EMMA-lehti 1/2009

Silmä ja pääkalloUskaltaudun kuitenkin ottamaan esille muutamiatoistuvia aiheita EMMAssa nähtävistäteoksista. Useissa maalauksissa toistuu silmäaihe.Se on monissa kulttuureissa maaginenmerkki erilaisine merkityksineen. Silmämielletään sielun peiliksi, mutta sillä saattaaolla pelottaviakin ominaisuuksia. Antiikin mytologianpelätyillä jättiläisillä, kykloopeilla oliyksi silmä, italialaisissa uskomuksissa ihmisellävoi olla pahaa aikaansaava katse, ”malocchio”,arabimaailmassa taas silmäamulettisuojelee pahalta. Suomessakin juhlitunPyhän Lucian – valon tuojan kuvissa hänenmartyyriuden symboleinaan ovat silmät. Jonämä muutamat esimerkit osoittavat, ettäkatsojalla on monia avaimia silmä­ aiheen tulkintaan.Pääkallo on myös usein toistuva aihe. Senähdään näyttelyn monissa maalauksissasekä nyt ensi kertaa esillä olevissa marmoriveistoksissa.Vahvimmillaan se on maalauksessaMaailmanloppu (Fini Mondo). Siinäkallo kohoaa maan syvyyksistä mustan pilvenvarjostaessa auringon. Sen noustessamaasta kaatuu kuninkaan pää.Pääkallon merkitystä lienee moni keskustelukumppanijo tiedustellut taiteilijalta. Kysymykseenisen merkityksestä Cucchi toteaapääkallon yksinkertaisesti edustavanmeitä emmekä voi olla sitä tuntematta. Hänei suhtaudu pääkalloon mitenkään dramaattisesti,vaikka se on ollut kautta aikojen kuolemansymboli. Vanitas-asetelmissa pääkalloon kaiken katovaisuuden symboli. Italialaisillese on tuttu myös kirkkojen maalauksista.Onhan Kristuksen ristinpuun juurella useinpääkallo.Löysin pääkallokuvien joukosta yllättäenjunan. 1900-luvun alun Italian futuristeille seoli liikkeen, vauhdin, nopeuden ja konevoimansymboli. Cucchia ei futuristien taide jaajattelu kuitenkaan kiinnosta. Hänen junansaonkin tasangolle pysähtynyt ja suistunut raiteiltaan.Se on enemmän sukua Pittura metafisicanmaailmalle, jota Cucchi arvostaa.Riviera, 2005. Rivieran voimakas väri-ilmaisuja tutut, symboliset aiheet tempaavat katsojanmielikuvitusmatkalle. ”...Cezanne maalasiomenoita. Pääkallot ovat minun omenoitani.”7