merimiesSuomalais-virolaistaystävyyttä: pursimiesAuvo Kolehmainen japuolimatruusi PeepNöggö ovat hyviätyötovereita.Eckerö Linen Translandialla kuultua:”Hyvä <strong>tiimi</strong> – <strong>parempi</strong> mieli”- Meillä on semmonen sanonta,että hyvä <strong>tiimi</strong> – <strong>parempi</strong> mieli.Sillä jaksaa aika paljon paremmin.Kaikilla on huonoja päiviä,mutta me tunnetaan jo jalkateränasennosta, milloin toiselle ei kannatasanoa yhtään mitään. Sittenkun huono mieli tai kiukku onmennyt ohi, sitten taas nauretaanyhdessä.Näin tiivistävät Translandiankeittiöosaston henkeä kokkistujuJuha Karhu ja kokki KirsiMertala. Sama tuntuu pätevänkoko laivaan, sillä täällä näyttääporukka aivan aidosti tulevanhyvin toimeen keskenään.Kristina CruisesiltatulleitaSekä Juha että Kirsi ovat aikaisemmintyöskennelleet KristinaCruisesilla ennen tänne tuloaan.Siellä ajettiin kuuden viikon mittaistavuorottelua, täällä työ- javapaajakso kestää kaksi viikkoa.Laivalla noudatetaan normaalia<strong>Unioni</strong>n työehtosopimusta, päällystölläon takuupalkat.Kaskisissa asuva ja aktiivisestimuun muassa sitoutumattomanavihreänä kaupunginvaltuustossavaikuttava Kirsi kertoo, että hänaloitti meriuransa Vaasanlaivoilla1983.- Aloitin siellä nuorena likkanaFenno Expressillä ja olin joka paikanhöylä. Vuonna 1989 siirryinRannikkolinjoille Kristina Brahelletalousapulaiseksi ja viikon jälkeenmulle tarjottiin sieltä kallanhommia. Siellähän mä olin sittenvuositolkulla. Sitten kun Brahelopetti, niin kysyttiin lähdenköReginalle. Olin kahden vaiheillakun työaika oli kuusi viikkoa.Kokeeksi menin ja pari vuottakerkesin olemaan ennen kuintulin tänne.Kirsi kiersi Reginan mukananiin pohjoisen vesillä kuin Afrikanrannikolla. Maissa ennättikäväistä, vaikka henkilökuntapainaa yleensä duunia silloin kunmatkustajat retkeilevät maissa.Translandissa Kirsi on nyt ollutvajaat kaksi vuotta. Kristina Reginallehänellä ei ole ikävä.- Mutta mulla on ikävä niitäkavereita. Sinne jäi mieletönmäärä vanhoja rakkaita ystäviä.Oon niitten kanssa yhteydessä.Oon viihtynmyt täällä oikeín hyvin,täällä on ihanat tyypit kanssa.Stuju on ollut mun kollegana Brahenaikana ja talousapulainen olisiellä viinurina.EntinenkansikuvapoikaFörstinä täällä työskentelevä MikaLappi oli <strong>Merimies</strong>-lehden kansikuvapoikanakesällä 1990. Häntyöskenteli silloin puolimatruusinamukavan lipun alla seilanneessaLotilassa. Kerron Mikalle, ettähän oli hyvin kuvauksellinen nuorimies tuohon aikaan ja filmiä paloi.Hän harmittelee, ettei ole väkeäympärillä kuulemassa.- Vuonna 1998 tein vakisopimuksenBoren kanssa Transnordicaan,joka oli vanha Bore Song.Aloitin siinä ja kävin kippariluokanvälillä. Borelta siirryin Engshipillevuonna 2000, kun laiva ostettiin janimi vaihtui Tradeniksi. Sieltä osaporukkaa siirtyi Transparaden-nimiseenlaivaan, jonka Eckerö ostija vaihtoi nimen Translandiaksi.Itse asiassa mulla tulee jo kahdeksanvuotta vanhana työntekijänä,vaikka on vasta kaksi vuotta oltuEckeröllä.Tämä on suomalaisen merimiehenarkea tänä päivänä. EnnenMerenkurkkuun siirtymistä Transparadenajoi muun muassa KielistäPietariin ja Fredericiasta Klaipedaan.Kun Eckerö osti aluksen,se siirtyi Helsingin ja Tallinnanväliseen liikenteeseen.- Työntekijöillä ei muuttunutmikään, me siirryimme vanhoinatyöntekijöinä. Koko ajan on työnantajavaihtunut ja me on vaihdettulaivan mukana, Mika kertoo.Toisen polvenmerimiesKokkistuju Juha Karhun isä oliikänsä merillä töissä. Juha kertoohaaveilleensa alasta ihan pikkupo-jasta asti ja kokee sen omakseen.