Janakkalan taajamien luontokohteet Taajaman ... - Janakkalan kunta
Janakkalan taajamien luontokohteet Taajaman ... - Janakkalan kunta
Janakkalan taajamien luontokohteet Taajaman ... - Janakkalan kunta
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
1<br />
<strong>Janakkalan</strong> <strong>kunta</strong><br />
Turengin itäosien yleiskaava<br />
Valmisteluaineiston nähtävänäolo<br />
Luontoselvitykset<br />
<strong>Janakkalan</strong> <strong>taajamien</strong> <strong>luontokohteet</strong><br />
Esa Lammi, Aatto Ratia, Kanta-Hämeen Lintutieteellinen Yhdistys<br />
<strong>Janakkalan</strong> <strong>kunta</strong> 2001<br />
Yleiskaava-aluetta koskeva osuus:<br />
<strong>Taajaman</strong> itäpuolinen peltoalue<br />
Turengin itäpuolinen peltoalue on säilynyt maatalouskäytössä. Alueella on useita maatiloja,<br />
mutta uutta asutusta on vain taajaman puoleisessa reunassa. Miltei koko alue on<br />
asuinrakennusten pihapiirejä lukuun ottamatta peltoa; pohjoispäässä on pieni peltojen<br />
ympäröimä metsäsaareke ja eteläpäässä Hakamäen alueella on metsäkuvio. Molemmat<br />
alueet ovat talousmetsää, joissa on viime vuosina tehty harvennushakkuita. Myllyojan<br />
yläjuoksu haarautuu pellolla kahdeksi uomaksi, jotka ovat enimmäkseen puuttomia.<br />
Peltoalueella ei ole luontokohteita. Useimpina vuosina pelloilla on kuitenkin ollut kaksi<br />
tai kolme harvinaisen ruisrääkän reviiriä. Kesällä 2000 reviirejä oli kaksi, yksi molemmin<br />
puolin pellon poikki johtavaa tietä. Ruisrääkkä on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi<br />
lajiksi. Joinakin vuosina Myllyojan varrella on myös pesinyt silmälläpidettäväksi<br />
luokiteltu pensastasku.<br />
Lastujärven<br />
eteläpuolinen harjualue<br />
Lastujärven eteläpuolella on Toiseen Salpausselkään kuuluva syöttöharju, jonka synnyttänyt<br />
jäätikköjoki on tuonut kiviainesta kehittyvään reunamuodostumaan. Muodostumaan<br />
kuuluvat Kyterinharju, niukasti taajamarajauksen itäpuolella sijaitseva Lastuvuori<br />
sekä sen pohjoispuolella sijaitsevat päätemoreenit.<br />
Kyterinharju on geologisesti merkittävä muodostuma. Kyterinharjun itäpuolinen harjujakso<br />
on huomattavasti loivempi ja sen arvoa heikentää käytöstä poistettu sorakuoppa.<br />
Alue on lisäksi voimakkaassa talouskäytössä olevaa metsää. Harjun lakialue lähes Lastujärven<br />
rantaan asti on nuorehkoa mänty- ja sekapuutaimikkoa. Harjun etelärinnettä on<br />
harvennettu. Metsässä lähellä pellonreunaa kulkee ulkoilureitti.
2<br />
G.12 Kyterinharju<br />
G.12<br />
<br />
Lastujärven eteläpuolen näyttävin muodostuma on Kyterinharju, joka on pieni, mutta<br />
eheä kokonaisuus. Kyterinharjun pääharjanteen kupolimaisen lakikumpareen laelta on<br />
erittäin hyvä näköala Lastujärven itäosiin ja sen metsäiselle ranta-alueella. Turengin<br />
suuntaan harjulta ei näy etelärinteen metsäpeitteisyyden takia. Alueella on kattava polkuverkosto.<br />
Geologia. Kyterinharjussa on pienestä koosta huolimatta useita glasiaaligeologisesti<br />
merkittäviä ja maisemallisesti näyttäviä maastomuotoja (arvoluokka A +++). Kyterinharjun<br />
kaarimaisen pääharjanteen vieressä on lukuisia vierekkäisiä suppia, jotka ovat syntyneet<br />
hiekan ja soran alle hautautuneiden jäälohkojen sulaessa. Suppia on yhdistänyt<br />
uomaverkosto, jonka veden uurtama V-muoto on paikoitellen erittäin selvästi näkyvillä.<br />
Harjun etelä- ja lounaispuoleisilla rinteillä on porrasmaisia rakenteita eli rantalovia<br />
merkkinä alkaneesta aallokon aiheuttamasta törmä–terassimuodostuksesta. Selvimmän<br />
rantatörmän nämä Muinais-Itämeren rannantason merkit muodostavat harjun lounaisrinteellä.
