<br />
palvelutason määritelmiä ei arviointiasetelmassa ole, koska<br />
vahvistettuja maakuntatasoisia tavoitteita ei ole olemassa.<br />
Raportissa on eri osissa mainittu myös tarkemmat tiedot<br />
käytetyistä mittareista.<br />
Kansalaisarvioinnissa tuotiin<br />
esille kansalaisten näkemys<br />
siitä, miten poliisi on onnistunut<br />
tehtäviensä hoitamisessa<br />
- 51 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.1.1 Paikallispoliisin hälytyspalvelut vuonna 2006<br />
<strong>Poliisi</strong>n hälytystehtäviä on vuoden 2006 alusta lähtien<br />
välitetty hätäkeskusten kautta koko maassa. Uusimpina<br />
hätäkeskuksina toimintansa aloittivat Helsingin, Keski-<br />
ja Itä-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan sekä Pohjois-<br />
Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukset vuoden 2005 lopussa.<br />
Tilanne on nyt organisatorisesti selkeytynyt, kun<br />
yksi viranomainen hoitaa hälytystehtävien välittämisen<br />
koko maassa.<br />
Yhtenäisestä organisaatiosta huolimatta hätäkeskuk-<br />
sissa on edelleenkin käytössä rinnakkaisia tietojärjestelmiä.<br />
Hätäkeskusuudistus on näkynyt eräillä alueilla poliisin<br />
tehtävämäärien kasvuna, toisaalla poliisin oma-aloitteisten<br />
tehtävien alikirjautumisena. Muutoksia on tullut<br />
myös toimintavalmiusajan määräytymiseen sekä tehtävien<br />
kiireellisyysluokitukseen. Peruspalvelujen arvioinnin<br />
kannalta muutokset ovat ongelmallisia. Hälytyspalvelujen<br />
kysyntää ja saatavuutta koskevat tiedot eivät ole alueellisesti<br />
ja ajallisesti täysin vertailukelpoisia.<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
1. Hälytystehtäviin ja valvontaan käytetty työaika vähentyi<br />
vuonna 2006 koko maan tasolla yhteensä 84<br />
henkilötyövuodella vaikka hälytystehtävien määrä kasvoi.<br />
Hälytyspalvelujen kysyntä ja tarjonta eivät kohdanneet<br />
parhaalla mahdollisella tavalla.<br />
2. Hälytyspalvelujen saatavuutta kuvaava toimintavalmiusaika<br />
heikentyi vuonna 2006 keskimäärin minuutilla.<br />
Heikentymisen taustalla oli osaltaan kysynnän<br />
ja tarjonnan epätasapaino. Toimintavalmiusajalla mitattu<br />
palvelutaso vaihteli suuresti maan eri osissa.<br />
3. Hälytystehtävien määrän ja toimintavalmiusajan<br />
tilastointiin on tullut hätäkeskusuudistuksesta johtuvia<br />
muutoksia, jotka vaikeuttivat hälytystoiminnan<br />
tuloksellisuuden arviointia. Tilastot eivät olleet alueellisesti<br />
täysin vertailukelpoisia. Uudistus vaikeutti myös<br />
aikasarjojen tulkintaa.<br />
4. Turvallisuustutkimuksen mukaan noin 60 % kansalaisista<br />
arvioi poliisin onnistuneen hyvin kiireellisten<br />
hälytystehtävien hoitamisessa. Kansalaisarvio parantui<br />
kolmen vuoden takaisesta tilanteesta. Toimintavalmiusaika<br />
ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa<br />
hälytyspalveluja koskevan kansalaisarvion ja asiakastyytyväisyyden<br />
muodostumiseen.<br />
1. Hälytystoiminnan ja valvonnan työaikaa tulee kohdistaa<br />
nykyistä paremmin palvelujen kysynnän mukaisesti.<br />
<strong>Poliisi</strong>n on kehitettävä niin sanottua vapaasti<br />
ohjattavan työajan analyyttistä ja suunnitelmallista<br />
käyttöä. Tavoitteena tulee olla valvonta- ja hälytystoiminnan<br />
resurssien optimaalinen alueellinen, paikallinen<br />
ja ajallinen kohdentaminen.<br />
2. Hälytyspalvelujen saatavuuden parantaminen edellyttää<br />
poliisin kenttätoiminnan (hälytyspalvelut ja valvonta)<br />
työprosessien arvioimista ja uudistamista. <strong>Poliisi</strong>n<br />
hallintorakenteen uudistaminen ja siihen liittyvä toiminta-alueiden<br />
laajentuminen luovat hyvät edellytykset<br />
kenttätoiminnan uudelleenorganisoinnille ja tehostamiselle.<br />
3. Palvelujen saatavuutta voidaan parantaa myös lisäämällä<br />
liikkuvan poliisin partioiden käyttöä hälytystehtävien<br />
hoitamisessa.<br />
4. Hälytystehtävien määrän vähentäminen edellyttää<br />
sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti paikallisen<br />
turvallisuussuunnittelun tehostamista. Hälytyspalvelujen<br />
kysyntää voidaan vähentää muun muassa<br />
poliisin, sosiaalitoimen, päihdehuollon, aluesuunnittelijoiden,<br />
ravintoloiden ja asukasyhdistysten<br />
suunnitelmallisen yhteistyön avulla.<br />
5. Hätäkeskuslaitoksen ja alueellisten hätäkeskusten<br />
on parannettava hälytystehtäviä kuvaavien tilastojen<br />
vertailtavuutta ja tehtäväilmoitusten käsittelyn<br />
yhdenmukaisuutta.<br />
6. <strong>Poliisi</strong>n on kehitettävä toimintavalmiusajan rinnalle<br />
uusia hälytyspalvelujen saatavuutta ja laatua kuvaavia<br />
indikaattoreita, joilla on yhteys kansalaisten kokemaan<br />
asiakastyytyväisyyteen.<br />
- 52 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA: HÄLYTYSPALVELUT<br />
Arviointikriteerit<br />
Kysyntä<br />
Arviointikysymykset<br />
Hälytyspalvelujen kysyntä<br />
Arviointimittarit<br />
Hälytystehtävien lukumäärä (A- ja B<br />
-kiireellisyysluokka)<br />
Tarjonta<br />
Saatavuus<br />
Kansalaisarviointi<br />
Hälytyspalvelujen tarjonta<br />
Hälytyspalvelujen saatavuus<br />
Hälytyspalvelujen kansalaisarviointi<br />
Valvontaan, partiointiin ja hälytystehtäviin<br />
käytetty työaika<br />
A- ja B-kiireellisyysluokan hälytystehtävien<br />
keskimääräinen toimintavalmiusaika<br />
<strong>Poliisi</strong>n onnistuminen perheväkivaltatilanteiden<br />
ja kiireellisten hälytystehtävien<br />
hoitamisessa<br />
Hälytyspalvelujen kysyntä<br />
Kysyntä kasvoi epätasaisesti maan eri osissa<br />
Taulukko 1.<br />
Hälytyspalvelujen kysyntä<br />
- 53 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Hälytyspalvelujen kysyntää mitattiin A ja B-luokan<br />
hälytystehtävien (tehtäväluokat 0-4) kokonaismäärällä 10<br />
000 asukasta kohti. Mittarista oli poistettu niin sanotut<br />
ilmoitinlaitetehtävät (Taulukko 1).<br />
A- ja B- luokan tehtävämäärällä mitattu hälytyspalvelujen<br />
kysyntä kasvoi vuonna 2006 lähes kolmella prosentilla<br />
vuoteen 2005 verrattuna. Vuosien 2002–2005<br />
keskiarvoon nähden kasvua oli yhdeksän prosenttia, mikä<br />
on absoluuttisena tehtävämääränä noin 19 500 tehtävän<br />
lisäys. Hälytystehtävien määrän muutoksessa oli suuria<br />
maakuntien välisiä eroja. Kainuun maakunnassa tehtävämäärän<br />
tilastoitu kasvu oli peräti 20,4 prosenttia ja vastaavasti<br />
Pohjois-Karjalassa tehtävämäärä laski 5,5 prosenttia.<br />
Hälytyspalvelujen asukaslukuun suhteutettu kysyntä<br />
ja kysynnässä tapahtuneet muutokset on esitetty<br />
kattavasti yhteenvetotaulukossa.<br />
Asukaslukuun suhteutettuna poliisin hälytyspalvelujen<br />
kysyntä oli selvästi suurinta Helsingissä (1 862 tehtävää<br />
10 000 asukasta kohti). Myös Lapissa ja Etelä-Savossa<br />
kysyntä oli maan keskitasoon nähden selvästi suurempaa,<br />
mitä ainakin osaltaan selittää matkailun, liikenteen<br />
ja kesäasutuksen vaikutus (Kuva 29). Tehtävämäärien<br />
tarkempi erittely osoittaa, että vuonna 2006 lisääntyivät<br />
erityisesti kotihälytykset sekä tieliikenneonnettomuuksiin,<br />
häiriökäyttäytymiseen ja pahoinpitelyihin liittyneet<br />
hälytystehtävät.<br />
Kuva 29. Hälytystehtävien määrä<br />
Hälytyspalvelujen tarjonta<br />
Hälytystehtäviin ja valvontaan käytettiin työaikaa aikaisempaa vähemmän<br />
Hälytyspalvelujen tarjontaa mitattiin valvontaan,<br />
partiointiin ja hälytystehtävien hoitamiseen käytetyn työajan<br />
asukaslukuun suhteutetulla määrällä. Hälytyspalvelujen<br />
kysynnän kasvusta huolimatta hälytyspalvelujen tarjonta<br />
vähentyi vuonna 2006. <strong>Poliisi</strong> käytti työaikaa hälytystehtäviin<br />
ja valvontaan lähes neljä prosenttia vähemmän<br />
kuin vuonna 2005. Vähennys oli 84 henkilötyövuotta.<br />
Hälytyspalvelujen tarjonnassa ja tarjonnan muutoksessa<br />
oli suuria eroja maakuntien välillä. Lapissa, Uudellamaalla<br />
(pois lukien Helsinki), Etelä-Karjalassa, Etelä-<br />
Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä hälytystoiminnan ja valvonnan<br />
työaikaa kyettiin lisäämään vuonna 2006. Vastaavasti<br />
Keski-Suomessa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa<br />
hälytystehtäviin käytetty työaika väheni yli 10 %.<br />
Asukaslukuun suhteutettuna hälytyspalvelujen tarjonnassa<br />
oli suuria maakuntien välisiä eroja. Hälytyspalvelujen<br />
tarjonta nousi Lapissa ohi Helsingin, joka on tarjonnaltaan<br />
ollut perinteisesti suurin. Maakuntien välisiä<br />
eroja kuvastaa se, että Lapissa käytetty hälytystoiminnan<br />
työaika oli yli kaksinkertainen Keski-Suomeen verrattuna,<br />
joka oli tarjonnaltaan pienin.<br />
Hälytyspalvelujen kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa<br />
vuonna 2006 kuvataan kuvassa 30. Kaavio tehtiin<br />
siten, että väkilukuun suhteutettua kysyntää (kpl/10<br />
000 as.) ja tarjontaa (tuntia/10 000 as.) verrattiin koko<br />
maan keskiarvolukuihin. Alkuperäiset luvut ovat esillä<br />
tässä raportissa taulukoissa 1 ja 2. Saadut erotukset muutettiin<br />
prosentuaalisiksi eroiksi, ja näitä lukuja käytettiin<br />
koordinaatteina. X-akselilla on esitetty kysynnän poikkea-<br />
- 54 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ma koko maan keskiarvosta ja Y-akselilla tarjonnan poikkeama.<br />
Kaavioihin lisättiin ellipsin muotoinen kuvio, jonka<br />
tarkoituksena on havainnollistaa missä yksiköissä kysyntä<br />
ja tarjonta ovat tasapainossa. Ellipsin ulkopuolisilla alueilla<br />
sijaitsevilla yksiköillä on joko kysynnän tai tarjonnan<br />
suhteen merkittäviä poikkeamia koko maan keskiarvosta.<br />
Kysyntään nähden matala hälytyspalvelujen tarjonta<br />
voi johtaa palvelujen saatavuuden heikkenemiseen,<br />
mikä näkyy toimintavalmiusaikojen pidentymisenä. Esimerkiksi<br />
Helsinki, Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi ovat<br />
alueita, joissa toimintavalmiusaika oli pitkä eikä palvelujen<br />
tilastoitu tarjonta ollut riittävää suhteessa tilastoituun<br />
kysyntään.<br />
Taulukko 2.<br />
Hälytyspalvelujen tarjonta<br />
Kuva 30. Hälytyspalvelujen<br />
kysynnän ja tarjonnan suhde<br />
- 55 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Hälytyspalvelujen saatavuus<br />
Toimintavalmiusaika heikkeni keskimäärin minuutilla<br />
Hälytyspalvelujen saatavuuden mittarina oli kiireellisyysluokkiin<br />
A ja B kuuluvien tehtävien keskimääräinen<br />
toimintavalmiusaika. Kiireellisimmät A-tehtävät on<br />
hoidettava välittömästi, eikä niitä saa laittaa odotukselle<br />
ilman perusteltua syytä. B-luokan tehtävät pyritään hoitamaan<br />
viipymättä, mutta ne voidaan tarvittaessa priorisoida<br />
laittamalla odotukselle tai keskeyttämällä.<br />
Hälytyspalvelujen tarjonnan vähentyminen ja samanaikaisesti<br />
tapahtunut kysynnän kasvu heikensi osaltaan<br />
hälytyspalvelujen saatavuutta. Koko maan tasolla A-<br />
ja B-tehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika kasvoi<br />
22,2 minuutista 23,3 minuuttiin vuonna 2006 (Taulukko<br />
3).<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmästä saatava toimintavalmiusaika<br />
kuvaa sitä aikaa, joka kuluu hälytyspuhelun vastaanottamisesta<br />
poliisipartion saapumiseen tehtäväpaikalle.<br />
Toimintavalmiusaikaan sisältyy myös se aika, joka<br />
kuluu tehtäväilmoituksen vastaanottamiseen sekä tehtävän<br />
käsittelyyn hätäkeskuksessa ja tehtävän edelleen välittämiseen<br />
hätäkeskuksesta poliisipartiolle. <strong>Poliisi</strong> ei siis<br />
yksinään pysty vaikuttamaan toimintavalmiusajan mää-<br />
räytymiseen.<br />
Hätäkeskusjärjestelmään siirtyminen on lähes pääsääntöisesti<br />
merkinnyt toimintavalmiusajan pidentymistä,<br />
kun tehtäväilmoituksen käsittelyyn kuluva aika on pidentynyt.<br />
Tähän ovat vaikuttaneet hätäkeskusten käytössä<br />
olevien tietojärjestelmien ominaispiirteet, tehtävien aikaisemmasta<br />
poikkeava käsittelytapa sekä joidenkin hätäkeskusten<br />
henkilöresurssien vähäisyys (erityisesti Helsinki).<br />
Esimerkkinä hätäkeskusuudistuksen vaikutuksesta<br />
on Kainuun maakunnassa tapahtunut toimintavalmiusajan<br />
pidentyminen. Vuonna 2005 Kainuun toimintavalmiusaika<br />
oli maakuntien välisessä vertailussa koko maan paras<br />
(18,9 min). Kun hälytystehtävien välitys siirtyi alueen<br />
hätäkeskukselle joulukuussa 2005, pidentyi toimintavalmiusaika<br />
7,8 minuutilla vuonna 2006. Kainuun tilannetta<br />
ei selitä hälytyspalvelujen kysynnän ja tarjonnan välinen<br />
epätasapaino, sillä sekä kysyntä että tarjonta ovat asukaslukuun<br />
suhteutettuna maan keskitasoa (ks. edellinen kaavio)<br />
ja kuva 31<br />
Taulukko 3. Hälytyspalvelujen<br />
saatavuus.<br />
- 56 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 31. Toimintavalmiusaika<br />
kihlakunnittain 2006<br />
Hälytyspalvelujen kansalaisarvio<br />
Kansalaisarvio poliisin onnistumisesta oli aikaisempaa parempi<br />
Kansalaisten mielestä poliisi onnistui koko maan<br />
tasolla vuonna 2006 hoitamaan hälytystehtäviä paremmin<br />
kuin vuonna 2003. Turvallisuustutkimuksessa poliisin<br />
onnistumista hälytyspalvelujen hoitamisessa kysyttiin kahdella<br />
kysymyksellä: miten poliisi oli onnistunut perheväkivaltatilanteiden<br />
ja kiireellisten hälytystehtävien hoitamisessa.<br />
Arvosanan 8-10 antoi vuonna 2006 perheväkivaltatilanteiden<br />
hoitamisesta 58,6 % vastaajista, kun vuonna<br />
2003 vastaajista 51,8 % antoi arvosanan 8-10. Kiireellisten<br />
hälytystehtävien hoitamisessa poliisi onnistui myös<br />
vuonna 2006 paremmin kuin 2003, mutta parannus ei ollut<br />
niin suuri. Arvosanojen 8-10 osuus nousi 53,6 prosentista<br />
57,8 prosenttiin.<br />
Maakunnittain tarkasteltuna poliisi onnistui perheväkivaltatilanteiden<br />
hoitamisessa parhaiten Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla<br />
sekä Etelä-Savossa. Myös Etelä-Karjalassa,<br />
Keski-Pohjanmaalla ja Kanta-Hämeessä poliisi<br />
pärjäsi tältä osin hyvin kansalaisarvioinnissa. Kiireellisten<br />
hälytystehtävien hoitamisessa kansalaiset arvioivat<br />
poliisin onnistuneen parhaiten Helsingissä. Myös Pohjois-<br />
Savossa ja Keski-Suomessa poliisi onnistui erittäin hyvin<br />
kiireellisten hälytystehtävien hoitamisessa (kuva 32). Huomionarvoinen<br />
seikka on se, että kahdessa maakunnassa -<br />
Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa - kansalaiset arvioivat<br />
poliisin onnistumisen kiireellisten hälytystehtävien hoitamisessa<br />
heikentyneen vuodesta 2003. Erityisesti kiireellisten<br />
hälytystehtävien hoitamisessa erot kansalaisarvioinnissa<br />
eri maakuntien välillä olivat suuret.<br />
- 57 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 32. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen perheväkivaltatilanteiden<br />
hoitamisessa<br />
Kuva 33. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen kiireellisten hälytystehtävien<br />
hoitamisessa<br />
Kun tarkastellaan hälytyspalveluja kokonaisuudessa,<br />
parhaiten poliisi on onnistunut kansalaisten mielestä<br />
Pohjois-Savossa (Kuva 33). Myös Helsingissä, Keski-<br />
Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla poliisin onnistuminen<br />
arvioitiin erittäin hyväksi. Selvästi heikoimman arvion poliisi<br />
sai Kainuussa. Samoin Itä-Uudellamaalla poliisi menestyi<br />
heikosti hälytystehtävien hoitamisessa. Kainuussa<br />
poliisin toimintavalmiusajat olivat pidentyneet selvästi<br />
vuonna 2006, ja ne olivat myös maan pisimmät.<br />
Toimintavalmiusajan pituus ei täysin selitä kansalaisarvioinnin<br />
tulosta. Esimerkiksi Helsingissä, jossa poliisin<br />
toiminta arvioitiin hyvin onnistuneeksi, toimintavalmiusaika<br />
oli maan kolmanneksi pisin. Kansalaisarviointia<br />
voidaan pikemminkin pitää laadun ja tyytyväisyyden<br />
mittarina. Toimintavalmiusaika on siis vain yksi poliisin<br />
hälytystoiminnan laadun osa-alue. Ihmisten odotukset<br />
palvelun laadusta vaikuttavat myös arvioon.<br />
- 58 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.1.2 Paikallispoliisin tutkintapalvelut vuonna 2006<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
<strong>Poliisi</strong>lle ilmoitettujen rikoslakirikosten määrä laski<br />
vuoden 2006 aikana. Laskua edellisvuodesta oli 2,6<br />
%, mikäli liikennerikokset jätetään huomiotta. Omaisuusrikokset<br />
ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan.<br />
Varkausrikokset ovat määrältään merkittävin rikosryhmä<br />
ja juuri niiden osalta lasku on ollut voimakkain.<br />
Paikallispoliisin käyttämä työaika rikostutkintaan pysyi<br />
vuonna 2006 suunnilleen samalla tasolla kuin keskimäärin<br />
vertailukaudella 2002–2005. Laskua oli noin<br />
prosentin verran, kun liikennetutkinta poistetaan luvuista.<br />
Ei ole aivan helppoa osoittaa, onko rikosten vähenemisellä<br />
vaikutusta poliisin tulosten paranemiseen tutkinnassa.<br />
Todennäköisesti prosessien kehittämisellä<br />
on ollut paljon suurempi merkitys. Joka tapauksessa<br />
rikoslakirikosten selvitystaso on noussut koko tarkastelukauden<br />
2002–2005 ajan, ja vuonna 2006 selvitysaste<br />
pysyi lähes edeltävän vuoden tasolla. Mikäli liikennerikoksia<br />
ei huomioida, paikallispoliisi selvittää<br />
suunnilleen joka toisen rikoksen, sillä selvitysaste oli<br />
49 % vuonna 2006. Tulossopimuksia solmittaessa organisaatiossa<br />
on kiinnitetty viime vuosina huomiota<br />
selvitysasteiden nostamiseen erityisesti omaisuusrikosten<br />
kohdalla, koska niiden massa on suuri ja selvitystaso<br />
on ollut alhaisin. Strategia onkin tuottanut<br />
myönteisen tuloksen.<br />
Toinen tutkinnan tehokkuuden ja laadun indikaattori<br />
on tutkinta-aika, jolle selvitysasteen tavoin on asetettu<br />
kihlakuntakohtaiset palvelutavoitearvot. Viime vuosina<br />
tutkinta-aika on osoittanut lieviä kasvun merkkejä. On<br />
vaikeaa sanoa, onko kyseessä palvelutasojen asettaminen<br />
vai jokin muu muutos: joka tapauksessa vuonna<br />
2006 tutkinta-aika lyhentyi kymmenellä vuorokaudella<br />
edellisvuosien tasosta. Rikoslakirikosten pois<br />
lukien liikennerikoksien tutkinta-aika oli 104 vuorokautta<br />
vuonna 2005, nyt enää 91 vuorokautta. <strong>Poliisi</strong>n<br />
turvallisuuskyselyt vuosina 2003 ja 2006 osoittavat,<br />
että poliisin onnistumisen rikosten selvittämisessä<br />
kansalaiset arvioivat olevan nyt paremmalla tasolla<br />
kuin kolme vuotta aikaisemmin.<br />
Päivittäisrikosten tutkintaa tulee edelleen suorittaa<br />
paikallisesti ja organisoida toiminta hajautetusti. Pitkäkestoinen<br />
tutkinta sen sijaan on keskitettävä riittävän<br />
suuriin yksiköihin, jotta resurssit, ammattitaito ja kokemus<br />
kasautuvat riittävästi. Keskittämisellä varmistetaan<br />
laadukkaat alkutoimet, ammattitaitoiset tutkinnanjohtajat<br />
ja tutkijat. Toimialueiden on oltava myös niin<br />
laajoja, että tutkijat työllistyvät täystoimisesti. Suurissa<br />
yksiköissä on mahdollista vaativan tutkinnan pätevä<br />
johtaminen ja tukipalvelujen muodostaminen, kuten<br />
rikostekninen tutkinta ja tietopalvelu. Perustoimenpiteisiin<br />
osallistuu tarvittaessa jokainen palveluverkkoon<br />
kuuluva yksikkö. Tulevaisuudessa ensitoimenpiteet<br />
tehdään yhä useammin suoraan tapahtumapaikalla<br />
peruspoliisityönä, kun välineistö on sijoitettu poliisiautoihin.<br />
Vaativan teknisen paikkatutkinnan saatavuus<br />
varmistuu ympärivuorokautisella työvuoro- ja varallaolojärjestelmällä.<br />
Tutkintaprosessien laadun ja tutkintajärjestelyjen kehittämiseksi<br />
on kartoitettava heikon palvelutason yksiköt,<br />
jotta ohjaavia toimenpiteitä voidaan kohdistaa sinne,<br />
missä niiden tarve on suurin ja vaikutukset todennäköisesti<br />
nopeimmat. Tärkeää on esimerkiksi tutkinnan<br />
ja valvonnan sekä hälytyspartioiden yhteistoiminta<br />
pimeänä kirjattujen veresten rikosten selvittämisessä.<br />
Tiedustelun ja analyysitoiminnan merkitys tutkinnassa<br />
kasvaa, mikä on huomioitava resursoinnissa. Toimintojen<br />
on kyettävä paljastamaan rikollisuutta varsinaista<br />
tutkintaa varten sekä tuottamaan myös johtamista<br />
palvelevaa tietoa. Paikallisten tilannekuvien rakentaminen<br />
on tärkeä edellytys päivittäisjohtamisen ja<br />
operatiivisen toiminnan kehittämiseksi.<br />
- 59 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA: TUTKINTAPALVELUT<br />
Arviointikriteerit<br />
Kysyntä<br />
Tarjonta<br />
Saatavuus<br />
Kansalaisarviointi<br />
Arviointikysymykset<br />
Tutkintapalvelujen kysyntä<br />
Tutkintapalvelujen tarjonta<br />
<strong>Poliisi</strong>n tutkintapalvelujen<br />
saatavuus<br />
Tutkintapalvelujen kansalaisarviointi<br />
Arviointimittarit<br />
<strong>Poliisi</strong>lle ilmoitettujen rikoslakirikosten<br />
(pois lukien liikennerikokset)<br />
määrä<br />
<strong>Poliisi</strong>n rikostutkintaan käyttämä<br />
työaika<br />
Rikoslakirikosten (pois lukien liikennerikokset)<br />
selvitysaste ja tutkintaaika<br />
<strong>Poliisi</strong>n onnistuminen tutkintapalveluissa<br />
Rikostutkinnan arvioinnissa käytettiin kolmea kriteeriä,<br />
tutkinnan kysyntää, tarjontaa ja saatavuutta. Kysynnän<br />
ja tarjonnan mittareina olivat poliisille ilmoitettujen<br />
rikosten määrä ja poliisin tutkintaan käyttämä työaika.<br />
Molempien mittarien arvot tehtiin yhteismitallisiksi suhteuttamalla<br />
ne asukaslukuun. Palvelujen saatavuutta mitattiin<br />
rikosten selvitysasteella ja tutkinta-ajalla. Arvioinnin<br />
kohteena oleva rikosryhmä oli rikoslakirikokset vähennettynä<br />
liikennerikosten määrällä.<br />
Paikallispoliisin tutkintapalvelujen kysyntä<br />
Rikosten määrä on laskussa<br />
Arviointikriteerien mittauskohteena oli rikoslakirikosten<br />
ryhmä poistettuna liikennerikoksilla. Tehdyllä rajauksella<br />
saadaan paikallispoliisin osuus tutkinnasta parhaiten<br />
esiin. Rikosryhmä käsittää pääosan tyypillisestä päivittäisrikollisuudesta<br />
eli niin sanotusta massarikollisuudesta,<br />
jonka kanssa tavallinen rivikansalainenkin saattaa<br />
joutua tekemisiin. On tärkeää arvioida, miten poliisi pystyy<br />
selviämään massarikostutkinnassa ja toisaalta, millaisista<br />
määristä päivittäisrikollisuudessa on kyse.<br />
Rikostutkinnan tarvetta mitattiin poliisin tietoon tulleiden<br />
rikoslakirikosten pois luettuna liikennerikokset<br />
määrällä kymmentätuhatta asukasta kohti (taulukko x4).<br />
Alueyksikkönä on maakunta, vaikka käytännön poliisitoiminta<br />
tällä hetkellä on järjestetty kihlakunnittain.<br />
<strong>Poliisi</strong>lle ilmoitettujen rikoslakirikosten määrä laski<br />
vuoden 2006 aikana. Laskua edellisvuodesta oli 4,4 %<br />
ja 2,6 %, mikäli liikennerikokset jätetään huomiotta.<br />
Omaisuusrikokset ovat vähentyneet koko 2000-luvun ajan.<br />
Varkausrikokset ovat määrältään merkittävin rikosryhmä,<br />
ja juuri niiden osalta lasku on ollut voimakkain. Tutki-<br />
musten mukaan muutoksen syynä ei ainakaan ole ilmoitusalttiuden<br />
lasku. Erityisesti väkivaltarikosten kohdalla<br />
ilmoitusalttiuden on huomattu lähes nelinkertaistuneen<br />
kuluneen 25 vuoden aikana. Trendi on edelleen havaittavissa<br />
2000-luvulla.<br />
Taulukon 4 mukaan korkeimmat rikosmäärät olivat<br />
Helsingissä, mikä ei ole kovin yllättävää. Siellä poliisille<br />
ilmoitettiin vuonna 2006 10 000 asukasta kohti 1 078 rikosta,<br />
kun rikosryhmänä ovat rikoslakirikokset pois luettuna<br />
liikennerikokset. Seuraavana tulevat Päijät-Häme ja<br />
Kymenlaakso huomattavasti alemmin luvuin, molemmissa<br />
noin 650 rikosta / 10 000 asukasta kohden. Vähennys<br />
edellisvuodesta oli Helsingissä suunnilleen koko valtakunnan<br />
tasoa eli 4,7 %. Helsingin vastakohtana oli Etelä-Pohjanmaa,<br />
jossa näitä rikoksia tuli poliisin tietoon 386 kpl<br />
tuhatta asukasta kohden. Myös Keski-Pohjanmaalla esiintyi<br />
suhteellisen vähän rikollisuutta (418 kpl). Alhaisesta<br />
tasosta huolimatta vähennys vuoden 2006 aikana oli siellä<br />
11 % eli sama kuin Lapissa.<br />
Uudellamaalla kokonaisuudessaan, mukaan luettu-<br />
- 60 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
na Helsinki, tapahtuu yli kolmannes maan tilastoiduista<br />
rikoksista, joten paikalliset muutokset vaikuttavat suuresti<br />
koko maan tilanteeseen.<br />
Taulukko 4.<br />
Tutkintapalvelujen<br />
kysyntä.<br />
Paikallispoliisin tutkintapalvelujen tarjonta<br />
Tutkintaan käytetty työmäärä entisellään<br />
Rikosten tutkintaan käytettävissä olevia voimavaroja<br />
mitattiin tutkintaan käytetyllä työajalla. Arvioinnissa<br />
mittari suhteutettiin kunkin maakunnan asukaslukuun.<br />
Indikaattori käsittää tutkintatyöajan, josta poistettiin liikennerikostutkinta.<br />
Paikallispoliisin käyttämä työaika rikostutkintaan<br />
pysyi vuonna 2006 suunnilleen samalla tasolla (laskua 1<br />
%) kuin keskimäärin vertailukaudella 2002–2005. Maakuntia<br />
verrattaessa ilmenee, että suurin kasvu tapahtui Uudellamaalla.<br />
Tutkintaan käytetty työaika kasvoi siellä 6,7<br />
% vuosien 2005 ja 2006 välillä, kun Helsinki jätetään<br />
huomiotta. Pääosassa maakuntia tapahtui lievää työajan<br />
laskua edellisvuodesta. Silti koko valtakunnassa tilanne<br />
on parantunut viime vuosina verrattuna 2000-luvun alkuun.<br />
Tutkintaan on panostettu.<br />
Taulukon 5 mukaan rikostilastoja dominoivassa<br />
Helsingissä myös tehtiin tutkintaa varten eniten työtä.<br />
Helsingissä resurssitilanne on 2000-luvulla ollut melko<br />
vakaa. Tilastoitu määrä vuonna 2006 oli 9 778 tuntia<br />
10 000 asukasta kohden, mikä oli likimain edellisvuoden<br />
tasoa. Seuraavana oli Päijät-Häme, 6 320 tuntia, laskua<br />
11 %. Alhaisimmat työtunnit tilastoitiin Keski-Suomesta,<br />
3 212 tuntia. Laskua edellisvuodesta oli 15 %. Vain Pohjanmaalla<br />
tapahtui yhtä voimakas vähennys tutkinnan työtunneissa.<br />
Mikäli poliisin työresursseja käytetään tarvetta vastaavasti,<br />
rikos- ja työmäärien pitäisi suunnilleen vastata<br />
toisiaan. Aivan karkeaa <strong>arviot</strong>a käyttäen näin näyttäisikin<br />
olleen. Kuvassa 34 verrataan keskenään ilmoitettujen rikosten<br />
asukaslukuun suhteutettuja määriä ja tutkintatunteja<br />
poikkeamina valtakunnan keskiarvosta. Kuvion perusteella<br />
voi tehdä päätelmiä työtarpeiden ja käytettävän<br />
- 61 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
työajan välisestä suhteesta. Näyttäisi siltä että Etelä-Karjala<br />
ja Keski-Pohjanmaa ovat yliresursoituja tutkinnan<br />
voimavarojen suhteen, Helsinki tietysti on omassa kategoriassaan.<br />
Helsinki ei näy kuviossa, koska sen kysyntä<br />
poikkeaa keskiarvosta noin 94 % ja tarjonta noin 99 %.<br />
Keski-Suomi ja Varsinais-Suomi puolestaan ovat niitä<br />
maakuntia, joissa poliisi ratkoo rikoksia suhteellisen niukoin<br />
voimavaroin.<br />
Taulukko 5.<br />
Tutkintapalvelujen<br />
tarjonta.<br />
Kuva 34. Tutkintapalvelujen<br />
kysynnän ja<br />
tarjonnan suhde.<br />
- 62 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Paikallispoliisin tutkintapalvelujen saatavuus<br />
Rikosten selvitysaste pysyi hyvänä ja tutkinta-aika parantui selkeästi<br />
Rikostutkinnan laadukkuutta ja tehokkuutta mitattiin<br />
peruspalveluarvioinnissa rikosten selvitysasteella ja<br />
tutkinta-ajalla. Selvitysaste osoittaa selvitettyjen rikosten<br />
prosenttiosuuden samaan aikaan poliisin tietoon tulleista<br />
rikoksista. Korkea prosenttiluku osoittaa tehokasta toimintaa.<br />
Tutkinta-aika on ajanjakso rikoksen ilmoitushetkestä<br />
esitutkinnan valmistumiseen. Mitä lyhyempi aika on, sitä<br />
paremmin tutkintaprosessi sujuu. Seuraavissa taulukoissa<br />
tutkintaa on arvioitu maakunnittain. Arviointikohteena<br />
ovat rikoslakirikokset pois luettuna liikennerikokset.<br />
Rikoslakirikosten pois luettuna liikennerikokset selvitystaso<br />
oli vuonna 2006 koko maassa keskimäärin 49<br />
%. Tilanne ei juuri ole muuttunut edellisvuodesta, jolloin<br />
selvitysaste oli 49,6 % (taulukko 6). Selvitysaste on vuosien<br />
mittaan yleisesti parantunut 2000-luvulla, sillä kaudella<br />
2002-2005 selvitysaste oli keskimäärin 46,6 %. Tilastojen<br />
mukaan Helsinki on suunnilleen noudattanut<br />
valtakunnallisia keskiarvoja. Sen sijaan muu Uusimaa on<br />
yleensä jäänyt keskitason alapuolelle.<br />
Ajanjaksolla 2002-2005 selvitystaso oli Kainuussa<br />
ja Keski-Pohjanmaalla valtakunnan korkein, noin 56 %,<br />
mitä voidaan pitää melko hyvänä tuloksena. Vastaavasti<br />
alhaisimmat arvot, 41 %, löytyivät Päijät-Hämeestä ja Kymenlaaksosta.<br />
Vuonna 2006 korkein selvitysaste oli Pohjois-Savossa,<br />
60,2 % ja suurin parannus edellisvuodesta<br />
tapahtui Kainuussa.<br />
Edellä ilmeni, että Uudellamaalla pois laskettuna<br />
Helsinki tutkintaan käytetty työaika nousi eniten vuonna<br />
2006. Se myös näkyi parantuneena selvitystasona. Vuonna<br />
2005 selvitysaste oli siellä 46,4 % ja vuoden kuluttua<br />
47,3 %. Suurtenkin rikosmassojen kohdalla jo lyhyen aikavälin<br />
panostus näkyy.<br />
Koko maassa rikoslakirikosten pois luettuna liikennerikokset<br />
tutkinta-aika oli keskimäärin 91 vuorokautta<br />
vuonna 2006 (taulukko 7). Edellisvuonna lukema oli 104<br />
vuorokautta. Trendi on ollut lievästi nouseva 2000-luvulla.<br />
Kaudella 2002–2005 tutkinta-aika oli keskimäärin<br />
101,4 vuorokautta. Mahdollisesti tutkinta-ajalle vuonna<br />
2006 asetetut poliisilaitoskohtaiset palvelutasotavoitteet<br />
ovat vaikuttaneet myönteisesti. Erityisen paljon tutkintaaika<br />
lyhentyi Uudellamaalla pois luettuna Helsinki, kaikkiaan<br />
29 %. Vuonna 2005 tutkinta-aika oli siellä 116 vuorokautta,<br />
seuraavana vuonna enää 83 vuorokautta. Suurten<br />
rikosmäärien takia Uudellamaalla on painoarvoa valtakunnan<br />
luvuissa.<br />
Maakunnittain vertaillen tutkinta-aika oli lyhin Poh-<br />
Taulukko 6. Tutkintapalvelujen<br />
saatavuus,<br />
selvitysaste.<br />
- 63 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
jois-Karjalassa, vain 61 päivää vuonna 2006 (taulukko<br />
7). Myös edellisvuonna Pohjois-Karjala saavutti parhaan<br />
tuloksen. Etelä-Karjalassa ja Kanta-Hämeessä tutkintaprosessit<br />
sujuivat myös nopeasti. Molemmissa maakunnissa<br />
ajat lyhentyivät selvästi edellisvuodesta. Vuonna 2006<br />
pisimmät tutkinta-ajat olivat Kymenlaaksossa (113 vuorokautta)<br />
ja Lapissa (112 vuorokautta). Luvut osoittavat<br />
että erot ovat lähes kaksinkertaiset parhaimpien ja heikoimpien<br />
maakuntien kesken (kuva 35).<br />
Kuva 35. Tutkintapalvelujen saatavuus,<br />
tutkinta-aika kihlakunnittain<br />
Taulukko 7. Tutkintapalvelujen<br />
saatavuus,<br />
tutkinta-aika.<br />
- 64 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 36. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen tutkintapalveluissa<br />
Paikallispoliisin tutkintapalvelujen kansalaisarviointi<br />
Turvallisuuskyselyn mukaan kansalaisten näkemys on entistä myönteisempi<br />
Tutkintapalvelujen kansalaisarviointi parantui vuodesta<br />
2003 enemmän kuin hälytys- ja lupapalveluissa, arvosanojen<br />
8-10 antaneiden osuus nousi 30 prosentista 36<br />
prosenttiin (kuva 36). Samalla huonojen, arvosanojen 4-<br />
6 antaneiden osuus laski 36 prosentista 28 prosenttiin. Silti<br />
tutkintapalveluissa poliisin arvioitiin onnistuneen heikoiten.<br />
Vain väkivaltarikosten selvittämisessä kansalaisarvio<br />
oli lähes yhtä hyvä kuin hälytyspalveluissa. Tutkintapalvelut<br />
arvioitiin vuonna 2006 kaikissa maakunnissa paremmiksi<br />
kuin vuonna 2003.<br />
Tutkintapalvelujen kansalaisarvioinnissa erot eri<br />
maakuntien välillä olivat hyvin suuret, noin 20 prosenttiyksikköä.<br />
Etelä-Karjalassa kansalaisten arvio poliisin<br />
onnistumisessa tutkinnassa parantui selvästi eniten vuodesta<br />
2003, 12 prosenttiyksikköä. Parhaiten kansalaiset<br />
arvioivat poliisin onnis-tuneen tutkinnassa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla<br />
sekä Satakunnassa. Heikoimmat arvosanat<br />
poliisi sai Kymenlaaksossa, Helsingissä, Itä-Uudellamaalla<br />
ja Päijät-Hämeessä.<br />
Tutkintapalvelut arvioitiin siis heikoimmaksi Kymenlaaksossa,<br />
jossa myös rikosten selvitysprosentti oli<br />
maan alhaisin ja tutkinta-aika pisin. Erityisesti rikosten<br />
selvitysprosentti oli yhteydessä kansalaisarviointiin. Maakunnissa,<br />
joissa rikosten selvitysprosentit olivat korkealla<br />
tasolla, oli kansalaisarviointikin pääsääntöisesti hyvää<br />
ja päinvastoin.<br />
- 65 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.1.3 Paikallispoliisin lupapalvelut vuonna 2006<br />
ARVIOINTIASETELMA: LUPAPALVELUT<br />
Arviointikriteerit<br />
Kysyntä<br />
Arviointikysymykset<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelujen kysyntä<br />
Arviointimittarit<br />
Keskeisten poliisin myöntämien lupien<br />
määrä<br />
Tarjonta<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelujen tarjonta<br />
Lupapalveluun käytetty työaika<br />
Kansalaisarviointi<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelujen<br />
kansalaisarviointi<br />
<strong>Poliisi</strong>n onnistuminen lupapalvelujen<br />
hoitamisessa<br />
<strong>Poliisi</strong>n myöntämät keskeisimmät luvat ovat ulkomaanpassit<br />
(598 495 kpl vuonna 2006), ajoluvat (325 678),<br />
ampuma-aseluvat (82 047) ja henkilökortit (39 886) sekä<br />
ulkomaalaisluvat (poliisin myöntämiä 715 kpl ja UVI:n<br />
myöntämiä, mutta poliisin kautta hoidettuja lupa-asioita<br />
9 624 kpl).<br />
Syksyllä 2006 toteutettu passiuudistus sai ihmiset<br />
hankkimaan pitempään voimassaolevan ulkomaanpassin<br />
ennen uudistusta, joka nosti ulkomaanpassien määrää 38<br />
prosentilla vuoteen 2005 verrattuna. Tähän kysyntäpiikkiin<br />
pyrittiin varautumaan muun muassa vuosilomajärjestelyin,<br />
joskin suurimman kysyntäpiikin aikana poliisin<br />
lupahallintohenkilöstö joutui kouluttautumaan uuden passijärjestelmän<br />
käyttöön. Ulkomaanpassien kysyntä on kasvanut<br />
jo useita vuosia (vuonna 2006 myönnettiin kaksinkertainen<br />
määrä passeja vuoteen 2003 verrattuna). Ajolupien<br />
määrä kasvoi hiukan, muiden lupien määrä on pysynyt<br />
vuosittain samalla tasolla.<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Lupapalvelujen kysyntä ja tarjonta poikkeavat merkittävästi<br />
maan eri osien välillä.<br />
Myös vuosittaiset vaihtelut ovat varsin suuria.<br />
Lainsäädännölliset muutokset vaikuttavat voimakkaasti<br />
sekä lupien kysyntään että tarjontaan (muun<br />
muassa passeja ei voi enää hakea sellaisista<br />
yhteispalvelupisteistä, joissa ei ole poliisin henkilökuntaa).<br />
Lupapalveluissa lupa-asian nopeaan käsittelyyn tulee<br />
kiinnittää huomiota.<br />
<strong>Poliisi</strong>n hallintorakenteen uudistamisen yhteydessä<br />
toimistohenkilöstön määrään tulee kiinnittää huomiota,<br />
jotta myös lupahallintohenkilökuntaa olisi kysyntää<br />
vastaavasti.<br />
Ennakoitavissa oleviin lupakysynnän muutoksiin tulee<br />
varautua muun muassa henkilöstöjärjestelyin.<br />
Uusien teknisten järjestelmien käyttöönotto ei saa vaikuttaa<br />
asiakaspalvelua heikentävästi, vaan palvelut<br />
pitää turvata muun muassa liikkuvilla ja osa-aikaisilla<br />
poliisin omilla palveluilla.<br />
- 66 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Lupapalvelujen kysyntä<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelujen kysyntä kasvoi voimakkaasti passiuudistuksen myötä.<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelujen kysyntää kuvattiin poliisin<br />
myöntämien keskeisimpien lupien asukaslukuun suhteutetulla<br />
määrällä. Vuonna 2006 poliisi myönsi 1 018 807<br />
lupaa eli keskimäärin 1 940 lupaa 10 000 asukasta kohti<br />
(taulukko 8). Määrä kasvoi 12 prosentilla vuoteen 2005<br />
verrattuna. Kysynnän kasvu oli suurin Lapissa, Etelä-Poh-<br />
janmaalla ja Kainuussa (kasvua yli viidennes edelliseen<br />
vuoteen verrattuna). Pienin kysynnän kasvu (alle 10 %)<br />
oli Uudellamaalla (pois luettuna Helsinki). Vuonna 2006<br />
asukaslukuun suhteutettuna lupien kysyntä oli pienin Keski-<br />
ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Etelä-Savossa.<br />
Taulukko 8:<br />
Lupapalvelujen kysyntä.<br />
Lupapalvelujentarjonta<br />
Kiire lisääntyi lupapalvelupisteissä vuonna 2006<br />
Myös lupapalvelujen tarjontaa kuvattiin toimintaan<br />
suunnatulla työajalla. Keskimäärin poliisi suuntasi lupapalveluihin<br />
työaikaa noin 1 900 tuntia 10 000 asukasta<br />
kohti (taulukko 9). Lupapalveluihin käytetty työaika vähentyi<br />
muutamalla prosentilla edellisistä vuosista. Koska<br />
poliisin palveluksessa olevien toimistotyöntekijöiden<br />
määrä laski, entistä suurempi lupamäärä aiheutti kiirettä.<br />
Eniten työaikaa lupapalveluihin käytettiin asukaslukuun<br />
suhteutettuna Kainuussa, jossa työaika lisääntyi<br />
edelliseen vuoteen verrattuna, kuten myös Pohjois-Karjalassa.<br />
Eniten lupapalveluihin suunnattua työaikaa lisättiin<br />
Kanta-Hämeessä, kun taas Keski-Suomessa työaikaa<br />
vähentyi lähes viidenneksellä ja myös Pirkanmaalla yli<br />
10 prosentilla.<br />
Maakuntien väliset erot olivat suuria, Kainuussa<br />
lupapalveluihin suunnattiin kaksinkertainen määrä työaikaa<br />
Pirkanmaahan verrattuna. Asukasluvun muutokset<br />
selittävät pienen osan muutoksista, suurempi merkitys on<br />
- 67 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
poliisilaitosten työajan suuntaamisessa. Pääsääntöisesti<br />
ruuhka-Suomessa työaikaa käytetään lupapalveluihin asukaslukuun<br />
suhteutettuna vähemmän kuin harvaan asutuissa<br />
maakunnissa, mutta Helsingin osalla tässä on suuri ero.<br />
Helsingissä lupapalveluihin käytettiin enemmän työaikaa<br />
kuin Lapissa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla, joskin<br />
vuonna 2006 huomattavasti vähemmän kuin edellisenä<br />
vuonna.<br />
Kun tarkastellaan lupapalvelujen kysynnän ja tarjonnan<br />
välistä suhdetta (kuva 37), voidaan todeta, että Pir-<br />
kanmaalla ja Uudellamaalla työaikaa käytettiin selkeästi<br />
liian vähän palvelujen kysyntään verrattuna, kun taas Kainuussa<br />
sekä Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla<br />
työaikaa suunnattiin lupapalveluihin enemmän kuin palveluiden<br />
kysyntä olisi vaatinut. Helsingissä kysynnän poikkeama<br />
valtakunnan keskiarvosta oli suurin, mutta toisaalta<br />
siellä suunnattiin myös työaikaa lupapalveluihin. (Kainuun<br />
suhteellinen tarjonta poikkeaa 61 prosentilla keskiarvosta,<br />
jonka vuoksi maakuntaa näy kaaviossa.)<br />
Taulukko 9. Lupapalvelujen<br />
tarjonta.<br />
Kuva 37. Lupapalvelujen kysynnän ja<br />
tarjonnan suhde.<br />
- 68 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Lupapalvelujen kansalaisarviointi<br />
Lupapalvelut parhaiten hoidettu poliisipalvelu<br />
Kansalaiset arvioivat poliisin onnistuneen<br />
lupapalvelujen hoitamisessa erittäin hyvin.<br />
Arvio parani hiukan vuodesta 2003. Tässä<br />
asiassa erot maakuntien välillä olivat hyvin<br />
pienet, alle neljä prosenttiyksikköä (kuva 38).<br />
Erojen ollessa näin pienet, ei maakuntia kannata<br />
asettaa paremmuusjärjestykseen.<br />
Lupapalvelujen kysynnällä ja tarjonnalla<br />
ei ole juurikaan yhteyttä saatavuuteen eli<br />
tässä yhteydessä poliisin onnistumiseen palvelun<br />
tuottamisessa. Mielenkiintoinen havainto<br />
on se, että esimerkiksi Kainuussa poliisin<br />
onnistuminen lupapalveluissa arvioitiin heikoimmaksi,<br />
mutta tarjontaa oli suhteessa kysyntään<br />
paljon. Samoin Pohjois-Karjalassa<br />
kansalaisarvio oli heikentynyt vuodesta 2003,<br />
mutta sielläkin tarjontaa oli paljon suhteessa<br />
kysyntään. Niissä maakunnissa, joissa kysyntä<br />
ja tarjonta olivat parhaiten tasapainossa, kansalaiset<br />
arvioivat lupapalvelut parhaimmiksi.<br />
Työajan lisääminen ei siis näytä lisäävän kansalaisten<br />
tyytyväisyyttä lupapalveluihin. Esimerkiksi<br />
Pirkanmaalla kansalaiset olivat hyvin<br />
tyytyväisiä lupapalveluihin, vaikka työaikaa<br />
käytettiin vähiten suhteessa kysyntään.<br />
Kuva 38. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen<br />
lupapalvelujen hoitamisessa<br />
<strong>Poliisi</strong>n palvelujen tärkeys<br />
Internet-palvelujen merkitys korostuu tulevaisuudessa<br />
Selvästi tärkeimpinä poliisin palveluina kansalaiset<br />
pitivät hälytyspartion nopeaa saapumista, rikosten nopeaa<br />
selvittämistä ja partioiden hyvää näkyvyyttä. Lähes<br />
kaikki vastaajat pitivät näitä palveluja joko melko tai erittäin<br />
tärkeinä. Suurimmat muutokset tutkimusvuosien välillä<br />
liittyvät palvelupisteiden etäisyyteen ja Internet-palveluihin.<br />
(kuva 39)<br />
Lyhyttä etäisyyttä poliisin palvelupisteeseen ei enää<br />
pidetä niin tärkeänä kuin vuonna 2003. Tuolloin neljäsosa<br />
vastaajista ei pitänyt lyhyttä etäisyyttä kovin tai lainkaan<br />
tärkeänä, kun vuonna 2006 tätä mieltä oli jo kolmannes<br />
vastaajista. Toki edelleenkin kaksi kolmasosaa<br />
vastaajista piti tätä asiaa melko tai erittäin tärkeänä. Lyhyen<br />
etäisyyden merkitys oli vähentynyt kaikissa maakunnissa,<br />
vaikka harvaan asutuilla seuduilla kuten Kainuussa<br />
ja Pohjois-Karjalassa lyhyttä etäisyyttä pidettiin tärkeäm-<br />
- 69 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
pänä kuin muualla. Etelä-Karjala ja Etelä-Pohjanmaa<br />
muodostivat tässä suhteessa poikkeuksen, sillä näissä<br />
maakunnissa lyhyt etäisyys poliisin palvelupisteeseen<br />
koettiin tärkeäksi, vaikka etäisyydet palvelupisteisiin eivät<br />
ole kovin pitkiä.<br />
Mahdollisuus tehdä rikosilmoitus Internetin kautta<br />
ja poliisin muut Internet-palvelut koetaan tärkeämmiksi<br />
kuin vuonna 2003. Kun vuonna 2003 ei kovin tai lainkaan<br />
tärkeänä pitävien osuus oli suurempi kuin melko tai<br />
erittäin tärkeänä pitävien osuus, vuonna 2006 tilanne kääntyi<br />
päinvastaiseksi. Kaikkein tärkeimpinä poliisin nettipalveluja<br />
pidettiin Helsingissä ja Uudellamaalla, joissa<br />
etäisyydet palvelupisteisiinkin ovat lyhyet. Tärkeinä poliisin<br />
nettipalveluja pidettiin myös harvaan asutuilla seuduilla<br />
kuten Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa.<br />
Näillä alueilla etäisyydet palvelupisteisiin ovat selvästi<br />
pidemmät kuin Etelä-Suomen maakunnissa.<br />
Kuva 39: <strong>Poliisi</strong>n palvelujen tärkeys<br />
- 70 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arviointiryhmä<br />
Erikoissuunnittelija, YTM Petri Marjamaa, puh. 0205 166 059, petri.marjamaa@poliisi.fi<br />
Erikoissuunnittelija, FM Konsta Korhonen, puh. 0205 178 421, konsta.korhonen@poliisi.fi<br />
Suunnittelija, YTK Toivo Mäenpää, puh. 0205 172 119, toivo.maenpaa@poliisi.fi<br />
Erikoissuunnittelija, HM Pekka Nupponen, puh. 0205 162 137, pekka.nupponen@poliisi.fi<br />
Ylikonstaapeli, Papvt Markku Palovaara, puh. 0205 177 658, markku.palovaara@poliisi.fi<br />
Suunnittelija, YTM Petteri Suominen, puh.0205 162 139, petteri.suominen@poliisi.fi<br />
Suunnittelija, FM Pentti Väänänen, puh. 0205 162 142, pentti.vaananen@poliisi.fi<br />
Tietolähteet<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmä (Polstat)<br />
Kansallinen turvallisuustutkimus 2003 ja 2006 aineisto<br />
1 Tutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan poliisin onnistumista autovarkauksien, asuntomurtojen,<br />
huumerikosten ja väkivaltarikosten selvittämisessä. Tässä tarkastellaan edellä mainituista arviointikohteista<br />
muodostettua yhteenlaskettua summaa, jota siis nimitetään tutkintapalveluiksi.<br />
- 71 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.1.4 <strong>Poliisi</strong>n hälytyspalvelut vuonna 2006 (Pilotointi)<br />
Johdanto<br />
Oulun läänin poliisin peruspalvelujen arvioinnissa<br />
syventävä arviointi (pilotointi) on toteutettu hälytyspalveluissa,<br />
joissa AB- kiireellisyysluokan toimintavalmiusaikoja<br />
on tarkasteltu myös kuntakohtaisesti. Toisena syventävänä<br />
arviointikohteena on ollut hätäkeskuksen ja<br />
poliisin hälytysviiveen arviointi poliisin ja hätäkeskuksen<br />
yhteisessä toimintavalmiusajassa.<br />
ARVIOINTIASETELMA: HÄLYTYSPALVELUT<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Hälytyspalvelujen toimimintavalmiusajan<br />
kuntakohtainen<br />
arviointi<br />
Millaisia eroja toimintavalmiusajoissa<br />
on kunnittain<br />
ja mistä erot johtuvat?<br />
Kihlakunta tai kuntakohtainen<br />
esittäminen<br />
Tulokset ovat vähintään<br />
palvelutavoitteen mukaisia<br />
tai vuoden 2005 tasolla<br />
Hätäkeskuksen ja poliisin<br />
hälytysviiveen arviointi<br />
poliisin ja hätäkeskuksen<br />
yhteisessä toimintavalmiusajassa<br />
Onko poliisin toimintavalmiutta<br />
mahdollisuus parantaa harvaan<br />
asutuilla alueilla?<br />
Mikä on poliisin hälytysviive<br />
poliisin ja hätäkeskuksen yhteisessä<br />
toimintavalmiusajassa?<br />
Hälytystehtävien toimintavalmiusaika<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
<strong>Poliisi</strong>n hälytystehtävissä toimintavalmiusajat vaihtelevat<br />
kunnittain 20 minuutista lähes tuntiin.<br />
<strong>Poliisi</strong>n valvonta- ja hälytystoimintaan liittyvien palveluiden<br />
saatavuus läänin alueella edellyttää riittävän<br />
suuria poliisialueita. Niissä on oltava riittävästi valvonta-<br />
ja hälytystehtävien hoitamiseen käytettäviä resursseja,<br />
jotka ovat alueella ajallisesti ja paikallisesti oikein<br />
kohdennettuja harvaan asutut alueet huomioon ottaen.<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmästä (PolStat) saatu poliisin<br />
viiveaikatieto käsittää sekä hätäkeskuksen tehtävien<br />
käsittelyyn kuluneen ajan että poliisin oman viiveajan.<br />
Saadut tiedot eivät siten vastaa poliisin todellisista<br />
hälytystehtävien viiveaikaa.<br />
Hälytyspalvelujen tasapuolinen tuottaminen vaatii nykyisen<br />
organisaatiorakenteen kehittämistä sekä yksikkö-<br />
ja organisaatiorajat ylittävän lähimmän partion periaatteen<br />
toteuttamista. Toiminnassa korostuu myös<br />
kenttätoiminnan suunnittelu ja johtaminen.<br />
<strong>Poliisi</strong>n hälytystehtävien määrän vähentäminen vaatii<br />
sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti<br />
turvallisuussuunnittelun tehostamista kihlakunnissa.<br />
Toistuviin hälytyskohteisiin tulee puuttua eri viranomaisten<br />
ja kolmannen sektorin yhteistyöllä. Tehtävämäärän<br />
vähentyminen parantaa poliisin toimintavalmiutta.<br />
Palvelujen tasapuolisen saatavuuden näkökulmasta<br />
palvelutavoitteiden määrittämisen lähtökohtana tulee<br />
olla asiakkaiden palvelutarve ja -odotukset myös<br />
kuntakohtaisesti.<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmää (Polstat) tulee kehittää<br />
siten, että järjestelmästä on saatavissa poliisin todellinen<br />
toimintavalmiusaika ilman hätäkeskuksen puheluun<br />
ja tehtävän käsittelyyn kuluvaa aikaa.<br />
- 72 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Millaisia eroja toimintavalmiusajoissa on kunnittain ja mistä erot johtuvat?<br />
Kuntakohtaiset erot poliisin toimintavalmiusajoissa ovat merkittävät. Erot johtuvat<br />
pääosaltaan pitkistä etäisyyksistä.<br />
Sisäasiainministeriö määritteli vuonna 2006 poliisilaitoksille<br />
hälytystoimintaan liittyen toimintavalmiusaikaa<br />
koskevat palvelutasotavoitteet. (Taulukko 10) Oulun<br />
läänissä palvelutasotavoitteet vaihtelivat 17 minuutista 25<br />
minuuttiin. Palvelutasotavoitteiden määrittelyn perustana<br />
oli hälytystoiminnan taso poliisilaitoksissa määrittämishetkellä.<br />
Valtakunnallisia, läänillisiä tai kuntakohtaisia palvelutasotavoitteita<br />
toimintavalmiuden osalta ei ollut määritelty.<br />
<strong>Poliisi</strong>laitoksittain tarkasteltuna lyhimmät toimintavalmiusajat<br />
olivat vuonna 2006 Kuusamon (21,0 min) ja<br />
Raahen (21,9) poliisilaitoksissa. Pisimpään poliisin paikalle<br />
saapumista odotettiin erityisesti harvaan asutuilla<br />
alueilla Limingan (30,8 minuuttia) ja Suomussalmen poliisilaitoksissa<br />
(34,3 minuuttia).<br />
Oulun läänissä poliisin toimintavalmiusajat vaihtelevat<br />
kunnittain merkittävästi. Pelkästään poliisilaitoskohtainen<br />
tarkastelu ei anna oikeaa kuvaa läänin alueella poliisin<br />
hälytyspalvelujen saatavuudesta. Esimerkiksi vuonna<br />
2006 Limingan poliisilaitoksen alueella kuntakohtaiset<br />
toimintavalmiusajat vaihtelivat Limingan 21,5 minuutista<br />
Pyhännän 59,3 minuuttiin.<br />
Kuntakohtaisesti tarkasteltuna Oulun läänin lyhimmät<br />
toimintavalmiusajat olivat Raahessa, Limingassa,<br />
Ylivieskassa sekä Haapajärvellä, joissa poliisia odotettiin<br />
tapahtumapaikalle keskimäärin noin 20 minuuttia.<br />
Pisimpään poliisin hälytyspalveluja odotettiin Hailuodossa<br />
(95 minuuttia), Puolangalla (53 minuuttia), Pyhännällä (59<br />
minuuttia), Ristijärvellä (53 minuuttia) sekä Yli-Iissä (53<br />
minuuttia).<br />
Edelliseen vuoteen ja vuosien 2002-2005 keskiarvoon<br />
verrattuna toimintavalmiusajat heikkenivät lähes<br />
kaikissa kunnissa. Toimintavalmiusajoissa tapahtunut tilastollinen<br />
nousu johtunee kuitenkin toistaiseksi enemmän<br />
vuonna 2006 tapahtuneeseen hätäkeskusjärjestelmään ja<br />
sen tilastointikäytäntöön siirtymisestä kuin varsinaisesta<br />
hälytystoiminnan hidastumisesta.<br />
Onko poliisin toimintavalmiutta mahdollisuus parantaa harvaan asutuilla alueilla?<br />
Toimintavalmiusajan parantaminen vaatii yhteistoiminnan,<br />
johtamisen ja suunnittelun kehittämistä<br />
Toimintavalmiusaikoihin vaikuttaa merkittävästi tehtävän<br />
ajoaika. Niissä poliisilaitoksissa, joissa tehtävät<br />
keskittyvät taajamiin ja niiden läheisyyteen, toimintavalmius<br />
on lyhyempi kuin poliisilaitoksissa, joissa etäisyys<br />
taajamien välillä on pitkä.<br />
<strong>Poliisi</strong>laitosten toimintavalmiusajan parantaminen<br />
harvaan asutuilla laita-alueilla edellyttää poliisilaitosten<br />
välisen yhteistoiminnan sekä Liikkuvan <strong>Poliisi</strong>n kanssa<br />
tehtävän yhteistyön kehittämistä. Lähimmän partion periaatteen<br />
toteuttamisella sekä kenttätoiminnan johtamisen<br />
ja suunnittelun kehittämisellä voidaan ohjata resursseja<br />
ajallisesti ja paikallisesti oikeille alueille. Toimintavalmiusajan<br />
kuntakohtaista seurantaa on tehostettava poliisilaitoksissa.<br />
Mikä on poliisin hälytysviive poliisin ja hätäkeskuksen<br />
yhteisessä toimintavalmiusajassa?<br />
<strong>Poliisi</strong>n hälytystehtävien todellista viiveaikaa ei ole saatavissa<br />
poliisin tulostietojärjestelmästä<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmästä (PolStat) saatava<br />
tieto hälytysviiveestä sisältää poliisin oman viiveajan lisäksi<br />
hätäkeskukselta tehtävän vastaanottamiseen ja vä-<br />
littämiseen kuluneen ajan. Näin ollen järjestelmästä saatu<br />
viiveaika ei anna oikeaa kuvaa poliisin hälytystoiminnan<br />
viiveajasta.<br />
- 73 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 10: keskimääräinen<br />
hälytystehtävien<br />
(AB) toimintavalmiusaika<br />
(minuuttia) kunnittain<br />
Arviointiryhmä:<br />
Lääninpoliisijohtaja Sauli Kuha, VT, OTK puhelin 0205 178 415, sauli.kuha@poliisi.fi<br />
Ylikomisario Antero Aulakoski, PPVT, puhelin 0205 178 426, antero.aulakoski@poliisi.fi<br />
Tietolähteet:<br />
<strong>Poliisi</strong>n tulostietojärjestelmä PolStat<br />
- 74 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.2 Pelastustoimi<br />
5.2.1 Pelastustoimen palvelujen saatavuus<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Pelastustoimen hälytysluonteisten tehtävien lukumäärä<br />
ylitti vuonna 2006 ennätyksellisen 100 000 tehtävän<br />
rajan. Määrällisesti palokuntia työllistivät eniten<br />
ensivastetehtävät sekä automaattisten paloilmoittimien<br />
ja palovaroittimien tarkastustehtävät, joita oli yhteensä<br />
puolet kaikista hälytystehtävistä.<br />
Poikkeukselliset sääolosuhteet lisäsivät palokuntien<br />
hälytystehtäviä. Kuivasta kesästä johtuen maastopaloja<br />
oli ennätysmäärä, ja niiden määrä yli kaksinkertaistui<br />
edellisestä vuodesta.<br />
Palokuntien suorittamat ensivastetehtävät ovat lisääntyneet<br />
vuosittain voimakkaasti, ja niitä oli viime vuonna<br />
jo lähes kolmasosa kaikista palokuntien hälytystehtävistä.<br />
Ensivastetehtävien määrä on yli kaksinkertaistunut<br />
viidessä vuodessa ja ensivastetoiminnasta on<br />
kehittynyt pelastuslaitoksille merkittävä palvelutuote.<br />
Palokuntien toimintavalmiusaika kaikissa pelastustehtävissä<br />
on heikentynyt vuosittain viimeisen kolmen<br />
vuoden aikana. Kiireellisten pelastustehtävien osalta<br />
toimintavalmiusaika kuitenkin parani lähes kaikilla<br />
pelastustoimen alueilla, vaikka onnettomuuskohteita ei<br />
vielä täysin saavutettu palvelutasotavoitteiden mukaisesti.<br />
Toimintavalmiusajoissa esiintyi puutteita varsinkin<br />
ensimmäiseen riskiluokkaan kuuluvilla alueilla.<br />
Alueen riskit, erityisolosuhteet, olemassa olevat resurssit<br />
ja yhteistyömahdollisuudet tulee ottaa entistä<br />
enemmän huomioon toiminnan suunnittelussa ja voimavarojen<br />
kohdentamisessa. Pelastustoimen alueiden<br />
tulee tehostaa kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä<br />
muiden pelastustoimen alueiden, viranomaistahojen ja<br />
kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.<br />
Poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuvien onnettomuuksien<br />
sekä niiden aiheuttamien vahinkojen määrän<br />
lisääntyminen tulee ottaa huomioon pelastustoimen<br />
riskianalyyseissä ja palvelutasopäätöksissä.<br />
Ensivaste- ja sairaankuljetustoiminnan asema<br />
pelastustoimessa tulee valtakunnallisesti selvittää ja<br />
saattaa korvausperusteineen lainsäädännön piiriin.<br />
Vaikka ensivaste- ja sairaankuljetustoiminta eivät ole<br />
pelastustoimen lakisääteisiä tehtäviä, on niiden yhteiskunnallinen<br />
vaikutus kuitenkin merkittävä.<br />
Palokunnan toimintavalmiusohjetta, hälytysvasteita ja<br />
hätäkeskuksen riskiarvio-ohjetta tulee tarkentaa siten,<br />
että ne ovat tarkoituksenmukaisia onnettomuuden laajuuteen<br />
nähden. Toiminta-alueilla, joissa esiintyy paljon<br />
päällekkäisiä pelastustehtäviä ja toimintavalmiusajat<br />
ovat keskimääräistä pitempiä, tulee lisätä pelastusyksiköiden<br />
määrää ja tihentää tarvittaessa paloasemaverkostoa.<br />
Hälytystehtävissä olevien pelastushenkilöiden<br />
riittävyyteen tulee myös jatkossa kiinnittää<br />
erityistä huomiota.<br />
- 75 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Pelastustoiminnan<br />
palvelut<br />
Pelastustoiminnan palvelujen<br />
saatavuus<br />
Miten pelastustoimen hälytystehtävien<br />
määrät ovat kehittyneet?<br />
Hälytystehtävien määrä<br />
onnettomuustyypeittäin ja<br />
niiden alueellinen jakautuminen.<br />
Ensivastehtävät<br />
arvioitu erikseen.<br />
Ensivastetoiminnan tavoitteet<br />
määritelty ensivastesopimuksessa<br />
ja palvelutasopäätöksessä<br />
Onko tulipalojen määrässä tapahtunut<br />
muutosta?<br />
Tulipalojen määrässä tapahtuneet<br />
muutokset vuosina<br />
2003-2006. Maastopalojen<br />
osalta arviointiaikana<br />
vuodet 1997-2006.<br />
Miten palokunnat ovat suoriutuneet<br />
riskialueittain määritellyistä<br />
toimintavalmiusajoista?<br />
Palokuntien keskimääräiset<br />
toimintavalmiusajat ja<br />
niiden ylitykset riskialueittain<br />
kaikissa pelastustehtävissä<br />
sekä toimintavalmiusajan<br />
muutos kiireellisissä<br />
pelastustehtävissä vuosina<br />
2004-2006.<br />
Ensimmäinen pelastusyksikkö<br />
saapuu onnettomuuspaikalle<br />
90 % tapauksista riskialueen<br />
edellyttämässä toimintavalmiusajassa;<br />
I-riskialue 6 min<br />
II-riskialue 10 min<br />
III-riskialue 20 min<br />
Onnettomuuksien ennalta<br />
ehkäisyn palvelut<br />
Onnettomuuksien ennaltaehkäisyn<br />
palvelujen<br />
saatavuus<br />
Miten kerran vuodessa tarkastettavien<br />
kohteiden palotarkastukset<br />
on suoritettu?<br />
Kerran vuodessa tarkastettaviin<br />
kohteisiin tehdyt palotarkastukset<br />
Lakisääteinen tavoitetaso<br />
100 %<br />
Ovatko pelastustoimen alueet<br />
tehneet asuinrakennuksiin ja<br />
niihin henkilö- ja paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettaviin<br />
kohteisiin palotarkastuksia palvelutasopäätösten<br />
mukaisesti?<br />
Asuinrakennuksiin ja niihin<br />
henkilö- ja paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettaviin<br />
kohteisiin tehdyt palotarkastukset<br />
vuosina 2004-<br />
2006<br />
Määritelty pelastustoimen<br />
alueen palvelutasopäätöksessä<br />
Miten pelastustoimen alueet<br />
ovat onnistuneet valistus- ja<br />
neuvontatyön toteuttamisessa?<br />
Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin<br />
osallistunut väestö<br />
pelatustoimen alueittain<br />
Valtakunnallinen tavoitetaso<br />
20 %<br />
Ovatko lakisääteiset pelastussuunnitelmat<br />
laadittu?<br />
Laaditut pelastussuunnitelmat<br />
suunnitelmavelvollisia<br />
kohden<br />
Lakisääteinen tavoitetaso<br />
100 %<br />
- 76 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Pelastustoimen palvelujen saatavuuden ja tason<br />
määrittelevät pelastusalan lainsäädäntö sekä sisäasianministeriön<br />
asettamat pelastustoimen valtakunnalliset tulostavoitteet.<br />
Palvelujen alueellinen saatavuus ja taso määritellään<br />
yksityiskohtaisemmin pelastustoimen alueen palvelutasopäätöksessä,<br />
joka laaditaan yhteistyössä alueen<br />
kuntien kanssa. Palvelutasopäätösten lainmukaisuutta valvoo<br />
lääninhallitus, jolla on lainsäädännön mukaan mahdollisuus<br />
puuttua palvelutasopäätöksen sisältöön. Lääninhallituksen<br />
tehtävänä on valvoa, että pelastustoimen<br />
palvelutaso on riittävä.<br />
Nykyisen lainsäädännön edellyttämät pelastustoimen<br />
alueen palvelutasopäätösten tuli olla laadittuna vuoden<br />
2005 alkuun mennessä. Palvelutasopäätös laaditaan<br />
alueen pelastustoimen määrittelemäksi määräajaksi. Suositeltavaa<br />
on, että päätös käsitellään vähintään kerran valtuustokaudessa,<br />
jotta valtuustot voivat tehdä arvion toteutuneesta<br />
ja vaikuttaa toimikauttaan koskevaan pelastustoimen<br />
palvelutasoon.<br />
Pelastustoimi on suunniteltava ja toteutettava siten,<br />
että onnettomuuksien ehkäisy on järjestetty ja onnettomuus-<br />
ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan<br />
suorittaa tehokkaasti ja viivytyksettä kaikissa olosuhteissa.<br />
Pelastustoimen palvelutason perusteena on riskianalyysi,<br />
jonka tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida alueen<br />
riskit sekä määritellä varautumistoimenpiteet niiden varalle.<br />
Varautumistoimenpiteissä tulee ottaa huomioon onnettomuuksien<br />
ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun<br />
palvelujen taso sekä suunnitelma niiden kehittämiseksi.<br />
Peruspalvelujen arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason<br />
määrittely perustuu pelastusalan lainsäädäntöön,<br />
pelastustoimen valtakunnallisiin tulostavoitteisiin ja sisäasiainhallinnon<br />
asettamiin pelastustoimen palvelutavoitteisiin.<br />
Arviointimittarit ovat sisäasianministeriön määrittelemiä<br />
ja valtakunnallisesti yhteneviä pelastustoimen tunnuslukuja.<br />
Osassa tarkastelukohteista on otettu huomioon<br />
myös pelastustoimen alueiden palvelutasopäätökset ja<br />
niissä alueellisesti sovitut palvelutavoitteet.<br />
Vuoden 2006 peruspalvelujen arvioinnissa pelastustoiminnan<br />
palveluista arvioinnin kohteena olivat onnettomuuksien<br />
määrien kehittyminen, niiden alueellinen jakautuminen<br />
ja palokunnan ohjeelliset toimintavalmiusajat.<br />
Onnettomuustyypeistä ensivastetehtäviä ja maastopaloja<br />
tarkasteltiin erikseen. Toimintavalmiusajan osalta erityistarkastelussa<br />
olivat palokunnan keskimääräiset toimintavalmiusajat<br />
kiireellisissä pelastustehtävissä. Toimintavalmiusaikoihin<br />
on huomioitu ainoastaan palokunnan vahvuudella<br />
1+3 suorittamat pelastustehtävät.<br />
Pelastustoimen arviointikohteet ovat pysyneet samansuuntaisina<br />
muutaman viime vuoden ajan. Arviointikohteiden<br />
tarkastelujakso on ajoittunut pääosin vuosille<br />
2003–2006. Pitkä tarkasteluajanjakso mahdollistaa pelastustoimen<br />
palveluissa tapahtuneen ajallisen ja alueellisen<br />
vertailun siirryttäessä kunnallisesta pelastustoimen ylläpitovastuusta<br />
alueellisen pelastustoimen järjestelmään.<br />
Joidenkin ilmiöiden tarkastelun yhteydessä arviointijakso<br />
on myös tätä pitempi. Tarkastelutasona on pelastustoimen<br />
alue, mutta taulukoissa ja kartoissa on merkitty näkyviin<br />
myös koko maan keskiarvolukema.<br />
Pelastustoiminnan palvelujen arvioinnissa käytetty<br />
aineisto on poimittu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannasta<br />
(PRONTO). Tietokantaan tallennetaan<br />
palokuntien suorittamien pelastustehtävien hälytys- ja<br />
onnettomuustiedot. Tietokantaan kirjautuvat pelastusyksiköiden<br />
toimintavalmiusajat eivät kuitenkaan kaikilta osin<br />
ole täysin luotettavia johtuen osaltaan pelastusyksiköiden<br />
ja hätäkeskuksen välisissä tiedonsiirtojärjestelmissä ajoittain<br />
esiintyvistä viiveistä.<br />
Hätäkeskusten vaiheittain käyttöön ottama hätäkeskustietojärjestelmä<br />
(ELS) ei ole ollut täysin yhteensopiva<br />
pelastuslaitoksissa olevien, hälytyksen vastaanottavien<br />
tietojärjestelmien kanssa. Joillakin alueilla tietojärjestelmäongelmien<br />
on havaittu aiheuttavan jopa useiden minuuttien<br />
viiveitä hälytyksiin. Lisäksi toimintavalmiusaikoihin<br />
erityisesti I riskialueella on vaikuttanut myös vuonna<br />
2003 käyttöönotettu uusi riskialuemäärittely, joka merkitsi<br />
sitä, että onnettomuudet merkitään entistä tarkemmin<br />
määritellylle riskialueelle. Aikaisemmin riskialueita<br />
ei määritetty maantieteellisesti kovinkaan tarkasti ja arvio<br />
siitä, mille riskialueelle onnettomuus sijoittui, ei perustunut<br />
tarkkoihin riskialuemäärittelyihin vaan karkeaan<br />
arvioon riskialueesta.<br />
Pelastustoimen toimintaympäristössä ei tapahtunut<br />
vuonna 2006 merkittäviä muutoksia hätäkeskusuudistusta<br />
lukuun ottamatta. Uudistuksen seurauksena erillään toimineet<br />
pelastustoimen ja terveystoimen kunnalliset hätäkeskukset<br />
sekä poliisin hälytyskeskukset yhdistettiin vaiheittain<br />
valtion ylläpitämiksi hätäkeskuksiksi. Muutoksen<br />
jälkeen koko maassa toimii 15 hätäkeskusta, jotka tuottavat<br />
asiakkailleen pelastus-, poliisi-, sosiaali- ja terveystoimen<br />
toimialaan kuuluvat hälytyspalvelut.<br />
- 77 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten pelastustoimen hälytystehtävien määrät ovat kehittyneet?<br />
Hälytystehtävien kokonaismäärä on lisääntynyt tasaisesti viime<br />
vuosien ajan. Suurin kasvu on tapahtunut ensivastetehtävissä, joita<br />
oli viime vuonna jo lähes kolmannes palokuntien hälytystehtävistä.<br />
Pelastustoimen hälytysluonteisten tehtävien lukumäärä<br />
ylitti vuonna 2006 ennätyksellisen 100 000 rajan.<br />
Tehtävien määrä lisääntyi noin 10 % edellisestä vuodesta,<br />
ja palokunnat hälytettiin onnettomuustilanteisiin<br />
104 000 kertaa. Yleisesti ottaen pelastustoimen tehtävien<br />
määrä oli koko maassa keskimääräistä suurempi kesälomakuukausien<br />
aikana ja vastaavasti keskimääräistä pienempi<br />
talvella. Huomattavaa on suomalaisessa turvallisuuskulttuurissa<br />
pysyvästi esiintyvä ero verrattuna muihin<br />
Pohjoismaihin, joissa onnettomuuksia sattuu lomakuukausina<br />
vähemmän kuin muina kuukausina.<br />
Alueellisesti tarkasteltuna hälytystehtävät lisääntyivät<br />
koko maassa Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Määrällisesti<br />
eniten tehtäviä oli Pirkanmaalla, jossa palokunnat<br />
hälytettiin yli 11 000 tehtävään. Vähiten tehtäviä oli<br />
puolestaan Kainuussa (2 015 kpl), vaikka niiden määrässä<br />
tapahtui siellä poikkeuksellinen 42 %:n kasvu. Eniten<br />
hälytystehtävien määrä lisääntyi Oulu-Koillismaalla, missä<br />
kasvua edellisestä vuodesta oli noin 1 300 kpl eli peräti<br />
45 %. Asukasmäärään, 1 000 asukasta kohden, suhteutettuna<br />
pelastustoimen tehtäviä oli eniten Etelä-Savossa (27,2<br />
kpl) ja vähiten Keski-Uudellamaalla (14,9 kpl).<br />
Onnettomuustyypeittäin tarkasteltuna lähes kaikkien<br />
hälytystehtävien lukumäärässä tapahtui kasvua edelliseen<br />
vuoteen verrattuna. Määrällisesti eniten palokunnat<br />
suorittivat ensivastetehtäviä sekä automaattisten paloilmoittimien<br />
ja palovaroittimien tarkastustehtäviä, joita on<br />
yhteensä jo puolet kaikista palokuntien hälytystehtävistä.<br />
Ensivastetehtävien osuus hälytystehtävistä on lähes kolmasosa,<br />
ja ne työllistävätkin tällä hetkellä palokuntia selvästi<br />
eniten. Ensivastetoiminnalla tarkoitetaan vakavasti<br />
loukkaantuneen tai sairastuneen henkilön ensiapua, tilan<br />
arviointia ja hoidon aloittamista tapahtumapaikalla.<br />
Pelastuslaitoksille hälytyksiä aiheuttaneita luonnononnettomuuksia<br />
tapahtui vuonna 2006 yhteensä noin 1 900<br />
kappaletta, ja niiden määrä oli alimmillaan kymmeneen<br />
vuoteen. Edellisen vuoteen verrattuna luonnononnettomuuksien<br />
aiheuttamia hälytyksiä oli peräti puolet vähemmän.<br />
Luonnononnettomuuksien määrän väheneminen voi<br />
osaltaan selittyä myrskypäivien ja trombien vähentymisellä.<br />
Vaarallisten aineiden aiheuttamat onnettomuudet<br />
ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana, ja vuonna<br />
2006 ne aiheuttivat palokunnille 250 hälytystä. Öljyvahinkoja<br />
sattui 2 200, joista merkittäviä ympäristövahinkoja<br />
aiheutui neljässä öljyonnettomuudessa.<br />
