Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Kasvatuksellisia ja kuntoutuksellisia katsauksia ... - Opetusministeriö
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
täytyy yrittää ratkaista uudessa yhteisössä elämistä normittavien vaatimusten <strong>ja</strong><br />
oman henkilökohtaisen vapauden välinen ongelma. Entiseen yhteisölliseen elämäntapaan<br />
palaaminen on silti helppoa, koska sen alakulttuuriset merkitysrakenteet<br />
ovat tulleet nuorelle tutuiksi <strong>ja</strong> ymmärrettäviksi. (Ks. esim. Hoikkala 1991.)<br />
Peruskoulua tai yliopistoa voidaan kuvata institutionaaliseksi laitokseksi, jonka<br />
omat strategiset olemassa olemisen tavat määrittelevät periaatteessa kaikkien<br />
instituution sisällä toimivien ihmisten paikan <strong>ja</strong> aseman suhteessa toisiinsa. Esimerkiksi<br />
tenttiin valmistautuvan opiskeli<strong>ja</strong>n selviytymisstrategia voi hahmottua tentin<br />
yhteisöllisen <strong>ja</strong> normatiivisen tulkinnan kautta. Tällainen tulkinta perustuu kirjoitettuihin<br />
<strong>ja</strong> etenkin kirjoittamattomiin sääntöihin, jotka velvoittavat kaikkia tiedeyhteisön<br />
jäseniä toimimaan tentin suhteen yhdenmukaisesti. Tenttimiseen rutinoituneella<br />
opiskeli<strong>ja</strong>lla puolestaan toimintastrategia sisältää yhteisöllisen tulkinnan<br />
mukaiset normatiiviset säännöt, joiden avulla hän toimii omalta kannaltaan tarkoituksenmukaisesti.<br />
Samalla tavoin tietyn alan opiskelijoilla, tenttijöiden yhteisöllä,<br />
voi selviytymisstrategian toiminnallisena ratkaisuna olla esimerkiksi yhteinen kysymys-<br />
<strong>ja</strong> tärppikansio, jossa opastetaan miten pitää vastata eri tentaattorien kysymyksiin.<br />
(Ks. Sil<strong>ja</strong>nder ym. 1993.)<br />
Voiko nuorten muilla yhteisöillä olla samankaltaisia strategisia piirteitä? Tämän<br />
a<strong>ja</strong>n nuoruuden kuohuntaa ilmentävät elämänvaiheen populaari-ilmiöt, koulukiusaaminen,<br />
skinheadit, oikeistoradikalismi ovat vaikeasti hahmotettavissa paikallisiksi<br />
alakulttuureiksi, joiden suhteen yhteiskuntamme voisi toimia jotenkin ennakoivasti.<br />
Yhteiskunnan toiminta onkin usein jälkikäteistä <strong>ja</strong> haitto<strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>avaa. Nuorten<br />
yhteisöjen <strong>ja</strong> elämänhallinnan näkökulmasta tarkasteltuna näitä ilmiöitä yhdistää<br />
kuitenkin oletus nuoruuteen kuuluvista alakulttuureista, ymmärtämisen tavoista,<br />
joiden puitteissa jokainen nuori elää aikansa <strong>ja</strong> siirtyy sitten ...aikuisuuden hankkimiseen<br />
kuuluvien siirtymäriittien (esimerkiksi ammattiin valmistava opiskelu, työpaikan<br />
saaminen, perheen perustaminen) kautta valtakulttuurin piiriin, ennemmin<br />
tai myöhemmin (ks. esim. Mäki-Kulmala 1993).<br />
Nuoren elämänhallinta rakentuu sekä yhteisöllisten että yhteiskunnallisten kasvukokemusten<br />
kautta. Tämän prosessin hahmottaminen voi auttaa niin autta<strong>ja</strong>a<br />
kuin autettavaakin toivotuissa yhteiskunnallisen integraation pyrkimyksissä. Käytännössä<br />
nuoren auttamisessa voidaan erottaa kaksi strategista ulottuvuutta. Ensinnäkin<br />
nuoren vaikeuksien tunteminen poh<strong>ja</strong>utuu siihen ymmärrykseen, jonka<br />
autta<strong>ja</strong> voi saavuttaa ainoastaan yhteistyössä nuoren kanssa. Ongelmien havaitsemisen<br />
kannalta olennaisia kysymyksiä ovat, kuinka pysyvä, toiminnallinen tai<br />
ohimenevä, akuutti ongelma on. Välittömän <strong>ja</strong> pysyvän ratkaisun hakeminen ongelmaan<br />
korostaa aina sekä ongelman että ratkaisun yhteisöllistä luonnetta. Esimerkiksi<br />
moniongelmaisuus ei ole nuoren itsensä vaan palvelujärjestelmän ominaisuus.<br />
Mikäli yhteiskunnan tasolla halutaan pyrkiä lasten tai nuorten ongelmien<br />
ennaltaehkäisyyn, onnistuu se vain yhdistämällä edellä kuvatut yksilö-, yhteisö- <strong>ja</strong><br />
yhteiskuntanäkökulmat. Toinen strateginen ulottuvuus on nuoren yksilöllisyyden<br />
huomioonottaminen. Tämä korostaa pedagogista vastuuta nuoren kohtaamisessa.<br />
Nuoren aito <strong>ja</strong> vilpitön kohtaaminen <strong>ja</strong> hyväksyminen ei merkitse tasavertaisen<br />
suhteen luomista aikuiseen; yhteisen hyvän kieltämistä, yhteisöllisten <strong>ja</strong> yhteiskunnallisten<br />
normien, moraalisten <strong>ja</strong> eettisten periaatteiden kieltämistä. Mikäli aikuisen<br />
<strong>ja</strong> lapsen välisessä kasvatussuhteessa olennainen pedagoginen vastuu häviää,<br />
tarkoittaa tämä yhteiskunnan kulttuurisen uusintamisen heikkenemistä, kulttuuristen<br />
merkitysrakenteiden yhtenäisyyden (postmodernia) hajoamista. Tällaisessa<br />
tilanteessa nuori joutuu turvautumaan oman elämänsä hallintapyrkimyksissään<br />
niihin yhteisöihin, jotka ovat kaikkein vaikutusvaltaisimpia <strong>ja</strong> lähimpänä hänen elämäntilannettaan.<br />
Nuoruuden alakulttuureissa tällä hetkellä tämä näyttää merkitsevän<br />
erilaisten vastakulttuuristen piirteiden voimakasta nousua.<br />
19
Change language