Nuorisotyössä arviointi - Nuorisoasiainkeskus - Helsingin kaupunki

1. Johdanto (Merja Hovi)Parin viime vuosikymmenen aikana arviointi on liittynyt tiiviisti julkisten organisaatioiden toimintaan.Suomessa arvioinnin laaja leviäminen julkisella sektorilla ajoittuu 1990-luvun alkuun. Puhutaanarviointiyhteiskunnasta ja arvioinnista megatrendinä. Toiminnan laatua ja sen arvioimistapidetään merkittävänä yhteiskunnallisena ilmiönä. (Ks. esim. Horelli 2006; Vedung 2003; Simola& Rinne 2006; Paasio 2006.) Nuorisotyössä arviointi ei ole uusi ilmiö tai käsite, mutta arvioinninkohteet ovat muuttuneet tai muuttumassa.Arviointitiedon tuottamiseen on lukuisia tapoja. Nuorisotyön auditointi- ja itsearviointimallissaolemme päätyneet itsearviointien lisäksi käyttämään vertaisauditointeja. Helsingin opetustoimessaon saatu hyviä kokemuksia auditoinneista, joita tekevät opetustoimen ammattilaiset. Yhtenä tekijänäon todennäköisesti se, että arvioijat ja arvioitavat puhuvat samaa kieltä. (Salonen 2004, 107.)Nuorisotyöntekijä auditoijana jakaa näkemyksemme mukaan ymmärryksen nuorisotyön tarkoituksesta,toiminnan sisällöistä ja käytettävistä menetelmistä arvioitavassa työyhteisössä työskentelevienkollegojen kanssa. Auditojien uskottavuudella on kokemuksemme mukaan merkitystä palautteen vastaanottamisessaja siten myös arviointitiedon hyödyntämisessä.Nuorisotilojen kävijämääriä, aukiolotunteja ja -iltoja on laskettu vuosikymmenien ajan, ja mittaamisenyhtenä tavoitteena on ollut kuvata nuorisotyön merkitystä tai vaikutusta. Määrällisiä mittareitaon kehitetty vuosien myötä. Viimeisimpiä kehittämishankkeita on ollut Kaupunkimaisen nuorisotyönverkoston, Kanuunan, päätös ottaa käyttöön yhteiset toimintaa kuvaavat mittarit vuoden 2009alusta alkaen (ks. www.nuorisokanuuna.fi). Mittareiden sisältö on kehittynyt huomattavasti sitten1990-luvun, sillä uusissa yhteisissä mittareissa luvut kuvaavat paitsi määrää myös kertovat laadullistentavoitteiden toteutumisesta.Nuorisotyössä, kuten muillakin toimialoilla, tarvitaan monipuolisia työn arvioinnin ja kehittämisenvälineitä. Yhdellä mallilla tai menetelmällä ei ole mahdollista kuvata toimintojen määrää ja laatua,henkilöstön osaamisen vaatimuksia, menetelmien tarkoituksenmukaisuutta sekä työn vaikuttavuuttaja tuloksellisuutta. Tarvitsemme helposti tilastoitavaa numerotietoa esimerkiksi kohtaamiemmenuorten määrästä. Määrä ja laatu eivät ole toisilleen vastakkaisia näkökulmia, vaan kumpaakin tarvitaan.Ilman nuoria – siis määrää – laatukaan ei voi toteutua.Määrällisten mittarien lisäksi tarvitsemme nuorisotyön laatuun kohdennettavia arvioinnin välineitä.Oli arvioinnin tapa ja kohde mikä tahansa, olennaista on yhteisesti ymmärrettävien arvioinnin perusteidenja kriteerien määrittely. Tämä on ollut tavoitteenamme, kun olemme luoneet nuorisotyönkeskeisille toimintamuodoille kriteerit ja tasokuvaukset arvioinnin ja kehittämisen tueksi.Nuorisotyön sisältöä tai prosesseja arvioivia välineitä ei vielä käytetä laajalti. Pääkaupunkiseudunnuorisotoimien yhteistyönä luotu nuorisotyön auditointi- ja itsearviointimalli on kehitetty korjaamaantätä puutetta. Malli on yksi arvioinnin työkaluista, jonka erityispiirteenä on pureutuminennimenomaan nuorisotyön keskeisiin prosesseihin. Avoimet nuorten illat, tavoitteelliset pienryhmätja leirit ovat useissa nuorisotoimissa keskeisiä toimintamuotoja, ja niiden arvioinnin ja kehittämisentueksi esitellään tässä käsikirjassa kriteereistä ja tasokuvauksista koostuva arvioinnin malli.Kunnallinen nuorisotyö on toimialana valtakunnallisesti pieni, mistä seuraa sekä hyötyä että haasteita.Nuorisotyön sisältöjen kehittäminen jää helposti kuntien sisäiseksi toiminnaksi, kun alallaei ole valtakunnallisesti kattavaa järjestelmää ideoiden, käytäntöjen, menetelmien tai kehittämistyönlevittämiseksi. Esimerkiksi sosiaalialalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (entiset Stakes ja6