Eläimen pelastamistehtävien määrä lisääntyy joka<br />
vuosi, ja vuonna 2006 palokunnat suorittivat jo yli 4 800<br />
pelastamistehtävää. Pelastamistehtävien osuus, joissa eläin<br />
ei ole välittömässä vaarassa, on kasvanut koko ajan, ja<br />
ainoastaan kolmasosassa eläimen pelastamistehtävistä<br />
eläin on ollut vaarassa.<br />
Paloilmoittimen ja palovaroittimen antamien erheellisten<br />
ilmoitusten tarkastusten määrä lisääntyi hieman edellisvuosista<br />
aiheuttaen yhteensä yli 22 000 tehtävää. Tehtävät<br />
työllistävät merkittävästi pelastuslaitoksia ja aiheuttavat<br />
huomattavia kustannuksia niin kiinteistöjen omistajille<br />
kuin yhteiskunnallekin. Sisäasiainministeriön pelastusosasto<br />
on asettanut hankkeen erheellisten paloilmoitusten<br />
vähentämiseksi. Hankkeen tavoite on vähentää ilmoitusten<br />
määrä alle puoleen nykyisestä vuoteen 2009<br />
mennessä.<br />
Hälytystehtävien vuosittainen kasvu selittyy paljolti<br />
palokunnan suorittamien ensivastetehtävien huomattavalla<br />
lisääntymisellä. Vuonna 2006 palokunnat suorittivat<br />
koko maassa lähes 28 000 ensivastetehtävää, joiden<br />
määrässä tapahtui edellisestä vuodesta noin 15 %:n kasvu,<br />
ja on yli kaksinkertainen viiden vuoden takaiseen verrattuna.<br />
Ensivastetehtävät lisääntyivät lähes kaikilla pelastustoimen<br />
alueilla, ja esimerkiksi Kainuussa, Oulu-<br />
Koillismaalla ja Itä-Uudellamaalla kasvu oli suhteessa<br />
keskimääräistä voimakkaampaa. Kainuussa tehtävämäärät<br />
lähes kolminkertaistuivat ja Oulu-Koillismaalla ja Itä-<br />
Uudellamaallakin ensivastetehtäviä oli lähes kaksinkertainen<br />
määrä edelliseen vuoteen verrattuna. Lukumääräisesti<br />
selvästi eniten ensivastetehtäviä oli Pirkanmaalla,<br />
jossa palokunnat suorittivat yli 4 400 ensivastetehtävää.<br />
Määrä on muihin pelastustoimen alueisiin verrattuna poikkeuksellisen<br />
suuri, ja tilanne oli lähes sama myös edellisenä<br />
vuonna. (Kuva 40.)<br />
Asukaslukuun suhteutettuna ensivastetehtäviä oli<br />
eniten Itä-Uudellamaalla (10,4 kpl), Pirkanmaalla (9,4 kpl)<br />
ja Etelä-Savossa (8,5 kpl) ja vähiten Lapissa (1,7 kpl),<br />
Helsingissä (2,5 kpl) ja Keski-Uudellamaalla (2,7 kpl).<br />
Asukaslukuun suhteutettuna on huomioitavaa, että ensivastetehtäviä<br />
on eniten pienissä maaseutumaisissa kunnissa<br />
ja vähiten tiheään asutuissa taajamissa ja kaupungeissa.<br />
Lapin läänin ensivastetehtävien vähäinen määrä<br />
asukaslukuun nähden selittyy puolestaan sillä, että ainoastaan<br />
viisi kuntaa on tehnyt pelastuslaitoksen kanssa sopimuksen<br />
ensivastetoiminnasta. (Kuva 41.)<br />
Ensivastetehtävien määrän kasvuun ovat vaikuttaneet<br />
osaltaan uudet ensivaste- ja sairaankuljetussopimukset<br />
pelastustoimen alueiden ja kuntien välillä, joilla lainsäädännössä<br />
kunnan järjestettäväksi määrätty ensivastetai<br />
sairaankuljetustoiminta on sopimuksella siirretty pe-<br />
- 78 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 40. Palokunnan suorittamien ensivastetehtävien<br />
määrä pelastustoimen alueittain vuosina 2004–2006.<br />
- 79 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
lastuslaitokselle ostopalveluna toteutettavaksi.<br />
Ensivastetehtävien lisääntymiseen on ollut vaikutusta<br />
myös hätäkeskusuudistuksella, jonka yhteydessä<br />
hätäkeskuksen riskiarviointiohje sekä<br />
palokunnan tehtävävasteet ja hälytysohjeet määriteltiin<br />
uudelleen. Ensivastehtävien hälytysohjeiden<br />
laadinnasta vastaa terveydenhuoltoviranomainen<br />
yhteistyössä pelastusviranomaisen<br />
kanssa.<br />
Kuva 41. Palokunnan suorittamien ensivastetehtävien<br />
määrä 1000 asukasta kohden pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
Onko tulipalojen määrässä tapahtunut muutosta?<br />
Tulipalojen lukumäärä lisääntyi viime vuonna peräti kolmanneksen.<br />
Tulipalojen määrässä tapahtunut voimakas kasvu johtui pääasiassa<br />
maastopalojen suuresta määrästä, joiden suhteen viime vuosi oli poikkeuksellinen.<br />
Koko maassa sattui vuonna 2006 noin 17 500 tulipaloa,<br />
jotka jakaantuivat rakennuspalojen, liikennevälinepalojen,<br />
maastopalojen ja muiden tulipalojen kesken.<br />
Kuivasta kesästä johtuen maastopalojen suhteellinen osuus<br />
kaikista tulipaloista oli suurin, 36 %, kun edellisenä vuonna<br />
osuus oli 20 %. Rakennuspalot lisääntyivät edellisestä<br />
vuodesta 10 % aiheuttaen palokunnille ennätykselliset 4<br />
000 hälytystä. Liikennevälinepaloja kaikista tulipaloista<br />
oli 15 % ja muita tulipaloja 26 %.<br />
Tulipalojen määrän muutosta tarkasteltaessa (Kuva<br />
42.) voidaan havaita, että rakennus-, liikenneväline- ja<br />
muiden tulipalojen kokonaismäärä lisääntyi koko maassa<br />
ja alueellisesti tarkasteltuna suhteellisesti eniten Itä-Uudellamaalla<br />
ja Etelä-Savossa. Asukaslukuun suhteutettuna<br />
keskimääräistä enemmän tulipaloja tapahtui Etelä-Savossa<br />
ja Kainuussa sekä vähiten Helsingissä ja Keski-Uu-<br />
- 80 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 42. Tulipalojen määrän muutosprosentti<br />
vuonna 2006 verrattuna vuosien 2003–2005<br />
keskiarvoon.<br />
dellamaalla. Tulipalojen määrässä tapahtui laskua<br />
kolmella pelastustoimen alueella: Jokilaaksoissa,<br />
Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Ainoastaan Jokilaaksojen<br />
pelastustoimen alueella tulipalojen määrässä<br />
tapahtui selvä yli yhdeksän prosenttiyksikön<br />
lasku. Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla muutos oli<br />
vähäisempää; tulipalot vähenivät molemmilla alueilla<br />
alle kaksi prosenttiyksikköä. Tulipalojen<br />
määrässä ei huomioitu maastopaloja, joiden esiintymistiheyteen<br />
vaikuttavat vuosittain merkittävästi<br />
sääolosuhteet.<br />
Asuinrakennusten paloja oli viime vuonna<br />
noin 1 800 kpl, ja niiden määrä lisääntyi hieman<br />
edellisestä vuodesta. Teollisuusrakennuspaloja oli<br />
puolestaan 11 % kaikista rakennuspaloista. Omakotitalojen<br />
osuus rakennuspaloista oli lähes puolet,<br />
kerrostalojen osuus neljäsosa ja rivitalojen<br />
osuus vajaa kymmenesosa. Omakotipalojen määrässä<br />
tapahtui 14 % kasvu edelliseen vuoteen verrattuna,<br />
kun samanaikaisesti kerrostalopalot vähenivät<br />
lähes yhtä paljon.<br />
Tulipaloissa menehtyneiden lukumäärä<br />
vuonna 2006 oli 117 henkilöä, mikä on lähes puolet<br />
enemmän kuin edellisenä vuonna. Rakennuspaloissa<br />
kuolleista yli 90 % kuolee asuinrakennuspaloissa.<br />
Kuolleista edelleen suurin osa, yli<br />
puolet, oli työikäisiä. Yli 65-vuotiaita kuolleista<br />
oli neljäsosa ja alle 25-vuotiaita vain noin 6 %.<br />
Palokuolleista 80 % oli miehiä.<br />
Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti joulukuussa<br />
2006 toimenpiteistä asumisen paloturvallisuuden<br />
edistämiseksi. Muiden muassa vähintään kaikki kuolemaan<br />
johtaneet ja vakavia henkilövahinkoja aiheuttaneet<br />
palot tutkitaan. Tulokset analysoidaan ja raportoidaan<br />
Pelastusopiston johtamassa hankkeessa. Itsestään sammuvia<br />
savukkeita koskevan lain valmistelu käynnistetään ja<br />
riskiryhmiin kuuluvien asuntojen paloturvallisuutta parannetaan.<br />
Myös palotarkastuksia tehostetaan. Uudisrakentamisessa<br />
edellytetään sähköverkkoon kytkettyjen palovaroittimien<br />
asentamista.<br />
Rakennuspalojen määrään vaikuttavat alueellisesti<br />
selvästi rakennuskannan ikä ja kunto, loma-asutuksen<br />
määrä ja väestön ikä. Onnettomuustilastoista voidaan havaita,<br />
että rakennuspaloja sattuu vähemmän kaupungeissa,<br />
tiheään asutuissa taajamissa ja alueilla, joissa rakennuskanta<br />
on uudehkoa ja väestön keski-ikä alhainen.<br />
Maastopalojen suhteen vuosi 2006 oli poikkeuksel-<br />
linen koko maassa; maastopalojen määrä yli kaksinkertaistui<br />
edellisestä vuodesta. Palokunnat sammuttivat ennätykselliset<br />
lähes 6 300 maastopaloa, joista varsinaisia<br />
metsäpaloja oli noin 3 000 kpl. Maastopaloissa tuhoutui<br />
noin 7 000 hehtaaria maastoalaa, joka oli seitsenkertainen<br />
vuoden takaiseen verrattuna. Varsinaista metsää tulipaloissa<br />
tuhoutui 1600 hehtaaria. (Kuva 43.) Keskimääräinen<br />
palanut metsäala oli noin puoli hehtaaria. Suurin<br />
maastopalo oli Kemijärvellä, jossa maastoa ja metsää paloi<br />
yhteensä noin 60 hehtaaria. Heinä-elokuussa Venäjän<br />
puolella riehuneet suuret maastopalot aiheuttivat puolestaan<br />
vakavia savu- ja hajuhaittoja itärajan tuntumassa koko<br />
maassa. Sankkaa savua oli ajoittain havaittavissa myös<br />
Helsingissä ja syvemmällä sisämaassa.<br />
Pelastuslaitosten resursseja kuluttivat erityisesti suuret<br />
metsäpalot, jotka ovat hyvinkin pitkäkestoisia, raskaita<br />
ja taloudellisesti kalliita. Sammutuskustannuksia lisäsivät<br />
huomattavasti varsinkin helikoptereiden käyttö, joista<br />
aiheutui kymmenien tuhansien eurojen lisäkustannukset<br />
- 81 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 43. Maasto- ja<br />
metsäpalojen määrä<br />
sekä palanut metsäala<br />
(ha) vuosina<br />
1997–2006.<br />
pelastuslaitoksille. Maastopalojen yleisimpänä aiheuttajana<br />
on edelleen ihmisen varomaton toiminta ja varsinaisena<br />
syttymislähteenä yleensä huonosti sammutettu nuotio,<br />
savuke tai jokin tulentekoväline.<br />
Tulipalojen aiheuttamista ja pelastusviranomaisen<br />
arvioimista omaisuusvahingoista lähes 90 % muodostui<br />
rakennuspalovahingoista. Rakennuspaloista aiheutuneet<br />
omaisuusvahingot lisääntyivät edellisestä vuodesta koko<br />
maassa peräti yli 90 miljoonalla eurolla yhteensä noin 240<br />
miljoonaan euroon. Onnettomuuksissa uhattuna olleesta<br />
omaisuudesta saatiin pelastusviranomaisen arvion mukaan<br />
pelastettua 98 %. Suuronnettomuudeksi luokiteltuja suurpaloja,<br />
omaisuusvahingoiltaan yli 500 000 euron rakennuspaloja,<br />
oli 66 kpl.<br />
Miten palokunnat ovat suoriutuneet riskialueittain määritellyistä toimintavalmiusajoista?<br />
Palokuntien toimintavalmiusaika kaikissa pelastustehtävissä on heikentynyt<br />
vuosittain viimeisen kolmen vuoden aikana. Onnettomuuskohteiden saavuttaminen<br />
kiireellisissä pelastustehtävissä on kuitenkin nopeutunut lähes kaikilla pelastustoimen<br />
alueilla. Riskialueittain määriteltyjä toimintavalmiusaikatavoitteita ei vielä<br />
saavutettu kaikilta osin.<br />
Pelastustoiminnan toimintavalmius määräytyy riskialuejaon<br />
mukaisesti. Riskialueiden määrittelyperusteina<br />
käytetään kerrosalaa sekä asukas- ja liikennemäärää,<br />
joiden lisääntyessä myös alueen onnettomuusriskien mahdollisuus<br />
kasvaa. Riskialueet jaetaan neljään luokkaan. I-<br />
riskialueella, jossa onnettomuuksien todennäköisyys on<br />
suurin, tulee palokunnan ensimmäisen pelastusyksikön<br />
saavuttaa onnettomuuskohde kuudessa minuutissa saatuaan<br />
hälytyksen. II-riskialueella ohjeellinen toimintavalmiusaika<br />
on 10 minuuttia, III-riskialueella 20 minuuttia.<br />
IV-riskialueella, jossa onnettomuustodennäköisyys on pienin,<br />
toimintavalmiusaikatavoitetta ei ole erikseen määri-<br />
telty.<br />
Koko maan väestöstä lähes kolme neljäsosaa asuu<br />
palokunnan 10 minuutin toimintavalmiusajan sisäpuolella,<br />
ja 10–20 minuutissa saavutetaan lisäksi noin viidennes<br />
väestöstä. Palokunnan 20 minuutin toimintavalmiusajan<br />
ulkopuolella asuu kuitenkin lähes 10 % väestöstä,<br />
joten varsinkin tällä alueella korostuu ihmisten omatoiminen<br />
varautuminen onnettomuustilanteita varten. Palokunnan<br />
tuloksellinen toiminta esimerkiksi rakennuspaloissa<br />
edellyttää sitä, että palokunta saavuttaa onnettomuuskohteen<br />
ja aloittaa siellä toimintansa ennen 4-10 minuutin<br />
kuluessa syttymisestä tapahtuvaa yleissyttymistä. Sa-<br />
- 82 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 11. Palokuntien ensimmäisen pelastusyksikön (vahvuudella 1+3) keskimääräiset toimintavalmiusajat<br />
ja niiden ylitykset prosenteissa riskialueittain kaikissa pelastustehtävissä vuonna 2006.<br />
manlainen ajan ja vahinkokehityksen välinen riippuvuus<br />
on myös useissa muissa onnettomuuksissa.<br />
Pelastustoiminnan palveluissa on toimintavalmiuden<br />
suhteen selviä alueellisia eroavaisuuksia. Onnettomuuskohteiden<br />
saavutettavuudessa pelastuslaitokset eivät voi<br />
tuottaa kaikissa alueensa kunnissa tai riskialueilla samantasoisia<br />
pelastustoiminnan palveluja. Sen sijaan onnettomuuskohteessa<br />
käytettävien henkilöstö- ja kalustoresurssien<br />
tulee olla onnettomuustyypin mukaan samantasoisia<br />
kunnasta tai riskialueesta riippumatta. Tähän päästään siten,<br />
että onnettomuuskohteeseen hälytetään aina nopeimmat<br />
ja tarkoituksenmukaisimmat pelastusyksiköt hallinnollisista<br />
rajoista riippumatta.<br />
Palokuntien toimintavalmiusaika kaikissa pelastustehtävissä<br />
on heikentynyt vuosittain viimeisen kolmen<br />
vuoden aikana. Vuonna 2006 palokunnan keskimääräinen<br />
toimintavalmiusaika kaikissa hälytystehtävissä oli 10 minuuttia<br />
27 sekuntia. Rakennuspaloissa palokunnalla meni<br />
onnettomuuskohteen saavuttamiseen keskimäärin 12 minuuttia<br />
50 sekuntia, ja toimintavalmiusaika heikkeni edellisestä<br />
vuodesta lähes minuutin verran. Ensivastetehtävien<br />
osalta toimintavalmiusaika oli 9 minuuttia 59 sekuntia,<br />
jossa puolestaan tapahtui parannusta lähes puoli minuuttia<br />
edelliseen vuoteen verrattuna.<br />
Toimintavalmiusaikojen ylityksiä kaikissa pelastustehtävissä<br />
oli viime vuonna 20 %, ja lukema pysyi lähes<br />
samana edellisestä vuodesta. Kiireellisissä pelastustehtävissä<br />
toimintavalmiusajan ylityksiä oli koko maassa 13<br />
%. Helsinki poikkeaa selvästi muista pelastustoimen alueista;<br />
sillä ohjeellisessa toimintavalmiusajassa saavutettiin<br />
ainoastaan noin joka kolmas onnettomuuskohde, eikä<br />
parannusta edellisestä vuodesta juuri tapahtunut. Yhdeksällä<br />
pelastustoimen alueella toimintavalmiusajan ylityksiä<br />
oli kiireellisissä pelastustehtävissä alle 10 %, joten näiden<br />
laitosten osalta hyvä palvelutavoite ja valtakunnallinen<br />
onnettomuuskohteen saavutettavuustavoite (90 %)<br />
toimintavalmiusaikojen suhteen saavutettiin. Varsinais-<br />
Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan osalta<br />
valtakunnalliset tavoitteet saavutettiin selvästi. Toimintavalmiusaikojen<br />
ylityksiä oli näiden pelastuslaitosten osalta<br />
alle 5 %.<br />
Riskialueittain tarkasteltuna (Taulukko 11.) toimintavalmiusajoissa<br />
on vielä parannettavaa kaikilla pelastustoimen<br />
alueilla varsinkin I-riskialueella sijaitsevien onnettomuuskohteiden<br />
saavuttamisessa, jossa toimintavalmiusaika<br />
ylitettiin lähes puolessa kaikista hälytystehtävistä.<br />
II-riskialueella ylityksiä oli 21 %, ja III-riskialueella enää<br />
7 %. Lukumääräisesti eniten palokunnalla oli hälytystehtäviä<br />
IV-riskialueella, jossa sattui yhteensä noin 32 000<br />
pelastustehtävää eli kolmannes kaikista hälytystehtävis-<br />
- 83 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 44. Palokunnan keskimääräisen toimintavalmiusajan<br />
muutosprosentti kiireellisissä pelastustehtävissä<br />
vuonna 2006 verrattuna vuosien 2004–2005<br />
keskiarvoon.<br />
tä. Riskialueille I- ja II palokunnat hälytettiin lähes yhtä<br />
usein, noin 26 000 kertaa, sekä riskialueelle III noin 18 000<br />
kertaa.<br />
IV-riskialueelle ei ole erikseen määritelty palokunnan<br />
toimintavalmiusaikaa. Viime vuonna keskimääräinen<br />
toimintavalmiusaika IV-riskialueilla oli koko maassa 15<br />
minuuttia 32 sekuntia. Onnettomuustyypeittäin tarkasteltuna<br />
IV-riskialueelle sattui eniten ensivastetehtäviä ja liikenneonnettomuuksia,<br />
kun taas I- ja II- riskialueella automaattisten<br />
paloilmoittimien ja – varoittimien varmistusja<br />
tarkastustehtävät työllistivät palokuntia määrällisesti<br />
eniten.<br />
Suurin osa kuntien pinta-alasta luokitellaan kuuluvaksi<br />
IV-riskialueeseen tai korkeintaan III-riskialueeseen,<br />
kun taas I-riskialueeseen kuuluvia alueita sijaitsee lähinnä<br />
kaupungeissa ja tiheimmissä taajamissa. Esimerkiksi<br />
Oulun läänissä I-riskialueeksi luokiteltavia alueita sijaitsee<br />
ainoastaan Oulun, Kajaanin ja Raahen kaupungeissa.<br />
Tiheään asutuilla ensimmäiseen ja toiseen riskiluokkaan<br />
kuuluvilla alueilla pelastustehtävien päällekkäisyys<br />
on osaltaan vaikuttanut toimintavalmiusajan pidentymiseen.<br />
Lisäksi paloasemaverkosto ei kaikilla taajaan asutuilla<br />
ja liikenteellisesti vilkkailla kaupunkialueilla ole enää<br />
riittävä, joten myös sillä on vaikutuksensa toimintavalmiusaikojen<br />
pidentymiseen. Toiminta-alueilla, missä päällekkäisiä<br />
pelastustehtäviä on runsaasti ja toimintavalmiusajat<br />
ovat keskimääräistä pidempiä, tulisikin lisätä pelastusyksiköiden<br />
määrää ja tarvittaessa tihentää paloasemaverkostoa.<br />
Kiireellisiin pelastustehtäviin hälytettyjen pelastusyksiköiden<br />
toimintavalmiusajat riippuvat monesta eri tekijästä,<br />
joista merkittävimpiä ovat onnettomuuskohteen<br />
etäisyys paloasemasta ja hälytettyjen pelastusyksiköiden<br />
palokuntamuodosta riippuvat lähtöajat. Pelastustoimen<br />
alueiden vakinaisilta paloasemilta pelastusyksiköt lähtevät<br />
liikkeelle yleensä 1-3 minuutissa, mutta sopimuspalokuntien<br />
paloasemilta liikkeellelähtö voi kestää sopimuksesta<br />
riippuen 5-10 minuuttia. Liikennemäärien lisääntyminen<br />
erityisesti kaupungeissa ja tiheään asutuilla taajama-alueilla<br />
vaikuttaa pelastusyksiköiden ajoaikaan ja pidentää<br />
näin ollen myös toimintavalmiusaikaa. Esimerkiksi<br />
itärajan rekkaruuhkat ovat aiheuttaneet huomattavia paikallisia<br />
ongelmia Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson pelastustoimen<br />
alueilla.<br />
Kiireellisissä pelastustehtävissä keskimääräinen toimintavalmiusaika<br />
(Kuva 44.) on parantunut lähes kaikilla<br />
pelastustoimen alueille viimeisen kolmen vuoden aikana.<br />
Vuonna 2006 keskimääräinen toimintavalmiusaika kiireellisissä<br />
pelastustehtävissä riskialueilla I-III oli koko maassa<br />
8 minuuttia 15 sekuntia. Kolmen aikaisemman vuoden<br />
keskiarvoon verrattuna toimintavalmiusaika parani viime<br />
vuonna noin puoli minuuttia eli palokunta saavutti onnettomuuskohteen<br />
aikaisempaa nopeammin. Toimintavalmiusaika<br />
parani peräti 20 pelastustoimen alueella, ainoastaan<br />
Lapissa ja Itä-Uudellamaalla toimintavalmiusajassa<br />
tapahtui vähäinen heikkeneminen. Merkittävin parannus<br />
toimintavalmiusajassa, yli 20 %, tapahtui Keski-Pohjanmaalla.<br />
Ajassa mitattuna muutokset ovat yleensä alle minuutin<br />
luokkaa, ja ääritapauksissakin, kuten Keski-Pohjanmaalla,<br />
muutos oli noin minuutti 30 sekuntia.<br />
Kiireellisiksi pelastustehtäviksi luokitellaan rakennuspalo,<br />
ihmisen pelastamistehtävä, liikennevälinepalo,<br />
liikenneonnettomuus ja vaarallisten aineiden aiheuttama<br />
onnettomuus sekä räjähdys. Toimintavalmiusaikoihin on<br />
huomioitu ainoastaan palokunnan vahvuudella 1+3 suorittamat<br />
pelastustehtävät. Toimintavalmiusohjeen suosituksena<br />
on, että pelastustehtäviin osallistuvan pelastusyksikön<br />
minimivahvuus on yksikön esimies ja kolme palomiestä.<br />
Ensitoimenpiteitä varten sekä pelastushenkilöstön<br />
työturvallisuuden kannalta on erittäin olennaista, että<br />
pelastusyksiköt ovat vahvuudeltaan riittäviä ja vähintäänkin<br />
suosituksen mukaisia.<br />
- 84 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
5.2.2 Onnettomuuksien ennaltaehkäisyä koskevien palvelujen saatavuus<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastukset<br />
on pääosin suoritettu lähes tavoitteiden<br />
mukaisesti, ja tilanteessa on tapahtunut selvää parannusta<br />
viime vuosien aikana. Asuinrakennusten ja niihin<br />
henkilö ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien<br />
kohteiden palvelutasopäätöksissä määritellyt<br />
tarkastustavoitteet saavutettiin ainoastaan kolmella<br />
pelastustoimen alueella.<br />
Valtakunnallisesta pelastustoimen valistus- ja<br />
neuvontatyön määrällisestä tavoitteesta saatiin toteutettua<br />
hieman yli puolet. Pelastustoimen alueilla ei<br />
pääsääntöisesti ollut vielä viime vuonna laadittuina valistus-<br />
ja neuvontatyön strategiaa, vaikka valtakunnallinen<br />
ohje ja suositus tähän on annettu jo vuonna 2005.<br />
Valistus- ja neuvontatyön menetelmissä sekä<br />
kohdentamisessa eri ryhmille oli kuluneena vuonna<br />
suuria alueellisia eroja.<br />
Lainsäädännön edellyttämää tilannetta pelastussuunnitelmien<br />
laadinnan osalta ei vielä viime vuonnakaan<br />
saavutettu, vaikka tilanne osittain parani edellisestä<br />
vuodesta. Suunnitelmavelvollisista 68 % oli laatinut<br />
lakisääteisen pelastussuunnitelman.<br />
Pelastustoimen onnettomuuksien ehkäisyn palvelujen<br />
arvioinnissa käytettyjä pelastustoimen resurssi- ja<br />
onnettomuustietokannasta (PRONTO) kerättyjä tietoja<br />
ei voida kaikilta osin pitää täysin luotettavina. Tietojen<br />
käytettävyys on riippuvainen pelastuslaitosten aktiivisuudesta<br />
ja huolellisuudesta omaan aluettaan ja toimintaansa<br />
koskevien tietojen kirjaamisessa. Riittävän<br />
luotettavien tietojen puuttuessa ei johtopäätöksiä esimerkiksi<br />
onnettomuuksia ehkäisevän työn sekä onnettomuuksien<br />
määrien ja laajuuden välillä voida tehdä.<br />
Lakisääteisten palotarkastusten sekä palvelutasopäätöksissä<br />
esitettyjen tarkastustavoitteiden toteuttamiseksi<br />
palotarkastustoimintaa tulee tehostaa erityisesti<br />
niillä pelastustoimen alueilla, joissa tarkastustoiminnan<br />
määrälliset puutteet ovat huomattavia. Tarvittaessa<br />
palotarkastustyöhön tulee suunnata enemmän<br />
henkilöstöresursseja. Erityinen huomio tulee kiinnittää<br />
tarkastustoiminnan sekä muun onnettomuuksia<br />
ehkäisevän ja vaikutuksia rajoittavan toiminnan tehostamiseen<br />
erityisriskikohteissa.<br />
Valistus- ja neuvontatyön valtakunnallisten tavoitteiden<br />
saavuttamiseksi tulee tarvittaessa etsiä uusia toimintatapoja,<br />
kuten tehostaa yhteistyötä muiden viranomaisten<br />
ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.<br />
Pelastuslaitosten tulee valistustoimintansa kehittämiseksi<br />
laatia vielä valtaosin puuttuvat valistus- ja<br />
neuvontatyön strategiat. Palvelutavoitteiden<br />
määrittelemiseksi, työn kehittämiseksi ja sen vaikutusten<br />
arvioimiseksi tulee alalla päästä yhteiseen käsitykseen<br />
siitä, mitä tilastoidaan valistus- ja<br />
neuvontatilaisuudeksi ja mitä muuksi valistavaksi ja<br />
neuvovaksi toiminnaksi.<br />
Pelastussuunnitelmien laadinnan valvontaa tulee tehostaa,<br />
ja niiden merkitystä kokonaisturvallisuutta<br />
edistävänä tekijänä korostaa erityisesti palotarkastusten,<br />
valistuksen ja neuvonnan yhteydessä.<br />
Pelastusviranomaisten tulee valvovana viranomaisena<br />
tarvittaessa lainsäädännön antamin oikeuksin ja<br />
velvollisuuksin puuttua tekemättömiin pelastussuunnitelmiin,<br />
jotta lainsäädännön edellyttämä tilanne<br />
saavutetaan.<br />
Pelastustoimen tilastoinnille on kehitetty<br />
erinomaiseksi välineeksi PRONTO, mutta sitä on kehitettävä<br />
entistä luotettavammaksi. PRONTO tulee mieltää<br />
keskeiseksi pelastustoimen kehittämisen, johtamisen<br />
ja raportoinnin työvälineeksi, jolla yhteydet eri<br />
pelastustoimen ja sen toimintaympäristössä tapahtuvien<br />
ilmiöiden välillä voidaan havaita. Pelastuslaitosten<br />
tulee kantaa vastuuta siitä, että järjestelmään<br />
tallennettavat tiedot ovat luotettavia.<br />
- 85 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Pelastustoimen keskeisimpänä tehtävänä on viime<br />
vuosien ajan ollut onnettomuuksien ennaltaehkäisytoiminta,<br />
jolla onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien vahinkojen<br />
määrää pyritään vähentämään. Ennaltaehkäisevät<br />
toimenpiteet kohdistetaan sekä pelastusalan säädösten että<br />
pelastustoimen alueen palvelutasopäätöksessä selvitettyjen<br />
riskien mukaisesti. Pelastustoimen tuottamia onnettomuuksien<br />
ennaltaehkäisypalveluita ovat muun muassa<br />
palotarkastukset, valistus, neuvonta ja koulutus. Pelastusviranomaisten<br />
tehtävänä on myös valvoa pelastussuunnitelmien<br />
laadintaa. Vastuu pelastussuunnitelmien laatimisesta<br />
kuuluu kuitenkin pelastuslainsäädännössä määriteltyjen<br />
kohteiden omistajille tai haltijoille.<br />
Pelastuslaitoksen ennaltaehkäisytoimenpiteiden ja<br />
omatoimisen varautumisen merkitys korostuu varsinkin<br />
alueilla ja kohteissa, joissa riskit ovat suuret eikä palokunta<br />
saavuta onnettomuuskohdetta riittävän nopeasti. Tällaisia<br />
ovat harvaan asutut alueet sekä erityisriskikohteet,<br />
kuten esimerkiksi hoito- ja huoltolaitokset, joissa henkilöille,<br />
omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvan vaaran<br />
katsotaan olevan tavanomaista suurempi.<br />
Kolme neljäsosaa koko maan väestöstä asuu alueella,<br />
jonka pelastustoimi tavoittaa keskimäärin alle 10 minuutin<br />
kuluessa saamastaan hälytyksestä. 10–20 minuutissa<br />
saavutetaan lisäksi noin viidennes väestöstä. Palokunnan<br />
20 minuutin toimintavalmiusajan ulkopuolella<br />
asuu kuitenkin vielä lähes 10 % väestöstä, joten varsinkin<br />
tällä alueella korostuu ihmisten omatoiminen varautuminen<br />
onnettomuustilanteita varten. Onnettomuustilanteissa<br />
ensimmäisillä minuuteilla on ratkaiseva merkitys henkilö-<br />
ja materiaalivahinkojen laajuuteen, joten kohteessa<br />
oleskelevien ihmisten tulee onnettomuustilanteessa kyetä<br />
toimimaan omatoimisesti jo ennen palokunnan saapumista<br />
paikalle.<br />
Valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelman<br />
eräänä tavoitteena on, että Suomi on Euroopan viiden turvallisimman<br />
maan joukossa vuonna 2012. Tämä asettaa<br />
haasteita myös pelastustoimen alueiden tuottamien ennaltaehkäisypalvelujen<br />
organisoinnille ja resurssien kohdentamiselle.<br />
Pelastustoimen osalta sisäisen turvallisuuden<br />
ohjelman tavoitteet tarkoittavat muun muassa palokuolemien<br />
vuosittaisen määrän vähentymistä 30 tapaukseen<br />
vuodessa, kun vuonna 2006 tulipaloissa menehtyi Suomessa<br />
117 henkilöä. Palokuolemien määrän kehitys on<br />
ollut 2000-luvulla nousujohteinen. Sisäisen turvallisuuden<br />
ministerityöryhmä määritteli viime vuonna myös erityisen<br />
toimenpideohjelman asumisen turvallisuuden parantamiseksi.<br />
Toimenpideohjelman perusteella on käynnistetty<br />
selvitykset muun muassa itsestään sammuvan savukkeen<br />
käyttöönottamiseksi ja automaattisten sammutuslaitteistojen<br />
käytölle asuinrakennuksissa.<br />
Pelastustoimelle kuuluvista onnettomuuksien ennaltaehkäisyn<br />
palveluista peruspalvelujen arvioinnin kohteena<br />
olivat vuonna 2006 palotarkastukset, pelastussuunnitelmien<br />
laadinta sekä valistus- ja neuvontatoiminnan toteutuminen.<br />
Palotarkastusten osalta arvioitiin kerran vuodessa<br />
tarkastettavien eli niin sanottujen erityiskohteiden<br />
sekä asuinrakennusten ja niihin henkilö- paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastukset.<br />
Pelastussuunnitelmien laadintaa, kerran vuodessa<br />
tarkastettavien kohteiden palotarkastuksia sekä valistusja<br />
neuvontatyön toteutumista on verrattu edelliseen vuoteen.<br />
Asuinrakennusten ja niihin henkilöpaloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastuksissa<br />
on otettu huomioon myös pelastustoimen alueiden palvelutasopäätöksissä<br />
määritellyt tavoitteet ja niiden toteutuminen<br />
vuosina 2004–2006.<br />
Arvioinnin tiedot perustuvat pelastustoimen resurssi-<br />
ja onnettomuustietokantaan (PRONTO), jonka tietoja<br />
ei voida kaikilta osin pitää täysin luotettavina. Onnettomuuksien<br />
ehkäisyn palveluihin liittyvien tietojen oikeellisuus<br />
on sidoksissa siihen, kuinka ajantasaisesti pelastuslaitokset<br />
ovat kirjanneet aluettaan ja toimintaansa koskevat<br />
tiedot järjestelmään.<br />
Miten kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastukset<br />
on suoritettu?<br />
Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastukset on suoritettu pääosin<br />
hyvin. Merkittäviä puutteita palotarkastustoiminnassa oli kolmella pelastustoimen<br />
alueella. Parhaiten palotarkastukset oli suoritettu hoito- ja huoltolaitoksissa.<br />
Palotarkastuskohteet jaetaan pääsääntöisesti kerran<br />
vuodessa tarkastettaviin kohteisiin eli erityiskohteisiin sekä<br />
asuinrakennuksiin ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettaviin kohteisiin. Tämän lisäksi pelastusviranomaiset<br />
suorittavat erityisiä palotarkastuksia, jälkitarkastuksia<br />
ja ylimääräisiä palotarkastuksia. Kerran<br />
vuodessa tarkastettava kohde on määritelty valtioneuvoston<br />
asetuksessa pelastustoimesta. Näissä kohteissa henki-<br />
- 86 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
löille, omaisuudelle ja ympäristölle aiheutuvan vaaran<br />
katsotaan olevan tavanomaista suurempi, ja turvallisuuden<br />
lisäämiseksi edellytetään erityisiä toimenpiteitä, kuten<br />
pelastussuunnitelmien laadintaa ja vuosittaisia palotarkastuksia.<br />
Kerran vuodessa tarkastettavia kohteita ovat<br />
esimerkiksi päiväkodit, koulut, sairaalat ja isot teollisuuslaitokset.<br />
Koko maassa oli vuonna 2006 noin 36 000 kerran<br />
vuodessa tarkastettavaa kohdetta. Niiden määrä väheni<br />
edellisestä vuodesta noin 4 000 kohteella. Vuosittain esiintyvät<br />
kohdemäärien vaihtelut selittyvät uusien kohteiden<br />
rakentamisella, vanhojen kohteiden käytöstä poistumisella,<br />
niiden käyttötarkoituksen muuttumisella tai pelastusviranomaisen<br />
niille antaman luokittelun perusteella.<br />
Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti<br />
kohosi neljä prosenttiyksikköä ollen viime<br />
vuonna 89 %. Lukumääräisesti erityiskohteiden palotarkastukset<br />
ovat pysyneet lähivuosina samansuuntaisina,<br />
ja palotarkastusprosentin vaihtelut ovat olleet yhteydessä<br />
tarkastettavien kohteiden määrän vaihteluun.<br />
Valtaosa pelastuslaitoksista oli suorittanut alueensa<br />
erityiskohteiden tarkastukset hyvin: 22 pelastustoimen<br />
alueesta 11:ssä tarkastusprosentti oli vähintään 95 %, ja<br />
näistä kuudella lainsäädännön edellyttämä 100 % (Kuva<br />
6.). Päijät-Hämeen ja Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksilla<br />
erityiskohteiden palotarkastusprosentti on ollut lainsäädännön<br />
edellyttämä 100 % jo vuodesta 2004 eli koko alueellisen<br />
pelastustoimen ajan. Parannettavaa kuitenkin löytyy<br />
erityisesti Helsingin (50 %), Satakunnan (58 %) ja<br />
Keski-Suomen (68 %) alueilta, joiden tarkastusprosentit<br />
jäivät huomattavasti alle valtakunnan keskiarvon. Helsingin<br />
alhaisella palotarkastusprosentilla on merkittävä vaikutus<br />
valtakunnalliseen keskiarvoon, sillä tarkastettavien<br />
kohteiden lukumäärä on alueella huomattava. (Kuva 45)<br />
Kohteittain tarkasteltuna parhaiten palotarkastukset<br />
oli suoritettu hoito- ja huoltolaitoksissa, majoitustiloissa<br />
ja niihin verrattavissa kohteissa, palo- ja räjähdysvaarallisia<br />
kemikaaleja käsittelevissä kohteissa sekä niin kutsutuissa<br />
muissa tarkastuskohteissa. Keskiarvoon tai sen alle<br />
jäivät automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoit-<br />
Kuva 45. Kerran vuodessa tarkastettavien<br />
kohteiden palotarkastusprosentti pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
timella varustetut kohteet, suurehkot tuotanto-, varastoja<br />
maataloustilat sekä kokoontumis- ja liiketilat. Negatiivisena<br />
voidaan kuitenkin nähdä se, ettei tarkastustoiminta<br />
ole selvemmin kohdistunut hoito- ja huoltolaitoksiin,<br />
majoitustiloihin sekä kokoontumis- ja liiketiloihin, joiden<br />
muodostamat riskit kohdistuvat välittömimmin ihmisiin.<br />
Ovatko pelastustoimen alueet tehneet asuinrakennuksiin ja niihin henkilö- ja<br />
paloturvallisuuden kannalta rinnastettaviin kohteisiin palotarkastuksia palvelutasopäätösten<br />
mukaisesti?<br />
Palvelutasopäätöksessä määritellyt asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja<br />
paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastustavoitteet<br />
saavutettiin vain kolmella pelastustoimen alueella.<br />
Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden<br />
kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastus-<br />
tavoitteet ja tarkastusvälit määritellään pelastuslainsäädännön<br />
mukaisesti pelastustoimen alueen palvelutasopäätök-<br />
- 87 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
sessä. Tarkastusväli on määritelty yleisimmin 10 vuodeksi.<br />
Vuonna 2006 koko maassa oli noin 1 400 000 asuinrakennusta<br />
ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta<br />
rinnastettavaa kohdetta, joihin vuosien 2004–2006 aikana<br />
oli palvelutasopäätöksissä määriteltyjen tarkastusvälien<br />
mukaisesti tarkoitus tehdä yhteensä noin 460 000 palotarkastusta.<br />
Palotarkastuksia tehtiin yhteensä noin<br />
278 000 eli tarkastusprosentti oli 60 %.<br />
Kolmella pelastustoimen alueella, Etelä-Karjalassa,<br />
Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, asetetut tavoitteet<br />
jopa ylitettiin. Vastaavasti Lapissa (22 %), Satakunnassa<br />
(33 %) ja Pirkanmaalla (36 %) tarkastustavoitteista<br />
jäätiin kuitenkin huomattavasti jälkeen. (Kuva 46.) Pirkanmaan<br />
suuri kohdemäärä ja alhainen tarkastusprosentti<br />
vaikuttavat suuresti koko valtakunnan keskiarvoon. Harvemmin<br />
kuin kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden<br />
ollessa kyseessä, on pelastuslaitoksilla kuitenkin seuraavina<br />
vuosina tarkastustoimintaa tehostamalla mahdollisuus<br />
saavuttaa palvelutasopäätöksissä esitetyt tarkastusvälit.<br />
Tarkastusprosentilla mitattuna tilanne on hieman parantunut<br />
edellisestä pelastustoimen kunnallisen järjestelmän<br />
aikaisesta tarkastelujaksosta.<br />
Kuva 46. Asuinrakennusten ja niihin<br />
henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta<br />
rinnastettavien kohteiden palotarkastustavoite<br />
ja toteuma (kpl) yhteensä<br />
vuosina 2004–2006<br />
- 88 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten pelastustoimen alueet ovat onnistuneet valistus- ja<br />
neuvontatyön toteuttamisessa?<br />
Pelastustoimen valtakunnallinen tulostavoite valistus- ja neuvontatoiminnan osalta<br />
alitettiin, mutta tilanne parantui edellisestä vuodesta. Pelastuslaitosten järjestämä<br />
valistus- ja neuvontatyö tavoitti enemmän ihmisiä kuin aikaisempina alueellisen<br />
pelastustoimen vuosina. Suurimpana yksittäisenä valistuksen ja neuvonnan<br />
kohderyhmänä olivat edelleen oppivelvolliset.<br />
Vuonna 2006 yhtenä pelastushallinnon tulostavoitteena<br />
oli, että 20 % väestöstä saa turvallisuusasioihin liittyvää<br />
valistusta ja neuvontaa. Valistustyön tavoitteet pohjautuvat<br />
pelastustoimen visioon, sisäisen turvallisuuden<br />
ohjelman tavoitteisiin sekä pelastustoimen toiminta- ja<br />
taloussuunnitelmaan. Pelastustoimen valistustyöhön osallistuville<br />
julkaistiin valtakunnallinen ohje vuonna 2005<br />
valistus- ja neuvontatyön strategian laatimiseksi, jonka<br />
tavoitteena on tukea ja tehostaa sekä pelastuslaitosten että<br />
alalla toimivien järjestöjen ja yhteisöjen valistustyötä.<br />
Vuonna 2006 valistus- ja neuvontatyön strategioiden laadinta<br />
oli pelastuslaitoksilla vielä pääsääntöisesti kesken.<br />
Pelastuslaitosten järjestämä valistus- ja neuvontatoiminta<br />
tavoitti viime vuonna 13,1 % väestöstä, joten<br />
valtakunnallisesta tavoitteesta jäätiin selvästi. Tulos kuitenkin<br />
parantui vuodesta 2005, jolloin valistus- ja neuvontatilaisuuksiin<br />
osallistui 9,7 % väestöstä. Lukumääräisesti<br />
tämä tarkoittaa peräti 178 000 henkilöä enemmän.<br />
Tilaisuuksien tai tapahtuminen määrä pysyi lähes ennallaan.<br />
Valistuksen ja neuvonnan määrässä ja kohdentamisessa<br />
oli pelastustoimen alueittain huomattavia eroja. Valistus-<br />
ja neuvontatyön määrällinen toteuma nousi 13 pelastustoimen<br />
alueella, vaikka valtakunnallista 20 %:n tavoitetta<br />
ei täysin saavutettu missään. Varsinais-Suomen<br />
(19,5 %) ja Keski-Uudenmaan (19 %) tulokset ylsivät<br />
kuitenkin hyvin lähelle ja kertovat toimenpiteistä valistus-<br />
ja neuvontatoiminnan valtakunnallisten tavoitteiden<br />
saavuttamiseksi. Heikoiten valistus- ja neuvontatyötä toteutettiin<br />
Oulu-Koillismaan (5,3 %), Kanta-Hämeen (7,3<br />
%) ja Lapin (8,1 %) pelastustoimen alueilla. (Kuva 47.)<br />
Valistus- ja neuvontatoiminnan keskeisistä kohderyhmistä<br />
(Kuva 48.) turvallisuusasioihin kohdistuvaa valistusta<br />
saivat eniten oppivelvolliset, eli luokkien 1-6 ja<br />
7-10 koululaiset. Oppivelvollisten osuus valistusta ja neuvontaa<br />
saaneesta väestöstä oli noin viidesosa eli 144 000<br />
koululaista. Tärkeänä turvallisuusasioiden valistuksen<br />
kohteena ovat myös hoito- ja huoltolaitokset. Pelastustoimen<br />
valistus- ja neuvontatyö tavoitti näihin kohderyhmiin<br />
kuuluvista henkilöistä noin 11 000, eli alle kaksi prosenttia<br />
kaikesta valistus- ja neuvontatyöstä. Näiden kohteiden<br />
erityisen luonteen vuoksi niihin kohdistetaan kuitenkin<br />
valistus- ja neuvontatyön lisäksi muitakin onnettomuuksia<br />
ehkäiseviä ja rajoittavia toimenpiteitä. Pelastusalan<br />
lainsäädäntö edellyttää näihin kohteisiin vuosittaisia<br />
palotarkastuksia, pelastussuunnitelman laadintaa sekä<br />
henkilöstön kouluttamista vaara- ja onnettomuustilanteiden<br />
varalle.<br />
Valistus- ja neuvontatilastojen perusteella näyttää<br />
siltä, että pelastustoimen alueet ovat selkeästi kohdentaneet<br />
valistus- ja neuvontatyön resursseja lapsiin ja nuoriin,<br />
mitä voidaan pitää tulevaisuuden turvallisuuskulttuuria<br />
edistävänä suuntauksena. Pelastustoimi kohdistaa valistus-<br />
ja neuvontatoimenpiteitään ensisijaisesti työn vaikuttavuuden<br />
(lapset ja nuoret) sekä uhkien (hoito- ja huoltolaitokset,<br />
muut työpaikat) perusteella, mutta pyrkimyksenä<br />
tulee samanaikaisesti olla onnettomuuksia ehkäisevän<br />
ja rajoittavan turvallisuustietoisuuden lisääminen kaikissa<br />
ikä- ja yhteiskuntaluokissa.<br />
Toinen valistus- ja neuvontatyön tilastolliseen tarkasteluun<br />
liittyvä ilmiö on se, että suuren yleisön ja muiksi<br />
ryhmiksi nimettyjen kohderyhmien osuus pelastustoimen<br />
valistus- ja neuvontatyön vastaanottajista on hyvin<br />
suuri ja kasvusuuntainen. Alueelliset erot työn kohdentamisessa<br />
eri ryhmille ja erilaisin menetelmin ovat myös<br />
huomattavia. Pelastustoimen valistus- ja neuvontatyön<br />
kehittämisessä tulee olla kysymys työn laadun ja määrän<br />
kehittämisestä. Työn laadullisen kehittämisen työkaluksi<br />
on jo muodostettu valistus- ja neuvontatyön strategia, jonka<br />
tarkoituksena on auttaa pelastuslaitoksia pääsemään<br />
suunnitelmalliseen, tavoitteelliseen ja verkostoyhteistyössä<br />
tehtävään valistus- ja neuvontatyöhön. Hyvänä verkostoyhteistyön<br />
esimerkkinä on pelastuslaitoksen ja kunnan<br />
opetustoimen välinen kumppanuussopimus oppivelvollisten<br />
turvallisuusasioihin kohdistuvasta opetuksesta ja turvallisen<br />
opiskeluympäristön luomisesta.<br />
Lukumääräisten tavoitteiden asettamiseksi sekä niiden<br />
saavuttamisen ja vaikutusten tarkastelemiseksi olisi<br />
puolestaan aiheellista muodostaa yhteinen valtakunnallinen<br />
näkemys siitä, minkä muotoinen on tilastoitava valistus-<br />
ja neuvontatilaisuus. Messujen ja avoimien ovien tyyppinen<br />
toiminta olisi aiheellista eriyttää oppitunnin ja harjoitusten<br />
kaltaisista koulutustilaisuuksista, sillä koulutustilaisuudessa<br />
valistusta ja neuvontaa saanut kohderyhmä<br />
ja opetuksen sisältö voidaan yksilöidä tilastoihin. Yksiselitteisten<br />
tilastojen avulla saadaan paremmat edellytykset<br />
arvioida toiminnan vaikuttavuutta.<br />
- 89 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 47. Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistuneiden<br />
lukumäärä % alueen väestöstä pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006<br />
Kuva 48. Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin<br />
osallistuneiden määrä<br />
sekä jakautuminen kohderyhmittäin<br />
vuonna 2006<br />
- 90 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Ovatko lakisääteiset pelastussuunnitelmat laadittu?<br />
Pelastussuunnitelmien laatimistilanne parani hieman edellisestä vuodesta, mutta<br />
lainsäädännön edellyttämää tavoitetta niiden osalta ei vieläkään saavutettu.<br />
Kuva 49. Pelastussuunnitelmien määrä prosenteissa<br />
suunnitelmavelvollisia kohden pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
Pelastussuunnitelmien laadintavelvoite perustuu<br />
pelastustoimen lainsäädäntöön. Pelastussuunnitelma<br />
tulee laatia kohteeseen, jossa mahdollinen<br />
onnettomuus voi aiheuttaa tavallista suurempaa<br />
vaaraa kohteessa oleville henkilöille,<br />
omaisuudelle tai ympäristölle. Pelastussuunnitelman<br />
tulee sisältää muun muassa ohjeet siitä, kuinka<br />
uhkia voidaan estää ennalta ja kuinka erilaisissa<br />
vaara-, onnettomuus- ja vahinkotilanteissa toimitaan.<br />
Nykyisen pelastusalan lainsäädännön edellyttämät<br />
pelastussuunnitelmat oli laadittava 2005<br />
tammikuun alkuun mennessä. Pelastussuunnitelman<br />
laatimisesta vastaa suunnitteluvelvollisen<br />
kohteen omistaja tai haltija. Pelastussuunnitelmavelvollisen<br />
on toimitettava suunnitelma tai sen<br />
yhteenveto alueen pelastusviranomaiselle tämän<br />
antamien ohjeiden mukaisesti. Pelastusviranomainen<br />
valvoo palotarkastusten yhteydessä pelastussuunnitelmien<br />
laadintaa, ajantasaisuutta ja perehdyttämistä<br />
kohteen henkilöstölle sekä opastaa tarvittaessa<br />
suunnitelman laadinnassa.<br />
Lainsäädännön edellyttämää tilannetta ei pelastussuunnitelmien<br />
laadinnan osalta vielä viime<br />
vuonnakaan saavutettu, vaikka tilanne parani edellisestä<br />
vuodesta. Vuonna 2006 suunnitelmavelvollisista<br />
68 % oli laatinut pelastuslainsäädännön tarkoittaman<br />
pelastussuunnitelman, kun vuonna 2005<br />
vastaava luku oli 57 %. Tilanteen parantuminen selittyy<br />
pääosin sillä, että suunnitteluvelvollisiksi tilastoitujen<br />
kohteiden määrä on edellisvuodesta vähentynyt oleellisesti.<br />
Kaiken kaikkiaan suunnitteluvelvollisia kohteita oli<br />
maassa lähes 89 000, joista suurimman joukon muodostavat<br />
vähintään viiden asuinhuoneiston rakennusryhmät<br />
tai asuinrakennukset. Asuinrakennusten osuus on 64 %<br />
kaikista laadintavelvollisista kohteista, ja 68 % näistä<br />
kohteista oli laatinut pelastussuunnitelman.<br />
Pelastustoimen alueitten tilanne oli paras Oulu-Koillismaalla<br />
(82 %), jossa suunnitelmia oli laadittu 17 %<br />
enemmän kuin vuonna 2005. Tilanne oli heikoin Keski-<br />
Uudenmaan (30 %) ja Satakunnan (31 %) alueilla. Helsingin<br />
osalta tietoja ei ollut käytettävissä. (Kuva 49.)<br />
Kohteiden määrään suhteutettuna eniten pelastussuunnitelmia<br />
oli laadittu hoito- ja huoltolaitoksissa, joista<br />
84 % oli laatinut vaadittavan suunnitelman. Hoito- ja<br />
huoltolaitoksien pelastussuunnitelmissa edellytetään lisäksi<br />
selvitettävän erikseen, kuinka rakennuksessa olevien<br />
henkilöiden heikentynyt toimintakyky otetaan huomioon<br />
vaaratilanteisiin varautumisessa. Heikoin tilanne pelastussuunnitelmien<br />
laadinnassa, kuten myös edellisenä vuonna,<br />
oli suurehkoissa tuotanto- ja varastotiloissa sekä maataloustiloilla<br />
(60 %) ja kohteissa, joissa tapahtuu palo- ja<br />
räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittelyä (61 %).<br />
Seuraavalla sivulla esitetään kuvassa 50 yhteenveto<br />
pelastustoimen palvelutasosta pelastustoimen alueittain<br />
vuonna 2006<br />
- 91 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 50. Yhteenveto pelastustoimen palvelutasosta pelastustoimen alueittain vuonna 2006.<br />
Arviointiryhmä<br />
Pelastustarkastaja, Esa-Pentti Lukkarinen, puhelin 0205 178 431,<br />
esa-pentti.lukkarinen@olh.intermin.fi<br />
Pelastustarkastaja, Juha Vilkki, puhelin 0205 178 435,<br />
juha.vilkki@olh.intermin.fi<br />
Lääninvalmiusjohtaja, Mauno Mäkäräinen, puhelin 0205 178 430,<br />
mauno.makarainen@olh.intermin.fi<br />
Pelastusylitarkastaja Pentti Kurttila, puhelin 0205 178 433<br />
pentti.kurttila@olh.intermin.fi<br />
Tietolähteet<br />
Arjen turvaa – Sisäisen turvallisuuden ohjelma, Valtioneuvoston periaatepäätös 23.9.2004<br />
Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006, Itä-Suomen lääninhallitusten julkaisuja, nro 129<br />
Kaukonen Esko, Pelastuslaitoksen kehittyvä rooli maakunnallisena toimijana, Pelastusopisto, 2006<br />
Lapin läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2006, Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 4/2007<br />
Lehdistötiedote 15.1.2007, Pelastusopisto, Tutkimusyksikkö<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> peruspalvelujen <strong>tilasta</strong> 2005, Oulun lääninhallitus, 2006<br />
Oulun läänin peruspalvelujen arviointiraportti 2006, Oulun lääninhallituksen julkaisuja, nro 109<br />
Pelastuslaki (468/2003)<br />
Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokanta (PRONTO)<br />
Pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2005–2009, Sisäasianministeriön pelastusosaston<br />
julkaisuja, sarja B<br />
Peruspalvelut Etelä-Suomen läänissä, Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja 117<br />
Peruspalvelut Länsi-Suomen läänissä, Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisu 1-2007<br />
Raportointi vuoden 2006 palvelutavoitteiden toteutumisesta, muistio 28.2.2007, Sisäasianministeriö,<br />
Pelastusosasto<br />
Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (787/2003)<br />
- 92 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Hallinnon toimivuus<br />
Hallinnon toimivuus<br />
6. Hallinnon toimivuus<br />
- 93 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Hallinnon toimivuus<br />
Hallinnon toimivuus<br />
Hallinnon toimivuus<br />
6.1 Valtion alue- ja paikallishallinnon palvelutavoitteet<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Palvelutason toteutumisesta valtion alue- ja paikallishallinnossa laaditaan erillinen toteumaraportti,<br />
joka valmistuu 1.6.2007 mennessä.<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Palvelutavoitteiden<br />
toteutuminen<br />
Toteutuuko palvelutaso<br />
valtion paikallishallinnossa?<br />
Työhallinto, Verohallinto,<br />
Ulosotto, Syyttäjä,<br />
Maistraatti, Pelastustoimi,<br />
Rajavartiolaitos,<br />
Kihlakunnan poliisilaitos<br />
Kullekin hallinnonalalle<br />
asetetut mittarit<br />
Kullekin hallinnonalalle<br />
asetetut palvelutavoitteet<br />
Palvelutavoitteiden<br />
toteutuminen<br />
Toteutuuko palvelutaso<br />
valtion aluehallinnossa?<br />
TE-keskus, Alueellinen<br />
ympäristökeskus<br />
Ympäristölupavirasto,<br />
Työsuojelupiiri,<br />
Lääninhallitus<br />
Kullekin hallinnonalalle<br />
asetetut mittarit<br />
Kullekin hallinnonalalle<br />
asetetut palvelutavoitteet<br />
- 94 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Hallitusohjelman mukaan hallituksen tavoitteena on<br />
lisätä julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen saatavuutta,<br />
laatua, tuottavuutta ja tehokkuutta. Sisäasiainministeriö<br />
on tämän tavoitteen mukaisesti yhdessä muiden viranomaisten<br />
kanssa valmistellut paikallisten ja alueellisten<br />
palvelujen yhteisen strategian julkisten asiakaspalvelujen<br />
turvaamiseksi 2005–2010. Strategian sisältävä valtioneuvoston<br />
periaatepäätös on hyväksytty 4.5.2005. Eduskunnalle<br />
7.4.2005 antamassaan selonteossa keskus-, alue- ja<br />
paikallishallinnon toimivuudesta ja kehittämistarpeista<br />
hallitus edellytti, että ministeriöt ja lääninhallitukset asettavat<br />
alaiselleen alue- ja paikallishallinnolle konkreettiset,<br />
mitattavat valtion palvelujen saatavuutta koskevat tavoitteet<br />
vuodesta 2006 alkaen.<br />
Palvelutavoitteita ovat asettaneet alaiselleen valtion<br />
paikallishallinnolle oikeusministeriö (ulosotto), valtakunnansyyttäjänvirasto<br />
(syyttäjä), sisäasiainministeriö ja lääninhallitukset<br />
(maistraatti, pelastustoimi, poliisitoimi ja<br />
rajavartiolaitos), valtiovarainministeriö (verohallinto) sekä<br />
työhallinto.<br />
Palvelutavoitteita ovat asettaneet alaiselleen valtion<br />
aluehallinnolle kauppa- ja teollisuusministeriö (TE-keskus,<br />
asiakastyytyväisyys ja yrityspalvelut), työministeriö<br />
(TE-keskus, työvoimapalvelut), maa- ja metsätalousministeriö<br />
(TE-keskus, maaseutupalvelut), ympäristöministeriö<br />
(alueellinen ympäristökeskus ja ympäristölupavirasto),<br />
sosiaali- ja terveysministeriö (työsuojelupiirit) sekä<br />
opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, liikenneja<br />
viestintäministeriö ja sisäasiainministeriö (lääninhallitukset).<br />
Asiakkaan näkökulmasta palvelutavoite on viranomaisen<br />
lupaus esimerkiksi käsittelyajan enimmäispituudesta<br />
tai odotusajasta palveluun. Asiakkaat voivat seurata<br />
palvelujen järjestämistä tavoitteiden mukaisesti ja myös<br />
palautteellaan reagoida mahdollisiin puutteisiin. Myös tiedotusvälineet<br />
seuraavat tavoitteiden toteutumista, mikä<br />
asettaa viranomaiselle julkisuudesta johtuvan paineen tavoitteen<br />
saavuttamiseen.<br />
Palvelutavoite ei muodosta asiakkaalle subjektiivista<br />
oikeutta vaatia palvelua tavoitteen mukaisena. Mahdollisiin<br />
puutteisiin ei myöskään ole mahdollista hakea oikeusteitse<br />
tai kantelun kautta korjausta.<br />
Hallinnon näkökulmasta ohjaavan viranomaisen<br />
asettama palvelutavoite on palvelua tarjoavaa virastoa sitova.<br />
Palvelutavoitteet kytketään osaksi viranomaisten<br />
normaalia ohjausprosessia, ja niistä sovitaan kunkin viraston<br />
kanssa tulossopimuksissa. Jos asetettuja tavoitteita<br />
ei saavuteta, asia käsitellään tulosneuvotteluissa ja sovitaan<br />
korjaavista toimenpiteistä seuraavaa vuotta varten.<br />
Korjaavia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi muutokset<br />
viraston sisäisissä voimavarojen kohdennuksissa, toimintatapojen<br />
kehittäminen ja palvelujen tuottamistapojen<br />
monipuolistaminen.<br />
Tavoitteiden saavuttamista arvioitaessa on samanaikaisesti<br />
arvioitava myös tavoitteiden realistisuutta. Väärin<br />
tai ylioptimistisesti asetetusta tavoitteesta vastaa ohjaava<br />
viranomainen, jonka on tarkistettava tavoitteita ja<br />
huolehdittava tarvittavien voimavarojen osoittamisesta.<br />
Tietopohjan parantuessa ja syy-seuraussuhteiden täsmentyessä<br />
palvelutavoitteet ovat osana kehyssuunnittelua ja<br />
menokehyksistä päättämistä.<br />
Ministeriöt ja lääninhallitukset asettavat alueelliset<br />
palvelutavoitteet alaiselleen alue- ja paikallishallinnolle.<br />
Palvelutavoitteet ovat tulleet voimaan 1.1.2006 alkaen.<br />
Niiden toteutumista arvioidaan ministeriöiden ja alaisen<br />
hallinnon välisissä tulosneuvotteluissa. Palvelutavoitteiden<br />
saavuttamisesta raportoidaan kattavasti lääninhallitusten<br />
vuotuisissa peruspalvelujen arviointiraporteissa.<br />
Palvelutavoitteet on pääsääntöisesti asetettu kunkin<br />
palvelujen tuottamisesta vastuussa olevan viraston toimialuejaon<br />
mukaisesti. Tavoitetasot ovat eräitä poikkeuksia<br />
lukuun ottamatta samat koko maassa.<br />
Toteutuuko palvelutaso valtion alue- ja<br />
paikallishallinnossa?<br />
Palvelutason toteutumisesta valtion alue- ja paikallishallinnossa<br />
laaditaan erillinen toteumaraportti, joka<br />
valmistuu 1.6.2007 mennessä.<br />
Arviointiryhmä<br />
Neuvotteleva virkamies, OTK Eeva Puttonen, puhelin 09 160 428 26,<br />
eeva.puttonen@intermin.fi<br />
Kehittämispäällikkö, FM Olli Aulaskari, puhelin 0205 178 201,<br />
olli.aulaskari@olh.intermin.fi<br />
Tietolähteet<br />
Valtion alue- ja paikallishallinnolta kootut tiedot<br />
- 95 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.2 Hallinnonrajat ylittävä palvelujen tuottaminen<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Valtion paikallis- ja aluehallinnon palveluverkko on<br />
säilynyt lähes ennallaan kaikkialla Suomessa vuoteen<br />
2004 verrattuna. Verohallinnon palvelupisteiden määrä<br />
on vähentynyt muita enemmän. Verottajan palvelutaso<br />
ei ole kuitenkaan merkittävästi huonontunut, koska<br />
verohallinnossa on siirrytty kohti sähköistä<br />
asiointia.<br />
Yhteispalvelupisteet täydentävät hyvin viranomaisten<br />
omaa palveluverkkoa. Yhteispalvelupisteitä on<br />
syntynyt sinne, missä valtion palveluverkko on harventunut.<br />
Yhteispalvelupisteiden palveluvalikoimaa on<br />
kasvatettava ja yhtenäistettävä.<br />
Kaikissa kunnissa on oltava mahdollisuus<br />
sähköiseen asiointiin omatoimisesti tai opastetusti joko<br />
yhteispalvelupisteessä tai muun viranomaisen palvelupisteessä.<br />
Yhteispalvelupisteitä oli Suomessa 198. Vaikka<br />
yhteispalvelupisteiden määrä on vähentynyt vuoteen<br />
2004 verrattuna, ne ovat sijoittuneet siten, ettei palvelujen<br />
saatavuus ole huonontunut.<br />
Asiakaspääte puuttui 52 %:sta yhteispalvelupisteitä.<br />
Tavoitteena oli yksi asiakaspääte yhteispalvelupistettä<br />
kohden. Tavoitetta ei tältä osin saavutettu.<br />
Yhteispalvelupisteiden palveluvalikoima vaihteli pisteiden<br />
välillä suuresti.<br />
Uuden julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun<br />
lain edellyttämät muutokset tulee tehdä<br />
yhteispalvelupisteiden palveluvalikoimiin ja<br />
yhteispalvelusopimuksiin.<br />
Yhteispalvelun edistämiseksi on alueellisten ja paikallisten<br />
palvelujen järjestäjien yhdistettävä voimavaransa<br />
ja tiivistettävä yhteistyötä yhteispalvelulain<br />
hengen mukaisesti.<br />
Heikon tuottavuuden yksiköitä lakkautettaessa palvelut<br />
on järjestettävä pääsääntöisesti yhteispalveluna.<br />
Johdanto<br />
Yhteispalvelupisteellä tarkoitetaan yhteistä asiakaspalvelutilaa,<br />
jossa on tarjolla vähintään kahden eri viranomaisen<br />
palveluja. Palveluja voivat tarjota joko kunkin<br />
viranomaisen omat viranhaltijat tai viranomainen voi sopimuksella<br />
valtuuttaa toisen viranomaisen hoitamaan<br />
omasta puolestaan tiettyjä tehtäviä. Henkilökohtaisen palvelun<br />
lisäksi yhteispalvelupisteissä voi olla käytössä asiakaspäätteitä,<br />
jotka mahdollistavat sähköisen asioinnin.<br />
Yhteispalvelu tarjoaa mahdollisuuden turvata julkiset palvelut<br />
alueilla, joilla viranomaisten kiinteän palveluverkon<br />
säilyttäminen ei kustannussyistä ole enää mahdollista.<br />
Yhteispalvelun tavoitteena on turvata julkisen hallinnon<br />
asiakaspalvelujen saatavuus tasapuolisesti koko maassa<br />
ja samalla tuoda toiminnallista hyötyä ja kustannussäästöjä<br />
yhteispalvelun osapuolille.<br />
Yhteispalvelupisteiden toiminta perustui 31.3.2007<br />
saakka lakiin julkisten asiakaspalvelujen järjestämisestä<br />
yhteisissä palveluyksiköissä. Valtioneuvoston päätös julkisen<br />
hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä<br />
palveluyksiköissä säädettiin niistä tehtävistä, joiden<br />
hoitamisesta yhteispalvelupisteissä viranomaisten oli mahdollista<br />
sopia. Eduskunta hyväksyi 23.1.2007 lain julkisen<br />
hallinnon yhteispalvelusta, joka tuli voimaan 1.4.2007.<br />
Laki selkeytti viranomaisten vastuut ja tehtävät yhteispalvelussa.<br />
Sisäasiainministeriön johdolla on syksyllä 2006<br />
- 96 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Tarjonta<br />
Yhteispalvelupisteet<br />
Kuinka monta yhteispalvelupistettä<br />
läänin alueella on?<br />
Yhteispalvelupisteiden<br />
määrä / lääni<br />
Kunnassa on yhteispalvelupiste<br />
tai paikallishallinnon<br />
<strong>keskeiset</strong> palvelut muutoin<br />
saatavilla<br />
Palveluvalikoima<br />
Minkä hallinnon palveluja yhteispalvelupisteet<br />
tarjoavat?<br />
Toimijat / yhteispalvelupiste<br />
Kunnassa on yhteispalvelupiste<br />
tai paikallishallinnon<br />
<strong>keskeiset</strong> palvelut muutoin<br />
saatavilla<br />
Henkilöstömäärä<br />
Kuinka monta henkilöä yhteispalvelupisteissä<br />
työskentelee?<br />
Henkilöstömäärä HTV /<br />
yhteispalvelupiste<br />
1 HTV /Yhteispalvelupiste<br />
Asiakaspäätteiden<br />
määrä<br />
Kuin monta asiakaspäätettä<br />
yhteispalvelupisteissä on?<br />
Asiakaspäätteet / yhteispalvelupiste<br />
1 asiakaspääte/Yhteispalvelupiste<br />
Saavutettavuus<br />
Yhteispalvelupisteet<br />
Kuinka suuri osa väestöstä<br />
asuu 20 km:n säteellä verotoimistojen<br />
ja työvoimatoimistojen,<br />
Kelan ja kihlakunnanvirastojen<br />
palveluja tarjoavista paikoista,<br />
palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä<br />
Mittari: 20 km:n säteellä<br />
asuvien osuus läänin väestöstä<br />
20 km:n säteellä asuu vähintään<br />
yhtä suuri osa (väestöstä)<br />
kuin vuonna 2004<br />
määritelty eri viranomaisten palvelut, joita on mahdollista<br />
hoitaa yhteispalveluna. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi<br />
maistraatissa tapahtuva aviovarallisuussuhteen ja<br />
lahjoituksen rekisteröinti, poliisin myöntämät erilaiset luvat,<br />
kunnallisen informaation jakaminen ja nähtävillä pito,<br />
Kansaneläkelaitoksen hakemusten vastaanotto ja lomakejakelu<br />
sekä verohallinnon ja työhallinnon sähköiset palvelut.<br />
Yhteispalvelun arviointi perustuu yhteispalvelun tietokannasta<br />
saatuihin ja kyselyillä tarkennettuihin tietoihin.<br />
Tiedot on kerätty 30.11.2006 tilanteen mukaan. Vertailutiedot<br />
perustuvat vuosina 2002 ja 2004 tehtyihin peruspalvelujen<br />
arviointeihin.<br />
- 97 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.2.1. Yhteispalvelupisteet Suomessa<br />
Kuinka monta yhteispalvelupistettä Suomessa on?<br />
Suomessa oli vuonna 2006 yhteensä 198 yhteispalvelupistettä.<br />
Suomessa oli vuonna 2006 yhteensä 198 yhteispalvelupistettä.<br />
Yhteispalvelupisteiden määrä on vähentynyt<br />
yhdeksällä vuoden 2004 jälkeen, jolloin pisteitä oli 207.<br />
Yhteispalvelupisteiden määrä lisääntyi yhdellä Länsi-Suomen<br />
läänissä, Lapissa määrä pysyi samana ja Etelä-Suomen<br />
läänissä, Itä-Suomen läänissä ja Oulun läänissä määrä<br />
laski hiukan.(Taulukko 12)<br />
Taulukko 12. Yhteispalvelupisteet Suomessa<br />
vuosina 2002, 2004 ja 2006.<br />
Minkä hallinnon palveluja yhteispalvelupisteet tarjoavat?<br />
Yhteispalvelupisteiden palveluntarjonta vaihteli sekä määrällisesti että sisällöllisesti.<br />
Yhteispalvelupisteissä olivat mukana tavallisesti<br />
poliisi, verotoimisto, kunta, työvoimatoimisto ja Kansaneläkelaitos.<br />
Lisäksi osassa yhteispalvelupisteitä tarjottiin<br />
eräiden muiden toimijoiden palveluja, joista yleisimmin<br />
ulosoton, maistraatin ja Maatalousyrittäjien Eläkelaitoksen<br />
palveluja. (Taulukko 13)<br />
Osassa pisteitä palvelut tarjosi yleisimmin kunnan<br />
tai kihlakunnanviraston tiloissa säännöllisesti käyvä viranomaisen<br />
oma virkamies, jolloin palvelu oli lähellä täyttä<br />
palvelua. Osassa pisteitä palvelua suorittivat palvelusihteerit,<br />
jolloin tarjottavan palvelun laajuus vaihteli lomakkeiden<br />
jakelusta lähes täyteen palveluun.<br />
Yhteispalvelua oli järjestetty myös muilla tavoin<br />
erityisesti Itä-Suomessa ja Lapissa. Itä-Suomen läänissä<br />
oli yhteispalvelupisteitä, joissa myös kansalaisjärjestöillä<br />
oli merkittävä rooli. Tällaisia pisteitä olivat Joensuun<br />
Kansalaistalon yhteispalvelupiste, jota rahoitti Raha-automaattiyhdistys<br />
ja Mikkelin Otavan yhteispalvelupiste,<br />
jonka toiminnasta vastasi kansalaisjärjestö. Laki julkisen<br />
hallinnon yhteispalvelusta ei tunne kansalaisjärjestöjä<br />
yhteispalvelun osapuolina, mistä syystä edellä mainittujen<br />
yhteispalvelupisteiden tilannetta on tarkasteltava uudelleen<br />
kuluvan vuoden aikana. Lapin läänissä Kemijärvellä<br />
oli Kulkuri -monipalveluyksikkö, joka toimi kunnan<br />
kirjastoautossa. Liikkuvassa yksikössä oli tarjolla<br />
poliisin, verottajan, kunnan, Kansaneläkelaitoksen ja työvoimatoimiston<br />
palveluja.<br />
Taulukko 13.<br />
Yhteispalvelupisteissä<br />
mukana<br />
olevat <strong>keskeiset</strong><br />
toimijat<br />
lääneittäin vuosina<br />
2004 ja<br />
2006<br />
- 98 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuinka monta henkilöä yhteispalvelupisteissä työskentelee?<br />
Yhteispalvelupisteissä työskenteli yli 330 henkilöä.<br />
Yhteispalvelupisteissä työskenteli yli 330 henkilöä.<br />
Sisäasiainministeriön yhteispalvelun tietokannassa ei ole<br />
kuitenkaan eritelty yhteispalveluun käytettävää työaikaa<br />
tai henkilöstöä yhteismitallisesti. Osa henkilöistä oli yhteispalvelussa<br />
mukana olevan viranomaisen omaa henkilöstöä,<br />
osa vieraili pisteessä ajoittain ja osa oli palvelusihteerin<br />
nimikkeellä toimivia. Asiakaspalvelu vaihteli<br />
pisteittäin lomakkeiden jakelusta asiantuntijapalveluihin.<br />
Osa teki työtä yhteispalvelupisteeseen oman toimensa<br />
ohella. Edellä mainitusta syystä eri yhteispalvelupisteiden<br />
henkilöstömääriä ei ollut mahdollista vertailukelpoisesti<br />
määritellä. Henkilöstömäärä ei myöskään kuvannut tarjotun<br />
palvelun tasoa.<br />
Kuinka monta asiakaspäätettä yhteispalvelupisteissä on?<br />
Asiakaspäätteitä oli 96 yhteispalvelupisteessä<br />
Henkilökohtaisen palvelun lisäksi 96 yhteispalvelupisteessä<br />
oli asiakaspäätteitä. Joissakin pisteissä päätteitä<br />
oli yksi, kun taas joissakin pisteissä useampia. Tilannetta<br />
ei voida pitää asiakaspäätteiden osalta tyydyttävänä,<br />
koska pääte puuttui joka toisesta yhteispalvelupisteestä.<br />
Itä-Suomen läänissä tilanne oli muita läänejä selvästi parempi;<br />
asiakaspääte oli siellä 78 %:ssa yhteispalvelupisteitä.<br />
Etelä-Suomen läänissä asiakaspääte oli 59 %:ssa<br />
pisteitä, Länsi-Suomen läänissä 34 %:ssa, Oulun läänissä<br />
33 %:ssa ja Lapin läänissä 40 %:ssa pisteitä.<br />
Tavoitteena tulee olla, että kaikissa yhteispalvelupisteissä<br />
on tulevaisuudessa asiakaspääte. Eri viranomaiset<br />
kehittävät palvelujaan sähköisiksi lisääntyvässä määrin.<br />
Yhteispalvelupisteiden tulisi tarjota mahdollisuus sähköiseen<br />
asiointiin tarvittaessa ohjatustikin kaikille kansalaisille.<br />
- 99 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.2.2. Yhteispalvelupisteiden saavutettavuus<br />
Kuinka suuri osa väestöstä asuu 20 kilometrin säteellä verotoimistojen, työvoimatoimistojen,<br />
Kansaneläkelaitoksen ja kihlakunnanvirastojen palveluja tarjoavista paikoista,<br />
palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä?<br />
Suomen väestöstä keskimäärin 94 % asui 20 kilometrin säteellä palvelupisteistä<br />
tai yhteispalvelupisteistä.<br />
Noin joka neljännestä kunnasta löytyi omissa palvelupisteissään<br />
toimivat Kansaneläkelaitoksen, poliisin,<br />
työhallinnon ja verohallinnon palvelut. Valtion paikallisja<br />
aluehallinnon palveluverkko on muutoinkin säilynyt<br />
varsin kattavana ja lähes ennallaan vuoteen 2004 verrattuna.<br />
(Kuva 52)<br />
Yhteispalvelupisteitä on syntynyt sinne, missä valtion<br />
paikallishallinnon palveluverkko on harventunut.<br />
Kuntaliitosten yhteydessä entisiin kuntakeskuksiin on perustettu<br />
yhteispalvelupisteitä. Taajaan asutuilla alueilla<br />
yhteispalvelupisteet turvasivat puolestaan kunnalliset palvelut<br />
kuntakeskusten ulkopuolisissa taajamissa. (Kuva 53)<br />
Suomessa oli 137 kuntaa, joissa ei ollut poliisin, työhallinnon,<br />
verohallinnon tai Kansaneläkelaitoksen kiinteitä<br />
palvelupisteitä. Vuonna 2004 vastaava luku oli 134<br />
ja kahta vuotta aikaisemmin 129. Edellä mainituista kunnista<br />
kuitenkin 71:ssä oli tarjolla yhteispalvelupisteen<br />
palveluja. Vuonna 2004 vastaava luku oli 52.<br />
Valtionhallinnon viranomaispalveluja ei ollut lainkaan<br />
66 kunnassa. Näissä kunnissa asui 4,1 % Suomen<br />
asukkaista.<br />
Asukkaista keskimäärin 94 % asui 20 kilometrin<br />
säteellä palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä (kuva<br />
51). Saavutettavuus vaihteli palveluntuottajittain ja läänien<br />
välillä jonkin verran, mutta oli kaikkialla hyvä. Prosentuaalisesti<br />
heikoin saavutettavuus oli verottajan palveluilla,<br />
joiden saavutettavuus oli kuitenkin lähes 89 %.<br />
Verottajan palvelut ovat hyvin saatavilla puhelimella ja<br />
Internetin välityksellä. Pelkkä maantieteellinen etäisyys<br />
ei siten kuvaa palvelun saavutettavuutta vaan siihen vaikuttavat<br />
sijainnin lisäksi puhelin- ja verkkopalvelut, nettiyhteyksien<br />
lisääntyminen kotitalouksissa ja liikenneyhteydet.<br />
Tarkastelun kohteena olevat valtionhallinnon palvelut<br />
ovat lisäksi sellaisia, että asiakas tarvitsee niitä vain<br />
ajoittain. Saavutettavuutta voidaan siten pitää hyvänä.<br />
Kuva 51. Palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä 20<br />
kilometrin etäisyydellä asuva väestö vuonna 2006<br />
- 100 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 52. Kelan, poliisin, työvoimatoimiston ja<br />
verotoimiston palvelupisteet vuonna 2006<br />
- 101 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 53. Yhteispalvelupisteet vuonna 2006<br />
- 102 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.2.3. Yhteispalvelu kehittyy<br />
Sisäasiainministeriö asetti yhteispalvelun tehostamishankkeen<br />
