Esse 36/2012 (pdf) - Espoon seurakuntasanomat

Ääriviivaversioita saa käyttää väritaustaan tai kuvaan upotettuina.esse ❘ Espoon seurakuntasanomat ❘ Perustettu 1972 ❘ www.esse.fi ❘ Tuomiokirkko ❘ Espoonlahti ❘ Leppävaara ❘ Olari ❘ Tapiola ❘ Kauniainen6.9.2012 ❘ esse36.9.2012Pienikin aika on merkityksellinenYhteinen yritysTiesitkö, että sinulla on kymmenittäin työntekijöitä?He ovat hyvin erilaisissa tehtävissä,mutta periaatteessa jokainen heistä pitää huoltaomaisuudestasi – aineellisesta ja henkisestä.Ihan kokoaikaisesti nuo työläiset ja tilukseteivät ole vain sinun käytössäsi. Jaat ne muidenseurakuntasi ja alueesi ihmisten kanssa. Periaateei kuitenkaan muutu.Asuinalueesi keskellä oleva hieno kirkko taikappeli on osaltaan sinun, samoin palveluksessasion nuorisotyönohjaajia, diakoneja, pappeja,vahtimestareita, lastenohjaajia, hallintoassistentteja,kanttoreita ja niin edelleen.Työläistesi tehtävä on toteuttaa yhteisen firmammetoiminta-ajatusta. Sen voi kirjata monellatapaa, mutta annetaan tekojen puhuapuolestaan.Diakoni auttaa niitä, joita kukaan muu eiauta. Pappi seisoo ihmisen rinnalla elämänkorkeimpina hetkinä, mutta myös silloin kunpilvet ovat niin alhaalla, ettei maan ja taivaanrajaa erota. Lastenohjaaja ottaa kerholapsen syliinniin monta kertaa, että tämä uskaltaa astuamukaan yhteiseen leikkiin.Erityisnuorisotyönohjaaja puhuu sateisessakadunkulmassa humaltuneen nuoren kanssa javie hänet kotiin. Retriitin ohjaaja avaa oven aikamatkalleikuisuuteen. Vahtimestari toivottaajokaisen tulijan tervetulleeksi. Kanttorin baritoninostaa kirkon katon ylös. Isännöitsijä pitäähuolen, että katot ja seinät korjataan.Seurakuntien työntekijät ovat kirkon jäsentenpalveluksessa kahdella tavalla. Ensinnäkinkaikki hyvä, mitä seurakunnat tuottavat,on tarjolla ja käytettävissä. Toiseksi kaikki sehyvä, mitä kirkossa työntekijävoimin tehdään,tuotetaan kirkon jäsenten avulla, kirkollisverovaroin.Seurakuntien toiminta on siis sekäsinua varten että sinun lahjoittamaasi.Uskon, toivon ja rakkauden asialla on isojoukko työntekijöitä, Espoossa yli kuusi sataaja Kauniaisissa useampi kymmen. Työntekijöittesipanos on kuitenkin vain pieni osa kirkonelämästä.Seurakunnan muodostavat sen jäsenet. Seurakunnanelämä, työ, on sitä elämää, jota mekaikki kirkon jäsenet arjessamme elämme. Onauttavia käsiä. On kuulevia korvia. On kohtaamisia,jotka tuovat iloa. On rukousta. On sinnikkyyttä,toivoa, yhteishenkeä, näkyä tulevaisuudesta.On armoa.Me kaikki olemme uskon, toivon ja rakkaudenasialla.Urpu Sarlinpäätoimittajaurpu.sarlin@evl.fiUskontotietoa?Suven sydämessä julkistettuperuskoulun tuntijakouudistusnipsautti katsomusaineiltayhden vuosiviikkotunnin pois.Kilpailu aineiden kesken on kovaja tietoa pitäisi monesta asiastasaada. Tietoapa, niin. Mitäpäse koulu muuta voikaan tarjota?5Moni toivoo, että uskonnonsijaan opetettaisiin kaikille yhteistäuskontotietoa. Oppilasoppisi, että muslimit rukoilevatviisi kertaa päivässä ja hindu hautaa vainajan polttamalla.Kohdatessa sitten tiedettäisiin, miten kullakin on tapana.Kaikki tämä käsitellään niin, ettei kenelläkään tule pahamieli, ahdistus, loukattu olo – eikä oikeastaan