EMMA-lehti 1/2009

vie katsojan metsäänKatsoja on ikään kuin maiseman ulkopuolella,hän näkee metsän ja kuulee linnunlaulun;taiteilijan pyrkimyksenä on herättää katsojassapositiivisia tuntoja.- Ensimmäiset metsäkuvaukset tein keväällä,olin ajatellut tekeväni vain kuvia, muttaäänimaailma, jonka kohtasin, oli häkellyttävä.Linnunlaulu kuumotti korvia. Sillointajusin, että Metsä-teos ei voi olla äänetön.Aulan teoksessa katsoja kokeekin olevansajonkin ulkopuolella, kun taas videohuoneissahän astuu jonkin sisälle.EMMAn Boxissa katsoja kohtaa äänimaisemaltaanjykevän, bassovoittoisen Metsän.Se on tunnelmaltaan lähes surrealistinenmetsä, joka aukeaa katsojalle vähitellen, metsänäänet rasahtelevat syvinä katsojan korvissa.Metsä onkin selkeästi myös ääniteos,videot on kuvattu jopa 20 metriä sekunnissapuhaltavissa tuulissa, jolloin näkyy mitenmetsä liikkuu kuin itsestään ja kovan tuulenaiheuttama pauhu vyöryy katsojan yli.EMMAn mediatilassa nähdään myös kuudenvalokuvateoksen kokonaisuus. Valokuvaton pohjustettu läpinäkyvälle pleksille, kehystetty,liu´utettu seinään leikattuun reikään javideo projisoitu taustaprojisointina. Katsojalleteos näyttäytyy kehystettyinä valokuvina. Toisinkuin editoiduissa teoksissa, valokuvastatulee äärettömän tarkka ja teoksiin tulee voimakassyvyysulottuvuus, samalla kun maisemanmaalauksellinen ulottuvuus korostuu.Santeri Tuori kuvaa kohdettaan varhaistenmaisemataiteilijoiden hengessä, mutta nykytaiteelleominaiseen moniaistiseen tapaan.Kuulo, näkö ja fyysisyys ovat mukana katsojankokemuksessa.Metsä-teokseen väri tuli mukaan vasta viimeisenvuoden aikana.- Väri yllätti aikalailla, esiin tuli juttuja, joitaen arvannut siellä olevan. Kun valokuvanja videon yhdistää, niihin tulee sellaisia kvaliteetteja,joita niissä ei yksinään ole, maalauksellisuuttatai valokuva saattaa näyttää värjätyltä.Olin varonut auringonvaloa kuin ruttoa:kun kuvaa maisemaa auringonvalossa, valolatistaa maisemaa, kontrastit kasvavat, kuvaei enää pysy kasassa…Kun aloin editoida,aamuauringon valo tulikin esiin ja näytti hirveänhienolta, se alkoi loistaa eri tavalla kuinpelkässä videokuvassa.Viimeiseen huoneeseen Santeri Tuori onsijoittanut värillisen ja hiljaisen meditatiivisenvideoprojisoinnin. Katsoja näkee miten kuvavaihtuu kevään ja kesän vihreästä syksyn keltaiseenja talven sinivoittoiseen lumimaisemaan.Maisemassa tapahtuva vuoden kiertoon niin hidas, ettei sitä oikeastaan huomaa.Santeri Tuori on valmistunut Taideteollisestakorkeakoulusta taiteen maisteriksi 2003 jaoikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta1999 sekä opiskellut 1999-2000 BerliinissäHochschule der Kunstessa. Hän onosallistunut näyttelyihin vuodesta 1995 lähtienja hänen teoksiaan kuuluu useisiin julkisiinja yksityisiin kokoelmiin.1)Ensimmäinen valokuvaa ja liikkuvaakuvaa yhdistävä teos Julia / 3 min 36 sek.koostui 78:sta valokuvasta.Muotokuvasarjassa vedokset esitetäänruudukkona, joista voi tutkia Juliassatapahtuvia muutoksia 3 min 36 sek. ajan.Saastamoisen kokoelmaan kuuluvateos on parhaillaan esillä Salissa.Santeri Tuori esitteleeMetsän 7.3. klo 15ja 23.4. klo 13.11