26.1.2006. Hankkeessa ovat mukana sisäasiain-,<br />
valtiovarain-, kauppa- ja teollisuus- sekä työministeriö,<br />
verohallinto, Kansaneläkelaitos, Suomen Kuntaliitto<br />
ja henkilöstöjärjestöt. Hankkeen tavoitteena on<br />
turvata palvelujen saatavuus ja tehostaa toimintaa. Hanke<br />
selvittää mahdollisuutta koota asiakaspalvelutehtävät yhteisesti<br />
tarjottaviksi ensisijaisesti jo olemassa oleviin yhteispalvelupisteisiin,<br />
työhallinnon- ja kihlakunnanvirastojen<br />
palvelupisteisiin, Kansaneläkelaitoksen toimipisteisiin<br />
tai kuntien toimipisteisiin. Lisäksi tarkoituksena on kartoittaa<br />
heikon tuottavuuden yksiköt valtion paikallishallinnossa.<br />
Hankkeeseen osallistuvat tahot listaavat yhteistyössä<br />
yhteispalveluun soveltuvat palvelut, joista määritellään<br />
toimijoittain minimipalveluvalikoima kevään 2007<br />
kuluessa. Hankkeessa valittiin alkuvaiheessa 10 pilottikohdetta<br />
eri puolilta Suomea, jotka käynnistivät neuvottelut<br />
yhteispalvelupisteen perustamiseksi. Helmikuussa<br />
2007 hankkeeseen valittiin vielä kuusi pilottikohdetta lisää.<br />
Etelä-Suomen läänissä pilotteja on seitsemän, Länsija<br />
Itä-Suomen lääneissä kolme kummassakin, Oulun läänissä<br />
kaksi ja Lapin läänissä yksi.<br />
Eduskunta hyväksyi 23.1.2007 lain julkisen hallinnon<br />
yhteispalvelusta. Laki määritteli yhteispalvelun uudelleen<br />
siten, että yhteispalvelulla tarkoitetaan valtion viranomaisten,<br />
kunnallisten viranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen<br />
avustavien asiakaspalvelutehtävien hoitamista<br />
viranomaisten välisen yhteispalvelusopimuksen nojalla.<br />
Yhteispalvelupisteellä tarkoitetaan toimeksisaajan hallinnassa<br />
olevaa toimitilaa, jonka käyttämisestä yhteispalveluun<br />
sovitaan yhteispalvelusopimuksessa. Yhteispalvelupisteessä<br />
hoidettavat tehtävät on uudessa laissa määritelty<br />
aikaisempaa tarkemmin. Yhteispalveluna voidaan hoitaa<br />
avustavia asiakaspalvelutehtäviä, kuten esimerkiksi<br />
henkilöllisyyden toteamista ja varmentamista, ilmoitusten,<br />
hakemusten ja muiden asiakirjojen vastaanottamista<br />
ja välittämistä edelleen toimeksiantajalle, toimituskirjojen<br />
ja muiden asiakirjojen luovuttamista ja maksujen vastaanottamista.<br />
Yhteispalveluna ei voida hoitaa sellaisia<br />
tehtäviä, jotka edellyttävät asiakkaan henkilökohtaista<br />
asiointia suoraan lupa-asiaa hoitavan viranomaisen luona,<br />
kuten esimerkiksi poliisin myöntämät biometriset passit<br />
ja henkilökortit. <strong>Poliisi</strong>n palvelujen väheneminen yhteispalvelupisteistä<br />
on uhka yhteispalvelun kehittämiselle.<br />
Edellä mainitun kaltaiset palvelut olisi turvattava yhteispalvelupisteissä<br />
esimerkiksi ajanvarausjärjestelyjen avulla.<br />
Uusi laki edellyttää, että yhteispalvelun tarjoamisesta<br />
on tehtävä kahden tai useamman viranomaisen keskeinen<br />
kirjallinen, toistaiseksi tai määräajaksi voimassa oleva<br />
toimeksiantosopimus. Laki velvoittaa, että ennen lain voimaantuloa<br />
tehdyt yhteispalvelusopimukset on saatettava<br />
uuden lain mukaiseksi vuoden 2007 loppuun mennessä.<br />
Lisäksi Suomessa on yhteispalvelupisteitä, jotka toimivat<br />
ilman sopimusta. Niiden toimintaa on tarkasteltava uuden<br />
lain pohjalta. Mikäli viranomaiset tekevät pisteissä<br />
laissa mainittuja tehtäviä toistensa puolesta, sopimukset<br />
on saatava aikaan myös näihin pisteisiin. Sopimusten tarkastamisen<br />
yhteydessä on mahdollista ja tarpeen tarkastella<br />
yhteispalvelupisteiden palvelutarjontaa ja miettiä<br />
niiden toiminnan kehittämistä. Uuden lain sisällöstä ja sen<br />
edellyttämistä toimenpiteistä tullaan kaikissa lääneissä<br />
järjestämään neuvottelu- ja koulutustilaisuuksia eri viranomaisille.<br />
<strong>Poliisi</strong>n hallintorakenteen kehittämistyöryhmän väliraportissa<br />
on otettu kantaa kansalaisten lupapalvelujen<br />
saatavuuteen. Lupapalvelujen läheisyys on turvattava uusia<br />
palvelumuotoja ja yhteispalvelua tehostamalla. Lähtökohtana<br />
on, että kansalaiset saavat henkilökohtaista asiointia<br />
edellyttävät asiakaspalvelut kohtuullisen välimatkan<br />
päästä asuin- ja työpaikkakunnalta. Raportin mukaan<br />
poliisin lupapalveluverkostoa ja asiakaspalvelutehtäviä<br />
siirretään merkittävästi nykyistä enemmän yhteispalveluna<br />
tuotettavaksi. <strong>Poliisi</strong>n heikon tuottavuuden yksiköt on<br />
myös korvattava yhteispalvelulla. Hallituksen esityksessä<br />
verohallintolain 13 §:n muuttamiseksi on myös otettu<br />
kantaa yhteispalvelun puolesta. Sen mukaan verottajan<br />
peruspalvelut turvataan riittävän laajan toimipisteverkon,<br />
asiantuntijayksiköiden ja viestimien avulla sekä tuottamalla<br />
ja tarjoamalla palveluja myös yhteistyössä eri viranomaisten<br />
kanssa. Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta<br />
edellyttää ja tarvittaessa myös velvoittaa viranomaisia järjestämään<br />
palvelut yhteispalveluna, jos palvelujen järjestäminen<br />
on ilmeisen tarpeellista palvelujen saatavuuden<br />
turvaamiseksi. Myös laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta<br />
antaa valtiolle ja kunnille tehtäväksi kehittää ja<br />
ottaa käyttöön tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja hyödyntäen<br />
organisaatio- ja hallinnonalarajat ylittävä yhteispalvelumalli.<br />
Edellä mainituista hankkeista, lainmuutoksista ja<br />
raporteista ilmenee valtionhallinnon selkeä linja ja tahto<br />
lisätä julkisen hallinnon asiakaspalvelujen tuottamista<br />
yhteispalveluna. Yhteispalvelu tarjoaa mahdollisuuden<br />
turvata valtionhallinnon palvelut tasapuolisesti koko maassa<br />
niin harvaan asutuilla seuduilla kuin asutuskeskuksissakin.<br />
Yhteispalvelun edistämiseksi on alueellisten ja paikallisten<br />
palvelujen järjestäjien kuitenkin yhdistettävä<br />
voimavaransa ja tiivistettävä yhteistyötä.<br />
- 103 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Ylitarkastaja, OTK,VT, eMBA Maria Siurua, puhelin 0205 178 270<br />
maria.siurua@olh.intermin.fi<br />
Tarkastaja, yo-merkonomi Sirkka Partala, puhelin 0205 178 487<br />
sirkka.partala@olh.intermin.fi<br />
Läänikohtaisten arviointien vastuuhenkilöt:<br />
<strong>Poliisi</strong>ylitarkastaja, OTK,VT Matti Vuorinen, puhelin 0205 163 898<br />
matti.vuorinen@eslh.poliisi.fi<br />
Palvelukoordinaattori, sosionomi AMK Ritva Penttinen, puhelin 0205 163 064<br />
ritva.penttinen@eslh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, yo-merkonomi Tuire Vuoristo, puhelin 0205 172 258<br />
tuire.vuoristo@lslh.intermin.fi<br />
Kouluneuvos, VTK Matti Hänninen, puhelin 0205 166 010<br />
matti.hanninen@islh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja, FM Paula Leppänoro-Jomppanen, puhelin 0205 177 606<br />
paula.leppanoro-jomppanen@llh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Hallituksen esitys verohallintolain 13 §:n muuttamiseksi (HE 189/2006)<br />
Laki julkisten asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä (802/1993)<br />
Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007)<br />
Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007)<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> peruspalvelujen arviointiraportit ja tietoaineistot vuodelta 2006<br />
<strong>Poliisi</strong>n hallintorakenteen kehittämistyöryhmän väliraportti: Sisäasiainministeriön julkaisu 11/2007<br />
Päivityspyyntö yhteispalvelupisteiden vastuuhenkilöille 30.11.2006 sekä muistutus 20.12.2006: vastausprosentti 75 %<br />
Valtioneuvoston päätös julkisen hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä (847/1993)<br />
Valtioneuvoston periaatepäätös yhteispalvelun kehittämisestä (26.4.2001)<br />
Yhteispalvelun tehostaminen -hanke: Sisäasiainministeriön asettamispäätös 26.1.2006<br />
Yhteispalveluna tarjottavat palvelut: Sisäasiainministeriö, Alueiden ja hallinnon kehittämisosasto 1.9.2006<br />
Yhteispalvelun tietokanta www.yhteispalvelu.fi, marraskuu 2006<br />
- 104 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.3 Julkishallinnon sähköisten asiointipalvelujen käyttö<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Yleisin tarkoitus vierailla julkishallinnon www-sivuilla<br />
on edelleen tietyn tiedon etsiminen. Lähes 90 % vierailuista<br />
tehdään tässä tarkoituksessa.<br />
Kolmannes tutkimukseen vastanneista oli asioinut/<br />
käyttänyt julkishallinnon asiointipalveluja onnistuneesti.<br />
Kehittyneiden ja vuorovaikutteisten<br />
asiointipalveluiden määrä on edelleen varsin alhainen.<br />
Suomi.fi -palvelusivujen tiedonhakuominaisuuksia ja<br />
toiminnallisuutta tulee kehittää osana hallinnon<br />
asiakasnäkökulmaista kehittämistä.<br />
Yhteispalvelupisteissä ja kaikissa julkishallinnon<br />
asiointipisteissä tulee tehostetusti ohjata ja opastaa<br />
asiakkaita itsepalveluasiointiin.<br />
Julkisten verkkopalveluiden kehittämisessä on<br />
hyödynnettävä laajasti käyttöön omaksuttujen kaupallisten<br />
verkkopalveluiden (esimerkiksi verkkopankit) hyviä<br />
käytäntöjä ja toimintamalleja.<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Tarjonta<br />
Kuinka paljon tarjollasähköisiä<br />
asiointipalveluja?<br />
Palvelujen määräkansalaisille<br />
Sähköisten lomakkeiden<br />
kattavuus<br />
Kysyntä<br />
Miten paljon internet-palveluja<br />
käytetään ?<br />
Käyttömäärät<br />
Saatavuus<br />
Kuinka usea käyttääverkkopalveluja<br />
?<br />
Eri käyttäjäluokkiensuhteelliset<br />
käyttöasteet<br />
Saavutettavuus<br />
Miten julkishallinnonverkkopalvelut<br />
löydetään ?<br />
Verkkopalvelujen laatu ja<br />
löydettävyys<br />
Yleistä internetin käytöstä<br />
Syksyllä 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan yli 90<br />
prosenttia 15-49-vuotiaista suomalaisista on käyttänyt internetiä.<br />
Vanhemmissa väestöryhmissä käyttöprosentti on<br />
iän myötä laskeva: 50-64-vuotiaista internetiä on käyttänyt<br />
70 % ja 65-79-vuotiaista 28 %.<br />
Aktiiviväestöstä opiskelijoista 100 %, toimihenkilöistä<br />
98 %, johtavassa asemassa olevista 98 % ja työväestöstä<br />
86 % käyttää internetiä. Päivittäin internetiä käyttää<br />
56 prosenttia väestöstä.<br />
- 105 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuinka paljon julkishallinnon sähköisiä asiointipalveluja on tarjolla ?<br />
Valtionhallinnon lomakkeet ovat kattavasti tarjolla suomi.fi -lomakepalvelussa.<br />
Julkishallinnon kaikki toimijat (kunnat, valtion virastot,<br />
laitokset ja muut yksiköt) löytyvät internetistä. Eri<br />
toimijoiden palvelut vaihtelevat minimissään yhteystiedoista<br />
aina kehittyneisiin interaktiivisiin ja monikanavaisiin<br />
sähköisiin asiointipalveluihin.<br />
Yleisimmin palvelussa tarjotaan tietoa aukioloajoista ja<br />
tarjottavista palveluista.<br />
Asiointia varten tarvittavat valtionhallinnon lomakkeet<br />
löytyvät kattavasti suomi.fi:n lomake- ja asiointipalvelusta.<br />
Tulostettavien ja/tai ruudulla täytettävien lomakkeiden<br />
lisäksi palvelusta löytyy 91 kehittynyttä verkkolomaketta,<br />
jotka on mahdollista täyttää ja jättää sähköi-<br />
sesti. Palvelussa oli keväällä 2007 mukana 32 virastoa tai<br />
organisaatiota, joista kuntia oli kaksi.<br />
Kansalainen tai yritys voi asioida kaikkien viranomaisten<br />
kanssa sähköpostilla. Ongelman muodostaa edelleen<br />
virallisten sähköpostiosoitteiden muodon vakiintumattomuus.<br />
Yleisesti annetaan vielä asiointiosoitteeksi<br />
etunimi.sukunimi@virasto.fi vaikka virallisten asiointiviestien<br />
tulisi muun muassa oikeusturvasyistä kulkea viraston<br />
julkisen postilaatikon kautta, ei suoraan virkamiehille.<br />
Kehittyneet, interaktiiviset asiointipalvelut ovat alkaneet<br />
yleistyä vasta aivan viime aikoina, ja niiden määrä<br />
on valitettavasti edelleenkin varsin pieni.<br />
Miten paljon sähköisiä palveluja käytetään?<br />
Sähköisten verkkopalvelujen käyttö jatkuvassa kasvussa.<br />
KuntaIT hanke- ja palvelukarttaselvityksessä kesällä<br />
2006 Helsingin yliopiston www-palvelu oli eniten käytetty<br />
julkinen internet-palvelu Suomessa. Sen maailmanlaajuisessa<br />
vertailussa oleva suhteellinen sijoitus oli 13 572.<br />
Hallinnon palveluista eniten käytettyjä palveluja<br />
tarjoavat Työministeriö, Ilmatieteen laitos ja YTV. Perässä<br />
tulevat suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku ja<br />
Oulu.<br />
Kaupungit ja kunnat sijoittuvat tässä tarkastelussa<br />
varsin tarkkaan väkiluvun mukaiseen järjestykseen.<br />
Hallinnon palveluista seuraavina tulevat Tiehallinto,<br />
Kansaneläkelaitos, Verohallitus, Maanmittauslaitos,<br />
Tilastokeskus ja <strong>Poliisi</strong>n palvelut.<br />
Tätä seuraavat hallintoviranomaisista valtiovarainministeriön<br />
suomi.fi, Suomen Kuntaliitto, Oikeusministeriö<br />
ja Tuotevalvontakeskus. Lääninhallituksia ei ole<br />
kyseessä olevassa selvityksessä noteerattu, mutta tällä<br />
hetkellä laaninhallitus.fi:n käyttöaste sijoittuu tähän kastiin.<br />
Esitetty listaus perustuu käytännössä lukuihin, jotka<br />
kuvaavat palveluun eli verkkosivuille kohdistuneita<br />
käyntejä. Mainitut luvut eivät esimerkiksi kuvaa varsinaisten<br />
vuorovaikutteisten asiointitapahtumien määrää.<br />
Suomi.fi:n lomakepalvelun käyttö on kasvanut jatkuvasti,<br />
ja vuonna 2006 kirjattiin 200 000 palvelun kautta<br />
haettua verkkolomaketta. Palvelussa käytiin 1 340 000<br />
kertaa vuonna 2006, kasvua vuoteen 2005 oli 50 %.<br />
Kotoa käsin internetiin on syksyn 2007 aikana ollut<br />
Kuinka moni pääsee käyttämään julkisia internet-palveluja?<br />
Noin puolet kansalaisista kävi kotikuntansa www-sivuilla syksyllä 2007.<br />
yhteydessä 81 prosenttia kaikista suomalaisista internetin<br />
käyttäjistä. Vastaavasti työpaikalta on internetiin ollut<br />
yhteydessä 46 % ja kirjastosta 12 % käyttäjistä.<br />
Taloustutkimuksen kyselyyn vastanneista 50 % oli<br />
viimeisen kuuden kuukauden aikana vieraillut oman asuinkuntansa<br />
www-sivuilla. Toisena oli työministeriö, 39 %<br />
vastaajista ja seuraavina koko väestöä palvelevat kela.fi,<br />
vero.fi ja kirjastot.fi.<br />
Naiset olivat vierailleet miehiä enemmän esimerkiksi<br />
kela.fi- ja kirjastot.fi –sivuilla, ja miehet taas naisia enemmän<br />
vero.fi-, suomi.fi- ja poliisi.fi -sivuilla. 15-24-vuotiaista<br />
lähes puolet oli vieraillut kela.fi -sivustolla.<br />
Vastaajia, jotka eivät olleet käyneet missään tutkituista<br />
julkishallinnon www-palveluista oli 18-24-vuotiaissa<br />
enää 18 % (vuonna 2003 27 %) ja 50-79-vuotiaissa 23<br />
% (vuonna 2003 40 %).<br />
- 106 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten julkishallinnon sähköiset palvelut löydetään?<br />
Hallinnon verkkopalvelut löydetään hakukoneilla.<br />
Kyselyyn vastanneista 60 % oli löytänyt tarvitsemansa<br />
julkishallinnon www-palvelun hakukoneen avulla. Tiedotteiden<br />
avulla palvelun oli löytänyt 14 % julkishallinnon<br />
sivuilla käyneistä.<br />
Keskimääräistä useammin asiointipalveluja käyttäneitä<br />
on naisissa, Itä-Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä ja<br />
suurissa kaupungeissa. Asiointipalvelujen käyttämistä yrittäneiden,<br />
mutta siinä epäonnistuneiden osuus on pysynyt<br />
käytännössä ennallaan ollen 4 %.<br />
Kaikista vastaajista noin puolet uskoi halun henkilökohtaiseen<br />
palvelukontaktiin sekä arkuuden ja tottumat-<br />
tomuuden vaikeuttavan lähitulevaisuudessa julkisten verkkopalvelujen<br />
käyttöä. Seuraavaksi suurimpina käytön esteinä<br />
pidettiin verkkoasioinnin turvattomuutta ja verkkopalveluihin<br />
liittyvän opastuksen ja koulutuksen puutetta.<br />
Verkkopalvelun esitetyt esteet ovat jossain määrin<br />
ristiriidassa vaikkapa verkkopankkien käytön yleisyyden<br />
kanssa. Hallinnon verkkopalveluiden toteutuksessa ja käytettävyydessä<br />
olisikin hyödynnettävä verkkopankkien,<br />
vakuutusyhtiöiden ja muiden laajasti käytettyjen ja kehittyneiden<br />
yksityisten palveluiden käytäntöjä.<br />
ARVIOINTIRYHMÄ:<br />
Kehittämispäällikkö, MMM, Mikko Levämäki, 040 070 2893,<br />
mikko.levamaki@eslh.intermin.fi<br />
Tietohallintopäällikkö, FM Tuomo Riekki, 040 503 4884,<br />
tuomo.riekki@olh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET:<br />
Asiakaspalvelua tieto- ja viestintäteknologian keinoin. KuntaIT hanke- ja palvelukartta 2006<br />
Sisäasianministeriön julkaisuja 50/2006<br />
Julkishallinnon verkkopalvelut, Syksy 2006, Sisäasianministeriö, (Taloustutkimus Oy)<br />
Julkisten asiakaspalveluiden turvaamisesta tehdyn valtioneuvoston periaatepäätösten toteutuminen<br />
vuosina 2005–2006, Sisäasiainministeriön julkaisuja 16/ 2007<br />
Tietoyhteiskuntatilasto 2006, ISBN 952-467-557-9, Tilastokeskus 2006<br />
- 107 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
6.4 <strong>Poliisi</strong>n verkkopalvelut<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Verkossa asiointi ei ole vielä kovin merkittävä<br />
asiointitapa kansalaisen ja poliisin välillä. Ajat ovat<br />
kuitenkin muuttumassa, ja valtaosa poliisin luvista on<br />
tulossa saataville sähköisesti.<br />
Sähköinen rikosilmoitus on lisännyt tasaisesti suosiotaan<br />
ollen tällä hetkellä tietyissä rikoslajeissa aidosti<br />
kansalaisen asiointia helpottava palvelu. Sähköisen<br />
rikosilmoituksen merkitystä pitävät tärkeänä erityisesti<br />
ne ikäryhmät, joilla tarve rikosilmoituksen tekemiseen<br />
on suurin.<br />
<strong>Poliisi</strong>n lupapalvelut on muutettava kokonaisuudessaan<br />
myös verkossa toimivaksi palveluksi. On otettava<br />
käyttöön mahdollisuus maksaa luvat verkkopankissa.<br />
Sähköistä rikosilmoitusjärjestelmää on kehitettävä ja<br />
palvelua markkinoitava.<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Verkkopalvelujen<br />
kysyntä<br />
Miten verkkopalvelujen kysyntä<br />
on kehittynyt viime vuosina?<br />
Sähköisten rikosilmoitusten<br />
lukumäärä 2004-2006<br />
Kansalaisnäkökulma<br />
Koetaanko verkkopalvelut kaiken<br />
ikäisten kansalaisten palveluksi?<br />
Arviot palvelun tärkeydestä<br />
ikäryhmittäin.<br />
6.4.1 <strong>Poliisi</strong>n verkkopalvelujen kysyntä vuonna 2006<br />
Sähköinen rikosilmoitus lisää suosiotaan<br />
Valmiita poliisin lupapalveluihin liittyviä lomakkeita<br />
on tällä hetkellä tarjolla osoitteessa www.suomi.fi yli 50<br />
kappaletta. Sähköistä henkilökorttia hyödyntäviä sovelluksia<br />
ei vielä ole tarjolla. <strong>Poliisi</strong>n sähköisen asioinnin<br />
kehittäminen -julkaisussa on tuotu esille monia kehittämiskohteita,<br />
joiden toteuttaminen on tarpeen, jotta verkkoasiointi<br />
lisääntyy. Raportissa mainituista kehittämiskohteista<br />
ajankohtaisimpia ovat poliisin liikkuva lupapalveluauto,<br />
jonka pilotointi on käynnissä Ylä-Savossa sekä<br />
sähköinen ajanvaraus lupapalvelupisteeseen.<br />
Merkittävin kansalaisten käytössä oleva verkossa<br />
toimiva palvelu on mahdollisuus tehdä sähköinen rikosilmoitus.<br />
Palvelu on ollut käytössä vuodesta 2003 lähtien.<br />
Sähköinen rikosilmoitus on tarkoitettu tehtäväksi<br />
vähäisistä rikoksista. Tarkempi rajaus on tehty siten, että<br />
verkko-osoitteessa www.poliisi.fi on valmiit lomakkeet<br />
niille rikoslajeille, joista sähköisen rikosilmoituksen voi<br />
tehdä. Prosessi etenee siten, että rikoksen asianomistaja<br />
täyttää verkossa lomakkeen, jonka jälkeen rikoksen tapahtumapaikan<br />
poliisi syöttää lomakkeen tiedot poliisin<br />
järjestelmään. Tarvittaessa poliisi lähettää asianomistajalle<br />
- 108 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ilmoitusjäljennöksen esimerkiksi vakuutusyhtiön korvaushakemusta<br />
varten.<br />
Seuraavassa taulukossa 14 on esitetty lukumäärätietoa<br />
sähköisistä rikosilmoituksista. Eniten käytetty lomake<br />
on omaisuusrikoksia koskeva yleislomake (omaisuus).<br />
Taulukossa on myös verrattu sähköisten ilmoitusten<br />
määrää omaisuusrikosten määrään. Suhteellisen osuuden<br />
kasvu kuvastaa hyvin palvelun käytön kasvua. Vuoden<br />
2007 tammi-maaliskuun ennakkotiedot viittaavat kasvun<br />
jatkuvan edellisvuosien tahtiin.<br />
6.4.2 Kansalaisnäkökulma<br />
Sähköinen rikosilmoitus on tarkoitettu tehtäväksi<br />
lähinnä omaisuusrikostapauksissa. Kuvassa 54 esitellään<br />
omaisuusrikosten asianomistajien (rikosten uhrit) jakauma<br />
ikäryhmittäin. Mukana ovat sellaiset rikostapaukset, joista<br />
on tehty rikosilmoitus.<br />
Kaikkein eniten omaisuusrikosten asianomistajia oli<br />
vuonna 2006 ikäryhmissä 25-34-vuotiaat. Tämä selittynee<br />
ilmeisesti aktiivisella elämänvaiheella. Toisaalta yli<br />
65-vuotiaiden osuus asianomistajista on kohtalaisen vähäinen.<br />
Tarve sähköisen rikosilmoituksen käyttämiseen on<br />
siis suurempi nuoremmissa ikäryhmissä.<br />
Kaikkein parhaiten kansalaisarvioinnin kysymykseen<br />
saataisiin vastaus, jos käytettävissä olisi tiedot siitä,<br />
minkä ikäiset ihmiset ovat sähköisiä rikosilmoituksia tehneet.<br />
Koska sellaista tietoa ei tässä vaiheessa ole, sähköi-<br />
sen rikosilmoituksen tärkeyttä on arvioitu kansallisen turvallisuustutkimuksen<br />
vastausten perusteella. Tutkimuksessa<br />
kysyttiin, kuinka tärkeänä vastaaja pitää mahdollisuutta<br />
tehdä rikosilmoitus netin kautta.<br />
Mahdollisuutta tehdä rikosilmoitus netin kautta pitävät<br />
tärkeimpänä ikäryhmään 25-34-vuotiaat kuuluvat<br />
vastaajat, joista 54 prosenttia (2006) pitää tätä mahdollisuutta<br />
melko tai erittäin tärkeänä (kuva 55). Vanhempia<br />
ikäryhmiä kohti mentäessä tärkeys vähenee. Vuosien 2003<br />
ja 2006 välillä on selkeä ero, sähköisen rikosilmoitusmahdollisuuden<br />
tärkeys on lisääntynyt selvästi.<br />
Kokonaisuutena sähköinen rikosilmoitusjärjestelmä<br />
vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta. Kansalaiset, joilla on<br />
suurin tarve käyttää sitä, pitävät palvelua tärkeänä.<br />
Taulukko 14. Sähköisten rikosilmoitusten määrä 2004–2006<br />
Kuva 54. <strong>Poliisi</strong>n tietoon<br />
tulleiden omaisuusrikosten<br />
asianomistajat ikäryhmittäin<br />
2006<br />
- 109 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 55. Sähköisen rikosilmoitusmahdollisuuden tärkeys ikäryhmittäin<br />
Arviointiryhmä<br />
Erikoissuunnittelija, YTM Petri Marjamaa, puh. 0205 166 059, petri.marjamaa@poliisi.fi<br />
Tietolähteet:<br />
Sähköisen rikosilmoitusjärjestelmän raportointijärjestelmä<br />
<strong>Poliisi</strong>n sähköisen asioinnin kehittäminen. Sisäasiainministeriön julkaisuja 5/2005.<br />
Kansallinen turvallisuustutkimus 2003 ja 2006 aineisto.<br />
- 110 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Osaaminen<br />
7. Osaaminen<br />
- 111 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Osaaminen<br />
7.1 Opetustoimi<br />
7.1.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus on koko<br />
maassa edelleen keskimäärin hyvä. Koulujen kokonaismäärän<br />
vähentymisestä huolimatta kouluverkko<br />
on varsin kattava. Yli 90 % 7-12-vuotiaista ja yli 70 %<br />
13-15-vuotiaista asuu enintään viiden kilometrin etäisyydellä<br />
perusopetuksen koulusta. Kuntien väliset<br />
erot ovat kuitenkin kasvaneet, ja läänien sisällä on<br />
suuria eroja saavutettavuudessa.<br />
Kuljetusedun piirissä on hieman yli viidennes<br />
perusopetuksen oppilaista. Kouluverkon<br />
harventuminen on vaikuttanut vain vähän<br />
kuljetuksessa olevien oppilaiden osuuteen. Kunnille<br />
tehdyn kyselyn perusteella lakisääteisen koulumatkaan<br />
käytetyn maksimiajan ylityksiä ainakin kerran<br />
viikossa esiintyy noin joka kymmenennessä kunnassa.<br />
Koulujen keskikoko on kasvussa koko maassa. Koulujen<br />
lakkauttamiset ja yhdistämiset ovat vähentäneet<br />
erityisesti pienten, korkeintaan 30 oppilaan, koulujen<br />
määrää. Yhtenäiskoulujen (1.-9. luokkien koulut) määrä<br />
on lisääntynyt.<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Eduskunnan, valtioneuvoston tai opetusministeriön<br />
on määriteltävä valtakunnalliset perusopetuksen hyvän<br />
saavutettavuuden kriteerit. Lisäksi on määriteltävä kriteeri<br />
tavoitteelle “perusopetuspalvelut ovat lähipalveluja”.<br />
Kuljetusoppilaiden koulumatka- ja odotusaikoja on<br />
seurattava paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti.<br />
Koulutuksen järjestäjien on tehostettava koulukuljetusten<br />
suunnittelua niin, että oppilaiden koulumatkaan<br />
kuluva aika odotuksineen pysyy säännösten<br />
määrittelemissä rajoissa.<br />
Kuntien yhteistyötä perusopetuspalvelujen järjestämisessä<br />
on edelleen kehitettävä.<br />
Perusopetuksen oppilasmäärä on vähentynyt neljän<br />
vuoden aikana noin kolme prosenttia.<br />
Perusopetusikäisten määrän väheneminen jatkuu<br />
koko maassa. Oppilasikäluokat pienevät sekä maaseudulla<br />
että kaupungeissa. Väestöennusteen mukaan<br />
oppilasmäärät vähenevät suhteellisesti eniten<br />
Itä-Suomen ja Lapin lääneissä ja vähiten Oulun läänissä.<br />
Muuttoliike ja väestön keskittyminen kasvukeskuksiin<br />
näkyvät alueiden välisissä eroissa.<br />
Useat kunnat ovat laatineet kouluverkkosuunnitelmia<br />
ja suunnitelmallisuus on jonkin verran lisääntynyt.<br />
Kunta- ja palvelurakenneuudistus tiivistänee kuntien<br />
yhteistyötä myös perusopetuspalvelujen järjestämisessä.<br />
- 112 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Perusopetuksen saavutettavuus<br />
Mitä muutoksia perusopetuksen<br />
alueellisessa saavutettavuudessa<br />
on tapahtunut vuoteen<br />
2002 verrattuna ja mitä<br />
alueellisia eroja on havaittavissa?<br />
Koulusta 5 km säteellä<br />
asuvien 7–12- ja 13–15 -<br />
vuotiaiden osuus koko ikäluokasta<br />
lääneittäin ja<br />
maakunnittain<br />
Oppilaat voivat käydä koulua<br />
kohtuullisen matkan<br />
päässä kotoa niin, että perusopetuslain<br />
säännökset<br />
toteutuvat.<br />
Miten kuljetusedun saaneiden<br />
oppilaiden osuus on muuttunut<br />
vuoteen 2002 verrattuna?<br />
Kuljetusoppilaiden määrä<br />
ja osuus kaikista oppilaista<br />
sekä muutoksen suunta<br />
lääneittäin ja maakunnittain<br />
Onko kuljetusoppilaiden koulumatkaan<br />
käyttämä aika säännösten<br />
mukainen?<br />
Kuljetusaikanormin ylittävien<br />
määrä ja osuus kuljetusoppilaista<br />
lääneittäin ja<br />
maakunnittain<br />
Perusopetuksen tarjonta<br />
ja kysyntä<br />
Mitä muutoksia on tapahtunut<br />
koulujen määrässä vuoteen<br />
2002 verrattuna?<br />
Miten perusopetuksen oppilasmäärät<br />
ovat muutuneet vuoteen<br />
2002 verrattuna ja miten<br />
ikäluokat muuttuvat vuoteen<br />
2015 mennessä?<br />
Miten monessa kunnassa on<br />
hyväksytty suunnitelma kouluverkon<br />
kehittämisestä lv 2006-<br />
2007 tai siitä eteenpäin?<br />
Koulujen määrä eri kokoluokissa<br />
20.9.2006 ja<br />
vuonna 2002, muutos<br />
prosentteina lääneittäin ja<br />
maakunnittain<br />
Oppilasmäärät 2002 ja<br />
2006 ja ikäluokkien muutokset<br />
vuoteen 2015 lääneittäin<br />
ja maakunnittain<br />
Kuntien määrä, joissa on<br />
hyväksytty suunnitelma,<br />
osuus kaikista kunnista<br />
lääneittäin ja maakunnittain<br />
Perusopetuspalvelut ovat<br />
saatavilla lähikoulusta.<br />
Johdanto<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> tehtävänä oli arvioida perusopetuksen<br />
alueellista saavutettavuutta ja siinä tapahtuneita<br />
muutoksia vuoteen 2002 verrattuna. Perusopetuksen alueellista<br />
saavutettavuutta arvioitiin nyt neljättä kertaa. Aiemmat<br />
arvioinnit on tehty vuosina 2002, 2004 ja 2005.<br />
Maksuton perusopetus on Suomen perustuslain<br />
(731/1999) määrittämä perusoikeus. Perusopetuksen saavutettavuudesta<br />
ja siihen liittyvästä opetuksen järjestämisestä<br />
on säädetty perusopetuslaissa (628/1998). Perusopetuslain<br />
mukaan kunnan velvollisuutena on järjestää perusopetus<br />
alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille.<br />
Nämä palvelut kunta voi järjestää itse, yhdessä muiden<br />
kuntien kanssa tai hankkia ne opetusluvan saaneelta rekisteröidyltä<br />
yhteisöltä, säätiöltä tai valtion oppilaitokselta.<br />
Kunnat päättävät oppilaitosverkostaan itsenäisesti. Opetus<br />
kunnassa tulee kuitenkin järjestää siten, että oppilaiden<br />
matkat ovat asutuksen, koulujen ja muiden opetuksen<br />
järjestämispaikkojen sijainnin sekä liikenneyhteydet<br />
huomioon ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä.<br />
Perusopetuspalvelujen saamista lähikoulussa on pidetty<br />
koulutuspoliittisissa linjauksissa yhtenä keskeisenä<br />
tavoitteena. Valtioneuvosto on eduskunnan hyväksymässä<br />
koulutuspoliittisen selontekonsa (VNS 4/2006 vp) ke-<br />
- 113 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
hittämislinjauksissa todennut, että kunta- ja palvelurakenteita<br />
koskevien ratkaisujen tulee tukea koulutuspalvelujen<br />
vahvistamista ja sopeuttamista pieneneviin ikäluokkiin.<br />
Esi- ja perusopetus on turvattava ensisijaisesti lähipalveluna<br />
paikalliselta pohjalta. Myös peruskoulun oppilaiden<br />
pidentyneisiin koulumatkoihin on kiinnitetty huomiota.<br />
Sivistysvaliokunta on tämän pohjalta antamassaan<br />
mietinnössä (12/2006 vp) todennut valiokunnan tukevan<br />
toimenpiteitä, joilla voidaan turvata myös maaseudulle<br />
mahdollisimman kattava kouluverkko.<br />
Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskukselta<br />
saatuja koulu- ja väestötietoja. Koulukuljetusoppilaiden<br />
määrää koskevat tiedot saatiin Opetushallituksen ylläpitämistä<br />
opetustoimen perustietosovelluksen raporteista.<br />
Lisäksi koulutuksen järjestäjille tehtiin kysely, jolla selvitettiin<br />
muun muassa kuljetusoppilaiden koulumatkaan<br />
käyttämän ajan säädösten mukaisuutta, kunnan kouluissa<br />
muista kunnista käyvien oppilaiden määrää ja kouluverkkosuunnitelmien<br />
tilannetta kunnissa. Kyselyyn vastasi noin<br />
95 % kyselyn saaneista kunnista.<br />
Alueellista saavutettavuutta arvioitiin käyttämällä<br />
karttamenetelmää. Menetelmällä kuvattiin kuntakohtaisesti<br />
laskien, kuinka suuri osuus 7- 12-vuotiaiden ikäluokasta<br />
asui viiden kilometrin säteellä 1.-6. luokat käsittävästä<br />
koulusta. Samoin laskettiin kuinka suuri osuus 13--15-<br />
vuotiaiden ikäluokasta asui viiden kilometrin säteellä 7.-<br />
9. luokat käsittävästä koulusta. Vuosiluokat 1.-9. käsittävät<br />
koulut sisältyivät saavutettavuuslaskelmaan molemmissa<br />
ryhmissä. Kuntien ylläpitämien koulujen lisäksi laskelmassa<br />
olivat mukana yksityiskoulut ja valtion koulut.<br />
Laskelmassa eivät olleet mukana peruskouluasteen erityiskoulut.<br />
Karttamenetelmässä käytetty laskentatapa ottaa<br />
mukaan kunnan rajojen sisällä olevat 7-12- ja 13--15-vuotiaat.<br />
Menetelmä ei erottele toisessa kunnassa koulua käyviä<br />
tai kotiopetuksessa olevia oppilaita, ja lisäksi 13--15-<br />
vuotiaat, joiden asuinkunnassa ei ole 7.-9. luokkien opetusta,<br />
jäävät laskelman ulkopuolella.<br />
Mitä muutoksia perusopetuksen alueellisessa saavutettavuudessa on tapahtunut vuoteen<br />
2002 verrattuna, ja mitä alueellisia eroja on havaittavissa?<br />
Perusopetuksen saavutettavuuden muutokset ovat vähäisiä koko maan ja läänien<br />
tasolla, kaikissa lääneissä on kuntien välillä eroja<br />
Suomenkielisten perusopetuksen koulujen määrä oli<br />
syksyllä 2006 ilman erityiskouluja 2 917, mikä oli 404<br />
koulua vähemmän kuin vuonna 2002. Tilastoista poistuneet<br />
koulut ovat enimmäkseen olleet 1.-6. luokkien kouluja,<br />
joiden määrä on vähentynyt samana ajanjaksona 408<br />
koululla. Koulujen määrä on vähentynyt kaikissa lääneissä,<br />
suhteellisesti eniten Lapin läänissä ja vähiten Etelä-<br />
Suomen läänissä. Kouluverkon harventuminen on kuitenkin<br />
vaikuttanut melko vähän perusopetuksen alueelliseen<br />
saavutettavuuteen (Kuva 56). Koko maassa 7-12-vuotiaiden<br />
ikäluokasta asui yli 90 % viiden kilometrin säteellä<br />
1.-6. luokkien opetusta antavasta koulusta. Läänitasolla<br />
saavutettavuusluvut sijoittuivat Etelä-Suomen läänin 96<br />
% ja Lapin läänin 86 % välille. Maakunnittain saavutettavuus<br />
vaihteli hieman enemmän Uudenmaan 98 %:sta Kainuun<br />
83 %:iin (Taulukko 15). Koko maassa kuntien välillä<br />
oli melko suuria eroja ja havaittavissa myös erojen kasvua.<br />
(Kuva 57).<br />
Perusopetuksen 7.-9. luokkien opetusta antavien<br />
koulujen määrä on vähentynyt 74 koululla vuosina 2002-<br />
2006. Samanaikaisesti 1.-9. luokkien kouluja on tullut lisää<br />
lähes saman verran. Näin ollen 7.-9. luokkien opetusta<br />
antavien koulujen määrä oli käytännössä lähes ennallaan<br />
(Kuva 58). Saavutettavuudessa ei myöskään ole tapahtunut<br />
muutosta, vaan se on pysynyt koko maassa aiempien<br />
vuosien tasolla vaihdellen Etelä-Suomen läänin<br />
87 %:sta Itä-Suomen 67 %:iin. Maakuntien välillä myös<br />
7.-9. luokkien saavutettavuudessa oli läänitasoa enemmän<br />
vaihtelua (Taulukko 15). Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä<br />
oli useita kuntia, joissa ei ollut 7.-9. luokkien opetusta<br />
antavaa koulua. Yhtenäiskoulujen eli 1.-9. luokkien koulujen<br />
muodostaminen on parantanut joillakin alueilla 7.-<br />
9. luokkien opetuksen saavutettavuutta (kuva 59).<br />
Osa perusopetuksen oppilaista käy koulua muussa<br />
kuin asuinkunnassaan. Näin on esimerkiksi silloin, kun<br />
omassa kunnassa ei ole 7.-9. luokkien opetusta, omakielistä<br />
koulua tai erityisopetusta. Kunnille tehdyn kyselyn<br />
mukaan muualta kuntaan tulevien oppilaiden osuus oli<br />
kuitenkin melko pieni, vain noin kaksi prosenttia oppilasmäärästä.<br />
Opetustoimen perustietosovelluksen oppilasmäärien<br />
kehitystä kuvaavasta raportista laskettuna oman<br />
kunnan oppilaiden osuus perus- ja esiopetuksessa oli syksyllä<br />
2006 noin 98 %. Kuntien vastausten perusteella<br />
puolet toisessa kunnassa tapahtuvista koulunkäynneistä<br />
perustui kuntien sopimukseen opetuspalvelujen järjestämisestä<br />
ja hieman yli kolmannes huoltajien valintaan tai<br />
- 114 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 56. Suomenkieliset perusopetuksen luokkien 1.-6. ja 1.-9. koulut vuonna 2006<br />
- 115 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 15. Perusopetuksen<br />
saavutettavuus<br />
Kuva 57. Viiden kilometrin säteelä perusopetuksen<br />
1.-6. luokkien opetusta antavasta koulusta<br />
asuvien 7-12 -vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta<br />
vuonna 2006<br />
- 116 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 58. Suomenkieliset perusopetuksen 7.-9.- ja 1.-9. -luokkien koulut vuonna 2006<br />
- 117 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 59. Viiden kilometrin säteelä<br />
perusopetuksen 7.-9.<br />
luokkien opetusta antavasta<br />
koulusta asuvien 13-15 -vuotiaiden<br />
osuus (%) ikäluokasta<br />
vuonna 2006<br />
Taulukko 16. SUO-<br />
MENKIELISESSÄ PE-<br />
RUSOPETUKSESSA<br />
MUUSTA KUNNASTA<br />
KOULUA KÄYVÄT<br />
OPPILAAT LÄÄNEIT-<br />
TÄIN KUNNILLE<br />
SYKSYLLÄ 2006<br />
TEHDYN KYSELYN<br />
MUK AAN<br />
hakemukseen (Taulukko 16).<br />
Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa.<br />
Pieni osa perusopetusikäisistä lapsista on kotiopetuksessa.<br />
Kotiopetuksessa opiskelevaa oppivelvollista ei<br />
lueta minkään koulun oppilaaksi. Asuinkunta on kuitenkin<br />
perusopetuslain 26 §:n mukaan velvollinen valvomaan<br />
kotiopetuksessa olevan oppilaan edistymistä. Kotiopetuk-<br />
sessa olevien määrää ei ole aiemmin selvitetty kattavasti.<br />
Kunnilta saatujen vastausten perusteella koko maassa oli<br />
295 kotiopetuksessa olevaa oppivelvollista, joista noin<br />
puolet oli Etelä-Suomen läänissä. Lapin läänissä ei kotiopetuksessa<br />
olevia ollut yhtään. Syitä kotiopetuksessa<br />
oloon ei selvitetty.<br />
- 118 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten kuljetusedun saaneiden oppilaiden osuus on muuttunut vuoteen 2002 verrattuna?<br />
Kuljetusoppilaiden osuus on lievästi kasvanut vuoteen 2002 verrattuna<br />
Etelä-Suomea lukuun ottamatta<br />
Kuljetusedun piirissä oli koko maassa hieman yli<br />
viidennes kaikista perusopetuksen oppilaista. Kuljetusoppilaiden<br />
osuus on pysynyt lähes samana neljän vuoden<br />
aikana. Kuljetusoppilaiden osuus vaihteli Itä-Suomen ja<br />
Lapin läänien lähes kolmanneksesta Etelä-Suomen alle<br />
viidennekseen. Etelä-Suomen lääniä lukuun ottamatta<br />
kuljetusoppilaiden osuus oli hieman kasvanut läänin tasolla<br />
tarkasteltuna (Taulukko 17). Esiopetusoppilaiden tulo<br />
kuljetusedun piiriin vertailuvuoden 2002 jälkeen selittää<br />
osittain kasvua. Kuntakohtaiset vaihtelut kuljetusoppilaiden<br />
osuuksissa olivat kaikissa lääneissä melko suuria.<br />
Väestön keskittyminen taajamiin on mitä todennäköisin<br />
syy siihen, että kouluverkon harventuminen on melko vähän<br />
vaikuttanut koulukuljetuksissa olevien oppilaiden<br />
osuuteen.<br />
Koulukuljetuksia koskevat valitukset ovat jonkin<br />
verran lisääntyneet hallinto-oikeuksissa ainakin Itä-Suomen<br />
ja Länsi-Suomen lääneissä. Myös lääninhallitusten<br />
oikeusturvaan liittyvässä informaatio-ohjauksessa on tullut<br />
aiempaa enemmän koulukuljetuksia koskevia yhteydenottoja<br />
puhelimitse ja sähköpostitse.<br />
Taulukko 17. KULJETUSOP-<br />
PILAIDEN OSUUDET LÄÄ-<br />
NEITTÄIN VUOSINA 2002,<br />
2003 JA 2006 SYKSYN TILAS-<br />
TOINTIAJANKOHDAN MU-<br />
KAAN<br />
Onko kuljetusoppilaiden koulumatkaan käyttämä aika säännösten mukainen?<br />
Säännösten enimmäisaikojen ylityksiä oli kaikissa lääneissä ja joka<br />
kymmenennessä kunnassa<br />
Kuljetusoppilaiden koulumatkan säännösten mukaisuutta<br />
selvitettiin toistamiseen. Vuonna 2005 todettiin<br />
enimmäisaikojen ylityksiä olleen noin joka kymmenennessä<br />
kunnassa. Vuoden 2006 syksyllä tilanne oli kunnille<br />
tehdyn kyselyn perusteella lähes sama. Säännökset ylittäviä<br />
koulumatka-aikoja vähintään kerran viikossa oli<br />
kaikissa lääneissä (Taulukko 18).<br />
Oulun läänissä ylitysten voitiin todeta selvästi vähentyneen<br />
edellisvuodesta vertailukelpoisen vastausaineiston<br />
perusteella. Oulun läänissä kaikki kunnat vastasivat<br />
kyselyyn kumpanakin vuotena. Muissa lääneissä eri vuosien<br />
vastausprosentit ja vastanneet kunnat poikkesivat toi-<br />
sistaan, joten johtopäätöksiä vähentymisestä tai lisääntymisestä<br />
ei sen perusteella voinut tehdä. Erityisesti Lapin<br />
läänissä koulumatkojen pituudet voivat olla yksittäisillä<br />
peruskoululaisilla olosuhteista johtuen varsin pitkiä, mutta<br />
yleensä koulumatkat on ajallisesti pystytty järjestämään<br />
säännösten mukaisesti. Enimmäisaikojen ylityksiä oli perusteltu<br />
pitkien etäisyyksien lisäksi muun muassa kuljetuksiin<br />
liittyvillä odotuksilla aamulla ja koulun jälkeen,<br />
linja-auton tai taksin aikatauluilla sekä matkalla kotoa linjaliikenteen<br />
reitille. Osa ilmoitetuista koulumatkojen ylityksistä<br />
johtui vanhempien tekemistä koulu- tai kuljetusvalinnoista.<br />
- 119 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 18. SÄÄNNÖSTEN MUKAISEN KOULUMATKA-AJAN YLITYKSET LÄÄNEIT-<br />
TÄIN KUNNILLE SYKSYLLÄ 2006 TEHDYN KYSELYN MUKAAN<br />
Mitä muutoksia on tapahtunut koulujen määrässä vuoteen 2002 verrattuna?<br />
Pienet koulut vähenevät ja koulujen keskikoko kasvaa<br />
Taulukko 19. LAKKAUTETUT, YHDIS-<br />
TETYT JA PERUSTETUT SUOMENKIELI-<br />
SET PERUSOPETUKSEN KOULUT 2002-<br />
2006<br />
- 120 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Perusopetuksen koulujen määrä on vähentynyt koko<br />
maassa noin 15 % koulujen lakkauttamisten ja yhdistymisten<br />
seurauksena. Uusia kouluja on perustettu varsinkin<br />
Etelä-Suomen kasvukuntiin (Taulukko 19). Koulun<br />
yhdistäminen toiseen kouluun ei välttämättä ole muuttanut<br />
oppilaan koulunkäyntipaikkaa.<br />
Eniten ovat vähentyneet 1.-6. luokkien pienet, korkeintaan<br />
30 oppilaan koulut, joiden määrä on pudonnut<br />
168 koululla vuodesta 2002 vuoteen 2006 (Taulukko 20).<br />
Määrällisesti eniten näitä pieniä kouluja oli Länsi-Suomen<br />
läänissä. Suhteellisesti eniten pieniä kouluja oli kuitenkin<br />
Lapin läänissä, jossa yli puolet 1.-6. luokkien kouluista<br />
oli alle 50 oppilaan kouluja. Etelä-Suomen läänin<br />
koulut olivat keskimäärin suurempia kuin koulut muissa<br />
lääneissä.<br />
Perusopetuksen 7.-9. luokkien koulujen määrä oli<br />
hiukan laskenut ja vastaavasti 1.-9. luokkien koulujen<br />
määrä kasvanut. Syksyllä 2006 suomenkielisiä 7.-9.luokkien<br />
kouluja oli 435. Kouluja oli 74 vähemmän kuin syksyllä<br />
2002. Kaikki vuosiluokat käsittäviä 1.-9. luokkien<br />
kouluja oli 232. Yhtenäiskoulujen määrä on lisääntynyt<br />
tarkasteluajanjaksona 87 koululla. Pääosin koulut olivat<br />
vähintään sadan oppilaan kouluja. Alle 50 oppilaan 7.-9.<br />
luokkien kouluja oli syksyllä 2006 yksi ja 1.-9. luokkien<br />
kouluja yhdeksän. Vähintään 500 oppilaan kouluja oli 123,<br />
joista 71 oli 1.-9. luokkien kouluja.<br />
Taulukko 20. SUOMENKIELISET PERUSOPETUKSEN 1.-6. LUOKKIEN KOULUT<br />
KOON MUKAAN LÄÄNEITTÄIN SYKSYLLÄ 2002 JA 2006<br />
Miten perusopetuksen oppilasmäärät ovat muuttuneet vuoteen 2002 verrattuna<br />
ja miten ikäluokat muuttuvat vuoteen 2015 mennessä?<br />
Oppilasmäärät ovat vähentyneet koko maassa, perusopetusikäisten<br />
määrän väheneminen jatkuu<br />
Perusopetuksen oppilasmäärä on pienentynyt vuosina<br />
2002-2006 noin kolme prosenttia koko maassa. Perusopetuksen<br />
oppilaat sijoittuivat entistä enemmän kuntien<br />
taajamiin ja kaupunkeihin. Kasvukeskusten kehyskunnissa<br />
oppilasmäärät ovat nousseet. Väestön keskittyminen<br />
näkyi esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä siinä, että<br />
läänin perusopetusikäisistä yli 60 % asui Uudenmaan<br />
maakunnassa, pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki,<br />
Kauniainen, Vantaa) lähes puolet ikäluokasta. Samanlainen<br />
vahva keskittyminen näkyi myös muissa lääneissä,<br />
kuten Oulun läänissä Oulun seutukunnassa.<br />
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan perusopetusikäisten<br />
määrän vähentyminen jatkuu yli vuosikymmenen<br />
vaihteen (Taulukko 21). Ikäluokat pienenevät suhteellisesti<br />
eniten Lapin ja Itä-Suomen lääneissä. Etelä- ja<br />
Länsi-Suomen läänien perusopetusikäisten määrä vähenee<br />
kummassakin hieman alle seitsemän prosenttia vuodesta<br />
2006 vuoteen 2015. Ennusteen perusteella oppilasmäärä<br />
putoaa näissä lääneissä siten yhteensä lähes 30 000<br />
oppilaalla.<br />
- 121 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 21. ENNUSTEN PERUSOPETUKSEN IKÄLUOKKIEN KEHITTYMISESTÄ LÄÄNEITTÄIN VUOSINA 2006-2015<br />
Miten monessa kunnassa on hyväksytty suunnitelma kouluverkon kehittämisestä<br />
lukuvuodeksi 2006-2007 tai siitä eteenpäin?<br />
Kouluverkon suunnitelmallinen kehittäminen on lisääntymässä<br />
Oppilasmäärissä tapahtuneet ja tapahtuvat muutokset<br />
ovat olleet lähtökohtana kunnan kouluverkon suunnitelmalliselle<br />
kehittämiselle. Kouluverkkoa on sopeutettu<br />
joko kasvavaan tai laskevaan oppilasmääräkehitykseen.<br />
Kansalaisten näkökulmasta suunnitelmallisuus ja suunnitelmista<br />
tiedottaminen lisäävät turvallisuuden tunnetta ja<br />
luottamusta kunnan hallinnon toimintaan. Lääninhallitukset<br />
kysyivät kunnilta, oliko niissä kunnallisen toimielimen<br />
hyväksymää kouluverkkosuunnitelmaa lukuvuodelle<br />
2006-2007 ja siitä eteenpäin. Hyväksytty kouluverkkosuunnitelma<br />
oli hieman alle puolessa kyselyyn vastanneista<br />
kunnista (Taulukko 22).<br />
Kysymys esitettiin tässä muodossa ensimmäisen<br />
kerran, joten suunnitelmallisuuden lisääntymisestä ei suoraa<br />
johtopäätöstä ollut mahdollista tehdä. Kysymys rajattiin<br />
kunnallisen toimielimen päätöksellä hyväksyttyihin<br />
suunnitelmiin koskien kuluvaa lukuvuotta ja siitä eteenpäin<br />
olevaa aikaa. On kuitenkin todennäköistä, että kouluverkkosuunnitelmia<br />
ja niihin verrattavia suunnitelmia<br />
on valmisteilla lähes kaikissa kunnissa. Jonkin verran kouluverkkoja<br />
on tarkasteltu myös seudullisina kokonaisuuksina,<br />
mutta painopiste on kuitenkin pääasiassa ollut kuntakohtaisessa<br />
suunnittelussa. Kunnissa tapahtuvat muutokset,<br />
talouteen kohdistuvat paineet ja varsinkin käynnissä<br />
oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus heijastuvat<br />
monella tavoin myös perusopetuspalvelujen järjestämiseen<br />
ja sitä kautta kouluverkkoa koskeviin suunnitelmiin ja<br />
ratkaisuihin.<br />
Taulukko 22. KUNNALLISEN<br />
TOIMIELIMEN HYVÄKSYMIEN<br />
KOULUVERKKOSUUNNITELMI-<br />
EN TILANNE LÄÄNEITTÄIN KUN-<br />
NILLE SYKSYLLÄ 2006 TEHDYN<br />
KYSELYN MUKAAN<br />
- 122 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Erikoissuunnittelija, HTK Aino Pyöriä, puh 0205 164 076, aino.pyoria@eslh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, FM Markku Huttunen, puh 0205 168 012, markku.huttunen@islh.intermin.fi<br />
Koulutoimentarkastaja, KM Veijo Kosola, puh 0205 178 606, veijo.kosola@olh.intermin.fi<br />
Osastosihteeri, Anne-Maaria Kurvinen, puh 0205 178 624<br />
Sivistystoimentarkastaja, FM Elisa Suutala, puh 0205 177 691, elisa.suutala@llh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, FL Pauli Rautama, puh 0205 173 658, pauli.rautama@lslh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Perusopetuslaki (628/1998).<br />
Suomen perustuslaki 16 §.<br />
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2003-2008. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> peruspalvelujen arviointiraportit 2006<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> peruspalvelujen <strong>tilasta</strong> 2005. Sisäasiainministeriön julkaisuja 27/2006<br />
Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma 2006-2010. Opetusministeriön julkaisuja 2005:32.<br />
Sivistysvaliokunnan kannanotto valtioneuvoston koulutuspoliittiseen selontekoon. SiVM 12/2006 vp – VNS 4/<br />
2006 vp.<br />
Tilastokeskus. Vuoden 2001 ja 2005 väestötiedot 7-12-vuotiaista ja 13-15-vuotiaista lääneittäin<br />
Tilastokeskus. Väestöennuste iän mukaan 2004-2040.<br />
Tilastokeskus. Väestöruutuaineisto L03v2005 (31.12.2005).<br />
Valtioneuvoston koulutuspoliittinen selonteko eduskunnalle. Opetusministeriön julkaisuja 2006:24.<br />
- 123 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.1.2. Perusopetuksen jälkeinen välitön koulutukseen sijoittuminen<br />
vuosina 2003-2005<br />
Perusasteen koulutuksen päättäneiden sijoittumiskartoitus<br />
arvioi koulutuksen vaikuttavuutta. Arvioinnissa käytetyt<br />
tavoitetasot on johdettu suoraan tai Koulutuksen ja<br />
tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta 2003–2008, jonka<br />
mukaan koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo on perusta<br />
suomalaiselle hyvinvoinnille. Ammatillisessa koulutuksessa<br />
ja lukiokoulutuksessa aloittavien sukupuolirakenteen<br />
tasoittamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Koulutusjärjestelmän<br />
toiminnallinen tuloksellisuus,<br />
yhteiskunnallinen<br />
vaikuttavuus<br />
Miten suuri osuus peruskoulun<br />
päättäneistä haki/jätti hakematta<br />
yhteishaussa koulutukseen<br />
samana vuonna?<br />
Miten suuri osuus peruskoulun<br />
päättäneistä pääsi/ ei päässyt<br />
koulutukseen samana<br />
vuonna?<br />
Lukioon ja toisen asteen<br />
ammatilliseen koulutukseen<br />
hakeneiden ja hakemattomien<br />
osuudet peruskoulun<br />
päättäneistä (Taulukko<br />
1)<br />
Samana vuonna lukiossa,<br />
ammatillisessa koulutuksessa<br />
tai peruskoulun lisäopetuksessa<br />
aloittaneiden/<br />
koulutuksen ulkopuolelle<br />
jääneiden osuudet eli koulutustakuun<br />
mittari (=pääseekö<br />
koulutukseen) (Taulukko<br />
2)<br />
Vähintään 97 % hakeutuu<br />
toisen asteen koulutukseen<br />
heti peruskoulun päätyttyä<br />
*Alle 2 % jättää hakematta<br />
kevään yhteishaussa **<br />
Vähintään 96 % peruskoulun<br />
päättäneistä aloittaa<br />
samana vuonna opinnot<br />
lukiossa, ammatillisessa<br />
koulutuksessa tai perusopetuksen<br />
lisäopetuksessa*<br />
Korkeintaan 4 % jää tutkintoon<br />
johtavan koulutuksen<br />
ulkopuolelle välittömästi<br />
peruskoulun päättämisen<br />
jälkeen<br />
Sukupuolten välinen<br />
tasa-arvo<br />
Miten suuri osuus heti peruskoulun<br />
jälkeen yhteishaussa<br />
hakeneista tytöistä ja pojista<br />
pääsi haluamaansa koulutustyyppiin<br />
ja miten koulutukseen<br />
sijoittuneiden sekä koulutuksen<br />
ulkopuolelle jääneiden sukupuolijakauma<br />
vaihteli koulutustyypeittäin?<br />
Lukioon/toisen asteen<br />
ammatilliseen koulutukseen<br />
sijoittuneiden osuus<br />
ko. koulutustyyppiin hakeneista<br />
peruskoulun päättäneistä<br />
tytöistä ja pojista eli<br />
koulutustakuun mittari (=<br />
pääseekö haluamaansa<br />
koulutustyyppiin) (Taulukko<br />
3)<br />
Tyttöjen ja poikien osuus<br />
peruskoulun jälkeen lukioon<br />
ja toisen asteen ammatilliseen<br />
koulutukseen<br />
sijoittuneista (Taulukko 4<br />
ja kuviot 2 ja 3) Peruskoulun<br />
jälkeen lukioon/toisen<br />
asteen ammatilliseen koulutukseen<br />
sijoittuneiden/<br />
ulkopuolelle jääneiden<br />
osuus toisen asteen koulutukseen<br />
hakeneista tytöistä<br />
ja pojista (Kuvio 1)<br />
Sukupuolten välillä ei ole<br />
eroja koulutukseen hakeutumisessa,<br />
sijoittumisessa<br />
tai koulutuksen ulkopuolelle<br />
jäämisessä *<br />
*Tavoiteluvut on asetettu<br />
opetusministeriön Koulutuksen<br />
ja tutkimuksen<br />
kehittämissuunnitelmassa<br />
vuosille 2003-2008.<br />
*Tavoitteet on johdettu<br />
opetusministeriön<br />
asettamista tavoiteluvuista<br />
koulutuksen ja<br />
tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa<br />
vuosille<br />
2003-2008 ja käytetty valtakunnallisesti<br />
vuoden<br />
2005 arvioinnissa.<br />
- 124 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
Koulutustakuun vuotta 2008 koskevasta<br />
tavoitteesta (96 % peruskoulun päättävistä<br />
siirtyy samana vuonna jatko-opintoihin)<br />
jäätiin 0,1%2,6 prosenttiyksikköä. Paras<br />
tilanne oli Lapin läänissä, jossa koulutustakuun<br />
tavoite kuitenkin ylittyi 0,1 prosenttiyksiköllä.<br />
Lukiokoulutukseen hakeutuneet tytöt sijoittuvat<br />
lukioon noin 96-prosenttisesti ja<br />
pojat noin 95-prosenttisesti. Lukiokoulutukseen<br />
hakeneiden sijoittumisen<br />
trendi Itä-Suomen ja Länsi-Suomen lääniä<br />
lukuun ottamatta oli tarkastelujaksolla nouseva<br />
päätyen 95,5 prosenttiin vuonna<br />
2005. Ammatilliseen koulutukseen hakeutuneet<br />
pojat sijoittuivat noin 95-prosenttisesti<br />
ja tytöt noin 90-prosenttisesti. Ammatillisen<br />
koulutuksen hakeneiden sijoittumisen<br />
trendi läänien keskinäisessä tarkastelussa<br />
oli epäjatkuva, mutta pääasiassa laskeva<br />
(kolmessa läänissä laskeva, kahdessa<br />
nouseva) päätyen vuonna 2005 93,7<br />
prosenttiin.<br />
Hakeutumiskohteena lukio oli ammatillista<br />
koulutusta suositumpi prosenttiluvuin<br />
56%43.<br />
Lukiokoulutukseen sijoittuneista oli tyttöjä<br />
57 % ja poikia 43 %. Ammatilliseen koulutukseen<br />
sijoittuneista oli tyttöjä 38 % ja<br />
poikia 62 %. Toisen asteen koulutuksen<br />
aloituspaikkamäärä suhteessa<br />
perusopetuksen päättäneisiin oli riittävä.<br />
Valitsematta jääneitä hakijoita ja vapaaksi<br />
jääneitä aloituspaikkoja oli kuitenkin kummassakin<br />
koulutustyypissä.<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Tilastoinnin ja opiskelun seurannan kehittäminen. Valtakunnallista<br />
tilastointia tulee kehittää todellisten koulutuksen ulkopuolelle<br />
jääneiden osuuden seurannan parantamiseksi. Perusopetuksen<br />
päättäneiden tilastointia tulee kehittää niin, että yhdestä tilastosta<br />
selviää toisen asteen koulutuksessa myös kaksois- tai<br />
kolmoistutkintoon hakeneet ja sijoittuneet. Lisäksi tilastoista tulee<br />
käydä esille lisäopetukseen, vapaaseen sivistystyöhön ja ammatilliseen<br />
erityisopetukseen hakeneet ja sijoittuneet. Koulutuksen<br />
nivelvaihetta on tarpeen laajentaa ja luoda maahan tarvittava<br />
seurantajärjestelmä aina 20 ikävuoteen saakka, jotta todellisten<br />
koulutuksen ulkopuolelle jääneiden tilanne voidaan selvittää. Asiassa<br />
on mahdollista käyttää hyväksi kehitteillä olevaa toisen asteen<br />
koulutuksen yhteishaun sähköistä hakujärjestelmää.<br />
Kuntien tulee kehittää koulutuksen ulkopuolelle jääneiden seurantaa<br />
ja ohjausta yhtenä ennaltaehkäisevänä sosiaalityön muotona<br />
yhteistyössä eri viranomaistahojen, kotien ja koulutuksen järjestäjien<br />
kanssa.<br />
Ohjauksen kehittäminen ja työelämän tarpeista viestittäminen.<br />
Oppilaanohjausta koko valtakunnan tasolla tulee kehittää. Siihen<br />
liittyy keskeisesti riittävän resursoinnin takaaminen. Koulutuksen<br />
järjestäjien on lisättävä lukioiden ja toisen asteen ammatillisten<br />
oppilaitosten yhteistyötä ja kehitettävä malleja nuorten yksilöllisiin<br />
koulutustarpeisiin. Koulutuksen järjestäjien tulee tehostaa ohjausta<br />
lisäämällä tiedonkulkua perusopetuksen, lukio- ja ammatillisen<br />
koulutuksen sekä vapaan sivistystyön välillä. Ohjauksen jatkuminen<br />
tulee varmistaa perusopetuksesta toiselle asteelle yhteistyössä<br />
huoltajien kanssa.<br />
Käytänteitä työelämän tarpeista lähtevään ohjaukseen tulee myös<br />
kehittää.<br />
Ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta on lisättävä paitsi<br />
ohjauksella myös yleisellä ajantasaisella tiedottamisella työelämän<br />
ja koulutuksen uusista mahdollisuuksista.<br />
Opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioon ottaminen<br />
perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa.<br />
Koulutusjärjestelmätason tulee joustaa. OPM:n kokeiluna käynnistetty<br />
ammatilliseen perustutkintoon ohjaava ja valmentava koulutus<br />
on vakiinnutettava osaksi ammatillista peruskoulutusta vuoteen<br />
2009 mennessä. Nuorille tulee eri koulutussektoreilla antaa mahdollisuus<br />
opiskella omaehtoisesti koulutustakuun tavoitteiden<br />
suuntaisesti sekä yleissivistäviä että ammatillisia aineita, jotka voidaan<br />
myöhemmin lukea hyväksi suoritettavissa tutkinnoissa. Asiassa<br />
kannattaisi hyödyntää esimerkiksi työpajojen osaamista.<br />
Myös lukio- ja ammatillisten opintojen yhdistämismahdollisuutta<br />
tulee lisätä. Opiskelijoiden valintojen kannalta lukioiden ja<br />
ammattiopistojen tulee kehittää opetustarjontaansa ja<br />
jaksojärjestelmiään siten, että opintoja voidaan valita vapaasti toisesta<br />
koulumuodosta oman kiinnostuksen mukaan omaan tutkintoon<br />
ja tutkintoihin.<br />
Sukupuolten tasa-arvo. Oppilaanohjauksessa tulee edelleen kiinnittää<br />
huomiota siihen, että nuoret saavat tietoa koulutusaloista,<br />
jotka perinteisesti ovat kiinnostaneet vain toista sukupuolta. Koulutuksen<br />
järjestäjien tulee monipuolistaa ammatillisen koulutuksen<br />
tarjontaa sekä kehittää sitä entistä kannustavammaksi myös tytöille,<br />
esimerkiksi kannustaen tyttöjä teknisille aloille. Samalla tavoin<br />
työelämän tulee ennakkoluulottomasti rohkaista nuoria perinteestä<br />
poikkeaviin ammatinvalintoihin uusia työntekijöitä palkatessaan.<br />
- 125 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla<br />
tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus<br />
saada kykyjensä ja erityisesti tarpeidensa mukaisesti<br />
myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden<br />
sitä estämättä. Perusopetuslaissa tarkoitetun<br />
opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen<br />
tuntijaosta annetun asetuksen mukaan oppimistaitojen<br />
kehittämisessä pyritään tuottamaan valmiudet ja halu<br />
jatko-opintoihin ja koko elämän kestävään oppimiseen.<br />
Lukiolain ja ammatillista koulutusta säätelevän lain<br />
mukaan opiskelijaksi voidaan ottaa henkilö, joka on suorittanut<br />
perusopetuksen oppimäärän. Opiskelijaksi pyrkivällä<br />
on oikeus vapaasti hakeutua haluamaansa koulutukseen.<br />
Hakumenettelystä säädetään tarkemmin ammatillisen<br />
koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakuasetuksella.<br />
Peruskoulun päättäneen nuoren ensisijainen ratkaisu<br />
on koulutukseen hakeutuminen, sillä työttömäksi työnhakijaksi<br />
katsotaan vasta 17 vuotta täyttänyt henkilö.<br />
Tasa-arvon toteutumisesta koulutuksessa ja opetuksessa<br />
on säädetty laissa miesten ja naisten välisestä tasaarvosta.<br />
“Viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta<br />
ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava<br />
siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet<br />
koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä opetus,<br />
tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen<br />
toteuttamista.”<br />
Vuosina 2003-2005 perusopetuksen päättävien määrä<br />
kasvoi koko maassa noin 2 463:lla eli se oli vuonna<br />
2005 noin 63 297. Eniten ikäluokka kasvoi Etelä-Suomen<br />
läänissä, 1 575 henkilöä. Lukumääräisesti eniten ikäluokka<br />
pieneni Lapin läänissä, jossa vähennys oli 81 oppilasta.<br />
Perusopetuksen päättävien pääasialliset jatkokoulutusvaihtoehdot<br />
ovat lukiokoulutus ja toisen asteen ammatillinen<br />
koulutus. Vuosina 2003-2005 koko maassa oli tarjolla<br />
näitä aloituspaikkoja vuosittain keskimäärin 89 496.<br />
Vuonna 2005 lukiossa aloituspaikkoja oli noin 41 113 ja<br />
ammatillisessa perustutkinnoissa noin 49 147. Kutakin<br />
peruskoulun päättävää nuorta kohti oli koko maassa tarjolla<br />
keskimäärin 1,426 aloituspaikkaa. Suhdeluku vaihteli<br />
Oulun läänin 1,29:sta Lapin läänin 1,80:een. Ammatillisia<br />
perustutkintoja pyrkivät suorittamaan muutkin kuin perusopetuksen<br />
juuri päättäneet. Näissä luvuissa oli mukana<br />
opetushallinnon hallinnonalan koulutustiedot sisältäen tutkintoon<br />
johtavan/valmistavan peruskoulutuksen sekä ruotsin-<br />
että suomenkielisissä kouluissa.<br />
Toisen asteen jatkokoulutusmahdollisuuksia nuorille<br />
tarjoavat myös musiikkioppilaitokset, liikunnan koulutuskeskukset<br />
ja kansanopistot. Yhteishakuun kuulumatonta<br />
toisen asteen ammatillista peruskoulutusta järjestetään<br />
ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena.<br />
Lisäksi yhteishaun ulkopuolella on tarjolla erilaista<br />
valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta: joidenkin erikoiskoulujen<br />
lukiot, ammatillisten oppilaitosten vieraskielinen<br />
perusopetus, osa talouskouluopetuksesta sekä maahanmuuttajille<br />
tarkoitettu peruskoulutukseen valmistava koulutus.<br />
Peruskoulun lisäopetukseen voidaan ottaa nuori, joka<br />
on saanut perusopetuksen päättötodistuksen samana tai<br />
edellisenä vuonna. Lisäopetusta on järjestetty lähinnä peruskouluissa<br />
tai kansanopistoissa. Käytetyissä tilastoissa<br />
on mukana peruskoulussa järjestetty lisäopetus.<br />
Pienenevät ikäluokat merkitsevät kasvukeskuksen<br />
ulkopuolella lukioitten lakkauttamisuhkaa. Lukiokoulutuksen<br />
saavutettavuus pyritään turvaamaan muun muassa verkko-opetusta<br />
kehittämällä ja muilla yhteistyöjärjestelyillä.<br />
- 126 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten suuri osuus peruskoulun päättäneistä haki lukioon tai ammatilliseen<br />
peruskoulutukseen samana vuonna?<br />
Lukioon ja ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuminen oli tavoitteiden mukaista<br />
Hakeutumisen laajuus oppilasmäärinä käy ilmi oheisesta<br />
taulukosta 23. Peruskoulun päättäneiden lukumäärään<br />
suhteutettu prosentuaalinen osuus näkyy taulukosta<br />
10. Peruskoulunsa päättäneiden yhteishaussa koulutukseen<br />
hakeutuneiden osuus oli 98-99 %. Ikäluokasta keskimäärin<br />
56 % haki lukiokoulutukseen. Vaihteluväli oli Oulun<br />
läänin 53 prosentista Etelä-Suomen 59 prosenttiin. Vastaavasti<br />
ammatillisen koulutuksen luvut olivat keskimäärin<br />
43 % ja vaihteluväli Etelä-Suomen 39 prosentista<br />
Oulun läänin 47 prosenttiin.<br />
Taulukko 23. Peruskoulun päättäneiden välitön hakeutuminen ja<br />
sijoittuminen koulutukseen vuosina 2003%2005<br />
- 127 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten suuri osuus peruskoulun päättäneistä jätti hakematta yhteishaussa?<br />
Yhteishaussa hakemattomien osuus oli kohtalaisen pieni, mutta<br />
läänikohtaisesti hakemattomien määrät vaihtelevat<br />
Yhteishaussa hakematta jättäneiden lukumäärä lääneittäin<br />
käy ilmi taulukosta 23, ja heidän ikäluokkaan suhteutettu<br />
osuutensa taulukosta 24. Vähiten hakematta jätettiin<br />
Itä-Suomen läänissä ja eniten Oulun läänissä. Man-<br />
ner-Suomen keskiarvoluku 1,8 alittui Länsi-Suomen, Lapin<br />
ja Itä-Suomen lääneissä. Kaikissa lääneissä tytöt jäivät<br />
koulutuksen ulkopuolelle poikia enemmän koko maassa.<br />
Taulukko 24. Koulutukseen hakeneiden, sijoittuneiden, hakemattomien, ulkopuolelle jääneiden<br />
sekä lisäopetuksessa aloittaneiden osuudet (%) peruskoulun päättäneistä vuosina 2003–2005<br />
- 128 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten suuri osuus pääsi koulutukseen samana vuonna?<br />
Peruskoulun jälkeen koulutukseen sijoittuminen oli melko hyvää<br />
Vuoden 2008 koulutustakuun tavoite, 96 %, perusopetuksen<br />
jälkeisestä välittömästä sijoittumisesta on melkein<br />
saavutettu: 0,1%2,6 prosenttiyksikön lisäys vuoden<br />
2005 tilanteeseen riittää tavoitteen täyttymiseksi. Trendi<br />
tarkastelujaksolla oli nouseva, ja Lapin läänissä koulutustakuun<br />
tavoite ylittyi 0,1 prosentilla. Suomessa lukioon<br />
sijoittui 52,8 % perusopetuksen päättäneistä oppilais-<br />
senä tavoitteena on ollut koko ikäluokan kouluttaminen<br />
ainakin yhteen ammatillisesti eriytyneeseen tutkintoon.<br />
Kaikki hakijat eivät kuitenkaan sijoittuneet välittömästi<br />
koulutukseen, vaikka toisen asteen koulutuksen aloituspaikkoja<br />
oli tarkastelujaksolla runsaasti yli peruskoulun<br />
päättävän ikäluokan määrän. Ulkopuolelle jäi tyttöjä selta.<br />
Vaihteluväli oli Oulun läänin 50,1 prosentista Lapin<br />
läänin 55,5 prosenttiin. Ammatillisen peruskoulutukseen<br />
sijoittuneiden määrä lääneissä oli lähes 39,9 %. Ääripäinä<br />
olivat Etelä-Suomen läänin 35,7 % ja Länsi-Suomen<br />
läänin 41,8 %. Etelä-Suomen läänissä perusopetuksen lisäopetuksen<br />
aloittaneiden osuus oli suurin. (Taulukko 24.)<br />
Jo keskiasteen koulu-uudistuksesta alkaen keskei-<br />
Miten suuri osuus peruskoulun jälkeen jäi lukiokoulutuksen,<br />
ammatillisen peruskoulutuksen tai lisäopetuksen ulkopuolelle?<br />
Peruskoulun jälkeen välittömästi kaikki oppilaat eivät sijoittuneet jatko-opintoihin<br />
keästi poikia enemmän (Kuva 60). Todennäköisenä syynä<br />
on tyttöjen vähäinen hakeutuminen ammatilliseen koulutukseen<br />
tai siellä vain muutamille suosikkialoille, kuten<br />
sosiaali- ja terveysalalle tai matkailu-, ravitsemus- ja kotitalousalalle.<br />
Tytöt onnistuivat poikia paremmin lukioaikeissaan<br />
Kuva 60. Toisen asteen<br />
koulutuksen ja lisäopetuksen<br />
ulkopuolelle jäävien<br />
osuudet sukupuolen mukaan<br />
vuonna 2005<br />
- 129 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten suuri osuus hakeneista pääsi haluamaansa koulutustyyppiin?<br />
Pääsy haluttuun koulutustyyppiin onnistui kohtalaisen hyvin<br />
ja pojat paremmin ammatillisissa toiveissaan. Toiveet haluttuun<br />
koulutustyyppiin pääsemisessä toteutuivat keskimäärin<br />
94-prosenttisesti ja kehitys koko maassa tarkaste-<br />
lujaksolla oli epäjatkuva niin lukio- kuin ammatillisen<br />
koulutuksen osalta (Kuvat 61 ja 62).<br />
Lukion ja ammatillisen koulutuksen oppilasraken-<br />
Kuva 61. Lukiokoulutukseen<br />
sijoittuneiden prosenttiosuudet<br />
lääneittäin<br />
Kuva 62. Ammatilliseen koulutukseen<br />
sijoittuneiden prosenttiosuudet<br />
lääneittäin<br />
- 130 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten koulutukseen sijoittuneiden sekä koulutuksen ulkopuolelle jääneiden<br />
sukupuolirakenne vaihteli koulutustyypeittäin?<br />
Eri koulumuotoihin sijoittumisessa ja koulutuksen ulkopuolelle<br />
jäämisessä oli sukupuolisidonnaisia eroja<br />
teet poikkesivat huomattavasti toisistaan. Tyttöjen osuus<br />
lukioissa oli noin 57 prosenttia ja poikien osuus ammatil-<br />
lisissa oppilaitoksissa noin 62 prosenttia. Läänien väliset<br />
erot olivat hyvin pieniä (Taulukko 25).<br />
Taulukko 25. Peruskoulun<br />
jälkeen<br />
toisen asteen koulutukseen<br />
sijoittuneiden<br />
% -osuudet<br />
hakeneista sukupuolen<br />
mukaan<br />
lääneissä vuosina<br />
2003%2005<br />
Aineisto sisältää Manner-Suomen tiedot ilman Ahvenanmaata.<br />
Tilastoissa ovat kaikki perusopetuksen päättäneet<br />
sekä suomen- että ruotsinkielisen perusopetuksen<br />
läpikäyneet oppilaat.<br />
Ruotsinkielisten oppilaiden sijoittumistiedoista on<br />
erillinen raportti.<br />
Koulutukseen sijoittumista tarkastellaan maakunnittain<br />
vuosina 2003-2005 virallisen tilastointipäivän (20.9)<br />
opiskelijamäärätietojen perusteella. Arviointi perustuu tilastojen<br />
pohjalta laskettuihin tunnuslukuihin. Vuoden 2004<br />
ja 2005 käytettyihin aineistoihin liittyy tilastointiin liittyvä<br />
epätarkkuus.<br />
- 131 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Sivistystoimentarkastaja, KT Päivi Kaaresvirta, puhelin 0205 166 074, paivi.kaaaresvirta@islh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, FM ja KK Elisa Suutala, puhelin 0205 177 698, elisa.suutala@llh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja, FM Anita Eskola, puhelin 0205 178 610, anita.eskola@olh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, Sosionomi, Tenho Laukkanen, puhelin 020 517 365, tenho.laukkanen@lslh.intermin.fi<br />