- Isän mukana pääsi matkoilleaika paljon. Aina kun oli mahdollisuus,mentiin mukaan. Oli ihankivaa kierrellä kesä VälimerelläAlpinossa, Juha muistelee.Yksi tekijä, mikä turkulaistaJuhaa merityössä houkutteli,olivat hyvät vapaat. Merillä hänalkoi työskennellä vuonna -97Finnfellowissa, jossa oli kolmeviikkoa. Sitten hän lähti pitkällelinjalle Finnfighteriin, joka ajoiAmerikkaan. Finnlinesilla Juhapyöri aikansa kunnes siirtyi Vikingilleja sieltä Kririna Cruisesilleja sieltä tänne. Kolme vuotta onvierähtänyt täällä nyt.Kolmikymppinen Juha onkäynyt alan koulun ensin Turussaja sitten vuoden Raumalla. Hännaurahtaa, että suurin oppi onvarmaan tullut himasta. Provianttilaivaan otetaan aina Suomesta,mutta pyykit pestään Tallinnanpuolella.Linja on rankka, mutta Juhanmielestä on toisaalta hyväkin,että aika kuluu nopeasti eikä ole4
merimiesFörsti Mika Lappi oli <strong>Merimies</strong>-lehden kansikuvapoikavuonna 1990, kun hän työskenteli mukavan lipun allaseilanneella Lotilalla puolimatruusina.Kokkistuju Juha Karhu seuraa ammatissaan isänsä jalanjälkiä.Talousapulainen Juha Paukola vie pyykit pestäviksi Tallinnanpäässä.Eckerö Linen Translandia ajaa vuorokaudessaneljä kertaa <strong>Suomen</strong>lahden yli. Tänä talvisenahelmikuun pakkasaamuna alus on tullut Helsinkiinaamuseitsemältä ja lähtö takaisin Tallinnaanon kymmeneltä. Sinne tullaan 13.30 ja lähtö takaisinon 15.00, perillä Hesassa ollaan 18.30.Sieltä vuorokauden viimeisin lähtö on klo 20.15,joka saapuu Tallinnaan 23.30. Ulos lähdetään01.30 ja yön yli ajetaan hiljaa Helsinkiin. Viikonloppurauhoittaa hektistä tahtia, sillä lauantainaja sunnuntaina on vain yksi lähtö ja yön yli laivaon Tallinnassa.Tässä ovat lujilla niin miehistö kuin 1976rakennettu aluskin. Translandia on entinenEngshipin Transparaden, josta moni on siirtynytlaivan mukana uudelle omistajalle vanhoinatyöntekijöinä. Nyt kun jäitä on koko matkanajan ja pakkaset paukkuvat, laiva on myöhästellytvälillä milloin jäätymisen milloin jonkinmuun seikan takia. Yöunet jäävät monilta tosivähiin. Keittiö on suljettuna tunnin vuorokaudenmittaan, ja jos ollaan myöhässä, henkilökuntavaihtaa ”lennossa”.Ilta- ja yölähdöt erityisesti ovat täynnärekkakuskeja, trailereita ja muuta lastia kulkeeyli pitkin päivää. Kuudestakymmenestäkahdeksaankymmeneen on keskimääräinenmatkustajajoukko myöhäislähdöillä. Kolmenkeittiöhenkilökuntaan kuuluvan lisäksi laivanpäällä on kolme virolaista talousapulaista,joille maksetaan <strong>Merimies</strong>-<strong>Unioni</strong>n sopimustenmukaista palkkaa. Suurin osa matkustajista onvirolaisia ja itäeurooppalaisia kuskeja.- Kristina Reginalle jäi mieletön määrä vanhoja rakkaitaystäviä, kokki Kirsi Mertala kertoo.tekemisen puutetta.- Meillä kaikki tulee hyvintoimeen keskenään, ei ole mitäänongelmia. Asioihin puututaanennen kuin ongelmia pääsee tulemaankaan,Juha kiittelee.LandegubbeVirostaVirolaissyntyinen Peep Nöggoon työskennellyt puolimatruusinatäällä kolme vuotta. Hän on<strong>Merimies</strong>-<strong>Unioni</strong>n jäsen ja saa<strong>Unioni</strong>n sopimuksen mukaisenpalkan. Kotipaikka on Turussa,mutta hän nauraa olevansa ”landegubbe”Virosta. Syntymäpaikkasijaitsee noin 90 kilometriä Tallinnastaitään.Peep sanoo, että hänelle sopisimelkein paremmin kolmen viikonmittainen törni, sillä kaksi viikkoamenee lomalla niin nopeasti.