Janne Rauhamäki harmittelee, että IE-direktiivi on tehty keskieurooppalaisesta näkökulmasta. – Suomessa energiantuotannon osuus ilman haitta-aineiden pitoisuuksista on suhteellisen pieni. 22
Janne Rauhamäki kertoo, että IE-direktiivi suosii kaasun käyttäjiä Julkisuudessa on puhuttu vain vähän IE-direktiivistä. Pöyryn johtava asiantuntija Janne Rauhamäki selvittää, millaisia muutoksia direktiivi vaatii maakaasun käyttäjiltä lähivuosina. Parhaimmassa asemassa ovat suuret kaasukäyttöiset voimalaitokset. TEKSTI MARI KUUSINEN KUVA MARKKU OJALA IE-direktiivi, (IED eli Industrial Emissions Directive), ei käy kaasun käyttäjien kukkarolle yhtä pahasti kuin muiden energiantuottajien. Teollisuuspäästöihin kohdistuva direktiivi tarkoittaa käytännössä sitä, että energiantuottajien päästörajat kiristyvät. Tuottajat joutuvat tekemään investointeja saavuttaakseen halutut rajat. Erityiseen syyniin joutuvat rikkidioksidien, typen oksidien ja hiukkasten päästöjen raja-arvot. – Kaasulaitosten investoinnit ovat muita polttoaineita alhaisemmat, koska kaasun poltosta syntyy vain typen oksideja. Lisäksi osalla suurista laitoksista päästötaso on jo nykyisin riittävän alhainen, kertoo konsultointi- ja suunnittelukonserni Pöyryn johtava asiantuntija Janne Rauhamäki. IED tekee etenkin raskaan polttoöljyn käytöstä erittäin hankalaa, joten tämä edistää siirtymistä öljystä kaasuun. Nykyisillä laitoksilla uudet päästörajat astuvat voimaan vuoden 2016 alussa. Uusilla laitoksilla rajat tulevat voimaan heti laitoksen valmistuttua, esimerkiksi vuonna 2014 valmistuvalla laitoksella on jo uudet, tiukemmat rajat. Kaiken kaikkiaan IED:n piiriin kuuluu noin 330 tuotantoyksikköä Suomessa. ” Piipputulkinta on Suomessa ongelmallinen. Vanhat saavat joustoa Mitä uudempi ja suurempi laitos on, sitä tiukemmat rajoitukset se saa. Vanhat ja pienet laitokset sen sijaan voivat saada joustoa rajoituksille. Vanhat laitokset voivat jatkaa nykyisillä rajoilla, jos niiden käyttötunteja on jäljellä vain vähän. Jos laitokset rajoittavat käyttöaikaansa, ne voivat selvitä osin lievemmillä päästörajoilla tai voivat jatkaa käyttöikänsä loppuun nykyisillä rajoituksilla. Viimeinenkin joustoelementti loppuu kuitenkin vuonna 2023. – Tyypillisesti joustot koskevat vanhempia laitoksia, joiden jäljellä oleva käyttöikä on niin lyhyt, ettei isojen investointien teko ole järkevää. Toinen esimerkki ovat alhaisen vuotuisen käyttöajan laitokset, joita käytetään lämmön tai sähkön tuotannon kulutushuippujen kattamiseen, Rauhamäki selvittää. Suuret mukaan suunnitelmaan Yksi joustoista on komeasti nimetty kansallinen siirtymäsuunnitelma. – Suunnitelmaan saavat osallistua kaikki viimeistään vuonna 2002 valmistuneet laitokset, jotka eivät osallistu mihinkään muuhun joustoelementtiin. Ne sitoutuvat vähentämään koko laitosjoukon tonnimääräisiä päästöjä ennalta määrätyn päästövähennyspolun mukaisesti, Rauhamäki kertoo. Kansallinen siirtymäsuunnitelma sisältää kuitenkin hankaluuksia, kun keskenään kilpailevien yritysten pitäisi pystyä sopimaan investointien toteuttamisesta siten, että vaaditut päästövähenemät toteutuvat. – Hyviä kohteita suunnitelmalle ovat suuret yritykset, joilla on paljon IED:n piiriin tulevia laitoksia. Yritykset voisivat vähentää päästöjä omien laitostensa osalta kokonaisuutena ja saada siten porrastusta investointeihinsa. Piipuista päänvaivaa IED koskee yli 50 megawatin laitoksia, joten periaatteessa tätä pienemmät laitokset eivät ole sen piirissä. Mutta koska direktiivi luokittelee yhdeksi laitokseksi kaikki kattilat, joiden savukaasut johdetaan samaan savupiippuun, tulee direktiivin piiriin paljon myös alle 50 megawatin kattiloita. – Suomessa on kylmien talvien vuoksi ollut tyypillistä rakentaa samaan laitokseen useita kattiloita, joita sitten käytetään tarpeen mukaan kovilla pakkasilla. Kattiloiden savukaasut ohjataan samaan piippuun. Periaatteessa nämä kattilat eivät kuuluisi IED:n piiriin lainkaan, mutta tämän niin sanotun piipputulkinnan vuoksi ne tulevat mukaan, Rauhamäki selvittää. Piipputulkinta tuo direktiivin piiriin noin puolet kaikista IED:n piiriin tulevista yksiköistä Direktiivi koettelee Suomea Rauhamäki miettii, että yleisesti päästöjen vähentäminen on luonnon ja ihmisten kannalta positiivinen asia. – IED on kuitenkin tehty keskieurooppalaisesta näkökulmasta, jossa energiantuotanto on keskittynyt suuriin yksiköihin ja ilmanlaadun ongelmat yleisiä. Suomessa energiantuotannon osuus ilman haitta-aineiden pitoisuuksista on suhteellisen pieni. Suomessa on myös tyypillistä, että energiantarve on talvella moninkertainen kesään verrattuna. – Piipputulkinta on ongelmallinen. Sen piiriin joutuvissa yksiköissä investointien teko on kaikkea muuta kuin järkevää. Päästöjä saadaan leikattua vain vähän, koska laitoksia käytetään vähän. Joustoelementeillä on hieman lievennetty asiaa, mutta ei riittävästi. Tavallinen tallaaja ei juuri ole kuullut IED:sta, mutta syykin on luonnollinen. Rauhamäki pohtii, että IED on lähinnä energiaalan sisäinen asia. Sen vaikutus ihmisten sähkö- ja kaukolämpölaskuihin jäänee melko pieneksi. 23
Change language