Erikoissuunnittelija, KM Tiina Mäkitalo, puhelin 0205 163 106, tiina.makitalo@eslh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986).<br />
Perusopetuslaki (628/1998).<br />
Asetus ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhteishakujärjestelmästä (1197/1998).<br />
Opetushallituksen tilastotietojen raportointipalvelu WERA.<br />
Etelä-Suomen lääninhallitus. Etelä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja<br />
117/2007.<br />
Itä-Suomen lääninhallitus. Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Itä-Suomen lääninhallituksen julkaisuja<br />
129/2007<br />
Lapin lääninhallitus. Lapin läänin peruspalvelujen tila 2006. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja 4/2007.<br />
Länsi-Suomen lääninhallitus. Länsi-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Länsi-Suomen lääninhallituksen julkaisuja<br />
1/2007.<br />
Oulun lääninhallitus. Oulun läänin peruspalvelujen tila 2006. Oulun lääninhallituksen julkaisuja 113/2007.<br />
Koulutus- ja tutkimus 2003%2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6.<br />
Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma 2006%2010. Opetusministeriön julkaisuja 2005:32.<br />
Tilastokeskuksen koulutustilastot 2003 – 2005<br />
Tilastokeskus. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset 2005<br />
- 132 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.1.3 Tillgång till svenskspråkig grundläggande utbildning<br />
SLUTSATSER<br />
ÅTGÄRDSFÖRSLAG<br />
Det glesa skolnätet medför längre skolresor för de<br />
svenskspråkiga eleverna än för de finskspråkiga i<br />
genomsnitt i landet. Andelen svenskspråkiga 7-12<br />
åringar, som bodde inom en fem kilometers radie från<br />
svenskspråkig skola var ca 90 procent. Endast drygt<br />
hälften av eleverna i ålderskategorin 13-15 år bodde<br />
inom fem kilometers avstånd från svenskspråkig skola.<br />
Motsvarande andelar i hela landet var över 90 procent<br />
respektive 70 procent. Tillgången till svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning har inte nämnvärt förändrats<br />
under de senaste åren.<br />
Det totala elevantalet är närmast oförändrat.<br />
Variationer i elevunderlaget mellan olika kommuner<br />
förekommer. Antalet elever i åk 1-6 har minskat med<br />
sex procent och i årskurserna 7-9 har elevantalet ökat<br />
med 12 procent. Eleverna i årskurs 1 inom den<br />
svenskspråkiga grundläggande utbildningen var 12<br />
procent färre jämfört med år 2001.<br />
Under tidsperioden 2001-2006 har fyra nya skolor<br />
grundats, åtta skolor har sammanslagits med annan<br />
skola och tio skolor dragits in.<br />
I fyra kommuner i Västra Finlands län överskrider man<br />
den lagstadgade tiden för elevernas skolresor med<br />
inberäknade väntetider åtminstone en dag i veckan.<br />
Endast en tredjedel av landets svensk- och<br />
tvåspråkiga kommuner hade en av fullmäktige<br />
godkänd plan för utvecklingen av skolnätet läsåret<br />
2006-07 eller på längre sikt<br />
Samtidigt som man drar upp riktlinjer för kommun- och<br />
servicestrukturen och utvecklar samarbetet mellan<br />
kommunerna bör man även uppmärksamma<br />
planeringen och ordnandet av de svenskspråkiga<br />
utbildningstjänsterna på ett ändamålsenligt sätt. Den<br />
grundläggande utbildningen skall i första hand ordnas<br />
som närservice på lokal basis så att eleverna kan gå i<br />
skola inom rimligt avstånd från hemmet.<br />
En samordning av de tvärsektoriella transporterna<br />
borde utvecklas inom kommunerna liksom också en<br />
koordinering av tidtabeller för färjor, förbindelsebåtar,<br />
bussar och taxi. Här bör även representanter för<br />
kommunernas skolväsende höras, så att behovet av<br />
skolskjutsar bättre kunde beaktas vid uppgörandet av<br />
tidtabellen. Elever som väntar på transport bör<br />
garanteras möjlighet till handledd sysselsättning och<br />
ansvarsfördelningen vid övervakningen av elever under<br />
väntetider i skolan i samband med<br />
skolskjutsarrangemang bör klargöras.<br />
För att garantera jämlikhet i tillgång till grundläggande<br />
utbildning oberoende av boningsort och språk bör även<br />
enspråkigt finska kommuner, som saknar<br />
svenskspråkig skola ha en plan för hur den<br />
svenskspråkiga utbildningen kan genomföras. I<br />
samband med informationen om skolanmälan bör<br />
kommunerna informera om hur utbild-ningen på<br />
svenska ordnas.<br />
För att skapa möjligheter att genomgå hela den<br />
grundläggande utbildningen på svenska inom rimligt<br />
avstånd från hemmet bör man särskilt i enspråkigt<br />
finska kommuner, där det finns ett tillräckligt stort antal<br />
svenskspråkiga elever, överväga fördelarna med en<br />
skola som omfattar enhetlig svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning i årskurserna 1-9.<br />
Inledning<br />
Länsstyrelserna har på uppdrag av<br />
undervisningsministeriet utrett förändringar i tillgången<br />
till grundläggande utbildning. Den aktuella utredningen<br />
berör utbud av samt tillströmning och tillgång till<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning.<br />
Alla har grundlagsenlig rätt till avgiftsfri<br />
grundläggande utbildning. Var och en skall ha rätt till<br />
undervisning utgående från sin förmåga och sina<br />
särskilda behov. Alla skall garanteras högklassiga<br />
utbildningsmöjligheter oberoende av kön, hemort, ålder,<br />
språk eller ekonomisk ställning. Målet är att säkra<br />
jämlika och högklassiga utbildningstjänster inom alla<br />
former av utbildning även om åldersklasserna minskar.<br />
Eleverna skall kunna gå i skola inom rimligt avstånd<br />
från hemmet så att stadganden i lagen om<br />
grundläggande utbildning uppfylls. Den grundläggande<br />
utbildningen skall ordnas så att kommunikationerna är<br />
så trygga och tidsmässigt korta för eleverna som<br />
möjligt.<br />
Kommunen är skyldig att ordna grundläggande<br />
utbildning för alla läropliktiga, som bor på dess område.<br />
Kommunen kan ordna utbildningstjänsterna själv eller i<br />
samråd med andra kommuner. För kommunernas<br />
samarbete kan en samkommun bildas. En kommun som<br />
- 133 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kriterier<br />
Frågeställningar<br />
Indikatorer<br />
God servicenivå<br />
Tillgång till<br />
svenskspråkig<br />
grundläggande<br />
utbildning<br />
Har det skett förändringar i<br />
tillgången till svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning?<br />
Andelen barn i<br />
läropliktsåldern med<br />
svenska som registrerat<br />
modersmål som bor inom<br />
5 km från svenskspråkig<br />
skola.<br />
Eleverna kan gå i skola<br />
inom rimligt avstånd från<br />
hemmet så att stadganden<br />
i lagen om grundläggande<br />
utbildning uppfylls.<br />
Uppfylls de i lagen om<br />
grundläggande utbildning<br />
stadgade tiderna för<br />
skolresans längd?<br />
Antalet skjutsberättigade<br />
elever för vilka skolresans<br />
längd överstiger de<br />
lagstadgade tiderna.<br />
Utbud av och<br />
tillströmning till<br />
svenskspråkig<br />
grundläggande<br />
utbildning<br />
Har utbud av och tillströmning<br />
till svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning<br />
förändrats?<br />
Har kommunerna en fastställd<br />
plan för<br />
utvecklandet av skolnätet?<br />
Antalet svenskspråkiga<br />
skolor, antalet elever och<br />
skolornas storlek enligt<br />
elevantal.<br />
.Antalet kommuner med<br />
en fastställd plan för<br />
utvecklandet av skolnätet<br />
för år 2006-2007 och<br />
framöver<br />
har såväl finsk- som svenskspråkiga invånare är skyldig<br />
att ordna grundläggande utbildning separat för vardera<br />
språkgruppen.<br />
Uppgifterna som berör förändringar i utbud av<br />
samt tillströmning och tillgång till svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning åren 2001-2006 är baserade<br />
på Statistikcentralens uppgifter kompletterade med en<br />
till kommunerna riktad enkät. Uppgifterna om antalet<br />
skolor och skolornas storlek enligt elevantal för Västra<br />
Finlands län baserar sig på länsstyrelsens statistik.<br />
Utredningen omfattar inte specialskolorna.<br />
I Finland var 289 609 personer registrerade som<br />
svenskspråkiga (5,5 procent), enligt statistikcentralens<br />
uppgifter 31.12.2006. Av dessa var 51 366 mellan 0-14<br />
år. I landet fanns 44 tvåspråkiga och tre helt<br />
svenskspråkiga kommuner. Enligt Statistikcentralens<br />
uppgifter (2005) om den svenskspråkiga befolkningens<br />
förekomst i Södra och Västra Finlands län kan man<br />
konstatera att det i 136 enspråkigt finska kommuner,<br />
som saknade svenskspråkig grundläggande utbildning,<br />
fanns sammanlagt 1 149 barn i åldern 7-15 år med<br />
svenska som registrerat modersmål. De svenskspråkiga<br />
skolorna är fördelade på totalt 55 kommuner.<br />
- 134 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Har det skett förändringar i tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning?<br />
Tillgången till svenskspråkig grundläggande utbildning har inte nämnvärt förändrats<br />
Det glesa skolnätet medför<br />
längre skolresor för de<br />
svenskspråkiga eleverna än för de<br />
finskspråkiga i genomsnitt i landet.<br />
Andelen svenskspråkiga 7-12 åringar,<br />
som bodde inom en fem kilometers<br />
radie från skolan var ca 90 procent<br />
och drygt hälften av barnen i<br />
ålderskategorin 13-15 bodde inom<br />
fem kilometers avstånd från<br />
svenskspråkig skola. Motsvarande<br />
andelar då det gäller hela landet var<br />
över 90 procent för 7-12- åringarna<br />
och över 70 procent för 13-15-<br />
åringarna. Andelen svenskspråkiga<br />
barn som bodde inom fem kilometer<br />
från svenskspråkig skola uppvisade<br />
dock stora regionala skillnader. Till<br />
exempel bodde endast 72 procent av<br />
antalet 7-12 åringar i Egentliga<br />
Finland inom en fem kilometers radie<br />
från skolan och i Österbotten 41<br />
procent av 13-15 åringarna.<br />
Elevupptagningsområdena<br />
inom den svenskspråkiga<br />
grundläggande utbildningen omfattar<br />
ofta flere kommuner och går i vissa<br />
fall såväl över gränserna för<br />
ekonomiska regioner som över<br />
landskapsgränser. En förhållandevis<br />
större andel av de svenskspråkiga<br />
barnen än av de finskspråkiga gick i<br />
skola i annan kommun än där de var<br />
bosatta. Enligt kommunernas<br />
uppgifter hösten 2006 gick<br />
sammanlagt ca två procent av de<br />
svenskspråkiga eleverna i åk 1-6 och<br />
ca 15 procent av eleverna i åk 7-9 i<br />
skola i annan kommun än den, där de<br />
var bosatta. Av de svenskspråkiga<br />
eleverna som intagits eller överförts<br />
till specialundervisning gick tio<br />
procent i skola i annan kommun. För<br />
den övervägande majoriteten av de<br />
svenskspråkiga eleverna som gick i<br />
skola i annan kommun grundade sig<br />
skolgången på avtal mellan<br />
kommunerna.<br />
BILD 1. SVENSKSPRÅKIGA SKOLOR INOM GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING 2006 SAMT 7-15 ÅRINGAR, MED SVENSKA SOM<br />
REGISTRERAT MODERSMÅL ÅR 2005<br />
- 135 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Uppfylls de i lagen om grundläggande utbildning stadgade tiderna för skolresans längd?<br />
I totalt fyra kommuner överskred man den lagstadgade tiden för elevernas skolresor<br />
med inberäknade väntetider åtminstone en dag i veckan<br />
Enligt den enkätförfrågan som gjordes till<br />
utbildningsanordnarna hade totalt 11 623 elever eller ca<br />
37 procent av det totala antalet svenskspråkiga elever, i<br />
kommuner med svenskspråkig skola, rätt till skolskjuts.<br />
Resultatet blir tyvärr missvisande eftersom<br />
undersökningen omfattade enbart kommuner med<br />
svenska skolor. Uppgifter om de elevers skolresor, vilka<br />
är registrerade som svenskspråkiga men är bosatta i<br />
finskspråkiga randkommuner och går i svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning, finns inte med i resultatet.<br />
Andelen skolskjutsberättigade elever i hela landet<br />
var vid samma tidpunkt 22 procent. Jämförelsematerial<br />
från tidigare år saknas eftersom den officiella statistiken<br />
inte omfattar uppdelning av antalet skjutsberättigade<br />
elever enligt skolans språk.<br />
I totalt fyra kommuner, tre i Egentliga Finland och<br />
en i Österbotten, överskred man den lagstadgade tiden<br />
för elevernas skolresor med inberäknade väntetider<br />
åtminstone en dag i veckan. Som orsak till de<br />
tidsmässigt överlånga skolresorna uppgav kommunerna<br />
i Egentliga Finland att det handlade om elever, som<br />
bodde i skärgården och att eleverna fick långa<br />
väntetider beroende på att läsordningen inte stämde<br />
överens med förbindelsebåtens tidtabell och att<br />
transporten vintertid inte kunde skötas med taxibåt. I<br />
Södra Finlands län hade tiderna för skolresorna hållits<br />
inom föreskrivna gränser.<br />
Har utbud av och tillströmning till svenskspråkig grundläggande utbildning förändrats?<br />
Det totala elevantalet i de svenskspråkiga skolorna är närmast oförändrat<br />
År 2006 fanns det sammanlagt 274 skolor inom<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning i Södra och<br />
Västra Finlands län med totalt 31 786 elever i<br />
årskurserna 1-9. Av dessa ordnade 229 skolor<br />
undervisning för årskurserna 1-6 och 34 skolor för<br />
årskurserna 7-9. Antalet skolor med årskurserna 1-9 var<br />
sammanlagt 11 till antalet. I Jyväskylä och Tavastehus<br />
fanns en svenskspråkig undervisningsgrupp i en<br />
finskspråkig skola. Därutöver fanns sammanlagt 12<br />
specialskolor.<br />
Totalt sett har elevantalet i de svenskspråkiga<br />
skolorna jämfört med 2001 minskat med 0,2 procent<br />
(tabell 1). Antalet elever i åk 1-6 har minskat med ca<br />
sex procent. Det stadigt ökade elevantalet i de<br />
svenskspråkiga skolorna i åk 1-6 fram till år 2003<br />
återspeglas i det stora antalet elever i årskurserna 7-9,<br />
där eleverna år 2006 var ca 12 procent fler jämfört med<br />
år 2001. Stora variationer i elevantalet förekom mellan<br />
landskapen. I Egentliga Finland kan man se en ökning<br />
av det totala antalet elever inom den grundläggande<br />
utbildningen med ca fem procent och i Nyland med två<br />
procent.<br />
Elevtillströmningen i årskurs 1 inom den<br />
svenskspråkiga grundläggande utbildningen har minskat<br />
med 12 procent jämfört med år 2001. I Västra Finlands<br />
län hade elevantalet i årskurs 1 sjunkit med ca 17<br />
procent och i Södra Finlands län med åtta procent. I<br />
Österbotten hade antalet elever i årskurs 1 minskat med<br />
hela 18 procent och i Egentliga Finland med 12 procent<br />
och i Nyland med tio procent. Det minskade antalet<br />
elever i åk 1 kommer framöver att inverka på det<br />
sammanlagda elevantalet i de svenskspråkiga skolorna<br />
med årskurserna 1-6. Variationer mellan kommunerna<br />
förekommer dock.<br />
Skillnaden mellan antalet elever i årskurs 1 och<br />
antalet 7-åringar, som enligt statistikcentralen är<br />
registrerade som svenskspråkiga har under de senaste<br />
åren varit märkbar. Den svenskspråkiga grundläggande<br />
utbildningen i hela landet har årligen fått ett<br />
elevtillskott motsvarande sex-åtta procent av elever<br />
registrerade med finska eller annat språk som<br />
modersmål.<br />
Under tidsperioden 2001-2006 har fyra helt nya<br />
skolor med årskurserna 1-6 grundats, en i Österbotten,<br />
två i Nyland och en i Päijänne-Tavastland. Åtta<br />
svenskspråkiga skolor med årskurserna 1-6 har<br />
sammanslagits med annan skola och tio skolor har<br />
dragits in. Av de indragna skolorna fanns nio i Västra<br />
Finlands län. I tre skärgårdskommuner i Egentliga<br />
Finland har man sammanslagit skolor med årskurserna<br />
1-6 och 7-9 till skolor som omfattar årskurserna 1-9.<br />
Ungefär 35 procent av de svenskspråkiga<br />
skolorna i Södra och Västra Finlands län har haft under<br />
50 elever (tabell 2). Ca tio procent av samtliga<br />
- 136 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
svenskspråkiga elever inom grundläggande utbildning<br />
har gått i dessa skolor. Såväl antalet skolor med över<br />
100 elever som andelen elever i dessa har varit relativt<br />
konstant under de senaste åren. En något större andel av<br />
eleverna gick år 2006 i skolor med över 300 elever<br />
jämfört med år 2001. Detta beror främst på det ökade<br />
antalet elever i årskurserna 7-9.<br />
Antalet svenskspråkiga barn i enspråkigt finska<br />
kommuner har ökat. I sammanlagt 136 enspråkigt finska<br />
kommuner i Södra och Västra Finlands län, vilka<br />
saknade svenskspråkig grundläggande utbildning, fanns<br />
sammanlagt 1 149 barn i åldern 7-15 år med svenska<br />
som registrerat modersmål. Detta var en ökning med tio<br />
procent jämfört med år 2001.<br />
En kommun som har både finsk- och<br />
svenskspråkiga invånare är skyldig att ordna<br />
grundläggande utbildning separat för vardera<br />
språkgruppen. Enligt enkätförfrågan var det i första<br />
hand de enspråkigt finska kommuner som sedan länge<br />
haft ett etablerat samarbete med närliggande svenskoch<br />
tvåspråkiga kommuner, som också uppgett att man<br />
informerat om möjligheterna att välja svenskspråkig<br />
utbildning. I många enspråkigt finska kommuner<br />
saknades denna information helt.<br />
TABELL 1. FÖRÄNDRINGAR I ELEVANTALET INOM DEN SVENSKSPRÅKIGA GRUNDLÄGGANDE UTBILDNINGEN EN-<br />
LIGT LANDSKAP I SÖDRA OCH VÄSTRA FINLANDS LÄN ÅREN 2001OCH 2006<br />
TABELL 2. ANTAL SVENSKSPRÅKIGA SKOLOR INOM DEN GRUNDLÄGGANDE UTBILDNINGEN ENLIGT STORLEK OCH<br />
ELEVMÄNGD ÅR 2001 OCH 2006<br />
Källa: Statistikcentralen och länsstyrelsens statistik i Västra Finlands län<br />
* Tabellen omfattar inte de svenskspråkiga undervisningsgrupperna i de finskspråkiga skolorna i Jyväskylä och Tavastehus<br />
- 137 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Har kommunerna en fastställd plan för utvecklandet av skolnätet?<br />
Endast en fjärdedel av de svensk- och tvåspråkiga kommunerna hade en av fullmäktige<br />
godkänd plan för utvecklingen av skolnätet<br />
Endast 14 kommuner av de 47 svensk- och<br />
tvåspråkiga kommunerna uppgav att de hade en av<br />
fullmäktige godkänd plan för utvecklingen av skolnätet<br />
läsåret 2006-2007 eller på längre sikt. År 2004 gjordes<br />
en förfrågan till kommunerna om man utarbetat grunder<br />
för skolnedläggning. Då uppgav endast fem kommuner<br />
att man hade formulerat kriterier för när beslut om<br />
nedläggning av en skola skall göras. I de flesta<br />
kommuner som ännu inte fastsällt en plan som berör<br />
skolnätet pågår arbetet med att utarbeta riktlinjer som<br />
grund för utvecklandet av kommunens skolnät inom den<br />
grundläggande utbildningen.<br />
UTVÄRDERINGSGRUPP<br />
Inspektör för bildningsväsendet, PeM Gunilla Sandler tfn 0204 176 172<br />
gunilla.sandler@lslh.intermin.fi<br />
Specialplanerare, PM, Marita Lindqvist-Lagerbohm, tfn 0205 163 125<br />
marita.lindqvist-lagerbohm@eslh.intermin.fi<br />
KÄLLOR<br />
Finlands grundlag 731/1999<br />
Lag om grundläggande utbildning 628/1998<br />
Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2005, Utbildningsstyrelsen 2006<br />
Basservicen i Södra Finlands län 2006, länsstyrelsens i Södra Finlands län publikationer 117/2007<br />
Basservicen i Västra Finlands län 2006, länsstyrelsens i Västra Finlands län publikationer 1/2007<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> peruspalvelujen <strong>tilasta</strong> 2005. Sisäasiainministeriön julkaisut 27/2006<br />
Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma 2006-2010. Opetusministeriön julkaisuja 2005:32<br />
Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse till riksdagen. Undervisningsministeriets publikationer 2006:25<br />
Statsrådets redogörelse om utbildningspolitik. Kulturutskottets betänkande 12/2006 rd<br />
Utbildning och forskning 2003 – 2008. Utvecklingsplan. Undervisningsministeriets publikationer 2004:6<br />
Statistikcentralen. Antal 0-15 åringar enligt registrerat språk år 2001 och år 2005<br />
Statistikcentralen. Skolornas elevantal inom grundläggande utbildning åren 2001-2006<br />
Statistikcentralen. Grundade, nedlagda och sammanslagna skolor inom grundläggande utbildning åren 2001- 2006<br />
Statistikcentralen. Befolkningsuppgifter L03v2005 /31.12.2005<br />
Statistikcentralen. Utbildningsstyrelsens rapporteringstjänst WERA<br />
- 138 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.1.4 PLACERING I FORTSATT UTBILDNING EFTER AVSLUTAD<br />
SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING<br />
SLUTSATSER<br />
ÅTGÄRDSFÖRSLAG<br />
Målet enligt utbildningsgarantin att 96 % placerar sig i<br />
gymnasium, yrkesutbildning eller<br />
påbyggnadsundervisning samma år som<br />
grundläggande utbildning avslutats har sammantaget<br />
uppfyllts i alla regioner. I Södra Finlands län har dock<br />
förhållandevis färre påbörjat examensinriktad<br />
utbildning på andra stadiet jämfört med hela<br />
Svenskfinland, hela landet och jämfört med nationella<br />
mål.<br />
Gymnasiebenägenheten är fortsättningsvis mycket<br />
hög i huvudstadsregionen. Bland elever som kommer<br />
från skolor i Öst- och Västnyland och i Österbotten<br />
understiger däremot andelen placerade i gymnasium<br />
och överstiger andelen placerade i yrkesutbildning<br />
märkbart motsvarande andelar i hela landet samt<br />
jämfört med enligt utbildningsgarantin uppställda<br />
nationella mål.<br />
Flickorna är fortsättningsvis i klar majoritet i<br />
gymnasierna och pojkarna inom yrkesutbildningen.<br />
Fördelningen mellan könen i olika former av utbildning<br />
har inte utjämnats. Regionalt sett har skillnaderna<br />
snarare ökat. Flickorna placerar sig i regel oftare i den<br />
utbildning de prioriterat vid ansökan.<br />
Målet att 97 % ansöker om studieplats samma år som<br />
grundläggande utbildning avslutats har uppfyllts.<br />
Eleverna bör få aktuell, lättillgänglig och objektiv<br />
information om arbetslivet och arbetsmarknaden som<br />
stöd i det egna valet av fortsatt utbildning.<br />
Vårdnadshavarna bör i större grad tas med i<br />
handledningsprocessen.<br />
Antalet elever som avslutat svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning har ökat och kommer<br />
framöver att ytterligare öka något. Antalet studieplatser<br />
inom yrkesutbildningen bör utökas i<br />
huvudstadsregionen. I Egentliga Finland bör finnas<br />
möjligheter att delta i påbyggnadsundervisning.<br />
Elever som inte påbörjat eller som avbrutit en<br />
utbildning bör följas upp eftersom risken för utslagning<br />
är överhängande. Systematiska tvärsektoriella<br />
stödåtgärder bör ytterligare utvecklas. En särskild<br />
utredning som berör ungdomar, som avbryter sina<br />
studier utan att inleda annan utbildning, bör göras.<br />
Den officiella uppföljningsstatistiken bör uppgöras på<br />
enhetlig och språklig grund och uppdateras i snabbare<br />
takt.<br />
Handledningen inom den grundläggande utbildningen<br />
bör tydligare fokuseras på frågor som berör<br />
utbildningsmässig jämlikhet och jämställdhet mellan<br />
könen. Könsperspektivet bör uppmärksammas på alla<br />
nivåer inom utbildningen och integreras i<br />
lärarfortbildningen. En närmare utredning som berör<br />
könsrelaterade skillnader inom såväl yrkes- som<br />
gymnasieutbildningen bör göras.<br />
- 139 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kriterier<br />
Frågeställningar<br />
Indikatorer<br />
God servicenivå<br />
Förverkligande av<br />
utbildningsgarantin<br />
Hur har elever placerat sig i<br />
fortsatt utbildning samma år<br />
som de avslutat svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning?<br />
Andelen som ansökt och<br />
placerat sig i<br />
gymnasieutbildning,<br />
yrkesutbildning och<br />
påbyggnadsundervisning<br />
(åk 10) inom<br />
grundläggande utbildning<br />
samma år som<br />
grundläggande utbildning<br />
avslutats<br />
Minst 96 % påbörjar utbildning i<br />
gymnasium, yrkesinriktad<br />
grundutbildning eller<br />
påbyggnadsundervisning samma<br />
år som grundläggande utbildning<br />
avslutats*<br />
Minst 97 % ansöker till utbildning<br />
på andra stadiet samma år som<br />
grundläggande utbildning<br />
avslutats*<br />
38,5 % påbörjar yrkesutbildning,<br />
54,5 % gymnasieutbildning och<br />
2,5 % påbyggnadsundervisning<br />
samma år som grundläggande<br />
utbildning avslutats**<br />
Jämställdhet mellan<br />
könen<br />
Finns det skillnader i flickors<br />
och pojkars placering i<br />
utbildning?<br />
Andelen placerade flickor<br />
och pojkar i olika former<br />
av utbildning på andra<br />
stadiet och i förhållande till<br />
ansökningar<br />
En jämn fördelning mellan könen<br />
i placering i olika former av<br />
utbildning på andra stadiet<br />
förverkligas. Skillnader mellan<br />
könen då det gäller placering i<br />
förhållande till ansökningar<br />
förekommer ej<br />
* Målet definierat i undervisningsministeriets plan för utbildning och forskning åren 2003-2008 (UVM 2004)<br />
** Målet definierat för år 2006 i undervisningsministeriets verksamhets- och ekonomiplan (Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011) (UVM 2007)<br />
Inledning<br />
Länsstyrelserna har på uppdrag av<br />
undervisningsministeriet utrett hur elever placerat sig i<br />
fortsatt utbildning samma år som de avslutat<br />
grundläggande utbildning och hur målen i enlighet med<br />
utbildningsgarantin uppfyllts.<br />
Vid landets svenskspråkiga skolor avslutade år<br />
2005 sammanlagt 3487 elever sin grundläggande<br />
utbildning. (Tabell 3) Antalet elever som avslutat<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning har ökat under<br />
de senaste åren och kommer fram till år 2012 att<br />
ytterligare öka något. Fram till år 2015 kommer antalet<br />
att vara större än år 2000. Efter avslutad grundläggande<br />
utbildning har eleverna möjlighet att via gemensam<br />
ansökan söka till gymnasium eller yrkesinriktad<br />
grundutbildning.<br />
I landet fanns år 2006 sammanlagt 34<br />
svenskspråkiga gymnasier och 16 utbildningsanordnare<br />
som gav svenskspråkig yrkesinriktad grundutbildning.<br />
Därutöver ordnade även sex folkhögskolor<br />
svenskspråkig yrkesinriktad grundutbildning. Årligen<br />
erbjuds drygt 4000 platser inom utbildning på andra<br />
stadiet. Dessa söks också av andra än de som samma år<br />
avslutat grundläggande utbildning. Svenskspråkig<br />
påbyggnadsundervisning inom grundläggande<br />
- 140 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
utbildning (åk10) erbjöds av tre kommuner och fem<br />
folkhögskolor.<br />
Alla har grundlagsenlig rätt att enligt sin förmåga<br />
och sina särskilda behov få även annan än<br />
grundläggande utbildning. Alla skall garanteras rätt till<br />
högklassiga utbildningsmöjligheter oberoende av kön,<br />
hemort, ålder, språk eller ekonomisk ställning. Enligt<br />
lagen om jämställdhet mellan män och kvinnor skall<br />
myndigheter, läroanstalter samt andra samfund som har<br />
ansvar för utbildning och undervisning se till att kvinnor<br />
och män har lika möjlighet till utbildning och<br />
avancemang inom yrket samt att undervisningen,<br />
forskningen och läromedlen stöder jämställdheten<br />
mellan könen.<br />
Enligt undervisningsministeriets utvecklingsplan<br />
för åren 2003-2008 är målet att skapa en<br />
utbildningsgaranti enligt vilken hela åldersklassen<br />
bereds möjligheter till fortsatta studier efter avslutad<br />
grundläggande utbildning. För år 2008 har man angett<br />
som mål att minst 96 % påbörjar gymnasium,<br />
yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning samma år<br />
som grundläggande utbildning avslutats. Särskild<br />
uppmärksamhet ägnas en jämnare fördelning mellan<br />
könen bland dem som påbörjar yrkesutbildning eller<br />
gymnasieutbildning. I undervisningsministeriets<br />
verksamhets- och ekonomiplan för åren 2008-2011 har<br />
man preciserat utbildningsgarantin för år 2006 enligt<br />
vilken minst 38,5 % placerar sig i yrkesutbildning, 54,5<br />
% i gymnasium och 2,5 % i påbyggnadsundervisning.<br />
Materialet i den aktuella utredningen baserar sig<br />
på Statistikcentralens uppgifter om sökande och<br />
placerade i olika former av utbildning samma år som de<br />
avslutat svenskspråkig grundläggande utbildning.<br />
Inexakthet kan förekomma i det officiella statistiska<br />
materialet. Med detta förbehåll jämförs uppgifterna<br />
inom Svenskfinland, med hela landet och i förhållande<br />
TABELL 3. ANTALET SÖKANDE OCH PLACERADE I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ<br />
ANDRA STADIET SAMMA ÅR SOM SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION<br />
DÄR SKOLAN INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN ÅREN 2003-2005<br />
Källa: Statistikcentralen<br />
HUR HAR ELEVER PLACERAT SIG I FORTSATT UTBILDNING SAMMA ÅR SOM DE<br />
AVSLUTAT SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING?<br />
Tydliga regionala skillnader i placering i olika former av utbildning<br />
till den uttalade utbildningsgarantin.<br />
I Svenskfinland förekom tydliga regionala skillnader i<br />
placering i olika former av utbildning på andra stadiet..<br />
Trots att andelen placerade i yrkesutbildning ökat något<br />
i huvudstadsregionen var gymnasiebenägenheten här<br />
fortsättningsvis mycket hög. Bland elever som kom från<br />
skolor i Öst- och Västnyland och i Österbotten<br />
understeg däremot andelen placerade i gymnasium och<br />
översteg andelen placerade i yrkesutbildning märkbart<br />
motsvarande andelar i hela landet och jämfört med<br />
enligt utbildningsgarantin uppställda nationella mål.<br />
Målet att 96 % placerar sig i antingen gymnasium,<br />
yrkesutbildning eller påbyggnadsundervisning samma år<br />
som de avslutat sin grundläggande utbildning har<br />
- 141 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
sammantaget uppfyllts i alla regioner i Svenskfinland.<br />
År 2005 påbörjade totalt 97 % antingen<br />
gymnasieutbildning, yrkesutbildning eller<br />
påbyggnadsundervisning. I Södra Finlands län har en<br />
förhållandevis större andel fortsatt inom<br />
påbyggnadsundervisning (5,5 %) jämfört med Västra<br />
Finlands län (1,9 %). I Egentliga Finland har<br />
påbyggnadsundervisning överhuvudtaget inte ordnats.<br />
Enligt de preciserade målen för<br />
utbildningsgarantin för år 2006 påbörjar minst 54,5 %<br />
gymnasieutbildning och minst 38,5 % yrkesutbildning<br />
samma år som grundläggande utbildning avslutats. Av<br />
figur 2 framgår de regionala avvikelserna från de i<br />
enlighet med utbildningsgarantin uttalade målen som<br />
berör placering i olika former av utbildning på andra<br />
stadiet.<br />
I huvudstadsregionen har den höga<br />
gymnasiebenägenheten fortsatt. Här har årligen över 70<br />
% påbörjat gymnasieutbildning samma år som de<br />
avslutat sin grundläggande utbildning. I motsvarande<br />
grad har andelen placerade i yrkesutbildning understigit<br />
20 %. Bland elever, som kommit från skolor i Öst- och<br />
Västnyland, har andelen placerade i yrkesutbildning<br />
däremot årligen ökat från 36 % år 2003 till 44 % år<br />
2005 och i Österbotten från 43 % till 45 %. (Figur 3)<br />
Detta översteg klart de enligt utbildningsgarantin<br />
uttalade målen. Andelen placerade i gymnasium har<br />
såväl i Väst- och Östnyland som i Österbotten däremot<br />
minskat till under hälften och understeg således tydligt<br />
medeltalet för hela landet och de nationella målen.<br />
Detta gällde även kommunerna i Egentliga Finland med<br />
undantag av Åbo där gymnasiebenägenheten fortfarande<br />
var hög. I hela landet placerade sig år 2005 sammanlagt<br />
53,3 % i gymnasium och 39,4 % i yrkesutbildning<br />
samma år som grundläggande utbildning avslutats.<br />
Bland dem som avslutat svenskspråkig<br />
grundläggande utbildning i Södra Finlands län har en<br />
förhållandevis större andel (8,1 %) inte påbörjat någon<br />
form av examensinriktad utbildning på andra stadiet<br />
jämfört med hela Svenskfinland (6,7 %). I Österbotten<br />
var motsvarande andel 5,7 %. I enlighet med målen som<br />
berör utbildningsgarantin har man för år 2006 räknat<br />
med att 7 % inte påbörjar en examensinriktad utbildning<br />
på andra stadiet samma år som de avslutat sin<br />
grundläggande utbildning.<br />
År 2005 ansökte 97,7 % av landets<br />
svenskspråkiga elever om en studieplats på andra stadiet<br />
samma år som de avslutat sin grundläggande utbildning.<br />
Under hela den aktuella granskningsperioden 2003-<br />
2005 har andelen som ansökt till utbildning överstigit<br />
det nationella målet 97 % med smärre regionala<br />
variationer.<br />
FIGUR 2. AVVIKELSER I ANDELEN PLACERADE I OLIKA FORMER AV EXAMENSINRIKTAD UTBILD-<br />
NING PÅ ANDRA STADIET ÅR 2005 BLAND DEM SOM SAMMA ÅR AVSLUTAT GRUNDLÄGGANDE UT-<br />
BILDNING I FÖRHÅLLANDE TILL NATIONELLA MÅL SOM BERÖR UTBILDNINGSGARANTIN ÅR 2006*<br />
Källor: Statistikcentralen<br />
Undervisningsministeriet (2007): Mål för utbildningsgarantin år 2006: minst 54,5 % placerar sig i gymnasieutbildning och minst 38,5 % i yrkesinriktad<br />
grundutbildning samma år som grundläggande utbildning avslutats.<br />
- 142 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
FIGUR 3. ANDELEN PLACERADE I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET SAMMA ÅR SOM SVENSKS-<br />
PRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN INOM GRUNDLÄGGAN-<br />
DE UTBILDNING ÄR BELÄGEN ÅREN 2003-2005<br />
Källa: Statistikcentralen<br />
FINNS DET SKILLNADER I FLICKORS OCH POJKARS PLACERING I FORTSATT UTBILDNING?<br />
Fördelningen mellan pojkar och flickor i olika former av utbildning har inte<br />
utjämnats - de regionala skillnaderna har snarare förstärkts<br />
Av samtliga som år 2005 påbörjat<br />
gymnasieutbildning av dem, som samma år avslutat<br />
svenskspråkig grundläggande utbildning, var flickorna<br />
fortfarande i klar majoritet (59,9 %) medan<br />
motsvarande andel pojkar var 40,1 % (figur 4). Inom<br />
yrkesutbildningen var andelen pojkar 66,5 % och<br />
andelen flickor 33,5 % Fördelningen har inte utjämnats<br />
under de tre senaste åren. I Österbotten och i Väst- och<br />
Östnyland har målet att uppnå en jämnare fördelning<br />
mellan könen i olika former av utbildning snarare gått i<br />
motsatt riktning. Här har den ökade andelen som<br />
påbörjat yrkesutbildning i betydligt högre grad utgjorts<br />
av pojkar.<br />
Av de pojkar som angett gymnasium som<br />
förstahandsönskemål har årligen ca 8-9 % inte placerat<br />
sig i gymnasieutbildning. Bland flickorna var<br />
motsvarande andel 4-5 % (figur 5). Under åren 2003-<br />
2004 har däremot antalet placerade i yrkesutbildning<br />
sammantaget överstigit antalet förstahandsansökningar.<br />
De ökade ansökningarna till yrkesutbildning överlag<br />
ledde år 2005 emellertid till att ett flertal såväl flickor<br />
som pojkar inte placerade sig i yrkesutbildning i<br />
enlighet med förstahandsönskemål. Situationen i<br />
regionerna återspeglar ansöknings- och<br />
placeringstrenderna bland flickor och pojkar inom olika<br />
former av utbildning. Då det gäller yrkesutbildning kan<br />
de regionala variationerna ha berott på att vissa<br />
utbildningar varit populära och lockat många sökande. I<br />
- 143 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
vissa fall kan det bero på att antagningen baserade sig<br />
på urvalsprov.<br />
Att pojkar i mindre grad deltar i<br />
gymnasieutbildning och i högre grad avbryter<br />
yrkesutbildning har setts som en utmaning då det gäller<br />
främjandet av jämlika utbildningsmöjligheter. (Tabell 3)<br />
Flickor och pojkar gör emellertid fortsättningsvis<br />
traditionsbundet könsrelaterade studieval. Flickor kan<br />
även uppfatta att de har ett snävare utbud av<br />
studiemöjligheter att välja mellan då det gäller<br />
yrkesutbildning på andra stadiet.<br />
FIGUR 4. ANDELEN<br />
SOM PÅBÖRJAT OLI-<br />
KA FORMER AV EXA-<br />
MENSINRIKTAD UT-<br />
BILDNING PÅ ANDRA<br />
STADIET ÅR 2005 AV<br />
DE FLICKOR OCH PO-<br />
JKAR SOM SAMMA ÅR<br />
AVSLUTAT SVENSKS-<br />
PRÅKIG GRUNDLÄG-<br />
GANDE UTBILDNING<br />
ENLIGT DEN REGION<br />
DÄR SKOLAN INOM<br />
GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING ÄR BE-<br />
LÄGEN<br />
Källa: Statistikcentralen<br />
FIGUR 5. ANDELEN<br />
SOM PÅBÖRJAT<br />
OLIKA FORMER AV<br />
EXAMENSINRIKTAD<br />
UTBILDNING PÅ<br />
ANDRA STADIET ÅR<br />
2005 AV DE<br />
FLICKOR OCH POJ-<br />
KAR SOM SAMMA<br />
ÅR AVSLUTAT<br />
SVENSKSPRÅKIG<br />
GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING EN-<br />
LIGT DEN REGION<br />
DÄR SKOLAN INOM<br />
GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING ÄR<br />
BELÄGEN<br />
Källa: Statistikcentralen<br />
- 144 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
TABELL 3. PLACERADE FLICKOR OCH POJKAR I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET<br />
I FÖRHÅLLANDE TILL PRIORITERAD UTBILDNINGSFORM VID GEMENSAM ANSÖKAN SAMMA ÅR SOM<br />
SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN<br />
INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN<br />
Källa: Statistikcentralen<br />
UTVÄRDERINGSGRUPP<br />
Specialplanerare, PM Marita Lindqvist-Lagerbohm, Länsstyrelsen i Södra Finlands län, tfn 0205 163 125,<br />
marita.lindqvist-lagerbohm@eslh.intermin.fi<br />
Inspektör för bildningsväsendet, FM Carola Bryggman, Länsstyrelsen i Västra Finlands län,<br />
tfn 0205 172 082, carola.bryggman@lslh.intermin.fi<br />
KÄLLOR<br />
Finlands grundlag 731/1999<br />
Gymnasielag 629/1998<br />
Lag om yrkesutbildning 630/1998<br />
Lag om jämställdhet mellan kvinnor och män 609/1986<br />
Utbildning och forskning 2003-2008. Utvecklingsplan. Undervisningsministeriets publikationer 2004:7<br />
Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma 2008-2011. Opetusministeriön julkaisuja 2007:3<br />
Statsrådets utbildningspolitiska redogörelse till riksdagen. Undervisningsministeriets publikationer 2006:25<br />
Statistikcentralen. Ansökningar och placerade i fortsatt utbildning samma år som grundläggande utbildning<br />
avslutats åren 2003-2005.<br />
Statistikcentralen. Utbildningsstyrelsens rapporteringstjänst WERA<br />
Folkhögskolornas statistik över deltagare i påbyggnadsundervisning åren 2003-2005<br />
- 145 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.2 Kirjastotoimi<br />
7.2.1. Kirjastotoimen henkilöresurssien määrän ja laadun kehitys<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Kirjastojen henkilöstömäärä ei ole kehittynyt<br />
monipuolistuvien ja erikoistuvien tehtävien edellyttämällä<br />
tavalla. Lähes joka kolmannen kirjaston palvelutaso<br />
on henkilöstömäärällä mitattuna heikko, kolmanneksella<br />
se on tyydyttävä ja neljänneksellä hyvä.<br />
Kirjastoasetuksella määritellyt henkilökunnan<br />
kelpoisuusvaatimukset täyttyvät yhdeksässä kirjastossa<br />
kymmenestä.<br />
Kirjastojen riittämättömät henkilöstöresurssit heikentävät<br />
kansalaisten tasavertaisia mahdollisuuksia saada<br />
laadukkaita kirjastopalveluja. Alueelliset erot ovat<br />
kasvaneet ja uhkaavat väestökatoalueilla kasvaa<br />
edelleen kirjastohenkilöstön eläköitymisen myötä.<br />
Kirjastotoimesta vastaavan tehtäväkenttä on laajentunut<br />
ja osa-aikaisten johtajien määrä on kasvanut.<br />
Lisääntynyt kirjastotoimen organisointi kuntien välisenä<br />
yhteistyönä (johtajapalvelun osto, yhteiset kirjastolaitokset,<br />
seutukirjastot) ei ole aina taannut riittävää<br />
henkilöstöä ja henkilöstön koulutustasoa.<br />
Kunnat huolehtivat siitä, että kirjastoammatillisen ja<br />
kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämistoiminnasta vastaavan<br />
henkilöstön määrä kirjastoissa on riittävä ja lain<br />
kelpoisuusehdot täyttävä. Johtamispalveluja ostavat ja<br />
seutukirjastoihin kuuluvat kunnat varmentavat sopimuksin<br />
kuntiin riittävän kirjastotoimen asiantuntijuuden<br />
ja kehittämisresurssin.<br />
Kunnat selvittävät mahdollisuudet järjestää kirjastoja<br />
tietopalvelut laajemmiksi seudullisiksi kokonaisuuksiksi,<br />
joissa erikoistuminen, erityisasiantuntijuuden jakaminen<br />
ja kokoelmien yhteiskäyttö on mahdollista.<br />
Lähtökohdaksi otetaan kirjasto- ja tietopalvelujen alueellinen<br />
strateginen suunnittelu, kirjastopalvelujen<br />
peruspalveluluonne sekä henkilöstömäärän ja korkeakoulutetun<br />
henkilöstön riittävyys palvelupisteissä. Lääninhallitukset<br />
ja opetusministeriö ohjaavat edelleen<br />
hankerahoitusta yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen.<br />
Kirjastot osallistuvat aktiivisesti koko kunnan palvelu-<br />
ja henkilöstösuunnitteluun kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.<br />
Henkilöstön mahdollisuudet erikoistua eivät ole kehittyneet.<br />
Heikosti resursoiduissa kirjastoissa<br />
kehittämistoimintaan ja asiantuntijatehtäviin ei ole<br />
henkilöstöä.<br />
Kirjastojen henkilöstöllä on puutteelliset mahdollisuudet<br />
ylläpitää ja kehittää työssä tarvittavia tietoja ja taitoja<br />
osallistumalla täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen<br />
määrä jää huomattavasti alle tavoitetason<br />
(kuusi päivää vuodessa/henkilö) eikä<br />
osaamistarpeita ole kartoitettu.<br />
Kirjastot kartoittavat henkilöstönsä osaamistarpeet ja<br />
turvaavat henkilöstön mahdollisuudet osallistua täydennyskoulutukseen<br />
sijaisjärjestelyin. Lääninhallitukset<br />
ja maakuntakirjastot yhteistyössä muiden toimijoiden<br />
kanssa jatkavat koulutuksen järjestämistä alueensa<br />
kirjastoille. Opetusministeriö ohjaa lääninhallituksille<br />
täydennyskoulutuksen järjestämiseen tarvittavan<br />
rahoituksen.<br />
- 146 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Yleisten kirjastojen henkilöstön<br />
riittävyys<br />
Onko kirjastoissa riittävästi<br />
henkilökuntaa?<br />
htv / 1000 asukasta<br />
Vähintään 1htv / 1000 as<br />
Asteikko:<br />
1- erinomainen<br />
0,86 - 0,99 hyvä<br />
0,71 - 0,85 tyydyttävä<br />
0 - 0,70 heikko<br />
Millaisia muutoksia henkilöstöresursseissa<br />
on tapahtunut ja<br />
tapahtuu?<br />
Virkojen/toimien määrän<br />
muutos 2001-2005<br />
Palvelutaso on pysynyt samana<br />
tai noussut vuodesta<br />
2001 vuoteen 2005<br />
Miten tulossa oleviin muutoksiin<br />
/eläköitymisiin on varauduttu?<br />
Virkojen/toimien määrän<br />
muutos vuoteen 2010<br />
Palvelutaso pysyy samana<br />
tai nousee vuoteen 2010<br />
mennessä<br />
Yleisten kirjastojen henkilöstörakenteen<br />
tarkoituksenmukaisuus<br />
Miten kirjastotoimen johtaminen<br />
on organisoitu ja millaisia<br />
muutoksia siinä on tapahtunut?<br />
Kirjastoasetuksen kelpoisuusehdon<br />
täyttävien kirjastotoimenjohtajien<br />
määrä<br />
Kirjastotoimesta vastaavalla<br />
johtajalla on kirjastoasetuksen<br />
mukainen kelpoisuus<br />
Onko kirjastoissa riittävästi korkeakoulutettua<br />
ja kirjastoammatillista<br />
henkilöstöä?<br />
Korkeakoulututkinnon suorittaneiden<br />
osuus koko<br />
henkilöstöstä<br />
1/3:lla henkilöstöstä on<br />
korkeakoulututkinto<br />
Korkeakoulutetun henkilöstön<br />
määrä (%) kunnissa,<br />
joissa johtaminen on<br />
osa-aikaista<br />
Korkeakoulutetun henkilöstön<br />
osuus 35 % koko kirjastohenkilöstöstä<br />
Kirjastoammatillisen henkilöstön<br />
osuus koko henkilöstöstä<br />
2/3:lla henkilöstöstö on kirjastoasetuksen<br />
mukainen<br />
kelpoisuus<br />
Osaamisen ylläpito<br />
Miten kirjastohenkilöstön osaamista<br />
pidetään yllä ja arvioidaan?<br />
Täydennyskoulutuspäivien<br />
määrä / htv<br />
Vähintään 6 koulutuspäivää<br />
/ htv<br />
Asteikko:<br />
hyvä 6 -<br />
tyydyttävä 4,1- 5,9<br />
heikko 0 - 4<br />
Osaamisen arviointi<br />
Kirjastohenkilöstön osaamiskartoitus<br />
tehty<br />
Kirjastotoimen peruspalvelujen arviointikohteena oli<br />
yleisten kirjastojen henkilöstöresurssien määrän ja laadun<br />
kehitys, henkilöstörakenteen tarkoituksenmukaisuus<br />
sekä kirjastohenkilöstön osaamisen ylläpito. Arvioinnissa<br />
ennakoitiin myös kirjastotoimen muutoksien vaikutuksia<br />
henkilöstön määrään ja rakenteeseen vuoteen<br />
2010 mennessä. Edellinen vastaava arviointi tehtiin<br />
vuonna 2001.<br />
- 147 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Kirjastopalvelujen laadun tärkeitä osatekijöitä ovat<br />
aineistot, palvelut, aukioloajat ja tilat sekä kirjastohenkilöstön<br />
määrä ja osaaminen. Jos nämä tekijät eivät ole kunnossa,<br />
kansalaisten mahdollisuudet saada yhtäläisiä kirjastopalveluja<br />
heikkenevät.<br />
Henkilöstön riittämättömyys ja ydinosaamisen heikkeneminen<br />
ovat opetusministeriön hallinnonalan tulevaisuuskatsauksen<br />
mukaan kirjastojen suurimpia haasteita<br />
muuttuvissa toimintaympäristöissä. Toimintaympäristöön<br />
muutoksia tuovat kunta- ja palvelurakenneuudistus, seutukirjastokehitys<br />
ja alan henkilöstön eläköityminen.<br />
Kunnat tekevät parhaillaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen<br />
liittyviä toimeenpanosuunnitelmia palveluverkon<br />
kattavuudesta, keskeisten toimintojen järjestämisestä<br />
sekä henkilöstövoimavarojen riittävyydestä ja<br />
kehittämisestä. Olipa kuntayhteistyön muoto mikä tahansa,<br />
kansalaisille on opetusministeriön linjausten mukaisesti<br />
asuinpaikasta riippumatta turvattava laadukkaat ja<br />
monipuoliset kirjastopalvelut. Lisäksi kuntia ja kirjastolaitoksia<br />
yhdistettäessäkin on huolehdittava siitä, että kaikissa<br />
kirjastojen toimipisteissä on myös korkeakoulutettua<br />
kirjastoalan henkilöstöä.<br />
Erityisesti maaseudun kirjastojen ja kaupunkien lähikirjastojen<br />
odotetaan jatkavan kehitystään monipalvelukeskuksiksi,<br />
joissa tehdään yhteistyötä opetus-, kulttuuri-<br />
, nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä kolmannen sektorin kanssa.<br />
Tämä edellyttää opetusministeriön Kirjaston kehittämisohjelman<br />
2006-2010 mukaan kirjastoammatillisen<br />
henkilöstön lisäystä ja henkilöstön jatkuvaa täydennyskoulutusta.<br />
Ammattilaisia tarvitaan varmistamaan tiedon<br />
saatavuus ja laatu.<br />
Kirjastojen henkilöstötilanteeseen vaikuttaa tulevien<br />
vuosien voimakas eläköityminen. Vuosien 2005-2013<br />
aikana 30 % kirjastoalan henkilöstöstä saavuttaa eläkeiän.<br />
Erityisesti korkeakoulutettua henkilöstöä ja johtajia<br />
siirtyy eläkkeelle parikymmentä vuosittain. Tämä tuo<br />
mukanaan uhkan, että kuntiin palkataan aiempaa heikommin<br />
koulutettua kirjastotyövoimaa, vaikka väestön koulutustaso<br />
nousee ja kirjastopalveluilta vaaditaan enemmän.<br />
Näin ei saavuteta mainittavia säästöjä (vuonna 2005 kirjastovirkailija<br />
ansaitsi kuukaudessa keskimäärin 1 767<br />
euroa, kirjastonhoitaja 2 046 euroa ja kirjastotoimenjohtaja<br />
2 656 euroa). Seurauksena voi olla kunnallisten kirjastopalvelujen<br />
voimakas polarisoituminen eri alueilla.<br />
Kirjastoasetus määrittää kirjastohenkilöstöltä vaadittavan<br />
koulutustason. Kirjastolaitoksen henkilöstöstä<br />
vähintään 2/3:lla tulee olla alan ammatillinen peruskoulutus.<br />
Näitä ovat korkeakoulu-, opisto tai ammatillinen<br />
perustutkinto, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu<br />
vähintään 20 opintoviikon laajuiset kirjasto- ja informaatioalan<br />
aine- tai ammatilliset opinnot. Edellä mainitun<br />
vaatimuksen täyttää myös informaatio- ja kirjastopalvelualan<br />
ammattitutkinto. Kunnan kirjasto- ja tietopalveluista<br />
vastaavalta vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto,<br />
johon sisältyy tai jonka lisäksi on yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa<br />
suoritettu vähintään 35 opintoviikon laajuiset<br />
kirjasto- ja informaatioalan aine- tai ammatilliset<br />
opinnot. Lisäksi kirjastolainsäädännössä on henkilöstön<br />
kelpoisuuteen liittyviä siirtymäsäännöksiä.<br />
Kirjastolain mukaan kunta voi järjestää kirjasto- ja<br />
tietopalvelut itse taikka osittain tai kokonaan yhteistyössä<br />
muiden kuntien kanssa tai muulla tavoin. Tämä pykälä<br />
on mahdollistanut kirjastotoimen hallinnon järjestämisen<br />
kuntien välisenä yhteistyönä tai ostopalveluna. Suosituksia<br />
kunnan kirjastotoimen hallintoon ja johtoon tarvittavan<br />
työpanoksen suuruudesta ei ole.<br />
Henkilöstön määrää koskevia normeja ei ole. Kirjastopoliittinen<br />
ohjelma 2001-2004 määritteli henkilöstön<br />
määrän ja täydennyskoulutuksen määrän laatusuositukset.<br />
Kirjastoissa tulee olla työntekijöitä vähintään yksi<br />
henkilötyövuosi 1 000 asukasta kohden. Koulutuspäiviä<br />
henkilötyövuotta kohden tulee olla kuusi.<br />
Edellisen kerran kirjastojen henkilöstötilannetta arvioitiin<br />
vuonna 2001. Tuolloin kokonaistilanne oli kohtuullisen<br />
hyvä. Lain toimeenpanon ongelmia esiintyi lähinnä<br />
pienimmissä kunnissa. Silloin toimenpiteinä esitettiin<br />
täydennyskoulutukseen panostamista, alueellisen yhteistyön<br />
lisäämistä erityisosaamisen turvaamiseksi sekä<br />
paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvien seutuja<br />
aluekirjastojen perustamista.<br />
Arviointiaineisto koottiin Suomen yleisten kirjastojen<br />
tilastotietokannasta, kuntasektorin palkkatilastoista<br />
sekä yleisille kirjastoille tehdyn Internet-kyselyn avulla.<br />
Kyselyvastauksia saatiin 416 kpl, vastausprosentti oli 99,9<br />
%. Vertailuaineistona käytettiin vuoden 2001 arviointia.<br />
Arvioinnissa käytettävät henkilökunnan määrää,<br />
korkeakoulutetun henkilöstön osuutta ja täydennyskoulutuspäivien<br />
määrää koskevat hyvän palvelun tasot sovittiin<br />
opetusministeriön ja arviointiryhmän neuvottelussa<br />
6.10.2006. Tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakoinnissa<br />
käytettiin Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen<br />
laitoksen tulevaisuuspajassa ja Tieteellisten kirjastojen<br />
neuvoston osaamiskartassa tehtyjä osaamistarpeiden ryhmittelyjä.<br />
- 148 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Onko kirjastoissa riittävästi henkilökuntaa?<br />
Yli 60 prosentilla kirjastoista henkilöstömäärä on vain tyydyttävä tai<br />
heikko. Tavoitetasolla (yksi työntekijä tuhatta asukasta kohden)<br />
henkilöstömäärä oli noin 50 kirjastossa.<br />
Joka kymmenennen kirjaston henkilöstötilanne on<br />
erinomainen, neljänneksellä se on hyvä, reilulla kolmanneksella<br />
tyydyttävä ja vajaalla kolmanneksella heikko. Yli<br />
60 prosentilla kirjastoista henkilöstömäärä on vain tyydyttävä<br />
tai heikko. Tavoitetasolla (yksi työntekijä tuhatta<br />
asukasta kohti) henkilöstömäärä oli noin 50 kirjastossa.<br />
Eri palvelutasoille sijoittuvien kuntien määrät ja prosenttiosuudet<br />
lääneittäin ovat kuvassa 63.<br />
Alueellisia eroja on. Etelä-Suomessa ja Länsi-Suomessa<br />
joka kolmannen kirjaston palvelutaso jää heikoksi.<br />
Lapin läänissä vajaa puolet kirjastoista oli resursoitu hyvin<br />
ja heikosti miehitettyjä kirjastoja Lapissa ei ollut lainkaan.<br />
Itä-Suomessa tilanne on huonontunut vuoden 2005<br />
jälkeen virkojen lakkauttamisten ja kirjastoverkon organisoinnissa<br />
tapahtuneiden muutosten vuoksi. Kolmanneksella<br />
Itä-Suomen kirjastoista tilanne on hyvä.<br />
Väestöltään kasvavilla pääkaupunkiseudulla ja Oulun<br />
seudulla henkilöstötilanne on heikompi. Muuttovoittokunnat<br />
eivät ole kyenneet lisäämään kirjastohenkilöstöä<br />
tarvetta vastaavasti. Väestökatoalueilla tilanne näyttää<br />
paremmalta. Osittain tämä johtuu käytetystä mittarista.<br />
Kun pienessä kunnassa väestö vähenee, mutta ainoa<br />
virka säilyy, henkilöstömäärä tuhatta asukasta kohti kasvaa<br />
ja tilanne näyttää paranevan. Käytännössä henkilöstön<br />
mahdollisuudet tuottaa palveluja kunnan asukkaille<br />
eivät kuitenkaan parane. (Kuva 64)<br />
Sama asia näkyy myös henkilöstötilanteen 2010<br />
ennakoinnissa. Jos henkilöstömäärä toteutuu kirjastojen<br />
arvioiden mukaisena ja kuntien asukasmäärät Tilastokeskuksen<br />
ennusteen mukaisina, Oulun, Lapin ja Itä-Suomen<br />
lääneissä kirjastojen henkilöstötilanne parantuisi jonkin<br />
verran. Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä se hieman<br />
heikkenisi. Kuntaliitosten ja seutukirjastojen aiheuttamia<br />
muutoksia on kuitenkin erittäin vaikea ennakoida<br />
ja kirjastoilla saattaa olla liian myönteinen käsitys kaikkien<br />
virkojen säilymisestä.<br />
Kuva 63. Kirjastojen henkilöstömäärän mukainen palvelutaso<br />
(kuntien määrät ja prosenttiosuudet) lääneittäin 2005<br />
- 149 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 64. Yleisten kirjastojen henkilöstön<br />
määrä vuonna 2005 (htv/1000 asukasta)<br />
Millaisia muutoksia henkilöstöresursseissa on tapahtunut vuodesta 2001 vuoteen 2006?<br />
Kirjastohenkilöstön määrä on pudonnut takaisin vuoden 2001 tasolle oltuaan<br />
suurimmillaan vuonna 2004. Henkilöstöltä vaaditaan yhä enemmän moniosaamista.<br />
Koko maan kirjastohenkilöstön määrässä ei ole tapahtunut<br />
juurikaan muutoksia vuodesta 2001 lähtien. Tilastotietokannan<br />
mukaan henkilötyövuosien (kirjaston<br />
palkkaamien) määrä oli suurimmillaan vuonna 2004, jonka<br />
jälkeen kehitys on kääntynyt selvään laskuun. Vuonna<br />
2006 oltiin lähes samalla tasolla kuin vuonna 2001. (Taulukko<br />
26)<br />
Vuonna 2001 suunnitteilla olleiden virkojen/toimien<br />
perustaminen on lähes toteutunut. (E-S 46, L-S 45, I-S<br />
seitsemän, Oulu 14, Lappi kolme virkaa). Kirjastojen ti-<br />
lanne ei edellisen arvioinnin jälkeen kuitenkaan ole parantunut,<br />
koska lakkautettujen virkojen määrä (113) on<br />
lähes yhtä suuri kuin perustettujen määrä (125). Virkojen/toimien<br />
määrä on vähentynyt eniten Itä-Suomen läänissä<br />
(yli 5 %). Täyttämättömien virkojen/toimien määrä<br />
on vuodesta 2001 kasvanut.<br />
Varsinkin suurissa kirjastoissa työskentelee suuri<br />
joukko (noin 750 henkilöä) määräaikaisia työntekijöitä<br />
kuten harjoittelijoita ja työllistettyjä, heidän opastamiseensa<br />
menee runsaasti vakituisen henkilöstön työaikaa.<br />
- 150 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 26. Kirjastojen palkkaamien henkilötyövuosien kehitys 2001-2006<br />
Osa-aikaisina työskenteli lähes 490 henkilöä. Osaaikaisena<br />
työskentelevien lukumäärä on todellisuudessa<br />
vielä suurempi, koska osa kunnista oli vastauksissaan ilmoittanut<br />
osa-aikaisten määrän henkilötyövuosina henkilöiden<br />
sijasta.<br />
Automatisointia ja ulkoistamista on pidetty keinona<br />
vähentää henkilöstötarvetta. Suurimmassa osassa kirjastoja<br />
(80 %) niillä ei ole ollut vaikutusta henkilöstömäärään.<br />
Joka kymmenennessä ne ovat mahdollistaneet henkilöstön<br />
siirron rutiinityöstä muihin tehtäviin. Henkilöstövähennyksiin<br />
automatisointi oli johtanut vain 15 kunnassa.<br />
Lainausautomaatteja maassamme on yhteensä reilut<br />
240 ja palautusautomaatteja 70, etupäässä suurissa kirjastoissa.<br />
Joka kymmenennessä kunnassa on edellisen arvioinnin<br />
jälkeen tehty muutoksia henkilöstön kelpoisuusehtoihin.<br />
Niiden avulla on pääasiassa ajantasaistettu kelpoisuusvaatimuksia<br />
asetuksen muutoksen mukaisiksi<br />
(muun muassa ammattikorkeakoulututkinto hyväksytään).<br />
Viidessä kunnassa kirjastonhoitajan virkoja oli muutettu<br />
kirjastovirkailijan viroiksi tai toimiksi.<br />
Kirjastohenkilöstön mahdollisuudet erikoistua esimerkiksi<br />
lastenkirjastotoimintaan tai kouluyhteistyöhön<br />
eivät ole kehittyneet vuodesta 2001. Lastenkirjastotyön<br />
erikoisluonne ja sen vaatimat panostukset on kirjastoissa<br />
kyetty ottamaan musiikkikirjastotyötä paremmin huomioon.<br />
Lastenkirjastotyöhön keskittyvä henkilö on joka kolmannessa<br />
kirjastossa, musiikkikirjastotyöhön erikoistunut<br />
hieman harvemmassa. Pedagogisia informaatikkoja tai<br />
vastaavia on vain 25 kunnassa, vaikka kirjastoalan strategisissa<br />
linjauksissa niitä on pidetty erityisen tärkeänä.<br />
Elektronisiin aineistoihin erikoistunut työntekijä on vajaalla<br />
8 %:lla kirjastoista. Elektronisiin aineistoihin ja pedagogiseen<br />
työhön erikoistuneet työskentelevät lähes kaikki<br />
kaupunkien kirjastoissa. Erikoistehtävien vaatiman<br />
osaamisen kehittämismahdollisuudet varsinkin pienissä<br />
kunnissa ovat heikot. Henkilöstöltä edellytetään moniosaamista,<br />
sama henkilö joutuu vastaamaan kaikista erikoistehtävistä.<br />
Kirjastoja pyydettiin arvioimaan kuinka niiden henkilöstömitoitus<br />
riittää tulevaisuudessa kirjastotyön eri osaalueiden<br />
hoitamiseen. Yleinen suhtautuminen on pessimistinen.<br />
Millään kirjastotyön osa-alueella enemmistö<br />
kirjastoista ei arvioi tulevaa henkilöstötilannetta hyväksi<br />
tai erinomaiseksi. Tulevaisuuden haasteiden, kuten maahanmuuttajille<br />
suunnattujen palvelujen, kirjastosta ulospäin<br />
suuntautuvan hakeutuvan palvelun tai kotipalvelun<br />
kehittämiseen ei henkilöstöä todennäköisesti riitä. Ainoastaan<br />
rutiiniluontoisen lainaus- ja palautustoiminnan katsotaan<br />
jotakuinkin hoituvan.<br />
Miten tulossa oleviin muutoksiin on varauduttu?<br />
Kirjastot aikovat pääsääntöisesti täyttää eläköitymisen kautta vapautuvat virat/toimet<br />
joko sellaisinaan tai muutetuin työnkuvin ja kelpoisuusehdoin<br />
Seuraavan viiden vuoden kuluessa joka toisesta kirjastosta<br />
jää joku eläkkeelle. Näistä kunnista 75 % aikoo<br />
palkata uusia työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle. Neljännes<br />
kirjastoista aikoo muuttaa vapautuvien virkojen tehtäväkuvaa<br />
ja kelpoisuusehtoja. Vajaa 10 % aikoo lakkauttaa<br />
vapautuvat virat. Kirjastonjohtajilla on siis vielä varsin<br />
myönteinen käsitys vapautuvien virkojen/toimien täy-<br />
töstä, vaikka vain noin viidennes kirjastoista on osallistunut<br />
kuntansa henkilöstöstrategian tekoon.<br />
Väestöltään kasvavat kunnat ovat varautuneet perustamaan<br />
uusia virkoja/toimia. Seuraavan viiden vuoden<br />
kuluessa 72 kuntaa (Etelä-Suomi 34 kuntaa, Länsi-Suomi<br />
26 kuntaa, Itä-Suomi 5 kuntaa, Oulun lääni 6 kuntaa ja<br />
Lapin lääni 1 kunta) aikoo perustaa uusia virkoja/toimia.<br />
- 151 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten kirjastotoimen johtaminen on organisoitu ja millaisia muutoksia siinä on tapahtunut?<br />
Valtakunnallisesti hyvän palvelun tavoite “kelpoinen kirjastotoimenjohtaja kaikissa<br />
kunnissa” jää saavuttamatta joka kymmenennessä kunnassa. Valtaosassa kuntia<br />
kirjaston kehittämisestä ja johtamisesta vastaa pätevä päätoiminen henkilö, mutta<br />
alueellisia eroja on ja osa-aikainen johtaminen on yleistynyt.<br />
Kunnan kirjastopalvelujen kehittämisen kannalta on<br />
tärkeää, että kirjastotoimesta vastaa asetuksen mukaan<br />
kelpoinen henkilö. Lähes 60 prosentilla johtajista on vaadittu<br />
korkeakoulututkinto ja kirjastoalan opinnot (Kirjastoasetuksen<br />
4 §). Siirtymäsäädösten (Kirjastoasetuksen 6<br />
§) mukaan kelpoisuuttaan ei menetä säädösten muuttuessa.<br />
Näiden säädösten mukaan kelpoisia johtajista on vajaa<br />
kolmannes. Lapin läänissä tilanne on heikoin; joka<br />
kolmas kirjasto toimii vailla kelpoista johtajaa. Siellä tilanne<br />
on edelliseen arviointiin verrattuna heikompi. Keskimääräistä<br />
heikompi tilanne on myös Itä-Suomen läänissä.<br />
Tilanne lääneittäin on kuvattu taulukossa 27.<br />
Päätoiminen viranhaltija on kolmessa kirjastossa<br />
neljästä. Päätoimisten johtajien määrä on vähentynyt edelliseen<br />
arviointiin verrattuna muualla paitsi Oulun läänissä.<br />
Päätoimisuuden vähenemistä selittävät yleistyneet johtajapalvelujen<br />
ostot, osa-aikaeläkkeet sekä niin sanotut<br />
yhdistelmävirat (esim. kirjasto- ja kulttuuritoimen virka).<br />
Osa-aikainen vastuuhenkilö oli 8 %:ssa kunnista. Kirjastotoimenjohtajapalveluja<br />
osti toiselta kunnalta 6 % kunnista<br />
ja vastaavasti myi 6 % kunnista. Ostopalvelun määrä<br />
oli useimmiten 1-2 päivää viikossa, mutta monessa kirjastossa<br />
ostetun palvelun määrää ei ollut määritelty mitenkään.<br />
Vaarana liian vähäisen ostopalvelun määrässä on,<br />
että kirjastotoimen asiantuntijuus ja johtajan arjen työpanos<br />
katoaa. Tällöin kunta saattaa kirjastotoimen johtami-<br />
sen kirjastolain kirjaimen mukaiseksi, mutta lain henki jää<br />
toteutumatta. Itä-Suomen läänissä noin 50 % kirjastoista<br />
johdettiin osa-aikaisesti, määräaikaisesti, ostopalveluna tai<br />
yhteisenä kirjastolaitoksena. Itä-Suomen lisäksi Länsi-<br />
Suomen läänissä on sovellettu kirjastolain antamaa mahdollisuutta<br />
järjestää kirjasto- ja tietopalvelut yhteistyössä<br />
toisen kunnan kanssa.<br />
Yhä useamman kirjastotoimenjohtajan tehtäviin<br />
kuuluu kirjastoasioiden lisäksi jonkun muun toimialan<br />
tehtäviä erityisesti Oulun, Lapin ja Länsi-Suomen lääneissä.<br />
Kulttuuritoimen tehtäviä kuuluu lähes joka kolmannen<br />
johtajan tehtäviin. Lähes puolet kunnista ei ole määritellyt<br />
näiden muiden tehtävien aikaresurssia lainkaan.<br />
Johtajista 66 % hoitaa pelkästään kirjastoasioita. Puolet<br />
kirjastonjohtajista osallistuu kirjaston päivittäisiin tehtäviin,<br />
johtaja on siis varsinkin pienissä kunnissa myös tärkeä<br />
operatiivinen toimija. Joka kymmenes johtaja, useimmiten<br />
kaupungissa, keskittyy vain johtamiseen ja kehittämiseen.<br />
Hallinnollisesti kirjastot sijoittuvat useimmiten sivistyslautakunnan<br />
alaisuuteen (60 %). Kulttuurilautakunnan<br />
tai vastaavan alaisuudessa toimi viidennes kirjastoista.<br />
Kirjastotoimen johtamisesta vastaavan tehtävänimikkeistä<br />
yleisimmät olivat kirjastotoimenjohtaja (53 %), kirjastonjohtaja<br />
(25 %), kirjastosihteeri (7 %) ja kirjastonhoitaja<br />
(7 %).<br />
Taulukko 27. Kirjastotoimenjohtajan<br />
kelpoisuus<br />
(kuntien % -osuudet) vuonna<br />
2006<br />
- 152 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Onko kirjastoissa riittävästi korkeakoulutettua ja kirjastoammatillista henkilöstöä?<br />
Suurimmassa osassa kirjastoja riittävällä määrällä työntekijöitä on asetuksen<br />
edellyttämä alan koulutus. Korkeakoulutettua henkilöstöä on riittävästi<br />
joka toisessa kirjastossa.<br />
Kirjastojen laadunvarmistuksen yhtenä keinona ovat<br />
säädökset. Kunta vastaa lainmukaisuudesta. Kirjastoasetuksen<br />
vaatimus kirjastoalan koulutuksen saaneen henkilöstön<br />
määrästä (2/3 henkilöstöstä) täyttyy yhdeksässä<br />
kirjastossa kymmenestä. Joka kymmenennessä kirjastossa<br />
tilanne ei ole asetuksen mukainen. Paras tilanne on<br />
Oulun ja Lapin lääneissä.<br />
Kirjastojen palvelujen monipuolistuessa ja väestön<br />
yleisen koulutustason noustessa on tärkeää, että kirjastoissa<br />
on riittävästi korkeakoulutettua henkilöstöä. Hyvän<br />
palvelun tavoitteeksi tässä arvioinnissa asetettiin, että 1/<br />
3:lla henkilöstöstä on korkeakoulututkinto ja alan ammatilliset<br />
opinnot. Karttaan 1. on tämän tavoitteen saavuttavat<br />
kunnat merkitty keltaisella pallo-symbolilla.<br />
Lääneittäin tilanne on kuvattu taulukossa 28. Paras<br />
tilanne on Länsi-Suomen läänissä, jossa tavoitetason saavuttaa<br />
reilut 60 % kunnista. Etelä-Suomen ja Oulun lääneissä<br />
tavoitetasoon yltää puolet kirjastoista ja Lapin läänissä<br />
reilut 40 % kirjastoista. Heikoin tilanne on Itä-Suo-<br />
messa, jossa joka kolmannessa kirjastossa korkeakoulutettua<br />
kirjastoalan henkilöstöä on riittävästi.<br />
Korkeakoulututkinnon ja kirjastoalan opinnot suorittaneiden<br />
työntekijöiden osuus koko kirjaston palkkaamasta<br />
henkilöstöstä on kasvanut jonkin verran vuodesta<br />
2001 koko maassa. Erityisen tärkeä riittävän korkeakoulutetun<br />
henkilöstön määrä on osa-aikaisesti johdetuissa<br />
kirjastoissa. Itä-Suomessa näistä kirjastoista vain yksi ylsi<br />
tavoitetasoon. Myös Länsi-Suomessa näistä kunnista puolet<br />
jäi tavoitetasosta.<br />
Tämäkään arviointimittari ei yksin anna riittävää<br />
kuvaa todellisesta tilanteesta. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava<br />
myös henkilökunnan kokonaismäärää. Jos henkilöstöä<br />
on liian vähän, voivat kansalaisten tasavertaiset<br />
mahdollisuudet käyttää laadukkaita palveluja vaarantua<br />
esimerkiksi suppeiden aukioloaikojen takia, vaikka kirjaston<br />
henkilökunnasta yli kolmanneksella olisikin korkeakoulututkinto<br />
ja vaaditut alan opinnot.<br />
Taulukko 28. Kunnat, joiden kirjastohenkilöstöstä<br />
1/3:lla korkeakoulututkinto ja kirjastoalan<br />
opinnot vuonna 2006<br />
Miten kirjastohenkilöstön osaamista pidetään yllä ja seurataan?<br />
Kirjastohenkilöstön täydennyskoulutuksen määrä jää selkeästi alle tavoitetason koko<br />
maassa, täydennyskoulutuksen tarpeen ja toteuman seuranta on puutteellista.<br />
Kirjastojen on tärkeää varmistaa, että henkilöstön<br />
osaaminen pysyy ajantasaisena ja riittävänä uusien palveluhaasteiden<br />
kannalta. Tätä haluttiin arvioida kartoittamalla<br />
osaamiskartoitusten yleisyyttä ja selvittämällä täydennyskoulutuksen<br />
