Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
- 138; Suransky 1980; vrt. Harré 1979.) Siksi esimerkiksi tutkimushaastattelussa<br />
kohteena olevat kulttuurin merkitysrakenteet - intersubjektiiviset merkit <strong>ja</strong> tuotteet<br />
semioottisena, sosiaalisen kommunikoinnin symboleihin <strong>ja</strong> merkkijärjestelmiin sitoutuneena<br />
kokonaisuutena - ovat ilmiöitä, joita tutkitaan ihmisten puheesta. Aineiston<br />
analyysin <strong>ja</strong> tulkinnan lähtökohtana on siten aina merkityksellinen ilmaus<br />
suhteessa subjektin elämismaailmalliseen kokemukseen. (Ks. Manning 1987, 33 -<br />
36; Schütz 1972, 102 - 116 <strong>ja</strong> 163 - 181; Schütz 1982, 125 - 133.)<br />
Tutkimuskohteena olevan kulttuurisen ilmiön kontekstualisoinnissa erilaiset puheilmaisut<br />
jäsentävät sosiaalista toimintaa. Sosiaalisesti muodostuneessa kielessä<br />
olevien ilmaisujen <strong>ja</strong> merkitysrakenteiden tulkintamahdollisuudet ovat periaatteessa<br />
ra<strong>ja</strong>llisia, koska ne on opittu intersubjektiivisessa toiminnassa. Siksi sosiaalisen<br />
toiminnan (haastattelut) tuloksena syntyneet kulttuurituotteet (teksteinä) ra<strong>ja</strong>avat<br />
mahdollisten tulkintojen määrää; kieli on kognitiivinen systeemi, jonka<br />
(kon)tekstuaalinen muoto sinänsä jäsentää <strong>ja</strong> mallittaa kulttuurista ilmiötä. (Ks.<br />
Holland & Quinn 1987, 4 - 13; Kamppinen 1989, 2 - 46; Keesing 1987, 375 - 381;<br />
vrt. Kusch 1986; Tully 1987.)<br />
Diskurssianalyyttinen asennoituminen ihmistutkimuksessa painottaa lähinnä<br />
kulttuurisen ymmärtämisen <strong>ja</strong> sosiaalisen elämän intersubjektiivisten merkityskokonaisuuksien<br />
tulkintaa (Mishler 1986, 95 - 96). Erilaisissa diskurssianalyyttisissa<br />
tutkimusperinteissä puheilmaisu nähdään vuorovaikutukseksi, kommunikatiiviseksi<br />
tilanteeksi, jolloin subjektiivinen toiminnan merkitys sisältyy itse lauseisiin <strong>ja</strong> puheakteihin<br />
sijoittuviin semanttisiin, merkitystä kantaviin kokonaisuuksiin. Diskurssin<br />
ymmärtäminen on tulkintaa, joka poh<strong>ja</strong>utuu aina sosiaalisessa todellisuudessa tuotettuihin<br />
merkityksiin. Tulkinnan kohteena olevat sosiaaliset merkitysrakenteet ovat<br />
silti olemassa tutki<strong>ja</strong>sta riippumatta. (Vrt. Manning 1987, 30 - 31; Schütz 1972, 134<br />
<strong>ja</strong> 138.)<br />
Edellä hahmotellun sosiokulttuurisen lähtökohdan mukaisesti nuoren ihmisen<br />
toiminta ilmentää kulttuurista suorituskykyä, niitä sosiaalisia kompetensse<strong>ja</strong>, jotka<br />
paikantavat hänet kulttuurin sosiaalisessa järjestyksessä kulloinkin vaikuttavan<br />
kontekstin mukaan. Kulttuurisen suorituskyvyn problematiikka hahmottuu esimerkiksi<br />
kulttuurista identiteettiä <strong>ja</strong> tietyssä kulttuurissa toimimista määrittelevillä termeillä<br />
`rasitustesti´, ”jossa ihmisen kulttuurikonttia ravistellaan” (Rönnholm 1992,<br />
30), `käytännöllinen kulttuuripätevyys´ (Laapio 1994) tai `koulusuoriutuminen´ (ks.<br />
Offord et al. 1978). Teoreettisesti laajemmin kulttuurista suorituskykyä voidaan<br />
kuvata `elämänkompetenssina´ (Jörgensen 1993) tai yleensä yksilön esiintymisenä<br />
sosiaalisella näyttämöllä (Goffman 1990; vrt. Bauman 1986; Fernandez 1986; Mac-<br />
Aloon 1984), jonka tapahtumia voidaan tarkastella dramaturgisina elämyksinä <strong>ja</strong><br />
ilmauksina. Fenomenologisessa sosiologiassa sosiaalinen ”näyttämö” ei kuitenkaan<br />
ole tutkimuksen lähtökohta, vaan sen lopputuloksena olevalle teoreettiselle<br />
mallille asetettu vaatimus. (Schütz 1963a, 246 - 249; Schütz 1963b, 326 - 333 <strong>ja</strong><br />
339 - 346.) Tarkastelen seuraavaksi sekä kulttuurisen suorituskyvyn rakentumista<br />
että nuorten yhteisöjen <strong>ja</strong> elämänhallinnan problematiikko<strong>ja</strong> kolmen fenomenologisen,<br />
kontekstuaalisen <strong>ja</strong> diskurssianalyyttisen ulottuvuuden avulla. Nämä ulottuvuudet<br />
ovat (1) sosiaalinen kompetenssi, (2) kulttuuriset merkitysrakenteet <strong>ja</strong> (3)<br />
elämismaailman reflektio. Kunkin luvun alussa olevat säkeistöt laulusta Us and<br />
Them (Waters & Wright 1973) kertovat lyhyesti mistä ulottuvuudessa on kyse.<br />
11
Change language