SESinfo 2-07.indd - Suomen elokuvasäätiö

Amélie kosketti, kiinnosti ja puhutti lukiolaisiapoikkeuksellisen paljon. Elokuvan on nähnyt teattereissa yli20 miljoonaa eurooppalaista.Suoraan seinäänei antanut mitään henkilökohtaista edes ihmissuhteissa,ei syttynyt. Kun elokuvaa ei voinut sijoittaa juurimuuhunkaan kontekstiin, käteen jäi – tumma vieraskuvanlaatu, vieras kieli ja liiaksi koettu empiirinenrealismi. Kiinnostunut poika alkoi pohtia itseään jaelokuvan hahmoja. Syntyi puhetta elokuvan hahmoistaja siitä, miten heille lopulta käy. Miksi? Voisiko niintapahtua? Kuka elokuvan on tehnyt? Tumma kuva eiunohtunut mutta jäi taka-alalle.Toinen näytepätkä Jean-Pierre Jeunet’n elokuvastaAmélie oli monelle helpompi ottaa vastaan. Sanoisin,että Améliessa ymmärtämisen keskiöön nouseeihmissuhdeymmärrys. Sadunomainen Pariisi elokuvan”yhteiskunnallisena kontekstina” saattoi tuntua helpommaltaymmärtää kuin Saksan turkkilaisvähemmistönarki. Lisäksi Amélien kuvamaailma oli nuortenmukaan valoisa, ja tutusta näyttelijästä syntyi yhteistäjuttua. Elokuvan tavoite oli ohjaaja Jeunet’n mukaansaada ihmiset unelmoimaan ja tuottaa hyvää mieltä.En väitä, että koko eurooppalaisen elokuvatuotannonpitäisi muuttua satumaailmaksi tai että Yhdysvaltojatulisi imitoida. Tätä eivät toivoneet lukiolaisetkaan.Väitän, että Media-ohjelman tavoitteet ja rahoitusovat epärealistisia. Jotain voi myös olla tehtävissä.Mitä voisi tehdä?Koska katse on lukiolaisista elokuviin, olennaista eiole, ”osaavatko” lukiolaiset katsoa eurooppalaisia elokuviatai katsovatko he niitä ”oikein”. Sekään ei oleolennaista, vastaavatko nuorten käsitykset ”todellisuutta”Euroopassa tehtyjen elokuvien sisällöistä.Olennaista on, että helsinkiläislukiolaisten käsityksetEuroopassa tehdyistä elokuvista ovat tällaisia ja että sevaikuttaa heidän elokuvavalintoihinsa.Nuorten mielikuvat eurooppalaisista elokuvistavoi kiteyttää siihen, että fiksut ja kiinnostavat eurooppalaisettekevät huonoja elokuvia. Media-ohjelmataas tuntuu tavoittelevan pääsyä suoraan älyllisiintunne-elämyksiin. Äly ilman henkilökohtaisuutta eivain puhuttele.Eurooppalaiset elokuvat eivät kosketa lukiolaisianuorina ihmisinä. Niistä koetaan ja oletetaan puuttuvanpuhuttelevia hahmojaja tarinoita, kiinnostaviaFiksut jakiinnostavateurooppalaisettekevät huonojaelokuvia.näyttelijöitä sekä rohkaisevaahuumoria. Nuorten elämänkäsitteleminen, tosissaanmutta rohkaisevasti,voisi madaltaa kynnystä. Aihesaa olla vakava ja kerrontakinmonimutkaista. Siitäsyntyy hyvää älyllistä haastavuutta. Myös empiirinentodenmukaisuus on Euroopan vahvuus, kunhan se eiruoki visuaalisia ennakkoluuloja niin, että elokuvaanei tartuta.Media-ohjelman hellimät yhteistuotannot tuntuvatfiksuilta. Jos yksi tuotantomaista on katsojan oma,kynnys älylliseen tunne-elämykseen voi olla alempi jarohkaisevampi. Muut maat voivat vähentää sitä liikaaempiiristä realismia, joka toisinaan pisti vastaan suo-8 A J A N K O H T A I S T A