määrää. Tässä onnistuttiin vain osittain.<br />
Kävi ilmi, että kirjastoista lähes 60 % ei seuraa henkilöstön<br />
täydennyskoulutuspäivien määrää.<br />
Täydennyskoulutuksen määrän tavoitetaso on kuusi<br />
koulutuspäivää henkilöä kohti vuodessa. Täydennyskoulutukseen<br />
osallistumisen määrä jää koko maassa selkeästi<br />
alle tavoitetason. Etelä-Suomen ja Oulun lääneissä<br />
tavoitetason saavuttaa vain muutama kirjasto, Lapissa yksi<br />
- 153 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
kirjasto, Itä-Suomessa seitsemän prosenttia ja Länsi-Suomessa<br />
noin 15 prosenttia kirjastoista. Polarisoituminen<br />
näkyy myös henkilöstökoulutuksessa. Maassamme on alueita,<br />
joista täydennyskoulutukseen ei osallistuta, vaikka<br />
kulkuyhteydet olisivat suhteellisen hyvätkin. Täydennyskoulutukseen<br />
osallistuminen osoittaa kirjaston kehittämishalukkuutta.<br />
Tässä arvioinnissa ei selvitetty kuinka suuri<br />
osa henkilöstöstä osallistui täydennyskoulutukseen ja kuinka<br />
hyvin tarjottu koulutus vastasi koulutustarpeita.<br />
Osaamiskartoituksia tai vastaavia on tehty joka kymmenennessä<br />
kirjastossa. Tulevaisuuden osaamistarpeiden<br />
ennakointia varten kirjastoja pyydettiin arvioimaan miten<br />
tärkeää kirjastotyön ja sitä sivuavien alueiden osaaminen<br />
on vuonna 2010. Erittäin tärkeänä tai tärkeänä kirjastot<br />
pitivät seuraaviin osa-alueisiin liittyvää osaamista.<br />
1. tietoverkot ja niiden sisällöt<br />
2. tietoresurssien hallinta<br />
3. elektronisten aineistojen tuntemus<br />
4. tiedonhankinta<br />
5. asiakaslähtöisyys ja asiakaskunnan<br />
tuntemus<br />
Kirjastotyössä tarvittavasta muusta osaamisesta kirjastot<br />
pitivät erittäin tärkeänä tiedottamista ja markkinointia<br />
sekä vuorovaikutus- ja neuvottelutaitoja.<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Sivistystoimentarkastaja, YTM Marjariitta Viiri, puhelin 0205 174 216,<br />
marjariitta.viiri@lslh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, YTM Eeva Hiltunen, puhelin 0205 166 011<br />
eeva.hiltunen@islh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, YTM Satu Ihanamäki, puhelin 0205 177 690<br />
satu.ihanamaki@llh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, YTM Kristiina Kontiainen puhelin 0205 162 040<br />
kristiina.kontiainen@eslh.intermin.fi<br />
Kirjastotoimentarkastaja, YTM Merja Kummala-Mustonen, puhelin 0205 178 609<br />
merja.kummala-mustonen@olh.intermin.fi<br />
Erikoissuunnittelija, YTM Marjaterttu Kursu, puhelin 0205 162 037<br />
marjaterttu.kursu@eslh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Kirjastolaki 904/1998<br />
Kirjastoasetus 1078/1998<br />
Kysely yleisille kirjastoille joulukuussa 2006 henkilöstötilanteesta Internet-lomakkeella. Vastausprosentti 99 %.<br />
Vuoden 2001 kirjastotoimen peruspalveluarvioinnin kyselyn vastaukset<br />
Suomen yleisten kirjastojen tilastot http://tilastot.kirjastot.fi/<br />
Kuntasektorin palkkatilastot<br />
Kirjaston kehittämisohjelma 2006–2010. Kirjasto maaseudun ja taajamien monipalvelukeskuksena.<br />
Opetusministeriön julkaisuja 2006:44.<br />
Kirjastostrategia 2010: Tiedon ja kulttuurin saatavuuden politiikka. Opetusministeriön julkaisuja 2003:1.<br />
Lammi, K. & Eloranta, R. (2006) Työmarkkina-analyysi. Tampereen yliopisto, informaatiotutkimuksen laitos.<br />
Opetusministeriön hallinnonalan tulevaisuuskatsaus. 26.6.2006.<br />
http://www.minedu.fi/OPM/Linjaukset_ja_rahoitus/strategiat_ja_ohjelmat/Liitteet/OPMTulevaisuuskatsaus.pdf<br />
Selvitys yleisten kirjastojen henkilöstön eläkkeelle siirtymisestä vuosien 2005 ja 2013 välisenä aikana (2004)<br />
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kirjastot/tyoeryhmaet_ja_selvitykset/<br />
Henkilostokysely_elakkeellesiirtyminen/liitteet/Hlostokysely_OPM.xls<br />
Yliopistokirjastojen verkoston osaamiskartta vuoteen 2010<br />
http://kkweb.lib.helsinki.fi/kirjastoala/neuvosto/osaamiskartta/osk20042005.pdf<br />
- 154 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.3 Liikuntatoimi<br />
7.3.1. Kunnallisten liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka<br />
aikuisten liikunnassa<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Kunnat pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan aikuisten<br />
liikuntakäyttäytymiseen useilla eri tavoilla, joista<br />
käyttömaksupolitiikka on yksi keino. Käyttömaksupolitiikka<br />
on usein virallisesti hyväksytty, mutta sen<br />
vaikutuksia ei seurata systemaattisesti.<br />
Kuntien liikuntapaikkatarjonta vastaa hyvin aikuisten<br />
eniten harrastamia liikuntalajeja. Ainoastaan uimaja<br />
jäähallipalvelujen saavutettavuuden suhteen maalla<br />
ja kaupungissa asuvat kansalaiset ovat eriarvoisessa<br />
asemassa.<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksuissa on suuria eroja.<br />
Vaikka liikuntapaikkojen palvelun laadussa on eroja,<br />
samantasoisesta palvelusta joutuu maksamaan eri<br />
hinnan riippuen asuinkunnasta.<br />
Kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksujen tulee perustua<br />
virallisesti hyväksyttyihin käyttömaksujen<br />
määräytymisperusteisiin, joissa maksujen vaikutukset<br />
kuntalaisten liikuntakäyttäytymiseen on arvioitu. Kuntien<br />
tulee tiedostaa liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikan<br />
laajemmat vaikutukset kuntalaisten hyvinvointiin.<br />
Liikuntapaikkatarjonnan riittävyyteen tulee kiinnittää<br />
huomiota erityisesti taajaan asutuilla ja kasvavilla seuduilla<br />
sekä maaseutumaisissa, harvaan asutuissa kunnissa.<br />
Kuntien liikuntapaikkatarjontaa tulisi tarkastella<br />
eri liikuntalajien osalta seudullisesta näkökulmasta ja<br />
kiinnittää erityistä huomiota ylikunnallisiin yhteistyömahdollisuuksiin.<br />
Mahdollisimman laajoja käyttäjäryhmiä palvelevien<br />
liikuntapaikkojen, kuten koulujen liikuntasalien ja uimahallien<br />
tulee olla mahdollisimman edullisesti kuntalaisten<br />
käytössä. Kuntien käyttömaksupolitiikalla tulee<br />
edistää perheiden liikuntamahdollisuuksia sekä ottaa<br />
huomioon maksukyvyltään heikoimmat käyttäjäryhmät.<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Kunnan liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksupolitiikan<br />
vaikutus aikuisten<br />
liikunnan harrastamiseen<br />
Pyritäänkö liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksuilla vaikuttamaan<br />
aikuisten liikuntakäyttäytymiseen?<br />
Virallisesti määritelty kunnan<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka.<br />
Käyttömaksupolitiikan painotukset.<br />
Aikuisten liikuntaa aktivoidaan<br />
alennetuilla käyttömaksuilla.<br />
Kuntalaisten alueellinen<br />
tasa-arvoisuus liikuntapalvelujen<br />
tarjonnan ja<br />
saavutettavuuden suhteen<br />
Vastaako kunnan liikuntapaikkatarjonta<br />
aikuisten harrastetuimpia<br />
liikuntalajeja?<br />
Kuinka paljon aikuisten harrastetuimmat<br />
liikuntalajit käyttäjille<br />
maksavat kunnallisilla liikuntapaikoilla?<br />
Aikuisten harrastetuimmat<br />
liikuntalajit.<br />
Kuntien liikuntapaikkatarjonta.<br />
Harrastetuimpien liikuntalajien<br />
käyttömaksut.<br />
Liikuntapaikkatarjonta vastaa<br />
aikuisten suosituimpia<br />
liikuntalajeja. Käyttömaksun<br />
suuruus ei ole este liikuntapaikan<br />
käytölle.<br />
- 155 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Liikuntatoimen arviointikohde vuonna 2006 oli kunnallisten<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikka aikuisten<br />
liikunnassa. Arviointi on osa kolmivuotista kuntien<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksujen arviointiteemaa ja täydentää<br />
vuoden 2005 arviointia, jossa arvioitiin käyttömaksupolitiikkaa<br />
lasten ja nuorten eniten käyttämissä liikuntapaikoissa.<br />
Erityisryhmien liikuntaa arvioidaan vuonna<br />
2007, jolloin tehdään myös kooste arviointituloksista ja<br />
muodostetaan kokonaiskuva kuntien liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksupolitiikasta. Arviointi on toteutettu yhteistyössä<br />
opetusministeriön ja Suomen Kuntaliiton kanssa. Kyselylomakkeen<br />
suunnitteluvaiheessa tehtiin yhteistyötä<br />
myös kuntien liikuntatoimen viranhaltijoiden kanssa.<br />
Arviointiaineiston keräys toteutettiin kuntien liikuntatoimen<br />
viranhaltijoille suunnatulla sähköisellä kyselylomakkeella,<br />
koska liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikasta<br />
ei ole olemassa sellaista maakunta- tai läänikohtaista<br />
tietoa, johon arviointi olisi voinut perustua. Lomakkeet<br />
lähetettiin sähköpostilla lokakuussa 2006, ja muistutukset<br />
lokakuun lopussa. Valtakunnallinen vastausprosentti<br />
oli 83. Vastausprosentit lääneittäin olivat: Etelä-Suomi 86<br />
%, Länsi-Suomi 75 %, Itä-Suomi 85 %, Oulun ja Lapin<br />
lääni 100 %.<br />
Lainsäädännössä ei ole kunnallisten liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksuja tai laajemmin käyttömaksupolitiikkaa<br />
koskevia määräyksiä, eikä opetusministeriö ole antanut<br />
asiaa koskevia määräyksiä tai tavoitehintoja. Hyvän palvelun<br />
tavoitetasot on näin ollen määritelty arviointiryhmän<br />
asiantuntemukseen perustuen.<br />
Liikuntapaikkojen maksullisuuden arviointi on haasteellista,<br />
koska kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksut<br />
vaihtelevat monen eri muuttujan suhteen. Liikuntapaikan<br />
käytön maksullisuuteen saattaa vaikuttaa esimerkiksi kellonaika<br />
tai käyttäjäryhmäjaottelu. Hintoja koskevassa<br />
kysymyksessä hinnan määrittäminen oli rajattu tiettyyn<br />
vuoden-, viikon- ja vuorokaudenaikaan luotettavan vertailutiedon<br />
saamiseksi. Viranhaltijoiden ilmoittamat käyttömaksut<br />
ovat siten arviointiryhmän rajauksen mukaisen<br />
ajankohdan maksuja. Rajaus on välttämätön, jotta käyttömaksujen<br />
vertaileminen kuntien välillä on mahdollista.<br />
Suomen perustuslaki edellyttää julkisen vallan turvaavan<br />
perusoikeudet Suomen kansalaisille. Kunnallisen<br />
liikuntatoimen palvelut ovat osa Suomen perustuslaissa<br />
säädetyistä sivistyksellisistä perusoikeuksista. Liikuntapalvelut<br />
ovat kunnan lakisääteisiä peruspalveluja, joille<br />
julkisen hallinnon on luotava edellytyksiä. Kuntalain<br />
mukaan kunnan tehtävänä on edistää asukkaidensa hyvinvointia<br />
ja kestävää kehitystä alueellaan. Liikunta on eräs<br />
hyvinvointipolitiikan keskeinen väline, ja sillä on merkittävä<br />
rooli kuntalaisten työ- ja toimintakyvyn sekä terveyden<br />
ylläpidossa.<br />
Liikuntalain 3 §:n mukaan kunnan tulee luoda edellytyksiä<br />
kuntalaisten liikunnalle siten, että se kehittää paikallista<br />
ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää<br />
liikuntaa, tukee kansalaistoimintaa, tarjoaa liikuntapaikkoja<br />
sekä järjestää liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät.<br />
Liikuntalain asettamien tavoitteiden toteutumista<br />
paikallistasolla tuetaan resurssi- ja informaatio-ohjauksella.<br />
Aikuisten liikunnan osalta tärkeä informaatio-ohjauksen<br />
väline on Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä<br />
edistävän liikunnan kehittämislinjoista. Se on valtakunnallinen<br />
poikkihallinnollinen strategia, joka sisältää 22<br />
terveysliikunnan kehittämisehdotusta. Terveyttä edistävää<br />
liikuntaa koskevat julkaisut, lääninhallituksen ja liikuntajärjestöjen<br />
järjestämät koulutukset ja eri toimijatahojen<br />
järjestämät liikuntaohjelmat ovat osa liikuntapoliittista<br />
informaatio-ohjausta.Valtiolla on aikuisten liikuntamahdollisuuksiin<br />
vaikuttavaa suoraa ja välillistä resurssiohjausta.<br />
Keskeisin suoran resurssiohjauksen muoto on Kunnossa<br />
Kaiken Ikää –ohjelma, jolla edistetään yli 40-vuotiaiden<br />
terveysliikuntaa tukemalla yli 700 terveysliikunnan<br />
kehittämishanketta. Välillisiä resurssiohjauksen keinoja<br />
ovat opetusministeriön ja lääninhallitusten myöntämät<br />
liikuntapaikkarakentamisen valtionavustukset, joilla<br />
tuetaan laajoille käyttäjäryhmille suunnattujen liikuntapaikkojen<br />
rakentamista. Suomen noin 29 000 liikuntapaikkaa<br />
käytetään omaehtoiseen liikuntaan, liikunta- ja urheiluseurojen<br />
ja muiden yhdistysten organisoimaan liikuntaan<br />
sekä kuntien järjestämään liikuntatoimintaan.<br />
Kunnan tuki liikunnalle voi olla välitöntä (avustukset)<br />
tai välillistä. Välillisen tuen yksi tärkeimmistä muodoista<br />
liittyy liikuntatiloihin ja niistä perittäviin maksuihin.<br />
Kunta voi osoittaa huomattavaa välillistä tukea omaehtoiseen<br />
ja seuroissa tapahtuvaan liikuntaan alennetuilla<br />
tai ilmaisilla liikuntapaikkojen käyttömaksuilla.<br />
Kiristyvän kuntatalouden seurauksena tuottovaatimukset<br />
ovat lisääntyneet myös kunnallisessa palvelutuotannossa.<br />
Kehityksen seurauksena kuntien liikuntatiloista<br />
perimät käyttömaksut ovat monessa kunnassa nousseet ja<br />
yhä useammista liikuntapaikoista peritään maksu. Liian<br />
korkeat käyttömaksut saattavat aiheuttaa negatiivisen kierteen,<br />
jossa liikuntapaikkojen käyttäjämäärät vähenevät<br />
eivätkä liikuntapaikkojen käyttömaksut tuota kunnalle sitä<br />
tuloa, joka maksujen korottamisella on toivottu saatavan.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> tekemän peruspalvelujen arvioinnin<br />
(2005) mukaan noin puolet maamme kunnista joutuu tulevaisuudessa<br />
korottamaan liikuntapaikkojen käyttömaksuja.<br />
Käyttömaksut eivät saisi kuitenkaan nousta niin korkeiksi,<br />
että ne ovat esteenä liikunnan harrastamiselle.<br />
Kansanterveydelliset ongelmat ovat herättäneet keskustelua<br />
ennaltaehkäisyn merkityksestä. Tutkimusten<br />
mukaan liikunnan lisääminen on tärkeä keino ennaltaehkäistä<br />
sekä fyysisiä että psyykkisiä kansanterveydellisiä<br />
ongelmia. Suomalaisista 35-40 % liikkuu terveyden kan-<br />
- 156 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
nalta liian vähän. Liikuntaa lisäämällä olisi mahdollista<br />
parantaa merkittävästi väestön toimintakykyä, terveyttä ja<br />
hyvinvointia sekä ehkäistä sairauksia.<br />
Yksi liikunnan harrastamiseen vaikuttava tekijä ovat<br />
harrastuksen kustannukset. Keskeinen liikuntapoliittinen<br />
keskustelunaihe onkin ollut se, voisiko liikunnan harrastamiseen<br />
vaikuttaa alentamalla liikuntapaikkojen käyttömaksuja<br />
tai poistamalla ne kokonaan. Liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksut vaikuttavat erityisesti taloudellisesti heikommassa<br />
asemassa olevien perheiden liikunnan harrastamiseen.<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikkaan liittyvää<br />
tutkimusta aikuisten liikunnan osalta on tehty hyvin vähän.<br />
Keskeisin tutkimus on Jyväskylän yliopistossa vuonna<br />
2000 tehty “Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasaarvo”<br />
tutkimus, jossa on selvitetty muun muassa eri liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksuja. Maksullisia liikuntapaikkoja<br />
käytti yli puolet vastanneista aikuisista, ja lähes puolet<br />
halusi käyttömaksujen alentamista erityisesti uimahallien,<br />
kuntosalien ja rinnehiihtokeskusten osalta. Käyttömaksuja<br />
piti liian suurina 27 %, kun vastaava luku oli<br />
1980-luvun lopulla 10 %. Viidesosa vastanneista ilmoitti<br />
liikuntapaikan käyttömaksujen suuruuden vaikuttavan<br />
kielteisesti liikunnan harrastamiseen. Kielteisin vaikutus<br />
korkeilla käyttömaksuilla oli naisiin, suuressa kaupungissa<br />
asuviin, alle 30-vuotiaisiin, opiskelijoihin, työttömiin<br />
ja pienituloisiin henkilöihin.<br />
Pyritäänkö liikuntapaikkojen käyttömaksuilla vaikuttamaan aikuisten<br />
liikuntakäyttäytymiseen?<br />
Kunnat pyrkivät vaikuttamaan liikuntapaikkojen käyttömaksuilla aikuisten<br />
liikuntakäyttäytymiseen, mutta se on vain yksi monista keinoista, joilla kunnat<br />
aktivoivat aikuisväestöä liikkumaan.<br />
Kuntien liikuntapaikkojen käyttömaksuista ja niiden<br />
perusteista päättäminen on yksi merkittävimmistä strategisista<br />
ratkaisuista kuntalaisten liikuntapaikkojen käytön<br />
kannalta.<br />
Suomen kunnista 83 %:lla on virallisesti hyväksytyt<br />
liikuntapaikkojen käyttömaksujen määräytymisperusteet.<br />
Virallisilla perusteilla tarkoitetaan kunnan päättävissä<br />
elimissä, vähintään lautakuntatasolla, hyväksyttyjä perusteita.<br />
Noin neljänneksessä Lapin ja Länsi-Suomen läänin<br />
kunnista käyttömaksujen perusteita ei ole virallisesti<br />
hyväksytty. (Kuva 65.) Kunnista joissa ei ole virallisesti<br />
hyväksyttyjä maksuperusteita on maaseutumaisia kuntia<br />
78 %.<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksujen määräytymisperusteet<br />
oli noin 72 %:ssa kunnista hyväksynyt liikuntaasioista<br />
vastaava lautakunta, joka voi olla esimerkiksi liikunta-,<br />
vapaa-aika- tai tekninen lautakunta. Noin 13 %:ssa<br />
kunnissa liikuntapaikkojen käyttömaksujen määräytymisperusteet<br />
oli hyväksynyt kunnanhallitus ja seitsemässä<br />
prosentissa kunnanvaltuusto tai joku muu taho. Kaupungeissa<br />
määräytymisperusteiden hyväksyminen oli useimmiten<br />
annettu liikunta-asioista vastaava lautakunnan tehtäväksi.<br />
Maaseutumaisissa kunnissa kunnanhallitus hyväksyi<br />
perusteet huomattavasti useammin kuin kaupungeissa.<br />
(Taulukko 29.)<br />
Koska liikuntapaikkojen käyttömaksut ovat yksi<br />
merkittävimmistä kunnan liikuntapoliittisista päätöksistä,<br />
tulee ne kytkeä kiinteäksi osaksi kunnan liikuntatoimen<br />
toimintasuunnitelmaa tai liikuntastrategiaa. Liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksujen hyväksyminen kunnanhallituksessa<br />
tarjoaa mahdollisuuden liikuntapoliittisten ratkaisujen<br />
liittämiseen muihin kunnan hyvinvointipoliittisiin linjauksiin.<br />
Käyttömaksujen sitominen liikuntatoimen kehittämissuunnitelmiin<br />
tai muihin strategisiin asiakirjoihin<br />
vahvistaa liikuntapalvelujen johdonmukaista ja pitkäjänteistä<br />
suunnittelua ja toteutusta. Lisäksi virallisesti hyväksytty<br />
strategia edellyttää kunnilta käyttömaksujen vaikutusten<br />
syvällisempää arviointia, mikä edistää palvelujen<br />
tarkoituksenmukaista ja tasa-arvoista tarjontaa. Virallisesti<br />
hyväksytyt määräytymisperusteet antavat myös läpinäkyvät<br />
perusteet liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikan toteuttamiselle.<br />
Kunnista 64 % pyrki vaikuttamaan aikuisten liikunnan<br />
harrastamiseen liikuntapaikkojen käyttömaksuilla.<br />
Kunnat pyrkivät ohjaamaan aikuisten liikunnan harrastamista<br />
eniten Etelä-Suomen läänissä ja vähiten Länsi-Suomen<br />
läänissä. Maaseutumaisissa pienissä kunnissa, joissa<br />
maksullisia liikuntapaikkoja on vähän ja kunnan liikuntapaikkatarjonta<br />
painottuu ilmaisiin ulkoliikuntapaikkoihin,<br />
on vähiten virallisesti hyväksyttyjä käyttömaksuperustei-<br />
- 157 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ta. Nämä kunnat pyrkivät myös vähiten vaikuttamaan aikuisten<br />
liikuntakäyttäytymiseen liikuntapaikkojen käyttömaksuilla,<br />
jotka eivät ole siis yhtä merkittävä liikuntapoliittinen<br />
ohjauskeino kuin suuremmissa kunnissa. (Taulukko<br />
30.)<br />
Käytännössä liikuntapaikkojen käyttömaksuilla pyritään<br />
yleisimmin vaikuttamaan aikuisten liikunta-aktiivisuuteen<br />
tarjoamalla ilmaisia tai alennettuja käyttömaksuja<br />
tietyille aikuisryhmille kuten eläkeläisille, työttömille<br />
ja opiskelijoille. Lisäksi joidenkin liikuntapaikkojen<br />
käyttö on kaikille ilmaista tai kaikkien aikuisten maksuja<br />
on alennettu. Neljännes vastanneista kunnista pyrkii lisäämään<br />
liikunta-aktiivisuutta alennetuilla hinnoilla.<br />
Kunnat aktivoivat aikuisia liikkumaan myös tarjoamalla<br />
ohjattuja terveysliikuntaryhmiä, aikuisten kuntoja<br />
terveystarkastuksia sekä muuta aikuisten liikuntaneuvontaa.<br />
Kunnat järjestävät myös erilaisia aikuisväestölle<br />
suunnattuja liikuntakampanjoita ja –tempauksia, kuten<br />
KKI-tapahtumia.<br />
Ne kunnat, joilla oli aikuisten terveysliikunnan painotuksia<br />
käyttömaksupolitiikassa, pyrkivät aktiivisesti<br />
seuraamaan painotusten vaikutuksia aikuisten liikuntakäyttäytymiseen.<br />
Hieman yli 35 % vastanneista kunnista seurasi<br />
painotusten toteutumista liikuntapaikkojen kävijämääräseurannalla.<br />
Viranomaisarviolla seurataan painotusten<br />
vaikutuksia neljänneksessä kunnista. Vain 8 % kunnista<br />
ei seuraa vaikutuksia lainkaan. Painotusten toteutumisen<br />
seuranta on tärkeää arvioitaessa toimenpiteiden todellisia<br />
vaikutuksia aikuisten liikuntakäyttäytymiseen. Luotettavin<br />
ja tarkoitukseen sopivin menetelmin saatuja seurantatietoja<br />
voidaan hyödyntää valmisteltaessa uusia strategisia<br />
linjauksia.<br />
Kuva 65. Virallisesti hyväksytyt käyttömaksujen<br />
määräytymisperusteet omaavien kuntien osuudet<br />
lääneittäin.<br />
Taulukko 29. Kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksujen määräytymisperusteiden hyväksyjä.<br />
Taulukko 30. Pyritäänkö liikuntapaikkojen käyttömaksuilla vaikuttamaan aikuisten liikuntakäyttäytymiseen?<br />
- 158 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Vastaako kunnan liikuntapaikkatarjonta aikuisten harrastetuimpia liikuntalajeja?<br />
Uima- ja jäähallipalvelujen saavutettavuuden suhteen maalla ja kaupungissa asuvat<br />
kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa.<br />
Arvioinnin kohteeksi valitut liikuntalajit ovat kansallisen<br />
liikuntatutkimuksen mukaan aikuisväestön eniten<br />
harrastamia. Kansallinen liikuntatutkimus on opetusministeriön<br />
yhdessä liikuntajärjestöjen ja TNS-Gallupin<br />
kanssa tekemä tutkimus, joka tarkastelee suomalaisten liikuntatottumusten<br />
tilaa ja muutoksia. Tutkimuksen mukaan<br />
suomalaisten aikuisten eniten harrastamat liikuntamuodot<br />
ovat kävelylenkkeily, pyöräily ja hiihto. Näitä liikuntamuotoja<br />
kuntalaiset voivat harrastaa maksuttomilla liikuntapaikoilla,<br />
kuten kevyen liikenteen väylillä, laduilla ja<br />
kuntopoluilla. Rakennetuilla sisäliikuntapaikoilla harrastetuimmat<br />
liikuntamuodot olivat uinti, kuntosaliharjoittelu,<br />
aerobic, jalkapallo, sulkapallo, lentopallo, tennis ja<br />
jääurheilu. Tässä arvioinnissa tarkastellaan rakennetuilla<br />
sisäliikuntapaikoilla harrastettavan liikunnan tarjontaa ja<br />
maksullisuutta.<br />
Kuntien liikuntapaikkatarjonta vastaa hyvin aikuisten<br />
eniten harrastamia liikuntalajeja uintia ja jääurheilua<br />
lukuun ottamatta. Noin 96 %:ssa kunnista sisäpallopelejä<br />
ja voimistelua voi harrastaa kunnan omalla liikuntapaikalla.<br />
Myös kuntosaliharjoittelu oli mahdollista valtaosassa<br />
maamme kunnista.(Kuva 66.)<br />
Aikuisten eniten harrastamaa sisäliikuntalajia, uintia,<br />
voi harrastaa oman kunnan uimahallissa vain 40 %:ssa<br />
kunnista. Maaseutumaisista kunnista vain 17 %:ssa on<br />
uimahalli, kun vastaavasti 86 %:ssa kaupunkimaisista<br />
kunnista voi uida kunnan omassa hallissa. Uimahallin investointi-<br />
ja käyttökustannukset ovat niin suuret, että pienillä<br />
kunnilla ei ole mahdollisuutta hallin rakentamiseen<br />
ja ylläpitoon. Niissä kunnissa, joissa ei ole omaa uimahallia,<br />
kunta on usein järjestänyt kuljetuksia naapurikuntien<br />
uimahalleihin tai kunta tarjoaa uimahallilippuja<br />
alennettuun hintaan.<br />
Jääurheilun harrastusmahdollisuus oli noin puolessa<br />
Suomen kunnista. Tilanne maaseutumaisten ja kaupunkimaisten<br />
kuntien osalta on hyvin samansuuntainen kuin<br />
uimahallipalveluissa. Jääurheilun harrastaminen oman<br />
kunnan jäähallissa oli mahdollista 88 %:ssa kaupunkimaisista<br />
ja 35 %:ssa maaseutumaissa kunnissa. Uima- ja jäähallipalvelujen<br />
saavutettavuuden suhteen maalla ja kaupungissa<br />
asuvat kansalaiset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa.<br />
Kunnan liikuntatoimen viranhaltijoiden arvion mukaan<br />
noin puolessa maamme kunnista liikuntapaikkatarjonta<br />
vastaa aikuisväestön liikunnanharrastamisen tarpeita.<br />
Kaupungeissa tilanne on maaseutua parempi. Heikoin<br />
tilanne on taajaan asuilla alueilla, jotka usein ovat usein<br />
nopeasti kasvavia kuntia, jossa liikuntapaikkoja ei pystytä<br />
rakentamaan väestönkasvun edellyttämällä vauhdilla<br />
(Taulukko 31.)<br />
Arvio liikuntapaikkojen riittävyydestä perustuu puolessa<br />
kunnista viranomaisarvioon. Kolmannes vastaajista<br />
arvioi liikuntapaikkojen riittävyyttä kävijämääräseurannan<br />
ja 13 % kuntalaisille tehdyn kyselyn pohjalta. Kävijämäärien<br />
seuranta ja kuntalaiskyselyt antavat luotettavaa<br />
ja seurantakelpoista tietoa liikuntapalvelujen riittävyydestä<br />
ja ovat hyvä pohja liikuntapalvelujen kehittämiselle.<br />
Kunnista, joilla ei ole tarjota aikuisväestön tarvitsemia<br />
liikuntapaikkoja, viidesosa ilmoitti tukevansa aikuisten<br />
liikuntaryhmiä tai yksittäisiä aikuisia liikunnanharrastajia<br />
liikuntatila-avustuksilla ja 20 % kuljetuksilla tai kuljetusavustuksilla.<br />
Kyselyyn vastanneista kunnista reilu<br />
kolmannes ei tue mitenkään niitä harrastajia, joille sillä ei<br />
ole tarjota liikuntatiloja.<br />
Taulukko 31. Vastaako kunnan liikuntapaikkatarjonta aikuisväestön liikunnanharrastamisen<br />
tarpeita?<br />
- 159 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 66. Aikuisten mahdollisuus harrastaa liikuntaa kunnan omilla liikuntapaikoilla.<br />
Kuinka paljon aikuisten harrastetuimmat liikuntalajit käyttäjille maksavat kunnallisilla<br />
liikuntapaikoilla?<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksut vaihtelevat paljon, mutta ovat harvoin<br />
este liikuntapaikan käytölle.<br />
Käyttömaksujen arvioinnissa oli tarkoituksena saada<br />
selville kuinka paljon liikuntapalvelut maksavat kuntalaisille.<br />
Tarkoituksena ei ollut selvittää koko kunnan taksapolitiikkaa<br />
eikä sitä, mistä käyttömaksut muodostuvat.<br />
Kunnilta tiedusteltiin aikuisilta perittäviä käyttömaksuja<br />
viiden keskeisimmän liikuntapaikan osalta. Liikuntapaikat<br />
olivat uimahalli, kuntosali, iso liikuntasali, pieni liikuntasali<br />
ja jäähalli. Koska käyttömaksut vaihtelevat huomattavasti<br />
viikonpäivän, kellonajan, vuodenajan ja kohderyhmän<br />
mukaan, pyrittiin vastaajaa ohjeistamaan mahdollisimman<br />
tarkasti hinnan merkitsemisessä. Käyttömaksua<br />
kysyttäessä tehtiin seuraavat rajaukset:<br />
* normaalinhintainen aikuisten kertamaksu / tuntihinta<br />
* talvella arkipäivisin<br />
* kello 17.00.-19.00. välisenä aikana<br />
Mikäli kunnassa oli useita samoja liikuntapaikkatyyppejä,<br />
pyydettiin vastaajaa merkitsemään eniten käytetyn<br />
liikuntapaikan maksu. Mikäli liikuntapaikan kertahinnan<br />
sijasta oli merkitty kuukausi-, lukukausi- tai vuosihinta,<br />
muunnettiin hinta kertamaksuksi sillä oletuksella,<br />
että sarjalippua käyttävät liikkuvat liikuntapaikalla keskimäärin<br />
kerran viikossa.<br />
Liikuntapaikkojen käyttömaksujen vaihteluväli oli<br />
suuri. Käyttömaksun suuruuteen vaikuttaa liikuntapaikan<br />
palvelutarjonta ja palvelun laatu, joka koostuu esimerkiksi<br />
liikuntapaikan kunnossapidosta, oheispalveluista ja aukioloajoista.<br />
Kuitenkin samantasoisten liikuntapaikkojen<br />
käyttömaksuissa saattaa olla merkittäviä eroja eri kuntien<br />
välillä. Tällöin kuntalaiset ovat selkeästi eriarvoisessa<br />
asemassa asuinkuntansa tarjoaman palvelun suhteen.<br />
Jäähalli on tarkastelluista tuntihintaisista sisäliikuntatiloista<br />
käyttäjälle kallein. Jäähallin keskimääräinen tun-<br />
- 160 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
tihinta oli 55 euroa. Halvin keskihinta oli Itä-Suomen läänissä<br />
ja kallein Etelä-Suomen läänissä. Niin ison kuin pienen<br />
sisäliikuntatilan tuntihinnat olivat korkeimmat Etelä-<br />
Suomen läänissä. Kaikissa lääneissä on kuitenkin kuntia,<br />
joissa sisäliikuntatilojen käyttö on ilmaista. (Kuva 67.)<br />
Kuntosalien kertamaksu vaihteli nollasta seitsemään<br />
euroon. Keskimääräinen kertamaksu oli 2,4 euroa. Läänien<br />
välillä ei ollut merkittäviä eroja kuntosalimaksuissa.<br />
Oulun läänissä kuntosalille pääsi keskimäärin hieman edullisemmin,<br />
kuin muissa lääneissä. (Kuva 59.)<br />
Viidestä aikuisten eniten käyttämästä liikuntapaikasta<br />
uimahalli on otettu tässä raportissa tarkemmin arvioitavaksi,<br />
sillä uinti on yksi aikuisten eniten harrastamista lajeista<br />
ja uimahallit ovat laajoja käyttäjäryhmiä palveleva<br />
liikuntapaikka. Lisäksi uimahalleja pidettiin tärkeimpänä<br />
perusliikuntapalveluna Jyväskylän yliopiston vuonna 2000<br />
tekemän “Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasaarvo”<br />
tutkimuksen mukaan.<br />
Uimahallin kertamaksu aikuisille vaihteli nollasta<br />
kahteentoista euroon. Keskimääräinen kertamaksu oli noin<br />
neljä euroa. Kalleimmat kertamaksut olivat Oulun ja Länsi-<br />
Suomen lääneissä. Pienin hajonta uimahallilipun hinnassa<br />
on Etelä-Suomen läänissä. (Kuva 59.)<br />
Alle viidellä eurolla, jota voidaan pitää kohtuullisena<br />
maksuna, uimahalliin pääsee 85 %:ssa maamme uimahalleista<br />
(Taulukko 32.). Itä-Suomen ja Lapin lääneissä<br />
uimahallin kertamaksu oli yli viisi euroa noin puolessa<br />
uimahalleista. Uimahallien käyttö- ja kunnossapitokustannukset<br />
ovat korkeat, joten väistämättä käyttömaksukin on<br />
korkea. Harvassa kunnassa liikuntapaikan käyttömaksu ja<br />
todellinen käytöstä aiheutuva kustannus ovat kuitenkaan<br />
yhtä suuria. Kunnat tukevat merkittävästi kansalaisten liikuntaharrastusta<br />
maksalla erotuksen. Huomioitavaa on,<br />
että tässä arvioinnissa vertailukohteena on käytetty aikuisten<br />
kertamaksua, ja kunnissa on usein tarjolla myös edullisempia<br />
maksuvaihtoehtoja esimerkiksi sarja- tai perhelippuja.<br />
Kuntien ilmoituksen mukaan Suomessa on 226 kunnallista<br />
uimahallia (kuva 68.). Uimahallin maantieteellistä<br />
saavutettavuutta on selvitetty vuonna 1991 tehdyssä uimahallien<br />
käyttötutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan uimahallin<br />
käyttäjistä 82 % asui alle 11 kilometrin etäisyydellä<br />
(linnuntietä) uimahallista. Näin ollen 11 kilometriä<br />
voidaan pitää uimahallin kohtuullisen saavutettavuuden<br />
rajana. Koko maan väestöstä 79 % asuu alle 11 kilometrin<br />
etäisyydellä uimahallista eli uimahallin saavutettavuus<br />
on hyvä. Maassamme on kuitenkin 184 kuntaa joissa yli<br />
90 %:lle asukkaista uimahalli on yli 11 kilometrin etäisyydellä.<br />
Harvaan asutuilla alueilla yli 11 kilometrin etäisyys<br />
muodostaa suuremman esteen hallin käytölle kuin<br />
kaupungeissa, koska näillä alueilla tieverkko on yleensä<br />
harvempi, ja lisäksi joukkoliikenteen vuorovälit ovat harvat<br />
tai niitä ei ole ollenkaan. Uimahallipalvelujen maantieteellisen<br />
saavutettavuuden suhteen suomalaiset ovat<br />
hyvin eriarvoisessa asemassa.<br />
Kuva 67. Ison ja pienen sisäliikuntatilan sekä jäähallin tuntihinnat lääneittäin.<br />
- 161 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 68. Uimahallien sijainti ja käyttömaksut sekä 11 kilometrin säteellä<br />
uimahallista asuvien osuus (%) kunnan koko väestöstä.<br />
- 162 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 69. Uimahallin ja<br />
kuntosalin aikuisten kertamaksut<br />
lääneittäin.<br />
Taulukko 32. Uimahallien käyttömaksut lääneittäin.<br />
Arviointiryhmä<br />
Liikuntatoimentarkastaja, LiTM Ulla Silventoinen, puhelin 0205 178 360, ulla.silventoinen@olh.intermin.fi<br />
Osastosihteeri, YTM Anne-Maaria Kurvinen, puhelin 0205 178 624, anne-maaria.kurvinen@olh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, YTM, liik.yo Antti Blom, puhelin 0205 164 121, antti.blom@eslh.intermin.fi<br />
Liikuntatoimentarkastaja, Paavo Hyvärinen, puhelin 0205 167 022, paavo.hyvarinen@islh.intermin.fi<br />
Liikuntatoimentarkastaja, YTM Kai-Matti Joona, puhelin 0205 177 695, kai-matti.joona@llh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, HTM, liik.yo Satu Raiski-Ahola, puhelin 0205 174 224 satu.raiski-ahola@lslh.intermin.fi<br />
Tietolähteet<br />
Kuntalaki 365/1995<br />
Liikuntalaki 1054/1998<br />
Suomen perustuslaki 731/1999<br />
Kansallinen liikuntatutkimus 2005-2006, Aikuiset 19-65-vuotiaat, SLU:n julkaisusarja 5/06, Helsinki.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> toimialan peruspalvelujen arviointi 2005, Sisäasianministeriön julkaisut, nro 27, Helsinki 2006.<br />
Piri Ilpo, Uimahallien käyttötutkimus, Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 79, Jyväskylä 1991.<br />
Suomi Kimmo, Liikuntapaikkapalvelut ja kansalaisten tasa-arvo, Liikunnan kehittämiskeskus, 1/2000.<br />
Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista 18.4.2002.<br />
- 163 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
7.4 Nuorisotoimi<br />
7.4.1. Nuorten työpajatoiminta<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Suomessa oli vuonna 2004 koulutuksen ja työelämän<br />
ulkopuolella 95 000 nuorta. Näistä 43 000 nuorta ei<br />
ole aktiivisia työnhakijoita tai hakemassa koulutukseen.<br />
Väestön ikääntymisen näkökulmasta Suomella<br />
ei ole varaa tähän ulkopuolisuuteen. Ulkopuolisten<br />
määrä osoittaa, että yhteiskunta- ja koulutustakuu ei<br />
toimi, koska se ei tavoita ulkopuolelle jääviä.<br />
Pajatoiminta tavoittaa hyvin työttömiä nuoria, jopa<br />
palvelujärjestelmän ulkopuolella olevia. Pajapalvelujen<br />
tavoitettavuudessa on silti puutteita.<br />
Toiminnan vakinaistaminen etenee hyvin. Työsuhteiden<br />
vakinaistamisessa on kuitenkin edelleen<br />
puutteita.<br />
Sijoittuminen pajajakson jälkeen on parantunut. Kuitenkin<br />
edelleen noin viidesosa nuorista päätyy työttömäksi.<br />
Pajatoiminnan kohderyhmänä on entistä useammin<br />
pelkkä peruskoulun suorittanut nuori. Valmentautujien<br />
tarpeisiin voidaan vastata kehittämällä pajatoiminnan<br />
sisältöjä siten, että ne entistä paremmin vahvistavat<br />
esimerkiksi elinikäisen oppimisen avaintaitoja.<br />
Nuorten pitkäjänteisessä seurannassa on edelleen<br />
puutteita.<br />
Suomeen tulee luoda Ruotsin kaltainen lakisääteinen<br />
peruskoulunsa päättäneiden seurantajärjestelmä. Seurannan<br />
tulee kestää siihen asti, kun nuori on täyttänyt<br />
20 vuotta, ja sen tulee taata nuorelle koulutus- ja<br />
yhteiskuntatakuun mukaista aktiivitoimintaa. Seurannasta<br />
vastaisivat kuntien sivistys-, nuoriso- ja sosiaalitoimi<br />
yhteistyössä työpajatoimijoiden kanssa.<br />
Valtion tuki työpajatoimintaan tulee nostaa 12 milj.<br />
euroon, jotta pajatoiminta tavoittaa entistä paremmin<br />
tuen tarpeessa olevia nuoria ja kattaa maan kaikki<br />
seutukunnat. Pajapalvelujen tarve ja tavoitettavuus<br />
tulee arvioida kunnittain ja seutukunnittain.<br />
Hallinnoijien tulee vakinaistaa valmentajien työsuhteita.<br />
Työsuhteiden vakinaistamiseen tulee osoittaa<br />
lisäresursseja.<br />
Yksilövalmentajien määrää tulee lisätä. Työpajoja<br />
tulee ohjata verkostoitumaan ja kehittämään moniammatillista<br />
yhteistyötä. Nuoria lähettävien tahojen,<br />
erityisesti työvoimahallinnon, tulee turvata nuorille<br />
pidempiä toimintajaksoja pajalla.<br />
Työpajojen tulee kehittää toimintaansa sopivia ammatillisen<br />
koulutuksen moduuleja sekä kehittää yhteistyössä<br />
koulutuksen järjestäjien kanssa toimivia järjestelmiä<br />
osaamisen tunnistamiseksi.<br />
Kaikilla pajoilla tulee ottaa käyttöön seurantajärjestelmä.<br />
Nuorisotoimen arviointikohteena oli nuorten työpajatoiminta.<br />
Valtioneuvoston asetuksessa julkisesta työvoimapalvelusta<br />
(1344/2002) työpaja määritetään sosiaaliseksi<br />
yhteisöksi, jossa työ- ja yksilövalmennuksen avulla<br />
pyritään parantamaan ensisijaisesti pitkään työttömänä tai<br />
syrjäytymisvaarassa olevan nuoren valmiuksia hakeutua<br />
koulutukseen, työhön tai ryhtyä yrittäjäksi. Nuorten työpajatoiminnan<br />
tärkeimmät tehtävät ovatkin nuoren koulutukseen<br />
ja työelämään ohjaaminen sekä nuoren elämänhallinnan<br />
yksilöllinen tukeminen ja arjenhallintataitojen<br />
kartuttaminen. Työpajatoiminnalla on vahva nuorisotyöllinen<br />
lähtökohta, jonka mukaan jokainen nuori on arvokas,<br />
ja nuoren tukitarve määritellään yksilöllisten tarpeiden<br />
mukaisesti.<br />
- 164 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason määritelmät<br />
Nuorten työpajatoiminnan<br />
tarve<br />
Millainen tarve ja kysyntä<br />
on nuorten työpajatoiminnalle?<br />
17–24-vuotiaiden työttömien<br />
osuus koko ikäryhmästä<br />
Nuorten sijoittuminen koulutukseen<br />
peruskoulun jälkeen samana<br />
vuonna<br />
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella<br />
olevat nuoret<br />
Työttömien nuorten osuus ikäluokasta<br />
on alle 2 %:a,<br />
yli 8 %:a on kriisitaso<br />
96 %:a sijoittuu välittömästi peruskoulun<br />
jälkeen koulutukseen<br />
Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle<br />
jääneiden nuorten<br />
osuus on alle 8 %:a<br />
Nuorten työpajatoiminnan<br />
saavutettavuus<br />
Miten työpajatoiminta<br />
saavuttaa työttömät ja<br />
muut palvelun tarpeessa<br />
olevat nuoret?<br />
Työpajapalveluja tarjoavien kuntien<br />
määrä<br />
Työpajojen ja toimipisteiden<br />
määrä<br />
Työpajanuorten määrä<br />
17–24-vuotiaiden työpajanuorten<br />
osuus samanikäisistä työttömistä<br />
Työpajoille tulleiden nuorten koulutustausta<br />
ja nuoret pajalle lähettäneet<br />
tahot<br />
Työpajatoiminta kattaa 75 %<br />
kunnista<br />
Työpajatoiminta tavoittaa 20 %<br />
työttömistä nuorista<br />
Työpajatoiminnan vakinaistuminen<br />
Eteneekö nuorten työpajatoiminnan<br />
vakinaistaminen<br />
tavoitteen mukaisesti?<br />
Vakinaistamispäätösten määrä<br />
Työpajojen rahoitusrakenne<br />
Työpajan toimintaikä<br />
Työpajoissa toimivien valmentajien<br />
määrä ja työsuhteen laatu<br />
75 % pajoista toimii vakinaisesti<br />
joko siten, että on tehty<br />
vakinaistamispäätös, työpaja<br />
on toiminut 10 vuotta tai että<br />
rahoituksesta yli 70 % on omaa<br />
tai ylläpitäjän rahoitusta<br />
2/3 työntekijöistä on vakituisessa<br />
työsuhteessa<br />
Työpajatoiminnan tuloksellisuus<br />
ja vaikuttavuus<br />
Miten nuoret sijoittuvat<br />
työpajajakson jälkeen<br />
koulutukseen tai työhön?<br />
Vuonna 2005 työpajalla olleiden<br />
nuorten sijoittuminen koulutukseen<br />
tai työelämään työpajajakson<br />
aikana tai sen jälkeen<br />
Nuorten tilanne vuosi työpajajakson<br />
jälkeen<br />
Puolet nuorista sijoittuu työpajajakson<br />
jälkeen koulutukseen,<br />
työelämään tai muuhun aktiivivaihtoehtoon<br />
Työpaja seuraa toimintansa<br />
vaikuttavuutta *<br />
Työpajojen edellytykset<br />
laadukkaaseen<br />
toimintaan<br />
Onko nuorten työpajoilla<br />
edellytyksiä laadukkaaseen<br />
toimintaan?<br />
Kehittämissuunnitelmien määrä<br />
työpajoilla<br />
Pitkäjänteisten seuranta- ja laatujärjestelmien<br />
määrä<br />
Työ- ja yksilövalmentajien koulutustausta<br />
Moniammatillisen yhteistyön<br />
laajuus<br />
*) Lähde: Nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet ja suositukset, Opetusministeriön<br />
päätös 26.10.2006 dnro 17/600/2006.<br />
Toiminnan toteuttamista ja<br />
kehittämistä ohjaa työpajatoiminnan<br />
kehittämissuunnitelma*.<br />
Suunnitelma on 75 % pajoista<br />
Työpaja seuraa toimintansa<br />
vaikuttavuutta *<br />
Yksilövalmentajien osuus<br />
koko työpajan henkilöstöstä on<br />
vähintään 20 %:a<br />
Työpajatoiminta on moniammatillista<br />
työtä *<br />
- 165 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Uusi nuorisolaki astui voimaan 1.3.2006. Laissa todetaan,<br />
että nuorten työpajapalvelut kuuluvat tarvittaessa<br />
kuntien nuorisotyön tavoitteellisiin peruspalveluihin. Työpajapalvelut<br />
sisältyvät laissa nuorten sosiaalisen vahvistamisen<br />
alueelle. Sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan<br />
nuorille suunnattuja toimenpiteitä elämäntaitojen parantamiseksi<br />
ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.<br />
Nuorten koulutuksen ja työelämään sijoittumisen<br />
kannalta keskeisiä asiakirjoja ovat Matti Vanhasen hallituksen<br />
työllisyyspolitiikkaohjelma sekä koulutuksen ja<br />
tutkimuksen kehittämissuunnitelma. Asiakirjoissa keskeisiä<br />
nuorille suunnattuja toimenpiteitä ovat työpajatoiminnan<br />
vakinaistaminen sekä alle 25-vuotiaiden työttömien<br />
nuorten yhteiskunta- ja koulutustakuun toteuttaminen.<br />
Asiakirjoissa linjataan seuraavia tavoitteita koskien nuorten<br />
sijoittumista koulutukseen ja työelämään:<br />
* Nuorten koulutustakuun toteuttaminen siten, että<br />
vuonna 2008 vähintään 96 % peruskoulun päättävistä<br />
aloittaa samana vuonna toisella asteella tai<br />
perusopetuksen lisäopetuksessa.<br />
* Nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille siirtymisen<br />
nopeuttaminen siten, että korkeakoulutuksen aloittamisikä<br />
ja tutkinnon suorittamisikä laskevat, koulutuksen<br />
läpäisy nousee ja keskeyttäminen vähenee<br />
ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluopinnoissa.<br />
* Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen.<br />
* Ammatillisesti eriytyvän koulutuksen tarjoaminen<br />
koko nuorisoikäluokalle (ammatillinen tai korkeakoulututkinto).<br />
* Nuorten koulutuksesta työelämään siirtymisen nopeuttaminen<br />
muun muassa opiskelijavalintoja kehittämällä,<br />
koulutuksen läpäisyä tehostamalla ja moninkertaista<br />
koulutusta vähentämällä.<br />
* Nuorten syrjäytymisen ehkäisy muun muassa tukiopetusta,<br />
erityisopetusta, opiskelija- ja oppilashuoltoa<br />
vahvistamalla sekä koulutustakuuta ja maahanmuuttajien<br />
koulutusta kehittämällä.<br />
* Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vuoden<br />
2005 alusta siten, että 25-vuotiaille nuorille tarjotaan<br />
viimeistään kolmen kuukauden yhtäjaksoisen<br />
työttömyyden jälkeen nuoren tilannetta edistävä aktivointivaihtoehto.<br />
Nuorten työllisyyden ja sosiaalisen osallistumisen<br />
edistäminen nousevat esiin myös Eurooppa-neuvoston<br />
hyväksymässä eurooppalaisessa nuorisosopimuksessa.<br />
Nuorisosopimuksen tavoitteena on tukea kansallisia toimia<br />
muun muassa nuorisotyöttömyyden ja koulutuksen<br />
keskeyttäjien määrän vähentämiseksi. Nuorten työpaja on<br />
yksi toimintamuoto, jolla eurooppalaisen nuorisosopimuksen<br />
toimeenpanoa voidaan tehostaa.<br />
Moniammatillinen yhteistyö on työpajatoiminnassa<br />
tärkeää. Työpajojen kohderyhmän monipuolistuminen<br />
edellyttää laajaa yhteistyötä muiden toimialojen, erityisesti<br />
sosiaali- ja opetustoimen sekä työhallinnon, kanssa.<br />
Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen<br />
kehittämistyöryhmän muistiossa korostetaan erityisesti<br />
työpajojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyötä. Muistion<br />
mukaan erityisenä kohderyhmänä yhteistyössä tulee<br />
huomioida ne nuoret, jotka keskeyttävät joko perusopetuksen<br />
tai toisen asteen koulutuksen tai eivät sijoitu perusasteen<br />
jälkeiseen koulutukseen.<br />
Opetusministeriö on päätöksellään (17/600/2006)<br />
määritellyt nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet,<br />
tavoitteet ja tehtävät sekä suositukset työpajatoimintaan.<br />
Päätöksessä esitettyjä perusteita on hyödynnetty arvioinnin<br />
mittareita ja palvelutavoitteita asetettaessa.<br />
Arviointia varten toteutettiin laaja kysely marraskuussa<br />
2006. Internet-pohjainen kysely toteutettiin kaikkien<br />
lääninhallitusten yhteistyönä, ja se lähetettiin kaikille<br />
lääninhallitusten tiedossa oleville nuorten työpajoille.<br />
Kyselyn koordinoinnista ja teknisestä toteutuksesta vastasi<br />
Etelä-Suomen lääninhallitus. Kyselyyn vastasi 93,5<br />
% nuorten työpajojen ylläpitäjistä.<br />
Arvioinnin tausta-aineistona on käytetty Tilastokeskuksen<br />
väestö- ja koulutustilastoja sekä TE-keskusten ja<br />
työministeriön työllisyyskatsauksia.<br />
- 166 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Millainen tarve ja kysyntä on nuorten työpajatoiminnalle?<br />
95 000 nuorta koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 2004<br />
Lääninhallitus on osana peruspalvelujen arviointia<br />
selvittänyt, kuinka moni nuori on työelämän ja koulutuksen<br />
ulkopuolella. Selvityksen mukaan vuonna 2004 koko<br />
maassa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oli noin<br />
95 000 nuorta, joista 26 000 nuorta oli Länsi-Suomen alueella.<br />
Ulkopuolella olevista nuorista noin 52 000 oli työttömänä<br />
ja 43 000 koulutuksen ulkopuolella (taulukko 33).<br />
Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret koostuivat<br />
pääasiallisesti seuraavista ryhmistä:<br />
* Peruskoulunsa päättäneet, vailla toisen asteen koulutuksen<br />
vaatimaa osaamista<br />
* Toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneet,<br />
jotka jäävät “pysyvästi” työttömäksi<br />
* Koulutuksensa, erityisesti ammatillisen koulutuksen,<br />
keskeyttäneet ja siten koulutuksen ja työelämän<br />
ulkopuolelle jäävät.<br />
Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista<br />
yli puolet oli keskeyttänyt toisen asteen koulutuksensa tai<br />
he olivat ammatillisen tutkinnon suorittaneita, vailla työtä<br />
olevia nuoria.<br />
Läänien väliset erot koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle<br />
jäävien nuorten osuuksissa olivat huomattavat.<br />
Eniten koulutuksen ja työelämän ulkopuolella nuoria<br />
oli Ahvenanmaalla (14,44 %) ja Lapin läänissä (13,21 %).<br />
Itä-Suomen, Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä koulutuksen<br />
ja työelämän ulkopuolella oli 11–12 % nuorista. Etelä-Suomessa<br />
luku oli alle 11 %. Yksikään lääneistä ei siis<br />
yllä asetettuun palvelutavoitteeseen eli siihen, että koulutuksen<br />
ja työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus<br />
olisi alle 8 %.<br />
Myös alueelliset erot olivat läänien sisällä suuret.<br />
Eniten työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jäi nuoria<br />
Kainuun ja Ahvenanmaan maakunnissa, joissa 17–24 vuotiaista<br />
yli 14 % oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella.<br />
Lapin, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan<br />
ja Pohjois-Savon maakunnissa tilanne oli myös hälyttävä.<br />
Myös seutukunnittaiset erot olivat suuret. Esimerkiksi<br />
Äänekosken, Raahen, Pieksämäen ja Pielisen Karjalan<br />
seutukunnissa yli 14,5 % nuorista oli koulutuksen ja työelämän<br />
ulkopuolella. Toisaalta Suupohjan rannikkoseudulla<br />
koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli alle 7 %<br />
ikäryhmästä.<br />
Koulutuksen seurantatilastot vahvistavat, että laajan<br />
nivelvaiheen ongelmana ovat toisen asteen koulutuksen<br />
keskeyttävät. Ongelmana ei niinkään ole se, ettei nuori<br />
hakeutuisi ja pääsisi koulutukseen heti peruskoulun jälkeen.<br />
Erityinen huoli tulee kantaa niistä 43 000 nuoresta,<br />
jotka eivät ole aktiivisia työnhakijoita tai koulutuksessa.<br />
Tilastot ja muun muassa ruotsalaiset tutkimukset osoittavat,<br />
että nuorta, joka ei sitoudu työmarkkinoille tai toisen<br />
asteen koulutukseen ennen 20–23-ikävuottaan, uhkaa elinikäinen<br />
koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jääminen.<br />
Tulosten perusteella voidaan todeta, että koulutustakuu<br />
ei toimi laajassa nivelvaiheessa. Nuoret putoavat<br />
tyhjän päälle keskeyttäessään toisen asteen koulutuksen,<br />
koska nuorten seuranta ei ole riittävän pitkäjänteistä. Hallituksen<br />
tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisohjelmassa<br />
2003–2008 todetaan, että perusopetuksen jälkeistä jatko-opiskelupaikkaa<br />
vaille jäävien seurantaa sekä henkilökohtaista<br />
ohjausta ja neuvontaa kehitetään yhteistyössä<br />
työvoimaviranomaisten kanssa. Miten nämä toimenpiteet<br />
voisivat onnistua, kun yli puolet koulutuksen ja työelämän<br />
ulkopuolella olevista nuorista ei ilmoittaudu edes<br />
työttömiksi työnhakijoiksi?<br />
Suomeen tarvitaan Ruotsin mallin mukainen peruskoulunsa<br />
päättäneiden seurantajärjestelmä. Nuoria tulee<br />
seurata 20-vuotiaaksi asti, ja elleivät he ole koulutuksessa<br />
tai työelämässä, tulee heille tarjota vaihtoehtoisia,<br />
myönteisiä väyliä koulutukseen ja/tai työelämään. Opetusministeriön<br />
niin kutsutun nivelvaiheen työryhmän esittämät<br />
tavoitteet ja toimenpidelinjaukset tulee kirjata valmistelussa<br />
olevaan uuteen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisohjelmaan<br />
vuosille 2008–2013 sekä valmisteilla<br />
olevaan hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaan.<br />
Taulukko 33. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten määrät vuonna 2004<br />
- 167 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Koulutustakuu toteutuu, mutta ei ole kattava mittari<br />
Itä-Suomen läänissä koulutustakuulle asetetun 96 %<br />
palvelutavoitteen toteutuminen oli hyvin lähellä (95,9 %).<br />
Etelä-Suomessa, Länsi-Suomessa, Lapissa ja Oulussa ei<br />
sen sijaan päästy asetettuun palvelutavoitteeseen. Kaikissa<br />
lääneissä oltiin kuitenkin lähellä tavoitteen saavuttamista.<br />
Koulutukseen sijoittumista heti hakemisvuonna<br />
voidaan kuitenkin, yllä olevaan tietoon viitaten, pitää huonona<br />
mittarina koulutustakuun toteutumiselle.<br />
Suomen nuorisotyöttömyys edelleen Euroopan Unionin<br />
korkeimpia<br />
Nuorten työttömien määrä laski edelleen kaikissa<br />
lääneissä. Määrä laski vuoteen 2005 verrattuna noin 16<br />
%. Eniten laskua tapahtui Länsi-Suomen läänissä, missä<br />
nuorten työttömien määrä laski noin 20 % (taulukko 34).<br />
Oulun läänissä sen sijaan työttömien määrä laski vähiten,<br />
noin 12 %. Työttömien määrän laskusta huolimatta Suomen<br />
alle 25-vuotiaiden nuorisotyöttömyysprosentti oli<br />
edelleen Euroopan Unionin jäsenmaiden kuudenneksi<br />
korkein, ja huomattavasti yli Euroopan Unionin keskiarvon.<br />
Vuoden 2006 lopussa nuorten työttömyysprosentti<br />
oli 18,7. Pudotusta edellisvuoteen tapahtui 1,4 prosenttiyksikköä.<br />
Nuorten työttömyys oli edelleen pahinta Lapin ja<br />
Oulun lääneissä, joita voidaan edelleen pitää kriisialueina.<br />
Itä-Suomessa tilanne oli hieman kohentunut (taulukko<br />
35). Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen lääneissä tilanne<br />
oli suhteellisen hyvä.<br />
Maakunnittain tilannetta tarkastellessa voidaan todeta,<br />
että Kainuun ja Lapin maakunnat olivat kriisialueita.<br />
Näillä alueilla työttömien nuorten osuus oli yli 8 %<br />
ikäryhmästä. Erittäin huono tilanne oli myös Etelä-Karjalan,<br />
Päijät-Hämeen, Keski-Suomen, Kymenlaakson ja<br />
Pohjois-Karjalan maakunnissa. Seutukuntien välillä oli<br />
suuria eroja. Heikoin tilanne oli Kehys-Kainuun seutukunnassa,<br />
missä työttömien nuorten osuus oli 9,94 % ikäryhmästä.<br />
Paras tilanne oli Pietarsaaren seutukunnassa,<br />
missä työttömien osuus oli 2,31 %.<br />
Kuvassa 70 on kuvattu työttömien nuorten osuudet<br />
seutukunnittain. Maassamme oli 38 kriisikuntaa, joissa<br />
työttömien osuus oli yli 8 % ikäryhmästä. Lähellä kriisirajaa<br />
(6-8 %) oli 75 kuntaa. Yhteensä 46 kuntaa alittivat<br />
valtakunnallisen palvelutavoitteen (2 %).<br />
Työpajatoiminnalle on suuri kysyntä. Työpajatoiminnan<br />
tulisi ennen kaikkea tavoittaa ne nuoret, jotka jäävät<br />
kokonaan koulutus- ja yhteiskuntatakuun ulkopuolelle.<br />
Tämä vaatii työpajojen henkilöstömäärän kasvattamista.<br />
Työpajatoiminnan valtionavustus tuleekin nostaa vähintään<br />
12 milj. euroon, jotta pajat pystyvät vastaamaan pajatoiminnan<br />
kysyntään.<br />
Eri vastuuviranomaisten, kuten työministeriön ja opetusministeriön<br />
tulee toiminnassaan ja rahoituspäätöksissään<br />
kiinnittää huomiota erityisesti maakuntiin, seutukuntiin ja<br />
kuntiin, joissa työttömien nuorten osuus on yli 8 % ikäryhmästä.<br />
Opetusministeriön ja läänien tulee yhteistyönä tarkemmin<br />
selvittää, johtuuko näiden alueiden työttömien nuorten<br />
korkea osuus palveluvajeesta, palvelujen puuttumisesta<br />
kokonaan, palvelujen tehottomuudesta tai lähettävien tahojen<br />
asenteista työpajatoimintaa kohtaan.<br />
Taulukko 34. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrät ja määrien<br />
muutokset lääneittäin vuosina 2004 - 2006<br />
- 168 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 70. Alle 25-vuotiaiden työttömien osuus ikäryhmästä ja<br />
pajanuorten osuus työttömistä seutukunnittain<br />
- 169 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 71. Kunnat, joissa työpajapalvelut saatavilla sekä fyysiset pajapisteet<br />
- 170 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 35. Alle 25-vuotiaiden työttömien<br />
osuus ikäryhmästä lääneittäin vuonna 2006<br />
Miten työpajatoiminta saavuttaa työttömät ja muut palvelun tarpeessa olevat nuoret?<br />
Pajatoiminnan saavutettavuudessa alueellisia eroavaisuuksia<br />
Pajatoiminta tavoitti koko maassa 20,2 % työttömistä<br />
nuorista, mikä ylitti niukasti valtakunnallisen palvelutavoitteen.<br />
(Taulukko 36)<br />
Maakunnittain tarkasteltuna kahdeksassa maakunnassa<br />
päästiin valtakunnalliseen tavoitteeseen. Parhaiten<br />
pajatoiminta tavoitti työttömiä nuoria Pohjanmaan maakunnassa,<br />
jossa se tavoitti 52 % työttömistä nuorista. Itä-<br />
Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Uudellamaalla<br />
pajatoiminta tavoitti yli 27 %. Alle 10,5 %<br />
työttömistä nuorista pajatoiminta tavoitti Etelä-Karjalassa,<br />
Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa.<br />
Palvelutavoite saavutettiin 40 seutukunnassa. Alle<br />
tavoitteen jäätiin puolestaan 27 seutukunnassa. Seitsemässä<br />
seutukunnassa pajatoimintaa ei ollut ollenkaan. Pajatoiminnan<br />
saavutettavuus on kuvattu seutukunnittain kartassa<br />
(Kuva 70.).<br />
Pajatoiminnan palvelut saatavilla 75 % maamme<br />
kunnissa<br />
Valtakunnallinen tavoite, että pajatoiminnan palvelut<br />
ovat saatavilla 75 %:ssa maamme kunnissa, täyttyi<br />
(kuva 72). Lääneistä kuitenkin vain Lapissa ja Länsi-Suomessa<br />
päästiin valtakunnalliseen tavoitteeseen. Molemmissa<br />
lääneissä pajatoiminta oli saatavilla yli 80 % kunnissa.<br />
Maakunnittain erot olivat suuret, sillä vain 11 maa-<br />
Taulukko 36. Työpajanuorten osuus työttömistä nuorista lääneittäin<br />
- 171 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
kunnassa päästiin tavoitteeseen. Keski-Pohjanmaan ja<br />
Pohjanmaan kunnissa pajatoiminta oli saatavilla jopa kaikissa<br />
kunnissa. Seutukunnittain tarkasteltuna 31 seutukunnassa<br />
palvelut olivat saatavilla kaikissa kunnissa. Näiden<br />
seutukuntien lisäksi 12 seutukunnassa päästiin valtakunnalliseen<br />
tavoitteeseen, 26 seutukunnassa jäätiin alle ja<br />
viidessä seutukunnassa ei ollut saatavilla lainkaan pajapalveluja.<br />
Työpajojen fyysisten toimipisteiden saavutettavuutta<br />
tarkastellessa voidaan todeta, että palveluverkko heikentyi<br />
Lapin ja Etelä-Suomen lääneissä. Erityisesti Lapissa<br />
pajatoiminnan saavutettavuutta heikensivät pitkät välimatkat.<br />
Työpajatoiminta tulisikin tuoda palvelua tarvitsevien<br />
nuorten lähelle esimerkiksi kiertävien työpajaohjaajien<br />
kautta.<br />
Pajatoiminta tavoittaa hyvin työttömiä nuoria, varsinkin<br />
alle 20-vuotiaita. Toiminta täyttääkin melkein palvelun<br />
saavutettavuudelle asetetut valtakunnalliset tavoitteet.<br />
Alueelliset eroavaisuudet ovat kuitenkin suuret. Läänien<br />
tulee yhdessä työpajatoimijoiden ja muiden viranomaisten<br />
kanssa pohtia, millä keinoilla toimintaa voidaan<br />
tehostaa ja myös käynnistää hankkeita niillä alueilla, joilla<br />
toimintaa ei ole. Pajatoimintaan tulee tulevina vuosina<br />
varata enemmän määrärahaa toiminnan kehittämiseen.<br />
Tulevalla ESR-ohjelmakaudella tulee erityisesti tehostaa<br />
työpajojen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjien<br />
yhteistyötä.<br />
Valmentautujien määrä kasvaa<br />
Työpajatoimintaan osallistui vuonna 2006 yhteensä<br />
10 532 valmentautujaa, joista alle 29-vuotiaita valmentautujia<br />
oli 6 810. Valmentautujien kokonaismäärä nousi<br />
325 nuorella vuodesta 2005. Reilua kasvua määrässä tapahtui<br />
erityisesti yli 29-vuotiaiden valmentautujien osalta.<br />
Heidän määränsä lisääntyi yli 600 valmentautujalla<br />
vuodesta 2005. Laskua tapahtui sen sijaan eniten 21–24-<br />
vuotiaiden valmentautujien määrässä. (Taulukko 37)<br />
Yli 29-vuotiaiden valmentautujien määrä selittyy<br />
luultavasti kahdella asialla. Työttömyysturvauudistuksen<br />
myötä kunnilla on ollut suuret paineet sijoittaa yli 500<br />
päivää työttömänä olleita toimenpiteisiin. Pajat ovat olleet<br />
monessa kunnassa tähän vaihtoehtona. Toinen syy on<br />
se, että moni paja toimii sosiaalisena yrityksenä ja ottaa<br />
vastaan nuorten lisäksi myös muita erityisryhmiä.<br />
21–24-vuotiaitten määrän rajua laskua on vaikea<br />
selittää. Yksi tekijä voi olla se, että nuorten työttömien<br />
Taulukko 37. Valmentautujien määrän muutos ikäryhmittäin vuosina 2005–2006<br />
Taulukko 38. Työpajoille tulleiden alle 29-vuotiaiden nuorten koulutustausta lääneittäin vuonna 2006<br />
- 172 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 39. Työpajoille nuoria lähettäneet tahot ja nuorten suhteelliset osuudet lääneittäin vuonna 2006<br />
Hallituksen asettama tavoite työpajatoiminnan vakinaistamisesta<br />
toteutuu hitaasti. Työpajoista 82 % toimii<br />
vakinaisluonteisesti. (Taulukko 40). Vakinaistumiselle asetettu<br />
palvelutavoite, jossa 75 % pajoista toimii vakinaisesti<br />
joko siten, että on tehty vakinaistamispäätös, työpamäärä<br />
on vähentynyt erityisesti tässä ikäryhmässä. Toinen<br />
tekijä on mahdollisesti se, että työvoimahallinto entistä<br />
useammin sijoittaa tämän ikäryhmän nuoria muihin<br />
toimenpiteisiin kuin mitä pajatoiminnalla on tarjota.<br />
Pajanuorten koulutustaustana oli yhä useammin<br />
enintään peruskoulu. Ei tietoa -vastausten määrä, joka oli<br />
9 % vastauksista, oli edelleen suhteellisen suuri. (Taulukko<br />
38). Tämä kertoo työpajojen puutteellisesta tietojen<br />
dokumentoinnista. Koulutustietojen selvittäminen ja kirjaaminen<br />
on tärkeää, jotta nuorille pystytään tarjoamaan<br />
mahdollisimman hyvin heidän tarpeitaan vastaavia palveluja.<br />
Suurin osa nuorista ohjautuu pajoille edelleen työvoimahallinnon<br />
kautta, mutta sen osuus laski (-3 %). Sen<br />
sijaan pajalle suoraan tulevien nuorten määrä oli kasvanut<br />
selvästi (+2 %). Tämä osoittaa, että työpajatoiminnasta<br />
on tullut matalankynnyksen palvelu, joka tavoittaa<br />
yhä useammin nuoria, joita muut palvelut eivät tavoita.<br />
(Taulukko 39).<br />
Läänikohtaisia osuuksia tarkasteltaessa huomio kiinnittyy<br />
erityisesti siihen, että Lapin läänissä sosiaalitoimen<br />
osuus laski vahvasti vuodesta 2005. Itä-Suomen läänissä<br />
puolestaan koulutuksen järjestäjien osuus laski. Molemmissa<br />
lääneissä työvoimahallinnon osuus vastaavasti nousi.<br />
Eteneekö nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen tavoitteen mukaisesti?<br />
Työpajat toimivat vakinaisluonteisesti<br />
ja on toiminut 10 vuotta tai että rahoituksesta yli 70 % on<br />
omaa tai ylläpitäjän rahoitusta, toteutuu kaikissa lääneissä.<br />
Suurin muutos on tapahtunut Oulun läänissä, missä<br />
vakinaisuusaste on kohonnut vuodessa lähes 20 %.<br />
Taulukko 40. Työpajatoiminnan vakinaisuusaste lääneittäin vuonna 2006<br />
- 173 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Työpajatoiminnassa liikkui vuonna 2005 noin 70 milj.<br />
euroa<br />
Pajatoiminnassa liikkui vuonna 2005 yhteensä 68,7<br />
milj. euroa. (Taulukko 41) Rahoituksesta kuntien, ylläpitäjien<br />
ja toiminnan tulorahoituksen osuus oli 67,5 %. Työvoimahallinnon<br />
osuus oli 22,8 % ja lääninhallituksen<br />
osuus 5,5 %. Rahoituksesta 51 milj. euroa oli toimintara-<br />
hoitusta ja 17,7 milj. euroa oli osallistujiin kohdistuvaa<br />
rahoitusta. Toimintarahoituksen osalta kyselyyn vastasi 98<br />
% pajoista, ja osallistujiin kohdistuvan rahoituksen osalta<br />
66,7 % pajoista. Tietoja voidaan siten pitää suhteellisen<br />
kattavina.<br />
Taulukko 41. Työpajatoiminnan rahoitustahot ja rahoituksen<br />
määrä tilinpäätöksen mukaan lääneittäin vuonna 2005<br />
Työpajojen henkilötyövuosien määrä hieman laskenut<br />
Kyselyyn vastanneilla työpajoilla oli käytettävissään<br />
yhteensä 1 046,4 henkilötyövuotta. Henkilötyövuosien<br />
määrä laski 51,7 henkilötyövuodella vuodesta 2005 (taulukko<br />
42). Itä-Suomen läänissä valmentajien henkilötyövuosien<br />
määrä putosi 30 %. Valmentajien työsuhteiden<br />
vakinaisuudelle asetettu palvelutavoite, jossa 2/3 valmentajista<br />
on vakinaisia, täyttyi. Kyselyyn vastanneiden pajojen<br />
valmentajista 68,88 % työskenteli vakinaisluonteisessa<br />
työsuhteessa.<br />
Lääneittäin tarkasteltuna valmentajien työsuhteiden<br />
vakinaisuuteen liittyvä palvelutavoite täyttyi ainoastaan<br />
Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä. Erityisen heikko<br />
tilanne oli Itä-Suomen läänissä. Työpajoittain tarkasteltuna<br />
voidaan sen sijaan todeta, että 57,2 % työpajoista<br />
täytti palvelutavoitteen.<br />
Yksilövalmennukselle asetettu palvelutavoite (20 %)<br />
täyttyi, sillä kyselyyn vastanneiden pajojen valmentajista<br />
21,3 %:a työskenteli yksilövalmentajina. Palvelutavoite<br />
ei täyttynyt Etelä-Suomen ja Lapin lääneissä. Erityisen<br />
heikko tilanne oli Etelä-Suomessa.<br />
Työvalmentajista 92 %:lla oli koulutuksena vähintään<br />
toisen asteen ammatillinen tutkinto. Yksilövalmentajista<br />
sen sijaan 60 %:lla oli vähintään ammattikorkeakoulututkinto<br />
ja 97 %:lla vähintään toisen asteen ammatillinen<br />
tutkinto. Lapin läänissä yksilövalmentajilla oli<br />
muita läänejä useammin koulutuksena yliopistotutkinto.<br />
Taulukko 42.<br />
Työpajojen henkilöstön<br />
työsuhteiden<br />
laatu % -<br />
osuuksina vuonna<br />
2006 (htv)<br />
- 174 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten nuoret sijoittuvat työpajajakson jälkeen koulutukseen tai työhön?<br />
Nuoret sijoittuvat pajajakson jälkeen myönteisesti<br />
Nuorten sijoittumisessa työpajajakson aikana tai sen<br />
jälkeen koulutukseen, työelämään tai muuhun ohjattuun<br />
toimenpiteeseen tapahtui edelleen myönteistä kehitystä.<br />
Nuorten sijoittumiselle asetettu palvelutavoite täyttyi kaikissa<br />
lääneissä. Seurantatiedot kattavat 72 % vuonna 2005<br />
työpajalla olleista nuorista, joten tietoja voidaan pitää<br />
suuntaa-antavina. (Taulukko 43) Pajojen seuranta on kehittynyt,<br />
sillä ei tietoa -vastausten osuus laski 2005 vuoden<br />
12,5 %:sta 7,5 %:iin.<br />
Laadukkaaseen työpajatoimintaan kuuluu nuorten<br />
seuraaminen. Kyselytulosten perusteella voidaan todeta,<br />
että nuorten seurannassa oli edelleen puutteita. Työpajoista<br />
20 % ei seurannut nuorten sijoittumista edes välittömästi<br />
työpajajakson jälkeen. Seurannan puute vaikeuttaa huomattavasti<br />
työpajatoiminnan vaikuttavuuden arviointia.<br />
Parhaiten nuorten sijoittumista seurattiin Oulun läänissä,<br />
jossa 9 pajaa 10:stä seurasi nuorten sijoittumista. Itä-Suomen,<br />
Lapin ja Länsi-Suomen lääneissä yli 20 % pajoista<br />
ei seurannut nuorten sijoittumista välittömästi pajajakson<br />
jälkeen. Pitkäjänteisesti nuorten sijoittumista seurasi vain<br />
38 % pajoista. Tilanne oli tässäkin suhteessa paras Oulun<br />
läänissä.<br />
Taulukko 43. Vuonna 2005 työpajoissa<br />
olleiden alle 29-vuotiaiden sijoittuminen<br />
työpajajakson aikana tai<br />
sen jälkeen (ilman ei tietoa) lääneittäin<br />
vuonna 2006<br />
Onko nuorten työpajoilla edellytyksiä laadukkaaseen toimintaan?<br />
Valtakunnallinen palvelutavoite täyttyi Oulun ja Lapin lääneissä<br />
Yksittäisen pajan edellytyksiä laadukkaaseen toimintaan<br />
mitattiin seuraavilla mittareilla: toimintasuunnitelma,<br />
kehittämissuunnitelma, henkilökohtainen suunnitelma<br />
pajajaksolle, työpaja seuraa nuoria vuosi ja kaksi vuotta<br />
työpajajakson jälkeen, henkilökohtainen tulevaisuuden<br />
suunnitelma, asiakaskartoitus, laatujärjestelmä, seurantajärjestelmä<br />
ja toiminnan vakinaisuus.<br />
Kehittämissuunnitelmien määrälle asetettu valtakunnallinen<br />
palvelutavoite (75 %) ei täyttynyt (taulukko44).<br />
Tavoite pystyttiin täyttämään vain Oulun ja Lapin<br />
lääneissä. Heikoin tilanne oli selvästi Länsi- ja Itä-Suomen<br />
lääneissä. Kehittämissuunnitelma oli laadittu useimmiten<br />
vähintään kahdeksi vuodeksi ja se oli hyväksytty<br />
useimmiten työpajan ohjaus- tai johtoryhmässä. Työpajoista<br />
noin 92 %:lla oli ohjausryhmä. Ohjausryhmässä oli<br />
keskimäärin edustettuna 4,4 eri tahoa.<br />
Taulukko 44. Laatukriteerien<br />
keskiarvo ja osuus pajoista, jotka<br />
täyttävät laatukriteerit<br />
- 175 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arviointiryhmä:<br />
Sivistystoimentarkastaja, Nuorisosihteeri, Erik Häggman, puh. 0205 176 172,<br />
erik.haggman@lslh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, Yhteisöpedagogi, Pia Tasanko, puh. 0205 162 218, pia.tasanko@eslh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, KM, Marja Hanni, puh. 0205 177 935, marja.hanni@llh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, Sosionomi, Kirsi Kohonen, puh. 0205 166 015, kirsi.kohonen@islh.intermin.fi<br />
Sivistystoimentarkastaja, HTM, Seija Kähkönen, 0205 177 750, seija.kahkonen@llh.intermin.fi<br />