Kasvillisuus. Koko Kyterinharju on metsäpeitteinen, mutta sekä länsirinnettä että pohjoisrinteen<br />
suppa-aluetta on viime vuosina harvennettu. Harjun loivasti viettävästä itärinteestä<br />
alkaa tiheä mänty- ja koivutaimikko, joka ulottuu Lastuvuorelle asti.<br />
Harjun länsirinne on valoisaksi harvennettua männikköä, jossa on sekapuuna kuusia ja<br />
rauduskoivuja. Laen pohjoispuolinen suppa-alue ja sen pohjoispuolinen rinne ovat mustikkatyypin<br />
kangasta ja lehtomaista kangasta. Alueella kasvaa mm. hiirenporrasta ja kevätlinnunhernettä,<br />
mutta muita vaateliaita kasvilajeja ei tavattu. Puusto on kuusivaltaista.<br />
Harjun jyrkkä etelärinne on tasaikäistä, 40–50-vuotiasta kasvatusmännikköä. Metsätyyppi<br />
on tuoretta kangasta.<br />
Tavoitteet. Kyterinharju muodostaa geologisten arvojensa ja virkistyskäytön takia merkittävän<br />
luontokohteen. Kohteen virkistyskäyttöarvo kasvaa länsipuolelle tulevan asutuksen<br />
lisääntyessä. Kyterinharju tulisi säilyttää rakentamattomana, eikä siellä tulisi tehdä<br />
voimakkaasti maisemaa muuttavia metsänhoitotoimia.<br />
<br />
3<br />
<strong>Janakkalan</strong> luonto<br />
Mikko Siitonen, Pertti Ranta ja <strong>Janakkalan</strong> <strong>kunta</strong> 1994<br />
Yleiskaava-aluetta koskeva osuus:<br />
Turengin Myllyoja on hieno esimerkki rehevistä ja runsaslajisista, virtaavan veden alati<br />
muovaamista puronvarsilehdoista. Noin 10 metrin syvyisen notkon rinteillä esiintyy kosteita<br />
ja tuoreita lehtoja selvinä vyöhykkeinä. Myllyojan kevätkukinta tarjoaa komean värinäytelmän.<br />
Pensaikot ja monipuolinen puusto houkuttelevat alueelle runsaan pesimälinnuston.<br />
Myllyojan luontonsa puolesta kiinnostava osa sijaitsee Turengin taajaman keskellä. Purolaakson<br />
ulkoilutielle pääsee monestakin paikasta, parhaiten purolaakson ylittävien siltojen<br />
kohdalta: Seppäläntieltä tai Hausjärventien vieressä kulkevalta kävelytieltä.<br />
Turengin taajaman halki kulkee Myllyojan syvä purolaakso. Se on muodostunut puron<br />
virratessa hienojakoisessa, helposti kuluvassa hiesumaassa. Laakso on parhaimmillaan<br />
noin 10 metrin syvyinen, mutta hiekkaisen maaperän ansiosta suhteellisen loivarinteinen.<br />
Itse Myllyoja on melko vaatimaton ja vähävetinen puro, joka kerää vetensä Turengin<br />
taajaman itäpuoliselta pelto- ja metsäalueelta. Purouoman leveys on noin kaksi metriä<br />
ja uoma mutkittelee (meanderoi) voimakkaasti. Purouoman paikka siirtyy hiljalleen<br />
rantojen kulumisen ja veden kuljettaman aineksen kasaantumisen seurauksena.<br />
Purolaakson kasvillisuus on rehevää lehtoa, jossa voi erottaa erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä.<br />
Vyöhykkeisyys syntyy puron tulvien ja rinnekaltevuuden vaikutuksesta.<br />
Kasvillisuudessa näkyvät myös laidunnuksen ja myöhempien hoitotoimien jäljet, sekä<br />
asutuksen tuomien lajien leviäminen.
4<br />
Purolaakson pohjalla on kosteaa lehtoa ja niitty, joka ajoittain jää tulvien alle. Suurruoholehdon<br />
valtalajina kasvaa tavallisesti mesiangervo, joskus myös isot saniaiset: hiirenporras<br />
ja metsäalvejuuri. Vaateliasta lajistoa edustavat mm. lehtotähtimö ja kevätlinnunsilmä.<br />
Puuston valtalajeina menestyvät harmaaleppä ja tuomi.<br />
Laakson rinteillä lehdot muuttuvat kuivemmiksi. Tyypillisiä ovat harmaaleppää kasvavat<br />
vuohenputkilehdot. Rinteiden rehevissä lehdoissa menestyy monia keväällä kukkivia<br />
kasveja, kuten pystykiurunkannus, tesmayrtti ja valkovuokko. Kaksi ensin mainittua ovat<br />
tyypillisiä jokikäytäväkasveja, joita esiintyy paikoin runsaastikin Varsinais-Suomen, Uudenmaan<br />
ja Kanta-Hämeen savipohjaisissa jokikäytävissä.<br />
Lehdon linnustoa<br />
Purolaakson lehtomainen kasvillisuus – pensaikot ja rehevä puusto – tarjoavat elinympäristön<br />
ja runsaan ravinnon monipuoliselle linnustolle. Myllyojan pensaikossa pesivät<br />
pajulintu ja satakieli sekä lehto- pensas- ja mustapääkerttu. Tali- ja sinitiainen sekä kirjosieppo<br />
pesivät laakson puihin asennetuissa pöntöissä. Puron yläpuolella hyönteisiä<br />
saalistavat tervapääskyt.<br />
Myllyojan lehdossa elää kaunis mutta harvalukuinen päiväperhonen, tuominopsasiipi.
Change language