mikäänmuukaan olo.Eikö lapsella ole oikeus vertailevaan tietoon läpi koko peruskoulun,opetettavasta aineesta riippumatta, jos tämä tievalitaan?Liikunnasta esimerkiksi tulisi liikuntatietoa. Luokassakäsiteltäisiin tasapuolisesti erilaisia liikuntamuotoja. Muttaei kai koulu voi pakottaa liikunnan harjoittamiseen? Nelapset, joita liikunta nappaa tekemiseksi asti, saavat liikkuamielensä mukaan urheiluseuroissa ja kerhoissa. Tasapuolisuudenvuoksi myös liikkumattomuutta olisi opetettavavaihtoehtona liikunnalle.Terveystietoa meillä on, mutta täysin tunnustuksellisestanäkökulmasta opetettuna. Sen voisi korvata ihmiskehonbiologian opetuksella. Jokainen saisi valmiudet tehdä itseomaa terveyttään ja hygieniaansa koskevat ratkaisut aikuisena.Antti RusamaTapiolan seurakunnankirkkoherraantti.rusama@evl.fiSarjassa kirjoittavat Espoonja Kauniaisten seurakuntienkirkkoherrat”Me kaikki olemmeuskon, toivon jarakkauden asialla.”Saarnan tärkein tehtäväKuluneen kesän aikana kävin muutamanasunnuntaina vieraan seurakunnanmessussa. Uusi piirre näyttääolevan, että lukuisten seurakuntaliitostenmyötä messut eivät välttämättäalakaan perinteiseen tapaansunnuntaina aamukymmeneltä.Oli mielenkiintoista seurata, millätavalla messukäytännöt poikkeavatoman seurakuntani Tapiolankäytännöistä.Eniten jäin pohtimaan saarnojensisältöä.Luterilaisen käsityksen mukaansaarnan perimmäisenä tehtävänäon puhtaan evankeliumin julistaminenja opettaminen. EvankeliuminAla-asteella 1970-luvulla meille kaikille työnnettiin ikävälletuoksuva nokkahuilu suuhun. Se kokemus yksin oikeuttaisivaatimaan kokonaan musiikinopetusta pois koulusta.Koulun tulisi toki tarjota tietoa eri musiikkityyleistä jasoittimista, mutta on väärin pakottaa kaikkia soittamaanja laulamaan samoja lauluja vastoin omatuntoa. Kuten kansallislauluatai Marjatta Pokelan kynäilemää lastenlauluaVaarilla on saari. Mitäpä jos jonkun oppilaan vaarilla eiole saarta?Se, että elämä kaikkineen on kokonaisuus, joka arvottaa,tuntuu, liikuttaa ja koskettaa, on hyvä malli myös kouluun.Kukaan ei opi uskonnosta mitään, jos sen yhteisöllisyys,kokemusulottuvuus ja omakohtaisuus nypitään siitä pois.keskus on sanoma Jumalan armahtavastarakkaudesta.Tässä kohden jouduin parinasunnuntaina vähän hämilleni. Enkuullut saarnatuolista evankeliumiavaan jotenkin epäselvää puhetta ihmisenäolemisesta.Kuitenkin saarnan edellä luettiinevankeliumiteksti, joka periaatteessaon saarnan aihe ja lähtökohta.Jokaisella sunnuntailla on myösoma teemansa, joka nousee päiväntekstistä.On totta, että messu koostuumonesta elementistä, eikä saarnaole sen ainoa rakennusaine. Kuitenkinodottaisin saarnalta sellaistaraikasta uskon näköalaa, johon voisiomassa heikkoudessaan tarttua.Viime vuosien ilmiö Suomen kirkossaon uusien jumalanpalvelusyhteisöjensyntyminen kirkon sisälle jamyös kirkon liepeille, usein herätysliikkeidenyhteydessä. Näiden uusienyhteisöjen syntyyn vaikuttavat monettekijät.Jossakin mitassa ymmärrän nuoriaperheitä, jotka etsivät kirkostaelävää sanaa, seurakuntayhteyttäja Jumalan hengen kosketusta, muttaeivät löydä. Silloin tie saattaajohtaa uuteen messuyhteisöön.Näin me olemme kirkkona