Nuorisotoimentarkastaja, Sosionomi, Tuula Lehmusvuori, puh. 0205 178 350,<br />
tuula.lehmusvuori@olh.intermin.fi<br />
Suunnittelija, YTM, Anne-Maaria Kurvinen, puh. 0205 178 624, annemaaria.kurvinen@olh.intermin.fi<br />
Tietolähteet:<br />
Kysely työpajoille vuoden 2006 toiminnasta marraskuussa 2006<br />
Etelä-Suomen lääninhallitus. Etelä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Etelä-Suomen<br />
lääninhallituksen julkaisuja 117/2007.<br />
Koulutus- ja tutkimus 2003-2008. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriön julkaisuja 2004:6.<br />
Itä-Suomen lääninhallitus. Itä-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Itä-Suomen lääninhallituksen<br />
julkaisuja 129/2007<br />
Lapin lääninhallitus. Lapin läänin peruspalvelujen tila 2006. Lapin lääninhallituksen julkaisusarja<br />
4/2007.<br />
Länsi-Suomen lääninhallitus. Länsi-Suomen läänin peruspalvelujen tila 2006. Länsi-Suomen<br />
lääninhallituksen julkaisuja 1/2007.<br />
Oulun lääninhallitus. Oulun läänin peruspalvelujen tila 2006. Oulun lääninhallituksen julkaisuja<br />
113/2007.<br />
Nuoret työelämän ja koulutuksen ulkopuolella. Länsi-Suomen lääninhallitus 2007, julkaisematon<br />
käsikirjoitus.<br />
Nuorisolaki 72/2006.<br />
Nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen. Nuorten työpajatyöryhmän esitys. Opetusministeriön<br />
työryhmämuistioita ja selvityksiä 2004:37.<br />
Opetusministeriön päätös 26.10.2006 nro 17/600/2006. Nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet<br />
ja suositukset.<br />
Opetusministeriön ja työministeriön kirje “Hallituksen työllisyyden politiikkaohjelman toimeenpano:<br />
nuorten koulutus- ja yhteiskuntatakuu sekä nuorten työpajatoiminnan vakinaistaminen”.<br />
http://www.minedu.fi/opm/nuoriso/yhteiskirjeOPM_TM.pdf<br />
Perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio. Opetusministeriön<br />
työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:33<br />
Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelma 24.6.2003. http://www.valtioneuvosto.fi<br />
Työministeriö, työllisyyskertomus 2006, www.mol.fi<br />
Oppilaitostilastot 2003, 2004 ja 2005. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/kjarj/index.html<br />
Työvoima- ja elinkeinokeskusten työllisyyskatsaukset 1-12/2006. www.te-keskus.fi<br />
Väestötiedot 2005. Tilastokeskus. http://www.stat.fi/til/vaerak/tau.html<br />
- 176 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
8. Hyvinvointi<br />
- 177 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Hyvinvointi<br />
8.1. Sosiaali- ja terveystoimi<br />
8.1.1 Vanhusten terveyspalvelujen alueellinen saatavuus<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
Vanhusten terveyspalvelujen kysynnässä ei ole vuoden<br />
2002 jälkeen tapahtunut oleellista muutosta vanhusväestön<br />
lisääntyneestä määrästä huolimatta. Vanhusten<br />
määrä ja sairastavuus vaihtelevat alueellisesti.<br />
Palvelujen kysynnän odotetaan tulevina vuosina kasvavan<br />
erityisesti 75 vuotta täyttäneiden määrän lisääntyessä.<br />
Haasteena on turvata vanhenevalle väestölle<br />
riittävät ja laadukkaat terveyspalvelut asuinpaikasta<br />
riippumatta.<br />
Vanhusten terveyspalvelujen tarjonnassa on alueellista<br />
vaihtelua sekä läänien välillä että niiden sisällä. Palvelut<br />
tuotetaan edelleen runsaasti terveyskeskusten<br />
omana toimintana, lisäksi palveluja ostetaan lisääntyvässä<br />
määrin yksityisiltä terveydenhuollon palvelujen<br />
tuottajilta. Vanhusten kotona selviytymistä tukevista<br />
sekä terveyttä ja toimintakykyä edistävistä terveyspalveluista<br />
vain osa on järjestetty kattavasti. Toimintakyvyn<br />
ylläpitämisen kokonaissuunnittelua tapahtuu vain<br />
harvassa terveyskeskuksessa. Lähes kaikissa terveyskeskuksissa<br />
tarjotaan diabeteshoitajan, suun terveydenhuollon<br />
ja psykiatrisen sairaanhoitajan palveluja<br />
sekä päihdepalveluja. Heikentynyt terveyskeskuslääkäritilanne<br />
vaikeuttaa toimintaa. Lääkäripulaa paikataan<br />
enenevässä määrin vuokralääkärityövoimalla.<br />
Omalääkäri- tai väestövastuujärjestelmän käyttäminen<br />
vaihtelee alueellisesti. Etelä-Suomen läänissä omalääkärijärjestelmän<br />
käyttäminen on lisääntynyt, mutta<br />
muualla maassa omalääkärijärjestelmä sen sijaan on<br />
hiipunut tai pysynyt ennallaan vuoteen 2002 verrattuna.<br />
Terveyskeskuksen koolla on enemmän vaikutusta<br />
palvelujen tuottamistapaan kuin palvelutarjontaan.<br />
Hoitotakuun toteutuminen vaihtelee. Hoitoon pääsyssä<br />
on ei-kiireellisissä tapauksissa suurta vaihtelua terveyskeskuksittain.<br />
Odotusaika terveyskeskuslääkärin<br />
vastaanotolle on useissa terveyskeskuksissa pidentynyt<br />
vuodesta 2002. Kaikkiin terveyskeskuksiin ei virkaaikana<br />
saa välittömästi yhteyttä. Erikoissairaanhoidon<br />
leikkausjonot sen sijaan ovat lyhentyneet. Virka-ajan<br />
ulkopuolisen terveyskeskuspäivystyksen keskittäminen<br />
on lisääntynyt, mikä on kasvattanut matkoja päivystyspisteisiin.<br />
Vanhusten kannalta voi olla hankalaa, että<br />
ilta- ja yöaikainen päivystys ovat eri toimintayksiköissä.<br />
Uuden teknologian hyödyntäminen on vielä melko vähäistä.<br />
Terveyskeskuksissa varaudutaan vanhusväestön lisääntyvään<br />
terveyspalvelujen tarpeeseen monin eri<br />
tavoin. Keskeiset puutteet liittyvät vanhusväestön terveydentilan<br />
seurantaan, kokonaisvaltaiseen vastuuseen<br />
vanhusten terveyden- ja sairaanhoidosta sekä<br />
vanhusten terveyden- ja sairaanhoidon erityisosaamiseen.<br />
Puutteita on myös vanhusten terveyspalvelujen<br />
strategisessa suunnittelussa ja terveyskeskusten yhteistyössä<br />
muiden vanhusten palveluja tuottavien tahojen<br />
kanssa. Vuoden 2002 jälkeen vanhusten terveyspalveluja<br />
on kehitetty ja aloitettu uusia toimintamuotoja.<br />
Vuonna 2006 koko maassa 79 % kyselyyn vastanneista<br />
johtavista viranhaltijoista arvioi 65 vuotta täyttäneiden<br />
terveyspalvelujen riittävyyden vähintään hyväksi.<br />
Vastaajat arvioivat riittävyyden heikentyvän huomattavasti<br />
vuoteen 2025. Vanhusväestön terveyspalvelujen<br />
ja hoidon laadun keskeisimpiä uhkia ovat pula terveydenhuoltoalan<br />
ammattihenkilöstöstä ja heikentyvä<br />
kuntatalous.<br />
- 178 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Vanhusten terveyspalvelujen kysynnän kasvuun tulee<br />
vastata kohdistamalla voimavaroja ennaltaehkäiseviin,<br />
terveyttä edistäviin ja toimintakykyä tukeviin palveluihin.<br />
Kuntien ja terveyskeskusten tulee kehittää ja lisätä<br />
vanhusten erityistarpeisiin kohdennettuja palveluja, kuten<br />
geriatri- ja muistihoitajapalveluja, vanhusneuvolatoimintaa<br />
sekä kotiin annettavia palveluja. Tavoitteena<br />
on oikea-aikainen hoidon ja palvelutarpeen arviointi,<br />
vanhusten toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen<br />
sekä laitoshoidon tarpeen vähentäminen. Riittävillä<br />
ennaltaehkäisevillä ja kotiin annettavilla palveluilla<br />
voidaan turvata vanhusten toimintakykyinen elämä<br />
omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.<br />
Kunnissa ja terveyskeskuksissa on tehostettava toimenpiteitä<br />
koulutetun ja ammattitaitoisen terveydenhuoltoalan<br />
henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi.<br />
Voimavaroja on kohdistettava alan vetovoimaisuuteen,<br />
työskentelyolosuhteiden parantamiseen, hyvään henkilöstöpolitiikkaan<br />
ja erilaisten kannusteiden käyttöön.<br />
Hoidon koordinointi ja jatkuvuus on turvattava pysyvillä<br />
hoitosuhteilla, kuten omalääkäri- ja omahoitajajärjestelmällä.<br />
Teknologian tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä<br />
lähipalvelujen ja henkilöstön, erityisesti lääkäreiden<br />
ja muiden erityisasiantuntijoiden, saatavuuden<br />
turvaamiseksi. Dementiaa sairastavien erityistarpeet<br />
tulee ottaa huomioon ikääntyneiden palvelukokonaisuutta<br />
suunniteltaessa. Vanhusten toimintakyvyn<br />
heikkenemiseen tulee puuttua mahdollisimman varhain,<br />
minkä vuoksi kuntien tulee varmistaa terveyskeskuksiin<br />
riittävät resurssit, työmenetelmät ja asiantuntemus.<br />
Terveyskeskusten tulee nimetä vanhusten hoidosta<br />
vastaavat työntekijät.<br />
Ei-kiireellinen hoitoon pääsy on turvattava hoitotakuun<br />
mukaisesti. Uudet teknologiset ratkaisut on otettava<br />
kattavasti käyttöön terveyspalvelujen tasa-arvoisen<br />
saatavuuden turvaamiseksi ja pitkistä etäisyyksistä<br />
aiheutuvan matkustustarpeen vähentämiseksi. Terveyskeskusten<br />
puhelinpalveluja on kehitettävä niin, että<br />
asiakkaat saavat terveyskeskuksiin välittömästi yhteyden.<br />
Ikääntyneiden neuvontapalveluja tulee kehittää ja<br />
lisätä.<br />
Erityisesti pienten terveyskeskusten välistä seudullista<br />
ja alueellista yhteistyötä tulee lisätä huomioimalla väestön<br />
tarpeet sekä kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen<br />
tavoitteet. Vanhusten palveluja tulee kehittää<br />
ja järjestää saumattomasti sosiaalitoimen kanssa. Terveyskeskusten<br />
on kehitettävä ja lisättävä yhteistyötä<br />
myös yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa sekä<br />
muiden vanhusten palveluja tuottavien tahojen kanssa<br />
aukottomien ja saumattomien palveluketjujen turvaamiseksi.<br />
Vanhusväestön terveydentilaa ja siihen vaikuttavia<br />
tekijöitä on seurattava kokonaisuutena. Jokaisessa<br />
kunnassa on laadittava ikääntyneiden terveyspalvelut<br />
sisältävä palvelustrategia, hyvinvointisuunnitelma tai<br />
vastaava yhteistyössä kunnan eri toimijoiden kanssa.<br />
Palvelutarpeen arviointikäytäntöjä on kehitettävä valtakunnallisesti<br />
yhtenäisten käytäntöjen varmistamiseksi<br />
koko maassa. Kuntien tulee ottaa huomioon kaikessa<br />
päätöksenteossa vanhusten terveyden ja toimintakyvyn<br />
edistäminen.<br />
- 179 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Vanhusten terveyspalvelujen<br />
kysyntä<br />
Minkä verran lääneissä<br />
on vanhuksia?<br />
Minkä verran lääneissä<br />
on sairastavuutta?<br />
Miten vanhukset<br />
asuvat?<br />
Miten terveyspalvelujen<br />
kysyntä on muuttunut<br />
alueellisesti vuodesta<br />
2002?<br />
Väestön määrä ikäryhmittäin 2005,<br />
ennuste 2015 ja 2025<br />
Sairastavuusindeksi, ikävakioitu<br />
Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäynnit<br />
65 vuotta täyttäneillä<br />
Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja<br />
65 vuotta täyttäneitä/<br />
1 000 vastaavanikäistä<br />
Tapaturman vuoksi sairaalassa hoidetut<br />
65 vuotta täyttäneet, % vastaavanikäisestä<br />
väestöstä<br />
Kuoleisuus 65 vuotta täyttäneillä /<br />
100 000 vastaavanikäistä<br />
Yksin asuvat 75 vuotta täyttäneet, %<br />
vastaavanikäisestä väestöstä<br />
Vanhusten terveyspalvelujen<br />
tarjonta<br />
Mitä palveluja terveyskeskukset<br />
tarjoavat 65<br />
vuotta täyttäneille?<br />
Millainen on terveyskeskusten<br />
henkilöstötilanne?<br />
Miten hoitoon liittyvillä<br />
toimintatavoilla tuetaan<br />
vanhusten kotona asumista?<br />
Millaisia muutoksia terveyspalvelujen<br />
tarjonnassa<br />
on tapahtunut alueellisesti<br />
vuodesta<br />
2002?<br />
Avopalvelut, laitospalvelut<br />
Lääkäri- ja kotisairaanhoitajavirkojen<br />
määrä, vakinaisesti täytettyjen virkojen<br />
määrä, vuokralääkärityövoiman käyttö,<br />
vanhustenhoidon vastuuhenkilö ja erityisosaamista<br />
omaava henkilö<br />
Hoitotarvikejakelu- ja ohjeistus, lääkehoitosuunnitelma,<br />
toimintakyvyn kokonaissuunnitelma<br />
Lääkäritilanne, omalääkäritilanne,<br />
päiväsairaala<br />
Monipuoliset palvelut tarjolla<br />
Virat on täytetty ja vastuuhenkilöt<br />
nimetty<br />
Vanhusten kotona asumista<br />
tukevat palvelut ovat<br />
käytössä<br />
Vanhusten terveyspalvelujen<br />
saatavuus<br />
Miten 65 vuotta täyttäneiden<br />
terveyspalvelujen<br />
saatavuus toteutuu alueellisesti?<br />
Miten terveyspalvelujen<br />
saatavuus on muuttunut<br />
alueellisesti vuodesta<br />
2002?<br />
Etäpalvelut<br />
Terveyskeskuspäivystyksen järjestäminen<br />
ja tyytyväisyys päivystysjärjestelyjen<br />
toimivuuteen<br />
Yhteydensaannin ja vastaanotolle<br />
pääsyn toteutuminen, kaihi- ja tekonivelleikkauksiin<br />
pääsy<br />
Päivystys, hoitoon pääsy<br />
Terveyspalvelut turvataan<br />
haja-asutusalueille-<br />
Päivystys järjestetty tarkoituksenmukaisesti<br />
Vähintään “melko tyytyväinen”<br />
toimivuuteen<br />
Hoitotakuun mukainen<br />
hoitoon pääsy toteutuu<br />
Vanhusten terveyspalvelujen<br />
riittävyys<br />
Miten varaudutaan 65<br />
vuotta täyttäneen väestön<br />
lisääntyvään terveyspalvelujen<br />
tarpeeseen?<br />
Miten terveyspalvelujen<br />
riittävyys on muuttunut<br />
vuodesta 2002?<br />
Strategian/suunnitelman tilanne kunnassa<br />
ja terveyskeskuksen osallistuminen<br />
sen laadintaan<br />
Terveydentilan seuraaminen<br />
Varautumiskeinot terveyspalvelujen<br />
lisääntyvään kysyntään<br />
Arvio terveyspalvelujen riittävyydestä<br />
vuosina 2006, 2015 ja 2025<br />
Resurssimuutokset vuoden 2002 jälkeen<br />
Puuttuvat palvelut<br />
Arvio riittävyydestä, puuttuvat palvelut<br />
Kunnat ovat laatineet ja<br />
terveyskeskukset ovat<br />
osallistuneet suunnitelmien<br />
laadintaan<br />
Lain mukainen seuranta<br />
toteutuu<br />
Toteutetaan pitkäjänteistä<br />
palvelusuunnittelua<br />
Arvio vähintään hyvä<br />
Tilanne parantunut vuoden<br />
2002 jälkeen<br />
Ei puuttuvia palveluja<br />
- 180 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Perusterveydenhuolto on väestön ikääntymisen myötä<br />
isojen haasteiden edessä. Perustuslain mukaan julkisen<br />
vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut<br />
sekä edistettävä väestön terveyttä. Valtio vastaa<br />
sosiaali- ja terveyspolitiikan ohjauksesta ja yleisistä<br />
toimintaedellytyksistä. Kunnilla on vastuu sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />
järjestämisestä. Kuntien järjestämisvastuusta<br />
on säädetty tarkemmin sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
erityislaeissa kuten kansanterveyslaissa, erikoissairaanhoitolaissa<br />
ja mielenterveyslaissa. Laki potilaan asemasta<br />
ja oikeuksista edellyttää, että potilaalla on oikeus hyvään<br />
terveyden- ja sairaanhoitoon sekä siihen liittyvään<br />
kohteluun.<br />
2000 -–luku on ollut muutosten aikaa vanhusten terveyspalvelujen<br />
järjestämisessä ja saatavuudessa. Muutoksia<br />
on tapahtunut niin kuntarakenteessa, terveydenhuollon<br />
organisoinnissa kuin palvelujen tuottamistavoissa.<br />
Vuonna 2006 perusterveydenhuollon palveluja tarjoavia<br />
terveyskeskuksia ja terveyskeskuskuntayhtymiä oli koko<br />
maassa 25 vähemmän kuin vuonna 2002. Kunnat tuottavat<br />
palvelut joko omana toimintana, yhteistyössä muiden<br />
kuntien kanssa tai ostamalla palveluja muilta kunnilta,<br />
kuntayhtymiltä, yksityisiltä tuottajilta, järjestöiltä tai yrityksiltä.<br />
Järjestöjen ja yritysten tuottamat palvelut ovat<br />
viime vuosina lisääntyneet. Lääkäripalvelujen hankkiminen<br />
ulkopuolisilta yrityksiltä ostopalveluna on vähitellen<br />
laajentunut koskemaan jopa kokonaisia terveysasemia.<br />
Monissa kunnissa yksityinen terveydenhuollon palvelujen<br />
tuottaja tarjoaa tällä hetkellä sopimusperusteisesti kansanterveyslain<br />
mukaisia perusterveydenhuollon palveluja.<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien organisointi<br />
on keskeinen osa kunta- ja palvelurakenneuudistusta,<br />
jota koskeva puitelaki tuli voimaan helmikuussa 2007.<br />
Tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja kuntalaisten<br />
saatavilla olevat yhdenvertaiset palvelut vahvistamalla<br />
kuntien yhteistoimintaa. Perusterveydenhuolto ja<br />
siihen kiinteästi liittyvät sosiaalihuollon tehtävät tulee järjestää<br />
vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjalla, ellei<br />
ole perusteltua syytä poiketa tästä esimerkiksi pitkien etäisyyksien<br />
takia.<br />
Maaliskuussa 2005 tulivat voimaan hoitoon pääsyn<br />
turvaamista koskevat lakimuutokset. Lakisääteistä terveyspalvelujen<br />
järjestämisvelvoitetta täsmennettiin sekä<br />
korostettiin alueellista yhteistyötä ja palvelujen yhteensovittamista.<br />
Lainsäädäntöön kirjattiin enimmäisajat, joissa<br />
yhteydenotto ja hoidon tarpeen arviointi sekä ei-kiireellinen<br />
hoito on järjestettävä. Tavoitteena on ollut muun<br />
muassa taata yhdenvertaiset palvelut asuinpaikasta riippumatta.<br />
Kansanterveyslakiin vuonna 2006 tulleet muutokset<br />
edellyttävät kunnilta eri väestöryhmien terveydentilan<br />
seurantaa, terveysnäkökohtien huomioon ottamista kunnan<br />
kaikissa toiminnoissa sekä yhteistyötä terveyden edistämisessä<br />
julkisten ja yksityisten tahojen kanssa.<br />
Kansallisella hankkeella terveydenhuollon tulevaisuuden<br />
turvaamiseksi edistetään teknologian ja tiedonkulun<br />
kehittämistä. Terveyskeskuksissa on purettu ruuhkia<br />
muun muassa keskittämällä toimintoja sekä kehittämällä<br />
hoitajien vastaanottoa ja puhelinneuvontaa. Vanhukset<br />
ovat suuri terveyskeskusten palvelujen käyttäjäryhmä.<br />
Terveyskeskusten toimivuudelta ja palvelujen laadulta<br />
vaaditaan yhä enemmän.<br />
Vuonna 2006 sosiaali- ja terveystoimen peruspalvelujen<br />
arviointikohteena oli vanhusten terveyspalvelujen<br />
alueellinen saatavuus verrattuna vuoteen 2002. Arviointi<br />
on toteutettu sosiaali- ja terveysministeriön ohjauksessa.<br />
Lääninhallitukset arvioivat vuoden 2002 peruspalvelujen<br />
arvioinnin yhteydessä vanhusten kotona selviytymisen<br />
kannalta keskeisiä julkisia terveyspalveluja. Painotus<br />
oli tuolloin palvelujen saavutettavuudessa. Arvioinnin<br />
kohderyhmäksi rajattiin 65 vuotta täyttäneet vuoden<br />
2002 arvioinnin mukaisesti.<br />
Lääninhallitukset sekä sosiaali- ja terveysministeriö<br />
laativat yhteistyössä kyselylomakkeen kuntien ja kuntayhtymien<br />
terveystoimien johtaville lääkäreille. Kysely<br />
toteutettiin vuoden 2006 lopussa sähköisenä kyselynä sekä<br />
suomen- että ruotsinkielisenä. Kyselyyn vastanneista 83<br />
% oli johtavia lääkäreitä, ylilääkäreitä tai vastaavia, 6 %<br />
johtavia hoitajia ja 11 % muita johtavia viranhaltijoita.<br />
Kyselyn toteuttamisesta vastasi Lapin lääninhallitus. Terveyskeskuksilta<br />
ja terveyskeskuskuntayhtymiltä kysyttiin<br />
niiden tuottamia terveyspalveluja ja palvelujen riittävyyttä<br />
erityisesti 65 vuotta täyttäneelle väestölle. Koko maan<br />
vastausprosentti oli 92,8. Itä-Suomen, Lapin ja Oulun lääneissä<br />
vastausprosentti oli 100, Etelä-Suomen läänissä 97<br />
ja Länsi-Suomen läänissä 84. Etelä-Suomen läänin osalta<br />
jäi puuttumaan alle 7 000 asukkaan terveyspalveluja koskevat<br />
tiedot ja Länsi-Suomen läänissä noin 140 000 asukkaan<br />
terveyspalveluja koskevat tiedot.<br />
Arviointiaineistona käytettiin lisäksi Tilastokeskuksen<br />
väestöennustetietoja sekä Sosiaali- ja terveysalan tutkimus-<br />
ja kehittämiskeskuksen (Stakes) tilastotietoja vuosilta<br />
2001 ja 2005. Sosiaali- ja terveysministeriön erikoissairaanhoitoa<br />
koskevan jonokyselyn tietoja vuodelta 2006<br />
hyödynnettiin hoitotakuun mukaisen hoitoon pääsyn toteutumisen<br />
arvioinnissa. Myös vuonna 2002 toteutettu<br />
arviointi perustui lääninhallitusten kuntien terveystoimille<br />
tekemään kyselyyn ja eri rekistereistä saatuihin tietoihin.<br />
Aineistoja on analysoitu sekä määrällisesti että laadullisesti.<br />
Vuoden 2006 tuloksia on soveltuvin osin verrattu<br />
vuonna 2002 toteutetun peruspalvelujen arvioinnin<br />
tuloksiin.<br />
Arvioinnin tulokset raportoidaan siten, että terveyskeskuksella<br />
tarkoitetaan yksittäistä terveyskeskusta, terveyskeskuskuntayhtymää<br />
tai muuta perusterveydenhuol-<br />
- 181 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
lon palveluista vastaavaa kunnallista yhteenliittymää. Vanhusten<br />
palvelujen saatavuutta kuvataan terveydenhuollon<br />
näkökulmasta, vaikka vanhusten palveluja järjestetään<br />
runsaasti yhdessä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyönä.<br />
Terveyskeskusten tilanteet ovat muuttuvia ja arvioinnin<br />
tulos kertoo selvityshetken tilanteesta. Alueelliset ja kuntakohtaiset<br />
erot läänien sisällä ovat suuret.<br />
MINKÄ VERRAN LÄÄNEISSÄ ON VANHUKSIA?<br />
VANHUSTEN OSUUS VÄESTÖSTÄ LISÄÄNTYY KOKO MAASSA,<br />
MUTTA VANHUSTEN MÄÄRÄ VAIHTELEE ALUEELLISESTI.<br />
Koko maassa on meneillään väestön ikärakenteen<br />
muutos. Ikäihmisten osuus väestöstä lisääntyy samalla kun<br />
nuorempien ikäluokkien osuus pienenee tai pysyy lähes<br />
ennallaan. Vuonna 2005 oli koko maassa 65 vuotta täyttäneitä<br />
henkilöitä 841 165 eli 16 % väestöstä ja 75 vuotta<br />
täyttäneitä 7,5 % väestöstä. Tilastokeskuksen väestöennusteen<br />
mukaan vuonna 2015 on 65 vuotta täyttäneitä 20,5<br />
% väestöstä ja 75 vuotta täyttäneitä 8,5 % väestöstä. Vuonna<br />
2025 on 65 vuotta täyttäneitä 24,6 % väestöstä ja 75<br />
vuotta täyttäneitä 12,8 % väestöstä. Erityisesti 75 vuotta<br />
täyttäneiden määrän lisääntyminen vaikuttaa terveyspalvelujen<br />
kysyntään. Taulukossa 45 on väestö- ja ikärakenne<br />
lääneittäin.<br />
Taulukko 45. Väestö ja ikärakenne lääneittäin 2001, 2005, 2015 ja 2025<br />
MINKÄ VERRAN LÄÄNEISSÄ ON SAIRASTAVUUTTA?<br />
SAIRASTAVUUDESSA ON SUURIA ALUEELLISIA EROJA.<br />
Ikävakioitu sairastavuusindeksi ilmaisee, kuinka<br />
sairasta tai tervettä väestö on verrattuna koko maan keskiarvoon.<br />
Indeksi perustuu kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä<br />
olevien osuuteen työikäisistä ja erityiskorvattaviin<br />
lääkkeisiin oikeutettujen osuuteen väestöstä.<br />
Vuonna 2005 sairastavuudessa oli suuria alueellisia eroja<br />
(kuva 72). Helsinki ja Uusimaa olivat maan terveimpiä<br />
alueita. Sairastavuus oli korkeinta Itä-Suomen, Oulun ja<br />
Lapin lääneissä.<br />
Vuonna 2005 perusterveydenhuollon avohoidon<br />
lääkärikäynneistä käyttivät lähes neljänneksen 65 vuotta<br />
täyttäneet. Perusterveydenhuollon avohoidon lääkärikäyntejä<br />
65 vuotta täyttäneillä oli koko maassa keskimäärin<br />
2,7. Vähiten käyntejä oli Etelä-Suomen läänissä (2,5) ja<br />
- 182 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 72. Ikävakioitu sairastavuusindeksi<br />
vuonna 2005. Koko maa = 100<br />
eniten Oulun läänissä (2,8).<br />
Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettujen<br />
määrä kuvaa pitkäaikaissairastavuutta.<br />
Erityiskorvattaviin lääkkeisiin<br />
oikeutettujen määrä kuvaa pitkäaikaissairastavuutta.<br />
Vuonna 2005 oli erityiskorvattaviin<br />
lääkkeisiin oikeutettuja 65 vuotta<br />
täyttäneitä tuhatta vastaavanikäistä kohden<br />
koko maassa 632,4. Eniten erityiskorvattaviin<br />
lääkkeisiin oikeutettuja oli Oulun<br />
läänissä (719,9) ja vähiten Etelä-Suomen<br />
läänissä (591,7).<br />
Sairaalahoitoa vaativat iäkkäiden<br />
henkilöiden tapaturmat merkitsevät yleensä<br />
henkilön toimintakykyyn vaikuttavaa<br />
vaikean vamman syntymistä. Tapaturman<br />
vuoksi sairaalassa hoidettuja 65 vuotta<br />
täyttäneitä oli vuonna 2005 koko maassa<br />
2,9 % vastaavanikäisestä väestöstä. Vähiten<br />
tapaturman vuoksi sairaalassa hoidettuja<br />
oli Etelä-Suomen läänissä (2,7 %)<br />
ja eniten Itä-Suomen sekä Oulun lääneissä<br />
(3,2).<br />
Kuolleisuus on yleisesti käytetty<br />
väestön terveydentilan ja hyvinvoinnin<br />
mittari. Lapin ja Oulun lääneissä 65 vuotta<br />
täyttäneiden kuolleisuus oli vuonna<br />
2005 alle koko maan keskiarvon, Länsi-<br />
Suomen läänissä maan keskiarvon tuntumassa<br />
sekä Etelä- ja Itä-Suomen lääneissä<br />
maan keskiarvoa korkeampaa.<br />
MITEN VANHUKSET ASUVAT?<br />
LÄHES PUOLET 75 VUOTTA TÄYTTÄNEISTÄ ASUU YKSIN.<br />
Yksin asuvien 75 vuotta täyttäneiden määrä on keskeinen<br />
mittari arvioitaessa palvelutarvetta. Yksin asuvien<br />
vanhusten kotiin annettavien palvelujen järjestäminen on<br />
ongelmallista erityisesti haja-asutusalueilla. Vuonna 2005<br />
koko maassa yksin asuvia 75 vuotta täyttäneitä oli 45,8 %<br />
vastaavanikäisestä väestöstä. Vanhusten yksin asuminen<br />
oli yleisintä kaupungeissa.<br />
Eniten yksin asuvia oli Etelä-Suomen läänissä (48,4<br />
%) ja vähiten Lapin läänissä (41 %).<br />
- 183 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
MITEN TERVEYSPALVELUJEN KYSYNTÄ ON MUUTTUNUT VUODESTA 2002?<br />
VANHUSVÄESTÖN LISÄÄNTYNEESTÄ MÄÄRÄSTÄ HUOLIMATTA VANHUSTEN<br />
TERVEYSPALVELUJEN KYSYNTÄ ON LÄHES ENNALLAAN.<br />
Vanhusväestön osuus lisääntyi koko maassa vuosien<br />
2001 ja 2005 välisenä aikana. Vuonna 2005 oli koko<br />
maassa 65 vuotta täyttäneitä 53 794 henkilöä enemmän<br />
kuin vuonna 2001. Vastaavana aikana 75 vuotta täyttäneiden<br />
määrä lisääntyi koko maassa 11,3 %. Koko maassa<br />
vähenivät 65 vuotta täyttäneiden kuolleisuus ja tapa-<br />
turman vuoksi sairaalassa hoidettujen määrät. Yksin asuminen<br />
75 vuotta täyttäneillä väheni tai pysyi ennallaan<br />
lukuun ottamatta Oulun ja Lapin läänejä. Erityiskorvattaviin<br />
lääkkeisiin oikeutettujen 65 vuotta täyttäneiden määrä<br />
ja perusterveydenhuollon avohoidon käynnit hieman<br />
lisääntyivät koko maassa.<br />
MITÄ PALVELUJA TERVEYSKESKUKSET TARJOAVAT 65 VUOTTA TÄYTTÄNEILLE?<br />
TERVEYSKESKUSTEN PALVELUTARJONNASSA JA TOTEUTTAMISTAVOISSA<br />
ON ALUEELLISTA VAIHTELUA.<br />
Terveyskeskuksilta kysyttiin kuvassa 73 olevien palvelujen<br />
toteuttamista omana toimintana ja/tai ostopalveluna.<br />
Yli 90 % maan terveyskeskuksista tarjosi suun terveydenhuollon,<br />
diabeteshoitajan ja psykiatrisen sairaanhoitajan<br />
palveluja sekä päihdepalveluja. Vain joka kolmas<br />
terveyskeskus tarjosi kattavasti 65 vuotta täyttäneille<br />
ennaltaehkäiseviä terveyspalveluja. Eniten puutteita oli yli<br />
65 vuotta täyttäneille kohdennettujen terveystarkastusten<br />
(29 %), vanhusneuvolapalvelujen (33 %), tapaturmien<br />
ennaltaehkäisyn (35 %) ja mielenterveyden vertaistukitoiminnan<br />
(36 %) toteuttamisessa. Muistihoitajapalvelu<br />
puuttui koko maassa viidenneksestä terveyskeskuksia.<br />
Dementiaan sairastuneiden määrä kuitenkin kasvaa ikääntyvän<br />
väestön määrän lisääntyessä. Useiden palvelujen<br />
tarjonnassa oli suurta alueellista vaihtelua (kuvat 74-78).<br />
Esimerkiksi geriatrin palvelua oli Oulun läänissä lähes jokaisessa<br />
terveyskeskuksessa, kun vastaavasti Lapin läänissä<br />
vain hieman yli neljänneksessä terveyskeskuksia.<br />
Kuva 73. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006<br />
- 184 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 74. Kysyttyjen terveyspalvelujen<br />
toteuttaminen 65<br />
vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006,<br />
Etelä-Suomen lääni<br />
Kuva 75. Kysyttyjen terveyspalvelujen<br />
toteuttaminen 65<br />
vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006,<br />
Itä-Suomen lääni<br />
Kuva 76. Kysyttyjen terveyspalvelujen<br />
toteuttaminen 65<br />
vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006,<br />
Lapin lääni<br />
- 185 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 77. Kysyttyjen terveyspalvelujen<br />
toteuttaminen 65 vuotta<br />
täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006,<br />
Länsi-Suomen lääni<br />
Kuva 78. Kysyttyjen terveyspalvelujen<br />
toteuttaminen 65<br />
vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006,<br />
Oulun lääni<br />
Kysyttyjä palveluja toteutettiin kattavimmin Oulun läänin<br />
terveyskeskuksissa.<br />
Terveyskeskukset järjestivät lähes kokonaan omana<br />
toimintana diabeteshoitajan ja suun terveydenhuollon<br />
palvelut. Ostopalveluja käytettiin eniten psykiatrin, toimintaterapian,<br />
ravitsemusterapeutin, geriatrin ja päihdepalvelujen<br />
järjestämisessä.<br />
Terveyskeskuksen koko vaikuttaa palvelutarjontaa<br />
enemmän palvelujen toteuttamistapaan (kuva 79). Koko<br />
maassa vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjaiset terveyskeskukset<br />
järjestivät palveluja enemmän omana toimintana<br />
kuin sitä pienemmät terveyskeskukset. Alle<br />
20 000 asukkaan väestöpohjan terveyskeskukset käyttivät<br />
muita terveyskeskuksia enemmän ostopalveluja. Kat-<br />
tavinta palvelutarjonta oli vähintään 80 000 asukkaan<br />
väestöpohjaan pohjautuvissa terveyskeskuksissa. Etelä-<br />
Suomen läänin toteuttaman arvioinnin mukaan terveyskeskuksen<br />
koko ja väestöpohja vaikuttivat vanhusten terveydenhuollon<br />
palvelujen järjestämistapaan ja tarjontaan.<br />
Etelä-Suomen läänissä yli 20 000 asukkaan väestöpohjaan<br />
perustuva perusterveydenhuollon organisointi takasi<br />
kattavimmat ja monipuolisimmat vanhusten terveyspalvelut.<br />
Ympärivuorokautista kotisairaanhoidon palvelua oli<br />
koko maassa 27 %:ssa terveyskeskuksia, Etelä-Suomen<br />
läänissä eniten (41 %) ja Itä- ja Länsi-Suomen lääneissä<br />
vähiten (18 %). Kotisairaalatoimintaa oli koko maassa 15<br />
%:ssa terveyskeskuksia, Länsi-Suomen läänissä eniten (19<br />
- 186 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
%) ja Itä-Suomen läänissä vähiten (8 %). Kattavimmin<br />
ympärivuorokautista kotisairaanhoitoa ja kotisairaalatoimintaa<br />
oli suuremmissa, vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjalla<br />
toimivissa terveyskeskuksissa, joista 48 %:ssa<br />
oli ympärivuorokautista kotisairaanhoitoa ja 31 %:ssa<br />
kotisairaalatoimintaa. Päiväsairaalapalveluja oli 32 %:ssa<br />
terveyskeskuksia, eniten Länsi-Suomen läänissä (32 %)<br />
ja vähiten Lapin läänissä (26 %). Terveyskeskuksen koolla<br />
ei ollut oleellista vaikutusta päiväsairaalapalvelujen tarjontaan.<br />
Mahdollisuus lyhytaikaiseen laitoshoitoon/intervallihoitoon<br />
oli koko maassa lähes kaikissa terveyskeskuksissa<br />
(97 %).<br />
Kuva 79. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65<br />
vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006<br />
MILLAINEN ON TERVEYSKESKUSTEN HENKILÖSTÖTILANNE?<br />
TERVEYSKESKUSTEN LÄÄKÄRIVAJE ON KASVANUT JA<br />
VUOKRALÄÄKÄRITYÖVOIMAN KÄYTTÖ LISÄÄNTYNYT.<br />
Terveyskeskuksilta tiedusteltiin kyselyyn vastaamispäivän<br />
mukaista tilannetta kotisairaanhoitajan virkojen/<br />
toimien ja potilastyötä tekevän lääkärin virkojen ja niistä<br />
vakinaisesti täytettyjen virkojen määriä. Koko maassa kotisairaanhoitajien<br />
virat/toimet olivat pääsääntöisesti vakinaisesti<br />
täytettyinä, mutta keskimäärin joka viidennestä<br />
potilastyötä tekevän terveyskeskuslääkärin virasta puuttui<br />
vakinainen viranhaltija. Kyselyyn vastanneiden terveyskeskusten<br />
lääkärin virkojen täyttöasteessa ja asukkaiden<br />
määrässä vakinaisesti täytettyä lääkärin virkaa kohden<br />
oli alueellisia eroja (taulukko 46). Esimerkiksi Lapin<br />
läänissä lääkärin virkojen täyttöaste vaihteli terveyskeskuksittain<br />
25 %:sta 100 %:iin. Etelä-Suomen läänissä asukkaiden<br />
määrä vakinaisesti täytettyä lääkärin virkaa kohden<br />
vaihteli 1 032:sta 5 900:een. Maakuntatasolla tarkasteltuna<br />
heikoin tilanne vastauspäivänä oli Keski-Pohjanmaalla,<br />
Kainuussa ja Kymenlaaksossa. Paras tilanne vastaavasti<br />
oli Satakunnassa, Pohjois-Savossa ja Pirkan maal-<br />
- 187 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
la.<br />
Terveyskeskukset paikkaavat lääkärivajetta enenevässä<br />
määrin vuokralääkärityövoimalla. Vuokralääkärityövoiman<br />
käyttö vaihteli alueellisesti (kuva 80). Etelä- ja<br />
Itä-Suomen sekä Oulun lääneissä käytti vuokralääkärityövoimaa<br />
säännöllisesti tai tilapäisesti noin 80 %:a terveyskeskuksista.<br />
Kaksi kolmasosaa Lapin ja Länsi-Suomen läänien<br />
terveyskeskuksista käytti vuokralääkärityövoimaa<br />
säännöllisesti tai tilapäisesti. Aina vuokralääkärityövoimaakaan<br />
ei ollut riittävästi saatavilla. Vuokralääkärityövoimaa<br />
käytettiin kaikkiin terveyskeskuslääkärin tehtäviin,<br />
mutta eniten päivystykseen.<br />
Omalääkäri- tai väestövastuujärjestelmä oli koko<br />
maan terveyskeskuksista käytössä lähes puolessa. Etelä-<br />
Suomen läänissä omalääkärijärjestelmä oli käytössä 70<br />
%:ssa, Itä-Suomen läänissä 36 %:ssa, Lapin läänissä 27<br />
%:ssa, Länsi-Suomen läänissä 46 %:ssa ja Oulun läänissä<br />
21 %:ssa terveyskeskuksia. Väestöpohjaltaan alle 20 000<br />
asukkaan terveyskeskuksista vain vajaassa kolmanneksessa<br />
oli omalääkärijärjestelmä, kun vastaavasti vähintään<br />
20 000 asukkaan terveyskeskuksista lähes 80 %:ssa oli<br />
omalääkärijärjestelmä.<br />
Hieman alle 40 %:ssa maan terveyskeskuksia oli<br />
nimetty 65 vuotta täyttäneiden terveyden- ja sairaanhoidon<br />
vastuuhenkilö. Kattavimmin vastuuhenkilöt oli nimetty<br />
Lapin läänin terveyskeskuksissa ja heikoiten Etelä-Suomen<br />
läänin terveyskeskuksissa. Vastuuhenkilönä toimi<br />
useimmiten lääkäri ja/tai hoitaja. Ikääntyneiden terveyden-<br />
ja sairaanhoidon erityisosaamista omaava henkilö oli<br />
koko maassa hieman yli puolessa terveyskeskuksista. Eniten<br />
erityisosaamista omaavia henkilöitä oli Oulun läänin<br />
terveyskeskuksissa ja vähiten Etelä-Suomen läänissä. Erityisosaamista<br />
omaava henkilö oli useimmiten hoitaja ja/<br />
tai lääkäri.<br />
Taulukko 46. Terveyskeskusten<br />
potilastyötä tekevä lääkärityövoima<br />
2006<br />
- 188 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 80. Vuokralääkärityövoiman<br />
käyttö terveyskeskuksissa vuonna<br />
2006<br />
MITEN HOITOON LIITTYVILLÄ TOIMINTATAVOILLA TUETAAN VANHUSTEN KOTONA ASUMISTA?<br />
HOITOTARVIKEJAKELUA TOTEUTETAAN SUOSITUKSEN MUKAISESTI, MUTTA OHJEISTUKSET<br />
JA TOIMINTAKYVYN KOKONAISSUUNNITTELU OVAT RIITTÄMÄTTÖMIÄ.<br />
Hoitotarvikejakelua toteutettiin vastausten perusteella<br />
sosiaali- ja terveysministeriön suosituksen ja Suomen<br />
Kuntaliiton yleiskirjeen mukaisesti tai laajempana koko<br />
maassa keskimäärin 94 %:ssa terveyskeskuksia. Määrä<br />
vaihteli Oulun läänin 97 %:sta Itä-Suomen läänin 79 %:iin.<br />
Terveyskeskuksen oma hoitotarvikejakeluohje oli<br />
laadittu kattavasti 67 %:ssa terveyskeskuksia. Eniten kattavia<br />
hoitotarvikejakeluohjeita oli laadittu Oulun läänissä<br />
(80 %) ja vähiten Lapin läänissä (37 %). Osittainen hoito-<br />
tarvikejakeluohje, esimerkiksi vain diabeetikoille, oli laadittu<br />
27 %:ssa terveyskeskuksia. Vastausten perusteella<br />
voidaan todeta, että hoitotarvikejakeluohje puuttui koko<br />
maassa 6 %:ssa terveyskeskuksia, vähiten puutteita oli<br />
Etelä-Suomen läänissä (3 %) ja eniten Lapin läänissä<br />
(27 %).<br />
Koko maassa 60 % kyselyyn vastanneista terveyskeskuksista<br />
oli ohjeistanut toimintayksiköitään laatimaan<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallisen “Turval-<br />
- 189 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
linen lääkehoito” –oppaan mukaisen lääkehoitosuunnitelman.<br />
Ohjeistuksen määrä vaihteli Itä-Suomen läänin 62<br />
%:sta Oulun läänin 45 %:iin.<br />
Vanhuksen terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi<br />
on tarkoituksenmukaista tehdä toimintakyvyn kokonaissuunnitelma.<br />
Toimintakyvyn kokonaissuunnitelma<br />
yli 65 vuotta täyttäneille laadittiin vastausten perusteella<br />
koko maassa säännöllisesti ainoastaan 7 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Satunnaisesti toimintakyvyn kokonaissuunnitelma<br />
laadittiin 56 %:ssa terveyskeskuksia. Kokonaissuunnitelmaa<br />
ei laadittu lainkaan 35 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
MILLAISIA MUUTOKSIA TERVEYSPALVELUJEN TARJONNASSA ON<br />
TAPAHTUNUT VUODEN 2002 JÄLKEEN?<br />
PALVELUTARJONTA ON PARANTUNUT JA MONIPUOLISTUNUT,<br />
MUTTA LÄÄKÄRITILANNE ON HEIKENTYNYT.<br />
Vuonna 2002 geriatrian palveluja oli saatavilla rajoitetusti.<br />
Geriatrin palveluja oli lisätty ainakin Oulun ja<br />
Etelä-Suomen lääneissä. Esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä<br />
oli vuonna 2002 geriatrin palvelua vain viidessä<br />
kunnassa, kun vuonna 2006 geriatrin palvelua toteutti<br />
omana toimintana tai ostopalveluna 26 terveyskeskusta.<br />
Vuoden 2002 jälkeen terveyskeskusten lääkäritilanne<br />
on heikentynyt ja vuokralääkärityövoiman käyttäminen<br />
lisääntynyt. Vuonna 2002 lääkäripula vaikeutti ennen<br />
kaikkea terveyskeskusten lääkäripäivystysten järjestämistä<br />
ja vuonna 2006 ei-kiireellisten aikojen saantia.<br />
Vuonna 2002 terveyskeskusten vastaanottotoiminta<br />
oli järjestetty väestövastuu tai omalääkärimallilla 203<br />
kunnassa. Vuonna 2006 omalääkäri-/väestövastuujärjestelmä<br />
oli kyselyn vastausten perusteella käytössä 104 terveyskeskuksessa.<br />
Omalääkäri-/väestövastuujärjestelmän<br />
käyttäminen lisääntyi vuoden 2002 jälkeen ainoastaan<br />
Etelä-Suomen läänissä, missä järjestelmä on käytössä<br />
kohtalaisen kattavasti. Itä-Suomen läänissä omalääkäri-/<br />
väestövastuujärjestelmän käyttäminen pysyi ennallaan.<br />
Lapin, Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä omalääkäri-/väestövastuujärjestelmän<br />
käyttäminen sen sijaan väheni.<br />
Päiväsairaalapalvelut lisääntyivät vuoden 2002 jälkeen.<br />
Vuonna 2002 päiväsairaalapalvelua oli 60 terveyskeskuksessa.<br />
Vuonna 2006 päiväsairaalapalvelua oli kyselyn<br />
vastausten mukaan 69 terveyskeskuksessa. Päiväsairaalatoiminta<br />
lisääntyi Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä.<br />
Lapin ja Oulun lääneissä päiväsairaalapalveluja tarjoavien<br />
terveyskeskusten määrä pysyi ennallaan. Myöskään<br />
Itä-Suomen läänissä päiväsairaalatoiminta ei yleistynyt.<br />
MITEN 65 VUOTTA TÄYTTÄNEIDEN TERVEYSPALVELUJEN SAATAVUUS TOTEUTUU ALUEELLISESTI?<br />
HOITOON PÄÄSYSSÄ ON EI-KIIREELLISISSÄ TAPAUKSISSA SUURTA VAIHTELUA<br />
TERVEYSKESKUSTEN VÄLILLÄ JA ETÄPALVELUT OVAT VIELÄ MELKO VÄHÄISIÄ.<br />
Terveyspalvelujen alueellista saatavuutta voidaan<br />
parantaa etäpalvelujen ja uuden teknologian avulla. Kyselyn<br />
vastausten perusteella koko maassa oli etälääkäripalveluja<br />
7 %:ssa, videokonsultaatiota 10 %:ssa, terveysneuvonnan<br />
puhelinpalveluja 38 %:ssa ja internet-palveluja,<br />
esimerkiksi nettineuvontaa, 23 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Alueelliset erot etäpalvelujen hyödyntämisessä olivat<br />
melko suuret (kuva 82). Esimerkiksi videokonsultaatiota<br />
käytettiin eniten Lapin läänin terveyskeskuksissa, missä<br />
teknologian hyödyntämistä, uusia toimintamalleja ja alueellista<br />
yhteistyötä terveydenhuollossa on kehitetty useis-<br />
sa hankkeissa. Terveysneuvonnan puhelinpalveluja oli Itä-<br />
Suomen läänissä yli puolella ja Oulun läänissä vajaalla<br />
puolella terveyskeskuksista. Etälääkäripalveluja käytettiin<br />
eniten Oulun läänin terveyskeskuksissa.<br />
Kiireelliseen hoitoon tulee päästä välittömästi. Terveyskeskuksilta<br />
kysyttiin virka-ajan ulkopuolisen terveyskeskuspäivystyksen<br />
järjestämistapaa. Päivystyksen järjestäminen<br />
vaihteli alueellisesti (kartta 81). Kyselyyn vastanneista<br />
10 % järjesti virka-ajan ulkopuolisen terveyskeskuspäivystyksen<br />
kokonaan omassa terveyskeskuksessaan<br />
(Lapin lääni 21 %, Itä-Suomen lääni 18 %, Länsi-<br />
- 190 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 81. Virka-ajan ulkopuolisen<br />
terveyskeskuspäivystyksen järjestäminen<br />
vuonna 2006<br />
Kuva 82. Kysyttyjen<br />
etäpalvelujen toteuttaminen<br />
terveyskeskuksissa<br />
(%) lääneittäin<br />
vuonna 2006<br />
- 191 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Suomen lääni 8 %, Etelä-Suomen lääni 7 %, Oulun lääni<br />
7 %). Kokonaan keskitetty/yhteispäivystys oli 48 %:ssa<br />
terveyskeskuksista (Länsi-Suomen lääni 32 %, Etelä-Suomen<br />
lääni 53 %, Itä-Suomen lääni 56 %, Oulun lääni 62<br />
%, Lapin lääni 63 %). Muissa terveyskeskuksissa päivystys<br />
järjestettiin osittain omassa terveyskeskuksessa ja osittain<br />
keskitettynä tai yhteispäivystyksenä. Kyselyyn vastaajista<br />
94 % oli vähintään melko tyytyväinen päivystysjärjestelmän<br />
toimivuuteen. Eniten tyytymättömyyttä päivystysjärjestelmän<br />
toimivuuteen oli pienissä terveyskeskuksissa.<br />
Kyselyllä selvitettiin yhteydensaantia terveyskeskukseen<br />
sekä ei-kiireellistä ajanvarausta terveyskeskuslääkärille<br />
ja muulle terveydenhuollon ammattihenkilölle. Kansanterveyslain<br />
mukainen potilaan oikeus saada arkipäivisin<br />
virka-aikana välittömästi yhteys terveyskeskukseen<br />
toteutui koko maassa aina 59 %:ssa (Itä-Suomen lääni 67<br />
%, Länsi-Suomen lääni 63 %, Etelä-Suomen lääni 51 %,<br />
Oulun lääni 48 %, Lapin lääni 42 %), useimmiten 39 %:ssa<br />
(Itä-Suomen lääni 31 %, Länsi-Suomen lääni 35 %, Oulun<br />
lääni 45 %, Etelä-Suomen lääni 47 %, Lapin lääni 53<br />
%) ja ajoittain 2 %:ssa terveyskeskuksista. Välitön yhteydensaanti<br />
toteutui aina kahdessa kolmasosasta alle 10 000<br />
asukkaan väestöpohjan terveyskeskuksista ja noin puolessa<br />
suuremmista terveyskeskuksista.<br />
Kiireettömään hoitoon pääsyssä oli kyselyn toteuttamisajankohtana<br />
varsin suurta vaihtelua terveyskeskusten<br />
välillä (kuva 83). Parhaimmillaan terveyskeskuslääkärin<br />
vastaanotolle pääsi samana päivänä, ja pisimmillään<br />
hoitoon pääsyä joutui odottamaan kuukausia. Lääkärin<br />
vastaanotolle pääsi kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta<br />
15 %:ssa terveyskeskuksia, 4-7 päivän sisällä 20 %:ssa<br />
terveyskeskuksia sekä 1-2 viikon sisällä 30 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Noin kolmanneksessa terveyskeskuksia lääkärin<br />
vastaanotolle pääsy kesti yli kaksi viikkoa. Terveyskeskuslääkärille<br />
sai nopeammin ajan väestöpohjaltaan<br />
pienemmissä, alle 20 000 asukkaan terveyskeskuksissa<br />
kuin suuremmissa vähintään 20 000 asukkaan terveyskeskuksissa.<br />
Lääkärin vastaanotolle pääsi kahden viikon kuluessa<br />
70 %:ssa pienempiä ja 52 %:ssa suurempia terveyskeskuksia.<br />
Muun terveydenhuollon ammattihenkilön, kuten terveydenhoitajan<br />
tai sairaanhoitajan, vastaanotolle sai ei-kiireellisen<br />
ajan nopeammin kuin lääkärin vastaanotolle. Koko<br />
maassa 72 %:ssa terveyskeskuksia sai terveydenhoitajalle<br />
tai sairaanhoitajalle vastaanottoajan kolmen päivän kuluessa<br />
yhteydenotosta (Länsi-Suomen lääni 88 %, Oulun lääni<br />
73 %, Etelä-Suomen lääni 67 %, Lapin lääni 64 %, Itä-Suomen<br />
lääni 59 %). Noin 18 %:ssa terveyskeskuksia vastaanotolle<br />
pääsy kesti neljästä päivästä viikkoon (Lapin ja Itä-<br />
Suomen läänit 36 %, Etelä-Suomen lääni 20 %, Länsi-Suomen<br />
ja Oulun läänit 7 %). Vajaassa 10 %:ssa terveyskeskuksia<br />
ajan saanti kesti yli viikon.<br />
Hoitotakuun mukaisesti potilaan tarvitsema sairaalahoito<br />
on aloitettava viimeistään kuuden kuukauden kuluessa<br />
hoidon tarpeen arvioinnista. Sosiaali- ja terveysministeriön<br />
erikoissairaanhoidon jonoja koskevan tilaston<br />
mukaan vuoden 2006 lopussa yli kuusi kuukautta<br />
kaihi-, tekonivel- ja muihin ortopedisiin leikkauksiin jonottaneita<br />
oli koko maassa noin 3 500 henkilöä. Etelä-<br />
Suomen läänissä seurantatulokset ovat olleet myönteiset,<br />
mutta edelleen joissakin sairaanhoitopiireissä oli yli kuusi<br />
kuukautta tekonivel- ja kaihileikkauksiin jonottaneita.<br />
Leikkausjonoissa oli alueellisia ja erikoisalakohtaisia eroja,<br />
jotka johtuivat lähinnä henkilöstön saatavuudesta. Lapin<br />
läänissä erikoissairaanhoidossa oli lähes saavutettu<br />
hoitotakuun edellyttämä kuuden kuukauden taso. Myös<br />
Oulun läänissä kaihileikkausjonot olivat saavuttaneet hoitotakuun<br />
edellyttämän tason ja tekonivel- sekä muut ortopediset<br />
leikkausjonot olivat lyhentyneet. Länsi-Suomen<br />
läänissä sairaalapalvelujen saatavuudessa oli eroja sairaanhoitopiirien<br />
välillä. Esimerkiksi ikääntyneiden tekonivelleikkauksissa<br />
ei Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa saavutettu<br />
hoitotakuun edellyttämää jonotusaikaa. Kaihijonot<br />
näyttivät pienentyneen lukuun ottamatta Pirkanmaata<br />
ja Keski-Suomea. Hoitotakuun myötä erikoissairaanhoidon<br />
leikkausjonot ovat lyhentyneet ja yli kuusi kuukautta<br />
jonottaneiden määrä on vähentynyt.<br />
- 192 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 83. Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsy<br />
ei-kiireellisessä tilanteessa vuosina 2002 ja 2006<br />
- 193 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
MITEN TERVEYSPALVELUJEN SAATAVUUS ON MUUTTUNUT VUODESTA 2002?<br />
VIRKA-AJAN ULKOPUOLISEN TERVEYSKESKUSPÄIVYSTYKSEN KESKITTÄMINEN ON<br />
LISÄÄNTYNYT, ODOTUSAJAT TERVEYSKESKUSLÄÄKÄRILLE EI-KIIREELLISISSÄ TAPAUKSISSA<br />
OVAT PIDENTYNEET JA ERIKOISSAIRAANHOIDON LEIKKAUSJONOT OVAT LYHENTYNEET<br />
Vuonna 2002 koko maassa 30 %:ssa kunnista potilas<br />
pääsi ei-kiireelliseen hoitoon kolmen päivän kuluessa.<br />
Vajaassa puolessa kunnista terveyskeskuslääkärin vastaanotolle<br />
pääsyä joutui odottamaan yli viikon. Vuonna 2006<br />
koko maassa 15 %:ssa terveyskeskuksista pääsi terveyskeskuslääkärille<br />
ei-kiireellisessä tilanteessa kolmen päivän<br />
kuluessa yhteydenotosta ja 64 %:ssa terveyskeskuksista<br />
lääkärille pääsy kesti yli viikon.<br />
Hoitotakuun rakenteellisten muutosten seurauksena<br />
päivystystoimintaa on keskitetty. Virka-ajan ulkopuolisen<br />
terveyskeskuspäivystyksen keskittäminen lisääntyi<br />
vuoden 2002 jälkeen koko maassa, mikä on pidentänyt<br />
asiakkaiden matkoja päivystyspisteisiin. Esimerkiksi<br />
vuonna 2002 Länsi-Suomen läänin terveyskeskuksista 19<br />
% järjesti päivystyksen omana toimintanaan, kun vuonna<br />
2006 päivystyksen järjesti kokonaan omassa terveyskeskuksessaan<br />
8 %.<br />
Hoitotakuun myötä erikoissairaanhoidon leikkausjonot<br />
lyhenivät ja yli puoli vuotta jonottaneiden määrä<br />
väheni merkittävästi vuodesta 2002. Jonotusajoissa oli<br />
vuoden 2006 lopussa kuitenkin alueellista ja erikoisalakohtaista<br />
vaihtelua kuten vuonna 2002. Vuonna 2002 erikoissairaanhoidon<br />
leikkausjonoissa oli yli kuusi kuukautta<br />
jonottaneita koko maassa noin 66 000 ja vuoden 2006<br />
lopussa noin 7 000 po<strong>tilasta</strong>.<br />
MITEN TERVEYSKESKUKSISSA VARAUDUTAAN 65 VUOTTA TÄYTTÄNEEN VÄESTÖN<br />
LISÄÄNTYVÄÄN TERVEYSPALVELUJEN TARPEESEEN?<br />
TERVEYSKESKUKSISSA ON MONIN ERI TAVOIN VARAUDUTTU VANHUSVÄESTÖN<br />
LISÄÄNTYVÄÄN TERVEYSPALVELUJEN TARPEESEEN, MUTTA VANHUSVÄESTÖN<br />
TERVEYDENTILAN SEURANTA JA PALVELUJEN STRATEGINEN SUUNNITTELU OVAT<br />
PUUTTEELLISIA.<br />
Terveyskeskuksilta kysyttiin, onko kunnassa/jäsenkunnissa<br />
laadittu palvelustrategiaa, kehittämissuunnitelmaa<br />
tai hyvinvointisuunnitelmaa, jossa on eriteltynä 65<br />
vuotta täyttäneiden terveydenhuolto. Samalla tiedusteltiin<br />
terveyskeskuksen osallistumista strategian tai suunnitelman<br />
laadintaan. Koko maassa vajaa puolet vastanneista<br />
totesi kyseisen strategian tai suunnitelman puuttuvan kunnasta/jäsenkunnista.<br />
Vajaa kolmannes terveyskeskuksista<br />
ilmoitti suunnitelman tai strategian olevan valmisteilla.<br />
Valmisteilla tai voimassa oleva palvelustrategia tai kehittämissuunnitelma<br />
puuttui vajaasta viidenneksestä terveyskeskuksia.<br />
Kuntayhtymien strategiat eivät välttämättä kata<br />
kaikkia jäsenkuntia. Kolme neljäsosaa terveyskeskuksista<br />
oli osallistunut tai osallistui parhaillaan strategian tai<br />
suunnitelman laadintaan. Tilanne oli lähes yhtenevä koko<br />
maassa.<br />
Koko maassa ainoastaan 15 % terveyskeskuksista<br />
ilmoitti seuraavansa riittävästi kansanterveyslain mukaisesti<br />
yli 65-vuotiaiden terveydentilaa ja siihen vaikuttavia<br />
tekijöitä. Kattavasti terveydentilaa seurattiin Itä-Suomen<br />
läänissä 21 %:ssa, Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä<br />
15 %:ssa ja Oulun läänissä 10 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Heikoin tilanne oli Lapin läänissä, missä kattavaa terveydentilan<br />
seurantaa ei toteutettu lainkaan. Terveydentilaa<br />
seurattiin osittain koko maassa vajaassa 60 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Hieman yli neljännes terveyskeskuksista ei<br />
seurannut 65 vuotta täyttäneiden terveydentilaa. Kattavaa<br />
terveydentilan seurantaa toteuttivat eniten väestöpohjaltaan<br />
20 000–79 999 asukkaan terveyskeskukset (25 %)<br />
ja heikoiten suurimmat eli vähintään 80 000 asukkaan terveyskeskukset<br />
(0 %).<br />
Yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien<br />
palvelutuotantoa. Kyselyn perusteella useissa terveyskeskuksissa<br />
oli tarvetta terveyskeskusten ja eri sektoreiden<br />
välisen yhteistyön lisäämiseen. Terveyskeskukset tekivät<br />
yhteistyötä enemmän yksityisen kuin kolmannen sektorin<br />
kanssa. Koko maassa hieman yli puolet terveyskeskuksista<br />
ilmoitti kolmannen sektorin kanssa tehtävän yhteistyön<br />
olevan riittävää. Yksityisen sektorin kanssa tehtävän<br />
yhteistyön arvioi riittäväksi kaksi kolmannesta terveyskeskuksista.<br />
Koko maassa 3 % terveyskeskuksista ei tehnyt<br />
yhteistyötä yksityisen tai kolmannen sektorin kanssa.<br />
Terveyskeskusten koolla ei ollut oleellista vaikutusta yhteistyön<br />
tekemiseen.<br />
- 194 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 84. Terveyskeskuksen <strong>arviot</strong> 65 vuotta täyttäneen väestön<br />
terveyspalvelujen riittävyydestä vuosina 2006, 2015 ja<br />
2025<br />
Kyselyyn vastanneita pyydettiin arvioimaan 65 vuotta<br />
täyttäneen väestön terveyspalvelujen riittävyyttä vuosina<br />
2006, 2015 ja 2025 (kuva 84). Koko maassa vastaajista<br />
79 % arvioi palvelujen riittävyyden vähintään hyväksi<br />
vuonna 2006. Ainoastaan kaksi terveyskeskusta arvioi<br />
riittävyyden huonoksi. Vuoden 2006 palvelujen riittävyyden<br />
arvioi vähintään hyväksi 79 % alle 80 000 väestöpohjan<br />
terveyskeskuksista ja 44 % vähintään 80 000 väestöpohjan<br />
terveyskeskuksista.<br />
Vanhusten terveyspalvelujen riittävyyden arvioitiin<br />
tulevaisuudessa heikkenevän. Vuodelle 2015 riittävyyden<br />
arvioi hyväksi hieman yli puolet ja vuodelle 2025 hieman<br />
alle puolet vastaajista. Positiivisin näkemys tulevaisuudesta<br />
oli Länsi-Suomen läänissä ja negatiivisin Oulun läänissä.<br />
Näkemys tulevaisuudesta oli positiivisin 20 000–<br />
79 999 väestöpohjan terveyskeskuksissa, joiden vastaajista<br />
58 % arvioi vuoden 2015 ja 48 % vuoden 2025 palvelujen<br />
riittävyyden vähintään hyväksi.<br />
Terveyskeskukset varautuvat kyselyn vastausten<br />
mukaan monin eri tavoin 65 vuotta täyttäneen väestön lisääntyvään<br />
terveyspalvelujen kysyntään. Terveyskeskuksissa<br />
on muun muassa laadittu strategioita, ohjelmia ja<br />
suunnitelmia. Useissa terveyskeskuksissa on lisätty resursseja,<br />
tehty toimenkuvamuutoksia, otettu käyttöön uusia<br />
toimintamuotoja, kehitetty palvelurakennetta ja prosesseja<br />
sekä lisätty yhteistyötä.<br />
Useimmissa terveyskeskuksissa oli tapahtunut resurssimuutoksia<br />
vuoden 2002 jälkeen. Yleisimmin muutoksia<br />
oli tapahtunut henkilöstöresursseissa ja toimintatavoissa.<br />
Henkilöstöä oli useimmiten lisätty, mutta joissakin<br />
terveyskeskuksissa virkojen määrä oli pysynyt ennallaan<br />
tai niitä oli vähennetty esimerkiksi palvelujen ulkoistamisen<br />
tai säästösyiden vuoksi. Monissa terveyskeskuksissa<br />
oli laajennettu tehtäväkuvia, kehitetty työnjakoa,<br />
kohdennettu resursseja uudelleen ja käynnistetty uusia<br />
palveluja. Lääkäripalveluja oli yhä enemmän varmistettu<br />
ostopalveluilla.<br />
Vanhusten kotona selviytymistä tukevia palveluja<br />
puuttui koko maassa keskimäärin 59 %:ssa terveyskeskuksia.<br />
Merkittävin vanhusten terveyspalveluihin liittyvä<br />
uhka koko maassa oli terveydenhuoltoalan henkilökunnan<br />
saatavuuden heikkeneminen.<br />
Etelä-Suomen läänissä keskeisimmiksi puutteiksi<br />
todettiin geriatrin, muisti- tai dementiahoitajan palvelut<br />
sekä muistipoliklinikka. Lisäksi puutteita oli ennaltaehkäisevissä<br />
kotikäynneissä ja muissa preventiivisissä palveluissa,<br />
terveystarkastuksissa, yöpartio- ja kotisairaalatoiminnassa<br />
sekä apuvälineiden kuljetuspalveluissa. Mielenterveys-<br />
ja päihdepalvelut koettiin riittämättömiksi ja<br />
kuntiin kaivattiin erilaisia terapiapalveluja sekä neurologisia<br />
tutkimusmahdollisuuksia. Uhkina nousivat esille<br />
kuntatalouden heikkeneminen, valtiovallan kykenemättömyys<br />
selkeään palvelujen ohjaamiseen, palvelujen saavutettavuusongelma<br />
sekä julkisen liikenteen vähäisyys.<br />
Itä-Suomen läänissä eniten puutteita oli vanhusten<br />
terveyden edistämiseen liittyvistä palveluista kuten kohdennetuista<br />
terveystarkastuksista, vanhusneuvoloista, liikuntapalveluista<br />
ja seniorikuntosalitoiminnasta. Vanhus-<br />
- 195 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ten kotona selviytymistä tukevissa palveluissa oli resurssivajeita<br />
kuten ilta-aikaisen kotisairaanhoidon puuttuminen,<br />
kotihoitohenkilöstön vähyys, vaikeus saada vanhus<br />
lyhytaikaiselle arviointijaksolle sekä geriatrin ja muistipoliklinikkatoiminnan<br />
puuttuminen. Haasteeksi nähtiin<br />
erityisesti kuntien heikkenevä taloustilanne, palvelujen<br />
riittävyys, lähipalvelujen katoaminen, päihteiden käytön<br />
ja dementian lisääntyminen sekä syrjäytyminen.<br />
Lapin läänissä keskeisimmät puutteet liittyivät kuntoutukseen,<br />
terveyttä edistäviin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin<br />
sekä kotihoitoon. Puutteita oli myös muistihoitajan/-neuvolan,<br />
dementiahoitajan, geriatrin ja ravitsemusterapeutin<br />
palveluissa. Keskeisimpiä uhkia olivat ikäihmisten<br />
määrän kasvu, palvelujen vieminen kauas vanhuksista,<br />
pula laitospaikoista ja kuntien taloustilanne.<br />
Länsi-Suomen läänissä puuttuvista palveluista nousivat<br />
vahvimmin esille eritasoiset lääkäripalvelut, kotihoidon<br />
kehittäminen ja ennaltaehkäisevät palvelut, kuten<br />
kotikäynnit, yksinäisyysryhmät, vanhusneuvola ja kuntoutuspalvelut.<br />
Haasteina Länsi-Suomen läänissä olivat heikkenevä<br />
kuntatalous, mahdollinen terveyspalvelujen keskittäminen,<br />
dementian ja alkoholisairauksien lisääntyminen<br />
sekä vanhusväestön suuri määrä.<br />
Oulun läänissä keskeisimpiä puuttuvia palveluja olivat<br />
vanhus- tai seniorineuvola, fysioterapiaryhmät ja muut<br />
kuntoutuspalvelut, ennaltaehkäisevät kotikäynnit sekä<br />
ikääntyneiden mielenterveys- ja toimintaterapiapalvelut.<br />
Merkittävänä haasteena henkilöstön saatavuuden lisäksi<br />
oli suurten terveyskeskusten alueella ikääntyvän väestön<br />
lisääntyvä päihteiden käyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat.<br />
Useissa lääneissä muita esille nousseita huolenaiheita<br />
olivat erityisesti vanhusten yksin asuminen, jatkohoitopaikan<br />
puuttuminen terveyskeskuksen vuodeosaston<br />
jälkeen sekä niukat resurssit kuntouttavaan ja ennaltaehkäisevään<br />
toimintaan.<br />
Hyvinä käytäntöinä kyselyyn vastanneet toivat esille<br />
erityisesti eri toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön<br />
tiivistymisen sekä toimintakykyä edistävien palvelujen,<br />
kuten terveysliikunnan ja vertaisryhmien, lisääntymisen.<br />
Muita hyviä käytäntöjä olivat yöpartiotoiminta, kehittyvä<br />
teknologia ja tiimityö.<br />
MITEN TERVEYSPALVELUJEN RIITTÄVYYS ON MUUTTUNUT VUODESTA 2002?<br />
VANHUSTEN TERVEYSPALVELUJEN RIITTÄVYYS ON ARVIOINNIN TULOSTEN<br />
PERUSTEELLA PARANTUNUT, MUTTA PUUTTUVIA PALVELUJA ON EDELLEEN.<br />
Vuonna 2002 koko maassa 63 % terveyskeskuksista<br />
arvioi terveyspalvelujen vastaavan hyvin tai erittäin<br />
hyvin yli 65-vuotiaiden asukkaiden palvelujen tarvetta,<br />
ja 2 % arvioi tilanteen huonoksi. Terveyspalvelujen riittävyys<br />
arvioitiin vähintään hyväksi lähes kaikissa kunnissa<br />
Etelä-Suomen läänissä ja noin puolessa kunnista Itä-Suomen,<br />
Lapin, Länsi-Suomen ja Oulun lääneissä. Etelä-Suomen<br />
läänissä palvelut vastasivat 65-vuotiaiden tarpeita<br />
muuta maata paremmin. Yleisesti puuttuvia palveluja<br />
vuonna 2002 olivat terveyskeskuslääkäreiden, kotisairaanhoidon,<br />
vanhusneuvolan ja geriatrian tai psykogeriatrian<br />
palvelut sekä osittain kuntoutuspalvelut.<br />
Vuonna 2006 arvioi koko maassa 65 vuotta täyttäneiden<br />
terveyspalvelujen riittävyyden hyväksi tai erittäin<br />
hyväksi 79 %:a terveyskeskuksista ja vain kaksi<br />
terveyskeskusta arvioi riittävyyden huonoksi.<br />
Vanhusten kotona selviytymistä edesauttavia palveluja<br />
puuttui yli puolessa terveyskeskuksista. Keskeisimmät<br />
puutteet liittyivät vanhusten ennaltaehkäiseviin, terveyttä<br />
edistäviin ja toimintakykyä tukeviin palveluihin<br />
sekä kotihoitoon. Puutteita oli erityisesti geriatrin, muistihoitajan,<br />
vanhus- tai seniorineuvolan, kuntoutuksen, ravitsemusterapeutin<br />
palveluissa sekä mielenterveys- ja<br />
päihdepalveluissa. Terveyspalvelujen riittävyyden arvioitiin<br />
heikkenevän huomattavasti tulevaisuudessa. Vuodelle<br />
2025 riittävyyden arvioi hyväksi alle puolet terveyskeskuksista.<br />
- 196 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Erikoissuunnittelija, YTM, Tuula Kelottijärvi, puhelin 0205 177 639,<br />
tuula.kelottijarvi@llh.intermin.fi<br />
Terveydenhuollon tarkastaja, TtM, Susanna Kauppinen, puhelin 0400 159 789,<br />
susanna.kauppinen@olh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja, ThM, Merja Kovasin, puhelin 0205 162 220,<br />
merja.kovasin@eslh.intermin.fi<br />
Terveydenhuollon tarkastaja, ThT, Ansa Sonninen, puhelin 0205 167 058,<br />
ansa.sonninen@islh.intermin.fi<br />
Erikoistutkija, KM, Seppo Suorsa, puh. 0205 178 711,<br />
seppo.suorsa@olh.intermin.fi (kartat)<br />
Lääninlääkäri, LL, Seppo Varke, puhelin 0205 172 044,<br />
seppo.varke@lslh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja, ThM, Hanna Nyfors, puhelin 09 160 74348,<br />
hanna.nyfors@stm.fi (sosiaali- ja terveysministeriön ohjaus)<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Erikoissairaanhoitolaki (1062/1989)<br />
Kansanterveyslaki (66/1972)<br />
Kuntalaki (365/1995)<br />
Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007)<br />
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)<br />
Mielenterveyslaki (1116/1990)<br />
Suomen perustuslaki (731/1999)<br />
Kysely terveyskeskusten ja terveyskeskuskuntayhtymien johtaville lääkäreille 2006. Vastausprosentti 92,8.<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön hoitotakuuseen liittyvä erikoissairaanhoidon jonokysely 2007.<br />
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> peruspalvelujen <strong>tilasta</strong> 2002.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> läänikohtaiset peruspalveluraportit 2002.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> läänikohtaiset peruspalveluraportit 2006.<br />
Päätalo, Margit & Suorsa, Seppo & Hämäläinen, Päivi 2003: Sosiaali- ja terveyspalvelujen vuoden 2002 valtakunnallinen<br />
peruspalvelujen arviointi. Vanhusten kotona selviytymisen kannalta keskeisten terveyspalvelujen verkko.<br />
Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 2003:14.<br />
Sairaanhoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakaminen terveyskeskuksista. Kuntaliiton yleiskirje 3/80/99.<br />
Sotkanet indikaattoripankki. http://www.sotkanet.fi<br />
Terveydenhuollon palvelu paranee. Kiireettömään hoitoon määräajassa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Esitteitä<br />
2004:13.<br />
Tilastokeskus. http://www.tilastokeskus.fi<br />
Turvallinen lääkehoito. Valtakunnallinen opas lääkehoidon toteuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali-<br />
ja terveysministeriö. Oppaita 2005:32.<br />
- 197 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
8.1.2 Sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut<br />
Oulun läänissä vuonna 2006 - pilotointi<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Oulun läänin kunnista kahdessa kolmasosassa on<br />
laadittu vanhuspoliittinen strategia. Lähes kaikissa<br />
kunnissa on vanhuspalveluista vastaava johtaja tai<br />
muu vanhustyöstä vastaava henkilö sekä vanhusten<br />
palvelutarpeita arvioiva moniammatillinen työryhmä.<br />
Muutamassa kunnassa on vanhustyön laadunhallintajärjestelmä.<br />
Kaikissa kunnissa ei ole tarjolla riittävästi<br />
sosiaalihuoltolain mukaisia vanhusten palveluja. Vanhusten<br />
asumispalveluja, palveluasumista ja tehostettua<br />
palveluasumista, on järjestetty niukasti kunnan omana<br />
toimintana. Vanhukset joutuvat odottamaan pitkiä aikoja<br />
päästäkseen tehostettuun palveluasumiseen ja laitoshoitoon.<br />
Yli puolet Oulun läänin kunnista ei turvaa<br />
vanhusten kotona selviytymistä yöaikaisella kotipalvelulla.<br />
Yli puolet kunnista lisäsi ateriapalvelua, kotipalvelua ja<br />
tehostettua palveluasumista vuosien 2002–2006 aikana.<br />
Tukipalveluja, ateriapalveluja lukuun ottamatta, vähennettiin<br />
eniten kohdennettaessa kotipalvelun<br />
henkilöstöresursseja hoiva- ja hoitotyöhön. Kolmasosassa<br />
kuntien omistamissa laitoshoidon yksiköissä ei<br />
ole riittävästi henkilökuntaa.<br />
Kuntien omien arvioiden mukaan vanhustenhuollon<br />
palvelujen vahvuutena on ammattitaitoinen henkilökunta.<br />
Pienten kuntien etuna on lähipalvelujen nopea saatavuus<br />
ja palveluketjun joustavuus. Vanhusten palvelujen<br />
kehittämishaasteita ovat koti-, tuki- ja asumispalvelujen<br />
turvaaminen, ennaltaehkäisevään työhön<br />
panostaminen sekä riittävien resurssien turvaaminen.<br />
Kaikissa kunnissa on laadittava vanhuspoliittinen strategia<br />
vanhusten palvelutarpeiden ennakoimiseksi ja<br />
suunnittelemiseksi sekä ikääntyneiden sosiaalisten<br />
oikeuksien turvaamiseksi. Vanhusten palvelutarpeita<br />
arvioivassa työryhmässä on oltava sosiaalihuollon ammatillinen<br />
osaaja, vanhustyön sosiaalityöntekijä tai<br />
muu vastaava henkilö.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut on<br />
järjestettävä kattavasti ottaen huomioon toimiva palvelujen<br />
porrastus kotihoidosta laitoshoitoon. Kuntien on<br />
turvattava palvelujen saatavuus kohtuuajassa sekä<br />
tasapaino vanhusten omaishoidon, kotipalvelun, kotihoidon,<br />
asumispalvelujen ja laitoshoidon välillä.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaisten vanhusten palvelujen<br />
muutostarpeita on ennakoitava ja arvioitava kunnittain<br />
väestön ikääntymisen johdosta. Vanhustenhuollon yksiköissä<br />
on oltava riittävästi henkilökuntaa inhimillisen<br />
ja arvokkaan vanhuuden turvaamiseksi.<br />
Vanhusväestölle on turvattava kattavat, monipuoliset<br />
ja joustavat lähipalveluina toteutettavat kotipalvelut.<br />
Kotiin annettavia tuki- ja hoitopalveluja on laajennettava<br />
ja toimintamuotoja on kehitettävä. Vanhusten kotona<br />
asumista tukevien palvelujen toteuttaminen<br />
laadukkaasti on turvattava riittävillä henkilöstöresursseilla.<br />
Ennaltaehkäiseviin työmuotoihin ja<br />
toimintatapoihin on panostettava. Yöaikaista kotipalvelua<br />
on lisättävä.<br />
- 198 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Sosiaalihuoltolain<br />
mukaiset vanhusten<br />
palvelut ja niiden järjestäminen<br />
Arvioidaanko kunnissa<br />
sosiaalihuoltolain mukaisia<br />
vanhusten palvelujen<br />
tarpeita ja suunnitellaanko<br />
palveluja?<br />
Vanhuspoliittinen strategia<br />
Palvelutarpeita arvioiva moniammatillinen<br />
työryhmä<br />
Vanhustyön johtaja tai vanhustyöstä<br />
vastaava henkilö<br />
Palvelutarpeen arviointi kiireellisessä<br />
ja ei-kiireellisessä tapauksessa<br />
Palveluista tiedottaminen<br />
Asiakaspalautteen kerääminen<br />
Vanhustyön laadunhallintajärjestelmä<br />
Vanhuspoliittinen strategia<br />
laadittu, moniammatillinen<br />
työryhmä olemassa,<br />
vanhustyöstä vastaava<br />
henkilö nimetty, palvelutarpeen<br />
arviointi toteutuu lakisääteisesti,<br />
asiakaspalautteen<br />
säännöllinen kerääminen,<br />
laadunhallintajärjestelmä<br />
käytössä<br />
Miten kunnassa on järjestetty<br />
sosiaalihuoltolain<br />
mukaiset<br />
palvelut?<br />
Kunnan itse tuottamat ja ostamat<br />
palvelut<br />
Kunnan ylläpitämät omat palveluyksiköt,<br />
ja henkilöstömäärät<br />
Yksityiset palveluyksiköt, asiakaspaikka-<br />
ja henkilöstömäärät<br />
Palvelujen odotusaika<br />
Kielteiset hallintopäätökset<br />
Palvelusetelin käyttö<br />
Omaishoidon tuen järjestäminen<br />
Kolmas sektori ja seurakunta palvelujen<br />
tarjoajina<br />
Ennaltaehkäisevät kotikäynnit<br />
Geronteknologia<br />
Sosiaalihuoltolain mukaiset<br />
palvelut järjestetty<br />
tarkoituksenmukaisesti,<br />
palvelujen saatavuus ja<br />
riittävyys turvattu<br />
Palvelutarjonnan<br />
muutokset sekä kuntien<br />
vahvuudet ja<br />
kehittämishaasteet<br />
vanhuksille tarjottavissa<br />
sosiaalihuoltolain<br />
mukaisissa palveluissa<br />
Miten palvelujen tarjoaminen<br />
on muuttunut<br />
vuosien 2002-2006 aikana<br />
ja mistä muutos on<br />
johtunut?<br />
Mitkä ovat kunnan vahvuudet<br />
ja kehittämishaasteet<br />
vanhuksille tarjottavissa<br />
palveluissa?<br />
Arvio tarjonnan muuttumisesta ja sen<br />
syistä<br />
Arvio vahvuuksista ja kehittämishaasteista<br />
Tarjonta parantunut<br />
Monipuoliset vahvuudet<br />
ja<br />
palvelujen laatua ja tasoa<br />
edistävät kehittämishaasteet<br />
- 199 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Johdanto<br />
Sosiaali- ja terveyspolitiikan vanhuspoliittiset linjaukset<br />
