pdf-julkaisu - Sitra

Suurimpina teknologian viejinä suhteutettuna BKT:hen näyttäytyvät Iso-Britannia, Belgia,
Tanska, USA, Japani, Kanada, Suomi, Ranska ja Norja. Suurimpina teknologian tuojina ovat
puolestaan Irlanti, Unkari, Tsekki, Puola ja Etelä-Korea. Vaikka teknologiavaihtotase OECD:n
mukaan kuvastaa maan kykyä myydä teknologiaansa ulkomaille, vaihtotaseen vaje ei välttämättä
osoita maan huonoa teknologista kilpailukykyä. Esimerkiksi Irlannin valtava vaje johtuu
pääosin Iso-Britannian ja USA:n suuryritysten toiminnasta Irlannissa, eikä niinkään Irlannin
huonosta teknologiakilpailukyvystä. Ylijäämä puolestaan voi kuvata maan teknologista
autonomiaa, mutta se voi kuvata myös teknologiatuotteiden pientä tuontia tai kyvyttömyyttä
ottaa käyttöön ulkomaista teknologiaa. Myös maantieteellinen eristyneisyys voi selittää osaltaan
esimerkiksi Uuden-Seelannin ja Australian kohdalla maiden vähäisiä teknologiamaksuja
ja -tuloja. OECD:n mukaan teknologiavaihtotaseen tulkinnassa ongelmaksi nousee myös
teknologiaan liittyvien maksujen ja tulojen erottaminen ei-teknologiaan liittyvistä maksuista
ja tuloista.
Teknologiamaksujen vertaaminen maan omaan julkiseen ja yksityiseen T&K –panostukseen
antaa kuvaa kansallisen T&K –toiminnan ja teknologian tuonnin suhteesta (kuva L3).
Tässä suhteessa Uusi-Seelanti, Japani, Kanada, Yhdysvallat ja Ranska näyttävät luottavan
eniten kotimaiseen teknologiatuotantoon. Suomi sijoittuu Tanskan, Iso-Britannian, Sveitsin,
Norjan ja Saksan kanssa joukon keskivaiheille, kun puolestaan Unkarin, Puolan ja Belgian
kohdalla teknologian tuonnilla on hyvin merkittävä osuus maan teknologiseen kehitykseen
käytetystä panostuksesta. Teknologiamaksujen ja T&K –panostuksen vertaamiseen tulkintaan
liittyvät samat rajoitteet kuin teknologiavaihtotaseen tulkintaan; maksut ja tulot eivät kuvaa
sellaisenaan maan teknologiakilpailukykyä.
Tilastokeskuksen palvelujen ulkomaankauppatilastojen avulla päästään myös vähän
laajemmin käsiksi immateriaalioikeuksien kauppaan. Tilastokeskus tilastoi suomalaisten yritysten
ulkomailta ostamien tai ulkomaille myymien palvelujen arvoa, johon on myös eritelty
rojaltitulojen ja -menojen, sekä lisenssitulojen ja -menojen synty (kuva L4).
Rojalti- ja lisenssimaksujen osalta Suomi näyttää olevan hienoisesti nettoviejä. 2000–
luvun aikana Suomi on kuitenkin ollut tässä suhteessa parina vuonna nettotuoja. Rojalti- ja
lisenssitulot ja –menot eivät kuitenkaan kuvaa pelkästään teknologian lisensointia, vaan siihen
sisältyy tuloja ja menoja tuotemerkkien käytöstä ja franchising –tyyppisestä toiminnasta.
Suomessa globaalien tuotemerkkien käytöstä johtuvat lisenssimaksut näyttelevät todennäköisesti
hyvin suurta osaa rojaltien ja lisenssimaksujen tuontia kuvaavassa luvussa.
Patentti- ja rekisterihallituksen (PRH) patenttitietokannassa jokaisen hyväksytyn patentin
osalta patentin haltija on voinut ilmoittaa mahdollisesta käyttöluvan antamisesta
ulkopuoliselle toimijalle. Käyttöluvan antaminen tarkoittaa tässä tapauksessa ulkopuoliselle
toimijalle myönnettyä lupaa hyödyntää patentin suojaamaa keksintöä tuotannossaan ja
liiketoiminnassaan eli lisensointia. PRH:n edustajan mukaan käyttöluvan ilmoittaminen on
vapaaehtoista, toisin sanoen tilasto ei anna oikeaa kuvaa mahdollisista myönnetyistä käyttöluvista.
Merkintä ei myöskään päivity, eli mahdollisista lisenssisopimuksista jotka on tehty
sen jälkeen kun patentti on hyväksytty, ei tässä tilastossa ole tietoa. Merkintä käyttöluvan
antamisesta löytyy kaiken kaikkiaan noin 100 patentista (vuosilta 1974–2005), joka on hyvin
pieni osa kaikista PRH:n Suomessa myöntämistä patenteista. Näistä noin 100 tapauksesta
119