- Neuvostoaikoina olin vähänaikaa töissä pienessä fiskarissa.Mutta sitten en saanut semmostaviisumia, että sais ajaa ulkomaille,kun mulla on sukulaisia aika paljonulkomailla. Halusin nähdä vähänenemmän maailmaa kuin vainViron rannikkoa, mutta en saanutviisumia. Tämä on ensimmäinenlaiva niiden aikojen jälkeen.Peep on saanut alan koulutuksenaikoinaan Tallinnassa. Välillähän työskenteli maissa ennensiirtymistä suomalaisen työnantajanpalvelukseen.- Kyllä mä tykkään tästä alasta.En usko että jatkan opiskelua. Mätiedän, että jos oon täkkärinä, mullaainakin riittää töitä. Perämiehiäon niin paljon. Matruuseista japoosuista on pulaa. Meillä olikerran harjoittelijoita, joita pyysinvähän jelppaamaan. Ne sanoivat:Ei, ei, - meistä tulee kippareita…, Peep naurahtaa nykyajan meiningille.EläkkeellemaaliskuussaPursimies Auvo Kolehmainen,Ave, on saanut leipänsä mereltämiltei 38 vuoden ajan. Hän pääseeeläkkeelle maaliskuussa ja tämäon toiseksi viimeinen törni.- Olotila alkaa tavallaan olla joaika huojentunut. Huomenna jäänvapaalle ja sitten kahden viikonpäästä takaisin, susirajan lähelläSulkavalla asuva Ave kertoo.Mikä sai 17-vuotiaan nuorenpojan Sulkavalta lähtemään merille?- Leipä. Ei sen kummosempaaollut. Ei mulla ollut mitään romanttisiahaaveita.Ave meni <strong>Suomen</strong> Joutsenelleviideksi kuukaudeksi merikouluun,minkä jälkeen työn oppikäytännössä. Ennen koulua hänei tiennyt merenkulusta mitään.- Enkä tiedä hirveästi vieläkään,Ave velmuilee.Hänen ensimmäinen laivansaoli matkustajalaiva Fennia Merenkurkussa.Sieltä työt jatkuivatFinnlinesin Finneaglella, jokaajoi Jenkkeihin. Ave oli sittenkymmenisen vuotta matkustajalaivoillasekä Effoalla että Borella.Boren aikana Ave ajoi laivanmukana paljon Länsi-Afrikkaan,josta tuotiin Suomeen jalopuuta.Vientitavarana oli kontteja ja uusiaja vanhoja autoja.- Borella olin melkein 27vuotta, sitten ne myi minut. Sielläsanottiin vain, ettei ole tarjota enäätöitä. Vaihdoin silloin Enkulle Tradeniinvanhana työntekijänä, enkähävinnyt mitään, Ave muistelee.Lähes neljänkymmenen työvuodenaikana on nähnyt paljonsuomalaisen merenkulun kehitystä.- Porukkaa on koko ajan vähennettylaivoista ja kyllä tämäalkaa kiirempää olla, ei oo yhtäänturhaa ukkoa. Täytyy ihmetellänäitä veijareita, kuinka ne jaksaatällaisella linjalla, itse päivämiehenätyöskentelevä Ave tuumii.Eläkepäiville Avella ei vielä oletarkkoja suunnitelmia. Vanhassamökissä riittää aina tekemistä.Ave aikoo myös kierrellä ”pappa-Tunturilla” (eli 650-kuutioisellaHondalla) pitkin Suomea tuttujatapaamassa; vierailukutsuja ontullut ystäviltä ja vanhoilta seilauskavereilta.Toiveissa on, ettäsaisi pysyä terveenä.- Suomi on hyvä, kyllä sen ontodennut tässä kulkiessa. Meilläon aika hyvät oltavat täällä. Kyllämeillä on asiat kunnossa kuitenkin,monessa muussa paikassa onpaljon enemmän parannettavaa,Ave miettii.Hän kiittelee laivan hyväähenkeä ja mukavia työkavereitaja arvelee, ettei täällä muuten olisiniin kauan jaksanutkaan. Avellaon ilmiselvästi oma ratkaisevaosuutensa hyvään työilmapiiriin,sen kaveritkin myöntävät. Reiluamerimieshenkeä parhaimmillaan.Kysyttäessä toiveita <strong>Merimies</strong>-<strong>Unioni</strong>in päin tämä liki 38 vuottajäsenenä ollut mies toteaa:- Pitäkää niistä pojista edelleenkinhuolta!AJP5