korostavat toimintakyvyn parantamista, itsenäistä<br />
selviytymistä, palvelujen saumattomuutta ja monipuolisuutta<br />
sekä uuden teknologian hyväksikäyttöä. Tavoitteena<br />
on edistää ja tukea vanhusten toimintakykyä ja turvata<br />
kotiin annettavia palveluja, jotta ikääntyneet voivat asua<br />
kotona mahdollisimman pitkään. Sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
tavoite- ja toimintaohjelman 2004–2007 eräänä<br />
tavoitteena on kotipalvelujen määrän lisääminen niin, että<br />
75 vuotta täyttäneistä 25 % olisi kotipalvelujen piirissä.<br />
Jokaisella kunnalla olisi oltava vanhuspoliittinen strategia<br />
ja palvelurakenteen kehittämisohjelma valtakunnallisen<br />
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen<br />
mukaisesti. Kunnan olisi asetettava vanhusten palveluille<br />
konkreettiset tavoitteet ja osoitettava ne voimavarat<br />
ja toimenpiteet, joilla palvelut toteutetaan. Vanhusten<br />
palvelujen keskeinen voimavara on osaava ja riittävä<br />
henkilöstö, jotta palvelut ovat riittäviä ja laadukkaita.<br />
Oulun lääninhallitus arvioi pilotointihankkeena sosiaalihuoltolain<br />
mukaisia vanhusten palveluja, joiden järjestäminen<br />
on kuntien lakisääteinen tehtävä. Arvioinnissa<br />
selvitettiin, miten Oulun läänin kunnissa järjestettiin<br />
vuonna 2006 vanhusten kotona asumista tukevat palvelut<br />
kuten ateria- ja kuljetuspalvelu, kotipalvelu, asumispalvelu<br />
ja laitoshoito. Vanhuksille tarjottavien palvelujen<br />
saatavuutta selvitettiin sekä yksityisen palvelutuotannon<br />
että kuntien itse tuottamien palvelujen näkökulmasta.<br />
Henkilöstön riittävyys ja palvelujen jonotusajat ilmentävät<br />
osaltaan vanhusten palvelujen laatua. Selvityksen tuloksia<br />
hyödynnetään läänikohtaisessa vanhustyön kehittämisessä.<br />
Oulun lääninhallitukseen on viime vuosina kanneltu<br />
vanhustenhuollon asioista aikaisempaa enemmän.<br />
Myös omaisten ja asiakkaiden yhteydenotot vanhustenhuollon<br />
palveluista ovat lisääntyneet. Asiakassoitot ovat<br />
koskeneet palvelujen saatavuutta, jonotusta ja asiakasmaksuja<br />
sekä palveluja koskevaa päätöksentekoa.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaisesti kotipalveluilla tarkoitetaan<br />
asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon<br />
sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään<br />
kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista sekä<br />
niissä avustamista. Tässä selvityksessä tukipalveluilla tarkoitetaan<br />
hygienia-, asiointi- ja turvapalveluja, joiden tarkoituksena<br />
on tukea itsenäistä elämää ja arjen sujumista<br />
sekä kotona että palvelukeskuksissa. Vanhusten asumispalveluja<br />
ovat palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen.<br />
Palveluasuminen sisältää sekä asumisen että siihen<br />
kiinteästi liittyvät palvelut kuten kotiavun. Palveluasumisyksikössä<br />
ei ole henkilökuntaa ympäri vuorokauden.<br />
Tehostettu palveluasuminen sisältää ne ikääntyneille<br />
tarkoitetut palveluasumisyksiköt, joissa henkilökunta on<br />
paikalla ympäri vuorokauden. Laitoshoidolla tarkoitetaan<br />
hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä<br />
jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä.<br />
Pilotointikohteen aineisto kerättiin sähköisenä kyselynä,<br />
joka osoitettiin Oulun läänin kuntien johtaville<br />
sosiaalihuollon viranhaltijoille marraskuussa 2006. Kainuun<br />
maakunta -kuntayhtymän osalta tiedot kerättiin kolmelta<br />
eri vanhuspalvelualueelta: Ylä-Kainuu (Hyrynsalmi,<br />
Puolanka, Suomussalmi), Kuhmo-Sotkamo ja Kajaanin<br />
seutu (Kajaani, Paltamo, Ristijärvi ja Vuolijoki). Kaikki<br />
Pohjois-Pohjanmaan kunnat ja Kainuun maakunta -<br />
kuntayhtymän vanhuspalvelualueet vastasivat kyselyyn.<br />
Vastauksia saatiin yhteensä 44. Kainuun maakunta -kuntayhtymän<br />
tuloksia tarkasteltiin pääsääntöisesti yhtenä<br />
vastauksena. Aineistoa tarkasteltiin osittain vertailemalla<br />
alle 20 000 asukkaan ja yli 20 000 asukkaan kuntien tuloksia.<br />
Yli 20 000 asukkaan väestöpohja on Raahessa,<br />
Kainuun maakunnassa ja Oulussa. Aineistona käytettiin<br />
myös yksityisen sosiaalipalveluntuottajan rekisteriä, josta<br />
kerättiin yksityisten palveluyksikköjen sijaintitiedot sekä<br />
yksikkökohtaiset henkilöstömäärät.<br />
Arvioidaanko kunnissa sosiaalihuoltolain mukaisia vanhusten palvelujen<br />
tarpeita ja suunnitellaanko palveluja?<br />
Palvelutarpeiden arvioinnissa ja palvelujen strategisessa suunnittelussa on puutteita<br />
Kunnat arvioivat vanhusten palvelutarvetta ja suunnittelevat<br />
sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja eri tavoin.<br />
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen<br />
mukainen vanhuspoliittinen strategia on laadittu 70<br />
%:ssa kunnista. Palvelustrategiaa ei ole laadittu Rantsilassa,<br />
Pyhännällä, Siikajoella, Vaalassa, Utajärvellä eikä<br />
Kainuun maakunta -kuntayhtymässä. Vanhuspoliittista<br />
strategiaa laadittiin kyselyhetkellä Alavieskassa, Hailuodossa,<br />
Kempeleessä, Kestilässä, Merijärvellä, Ylikiimingissä<br />
ja Sievissä. Yli 70 %:ssa kunnista vanhuspoliittinen<br />
strategia on kunnanvaltuuston vahvistama ja noin 15 %:ssa<br />
kunnista lautakunnan vahvistama. Muutamassa kunnassa<br />
- 200 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
kunnan poliittinen johto ei ole virallisesti vahvistanut strategiaa.<br />
Noin 90 %:ssa kunnista toimi vanhusten palveluista<br />
vastaava vanhustyön johtaja tai muu vanhustyöstä vastaava<br />
työntekijä. Yli neljäsosassa kuntia oli vanhustyön<br />
sosiaalityöntekijä. Lähes 90 %:ssa kunnista vanhusten<br />
palvelutarpeita arvioi moniammatillinen työryhmä. Työryhmissä<br />
olivat jäseninä yleisimmin vanhustyönjohtaja,<br />
perusturvajohtaja tai vastaava, kotihoidon johtaja tai muu<br />
kotipalvelun edustaja, lääkäri ja kotisairaanhoitaja. Työryhmissä<br />
olivat runsaimmin edustettuina eri terveydenhuollon<br />
ammattiryhmät.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalvelujen tarve<br />
on arvioitava kiireellisessä tapauksessa viipymättä. Mikäli<br />
kyseessä ei ole kiireellinen tapaus, kunta on velvollinen<br />
järjestämään 80 vuotta täyttäneelle pääsyn sosiaalipalvelujen<br />
tarpeen arviointiin viimeistään seitsemäntenä<br />
arkipäivänä siitä, kun hän, hänen laillinen edustajansa,<br />
omaisensa tai muu henkilö tai viranomainen on ottanut<br />
yhteyttä sosiaalipalveluista vastaavaan kunnan viranomaiseen<br />
palvelujen saamiseksi. Yli 90 %:ssa kunnista arvioitiin<br />
alle seitsemässä arkipäivässä yli 80 vuotta täyttäneen<br />
palvelutarve ei-kiireellisessä tilanteessa. Yhdessä kunnassa<br />
palvelutarve arvioitiin 2–4 viikon kuluessa. Kolmessa<br />
kunnassa palvelutarve arvioitiin yli seitsemässä arkipäivässä.<br />
Kiireellisessä tapauksessa vanhuksen palvelutarve<br />
arvioitiin kolmessa neljäsosassa kuntia samana päivänä<br />
ja neljäsosassa kuntia seitsemän arkipäivän aikana. Yli<br />
20 000 asukkaan kunnissa kiireellisessä tapauksessa palvelutarve<br />
arvioitiin samana päivänä ja ei-kiireellisessä<br />
tapauksessa alle seitsemässä arkipäivässä.<br />
Lähes kaikki Oulun läänin kunnat käyttivät vanhusten<br />
palvelujen tarpeen arvioinnissa RAVA-indeksiä. Indeksin<br />
avulla voidaan arvioida yksittäisen vanhuksen toimintakykyä<br />
ja sitä kautta avun, kuntoutuksen ja palvelujen<br />
tarvetta. Noin neljäsosassa kuntia käytettiin palvelutarpeen<br />
arvioinnissa RAVA-indeksin lisäksi muistitoimintoja<br />
ja mielialaa kartoittavia testejä kuten MMSE- ja CE-<br />
RAD -testejä.<br />
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen<br />
mukaan kuntalaisille on annettava vuosittain tiedote<br />
kunnan palvelutasosta ja sen tavoitteista, palvelujen<br />
saannin ehdoista sekä seurannan tuloksista. Hiukan yli<br />
puolessa Oulun läänin kunnista oli laadittu opas, jossa<br />
kerrottiin vanhuksille tarkoitetuista palveluista. Lähes<br />
kaikki kunnat tiedottivat palveluista kuntatiedotteiden tai<br />
paikallislehtien avulla. Vanhuksille tarkoitetuista palveluista<br />
tiedotettiin myös kunnan nettisivuilla, eri järjestöjen<br />
tilaisuuksissa sekä kunnan työntekijöiden toimesta.<br />
Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollon laatustrategiassa<br />
korostetaan organisaatioissa tehtävää laadunhallintatyötä<br />
ja asiakaslähtöisyyttä, jotta palvelujen<br />
yhdenvertaista saatavuutta ja laatua voidaan seurata. Yli<br />
85 %:ssa kunnista puuttui vanhustyön laadunhallintajärjestelmä.<br />
Vanhustyön laadunhallintajärjestelmä oli Haapajärvellä,<br />
Kuusamossa, Piippolassa, Pudasjärvellä, Utajärvellä<br />
ja Ylivieskassa sekä Kainuun maakunta -kuntayhtymässä.<br />
Hiukan yli puolet kunnista ei kerännyt säännöllisesti<br />
asiakaspalautetta vanhuksilta ja/tai omaisilta.<br />
Miten kunnassa on järjestetty sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut?<br />
Yöaikaista kotipalvelua on niukasti, kaikki vanhukset eivät saa tarvitsemiaan<br />
palveluja kuntien resurssipuutteen vuoksi<br />
Vuonna 2006 Oulun läänissä oli kuntien ilmoituksen<br />
mukaan noin 10 400 yli 75-vuotiasta, jotka saivat sosiaalihuoltolain<br />
mukaisia vanhusten palveluja. Määrä oli<br />
kolmasosa koko läänin 75 vuotta täyttäneistä. Palveluja<br />
saavien yli 75-vuotiaiden osuus koko kunnan väestöstä<br />
vaihteli kunnittain 6-90 %:a. Eniten palvelujen piirissä<br />
oli Limingassa (90 %) ja Muhoksella (88 %) ja vähiten<br />
Pyhännällä (6 %) ja Reisjärvellä (11 %) asuvista yli 75-<br />
vuotiaista.<br />
Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia määrittävän<br />
lain mukaan toistuvia ja säännöllisiä palveluja<br />
tarvitsevalle asiakkaalle on laadittava palvelu-, hoito-,<br />
kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma yhteisymmär-<br />
ryksessä asiakkaan kanssa. Hoito- ja palvelusuunnitelman<br />
tavoitteena on luoda asiakkaalle saumaton, joustava,<br />
yksilöllinen ja yksilöllisiin tarpeisiin suunniteltu palvelukokonaisuus,<br />
jossa otetaan huomioon olemassa olevat<br />
voimavarat. Kyselyn vastausten mukaan hoito- ja palvelusuunnitelma<br />
oli laadittu 75 %:lle sosiaalihuoltolain<br />
mukaisten vanhusten palvelujen saajista. Noin kolmasosassa<br />
kuntia hoito- ja palvelusuunnitelma oli laadittu<br />
kaikille 75 vuotta täyttäneille, jotka saivat sosiaalihuoltolain<br />
mukaisia vanhuksille tarkoitettuja palveluja. Eräissä<br />
kunnissa suunnitelma oli laadittu viidesosalle palvelujen<br />
saajia.<br />
Kuntien resurssipuute heijastui sosiaalihuoltolain<br />
- 201 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
mukaisten palvelujen saatavuuteen. Kaikille yli 75-vuotiaille<br />
ei voitu tarjota heidän tarvitsemiaan palveluja. Palvelujen<br />
saatavuus vaihteli kunnittain. Kalajoella, Kestilässä,<br />
Kärsämäellä, Oulunsalossa, Pulkkilassa, Raahessa,<br />
Reisjärvellä Taivalkoskella ja Ylikiimingissä olivat kaikki<br />
75 vuotta täyttäneet palveluja tarvitsevat saaneet sosiaalihuoltolain<br />
mukaisia palveluja kuntien vastausten mukaan.<br />
Yhdessä kunnassa oli jonkin verran puutetta lähes<br />
kaikista palveluista. Vuonna 2006 Oulun läänissä oli ilman<br />
tehostetun palveluasumisen paikkaa yhteensä 108 yli<br />
75-vuotiasta. Ilman laitoshoitopaikkaa oli 89 henkilöä.<br />
Ateriapalveluja, kuljetuspalveluja, tukipalveluja, päivätoimintaa,<br />
kotipalvelua, yöaikaista kotipalvelua ja palveluasumispaikkaa<br />
ei voitu tarjota palvelusta ja kunnasta<br />
riippuen 5–20 vanhukselle koko Oulun läänistä. Kainuuta<br />
koskevia kattavia jonotustietoja ei ole käytettävissä,<br />
koska tarvittavat palvelut pyritään aina järjestämään. Lääninhallitukseen<br />
tulleiden yhteydenottojen perusteella voidaan<br />
todeta, että asiakkaat joutuvat jonottavaan palvelujen<br />
saamista.<br />
Läänitasolla tarkasteltuna yli 75-vuotiaat joutuivat<br />
odottamaan sitä kauemmin palvelua, mitä enemmän hoitoa<br />
ja huolenpitoa vaativasta palvelusta oli kyse. Vanhukset<br />
saivat ateria- ja kotipalvelua alle seitsemässä vuorokaudessa<br />
lähes kaikissa Oulun läänin kunnissa. Pisimmät<br />
odotusajat olivat tehostetun palveluasumispaikan ja laitoshoitopaikan<br />
saannissa. Laitoshoitoon pääsyä joutui<br />
odottamaan neljässä kunnassa yli puoli vuotta ja 13 kunnassa<br />
alle puoli vuotta. Yli 20 000 asukkaan kunnissa laitoshoitoon<br />
pääsyn odotusaika oli alle puoli vuotta. Kainuun<br />
maakunnan vastauksen mukaan Kainuussa pääsi laitoshoitoon<br />
kuukaudessa. Viidessä alle 20 000 asukkaan<br />
kunnassa laitoshoitoon pääsi alle seitsemässä vuorokaudessa.<br />
Tehostettuun palveluasumiseen pääsyä joutui jonottamaan<br />
kahdessa kunnassa yli vuoden. Kolmessa kunnassa<br />
oli alle viikon jonot. Yli 20 000 asukkaan kunnissa<br />
ja Kainuun maakunnassa tehostettuun palveluasumiseen<br />
pääsi puolessa vuodessa.<br />
Oulun läänin kunnissa oli tehty vuonna 2006 marraskuun<br />
loppuun mennessä yhteensä 194 kielteistä hallintopäätöstä,<br />
jotka koskivat sosiaalihuoltolain mukaisia vanhusten<br />
palveluja. Eniten kielteisiä hallintopäätöksiä tehtiin<br />
kuljetuspalvelujen (70), tehostetun palveluasumisen<br />
(64) ja laitoshoidon (32) saannista. Kielteisiä hallintopäätöksiä<br />
liittyi myös ateriapalvelun, tukipalvelun, kotipalvelun<br />
ja palveluasumisen saantiin. Eniten kielteisiä hallintopäätöksiä<br />
tehtiin Kainuun maakunnassa Kuhmo-Sotkamon<br />
seudulla kuljetuspalveluista (42) ja Oulussa tehostetusta<br />
palveluasumisesta (53) sekä laitoshoidosta (26).<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelua ja valtionosuutta<br />
säätävän lain mukaan kunnalla on mahdollisuus<br />
järjestää sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut itse, yhdessä<br />
toisen kunnan kanssa tai olemalla jäsenenä toimintaa<br />
hoitavassa kuntayhtymässä. Kunta voi hankkia palvelut<br />
myös valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta<br />
julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai antamalla<br />
palvelujen käyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu<br />
maksamaan palvelun.<br />
Lähes kaikki Oulun läänin kunnat ostivat vähintään<br />
yhtä tai kahta sosiaalihuoltolain mukaista vanhuksille tarkoitettua<br />
palvelua. Kestilä, Pyhäjoki ja Ylikiiminki järjestivät<br />
pääasiallisesti itse vanhusten palvelut. Eniten ostopalveluja<br />
käytettiin oman palvelutuotannon rinnalla<br />
Kalajoella, Kuusamossa, Oulussa ja Ylivieskassa. Oulun<br />
läänissä ei ollut yhtään kuntaa, joka olisi ulkoistanut kaikki<br />
sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut. Suurin osa<br />
kunnista oli ulkoistanut kuljetuspalvelut. Kainuun maakunta<br />
-kuntayhtymä järjesti kuljetuspalvelut kokonaan<br />
ostopalveluna. Pohjois-Pohjanmaan kunnista yhdeksän<br />
järjesti itse kuljetuspalvelut. Kunnat tuottivat itse erityisesti<br />
koti- ja ateriapalveluja. Yöaikaista kotipalvelua järjestettiin<br />
muita palveluja vähemmän, vaikka suurin osa<br />
vanhuksista asui kotona. (Kuva 85.)<br />
Kuva 85. Sosiaalihuoltolain mukaisten<br />
vanhusten palvelujen järjestämistavat<br />
Oulun läänissä vuonna<br />
2006<br />
- 202 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 86. Yli 75-vuotiaiden kotihoitoasiakkaiden %-<br />
osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Ei tietoa, tai ei kotihoitoasiakkaita<br />
- 203 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 87. Yli 75-vuotiaiden kotipalveluasiakkaiden %-<br />
osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
- 204 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Määrälliset palvelutavoitteet toteutuvat läänitasolla,<br />
kunnittain suurta vaihtelua palveluja saavien osuuksiis<br />
Kainuussa ja hieman yli 70 %:ssa Pohjois-Pohjanmaan<br />
kunnista oli organisatorisesti yhdistetty sosiaalihuoltolain<br />
mukainen kotipalvelu ja kansanterveyslain mukainen<br />
kotisairaanhoito. Tästä toiminnasta käytetään käsitettä<br />
kotihoito. Kunnassa voi olla kotihoidon asiakkaiden ohella<br />
myös kotipalveluasiakkaita. Oulun läänissä oli 75 vuotta<br />
täyttäneitä kotihoidon asiakkaita noin 7 300, joka oli lähes<br />
25 % kaikista läänin 75 vuotta täyttäneistä. Kotihoitoasiakkaista<br />
75 vuotta täyttäneiden osuus oli noin 70 %.<br />
Kainuussa oli kotihoidon asiakkaista noin 70 % yli 75-<br />
vuotiaita. Pohjois-Pohjanmaalla oli Kainuuseen verrattuna<br />
hieman vähemmän 75 vuotta täyttäneistä kotihoidon<br />
asiakkaina. Hailuodossa, Muhoksella ja Kempeleessä oli<br />
muita kuntia suurempi osuus 75 vuotta täyttäneistä kotihoidon<br />
asiakkaina (Kuva 86.).<br />
Vuonna 2006 Oulun läänissä oli kotipalvelun piiriin<br />
kuuluvia 75 vuotta täyttäneitä asiakkaita yli 5 200,<br />
joka oli noin 20 % läänin 75 vuotta täyttäneistä. Kotipalveluasiakkaista<br />
yli 70 % oli 75 vuotta täyttäneitä. Kotipalveluasiakkaita<br />
oli Kainuussa noin 15 % ja Pohjois-<br />
Pohjanmaalla lähes 20 % koko maakunnan 75 vuotta täyttäneistä.<br />
Oulun läänissä kunnittain kotipalveluasiakkaiden<br />
75 vuotta täyttäneiden osuus vaihteli runsaasti kunnan<br />
vastaavasta ikäryhmästä. Osuus oli 4–37 %:n välillä niiden<br />
kuntien osalta, jotka olivat ilmoittaneet kotipalveluasiakkaiden<br />
määrän. Osuus oli suurin Kuusamossa, Pyhäjärvellä<br />
ja Haapajärvellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
tavoite- ja toimintaohjelman 2004–2007 mukaan kotipalvelujen<br />
piirissä olevien 75 vuotta täyttäneiden tavoiteltava<br />
määrä on 25 %. Oulun läänin kunnista noin kolme<br />
neljäsosaa jäi alle tavoitetason. (Kuva 87.) Useat kunnat<br />
olivat yhdistäneet kotipalvelun ja kotihoidon, mikä vaikutti<br />
ilmoitettuihin kotipalvelun asiakasmääriin. Yöaikaista<br />
kotipalvelua järjestettiin niukasti Oulun läänissä. Kotipalvelua<br />
yöaikaan oli yhdeksässä Pohjois-Pohjanmaan<br />
kunnassa ja Kainuun vanhuspalvelualueilla (Kuva 88.).<br />
Oulun läänin 75 vuotta täyttäneistä prosentti sai yöaikaista<br />
kotipalvelua.<br />
Sosiaali- ja terveysministeriö asetti määrällisiksi<br />
palvelutavoitteiksi vuoteen 2001 mennessä, että 75 vuotta<br />
täyttäneistä 90 % asuu tavallisessa asunnossa, 3–5 %<br />
palveluasunnossa ja 5–7 % vanhainkodissa tai muussa<br />
laitoksessa. Oulun läänissä oli viisi kuntaa, joiden 75 vuotta<br />
täyttäneistä asui valtakunnallisen tavoitteen mukainen<br />
osuus palveluasumisyksikössä (Kuva 89.). Palveluasuminen<br />
sisältää tässä yhteydessä sekä tehostetun palveluasumisen<br />
että palveluasumisen. Oulun läänin 75 vuotta täyttäneistä<br />
6 % oli asumispalvelun asiakkaana. Laitoshoidossa<br />
olevien 75 vuotta täyttäneiden osuus kunnan vastaavasta<br />
ikäryhmästä oli seitsemässä Pohjois-Pohjanmaan<br />
kunnassa yli valtakunnallisen palvelutavoitteen (Kuva<br />
90.). Oulun läänin 75 vuotta täyttäneistä 4 % oli laitoshoidossa.<br />
Palvelurakennetta muutettaessa 1990-luvun loppupuolella<br />
vanhainkodit on muutettu tehostetun palveluasumisen<br />
yksiköiksi, mikä vaikuttaa laitoshoidon asiakasmääriin.<br />
Kuva 88. Yli 75-vuotiaiden yöaikaisten kotipalveluasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
- 205 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 89. Yli 75-vuotiaiden asumispalveluasiakkaiden %-osuus<br />
kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Ei tietoa<br />
- 206 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 90. Yli 75-vuotiaiden laitoshoitoasiakkaiden %-osuus<br />
kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Ei tietoa, tai ei laitoshoitoasiakkaita<br />
- 207 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 91. Julkiset ja yksityiset vanhustenhuollon yksiköt Oulun läänissä 31.11.2006<br />
Yksityinen palvelutuotanto on tärkeä voimavara<br />
vanhusten asumispalvelujen turvaajana<br />
Vuonna 2006 Oulun läänissä oli kaksinkertainen<br />
määrä julkisia vanhustenhuollon yksiköitä verrattuna yksityisiin<br />
yksiköihin (Kuva 91.). Vanhustenhuollon yksiköitä<br />
ei ole paikannettu kartalle osoitetietojen perusteella,<br />
vaan kartalla kuvataan kuntien palvelutarjontaa. Kartalla<br />
oleviin yksiköihin on sisällytetty dementiahoitoa antavat<br />
yksiköt, koska moni yksikkö tarjoaa dementiahoitopalvelua<br />
muun palvelun lisäksi. Oulun läänissä oli kuntien<br />
omana palvelutuotantona yhteensä 24 tehostetun palveluasumisen<br />
dementiayksikköä, joista kahdessa tarjottiin<br />
lisäksi tehostettua palveluasumista ja yhdessä palveluasumista.<br />
Kunnissa oli omana palvelutuotantona yhteensä<br />
seitsemän laitoshoidon dementiayksikköä, joista kaksi<br />
oli laitoshoitoyksikössä olevia dementiaosastoja.<br />
Palvelujen tuottajien osaamisen ja henkilöstömitoituksien<br />
on oltava hoidon ja hoivan tarpeeseen nähden riittävät.<br />
Valtakunnallisiin keskiarvoihin verrattuna koko<br />
henkilöstön määrä asiakasta kohden oli kolmasosassa laitoshoitoyksiköistä<br />
alle valtakunnallisen keskiarvon, vaikka<br />
hoitohenkilöstön määrä oli lähes kaikissa yksiköissä yli<br />
valtakunnallisen keskiarvon. (Taulukko 47.) Taulukossa<br />
1. eivät ole mukana ne yksityisten palvelujen tuottajien<br />
yksiköt, joissa on muita palveluja saavia asiakkaita kuten<br />
päivätoimintaan osallistuvia. Näissä 28 yksikössä henkilöstön<br />
riittävyys vaihteli 0,02–0,95. Yksityistä sosiaalipalvelua<br />
tuottavalta tehostetun palveluasumisen yksiköltä<br />
edellytetään luvan hakemisen yhteydessä ja toimintaa<br />
harjoitettaessa 0,5 työntekijää asiakasta kohden.<br />
Kunnan oman palvelutuotannon ja yksityisten palvelujen<br />
tuottajien lisäksi kolmas sektori kuten yhdistykset,<br />
järjestöt ja säätiöt monipuolistavat ja lisäävät palvelutarjontaa.<br />
Kolmas sektori ja seurakunta tukivat 75 vuotta<br />
täyttäneille järjestettäviä palveluja järjestämällä erityisesti<br />
virkistys- ja päivätoimintaa. Erilaiset yhdistykset ja<br />
järjestöt tuottivat myös esimerkiksi asumis- ja tukipalveluja.<br />
Eräät kunnat järjestivät seurakunnan ja yhdistysten<br />
kanssa yhteistyössä virkistystoimintaa omaishoitajille.<br />
Neljäsosassa Oulun läänin kunnista oan käytössä<br />
palvelusetelijärjestelmä, omaishoidon tuen piirissä noin<br />
3 % yli 65- vuotiaista<br />
Palvelusetelijärjestelmä tarjoaa vanhusasiakkaille<br />
- 208 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 47. Henkilöstön määrä asiakasta kohden palveluasumisyksiköissä, tehostetun palveluasumisen yksiköissä<br />
ja laitoshoitoyksiköissä Oulun läänissä vuonna 2006 verrattuna valtakunnallisiin keskiarvoihin<br />
mahdollisuuden valita tarvitsemiaan palveluja ja palvelujen<br />
tuottajia sekä kunnille vaihtoehtoisen tavan järjestää<br />
erilaisia palveluja, joilla voidaan tukea esimerkiksi vanhusten<br />
kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä. Vuonna<br />
2006 neljäsosa Oulun läänin kunnista myönsi yli 75<br />
vuotta täyttäneille palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu<br />
maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä<br />
palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut. Palveluseteli<br />
myönnettiin kotihoitoa ja kotipalvelua,<br />
omaishoitoa tukevia palveluja sekä tukipalveluja kuten<br />
siivousta varten. Oulun läänissä oli kuntien ilmoituksen<br />
mukaan 30.11.2006 yhteensä 378 yli 75-vuotiasta palveluseteliasiakasta.<br />
Määrä oli prosentti koko läänin 75 vuotta<br />
täyttäneistä. Eniten palveluseteliä käyttäviä oli Kainuun<br />
maakunnassa (214), Iissä (60), Kuivaniemellä (27), Kuusamossa<br />
(25) ja Ylivieskassa (23). Kainuussa palveluseteliasiakkaita<br />
oli kolme prosenttia koko maakunnan 75<br />
vuotta täyttäneistä.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaan kunnan on huolehdittava<br />
omaishoidon tuen järjestämisestä, josta säädetään tarkemmin<br />
laissa omaishoidon tuesta. Oulun läänissä oli<br />
vuonna 2006 omaishoidon tuen piirissä olevia yli 65 vuotta<br />
täyttäneitä 0,8-4,7 % kunnan 65 vuotta täyttäneistä<br />
(Kuva 92.). Omaishoidon tukea saavia yli 65-vuotiaita oli<br />
lähes 1 900 ja omaishoitajia noin 1 600. Omaishoidon<br />
tuen piirissä oli noin kolme prosenttia kaikista läänin 65<br />
vuotta täyttäneistä. Oulun läänissä oli vuoden 2006 marraskuun<br />
loppuun mennessä käsitelty yhteensä 2 055 omaishoidon<br />
tukihakemusta, joista 12 % oli hylätty. Yli 20 000<br />
asukkaan kunnissa omaishoidon tukihakemuksista oli hylätty<br />
5-13 %. Pohjois-Pohjanmaan kunnista yhdessä oli<br />
hylätty kaikki käsittelyyn tulleet omaishoidon tukihakemukset<br />
ja neljässä kunnassa puolet hakemuksista. Kuudessa<br />
kunnassa oli hylätty vähintään viidesosa hakemuksista.<br />
Omaishoitajalla on lakisääteinen oikeus pitää vapaata<br />
vähintään kolme vuorokautta sellaisen kuukauden aikana,<br />
jolloin hoitotyö on luonteeltaan erittäin sitovaa.<br />
Kunta huolehtii hoidon järjestämisestä vapaapäivien ajaksi.<br />
Oulun läänissä oli vuonna 2006 järjestetty vanhusten<br />
huolenpito omaishoitajien lakisääteisten vapaiden aikana<br />
kahdessa kolmasosassa kunnista omaishoitosopimuksessa<br />
määritellyllä tavalla. Kolmasosa kunnista ratkaisi<br />
hoitojärjestelyt tilannekohtaisesti. Kuntien palvelujärjestelmien<br />
vaihtoehdot huolehtia hoidettavasta omaishoitajien<br />
lakisääteisten vapaiden aikana vaihtelivat kunnittain.<br />
Muutamissa kunnissa hoito järjestettiin terveyskeskuksen<br />
sairaalassa, intervallihoitona laitoshoidossa tai palvelukeskuksessa.<br />
Noin puolet kunnista tarjosi kotipalvelua tai<br />
kotihoitoa vaihtoehtona hoitopaikalle asumispalveluyksikössä<br />
tai laitoshoitoyksikössä. Viisi kuntaa mainitsi palvelusetelin<br />
vaihtoehtona järjestää hoito ja huolenpito<br />
omaishoitajan vapaan ajaksi. Muutamassa kunnassa järjestettiin<br />
vanhukselle sijaishoitaja. Lähes puolet kunnista<br />
tuki omaishoitajien jaksamista järjestämällä vertaistukitoimintaa<br />
sekä koulutus- ja virkistyspäiviä. Eräissä kunnissa<br />
omaishoitajille järjestettiin retkiä sekä liikunta- ja<br />
kuntosalivuoroja. Omaishoitajien jaksamista tuettiin myös<br />
kotipalvelun tai -hoidon avulla. Eräissä kunnissa omaishoitajille<br />
pyrittiin järjestämään lakisääteisiä vapaita pidempiä<br />
lyhytaikaishoitojaksoja.<br />
Ikääntyneen itsenäistä selviytymistä kotona voidaan<br />
tukea erilaisten teknologisten järjestelmien ja ennaltaehkäisevien<br />
kotikäyntien avulla. Kotona asuvista yli 75-vuotiaista<br />
noin 2 500 vanhuksella oli turvapuhelin. Kaksi<br />
kolmasosaa kunnista järjesti vanhusten käyttöön kulun-<br />
- 209 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 92. Omaishoidon tuen piirissä olevien yli 65-vuotiaiden %-osuus kunnan 65-vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
- 210 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
vahti- ja/tai liesivahtijärjestelmiä. Muutamissa kunnissa<br />
oli järjestetty liiketunnistimia vanhusten käyttöön ja yksittäisissä<br />
kunnissa GPS-paikannusjärjestelmiä, tietokoneen<br />
kosketusnäytöllä toimivaa kommunikointia sekä turvapuhelinten<br />
lisälaitteita kuten ovihälytin, savuhälytin ja<br />
valvontamatto.<br />
Hiukan yli puolet kuntien sosiaalitoimista teki ennalta<br />
ehkäiseviä kotikäyntejä 75 vuotta täyttäneille. Ylei-<br />
simmin kotikäynnin teki kotihoidon työntekijä tai sairaanhoitaja.<br />
Noin puolet kunnista oli tehnyt 30.11.2006 mennessä<br />
75 vuotta täyttäneille asunnon muutostöiden tarvearvioinnin.<br />
Noin 150:lle yli 75-vuotiaalle oli tehty asunnon<br />
muutostöiden tarvearviointi kunnan toimesta. Yli<br />
20 000 asukkaan kunnista ainoastaan Oulussa oli tehty<br />
asuntojen muutostöiden tarvearviointeja.<br />
Miten sosiaalihuoltolain mukaisten vanhusten palvelujen tarjoaminen on muuttunut<br />
vuosien 2002–2006 aikana, ja mistä muutos on johtunut?<br />
Ateria- ja kotipalvelua sekä tehostettua palveluasumista on lisätty, tukipalveluja on<br />
vähennetty kohdennettaessa kotipalvelun henkilöstöresursseja hoiva- ja hoitotyöhön<br />
Vuosien 2002–2006 aikana yli puolet kunnista lisäsi<br />
erityisesti ateria- ja kotipalvelua sekä mahdollisuutta<br />
tehostettuun palveluasumiseen. Puolet kunnista vähensi<br />
tukipalveluja kuten asiointi-, turva- ja siivouspalveluja.<br />
(Kuva 93.) Palveluja lisäsivät erityisesti Pyhäjärvi, Tyrnävä,<br />
Oulunsalo, Oulu ja Ylivieska, joissa 75 vuotta täyttäneiden<br />
osuus kunnan väestöstä oli 2-7 %. Palvelut säilyivät<br />
lähes ennallaan Nivalassa, Siikajoella, Haapajärvellä,<br />
Pyhäjoella ja Hailuodossa. Näiden kuntien asukasmäärä<br />
vaihteli välillä 999--10 685, joista 75 vuotta täyttäneitä<br />
oli 8-11 %. Yli 20 000 asukkaan kunnissa ja Kainuussa<br />
oli lisätty etenkin ateriapalvelua, yöaikaista kotipalvelua<br />
ja tehostettua palveluasumista vuoden 2002 jälkeen.<br />
Suurimmassa osassa kuntia palveluja sekä lisättiin<br />
että vähennettiin osan palvelutarjonnasta säilyessä ennallaan.<br />
Sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen tarjonnassa<br />
tapahtuneet muutokset johtuivat kuntien vastausten mukaan<br />
siitä, että tukipalveluihin kuuluvaa siivousta vähennettiin<br />
kotihoidon henkilöstöresurssien kohdentamisella hoiva- ja<br />
hoitotyöhön. Kunnat ohjasivat 75 vuotta täyttäneitä kotona<br />
asuvia ostamaan erityisesti siivouspalveluja yksityisiltä palvelujen<br />
tuottajilta. Palvelujen lisäys johtui pääasiallisesti<br />
ikääntymisestä. Eräässä kunnassa kuljetuspalvelut lopetettiin<br />
tiukentuneen talouden vuoksi.<br />
Kuva 93. Muutokset sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen<br />
tarjonnassa Oulun läänissä vuosina 2002-2006<br />
- 211 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Mitkä ovat kuntien vahvuudet ja kehittämishaasteet vanhuksille tarjottavien<br />
sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen järjestämisessä?<br />
Vahvuuksia ovat kotihoito, avohoitopainotteiset vanhusten palvelut ja ammattitaitoinen<br />
henkilökunta, kehittämishaasteita ovat palvelutarpeen lisääntymiseen vastaaminen ja<br />
ennaltaehkäisevään työhön panostaminen<br />
Sosiaalihuoltolain mukaisten vanhusten palvelujen<br />
tarjoamisen osalta kuntien johtavat sosiaalihuollon viranhaltijat<br />
arvioivat merkittävimmiksi vahvuuksiksi kotipalvelun<br />
ja kotisairaanhoidon integroinnin, avohoitopainotteiset<br />
vanhusten palvelut, ammattitaitoisen henkilökunnan<br />
sekä palvelujen saatavuuden. Erityisesti pienten kuntien<br />
vahvuuksia olivat palveluketjun joustavuus, palvelujen<br />
nopea saatavuus ja yksilöllinen palvelujen räätälöinti asiakkaiden<br />
tarpeiden mukaan sekä palvelujen saaminen<br />
omassa kotikunnassa.<br />
Kuntien ilmoittamia kehittämishaasteita olivat vastaaminen<br />
palvelutarpeen lisääntymiseen väestön ikääntymisen<br />
myötä, riittävien resurssien sekä koti-, tuki- ja asumispalvelujen<br />
turvaaminen ja ennaltaehkäisevään työhön<br />
panostaminen. Myös meneillään olleet kuntaliitokset, rakennemuutokset<br />
ja seudullinen yhteistoiminta vaikuttivat<br />
kehittämiskohteiden taustalla. Merkittävinä kehittämishaasteina<br />
pidettiin myös asiakaslähtöisiä palveluja, laadun<br />
ylläpitämistä, palveluketjun hiomista sekä lähipalvelujen<br />
turvaamista.<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Terveydenhuollon tarkastaja, TtM Susanna Kauppinen, puhelin 0400 159 789, susanna.kauppinen@olh.intermin.fi<br />
Läänin sosiaali- ja terveysneuvos, YTL, Marja-Leena Kärkkäinen, puhelin 0205 178 700, marjaleena.karkkainen@olh.intermin.fi<br />
Sosiaalitarkastaja, YTM Tuula Lakomäki, puhelin 0205 178 709, tuula.lakomaki@olh.intermin.fi<br />
Osastosihteeri, Yo-merkonomi Tiina Pajukoski, puhelin 0205 178 730, tiina.pajukoski@olh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Laki omaishoidon tuesta (937/2005)<br />
Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000)<br />
Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta (733/1992)<br />
Sosiaalihuoltolaki (710/1982)<br />
Sosiaalihuoltolain mukaiset vanhusten palvelut -kysely kuntien johtaville sosiaalitoimen viranhaltijoille,<br />
vastausprosentti 100<br />
Väestöennuste iän mukaan 2004–2040, Tilastokeskus<br />
Yksityisen sosiaalipalveluntuottajan rekisteri, Oulun lääninhallitus, 31.11.2006<br />
Hyvinvointi 2015 -ohjelma, sosiaalialan pitkän aikavälin tavoitteita, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:3<br />
Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskeva laatusuositus, sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2001:4<br />
Ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelma, Opas työntekijöille ja palveluista vastaaville, Stakes, oppaita 52<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004–2007, sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja<br />
2003:20<br />
Tie hyvään vanhuuteen, vanhusten hoidon ja palvelujen linjat vuoteen 2015,<br />
sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:8<br />
Vanhuspolitiikkaa vuoteen 2001, Suomen vanhuspoliittisen tavoite- ja strategiatoimikunnan mietintö,<br />
sosiaali- ja terveysministeriö 1996<br />
- 212 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuluttajan 9. Kuluttajan asema<br />
- 213 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
asema<br />
Kuluttajan asema<br />
9.1. Eläinlääkintähuolto<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Tuotantoeläintilojen määrä Suomessa on vähentynyt<br />
neljänneksellä vuodesta 2002. Tilakoon kasvun seurauksena<br />
eläinmäärien muutokset ovat pienempiä, sikojen<br />
ja lampaiden määrä on jopa noussut.<br />
Eläinlääkintäpalveluiden kysynnän paino-pistealueet<br />
vaihtelevat huomattavasti maan eri puolilla. Kunnallista<br />
eläinlääkintähuoltoa työllistävän laitosvalvonnan määrä<br />
vaihtelee huomattavasti eri puolilla maata.<br />
Päivystyspiirien vasteajat ovat pääsääntöisesti<br />
tavoitetilan mukaisia, mutta Pohjois-Suomessa on kuntia,<br />
joissa yli 10 % kiireisistä sairastapauksista pystytään<br />
hoitamaan vasta yli kuuden tunnin kuluttua tilauksesta.<br />
Yhden päivystäjän piirit, joissa vuorottelee vain<br />
kaksi tai kolme kunnaneläinlääkäriä, ovat haavoittuvia.<br />
Valtaosa Suomen väestöstä asuu tavoitetilan mukaisesti<br />
alle 20 kilometrin päässä kunnallisista<br />
eläinlääkintäpalveluista. Lähin kunnaneläinlääkäri ei<br />
kuitenkaan aina ole oman kunnan alueella. Lapissa,<br />
Koillismaalla ja Kainuussa eläinlääkärin vastaanotto on<br />
usein kaukana.<br />
Pitkään täyttämättä olleet kunnaneläin-lääkärin virat<br />
haittaavat eläinlääkintä-palveluiden saatavuutta.<br />
Kunnallisten eläinlääkintäpalveluiden tasapuolinen ja<br />
kysynnän huomioiva saatavuus on turvattava koko<br />
maassa.<br />
Seudullisten yksiköiden tulee järjestää kunnallinen<br />
eläinlääkintähuolto siten, että kaikilla alueilla virkatehtäviä<br />
ja lakisääteisiä eläinlääkintäpalveluja hoitamassa<br />
on riittävästi eläinlääkäreitä. Asiakkaan kannalta apua<br />
on tarkoituksenmukaista saada lähimmältä eläinlääkäriltä<br />
kunta- ja seuturajoista riippumatta.<br />
Seudullisia yksiköitä muodostettaessa päivystysalueiden<br />
toimivuus ja tasapuolisuus on huomioitava.<br />
Laajempi päivystysalue, jossa päivystää kaksi eläinlääkäriä<br />
yhtä aikaa, antaa tiheään asutuilla alueilla<br />
mahdollisuuden tasata päivystysaikana ajoittain esiintyviä<br />
erittäin kiireellisen eläinlääkäriavun tarpeita sekä<br />
mahdollistaa paremman pieneläinpäivystyksen.<br />
Eläinlääkäreiden keskinäinen työnjako kannattaa järjestää<br />
yksiköittäin siten, että osa eläinlääkäreistä voi<br />
virka-aikana keskittyä elintarvikevalvontaan ja muihin<br />
virkatehtäviin ja osa eläinlääkintäpalveluiden antamiseen<br />
ja eläinten terveydenhuoltoon.<br />
Ympäristöterveydenhuollon seudullisten yksiköiden<br />
muodostuminen on edennyt Valtioneuvoston 2003 periaatepäätöksen<br />
tavoitetta hitaammin. Valtioneuvosto<br />
muutti 30.10.2006 periaatepäätöstä siten, että kuntien<br />
tulee osana kunta- ja palvelurakenne-uudistuksesta<br />
annetussa laissa tarkoitettua toimeenpanosuunnitelmaa<br />
kuvata, miten ympäristöterveydenhuollon<br />
yhteistoiminta-alue muodostetaan. Eläinlääkintähuolto<br />
siirtyy seudullisiin yksiköihin muun ympäristö-terveydenhuollon<br />
mukana. Seudullinen yhteistyö ei tule poistamaan<br />
lisäresurssitarpeita.<br />
- 214 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Kysyntä<br />
Kuinka paljon kunnassa<br />
on: tuotantoeläintiloja<br />
tuotantoeläimiä seura- ja<br />
harrastuseläimiä?<br />
Tuotantoeläintilojen, tuotantoeläinten<br />
ja lemmikkien määrä<br />
Eläinten määrä on huomioitu<br />
eläinlääkintäpalveluiden<br />
resursoinnissa<br />
Kuinka paljon elintarvikevalvonta<br />
vie eläinlääkärin<br />
työajasta?<br />
Eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevien<br />
laitosten määrä<br />
Valvottavien laitosten<br />
määrä on huomioitu eläinlääkintähuollon<br />
resursseissa<br />
Tarjonta<br />
Minkä verran on eläinlääkärien<br />
toimipaikkoja<br />
ja eläinlääkäreitä?<br />
Toimipaikkojen sijainti<br />
Kunnaneläinlääkäreiden toimipaikat ja<br />
eläinlääkärien määrä<br />
Kunnaneläinlääkäreiden henkilötyövuodet<br />
eläinlääkintäpalveluissa sekä<br />
elintarvikevalvonnassa<br />
Kaikki virat ovat täytetty<br />
Eläinlääkintähuollon kaikilla<br />
osa-alueilla on riittävästi<br />
resursseja<br />
Miten päivystys on järjestetty?<br />
Päivystysalueet ja samanaikaisesti<br />
päivystävien eläinlääkäreiden määrä,<br />
eriytetty pieneläinpäivystys kaupunkialueilla<br />
Pieneläinpäivystys on<br />
eriytetty kaupunkialueilla<br />
Saatavuus ja<br />
saavutettavuus<br />
Kuinka kaukana eläinlääkäripalvelut<br />
ovat?<br />
Kuinka nopeasti sairastunut<br />
eläin saa hoitoa?<br />
Seura- ja harrastuseläinten osalta:<br />
Kuntalaisten osuus, jotka asuvat alle<br />
20 km, 20-50 km ja yli 50 km etäisyydellä<br />
eläinlääkärien toimipaikoista.<br />
Tuotantoeläinten osalta:<br />
Kiireelliset tapaukset<br />
alle 3; 3 - 6 ja yli 6 tuntia.<br />
Kiireettömät tapaukset alle – yli vuorokausi<br />
(% osuus)<br />
90 % kunnan asukkais-ta<br />
saa kunnalliset eläinlääkintäpalvelut<br />
alle 20 km<br />
päästä.<br />
Kiireelliset sairastapaukset<br />
pystytään pääsääntöisesti<br />
hoitamaan alle kolmen<br />
tunnin kuluessa<br />
Kiireettömät sairastapaukset<br />
pääsevät hoitoon pääsääntöisesti<br />
alle vuorokaudessa.<br />
Johdanto<br />
Arvioinnissa tarkasteltiin kunnallisten eläinlääkintäpalvelujen<br />
kysyntää, tarjontaa, saatavuutta ja saavutettavuutta.<br />
Arviointikohteina olivat peruseläinlääkintäpalvelut,<br />
eläinlääkäripäivystys, kunnaneläinlääkäreiden tehtävät<br />
elintarvikevalvonnassa sekä muut virkatehtävät. Lisäksi<br />
seurattiin ympäristöterveydenhuollon seudullistamisen<br />
etenemistä.<br />
Eläinlääkintähuoltolaki määrittelee kunnallisen<br />
eläinlääkintähuollon ja velvoittaa kuntaa suunnittelemaan<br />
ja toteuttamaan sen alueellaan. Eläinlääkintähuoltoon kuuluvina<br />
velvollisuuksina kunnan on huolehdittava peruseläinlääkäripalvelujen<br />
järjestämisestä hyötyeläinten ter-<br />
- 215 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
veyden ja sairauksien hoitamiseksi sekä sellaisten eläinlääkäripalvelujen<br />
järjestämisestä, jotka on katsottava tarpeellisiksi<br />
muiden kotieläinten sairauksien hoitamiseksi<br />
tai tavanomaisten terveydenhoitopalvelujen antamiseksi.<br />
Kunnan on järjestettävä myös ympärivuorokautinen eläinlääkäripäivystys<br />
sekä eläinlääkintäpalveluita varten tarpeellisiksi<br />
katsottavat toimitilat ja toimintavälineet.<br />
Kunnan on huolehdittava eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />
alkutuotannon terveydellisestä valvonnasta<br />
ja tarkastuksesta sekä eläintenpitoon liittyvästä terveydellisestä<br />
valvonnasta tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi<br />
siltä osin kuin siitä ei ole säädetty eläintautilaissa. Kunnan<br />
on myös huolehdittava kunnan tehtäväksi säädetystä<br />
lihan- ja maidontarkastuksesta. Eläinlääkintähuoltoon<br />
keskeisesti kuuluvat eläintautien vastustaminen ja eläinsuojelu<br />
määräytyvät säädöksissä suoraan kunnaneläinlääkärin<br />
tehtäväksi ohi kunnan järjestämisvastuun.<br />
Kunta voi järjestää kotieläimille sellaisia eläinlääkäripalveluja,<br />
joiden antaminen vaatii erityisiä toimintavälineitä<br />
sekä eläinlääkärin perustutkinnon lisäksi erityistä<br />
perehtyneisyyttä. Kunta voi myös järjestää erikoiseläinlääkäripalveluja.<br />
Eläinlääkintähuoltoon kuuluvien tehtävien<br />
hoitamista varten kunta voi ylläpitää yhtä tai useampaa<br />
kunnaneläinlääkärin virkaa. Virka voidaan perustaa<br />
useamman kunnan, kuntainliiton tai kunnan ja kuntainliiton<br />
yhteisenä. Yksityinen palvelujen tuottaja ei voi huolehtia<br />
kunnaneläinlääkärin tehtäviin kuuluvasta eläintautilain<br />
täytäntöönpanosta eikä eläinsuojeluvalvonnasta.<br />
Eläinlääkintähuollon ja kunnaneläinlääkärin tehtävien<br />
järjestämisestä määrätään tarkemmin kunnan johtosäännössä.<br />
Johtosäännössä tulee olla määräykset kunnaneläinlääkäreiden<br />
toiminta-alueista sekä keskinäisestä tehtäväjaosta.<br />
Kunnan on järjestettävä toimintaa varten tarpeelliseksi<br />
katsottavat toimitilat ja toimintavälineet.<br />
Kunta voi periä eläimen omistajalta tai haltijalta klinikkamaksun<br />
eläimen vastaanottokäynnistä silloin, kun<br />
kunta on järjestänyt toimitilat ja toimintavälineet eläinlääkäripalveluja<br />
varten. Klinikkamaksun suuruus on määrättävä<br />
sellaiseksi, että se peittää vastaanottokäynnistä<br />
kunnalle keskimäärin aiheutuvat todelliset kustannukset.<br />
Kunta voi lisäksi periä maksun eläimen ylläpidosta silloin,<br />
kun eläintä joudutaan säilyttämään kunnan järjestämissä<br />
tiloissa eläinlääkärinavun antamista varten.<br />
Eläinlääkintähuollon ohjaus ja valvonta kuuluu läänin<br />
alueella elintarviketurvallisuusvirasto Eviran alaisena<br />
lääninhallitukselle.<br />
vuoden 2006 loppuun asti aikaa järjestää yhteistyö vapaaehtoisuuden<br />
pohjalta, mutta periaatepäätöksen määräaikaa<br />
jouduttiin jatkamaan, koska tavoite ei toteutunut.<br />
Valtioneuvosto päätti 30.10.2006 tarkistaa ja muuttaa periaatepäätöstä<br />
siten, että kuntien tulee osana kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta<br />
annetussa laissa tarkoitettua<br />
toimeenpanosuunnitelmaa kuvata, miten ympäristöterveydenhuollon<br />
yhteistoiminta-alueet muodostetaan.<br />
Yhteistoiminta-alueita suunniteltaessa on nyt otettava<br />
huomioon muu kuntien välinen yhteistyö, erityisesti<br />
perusterveydenhuollossa. Kuntien on esitettävä suunnitelmat<br />
yhteistyöstä 31.8.2007 mennessä. Päätökset yhteistyöstä<br />
on tehtävä 1.6.2009 mennessä. Mikäli päätöksiä ei<br />
ole tehty, valtioneuvosto voi määräpäivän jälkeen päättää<br />
aluejaosta kuultuaan asianomaista lääninhallitusta. Päätöksen<br />
mukaan toiminnan tulee käynnistyä viimeistään<br />
1.1.2013. Seudullisen yksikön tulisi toimia yhteisen kunnallisen<br />
toimielimen alaisuudessa. Suositeltavaa on, että<br />
seudullinen yksikkö muodostetaan joko kuntayhtymänä<br />
tai sopimuskuntamallin mukaisesti yhden kunnan toimiessa<br />
niin sanottuna isäntäkuntana.<br />
Eläinlääkintähuoltolakia ollaan uudistamassa osana<br />
periaatepäätöksen täytäntöönpanoa. Maa- ja metsätalousministeriön<br />
19.8.2004 asettaman eläinlääkintähuollon<br />
uudistamista käsittelevän työryhmän raportti valmistui<br />
vuonna 2005, ja MMM on vuonna 2006 jatkanut valmistelua<br />
hallituksen esitykseksi uudesta eläinlääkintähuoltolaista.<br />
Eläinlääkintähuollon osalta hankkeen tavoitteena<br />
on turvata kuntien eläinlääkintäpalvelujen saatavuus ja<br />
laatu sekä huolehtia palvelujen tasapuolisesta saatavuudesta<br />
ja valvonnan yhdenmukaisuudesta.<br />
Ympäristöterveydenhuollon seudullistaminen on<br />
Oulun läänissä edennyt muuta maata nopeammin. Samoin<br />
Lapin läänissä lähes puolet kunnista oli mukana joko yhteistyökokeiluissa<br />
tai jo muodostuneessa yksikössä. Lisäksi<br />
monet Lapin kunnat tekevät yhteistyötä kuntayhtymässä<br />
tai muussa yhteistyömallissa. (Kuva 94)<br />
Vuoden 2006 alussa Suomessa toimi 223 ympäristöterveydenhuollon<br />
yksikköä. <strong>Lääninhallitusten</strong> arvion<br />
mukaan vuonna 2007 toiminnassa on 193 yksikköä. Lääninhallitukset<br />
ovat Elintarviketurvallisuusviraston, Kuluttajaviraston<br />
ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen<br />
pyynnöstä arvioineet, että tarkoituksenmukainen<br />
yksikköjen määrä Suomessa olisi 59. Sosiaali- tai<br />
terveyspiirien perustaminen sekä kuntaliitokset saattavat<br />
muuttaa tilannetta alueellisesti huomattavasti.<br />
Seudullinen yhteistyö<br />
Valtioneuvoston vuonna 2003 antaman periaatepäätöksen<br />
mukaan elintarvikevalvonta ja muu ympäristöterveydenhuolto,<br />
johon eläinlääkintähuolto kuuluu, oli tarkoitus<br />
tulevaisuudessa järjestää seudullisen toimintamallin<br />
mukaan. Kunnilla oli alkuperäisen päätöksen mukaan<br />
- 216 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 94. Kuntayhtymät, yhteistyöalueet ja ostopalvelualueet<br />
Suomessa toukokuussa 2006<br />
- 217 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Eläinlääkintäpalvelujen kysyntä<br />
Palvelujen kysyntä vaihtelee alueittain<br />
Eläinlääkintäpalvelujen kysyntä vaihtelee alueittain:<br />
Etelä-Suomen läänissä kysyntä on muuta maata huomattavasti<br />
pieneläin- ja hevospainotteisempaa. Sika- ja siipikarjatilat<br />
ja turkistuotanto ovat keskittyneet Länsi-Suomen<br />
lääniin. Suomessa kasvatettavista sioista 79 % ja siipikarjasta<br />
jopa 91 % oli Länsi-Suomen läänissä; naudoista<br />
Länsi-Suomen alueella oli 43 %. Itä-Suomen, Lapin ja<br />
Oulun läänit sekä Pohjanmaa ovat nautakarja-aluetta.<br />
Poronhoito tuo kysyntään omat erityispiirteensä Pohjois-<br />
Suomessa. Vesiviljely on keskittynyt lounaisrannikolle.<br />
Tuotantoeläintilojen kokonaismäärä Suomessa on<br />
seurantajaksona 2002-2006 laskenut noin 25 %. Sikojen<br />
määrä on lisääntynyt 10 % ja lampaiden yli 20 %. Nautojen<br />
ja siipikarjan määrä on vähentynyt 5 %. Hevosten sekä<br />
seura- ja harrastuseläinten määristä ei ole tarkkaa tietoa:<br />
hevosia arvioidaan olevan noin 64 000, koiria noin 600<br />
000 ja kissoja 500 000-600 000.<br />
Tilat ja eläimet<br />
Tilamäärä on maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen<br />
aineistossa tallennettu siten, että jos<br />
samalla tilalla on useita eläinlajeja, tila on mainittu kaikkien<br />
eläinlajien kohdalla. Tämän vuoksi eläintilojen kokonaismäärä<br />
antaa luotettavamman kuvan kuin eri eläinlajeittain<br />
laskettujen tilojen yhteissumma. Valtaosalla tiloista<br />
on kuitenkin vain yhtä eläinlajia. Maidontuotanto<br />
on edelleen yleisin tuotantosuunta. Suomen tuotantoeläintiloista<br />
oli 23.10.2006 nautatiloja 20 098 ja niistä 15 714<br />
lypsykarjatiloja. (Taulukko 48)<br />
Tuotantoeläinmäärien muutokset eivät noudata tuotantotilojen<br />
vähenemistä. Selittävinä tekijöinä ovat etenkin<br />
pienien tilojen eläintenpidon lopettaminen kannattamattomana<br />
sekä tuotannon jatkamispäätöksen tehneiden<br />
tilojen laajentamishankkeet elinkeinon jatkumisen turvaamiseksi.<br />
Eläinyksiköiden suurentuminen lisää terveydenhuoltopalveluiden<br />
kysyntää sekä asettaa uusia vaatimuksia tarttuvien<br />
eläintautien vastustamistyölle.<br />
Kunnaneläinlääkäreiden tehtäviin kuuluu myös eläimistä<br />
saatavia elintarvikkeita valmistavien laitosten valvonta.<br />
Valvonta on ohjeistettu lainsäädännössä yksityiskohtaisesti<br />
sekä määrällisesti että laadullisesti. Liha-alan<br />
laitokset vaativat säädösten mukaan eniten kunnaneläinlääkärin<br />
tekemää valvontaa. Kunnan valvomia liha-alan<br />
laitoksia on erityisen paljon Etelä- ja Länsi-Suomessa.<br />
Kunnalliseen eläinlääkintähuoltoon elintarvikevalvonta<br />
pois lukien käytettiin STTV:n yhteenvedon mukaan<br />
226,7 henkilötyövuotta. Etelä-Suomen läänissä käytettiin<br />
43,3; Länsi-Suomen läänissä 82,0; Itä-Suomen läänissä<br />
57,4; Oulun läänissä 38,8 ja Lapin läänissä 5,2 henkilötyövuotta.<br />
Elintarvikevalvontayksiköiden vuosittaisen tiedonkeruuaineiston<br />
mukaan kunnaneläinlääkärit käyttivät lisäksi<br />
elintarvikevalvontaan esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä<br />
18,5 henkilötyövuotta, Itä-Suomen läänissä 9 henkilötyövuotta<br />
ja Oulun läänissä 4,9 henkilötyövuotta.<br />
Eläinperäisen alkutuotannon valvontaan kuuluvien maidontuotantotilojen<br />
hygieniatarkastusten määrä on vuosittain<br />
vaihdellut paljon. Elintarvikealan laitosvalvontaa ei<br />
kaikissa kunnissa ole vaatimusten mukaisuuden arvioinnin<br />
(VAMU) mukaan toteutettu lainsäädännön edellyttämällä<br />
tavalla.<br />
Kunnallisen eläinlääkintähuollon lisäksi valtion toimeksiantotehtävistä<br />
lääninhallituksen määräämät tehtävät<br />
suoritettiin lähes kattavasti. Tällaisia tehtäviä olivat muun<br />
muassa eläintautivalvontaan liittyvät tarkastukset ja näytteenotot<br />
sekä EU-eläinsuojelutarkastukset. Alkutuotannon<br />
hygieniatarkastuksia sekä vierasainevalvonnan näytteenottoa<br />
ryhdyttiin käyttämään suorien maataloustukien täydentävien<br />
ehtojen valvontaan vuoden 2006 alusta. Kunnaneläinlääkärit,<br />
jotka poliisin ja terveydensuojeluvalvontaa<br />
hoitavan viranhaltijan lisäksi ovat paikallisia eläinsuojeluviranomaisia,<br />
tekivät kuntien väestömäärään suhteutettuna<br />
hyvin vaihtelevia määriä epäkohtailmoituksiin perustuvia<br />
eläinsuojelutarkastuksia alueellaan.<br />
Taulukko 48. Eläintilojen<br />
ja tuotantoeläinten lukumäärät<br />
Suomessa<br />
1.5.2002 ja 23.10.2006<br />
- 218 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Eläinlääkintäpalvelujen tarjonta<br />
Valtaosa sairastapauksista pystyttiin hoitamaan palvelutavoitteiden mukaisesti<br />
Suomessa kunnalliseen eläinlääkintähuoltoon<br />
kuuluu eläinlääkintäpalveluiden<br />
antamista sekä valvontatehtäviä. Kunnallinen<br />
eläinlääkintähuoltojärjestelmämme<br />
poikkeaa muiden eurooppalaisten<br />
valtioiden eläinlääkintähuoltojärjestelmistä.<br />
Virkatoimet eivät edellytä tiheää<br />
viranomaisverkkoa, ja siksi on päädytty<br />
järjestelmään, jossa kunnan virkaeläinlääkäri<br />
hoitaa kunnalliseen eläinlääkintähuoltoon<br />
kuuluvien tehtävien lisäksi eri<br />
määräyksestä myös valtion hoidettavaksi<br />
määrättyjä asioita. Syinä tähän ovat tuotantotilojen<br />
hajanainen sijainti, väestömäärältään<br />
varsin pienet kunnat sekä valvottavien<br />
elintarvikealan kohteiden vähyys.<br />
Kunnallisen eläinlääkinnän toimipaikkoja<br />
oli 296, ja niissä työskenteli 383<br />
eläinlääkäriä. Pois lukien elintarvikevalvonta<br />
eläinlääkintähuoltoon käytettiin<br />
vuonna 2005 noin 227 henkilötyövuotta<br />
(kuva 95).<br />
Tuotantoeläinten eläinlääkintäpalvelut<br />
toteutetaan tilakäynteinä ja puhelimitse<br />
annettavana neuvontana ja lääkemääräyksinä.<br />
Pienikokoiset seura- ja harrastuseläimet<br />
tuodaan yleensä eläinlääkärin<br />
vastaanotolle, jossa niiden tutkimiseen<br />
ja hoitamiseen on parhaat edellytykset.<br />
Eläinlääkärin ajankäytön kannalta tämä<br />
on myös tehokasta. Tilakäyntiajasta huomattava<br />
osa kuluu siirtymiseen paikasta<br />
toiseen: verrattuna vastaanottotyöskentelyyn<br />
hoitosuoritteita kertyy huomattavasti<br />
hitaammin samassa työajassa. Suurissa<br />
eläinyksiköissä tuotantoeläinten hoito on<br />
painottumassa sairauksien hoidosta ennalta<br />
ehkäisevään terveydenhuoltoon.<br />
Kunnaneläinlääkäreillä on arkiaamuisin<br />
1-2 tunnin puhelinvastaanottoaika,<br />
jolloin he ottavat vastaan terveyden-<br />
Kuva 95. Eläinlääkärien päivystysalueet ja samanaikaisesti<br />
päivystävien eläinlääkärien määrät<br />
huolto- ja sairaskäyntitilauksia, ja osa eläinlääkäreistä pitää<br />
samalla pieneläinvastaanottoa. Puhelinvastaanoton jälkeen<br />
eläinlääkärit lähtevät tilakäynneille. Aamun vastaanottoajan<br />
jälkeen eläinlääkärin tavoittaa kiireellisissä tapauksissa<br />
matkapuhelimella.<br />
Virka-ajan ulkopuolella kiireellisiä sairastapauksia<br />
varten on päivystysjärjestelmä: kukin kunnaneläinlääkäri<br />
vuorollaan vastaa pääsääntöisesti virka-ajan toimialuetta<br />
laajemman päivystysalueen arki-ilta- ja viikonloppupäivystyksestä.<br />
Päivystysaikana palvelujen saantinopeuteen<br />
vaikuttaa eläin-, eläintila- ja väestömäärien lisäksi päivystysalueen<br />
koko ja maantieteelliset kulkuesteet. Säädökset<br />
eivät aseta vaatimuksia päivystysalueiden koolle tai samanaikaisesti<br />
päivystävien eläinlääkärien lukumäärälle.<br />
Valtaosassa Suomen päivystyspiirejä yksi eläinlääkäri<br />
hoitaa sekä tuotantoeläimet että muut kotieläimet.<br />
Tuotantoeläinten hoidon priorisointi heikentää seura- ja<br />
harrastuseläinten saamia päivystyspalveluita. Mikäli tuo-<br />
- 219 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
kittynyt yksityissektorille ja suuriin asutuskeskuksiin.<br />
Seura- ja harrastuseläinten eläinlääkintäpalveluiden<br />
osalta kartoitettiin, kuinka suuri osa kunnan väestöstä asuu<br />
alle 20 kilometrin, 20-50 kilometrin ja yli 50 kilometrin<br />
päässä kunnallisia eläinlääkintäpalveluja tarjoavasta vastaanotosta.<br />
Lappia, Koillismaata ja Kainuuta lukuun ottamatta<br />
valtaosa kuntien väestöstä asuu tavoitetilan mukaisesti<br />
alle kahdenkymmenen kilometrin päässä kunnallisista<br />
eläinlääkintäpalveluista. (Kuva 96)<br />
Eläinlääkintäpalveluja antaville kunnaneläinlääkäreille<br />
suunnatulla kyselyllä oli tarkoitus kartoittaa vasteaikaa<br />
sairaskäyntitilauksiin tuotantoeläintiloille. Kunnaneläinlääkäreiltä<br />
kysyttiin erikseen kiireellisten ja ei-kiireellisten<br />
sairaskäyntiä edellyttävien tapausten osalta,<br />
kuinka nopeasti eläinlääkärin apua oli saatavilla. Hevostilat<br />
laskettiin mukaan, mutta lemmikkieläinten hoitoja ei.<br />
Vastausten mukaan päivystysaikana kiireellistä apua<br />
vaativista sairastapauksista 3,4 % Etelä-Suomen läänistantoeläimen<br />
hoitotarve on kiireellinen, lemmikin hoito<br />
siirtyy, kunnes eläinlääkäri palaa tuotantoeläimen hoitokäynniltä<br />
jopa tuntien matkan päästä.<br />
Erillisen päivystyksen järjestäminen tuotantoeläimille<br />
ja muille kotieläimille voi hyödyttää sekä asiakasta että<br />
päivystäviä eläinlääkäreitä. Erikoistumisen myötä ammattitaito<br />
säilyy ja paranee, ja myös asiakastyytyväisyys voi<br />
parantua. Seudullisten yhteistyöselvitysten yhteydessä<br />
jotkut kunnat ovat suunnitelleet erillisiä tuotanto- ja pieneläinpäivystyksiä,<br />
mutta vain yksittäisiä eriytettyjä päivystyksiä<br />
on toteutettu.<br />
Erillisten pieneläin- ja tuotantoeläinpäivystysten järjestäminen<br />
päivystysalueita suurentamalla helpottaisi tilannetta<br />
sellaisilla alueilla, joissa päivystystapausten määrä<br />
ei nouse liian suureksi yhdelle eläinlääkärille ja etäisyydet<br />
pysyvät kohtuullisina. Tuotantoeläinten omistajien<br />
maksamat potilaspalkkiot ja matkakustannukset lisääntyvät<br />
etäisyyksien kasvaessa ja pieneläinten osalta saavutettavuus<br />
on vaarassa heikentyä. Pitkät etäisyydet rajoittavat<br />
nopeaa hoidon saantia Pohjois-Suomessa.<br />
Etelä-Suomessa sekä suurissa asutuskeskuksissa<br />
<strong>peruspalveluiden</strong> arvioinnin piiriin kuulumattoman yksityissektorin<br />
osuus eläinlääkintäpalveluiden antamisessa on<br />
huomattava. Suurissa väestökeskuksissa yksityiset eläinlääkintäpalvelut<br />
tyydyttävät jopa valtaosan kysynnästä<br />
erityisesti seura- ja harrastuseläinten osalta. Tämän vuoksi<br />
kunnallisten eläinlääkintäpalveluiden ja niiden väestöpohjaan<br />
perustuva kysynnän arviointi ei ole vertailukelpoista<br />
suurten asutuskeskusten ja maaseutukuntien välillä.<br />
Suurissa asutuskeskuksissa päivystysaika voi muodostaa<br />
pullonkaulan, koska yksityisten eläinlääkintäpalvelujen<br />
antajilla ei ole päivystysvelvollisuutta. Erikoiseläinlääkintäpalveluiden<br />
saatavuus vaihtelee huomattavasti<br />
maan eri osissa: niiden antaminen on voimakkaasti kes-<br />
Eläinlääkintäpalvelujen saatavuus ja saavutettavuus?<br />
Eläinlääkärin apua on saatavilla nopeasti<br />
sä, 7 % Länsi-Suomen läänissä ja 5 % Itä-Suomen läänissä<br />
joutui odottamaan apua yli kuusi tuntia. Oulun läänissä<br />
kuudessa kunnassa ja Lapin läänissä joka toisessa kunnassa<br />
päivystysaikana vähintään 10 % sairastapauksista<br />
pystyttiin hoitamaan vasta yli kuuden tunnin kuluttua.<br />
Kiireettömistä sairastapauksista keskimäärin 85 % hoidettiin<br />
samana päivänä. Virka-aikana ilmoitetuista kiireellistä<br />
apua vaativista sairastapauksista 3,4 % Etelä-Suomen<br />
läänissä, 4 % Länsi-Suomen läänissä ja 4 % Itä-Suomen<br />
läänissä joutui odottamaan apua yli kuusi tuntia. Virka-aikana<br />
Lapin läänissä kahden kunnan ja Oulun läänissä<br />
neljän kunnan alueella vähintään joka kymmenes kiireellinen<br />
sairastapaus pystyttiin hoitamaan vasta yli kuuden<br />
tunnin kuluttua.<br />
Vuonna 2006 sairaskäyntejä tuotantoeläintiloille<br />
tehtiin kuukausi-ilmoitusten perusteella yhteensä 145 779.<br />
Vuonna 2002 sairaskäyntien määrä oli 201 669.<br />
- 220 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 96. Väestön sijainti ja eläinlääkäreiden toimipisteet<br />
- 221 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arviointiryhmä<br />
Läänineläinlääkäri, ELL Tapani Parviainen, puhelin 0205 163 176, tapani.parviainen@eslh.intermin.fi<br />
Tietolähteet<br />
Eläinlääkintähuoltolaki 685/1990<br />
Suomen kunnaneläinlääkäreille tehty kysely vasteajoista, loka-marraskuu 2006<br />
Kunnaneläinlääkäreiden elintarvikevalvontaan käyttämä aika saatiin kuntien vuosittain lääninhallitukselle<br />
ilmoittamista elintarvikevalvonnan tiedoista (ELTU).<br />
Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) ylläpitämästä maaseutuelinkeinorekisteristä<br />
23.10.2006 ajettu raportti: Nauta-, sika-, lammas, vuohi- sekä siipikarjatilojen määrät<br />
eläinmäärineen, rekisteritiedot perustuvat nautaeläinten osalta Maatalouden Laskentakeskus Oy:n ylläpitämään<br />
nautaeläinrekisteriin ja sikojen, lampaiden, vuohien ja siipikarjan osalta tukia hakeneiden viljelijöiden<br />
tekemiin ilmoituksiin IACS -rekisteriin.<br />
Tiken Matilda-palvelu: Tila- ja eläinmääriä 23.10.2006 verrattiin 1.5.2002 aineistoon<br />
STTV: Ympäristöterveydenhuollon yksiköt ja seutuyhteistyö vuonna 2006 sekä työpanoksen jakautuminen<br />
eri tehtäväalueille toimintavuonna 2005 Yhteenveto lääninhallitusten selvityksistä 2006<br />
Elintarvikeviraston laitosrekisterit: Eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevien laitosten lukumäärät<br />
vuodelta 2005<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran laitosrekisterit 15.11.2006<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> alueelliset <strong>peruspalveluiden</strong> arviointiraportit<br />
Tilastokeskus: Väestötiedot<br />
- 222 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
9.2. Elintarvikevalvonta<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Kunnallisen elintarvikevalvonnan seudullistaminen ei<br />
ole edennyt valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteiden<br />
mukaisesti.<br />
Elintarvikevalvonnan henkilöresursseissa on 113,5<br />
henkilötyövuoden vajaus. Vajaus on 9,7 henkilötyövuotta<br />
suurempi kuin vuonna 2004.<br />
Valvonnan riittävyydessä on merkittäviä valvontayksiköiden<br />
välisiä eroja. Suhdeluvulla mitattuna valvonnan<br />
riittävyys vaihteli välillä 0,13-2,19. Riittävän valvonnan<br />
minimitason suhdeluku on 1,00.<br />
Elintarvikevalvonnan tarkastusten kattavuus ei toteudu<br />
tasaisesti ja yhdenmukaisesti valvontayksiköiden<br />
kesken.<br />
Kuntien tulee valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti<br />
hakeutua yhteistyöhön seudullisten valvontayksiköiden<br />
muodostamiseksi, mikä tulisi kytkeä Paras -<br />
hankkeen toimintasuunnitelmien valmisteluun.<br />
Valvontayksiköiden tulee varata riittävästi henkilökuntaa<br />
ja toimintamäärärahoja elintarvikevalvonnan suorittamiseksi.<br />
Valvontaa tulee kohdentaa riskinarviointiin perustuen<br />
suunnitelmallisesti ja tasapuolisesti kaikkiin valvontakohteisiin.<br />
Valvonnan maksullisuudesta kertyvät tulot tulee kohdentaa<br />
elintarvikevalvonnan toimivuuden parantamiseen.<br />
Valvontayksiköiden välillä on suuria eroja<br />
viranomaisnäytteiden suhteellisessa määrässä.<br />
Johdanto<br />
Elintarvikevalvonta on osa ennalta ehkäisevää kansanterveystyötä.<br />
Valvonnan tavoitteina ovat kuluttajan<br />
suojaaminen ihmisravinnoksi sopimattomien elintarvikkeiden<br />
aiheuttamilta terveyshaitoilta, elintarvikkeiden<br />
välityksellä eläimistä ihmisiin leviävien tartuntojen ehkäisy<br />
sekä kuluttajan suojaaminen elintarvikemääräysten vastaisten<br />
elintarvikkeiden aiheuttamilta taloudellisilta tappioilta.<br />
Valvonnan tavoitteiden toteuttamiseksi ja kuluttajan<br />
turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaan riittävä määrä<br />
pätevää valvontahenkilöstöä, jolla on käytössään toimintaan<br />
tarvittavat määrärahat. Tarkoituksenmukaista on myös<br />
valvontahenkilöstön maantieteellinen jakautuminen valvottavien<br />
suhteessa.<br />
Kunnallinen elintarvikevalvonta on viime vuosien<br />
aikana ollut muutosten kohteena. Valvontayksiköiden toimintaedellytyksiä<br />
pyritään tehostamaan seutuistamalla<br />
toimintaa suurempiin valvontayksiköihin siten, että valvontayksikön<br />
henkilöstön minimikoko on vähintään 10<br />
henkilötyövuotta paikalliset erityispiirteet huomioon ottaen.<br />
Valtakunnallisen PARAS -hankkeen linjan mukaisesti<br />
kunnallisia palveluja pyritään järkeistämään. Elintarvikevalvonnassa<br />
tarvitaan kuitenkin alueellisesti suurempia<br />
toimintayksiköitä kuin mitä PARAS -hankkeessa<br />
on tavoitteena.<br />
Valvontaviranomaisten tehtävänä on turvata valvonnan<br />
tasapuolisuus ja yhdenvertaisuus siten, että lainsäädännön<br />
tarkoitus toteutuu ja säädöksiä ja määräyksiä noudatetaan.<br />
Elintarvikkeita sekä niiden tuotantoa ja valmistusta<br />
valvotaan alkutuotannosta lähtien kaikissa käsittely-<br />
ja valmistusvaiheissa vähittäismyyntiin asti. Valtakunnallinen<br />
valvontaohjelma, joka uusitaan 1-3 vuoden välein,<br />
määrittelee valvonnan painopistealueet.<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) perustettiin<br />
1.5.2006 entisen Elintarvikeviraston, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen,<br />
Kasvituotannon tarkastuskeskuksen<br />
ja maa- ja metsätalousministeriön toimeenpanotehtävät<br />
yhdistämällä. Elintarviketurvallisuusvirasto on<br />
elintarvikevalvontaa johtava ja kehittävä viranomainen<br />
Suomessa. Se on hallinnollisesti maa- ja metsätalousministeriön<br />
alainen keskusvirasto, jonka tulosohjaukseen<br />
osallistuvat myös sosiaali- ja terveysministeriö ja kauppa-<br />
ja teollisuusministeriö.<br />
Lääninhallitukset suunnittelevat ja ohjaavat elintarvikevalvontaa<br />
omalla alueellaan. Lääninhallitukset arvi-<br />
- 223 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Elintarvikevalvonta- ja<br />
-tutkimuspalvelujen<br />
saatavuus<br />
Millainen on elintarvikevalvonta-<br />
ja -tutkimuspalvelujen<br />
saatavuus<br />
toimipaikkojen suhteen?<br />
Elintarvikevalvonnan ja elintarvikelaboratorioiden<br />
toimipaikkaverkosto<br />
Valvontahenkilöiden hyvä tavoitettavuus<br />
ja laboratoriopalvelujen riittävä<br />
saatavuus. Etäisyys valvontakohteisiin<br />
ei liian pitkä.<br />
Kysyntä<br />
Mikä on elintarvikevalvonnan<br />
tarve?<br />
Elintarvikekohteiden valvonnan<br />
laskennallinen vähimmäistarve<br />
Laskennallinen valvonnan vähimmäistarve<br />
(Elintarvikeviraston suositus<br />
2005)<br />
Tarjonta<br />
Mitkä ovat valvontaan<br />
käytetyt henkilöresurssit?<br />
Elintarvikevalvontaan käytetty<br />
työpanos<br />
Laskennallinen valvonnan vähimmäistarve<br />
(Elintarvikeviraston suositus<br />
2005)<br />
Elintarvikevalvonnan<br />
saatavuus<br />
Onko kunnallinen elintarvikevalvonta<br />
riittävää<br />
ja kattavaa?<br />
Elintarvikevalvontaan käytetty<br />
työpanos suhteessa valvonnan<br />
laskennalliseen vähimmäistarpeeseen<br />
Laskennallinen valvonnan vähimmäistarve<br />
(Elintarvikeviraston suositus<br />
2005), vähimmäistavoite on<br />
1,00.<br />
Työpanosvaje<br />
Tarkastetut kohteet suhteessa<br />
kaikkiin kohteisiin ilman<br />
maidontuotantotiloja<br />
Omavalvontasuunnitelmien<br />
määrä<br />
Elintarvikeviraston ohjeen mukainen<br />
taso: Paikallisen elintarvikevalvonnan<br />
järjestäminen, Dnro<br />
1524/32/03, kohta 3.3.<br />
Valvontakohteen riskitekijöiden<br />
arviointi ja arviointiin perustuvat<br />
tarkastukset<br />
Eviran valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma<br />
2006<br />
Kaikilla elintarvikevalvontakohteilla<br />
kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä<br />
omavalvontasuunnitelma<br />
oivat paikallisen elintarvikevalvonnan vaatimusten mukaisuutta<br />
ja valvontasuunnitelmien sisältöä ja toteutumista.<br />
Lääninhallitukset tekevät vuosittain tulossopimuksen<br />
Elintarviketurvallisuusviraston kanssa.<br />