ja seurakuntanamessuelämän osalta myöskilpailutilanteessa. Jatkuva haaste jaVille TalolaKirjoittaja on tv-toimittaja ja pastori,joka asuu Tillinmäessä.ville.talola@gmail.comrukousaihe on se, millä tavalla vietämmeJumalan kansan juhlaa.Itse en kirkon penkissä istuessaniodota mitään erikoisuuksia. Nykyinenkaava, virret, rukoukset ja vuorolaulutovat aivan paikallaan. Kunvielä löytäisimme yhteisen tahtotilan,seurakuntalaiset ja messun toimittajat,Jumalan kasvojen etsimisenhengen, niin jotakin tapahtuisi.En osaa tarkkaan määritellä, millainensaarna on hyvä tai huono.Eniten olen kokenut saaneeni siunaustapuheesta, jossa on läsnänöyrä jumalakeskeisyys ja avara tarjousKristuksen valmistaman pelastuksenvastaanottamiseen.Tarja Paananen nauttii kävelyretkistä seurakunnan lähimmäispalvelun kautta ystävikseen tulleiden vanhusten kanssa. ”Huonollasäällä liikuntaa saa vaikka kauppakeskuksen käytävillä”, Paananen vinkkaa.Tee toisille niin kuin toivoisititsellesi tehtävän. TarjaPaananen haluaa toteuttaasitä ajatusta. Hän on ollutjo monen vanhuksen lähimmäisenä.Teksti Elina RaunioKuva Jukka GranströmLeppävaaralaisen Tarja Paanasenkiinnostus lähimmäispalveluunheräsi vuosia sittenhänen isänsä sairastuttua.”Vanhempani asuvat viidensadankilometrin päässä. Kun isänParkinsonin tauti eteni, halusinantaa äidilleni välillä vapaata. Olinsilloin työtön, joten minulla olimahdollisuus lähteä auttamaan”,Paananen kertoo.”Se oli antoisaaaikaa – isän kanssatuli puhuttua paljonsellaista, mitä lyhyilläviikonloppuvierailuillaei ollut ehtinytkäydä läpi. Minulletuli myös hyvä mielisiitä, että saatoin helpottaa äitiniomaishoitaja-arkea.”Isän kuoleman jälkeen Paananenpalasi Espooseen ja sai työpaikan.Ajatus ihmisten auttamisestajäi kuitenkin elämään. Kun Essessäoli ilmoitus seurakunnan lähimmäispalvelukurssista,hän oli”Iäkkäät ystäväniovat olleet minullemahtavamalttamiskoulu.”ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa.”Ensin tunsin itseni kurssillakummajaiseksi. Olin keski-ikäinentyössäkävijä ja muut osallistujat minuavanhempia. Tunne meni nopeastiohi kerrottuani oman tarinani.Huomasin että lähimmäispalvelusopii kaiken ikäisille ihmisille.”Malttioppia jarollaattorikouluaSeurakuntien lähimmäispalvelussavapaaehtoinen käy nimetyn ystävänsäluona kerran tai pari kuukaudessa.Tarkoituksena ei ole tehdäauttamistyöstä uuvuttavaa. Ystävyyssinetöidään kirjallisella sopimuksella,jonka myötä vapaaehtoinenon vakuutettu tapaamistenaikana.Tarja Paananen tunnustaa käyvänsäystäviensä luona useammin.”Olen nyt päivätyössä,mutta vapaa-aikaaon runsaasti.Mielestäniystävätapaamiset eivätole mistään pois,päinvastoin, saan itseniistä paljon. Iäkkäätystäväni ovatolleet minulle mahtava malttamiskoulu.Olen oppinut kulkemaan hitaamminja olemaan tuppaamattaomaa apuani liikaa.”Paananen kertoo neuvoneensatänä kesänä uutta ystäväänsä rollaattorinkäyttämisessä.”Monet nostelevat sitä tarpeettomastikynnysten yli. Niissä onpoljin, jolla etupyörät saa nousemaannäppärästi. Sitä ihmettelen,ettei vanhuksia opasteta rollaattorinkanssa liikkumiseen. Se on kuitenkinesimerkiksi huimauksestakärsiville oikein käytettynä hyväapuväline.”Hymyilevät