Rautatiekuljetusten riskienhallinta. Esiselvitys - Liikennevirasto

46Tavaraliikenteen ratapihavisiossa ja -strategiassa (Ratahallintokeskus 2004) ratapihat onluokiteltu osin niiden verkollisen sijainnin, osin niihin liittyvän liikenteen ja niillä tehtävientoimintojen perusteella seuraavasti:− pääsolmuratapihat (2 kpl)− perussolmuratapihat (10 kpl)− pääteratapihat (36 kpl)− muut ratapihat (noin 200 kpl), joista monet toimivat raakapuun kuormauspaikkoina.Pääteratapihat ovat tuotantolaitoksiin, satamiin ja rajanylityspaikkoihin liittyviä ratapihoja,jotka ovat kuljetusten lähtö- ja määräpaikkoja. Niihin voi liittyä myös muutalogistisiin ketjuihin tai liikenteenhoitoon liittyviä toimintoja. Solmuratapihat ovat keskeistenkuljetusreittien solmukohtia, joissa tehdään junanmuodostusta tai muutoksiajunan kokoonpanoon. Pääsolmuratapihat – Tampere ja Kouvola – ovat keskusjärjestelyratapihojaeli ratapihoja, joissa ”harjoitetaan jatkuvaa ja merkittävää junanmuodostusta”.Perussolmuratapihat palvelevat lähinnä oman alueensa liikenteen, junanmuodostuksenja vaihtotöiden keskuksina. (Ratahallintokeskus 2004)Alueratapiha ja järjestelyratapiha vastaavat likimain perussolmuratapihaa ja keskusjärjestelyratapihaon pääsolmuratapiha. Lähtö- ja määräterminaalit voivat liittyä mihintahansa ratapihaluokkaan.Ratapihan raiteita käytetään erilaisiin toimintoihin, joita ovat mm.− linjaliikenne− junanmuodostus− vaihtotyöt− pysäköinti (seisonta) ja odotus− terminaalitoiminnot.Linjaliikennettä lukuun ottamatta yksi juna voi jakautua useampaan toimintoon. Eritoiminnoissa voidaan tehdä samanlaisia työvaiheita. Nämä toiminnot ovat osanaerilaisia rautatiekuljetusta ja kuljetusketjuja. Kuljetusjärjestelmän toimivuus edellyttää,että nämä kaikki järjestelmän osat toimivat. Ratapihan näkökulmasta ratapihantoiminnot ja niihin käytettävissä oleva infrastruktuuri, työpanos ja aika muodostavatkokonaisuuden, jonka kautta voidaan arvioida ratapihan toimivuutta ja kapasiteettia.(Mäkelä & Tanhuamäki 2004)