Kunnan alueella elintarvikevalvontaan kuuluvista<br />
tehtävistä huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu<br />
monijäseninen toimielin. Valvonta voidaan hoitaa myös<br />
kuntien muodostamissa kuntayhtymissä ja kuntien välisillä<br />
sopimuksilla niin, että yksi kunta hoitaa valvonnan<br />
useamman kunnan alueella. Valvontaviranomaisella tulee<br />
olla käytössään riittävä määrä pätevää henkilöstöä, ja toiminnan<br />
tulee perustua valvontasuunnitelmaan (kunnan<br />
elintarvikevalvontasuunnitelma). Suunnitelman mukainen<br />
valvonta on maksullista, kun valvontasuunnitelma on hyväksytty<br />
ja kunta on tehnyt päätöksen maksujen määräytymisestä.<br />
Maaliskuun 1. päivänä 2006 astui voimaan uusi kansallinen<br />
elintarvikelaki (23/2006), johon koottiin kaikki<br />
elintarvikkeiden valmistusta, käsittelyä ja valvontaa koskevat<br />
säädökset aiemmin voimassa olleista elintarvike-,<br />
terveydensuojelu- ja hygienialaista (= laki eläimistä saatavien<br />
elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta). Elintarvikelaissa<br />
säädetään esimerkiksi valvonnan suunnitelmallisuudesta<br />
ja maksullisuudesta. Elintarvikelain lisäksi val-<br />
- 224 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
vonnassa on noudatettava elintarvikkeista ja niiden tuotannosta<br />
annettuja Euroopan yhteisön neuvoston ja komission<br />
asetuksia, jotka on pantu täytäntöön Euroopan<br />
yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta<br />
annetulla lailla. Nämä asetukset koskevat turvallisuutta,<br />
laatua, jäljitettävyyttä, elinkeinoharjoittajien vastuuta ja<br />
markkinapolitiikkaa. Ne ovat sellaisenaan voimassa kaikissa<br />
Euroopan Unionin jäsenvaltioissa.<br />
Lääninhallitukset ovat keränneet ja tarkistaneet vuosittain<br />
elintarvikevalvonnan valvontayksiköiltä tiedot val-<br />
vonnan toteutumisesta. Tiedot on kerätty Elintarvikeviraston<br />
vuonna 2005 laatimalla, kunnallisen elintarvikevalvonnan<br />
ja -tutkimuksen tausta- ja henkilötietolomakkeella<br />
(ELTU-lomake) Elintarviketurvallisuusvirasto on<br />
koonnut tiedot lääninhallitusten käyttöön.<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> suorittamassa, vuoden 2006 peruspalvelujen<br />
arvioinnissa käytettiin hyväksi Elintarviketurvallisuusvirastolta<br />
saatuja vuoden 2005 ELTU -tietoja.<br />
9.2.1 Kuntien elintarvikevalvonnan järjestäminen<br />
Millainen on elintarvikevalvonta- ja tutkimuspalvelujen saatavuus toimipaikkojen suhteen?<br />
Elintarvikevalvonnan toimipaikkaverkosto kattava – laboratoriopalvelujen<br />
saatavuudessa puutteita Oulun ja Lapin lääneissä<br />
Vuonna 2005 Suomessa oli yhteensä 238 valvontayksikköä.<br />
Elintarvikevalvontahenkilöstön toimipisteitä,<br />
joissa palvelua oli saatavilla vähintään kerran viikossa,<br />
oli 260. Toimipisteet on nähtävillä kuvassa 97 seuraavalla<br />
sivulla. Kaikilla hallinnollisesti itsenäisillä valvontayksiköillä<br />
ei ollut omaa palvelupistettä tai omaa henkilöstöä.<br />
Nämä valvontayksiköt ovat tehneet lainsäädännön salliman<br />
yhteistyö- tai ostosopimuksen toisen kunnan kanssa,<br />
ja valvontapalvelut hoidetaan toisen valvontayksikön<br />
henkilöstön avulla.<br />
Kuluttajan kannalta toimipisteiden sijainti ei ole<br />
kuitenkaan olennainen, sillä valvontahenkilöstö on tavoitettavissa<br />
yleensä aina matkapuhelimen avulla, ja henkilökohtaisista<br />
tarvittavista tapaamisista voidaan sopia erikseen.<br />
Elintarvikevalvontaan kuuluu olennaisena osana<br />
näytteiden tutkiminen. Kuluttaja tarvitsee elintarvikela-<br />
boratorion palveluja esimerkiksi epäilyttävän elintarvikenäytteen<br />
tutkimiseen, ja silloin välimatka voi muodostua<br />
näytteen toimittamisen esteeksi. Elintarvikevalvojat voivat<br />
ottaa näytteen vastaan ja toimittaa sen tutkittavaksi.<br />
Elintarvikealan toimijat tarvitsevat laboratoriopalveluja<br />
omavalvonnan toimivuuden ja tason todentamiseen. Suurin<br />
osa näytteistä voidaan toimittaa perille postitse tai muun<br />
kuljetuspalvelun kautta. Osa tutkimuksista pitää aloittaa<br />
tutkimuksen luotettavuuden takia hyvin lyhyen ajan kuluessa<br />
näytteenotosta. Tällöin laboratorion läheisyys on välttämätöntä.<br />
Laboratorioverkosto on supistunut viimeisten<br />
vuosien kuluessa. Laboratorioiden kattavuus oli riittävä<br />
Etelä-Suomessa, Länsi-Suomessa ja Itä-Suomessa, mutta<br />
riittämätön Oulun ja Lapin lääneissä. Laboratoriopalvelujen<br />
saatavuus olisikin turvattava. Elintarvikelaboratorioita<br />
oli koko maassa 37 vuonna 2006. Laboratorioverkosto<br />
on kuvattu myös kuvassa 97.<br />
9.2.2 Elintarvikevalvonnan riittävyys<br />
Mikä oli elintarvikevalvonnan tarve, ja miten paljon valvontaan käytettiin henkilöresursseja?<br />
Elintarvikevalvonnan tarve lisääntyi – resurssivaje kasvoi<br />
Elintarvikevalvonnan laskennallinen vähimmäistarve<br />
määräytyy valvontaan tarvittavan työajan perusteella.<br />
Tarvittava työaika lasketaan tarkastuskohteiden määrän,<br />
kunkin kohteen tarkastustiheyssuositusten sekä riskinarvioinnin<br />
perusteella. Saatu tulos kerrotaan kertoimella,<br />
jossa on otettu huomioon muu kuin varsinaisiin tarkastuksiin<br />
kuluva työaika. Elintarvikevalvonnan riittävyys on<br />
valvontaan todellisuudessa käytetyn työajan suhde laskennalliseen<br />
vähimmäistarpeeseen.<br />
Suomessa oli vuonna 2005 yhteensä 50 684 elintar-<br />
- 225 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 97. Elintarvikevalvonnan toimipaikat ja laboratoriot<br />
- 226 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 98. Elintarvikevalvonnan<br />
riittävyys<br />
vikevalvonnan kohdetta (mukana ei ole maidontuotantotiloja),<br />
joka on 335 kohdetta enemmän<br />
kuin vuonna 2004. Läänikohtaiset kohteiden<br />
lukumäärät on esitetty taulukossa 49. Valvonnan<br />
laskennallinen tarve koko maassa oli 385,3<br />
henkilötyövuotta, joka on 10,9 henkilötyövuotta<br />
enemmän kuin vuonna 2004. Työpanosvaje on<br />
kasvanut 9,5 henkilötyövuotta vuodesta 2004<br />
vuoteen 2005. Tarkempi läänikohtainen tarkastelu<br />
on taulukossa 50. Elintarvikevalvonnan riittävyyden<br />
kuntakohtainen tarkastelu on esitetty<br />
kuvassa 98. Vain 11,8 %:ssa (28 kpl) valvontayksiköistä<br />
elintarvikevalvontaan käytettiin aikaa<br />
laskennallista vähimmäistarvetta enemmän.<br />
Alle puolet laskennallisesta elintarvikevalvontaan<br />
tarvittavasta työajasta oli käytetty 16,0<br />
%:ssa elintarvikevalvontayksiköistä.<br />
Taulukko 49. Elintarvikevalvonnan kohteiden tarkastusten<br />
riittävyys, kattavuus ja viranomaisnäytteet<br />
Taulukko 2 Elintavikevalvontayksikkömäärien<br />
muutokset<br />
ja valvonna<br />
riittävyys<br />
- 227 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Onko kunnallinen elintarvikevalvonta riittävää ja kattavaa?<br />
Elintarvikevalvonnan riittävyydessä ja kattavuudessa on suuria eroja<br />
valvontayksiköiden välillä – valvonnan tasapuolisuus ei toteudu<br />
Kuvassa 99 on esitetty niiden kohteiden<br />
osuus kaikista elintarvikevalvonnan kohteista,<br />
joihin on tehty ainakin yksi tarkastus vuoden<br />
2005 aikana. Riskinarviointiin perustuva todellinen<br />
tarkastusten tarpeenmukainen määrä ei ole<br />
mukana tarkastelussa. Valvontayksiköiden välillä<br />
on huomattavia eroja tarkastettujen kohteiden<br />
määrässä. Vain 17 valvontayksikössä kaikki kohteet<br />
on tarkastettu vuonna 2005. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista<br />
kuluttajan turvallisuuden kannalta<br />
eikä myöskään elintarvikealan toimijoiden<br />
yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Elintarviketurvallisuusviraston<br />
ohjeen (vuodelta 2003) mukaan<br />
jokainen kohde tulisi tarkastaa vähintään kerran<br />
vuodessa.<br />
Elintarvikevalvonnan apuna tarkastusten lisäksi<br />
käytetään näytteenottoa. Valvontayksiköillä<br />
pitää olla käytössään riittävästi määrärahoja<br />
elintarvikevalvontasuunnitelman mukaiseen<br />
näytteenottoon ja tutkimukseen. Valvontayksikön<br />
tulee varautua myös ruokamyrkytysten ja muiden<br />
elintarvikevaaratilanteiden vaatimaan näytteenottoon<br />
ja tutkimiseen. Näytteenoton ja tutkimusten<br />
avulla valvontaviranomainen valvoo elintarvikealan<br />
toimijoiden omavalvonnan toimivuutta.<br />
Valvontakohteiden omavalvonnan toimivuuden<br />
tasapuolinen todentaminen myös tutkimuksilla<br />
on kuluttajan turvallisuuden kannalta<br />
tärkeää.<br />
Taulukossa 49 edellisellä sivulla on esitetty<br />
viranomaisnäytteiden määrä prosentteina läänikohtaisesti.<br />
Viranomaisnäytteitä otettiin valtakunnassa<br />
32 130 kappaletta. Näytteitä otettiin tarkastuskohteiden<br />
lukumäärään suhteutettuna eniten<br />
Etelä-Suomen läänissä (0,63 näytettä/valvontakohde)<br />
ja vähiten Lapin läänissä (0,24 näytettä/valvontakohde).<br />
Joidenkin valvontayksiköiden<br />
alueella ei otettu ainoatakaan viranomaisnäytettä,<br />
ja suurimmillaan näytteitä otettiin 4,41 näytettä/valvontakohde.<br />
Kuva 99. Elintarvikevalvonnan kaatavuus<br />
- 228 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Arviointiryhmä<br />
Lääninelintarviketarkastaja, Anne Vornanen, FM, puh. 0205 167 057, anne.vornanen@islh.intermin.fi<br />
Osastosihteeri Tiina Pajukoski, yo-merkonomi, puh. 0205 178 730, tiina.pajukoski@olh.intermin.fi<br />
Tietolähteet<br />
Elintarvikelaki 23/2006<br />
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002<br />
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004<br />
Elintarvikeviraston ohje: Paikallisen elintarvikevalvonnan järjestäminen (Dnro 1524/32/03)<br />
Valtioneuvoston periaatepäätös elintarvikevalvonnan kehittämisestä, 30.10.2003. Maa- ja metsätalousministeriö<br />
Kunnallisen elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tausta- ja henkilötiedot v. 2005 (ELTU)<br />
Sisäasiainministeriön internet-sivut/ Kunta- ja palvelurakenne -hanke<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> peruspalvelujen <strong>tilasta</strong> 2005, Sisäasiainministeriö 7/2006<br />
- 229 -
- 230 -<br />
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
10. Liikennepalvelut<br />
- 231 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Liikennepalvelut<br />
10.1. Liikennepalvelujen tarjonta, tarve ja kattavuus<br />
sekä vaihtoyhteyksien sujuvuus<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Joukkoliikenne ei ole kyennyt vastaamaan toimintaympäristön<br />
muutoksiin, minkä seurauksena<br />
lipputuloperusteisen bussiliikenteen, läänin ostoliikenteen<br />
ja kaupunkien sisäisen liikenteen<br />
ajosuoritteet vähenevät ja joukkoliikenteen markkinaosuus<br />
pienenee.<br />
Kaupunkiseuduilla väestön määrä lisääntyy, mutta<br />
vastaavaa kasvua ei näy matkustajamäärissä eikä<br />
joukkoliikennetarjonnassa.<br />
Linja- ja ostoliikenteen kattavuus tieverkolla on säilynyt<br />
melko laajana. Peruspalvelutaso toteutuu pääosin<br />
kuntien välisissä yhteyksissä arkisin, mutta ilta- ja<br />
viikonloppuliikenteessä sekä kuntien sisäisessä liikenteessä<br />
on paljon puutteita.<br />
Liikenteenhoidon kustannuskehitys ja matkustajamäärien<br />
väheneminen uhkaavat yhä laajemmin<br />
joukkoliikenneyhteyksien säilymistä.<br />
Opiskelijoita palvelevat yhteydet ovat kunnossa<br />
tärkeimmille opiskelupaikkakunnille, mutta vain harvasta<br />
kunnasta on sopivat yhteydet kaikille yliopistopaikkakunnille.<br />
Hallinnolliset kuntarajat ovat usein esteenä<br />
joukkoliikenteen seudullisessa kehittämisessä.<br />
Valtion budjetissa on siirryttävä nykyisestä vuosittain<br />
vahvistettavasta joukkoliikenteen määrärahakiintiöstä<br />
pitkäjänteisemmän suunnittelun mahdollistavaan<br />
rahoitusmalliin. Maaseudun liikenteen peruspalvelujen<br />
turvaamiseen ja kaupunkiseuduilla oman auton käytön<br />
kanssa kilpailukykyisten liikennepalvelujen järjestämiseen<br />
ja edullisiin lipputuotteisiin on varattava riittävät<br />
rahoituskehykset sekä kuntien että valtion talousarvioihin.<br />
Joukkoliikenteen markkinaosuuden säilyttäminen<br />
kaupunkiseuduilla vaatii vahvaa panostusta joukkoliikenteen<br />
houkuttelevuuden lisäämiseksi. Reittiliikenteen<br />
toimintaedellytyksiä on parannettava toteuttamalla<br />
joukkoliikenteen laatukäytäviä ja ottamalla käyttöön<br />
uusia lipputuotteita. Lippujärjestelmiä on<br />
yhdenmukaistettava suurilla kaupunkiseuduilla ja erityisesti<br />
pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella, jotta<br />
joukkoliikenteen houkuttelevuus lippujen yhteiskäytön<br />
myötä helpottuu eri liikennemuotojen välillä. Tavoitteena<br />
on joukkoliikennemuodosta riippumaton, yhtenäinen<br />
lippujärjestelmä.<br />
Maaseutumaisessa ympäristössä on otettava käyttöön<br />
uudenlaisia liikenteen järjestämiskeinoja, kuten<br />
kutsujoukkoliikennettä ja huolehdittava eri liikennetarpeita<br />
palvelevien kuljetusten yhdistelystä, kuljetusten<br />
avoimuudesta ja tehokkaasta tiedottamisesta.<br />
Liikenteenhoidon toimintaedellytysten parantamiseksi<br />
tulee harkita erilaisia kustannuskehitystä<br />
kompensoivia toimia.<br />
Matkaketjujen toimivuus on turvattava rakentamalla<br />
joukkoliikenteen infrastruktuuria, toteuttamalla luotettavat<br />
informaatiojärjestelmät, lisäämällä liityntäyhteyksiä<br />
kutsujoukkoliikenteenä ja luomalla edellytyksiä liikenteen<br />
toimijoiden yhteistyölle.<br />
- 232 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Kuljetuspalvelujen<br />
tarjonta ja rittävyys<br />
Miten linja- ja ostoliikenteen<br />
tarjonta on muuttunut<br />
vuosina 2002-2006?<br />
Onko joukkoliikenteen<br />
tarjonta riittävä ja kattava<br />
eri alueilla?<br />
Linja-,osto- ja paikallisliikenteen<br />
ajokilometrien kehitys,<br />
ajokilometrit asukasta ja tiekilometriä<br />
kohden ja muutos<br />
lääneittäin 2002, 2004 ja<br />
2006<br />
Ajokilometrien muutos asukasta<br />
kohden kunnittain<br />
2004-2006 ja vuoromäärät<br />
tieverkolla talvella 2006<br />
LVM:n määrittelemä joukkoliikenteen<br />
peruspalvelutaso (LVM:n julkaisu<br />
7/2005)<br />
Kuljetuspalvelujen<br />
kysyntä<br />
Miten matkustajamäärät<br />
ovat kehittyneet seutulippualueittain<br />
vuosina<br />
2002-2006?<br />
Seutulippumatkamäärien kehitys<br />
seutulippualueittain vuosina<br />
2002, 2004 ja 2006 (lkm,<br />
muutosprosentti)<br />
LVM:n määrittelemä joukkoliikenteen<br />
peruspalvelutaso (LVM:n julkaisu<br />
7/2005)<br />
Liityntäyhteyksien<br />
sujuvuus opiskelumatkoilla<br />
Onko kunnista järjestetty<br />
yliopisto-opiskelijoille<br />
sopivat yhteydet kaukoliikenteeseen?<br />
Yhteydet kotikunnan ja opiskelupaikkakunnan<br />
välillä, kun<br />
kriteerinä on lähtöaika kotipaikkakunnalle<br />
perjantaisin<br />
klo 14 jälkeen ja saapumisaika<br />
yliopistopaikkakunnalle<br />
sunnuntaisin klo 18 jälkeen<br />
LVM:n määrittelemä joukkoliikenteen<br />
peruspalvelutaso (LVM:n julkaisu<br />
7/2005)<br />
Johdanto<br />
Joukkoliikenteen toimintaympäristö on viime vuosina<br />
ollut erittäin haasteellinen. Yksityisautoilu on jatkuvasti<br />
lisännyt suosiotaan, ja perheisiin on alettu hankkia<br />
kakkos- tai jopa kolmosautoja. Monilla henkilöautoa säännöllisesti<br />
käyttävillä on korkea kynnys siirtyä käyttämään<br />
joukkoliikennettä, jonka suosio on laskenut niin kaupungeissa<br />
kuin maaseudullakin.<br />
Valtakunnallisena liikennepoliittisena tavoitteena on<br />
joukkoliikenteen markkinaosuuden lisääminen ja joukkoliikenteen<br />
peruspalvelujen turvaaminen alueellisesti ja<br />
tarpeeseen nähden mahdollisimman tasapuolisesti. Myös<br />
hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteita joukkoliikenteen<br />
järjestämiselle.<br />
Liikenne- ja viestintäministeriö määritteli vuonna<br />
2005 valtakunnalliset joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet.<br />
Valtakunnallinen peruspalvelutaso ryhmiteltiin kolmeen<br />
tasoon: minimi-, peruspalvelu- ja tavoitetasoon, joiden<br />
tavoitteena on tyydyttää ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet.<br />
Palvelutason määrittelyä ohjaavat siten alueellisen<br />
ja tasapuolisuuden periaate ja toisaalta rajalliset<br />
rahoitusresurssit. Lainsäädännössä ei ole asetettu valtiolle<br />
tai kunnille suoranaisia velvoitteita järjestää määritellyn<br />
palvelutason mukaista liikennettä. Sen sijaan erityislainsäädännössä,<br />
kuten esimerkiksi perusopetuslaissa ja<br />
vammaispalvelulaissa, määritetään kuntien kuljetusten<br />
järjestämiseen liittyviä velvoitteita.<br />
Arviointiaineisto pohjautui valtakunnalliseen liikennelupajärjestelmään<br />
(VALLU), Matkahuollon ja kuntien<br />
ilmoittamiin seutu- ja kaupunkilipputietoihin sekä Tilastokeskuksen<br />
aineistoihin. Määrällisessä arvioinnissa tutkittiin<br />
vuosina 2002-2006 tapahtuneita muutoksia linjaautoliikenteen<br />
kysynnässä ja tarjonnassa. Laadullisessa<br />
arvioinnissa keskityttiin pääasiassa havaittaviin muutoksiin<br />
sekä arviointiin niiden syistä ja seurauksista. Arvioinnissa<br />
hyödynnettiin myös liikenneosaston tekemiä aiempia<br />
selvityksiä. Liityntäyhteyksien sujuvuutta arvioitaessa<br />
hyödynnettiin omien rekisteritietojen lisäksi Matkahuollon,<br />
VR:n ja Matka.fi -järjestelmän aikataulutietoja.<br />
- 233 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten linja- ja ostoliikenteen tarjonta on muuttunut vuosina 2002-2006?<br />
Reittiliikenteen tarjontaa ei kaupunkiseuduilla ole lisätty väestömäärän kasvun<br />
edellyttämässä laajuudessa, ja monissa asukkaita menettävissä maaseutukunnissa on<br />
liikennepalveluja lakkautettu varovasti ja vähimmäispalveluja säilyttäen.<br />
Joukkoliikenteen osuus koko liikennesuoritteesta on<br />
vähentynyt kaikissa lääneissä. Vaikka liikennesuoritteet<br />
vähenivät eniten Etelä-Suomessa, siellä on edelleen asukasta<br />
ja tiekilometriä kohden paras tarjonta (taulukko 51<br />
. Etelä-Suomessa on asukastiheyden perusteella parhaat<br />
mahdollisuudet järjestää säännöllistä reittiliikennettä ja<br />
lääneistä parhaat mahdollisuudet vaikuttaa joukkoliikenteen<br />
markkinaosuuteen.<br />
Oulun ja Lapin läänien ajokilometrit ovat kasvaneet<br />
ostoliikenteen määrän lisääntymisen ansiosta. Länsi-Suomessa<br />
on asukasta kohden laskettuna kaikkein heikoin<br />
tarjonta. Sen maakunnat kuitenkin poikkeavat toisistaan<br />
merkittävästi. Huolestuttavinta on, että mikään pohjanmaalaisista<br />
maakunnista ei tarjonnallaan yllä yhdenkään<br />
itäsuomalaisen seutukunnan tarjonnan tasolle.<br />
Taulukko 51. Linja- ja ostoliikenteen ajokilometrit sekä ajokilometrit asukasta ja<br />
tiekilometriä kohden lääneittäin vuosina 2002, 2004 ja 2006<br />
- 234 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Onko joukkoliikenteen tarjonta riittävä ja kattava eri alueilla?<br />
Alueelliset erot ovat suuria, mutta kaikki kuntakeskukset ovat edelleen<br />
säännöllisen reittiliikenteen piirissä. Peruspalvelutasoista tarjontaa ei<br />
kaikkialla pystytty turvaamaan.<br />
Kuvasta 100. ilmenee reittiliikenteen tarjonnan<br />
muutokset kunnittain asukasta kohden laskettuna.<br />
Harvaan asutuilla alueilla reittiliikennettä oli<br />
vähennetty maltillisesti, ja asukasmäärien vähenemisestä<br />
johtuen tarjonta näyttää lisääntyneen, vaikka<br />
tosiasiallisesti tarjonta on säilynyt ennallaan tai<br />
jopa vähän vähentynyt. Tarkastelu ei anna oikeaa<br />
kuvaa kaupunkien tarjonnasta, sillä vain Itä-Suomen<br />
lääninhallituksella oli vertailua varten käytettävissä<br />
kaupunkien paikallisliikenteen kilometrit.<br />
Etelä-Suomessa myös raideliikenteellä on suuri<br />
merkitys kuntien välisessä liikenteessä osana liikennepalvelujen<br />
kokonaistarjontaa. Raideliikenteen<br />
kilometrit eivät olleet vertailussa mukana.<br />
Kaikkia lääninhallituksia huolestuttavat ostoliikenteen<br />
määrärahojen riittämättömyys ja siitä<br />
johtuvat reittiliikenteen karsinnat sekä liikennepalvelujen<br />
väheneminen kaupunkeja ympäröivällä<br />
maaseudulla. Kaupunkeja ympäröiviin taajamiin<br />
ja kyliin muuttaa erityisesti työssä käyviä lapsiperheitä,<br />
joiden omien ajoneuvojen käyttö on runsasta<br />
työ- ja vapaa-ajanmatkoilla. Tämä vaikuttaa<br />
suoraan kaupunkiseutujen joukkoliikenteen markkinaosuuteen,<br />
lisää kaupunkikeskustojen päästöjä<br />
ja ruuhkautumista sekä näivettää koko lähiympäristön<br />
reittiliikennettä.<br />
Kutsujoukkoliikenteellä voidaan turvata liikenteen<br />
peruspalvelut harvaan asutuilla alueilla,<br />
tarvittavat palvelut hiljaisen kysynnän aikoina,<br />
kuten iltaisin ja viikonloppuisin sekä erityispalvelut<br />
niitä tarvitseville asiakkaille. Kuntien sisäiset<br />
kyläkuntaa tai kaupunginosaa palvelevat palveluliikenteet<br />
palvelevat sekä koulumatkoilla että asiointimatkoilla.<br />
Sairausvakuutuslain perusteella<br />
korvattavia matkoja ja kuntien välisiä matkaketjuja varten<br />
tarvitaan etukäteen suunniteltuja kuntien välisiä ja kutsuohjatusti<br />
liikennöiviä palveluliikennetyyppisiä vuoroja.<br />
Valtakunnallinen liikenneverkko oli harventunut talousalueiden<br />
reunoilla ja alueelliset erot ovat suuria, mutta<br />
kaikki kuntakeskukset olivat edelleen säännöllisen reittiliikenteen<br />
piirissä. Poikittaissuuntaisten liikennepalvelujen<br />
määrä ja reittiliikenteen vuoromäärät kaupunkikeskusten<br />
välillä olivat vähentyneet. Peruspalvelutason toteutumisessa<br />
oli puutteita lähinnä kuntien sisäisessä liikenteessä<br />
sekä ilta- ja viikonloppuliikenteessä. (Kuva 101)<br />
Kuva 100. Linja- ja ostoliikenteen<br />
ajokilometrien muutos asukasta kohden<br />
kunnittain vuosina 2004 - 2006<br />
- 235 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 101. Linja- ja ostoliikenteen vuoromäärät tieverkolla viikossa talvella 2006<br />
- 236 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten matkustajamäärät ovat kehittyneet seutulippualueittain vuosina 2002-2006?<br />
Monilla vakiintuneilla seutulippualueilla seutumatkojen määrä väheni, mutta uusilla,<br />
kasvavilla tai liikennepalvelujen laatua kehittävillä alueilla seutumatkat lisääntyivät.<br />
Seutulippualueet kattoivat lähes koko eteläisen ja<br />
keskisen Suomen. Keski-Pohjanmaalla, Keski-Suomen<br />
pohjoisosan kunnissa ja Pohjois-Pohjanmaan eteläisissä<br />
kunnissa ei ole käytössä seudullisia lipputuotteita, vaikka<br />
seuduilla saattaisi olla kysyntää maakuntalipun tyyppisille<br />
seutulipuille. Lapissa Rovaniemen ja Kemi-Tornion<br />
kaupunkiseutujen ulkopuolisilla alueilla ei ole pitkien etäisyyksien<br />
ja harvan asutuksen johdosta riittävää kysyntää<br />
säännöllistä ja päivittäistä matkustusta palveleville kausilipuille<br />
(Kuvio 102, seuraava sivu).<br />
Etelä-Suomen seutulippumatkoihin sisältyivät myös<br />
työssäkäyntialueilla työmatkalipuilla tehdyt matkat. Itä-<br />
ja Etelä-Suomessa sekä Oulun seudulla ovat seutulippualueet<br />
olleet toiminnassa jo yli 10 vuotta, mikä selittää<br />
lippujen myynnin tasaantumisen näillä alueilla. (Taulukko<br />
52) Sen sijaan kysynnän hiipumisesta johtuvaan myynnin<br />
vähenemiseen tulee jatkossa löytää ratkaisuja liikenteen<br />
palvelutasoa ja lippujen hintojen kilpailukykyä parantamalla.<br />
Länsi-Suomessa, jossa seutuliput ovat lyöneet<br />
itsensä läpi ja alueet laajentuneet voimakkaasti vasta vuosituhannen<br />
vaihteessa, on vielä vahvan kasvun alueita.<br />
Turun, Salon ja Tampereen kaupunkiseuduilla seutulippujen<br />
myynnin lisäys oli niin voimakasta, että ne nostivat<br />
koko maan seutulippumatkojen määrän muutoksen positiiviseksi.<br />
Taulukko 52. Seutulippumatkat lääneittäin 2002-2006<br />
Onko kunnista järjestetty yliopisto-opiskelijoille sopivat yhteydet kaukoliikenteeseen?<br />
Yhteydet olivat pääosin kunnossa väkirikkaissa kunnissa ja valtaväylien varsilla.<br />
Syrjässä sijaitsevista maaseutukunnista puuttui ilta- ja viikonloppuyhteyksiä.<br />
Valtakunnallisen tavoitteen mukainen peruspalvelutaso<br />
turvataan luomalla sujuvia julkisen liikenteen matkaketjuja.<br />
Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisesta kuntakeskuksesta<br />
tulee olla mahdollisuus liittyä julkisella liikenteellä<br />
valtakunnalliseen busseilla, junilla tai lentokoneella<br />
hoidettuun kaukoliikenteen verkkoon. Vähimmäistavoite<br />
on liityntämahdollisuuden tarjoaminen ainakin perjantai-<br />
ja sunnuntai-iltaisin. Liityntäyhteydet voidaan järjestää<br />
kutsujoukkoliikenteenä, jos käyttäjämäärät eivät riitä<br />
säännölliseen reittiliikenteeseen.<br />
Lapin, Oulun ja Itä-Suomen läänit selvittivät yhteydet<br />
kaikista kunnista kaikkiin yliopistokaupunkeihin. Yhteydet<br />
olivat yleensä kunnossa isommista kunnista ja pääliikenneväylien<br />
varrella sijaitsevista kunnista tärkeimpiin<br />
yliopistokaupunkeihin, mutta vähäväkisistä, pienistä ja<br />
syrjässä olevista kunnista puuttuivat lähes kaikki yhteydet<br />
oman maakunnan ulkopuolella sijaitseviin yliopistokaupunkeihin.<br />
Yllättävää oli perjantai-iltaisin jatkoyhteyksien puuttuminen<br />
pääkaupunkiseudulta kuntakeskuksiin.<br />
Etelä- ja Länsi-Suomessa on paljon pieniä kuntia,<br />
runsaasti erilaisia reittivaihtoehtoja ja paljon tarjontaa,<br />
joten Etelä-Suomen lääninhallitus selvitti opiskelijoita<br />
palvelevia yhteyksiä tärkeistä keskuskaupungeista kuntakeskuksiin<br />
ja päinvastoin ja Länsi-Suomen lääninhallitus<br />
yli 10 000 asukkaan kunnista läänin yliopistokaupunkeihin.<br />
Etelä-Suomessa yhteydet toimivat ja puutteita oli vain<br />
kymmenen kunnan yhteyksissä. Länsi-Suomen läänissä<br />
kaikkien läänin yliopistokaupunkien (Jyväskylä, Tampere,<br />
Turku ja Vaasa) ja yli 10 000 asukkaan kuntien välillä<br />
oli joukkoliikenneyhteys perjantaisin ja sunnuntaisin.<br />
- 237 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 102. Seutulippualueet vuonna 2006<br />
- 238 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Ylitarkastaja Liisa Joenperä, Ins., puh. 0205 168 081, liisa.joenpera@islh.intermin.fi<br />
Valmiustarkastaja Heikki Hirttiö, DI, puh. 0205 177 635, heikki.hirttio@llh.intermin.fi<br />
Liikennesuunnittelija Ari Hoppania, Ins., puh. 0205 178 404, ari.hoppania@olh.intermin.fi<br />
Erikoissuunnittelija Jari Lehtonen, TTM, puh. 0205 173 680, jari.lehtonen@lslh.intermin.fi<br />
Suunnittelija Harri Moilanen, rkm, puh. 0205 166 154, harri.moilanen@islh.intermin.fi<br />
Suunnittelija Eeva Määttä, FM, puh. 0205 178 401, eeva.maatta@olh.intermin.fi<br />
Erikoissuunnittelija Tuomas Talka, HTM, puh. 0205 162 225, tuomas.talka@eslh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 343/1991<br />
Asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 666/1994<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus joukkoliikenteen valtionavustuksista (64/2002)<br />
Hallituksen ohjelma 24.6.2003<br />
Valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä (VALLU)<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> liikenneosastojen Seitti-järjestelmä<br />
Julkisen liikenteen peruspalvelutaso, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 7/2005<br />
Kuntatilasto, Tietilastot 2002, 2003, 2004 ja 2005. Tiehallinnon julkaisuja<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön ja lääninhallitusten tulossopimukset vuodelle 2006<br />
Yliopisto-opiskelijat kotikunnittain, Tilastokeskus<br />
VR:n reittihakujärjestelmä<br />
Matkahuollon reittihakujärjestelmä<br />
Matka.fi -järjestelmä<br />
- 239 -
- 240 -<br />
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
11. Poikkihallinnollinen Pokkihallinnollinen kohde<br />
- 241 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Poikkihallinnollinen Pokkihallinnollinen kohde<br />
11.1. Sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen kuljetusten<br />
tehokkuus ja kustannukset<br />
JOHTOPÄÄTÖKSET<br />
Kuntien kuljetuskustannukset määräytyvät vallitsevien<br />
olosuhteiden, kuten väestötiheyden tai ikärakenteen<br />
perusteella, mistä syystä kuntien vaikutusmahdollisuudet<br />
kuljetusten taloudellisuuteen ovat rajalliset.<br />
Kustannukset ovat edulliset ja tehokkuus hyvä silloin,<br />
kun kunta on hyödyntänyt kaikille avoimen joukkoliikenteen,<br />
yhdistänyt eri hallintokuntien kuljetuksia ja<br />
suunnitellut toimintoja niin, että kuljetustarpeiden hajanaisuus<br />
ei tarpeettomasti lisää kuljetuskertojen määrää.<br />
Kuntien kuljetuskustannukset kasvavat sekä sosiaalitoimen<br />
että koulutoimen kuljetuksissa ja tulevat edelleen<br />
kasvamaan voimakkaasti, jos toimintamalleja ei<br />
muuteta. Pääosin tämä selittyy yleisellä kustannustason<br />
nousulla, kuljetuspalvelujen tarvitsijoiden<br />
lisääntymisellä sekä reittiliikenteen lakkautuksilla.<br />
Palveluliikennettä käytetään vähän<br />
vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisilla<br />
matkoilla, koska palvelulinjojen toimivuudessa on ongelmia<br />
ja kuljetuspalvelujen organisoinnissa puutteita.<br />
Käytön lisääminen vähentää kuntien kuljetuskustannuksia.<br />
Vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain perusteella<br />
kuljetusetuuden saaneet asiakkaat, jotka käyttävät<br />
palveluliikenteitä säännöllisesti, ovat palveluun tyytyväisiä.<br />
Palveluliikenteen suunnittelu ja liikennöinti on<br />
koulu- ja työmatkoja varten haasteellista, koska oikeaaikaisuus,<br />
sujuvuus ja lyhyet odotusajat ovat erityisen<br />
tärkeitä.<br />
Seudullisten ja keskitettyjen kaupallisten ja<br />
hyvinvointipalvelujen haku lisää seudullista ja<br />
maakuntakeskukseen suuntautuvaa matkustustarvetta.<br />
Erilliskuljetusten merkittävä kasvu on tämän kehityksen<br />
myötä vääjäämättä edessä, jos kuljetusjärjestelmää<br />
ei kehitetä.<br />
Kuntien välinen yhteistyö on vaatimatonta ja<br />
riittämätöntä hallintokuntien välillä.<br />
TOIMENPIDE-ESITYKSET<br />
Kuntien on hyödynnettävä mahdollisimman paljon<br />
säännöllistä reittiliikennettä, jolloin tarve järjestää kalliita<br />
erilliskuljetuksia vähenee. Matkaketjujen rakentamisella<br />
ja matkojen yhdistelyllä saadaan avoimeen liikenteeseen<br />
uusia matkustajia. Kuntien tulee jatkossa harkita,<br />
järjestääkö se palvelut liikkuvina palveluina vai<br />
kuljettaako se asiakkaat yhteiskuljetuksilla palvelujen<br />
äärelle. Opetusta tulee järjestää entistä joustavammin<br />
etäopetuksen keinoin niin, että yläluokkien oppilaiden ei<br />
tarvitse matkustaa kouluihin jokaisena koulupäivänä.<br />
Kuntien on edelleen tehostettava kuljetuksia, kehitettävä<br />
vanhusten kuljetuspalvelumuotoja, porrastettava koulujen<br />
alkamisaikoja sekä tiivistettävä hallintokuntien ja<br />
kuntien välistä yhteistyötä. Vammaispalvelumatkojen<br />
myöntämiskriteerit pitää yhtenäistää seututasolla, mikä<br />
parantaisi seudun asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja kuntien<br />
välistä yhteistyötä.<br />
Kuntien tulee lisätä palveluliikennettä ja käyttää sitä<br />
monipuolisesti. Palveluliikennettä käynnistettäessä tulee<br />
lisätä tiedottamista ja ohjausta. Sivistystoimen ja sosiaali-<br />
ja terveydenhuollon henkilöstön sekä liikennesuunnittelijoiden<br />
tulee suunnitella liikennepalvelut yhteistyönä<br />
siten, että lähtökohtana ovat palvelun tarkoitus,<br />
laadukkuus ja sen käyttäjät, kuten koululaiset, vanhukset<br />
tai vammaiset henkilöt.<br />
Runkoliikennettä hoitavien yritysten tulee muuttaa linjaautokalustoaan<br />
muuttuvia tarpeita vastaavaksi.<br />
Seudullista ja maakuntakeskukseen suuntautuvaa liikennettä<br />
tulee muuttaa palveluliikennetyyppiseksi<br />
monikäyttöiseksi liikenteeksi, joka soveltuu myös<br />
vammaispalveluasiakkaiden käyttöön.<br />
Peruspalvelujen kokonaisuutta koskevaa strategista<br />
suunnittelua tulee parantaa sekä kunnallisella että<br />
seudullisella tasolla eri tahojen yhteistyönä. Kuljetuksia<br />
sisältyy moniin asiakkaiden tarvitsemiin peruspalveluihin,<br />
joten niiden tehostaminen voi parantaa palvelua ja hillitä<br />
kustannusten nousua. Kuntien yhteistyötä ja tietojen<br />
vaihtoa varten tulee järjestää monihallinnollisia tapaamisia<br />
ja koulutustilaisuuksia.<br />
- 242 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIASETELMA<br />
Arviointikriteerit<br />
Arviointikysymykset<br />
Arviointimittarit<br />
Hyvän palvelutason<br />
määritelmät<br />
Perusopetuksen<br />
kuljetuskustannusten<br />
ja kuljetusmuotojen<br />
muutokset<br />
Miten perusopetuksen<br />
kuljetuskustannukset ovat<br />
muuttuneet vuosina 2002<br />
– 2005?<br />
Perusopetuksen kuljetuskustannukset<br />
kuljetusoppilasta kohden lääneittäin 2002<br />
ja 2005 ja muutos sekä perusopetuksen<br />
kuljetuskustannukset kunnittain kuljetusoppilasta<br />
kohden vuonna 2005<br />
Perusopetuksen matkalippukustannusten<br />
suhde tilausliikennekustannuksiin ja<br />
muutos vuosina 2002 ja 2005<br />
Sosiaali- ja terveystoimen<br />
kuljetuskustannusten<br />
ja<br />
kuljetusmuotojen<br />
muutokset<br />
Miten vammaispalvelumatkojen<br />
kustannukset<br />
ovat muuttuneet vuosina<br />
2002-2005?<br />
Miten sosiaalitoimen kuljetuskustannukset<br />
ovat<br />
muuttuneet väestön<br />
ikääntyessä 2002-2005?<br />
Vammaispalvelumatkojen kuljetuskustannukset<br />
kuljetusoikeuden saajaa kohden<br />
lääneittäin ja muutos vuosina 2002-2005<br />
Palvelu- ja asiointiliikenteen, sosiaalihuollon<br />
ja vammaispalvelumatkojen kustannukset<br />
yli 75-vuotiaita kohden vuosina<br />
2002 ja 2005 ja muutos sekä ovelta ovelle<br />
kuljetusten kustannukset kunnittain yli<br />
75-vuotiaita kohden vuonna 2005<br />
Kuljetuspalvelut tuotetaan<br />
laadukkaasti ja kustannustehokkaasti<br />
Kuntien kuljetuskustannuksissa<br />
tapahtuneet muutokset<br />
Miten vuoden 2003 arvioinnissa<br />
esitetyt toimenpide-ehdotukset<br />
ovat vaikuttaneet<br />
kuljetuspalvelujen<br />
tehokkuuteen?<br />
Kuntien kuljetuskustannukset lääneittäin<br />
vuosina 2002 ja 2005 ja muutos<br />
Kuntien viranhaltijoiden <strong>arviot</strong> koulutoimen,<br />
sosiaalitoimen ja kuljetusjärjestelmän<br />
kuljetustehokkuuden kehityksestä<br />
Johdanto<br />
Kuljetuspalveluja tarvitsevien vanhusten määrä lisääntyy,<br />
perusopetusikäisten lasten määrä vähenee, pieniä<br />
kouluja lakkautetaan ja väestö keskittyy taajamiin ja<br />
kaupunkiseuduille. Väestörakenteen ja kuljetustarpeiden<br />
muutokset edellyttävät kunnilta kuljetusten uudelleenjärjestelyjä<br />
ja suunnittelua. Kuntien kuljetuskustannukset<br />
ovat kasvaneet vuodesta 2002 vuoteen 2005 keskimäärin<br />
10 %, mikä vastaa keskimääräistä kustannusten nousua.<br />
Läänien ja maakuntien väliset erot ovat kuitenkin suuria.<br />
Kuntien kuljetuspalvelujen kustannuksia ja tehokkuutta<br />
tarkasteltiin kuntien koulukuljetusten ja sosiaalitoimen<br />
kuljetusten kustannuksissa vuosina 2002 ja 2005<br />
tapahtuneiden muutosten, kuljetusmuotojen muutosten,<br />
kutsuohjatuissa palveluissa tapahtuneen kehityksen ja<br />
vanhusten määrän kasvusta syntyvän kysynnän avulla.<br />
Hallitusohjelman mukaan Vanhasen hallituksen tuli<br />
valmistautua hallinnonalojen yhteistoimin ikääntyneen<br />
väestön määrän kasvuun. Ensisijainen tavoite vanhustenhuollossa<br />
oli ikääntyvien kotona asumisen tukeminen ja<br />
palvelujärjestelmän uudistaminen siten, että ikääntyvien<br />
toimintakykyä ja omatoimisuutta edistetään.<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelman<br />
2003-2006 mukaan tavoitteena on kuljetusten<br />
yhdistelyn avulla vähentää kuntien eri hallinnonalojen<br />
erilliskuljetuksia ja hyödyntää mahdollisimman paljon<br />
olemassa olevaa joukkoliikennettä sekä luoda siten<br />
edellytyksiä joukkoliikenteen palvelujen säilymiselle ja<br />
palvelutason parantamiselle. Nämä tavoitteet sisältyvät<br />
myös hallitusohjelmaan, hallituksen strategia-asiakirjaan<br />
sekä vuoden 2005 talousarvioon.<br />
Vammaispalvelulaki, sosiaalihuoltolaki, kehitysvammalaki,<br />
sairausvakuutuslaki ja perusopetuslaki sisältävät<br />
kuljetusten järjestämisvelvollisuutta tai niiden korvaamista<br />
koskevia määräyksiä ja subjektiivisia oikeuksia.<br />
- 243 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Miten perusopetuksen kuljetuskustannukset ovat muuttuneet 2002-2005?<br />
Kuljetuskustannukset kuljetettavaa kohden nousivat kustannustason nousun verran<br />
muualla paitsi Etelä-Suomessa, jossa kustannukset nousivat 24 %.<br />
Aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen ei lisännyt<br />
maksuttoman koulukuljetusedun saajien määrää, mutta<br />
se lisäsi kustannuksia ja koulumatkoihin kuluvia aikoja,<br />
sillä toiminnassa mukana olevilla on muita pidemmät koulupäivät.<br />
Vaikka laki ei velvoita kuntia järjestämään erikseen<br />
aamu- ja iltapäivätoimintaan jääville oppilaille maksutonta<br />
kuljetusta, moni kunta oli sen kuitenkin halunnut<br />
järjestää.<br />
Lapissa ja Länsi-Suomessa oli suhteellisesti eniten<br />
yksikkökustannuksiltaan kalleimpia kuntia (kuva 102).<br />
Kalleimmat kuljetuskustannukset saajaa kohden olivat yli<br />
3 000 euroa/kuljetusoppilas vuodessa, ja kaikki tällaiset<br />
kunnat sijaitsivat Länsi-Suomessa. Halvimmat kustannukset<br />
olivat Luvialla, 235 euroa/kuljetusoppilas. Suurin osa<br />
kuljetuskustannuksiltaan halvimmista kunnista sijaitsi<br />
Länsi-Suomessa, mikä kertoo suurista alueellisista ja kuntakohtaisista<br />
eroista läänissä (taulukko 53). Itärajalla ja<br />
Lapissa oppilaiden kuljetuskustannukset olivat kalliita<br />
pitkien etäisyyksien vuoksi. Kustannukset olivat kalliimpia<br />
myös maakuntien rajoilla olevissa kunnissa sekä Vaasan<br />
ja Porin välisellä rannikolla, missä kaksikielisyys lisäsi<br />
kuljetuskustannuksia.<br />
Pienten koulujen lisäksi lakkautettiin ja lähitulevaisuudessa<br />
lakkautetaan vielä useita yli 20 oppilaan kouluja,<br />
koska 1.1.2006 voimaan tulleessa opetus- ja kulttuuritoimen<br />
valtionosuusuudistuksessa poistettiin niin sanottu<br />
pienkoululisä. Alle 80 oppilaan koulut eivät enää vaikuta<br />
yksikköhintaa korottavasti muualla kuin saaristokunnissa<br />
ja kunnissa, joissa on alle neljä asukasta neliökilometriä<br />
kohden.<br />
Kaikissa lääneissä pääpaino oli tilausliikenteenä<br />
hoidetuilla koulukuljetuksilla. Tiheän reittiliikenneverkon<br />
omaavassa Etelä-Suomessa tilausliikennekustannukset<br />
olivat kaksinkertaiset verrattuna matkalippukuluihin.<br />
Oulun läänissä panostus kaikille avoimeen joukkoliikenteeseen<br />
oli suurinta. Suuntaus näyttää olevan joukkoliikenteen<br />
kannalta huono, koska matkalipuilla reittiliikenteessä<br />
kuljettavista matkoista ollaan siirtymässä aiempaa<br />
laajemmin tilausliikenteenä järjestettäviin matkoihin. Vain<br />
Itä-Suomessa suuntaus oli päinvastainen.<br />
Taulukko 53. Perusopetuksen kuljetuskustannukset<br />
saajaa kohden<br />
lääneittäin vuosina 2002 ja 2005<br />
sekä muutosprosentti<br />
Taulukko 54. Perusopetuksen matkalippukustannusten<br />
suhde tilausliikennekustannuksiin lääneittäin<br />
vuosina 2002 ja 2005 sekä muutosprosentti<br />
- 244 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 102. Perusopetuksen kuljetuskustannukset<br />
kuljetusoppilasta kohden kunnittain<br />
vuonna 2005<br />
Miten vammaispalvelumatkojen kustannukset ovat muuttuneet 2002-2005?<br />
Kuljetusetuuden saajien määrä ja kustannukset kasvoivat vanhusten määrän<br />
lisääntymisen takia. Kustannukset kuljetuspalvelujen saajaa kohden vaihtelivat<br />
alueittain merkittävästi.<br />
Monet vanhukset eivät voi huonon liikuntakykynsä<br />
vuoksi käyttää perinteistä joukkoliikennettä, mistä syystä<br />
kunnat järjestävät heille täydentäviä kuljetuspalveluja<br />
vammaispalvelulakiin perustuen. Näitä kuljetuksia voitaisiin<br />
järjestää samalla tavalla myös sosiaalihuoltolain nojalla.<br />
Vammaispalvelulain perusteella korvattavat kulje-<br />
tukset olivat kaikkein kalleimmat kuljetusedun saajaa<br />
kohden Etelä-Suomen läänissä, missä ne olivat kaksinkertaiset<br />
verrattuna Itä-Suomen tai Lapin kustannuksiin<br />
(taulukko 55). Myös kustannusten nousu oli paljon suurempi<br />
kuin tuotantokustannusten nousu. Kokonaiskustannusten<br />
lisäystä hillitsi kuljetusedun saajien määrän väheneminen<br />
ainoana lääninä koko maassa. Etelässä palvelu-<br />
- 245 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
liikenteitä on kehitetty, mistä syystä kalliiden erilliskuljetusten<br />
piiriin on jäänyt erityistä tukea ja apua tarvitsevia<br />
asiakkaita. Kevyemmän avun tarpeessa olevien kuljetuksia<br />
on voitu järjestää yhdisteltyihin kuljetuksiin ja palveluliikenteisiin.<br />
Taulukko 55. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuskustannukset kuljetusoikeuden<br />
saajaa kohden lääneittäin vuosina 2002 ja 2005<br />
Miten sosiaalitoimen kuljetuskustannukset ovat muuttuneet väestön ikääntyessä 2002-2005?<br />
Alueilla, joilla matkojen yhdistely oli tehokasta ja kutsujoukkoliikenne järjestetty<br />
laadukkaasti, nousivat ovelta ovelle palvelevien kuljetusten kustannukset<br />
huomattavasti vähemmän kuin pelkästään suljettuja tilausliikenteitä<br />
järjestävissä kunnissa.<br />
Ovelta ovelle palvelevien kuljetusten kustannuksiin<br />
sisältyivät palveluliikenteiden, takseilla hoidettujen asiointiliikenteiden<br />
sekä vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolain<br />
perusteella korvattujen matkojen kustannukset.<br />
Palveluliikennettä, kutsuohjattua joukkoliikennettä,<br />
matkapalvelukeskuksia ja kuljetusten yhdistelyä on kokeiltu<br />
ja kehitetty eri puolilla Suomea. Nyt tulokset tästä<br />
työstä alkoivat näkyä. Niillä alueilla, joilla erilliskuljetuksia<br />
ja muita asiointimatkoja oli pystytty yhdistelemään,<br />
olivat ovelta ovelle palvelevien kuljetusten kustannukset<br />
säilyneet kohtuullisella tasolla. Samalla oli voitu tarjota<br />
koko kunnan alueella asuvalle vanhus- ja autottomalle<br />
väestölle hyvät julkisen liikenteen asiointipalvelut. Kuopiossa<br />
ja Pohjanmaalla toteutetut hankkeet toimivat tästä<br />
hyvinä esimerkkeinä. (Taulukko 56)<br />
Jyväskylän ja Tampereen seutujen sekä erityisesti<br />
pääkaupunkiseudun kustannukset olivat tiheästä asutuksesta<br />
ja yhdistelyn suomista mahdollisuuksista huolimatta<br />
muita alueita selvästi kalliimmat. (Kuva 103) Pääkaupunkiseudun<br />
kustannukset olivat yli nelinkertaiset verrat-<br />
Taulukko 56. Ovelta ovelle kuljetusten kustannukset 75-vuotiaita ja sitä<br />
vanhempia kohden lääneittäin vuosina 2002 ja 2005 sekä muutosprosentit<br />
- 246 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
tuna Pohjanmaan, Satakunnan tai Kymenlaakson vastaaviin<br />
kustannuksiin. Monista muista alueista poiketen pääkaupunkiseutu<br />
oli kuitenkin onnistunut pienentämään yk-<br />
sikkökustannuksiaan yli 10 % vuoteen 2003 verrattaessa.<br />
Lapin ja Oulun läänien harva asutus ja pitkät etäisyydet<br />
selittävät kuntien kalliit yksikkökustannukset.<br />
Kuva 103. Ovelta ovelle kuljetusten kustannukset<br />
kunnittain 75-vuotiaita ja sitä<br />
vanhempia kohden kunnittain vuonna 2005<br />
Miten vuoden 2003 arvioinnissa esitetyt toimenpide-ehdotukset ovat vaikuttaneet<br />
kuljetuspalvelujen tehokkuuteen?<br />
Toimenpide-ehdotusten toteutuminen kuntakentässä on edennyt hitaasti,<br />
mutta alueelliset ja valtakunnalliset toimijat ovat luoneet edellytyksiä<br />
toimintojen tehostamiselle.<br />
Vuodesta 2002 vuoteen 2005 taksiliikenteen hinnat<br />
nousivat noin 12 % ja linja-autoliikenteen matkalippujen<br />
hinnat noin 18 %. Kuljetusoppilaiden määrä väheni koulujen<br />
lakkauttamisista huolimatta, mutta esiopetuksen kuljetukset<br />
ja aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen lisäsivät<br />
perusopetuksen kuljetuskustannuksia. Kuljetuspalveluja<br />
tarvitsevien vanhusten määrä lisääntyi, ja reittiliikenteen<br />
lakkautukset lisäsivät kuntien järjestämien kulje-<br />
- 247 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
tusten tarvetta. Kuntien kuljetuskustannukset lisääntyivät<br />
keskimäärin 13 % eli kustannukset nousivat lähes hintojen<br />
nousun verran. Kuntien kuljetuspalvelujen tarvitsijoiden<br />
määrä kuitenkin lisääntyi, joten kuntien kuljetukset<br />
ovat vähän tehostuneet. Kunta- ja aluekohtaiset erot ovat<br />
kuitenkin suuria. Taulukko 57)<br />
Hallintokuntien välistä yhteistyötä ja viranhaltijoiden<br />
omia arvioita kunnan kuljetusten tehokkuudesta ja<br />
tehostamistarpeesta selvitettiin sosiaalijohtajille, koulutoimenjohtajille<br />
ja kuntien joukkoliikenteen yhteyshenkilöille<br />
osoitetun Webropol-kyselyn avulla. Yli puolet vastaajista<br />
näki kuntien kuljetusten tehokkuudessa ja toiminnassa<br />
olevan edelleenkin kehittämistarvetta. Vain muutaman<br />
vastaajan mielestä mitään ei ole enää tehtävissä ja toimintojen<br />
tehostaminen on jo viety äärimmilleen.<br />
Oulun lääninhallitus tarkasteli Oulun läänin kuntien<br />
sosiaali- ja terveystoimen ja koulutoimen kuljetusten<br />
tehokkuutta ja kustannuksia tarkemmin omassa pilotoinnissaan.<br />
Koulutoimen osalta pilotoinnin kohteena olivat<br />
Pudasjärvi ja Ylikiiminki sekä sosiaali- ja terveystoimen<br />
osalta Kainuun maakunta. Tarkemmat tulokset on esitetty<br />
Oulun läänin omassa arviointiraportissa<br />
Taulukko 57. Kuntien kuljetuskustannukset<br />
lääneittäin vuosina 2002<br />
ja 2005<br />
- 248 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
ARVIOINTIRYHMÄ<br />
Ylitarkastaja Liisa Joenperä, Ins., puh. 0205 168 081, liisa.joenpera@islh.intermin.fi<br />
Liikennesuunnittelija Ari Hoppania, Ins., puh. 0205 178 404, ari.hoppania@olh.intermin.fi<br />
Suunnittelija Harri Moilanen, rkm, puh. 0205 166 154, harri.moilanen@islh.intermin.fi<br />
Suunnittelija Eeva Määttä, FM, puh. 0205 178 401, eeva.maatta@olh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja Risto Pennanen, VT, puh. 0205 164 090, risto.pennanen@eslh.intermin.fi<br />
Liikennesuunnittelija Anders Pulkkis, KT yo, puh. 0205 176 077, anders.pulkkis@lslh.intermin.fi<br />
Ylitarkastaja Raimo Rajamäki, YM, puh. 0205 177 638, raimo.rajamaki@llh.intermin.fi<br />
Erikoissuunnittelija Tuomas Talka, HTM, puh. 0205 162 225, tuomas.talka@eslh.intermin.fi<br />
TIETOLÄHTEET<br />
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 343/1991<br />
Laki pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta (1269/1996)<br />
Laki julkisista hankinnoista (1505/1992)<br />
Sairausvakuutuslaki (1224/1963) ja (1224/2004)<br />
Perusopetuslaki (628/1998)<br />
Sosiaalihuoltolaki (710/1982)<br />
Päivähoitolaki 1§ 5mom<br />
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987)<br />
Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)<br />
Kansanterveyslaki 14 § 3 mom<br />
Asetus luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä (666/1994)<br />
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (759/1987)<br />
Perusopetusasetus (852/1998)<br />
Sosiaalihuoltoasetus (607/1983)<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus joukkoliikenteen valtionavustuksista (64/2002)<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus linjaliikenteen sarjalipputaksoista (970/2006)<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus taksitaksasta (481/2006)<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asetus taksien reittitaksasta (499/2006)<br />
Hallituksen ohjelma 24.6.2003<br />
Kyselyt kunnille niiden kuljetuskustannuksista vuosilta 2002 ja 2005<br />
Webropol-kysely kunnille kuljetuspalveluista 2006<br />
Valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä (VALLU)<br />
Sosiaali- ja terveyden huollon tietokanta SOTKA<br />
Opetushallituksen valtionosuusjärjestelmä raportit<br />
<strong>Lääninhallitusten</strong> liikenneosastojen Seitti-järjestelmä<br />
Julkisen liikenteen peruspalvelutaso, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 7/2005<br />
Kuntatilasto, Tietilastot 2002, 2003, 2004 ja 2005. Tiehallinnon julkaisuja<br />
- 249 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuvaluettelo<br />
Kuva 1. Suomen asutut ja asumattomat 1 km x 1 km karttalehtiruudut. Vihreät alueet asuttuja.<br />
Kuva 2. Suomen väestö neliökilometrin ruuduissa vuoden 2005 lopussa<br />
Kuva 3. Tilastollinen kuntaryhmitys vuonna 2006 (HARVA-kunnat)<br />
Kuva 4. Suomen kuntien määrä asukasluvun mukaan 2006<br />
Kuva 5. Väestöntiheys kunnittain 1.1.2006<br />
Kuva 6. Väkiluvun muutos kunnittain 2000 – 2006<br />
Kuva 7. Alle 7-vuotiaat kunnittain 2006<br />
Kuva 8. Alle 15-vuotiaat kunnittain 2006<br />
Kuva 9. Väestöennuste alle 15-vuotiaista kunnittain 2040<br />
Kuva 10. Yli 64-vuotiaat kunnittain 2006<br />
Kuva 11. Yli 64-vuotiaiden osuuden muutos kunnittain 2000 – 2006<br />
Kuva 12. Väestöennuste yli 64-vuotiaista kunnittain 2040<br />
Kuva 13. Väestön keski-ikä kunnittain 2006<br />
Kuva 14. Väestön muuttotase kunnittain 2002 – 2005<br />
Kuva 15. Väestöennuste kunnittain vuoteen 2020<br />
Kuva 16. Alkutuotannon työllistävyys kunnittain 2005<br />
Kuva 17. Jalostuksen työllistävyys kunnittain 2005<br />
Kuva 18. Palvelualojen työllistävyys kunnittain 2005<br />
Kuva 19. Työllisyysaste kunnittain 2005<br />
Kuva 20. Työttömyysaste kunnittain maaliskuussa 2006<br />
Kuva 21. Nuorisotyöttömyys seutukunnittain 2006<br />
Kuva 22. Taloudellinen huoltosuhde kunnittain 2004<br />
Kuva 23. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain 2005<br />
Kuva 24. Perusterveydenhuollon nettokustannukset kunnittain 2005<br />
Kuva 25. Erikoissairaanhoidon nettokustannukset kunnittain 2005<br />
Kuva 26. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain 2005<br />
Kuva 27. Valtionveronalaiset tulot kunnittain 2005<br />
Kuva 28. Vuosikate kuntien talousarvioissa 2006<br />
Kuva 29. Hälytystehtävien määrä<br />
Kuva 30. Hälytyspalvelujen kysynnän ja tarjonnan suhde<br />
Kuva 31. Toimintavalmiusaika kihlakunnittain 2006<br />
Kuva 32. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen perheväkivaltatilanteiden hoitamisessa<br />
Kuva 33. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen kiireellisten hälytystehtävien hoitamisessa<br />
Kuva 34. Tutkintapalvelujen kysynnän ja tarjonnan suhde.<br />
Kuva 35. Tutkintapalvelujen saatavuus, tutkinta-aika kihlakunnittain<br />
Kuva 36. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen tutkintapalveluissa<br />
Kuva 37. Lupapalvelujen kysynnän ja tarjonnan suhde.<br />
Kuva 38. <strong>Poliisi</strong>n onnistuminen lupapalvelujen hoitamisessa<br />
Kuva 39: <strong>Poliisi</strong>n palvelujen tärkeys<br />
Kuva 40. Palokunnan suorittamien ensivastetehtävien määrä pelastustoimen alueittain vuosina 2004–2006.<br />
Kuva 41. Palokunnan suorittamien ensivastetehtävien määrä 1000 asukasta kohden pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
Kuva 42. Tulipalojen määrän muutosprosentti vuonna 2006 verrattuna vuosien 2003–2005 keskiarvoon.<br />
Kuva 43. Maasto- ja metsäpalojen määrä sekä palanut metsäala (ha) vuosina 1997–2006.<br />
Kuva 44. Palokunnan keskimääräisen toimintavalmiusajan muutosprosentti kiireellisissä<br />
pelastustehtävissä vuonna 2006 verrattuna vuosien 2004–2005 keskiarvoon.<br />
Kuva 45. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
Kuva 46. Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien<br />
kohteiden palotarkastustavoite ja toteuma (kpl) yhteensä vuosina 2004–2006<br />
Kuva 47. Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistuneiden lukumäärä % alueen väestöstä<br />
pelastustoimen alueittain vuonna 2006<br />
Kuva 48. Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistuneiden määrä sekä jakautuminen kohderyhmittäin<br />
vuonna 2006<br />
Kuva 49. Pelastussuunnitelmien määrä prosenteissa suunnitelmavelvollisia kohden pelastustoimen<br />
alueittain vuonna 2006.<br />
Kuva 51. Palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä 20 kilometrin etäisyydellä asuva väestö vuonna 2006<br />
Kuva 52. Kelan, poliisin, työvoimatoimiston ja verotoimiston palvelupisteet vuonna 2006<br />
Kuva 53. Yhteispalvelupisteet vuonna 2006<br />
Kuva 54. <strong>Poliisi</strong>n tietoon tulleiden omaisuusrikosten asianomistajat ikäryhmittäin 2006<br />
Kuva 55. Sähköisen rikosilmoitusmahdollisuuden tärkeys ikäryhmittäin<br />
Kuva 56. Suomenkieliset perusopetuksen luokkien 1.-6. ja 1.-9. koulut vuonna 2006<br />
- 250 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Kuva 57. Viiden kilometrin säteelä perusopetuksen 1.-6. luokkien opetusta antavasta koulusta<br />
asuvien 7-12 -vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta vuonna 2006<br />
Kuva 58. Suomenkieliset perusopetuksen 7.-9.- ja 1.-9. -luokkien koulut vuonna 2006<br />
Kuva 59. Viiden kilometrin säteelä perusopetuksen 7.-9. luokkien opetusta antavasta koulusta<br />
asuvien 13-15 -vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta vuonna 2006<br />
Kuva 60. Toisen asteen koulutuksen ja lisäopetuksen ulkopuolelle jäävien osuudet sukupuolen<br />
mukaan vuonna 2005<br />
Kuva 61. Lukiokoulutukseen sijoittuneiden prosenttiosuudet lääneittäin<br />
Kuva 62. Ammatilliseen koulutukseen sijoittuneiden prosenttiosuudet lääneittäin<br />
Kuva 63 Kirjastojen henkilöstömäärän mukainen palvelutaso (kuntien määrät ja prosenttiosuudet)<br />
lääneittäin 2005<br />
Kuva 64. Yleisten kirjastojen henkilöstön määrä vuonna 2005 (htv/1000 asukasta)<br />
Kuva 65. Virallisesti hyväksytyt käyttömaksujen määräytymisperusteet omaavien kuntien osuudet lääneittäin.<br />
Kuva 66. Aikuisten mahdollisuus harrastaa liikuntaa kunnan omilla liikuntapaikoilla.<br />
Kuva 67. Ison ja pienen sisäliikuntatilan sekä jäähallin tuntihinnat lääneittäin.<br />
Kuva 68. Uimahallien sijainti ja käyttömaksut sekä 11 kilometrin säteellä uimahallista asuvien osuus<br />
(%) kunnan koko väestöstä.<br />
Kuva 69. Uimahallin ja kuntosalin aikuisten kertamaksut lääneittäin.<br />
Kuva 70. Alle 25-vuotiaiden työttömien osuus ikäryhmästä ja pajanuorten osuus työttömistä seutukunnittain<br />
Kuva 71 Kunnat, joissa työpajapalvelut saatavilla sekä fyysiset pajapisteet<br />
Kuva 72. Ikävakioitu sairastavuusindeksi vuonna 2005. Koko maa = 100<br />
Kuva 73. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006<br />
Kuva 74. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa<br />
vuonna 2006, Etelä-Suomen lääni<br />
Kuva 75. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006,<br />
Itä-Suomen lääni<br />
Kuva 76. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006,<br />
Lapin lääni<br />
Kuva 77. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006,<br />
Länsi-Suomen lääni<br />
Kuva 78. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006,<br />
Oulun lääni<br />
Kuva 79. Kysyttyjen terveyspalvelujen toteuttaminen 65 vuotta täyttäneille terveyskeskuksissa vuonna 2006<br />
Kuva 80. Vuokralääkärityövoiman käyttö terveyskeskuksissa vuonna 2006<br />
Kuva 81. Virka-ajan ulkopuolisen terveyskeskuspäivystyksen järjestäminen vuonna 2006<br />
Kuva 82. Kysyttyjen etäpalvelujen toteuttaminen terveyskeskuksissa (%) lääneittäin vuonna 2006<br />
Kuva 83 Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pääsy ei-kiireellisessä tilanteessa vuosina 2002 ja 2006<br />
Kuva 84.<br />
Terveyskeskuksen <strong>arviot</strong> 65 vuotta täyttäneen väestön terveyspalvelujen riittävyydestä<br />
vuosina 2006, 2015 ja 2025<br />
Kuva 85. Sosiaalihuoltolain mukaisten vanhusten palvelujen järjestämistavat Oulun läänissä vuonna 2006<br />
Kuva 86. Yli 75-vuotiaiden kotihoitoasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Kuva 87. Yli 75-vuotiaiden kotipalveluasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Kuva 88.<br />
Yli 75-vuotiaiden yöaikaisten kotipalveluasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä<br />
vuonna 2006<br />
Kuva 89. Yli 75-vuotiaiden asumispalveluasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Kuva 90. Yli 75-vuotiaiden laitoshoitoasiakkaiden %-osuus kunnan 75 vuotta täyttäneistä vuonna 2006<br />
Kuva 91. Julkiset ja yksityiset vanhustenhuollon yksiköt Oulun läänissä 31.11.2006<br />
Kuva 92. Omaishoidon tuen piirissä olevien yli 65-vuotiaiden %-osuus kunnan 65-vuotta täyttäneistä<br />
vuonna 2006<br />
Kuva 93. Muutokset sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen tarjonnassa Oulun läänissä vuosina 2002-2006<br />
Kuva 94. Kuntayhtymät, yhteistyöalueet ja ostopalvelualueet Suomessa toukokuussa 2006<br />
Kuva 95. Eläinlääkärien päivystysalueet ja samanaikaisesti päivystävien eläinlääkärien määrät<br />
Kuva 96. Väestön sijainti ja eläinlääkäreiden toimipisteet<br />
Kuva 97. Elintarvikevalvonnan toimipaikat ja laboratoriot<br />
Kuva 98. Elintarvikevalvonnan riittävyys<br />
Kuva 99. Elintarvikevalvonnan kaatavuus<br />
Kuva 100. Linja- ja ostoliikenteen ajokilometrien muutos asukasta kohden kunnittain vuosina 2004 - 2006<br />
Kuva 101. Linja- ja ostoliikenteen vuoromäärät tieverkolla viikossa talvella 2006<br />
Kuva 102. Seutulippualueet vuonna 2006<br />
Kuva 102. Perusopetuksen kuljetuskustannukset kuljetusoppilasta kohden kunnittain vuonna 2005<br />
Kuva 103.<br />
Ovelta ovelle kuljetusten kustannukset kunnittain 75-vuotiaita ja sitä vanhempia kohden<br />
kunnittain vuonna 2005<br />
- 251 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
FIGUR 1.<br />
FIGUR 2.<br />
FIGUR 3.<br />
FIGUR 4.<br />
FIGUR 5.<br />
SVENSKSPRÅKIGA SKOLOR INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING 2006 SAMT 7-15 ÅRINGAR,<br />
MED SVENSKA SOM REGISTRERAT MODERSMÅL ÅR 2005<br />
AVVIKELSER I ANDELEN PLACERADE I OLIKA FORMER AV EXAMENSINRIKTAD UTBILDNING<br />
PÅ ANDRA STADIET ÅR 2005 BLAND DEM SOM SAMMA ÅR AVSLUTAT GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING<br />
I FÖRHÅLLANDE TILL NATIONELLA MÅL SOM BERÖR UTBILDNINGSGARANTIN ÅR 2006*<br />
ANDELEN PLACERADE I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET SAMMA ÅR SOM<br />
SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN<br />
INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN ÅREN 2003-2005<br />
ANDELEN SOM PÅBÖRJAT OLIKA FORMER AV EXAMENSINRIKTAD UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET<br />
ÅR 2005 AV DE FLICKOR OCH POJKAR SOM SAMMA ÅR AVSLUTAT SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN<br />
ANDELEN SOM PÅBÖRJAT OLIKA FORMER AV EXAMENSINRIKTAD UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET<br />
ÅR 2005 AV DE FLICKOR OCH POJKAR SOM SAMMA ÅR AVSLUTAT SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNING ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN<br />
Taulukkoluettelo<br />
Taulukko 1. Hälytyspalvelujen kysyntä<br />
Taulukko 2. Hälytyspalvelujen tarjonta<br />
Taulukko 3. Hälytyspalvelujen saatavuus.<br />
Taulukko 4. Tutkintapalvelujen kysyntä<br />
Taulukko 5. Tutkintapalvelujen tarjonta.<br />
Taulukko 6. Tutkintapalvelujen saatavuus, selvitysaste.<br />
Taulukko 7. Tutkintapalvelujen saatavuus, tutkinta-aika.<br />
Taulukko 8. Lupapalvelujen kysyntä.<br />
Taulukko 9. Lupapalvelujen tarjonta.<br />
Taulukko 10. Keskimääräinen hälytystehtävien (AB) toimintavalmiusaika (minuuttia) kunnittain<br />
Taulukko 11. Palokuntien ensimmäisen pelastusyksikön (vahvuudella 1+3) keskimääräiset<br />
toimintavalmiusajat ja niiden ylitykset prosenteissa riskialueittain kaikissa pelastustehtävissä<br />
vuonna 2006.<br />
Taulukko 12. Yhteispalvelupisteet Suomessa vuosina 2002, 2004 ja 2006.<br />
Taulukko 13. Yhteispalvelupisteissä mukana olevat <strong>keskeiset</strong> toimijat lääneittäin vuosina 2004 ja 2006<br />
Taulukko 14. Sähköisten rikosilmoitusten määrä 2004–2006<br />
Taulukko 15. Perusopetuksen saavutettavuus<br />
aulukko 16. SUOMENKIELISESSÄ PERUSOPETUKSESSA MUUSTA KUNNASTA KOULUA KÄYVÄT OPPILAAT<br />
LÄÄNEITTÄIN KUNNILLE SYKSYLLÄ 2006 TEHDYN KYSELYN MUK AAN<br />
Taulukko 17. KULJETUSOPPILAIDEN OSUUDET LÄÄNEITTÄIN VUOSINA 2002, 2003 JA 2006 SYKSYN<br />
TILASTOINTIAJANKOHDAN MUKAAN<br />
Taulukko 18. SÄÄNNÖSTEN MUKAISEN KOULUMATKA-AJAN YLITYKSET LÄÄNEITTÄIN KUNNILLE SYKSYLLÄ<br />
2006 TEHDYN KYSELYN MUKAAN<br />
Taulukko 19. LAKKAUTETUT, YHDISTETYT JA PERUSTETUT SUOMENKIELISET PERUSOPETUKSEN<br />
KOULUT 2002-2006<br />
Taulukko 20. SUOMENKIELISET PERUSOPETUKSEN 1.-6. LUOKKIEN KOULUT KOON MUKAAN LÄÄNEITTÄIN<br />
SYKSYLLÄ 2002 JA 2006<br />
Taulukko 21. ENNUSTEN PERUSOPETUKSEN IKÄLUOKKIEN KEHITTYMISESTÄ LÄÄNEITTÄIN VUOSINA 2006-2015<br />
Taulukko 22. KUNNALLISEN TOIMIELIMEN HYVÄKSYMIEN KOULUVERKKOSUUNNITELMIEN TILANNE LÄÄNEITTÄIN<br />
KUNNILLE SYKSYLLÄ 2006 TEHDYN KYSELYN MUKAAN<br />
Taulukko 23. Peruskoulun päättäneiden välitön hakeutuminen ja sijoittuminen koulutukseen vuosina<br />
2003-2005<br />
Taulukko 24. Koulutukseen hakeneiden, sijoittuneiden, hakemattomien, ulkopuolelle jääneiden sekä<br />
lisäopetuksessa aloittaneiden osuudet (%) peruskoulun päättäneistä vuosina 2003–2005<br />
Taulukko 25. Peruskoulun jälkeen toisen asteen koulutukseen sijoittuneiden % -osuudet hakeneista<br />
sukupuolen mukaan lääneissä vuosina 2003%2005<br />
- 252 -
V a l t a k u n n a l l i n e n p e r u s p a l v e l u j e n a r v i o i n t i r a p o r t t i 2 0 0 6<br />
Taulukko 26. Kirjastojen palkkaamien henkilötyövuosien kehitys 2001-2006<br />
Taulukko 27. Kirjastotoimenjohtajan kelpoisuus (kuntien % -osuudet) vuonna 2006<br />
Taulukko 28. Kunnat, joiden kirjastohenkilöstöstä 1/3:lla korkeakoulututkinto ja kirjastoalan<br />
opinnot vuonna 2006<br />
Taulukko 29. Kunnan liikuntapaikkojen käyttömaksujen määräytymisperusteiden hyväksyjä.<br />
Taulukko 30. Pyritäänkö liikuntapaikkojen käyttömaksuilla vaikuttamaan aikuisten liikuntakäyttäytymiseen?<br />
Taulukko 31. Vastaako kunnan liikuntapaikkatarjonta aikuisväestön liikunnanharrastamisen tarpeita?<br />
Taulukko 32. Uimahallien käyttömaksut lääneittäin.<br />
Taulukko 33. Koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle jäävien nuorten määrät vuonna 2004<br />
Taulukko 34. Alle 25-vuotiaiden työttömien määrät ja määrien muutokset lääneittäin vuosina 2004 - 2006<br />
Taulukko 35. Alle 25-vuotiaiden työttömien osuus ikäryhmästä lääneittäin vuonna 2006<br />
Taulukko 36. Työpajanuorten osuus työttömistä nuorista lääneittäin<br />
Taulukko 37. Valmentautujien määrän muutos ikäryhmittäin vuosina 2005–2006<br />
Taulukko 38. Työpajoille tulleiden alle 29-vuotiaiden nuorten koulutustausta lääneittäin vuonna 2006<br />
Taulukko 39. Työpajoille nuoria lähettäneet tahot ja nuorten suhteelliset osuudet lääneittäin vuonna 2006<br />
Taulukko 40. Työpajatoiminnan vakinaisuusaste lääneittäin vuonna 2006<br />
Taulukko 41. Työpajatoiminnan rahoitustahot ja rahoituksen määrä tilinpäätöksen mukaan lääneittäin<br />
vuonna 2005<br />
Taulukko 42. Työpajojen henkilöstön työsuhteiden laatu % -osuuksina vuonna 2006 (htv)<br />
Taulukko 43. Vuonna 2005 työpajoissa olleiden alle 29-vuotiaiden sijoittuminen työpajajakson aikana tai sen<br />
jälkeen (ilman ei tietoa) lääneittäin vuonna 2006<br />
Taulukko 44. Laatukriteerien keskiarvo ja osuus pajoista, jotka täyttävät laatukriteerit<br />
Taulukko 45. Väestö ja ikärakenne lääneittäin 2001, 2005, 2015 ja 2025<br />
Taulukko 46. Terveyskeskusten potilastyötä tekevä lääkärityövoima 2006<br />
Taulukko 47. Henkilöstön määrä asiakasta kohden palveluasumisyksiköissä, tehostetun palveluasumisen<br />
yksiköissä ja laitoshoitoyksiköissä Oulun läänissä vuonna 2006 verrattuna valtakunnallisiin<br />
keskiarvoihin<br />
Taulukko 48. Eläintilojen ja tuotantoeläinten lukumäärät Suomessa 1.5.2002 ja 23.10.2006<br />
Taulukko 49. Elintarvikevalvonnan kohteiden tarkastusten riittävyys, kattavuus ja viranomaisnäytteet<br />
Taulukko 50 Elintavikevalvontayksikkömäärien muutokset ja valvonna riittävyys<br />
Taulukko 51. Linja- ja ostoliikenteen ajokilometrit sekä ajokilometrit asukasta ja tiekilometriä kohden<br />
lääneittäin vuosina 2002, 2004 ja 2006<br />
Taulukko 52. Seutulippumatkat lääneittäin 2002-2006<br />
Taulukko 53. Perusopetuksen kuljetuskustannukset saajaa kohden lääneittäin vuosina 2002 ja 2005 sekä<br />
muutosprosentti<br />
Taulukko 54. Perusopetuksen matkalippukustannusten suhde tilausliikennekustannuksiin lääneittäin<br />
vuosina 2002 ja 2005 sekä muutosprosentti<br />
Taulukko 55. Vammaispalvelulain mukaiset kuljetuskustannukset kuljetusoikeuden saajaa kohden lääneittäin<br />
vuosina 2002 ja 2005<br />
Taulukko 56. Ovelta ovelle kuljetusten kustannukset 75-vuotiaita ja sitä vanhempia kohden lääneittäin<br />
vuosina 2002 ja 2005 sekä muutosprosentit<br />
Taulukko 57. Kuntien kuljetuskustannukset lääneittäin vuosina 2002 ja 2005<br />
TABELL 1.<br />
TABELL 2.<br />
TABELL 3.<br />
TABELL 3.<br />
FÖRÄNDRINGAR I ELEVANTALET INOM DEN SVENSKSPRÅKIGA GRUNDLÄGGANDE<br />
UTBILDNINGEN ENLIGT LANDSKAP I SÖDRA OCH VÄSTRA FINLANDS LÄN ÅREN 2001OCH 2006<br />
ANTAL SVENSKSPRÅKIGA SKOLOR INOM DEN GRUNDLÄGGANDE UTBILDNINGEN ENLIGT STORLEK<br />
OCH ELEVMÄNGD ÅR 2001 OCH 2006<br />
ANTALET SÖKANDE OCH PLACERADE I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET SAMMA<br />
ÅR SOM SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION DÄR<br />
SKOLAN INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN ÅREN 2003-2005<br />
PLACERADE FLICKOR OCH POJKAR I OLIKA FORMER AV UTBILDNING PÅ ANDRA STADIET I<br />
FÖRHÅLLANDE TILL PRIORITERAD UTBILDNINGSFORM VID GEMENSAM ANSÖKAN SAMMA ÅR SOM<br />
SVENSKSPRÅKIG GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING AVSLUTATS ENLIGT DEN REGION DÄR SKOLAN<br />
INOM GRUNDLÄGGANDE UTBILDNING ÄR BELÄGEN<br />
- 253 -
Change language