Lataa tutkielma pdf-muodossa.

massa myönteistä lausuntoa yhdessä otoksen korvauskysymyksessä. Lähteistä ei kuitenkaanilmene, oliko hän alun perin osallistunut saman korvauskysymyksen ratkaisuunmyös tapaturmatoimistossa. 334Kaikissa kolmessa korkeimman oikeuden puoltamissa valituksissa itsensä surmanneillasotilailla oli todettu mielenhäiriö. Korkein oikeus päätyi siihen tulokseen, että sotilaidenmielenhäiriöt olivat sotapalveluksen aiheuttamia. Esimerkiksi edellisessä luvussa mainittu,toipumislomalla hirttäytynyt sotamies oli korkeimman oikeuden mielestä sairastunutpsyykkisesti sotapalveluksen seurauksena. Seuraavasta lääkintöhallituksen lausunnostailmenee, miten lääkintöhallitus päätyi puoltamaan sotamiehen itsemurhan korvaamista,vaikka hänen mielentilaansa ei missään vaiheessa oltu arvioitu kattavasti:– – ei ollut saanut mitään asiantuntijan hoitoa eikä hän ollut joutunut kenenkään asiantuntijantutkittavaksi, joten hänen tautinsa laadusta ei ole mitään varmoja tietoja. Koska hänensairautensa ilmaantui välittömästi vaikeiden, sotaan liittyvien olosuhteiden, nimittäin taisteluidenjälkeen, on hyvin todennäköistä, että hänen sairautensa oli ulkonaistentekijöiden aiheuttamaja siten psykogenistä laatua oleva mielenhäiriötila.Kaiken tämän perusteella lääkintöhallitus katsoo olevan hyvin todennäköistä, että sotapalveluksessavallinneet erikoiset olosuhteet olivat aiheuttaneet – – heinäkuussa 1941 todetunsielusyntyisen häiriötilan, josta johtuneessa mielentilassa hän oli tehnyt itsemurhan. 335Otoksesta ilmenevä valitusoikeuksien toiminta itsemurhien korvauskysymyksissä – vakuutusoikeudenhylkäävä ja korkeimman oikeuden hyväksyvä käytäntö – on linjassaaiemman tutkimuksen kanssa. Hylättyjä eläkehakemuksia pro gradu -tutkielmassaantarkastellut Anna-Maria Kriikku toteaa, että itsemurhien ja myös muiden kuolinsyidenkorvauskysymyksissä vakuutusoikeus suhtautui kuolemista tehtyihin valituksiin kielteisesti,kun taas korkein oikeus hyväksyi omaisten valitukset. 336 Niin ikään Voitto Ahonennostaa tapaturmatoimiston historiikissa esille talvisodan aikaisen itsemurhan korvauskysymyksen,jossa leski sai itselleen ja lapsilleen eläkkeen vasta vedottuaan korkeimpaanoikeuteen. 337 Korkeimman oikeuden suhtautuminen itsemurhien korvaamiseenerosi siis selvästi tapaturmatoimiston ja vakuutusoikeuden näkemyksistä. Korkein oikeusnäyttää lähestyneen korvauskysymyksiä ennen kaikkea yksilön kannalta, kun taas334 Kansio 21. TJKA. VK.335 Kansio 21. TJKA. VK.336 Kriikku 1996, 34–36.337 Ahonen 1994, 123.73