kasvotsäilyvät mielessäTärkeintä lähimmäispalvelussa ontoiselle annettu aika. Kiireetön läsnäolonhetki tuo molemmille osapuolillehyvää mieltä. Keskustelunaiheet voivat liikkua päivän aiheistalapsuusmuistoihin, kevyistäkuulumisista syviin pohdintoihin.”Alzheimeria sairastaneella ystävällänioli kiinnostavia tarinoita,joita hän väsymättä kertoi. Hänenvaimonsa puolestaan oli kiitollinen,että mies sai toisenkin kuuntelijan”,Paananen kertoo.Ensimmäiset ystävänsä hän onjo saatellut hautaan.”Se on tietysti raskasta. He olivattulleet minulle hyvin läheisiksi.Toisaalta jo alkuasetelma on ollutsellainen, ettei yhteisen ajan määräätiedetä.”Paanasta on tukenut Leppävaaranseurakunnan lähimmäispalvelijoidenryhmä, joka kokoontuukuukausittain kertomaan kuulumisiaanja jakamaan tunteitaan.Tarja Paanasen ensimmäinenystävä, yli 90-vuotias rouva on jopoissa, mutta hänen kasvonsa ovatyhä mielessä.”Joka kerta tavatessamme hänenkasvoilleen levisi ilahtunut hymy.”Arkiset taidot riittävätEspoon seurakunnissa on yhteensäyli kaksi sataa lähimmäispalvelunvapaaehtoista. Hesaavat koulutusta, virkistystä jatukea yksilöllisesti ja ryhmissä.Lähimmäispalvelu on seurakunnanystävävälitystä. Siitä eimakseta palkkaa eivätkä siivous,muu kodinhoito tai sairaanhoidollisettoimet kuulu lähimmäisentehtäviin. Tavalliset, arkisetystävätaidot riittävät.Lähimmäispalvelija voi ollaystävänä esimerkiksi kotonatai palvelutalossa asuvalle vanhukselle,kehitysvammaiselle,näkövammaiselle tai maahanmuuttajalle.Hän voi ollatukena masentuneelle, apunaomaishoitajalle tai mummonatai vaarina lapsiperheessä taipäiväkodissa.Leppävaaran seurakunnanlähimmäispalvelutyöstä vastaavadiakoni Riitta Türkmen kertoo,että vapaaehtoisten joukkoakuvaavat ilo, auttamisen halusekä toiveikkuus ja usko paremmasta.”Meidän ryhmässämme onpaljon kypsiä, vahvoja naisia,joista näkyy valtava elämänkokemus– ja muutamia rohkeitamiehiä. Myös miehiä olisi hienoasaada joukkoon lisää.”Lähimmäispalvelutyö sopiikaikissa elämäntilanteissaoleville. Türkmen sanoo, ettäkäytännössä suuri osa kursseillelähtevistä on juuri eläkkeellejäämässä olevia tai vuoden verraneläkkeellä olleita.”Silloin on aikaa ja tilaa uudelle,eikä ikä ole esteenä. Heilleon tärkeää kuulua yhteisöön jatehdä jotakin itselleen mielekästä”,Türkmen tiivistää.Uusi kurssialkamassaToiminnasta kiinnostuneillejärjestetään kahdesti vuodessaLähimmäispalvelun peruskurssi.Kurssilla käsitellään muunmuassa vapaaehtoistyön periaatteita,käytännön toimintaa,vuorovaikutusta sekä vaikeidentilanteiden kohtaamista.Syksyn peruskurssille ilmoittautuminenon meneillään.Se pidetään Leppävaarankirkolla lauantaina 29. syyskuutakello 10–16 sekä torstaina 4. jatiistaina 9. lokakuuta kello 13–17.Kurssi ei velvoita vapaaehtoistyöhön,vaan päätöksen voitehdä kurssin jälkeen. Kurssimaksuon 10 euroa.Ilmoittautuminen: RiittaTürkmen 040 546 5198 tai UllaAuvinen 040 572 5344.Esbo svenska församling ontehnyt vuosia hyvää yhteistyötäPunaisen Ristin ruotsinkielisenosaston kanssa, mutta on kehittämässätänä syksynä Väntjänst–toimintaa. Oma kurssi onsuunnitteilla, ja siitä voi tiedustellaMajvi Andersson-Sjögreniltä,040 531 1044.