Päivi KarttunenHannele GrönlundKolmoisvoitto!Teksti: Leena JoutsenniemiKuvat: Ari KarttunenSaastamoisen säätiön taidekokoelmaaesittelevä Sali-näyttelytila avattiin marraskuussauudelleen ripustettuna kuvataiteilija,kirjailija Hannu Väisäsen suunnittelemana.Kolmen viikon hektisen ripustusurakan jaavajaisjuhlallisuuksien jälkeen, hetki ennenVäisäsen Ranskaan paluuta Päivi KarttunenSaastamoisen säätiöstä, näyttelyarkkitehtiHannele Grönlund ja Hannu Väisänen istahtivatpohtimaan, miten kaikki menikään.HV: Kun Päivi kysyi vuosi sitten, kiinnostaisikominua tällainen juttu, olin just voittanutValtion kuvataidepalkinnon ja odotimme tietoaFinlandia-palkinnosta.PK: Niin, pyysin sinua tähän ENNEN kuinselvisi, että olet Finlandia-palkinnon voittaja.Jännitin, riittääkö aikasi uuteen projektiin.HV: Mutta riemastuin, koska ajattelin ettäseuraavanakin vuonna on elämää.Birger Kaipiaisen mustavalkoinen Paratiisi-vatilähti viemään tarinaa eteenpäin heti alkuunsa,tammikuussa.PK: Olit lentokoneessa paluumatkalla Suomestatutustunut antamiini teoskuvaluetteloihinja viestitit saman tien Kaipiaisesta.Oli kiehtovaa, että koko näyttelyajatus syntyinopeasti ajateltuna kummallisesta lähtökohdasta.Vaikka hetken kelattuani ymmärsinKaipiaisen merkityksen Hannulle, olihanParatiisi-vati esiintynyt hänen tekstissäänkin.Ja tarkemmin ajateltuna Hannun sammakonkutu-kaviaarillaja Paratiisi-kuviolla on jotainyhteistä...HV: Seuraavalla Suomen reissulla kiirastorstainavarastossa tulivat vastaan CristinaGarcia Roderon harmaavoittoinen valokuvaja Matti Kujasalon mustavalkoinen teos,ja silloin se tuli, tässä tämä on! Aloimmehahmottelemaan harmaaskaalaista kokonaisuutta.PK: Mutta vältimme koko ajan puhumastamustavalkoisesta näyttelystä.Ja kesäkuunperusteellisen varastokatselmuksen jälkeentuli se nimikin: Entre chien et loup! Koiran jasuden välissä.HV: Nimi syntyi kesän valoisaan aikaan, vaikkasanonnalla viitataankin talven hämäriinhetkiin.PK: Tätä on työstetty ajatuksissa tiiviisti kokovuoden. Ollaan naurettu, että kaikki havaitseminenalkoi tapahtua tämän teeman läpi.Niin Hannu Väisänen kuin Saastamoisen säätiönpitkäaikainen yhteistyökumppani HanneleGrönlund kutsuttiin tiimiin heti alkumetreillä.Arkkitehtuuri osallistuu näyttelyynpoikkeuksellisen vahvasti.HG: Yksi ripustuksen lähtökohdista oli tietystitehdä se esiteltävän taiteen ehdoilla. Ajatuksenaoli myös, että se mitä Hannu tekee,on näyttelyarkkitehtuuria eikä taideteos.PK: Ja tästä tilasta, Salista, haluttiin täysinerilainen kuin mitä se oli aikaisemmin.HG: Ripustuksesta tehtiin tarkka pienoismalli,mikä on aika harvinaista. Ensin ajatuksenaoli, että keskelle tilaa tulee mökki, muttase muuntui sitten tuoksi L:ksi, johon Hannumaalasi. Meillä oli ripustuksessa aivan älyttömänhyvä tiimi.HV: Totta, kahdesta tavusta tajusi mitä toinentarkoitti. ”Jos sä laitat Tapperin tonne,niin sehän tarkoittaa sitä että tämä tulee tänne.”Ja kaikki tapahtui ilman selityksiä.PK:Niin, tällainen tekemisen saumattomuuson aika harvinaista. Museomestareiden tekemäpienoismalli oli kyllä ehdoton, koskasuunnittelu oli osin etätyötä.16
Hannu VäisänenAnne Tompuri, Sarjasta Kasvot, 2006, guassi ja pigmentti kankaalle.HG: Ripustus on loppujen lopuksi aika intiimitilanne, kaikilla on hermot pinnalla…HV: Ja pitää edetä.HG: Pitää edetä ja pitää tehdä päätöksiä.Hannu maalasi näyttelyyn liittyvän omanteoksensa suoraan seinään kahden viikonaikana. Valtavan neliön täyttäminen pienenpienilläpyörylöillä – kaviaarilla kuten itse sanoit– tuntui sivustaseuraajasta epätoivoisenhitaalta.HV: Jos mä olisin tehnyt sitä ensimmäistäkertaa, niin epätoivon hetkiä olisi varmastitullutkin. Tiesin, että se jossain vaiheessavalmistuu, lopuksi konttaamalla ja viimeiseksimakaamalla. Ajatus oli, että teos jää ilmanmuuta ainutkertaiseksi, mutta kyllä mä joperjantai-iltana mietin, että kauheaa jos tämätuhotaan! Tarmo (<strong>EMMA</strong>n vastaava museomestariTarmo Venäläinen) on kyllä tainnutalusta asti miettiä sellaisen ratkaisun, ettäsen saa irti….Ennen kuin silminnähden helpottunut, joskinväsynyt kolmikko hajaantuu taas kukinomille tahoilleen, on pakko kysyä, mitkä ovatpäällimmäiset tunnelmat.HV: Kolmoisvoitto!Koiran ja suden välissäSalin ripustus on nimetty ranskalaisensanonnan: Entre chien et loup –Koiran ja suden välissä mukaan.Sanonnalla viitataan hämärän hetkeen,jolloin näkökyky joutuu koetuksellepäivän väistyessä illan tummuudentieltä.Kokoelmanäyttely pyrkii osoittamaanmiten mustavalkoisuus onkäsitteenä hyvin epäluotettava,monimielinen, todella koiran jasuden välissä. Absoluuttista mustavalkoisuuttaei ole, ei liioin mitäänkeskiharmaata. On vain loputon kirjoerilaisia harmaita, vaaleita ja tummempia,kuumempia ja kylmempiä,joiden yhdistelmistä syntyy vaikutelmamustavalkoisuudesta. Näyttelyon esillä ainakin vuoden päivät.Näyttelystä on saatavilla HannuVäisäsen ääniopastus, jota yleisö voikuunnella lainattavilla mp3-soittimilla.Soittimia saa <strong>EMMA</strong>- infosta.Saastamoisensäätiö 40-vuottaUusi ripustus juhlistaa 40 vuotiastaSaastamoisen säätiötä. Saastamoisensäätiön taidekokoelma sai alkunsakuopiolaisen Saastamoisenteollisuussuvun taideharrastuksesta.Säätiön perustivat vuonna 1968 Liisaja Osmo P. Karttunen. Taide kokoelmatalletettiin Espoon kaupungillevuonna 1999 ja sen 1900 teoksestanoin 500 on jatkuvasti esillä <strong>EMMA</strong>ssa.Taidekokoelman kehittämisen janäytteilläpidon lisäksi säätiö rahoittaaHelsingin kauppakorkeakoulun jaKuopion yliopiston kansainvälisiähankkeita. Säätiön puheenjohtajanatoimii KTM Petteri Karttunen javarapuheenjohtajana FM PäiviKarttunen.17