2/2011 - Väestöliitto

SisarussuhteetVeljeksetkuin kaksieri marjaaAinokaisena varttunut Hanna Heikkilähämmästyi myöhemmin äitinä, kuinkapaljon hänen kaksi poikaansa haastoivatriitaa keskenään. Erilaisiin veljeksiin onsuhtauduttava ihan omina yksilöinään.Kuva Hanna Heikkilän kotialbumiSaman perheen vesoista kasvaa usein hyvin erilaisia persoonia,vaikka heillä on sama kasvuympäristö. Pienen ihmisen temperamenttisaattaa ilmetä suvun perintönä jo kehdossa, mutta sisaruksiinkohdistetut erilaiset odotukset vaikuttavat luonteenpiirteidenkehittymiseen.Hämeenlinnalaisen Heikkilän perheenpojilla on ikäeroa vain kaksivuotta. Poikien äiti HannaHeikkilä arvelee, että esikoinen kasvoinopeasti isonveljen rooliin, koska pikkuvelioli koliikkivauva ja kärsi usein korvatulehduksista.Avointa mustasukkaisuuttaei niinkään ilmennyt, mutta pojatriitelivät paljon lapsena.– Molemmat pojat kyllä tiesivät tarkkaanmitä nappia painaa, jos halusivattoistansa kiusata. Toisaalta he eivätehkä riidelleet sen enempää kuin muutkaanikäisensä, meillä ei vain ollut mihinverrata, kun olemme mieheni kanssamolemmat ainoita lapsia. Meillä ei olluttaistelukavereita kotona,ja kestikin pitkäänennen kuin opimme”Isoveli Juhotarttuu omaaloitteisestikinimurin varteen,pikkuveliAki saattaapuolestaanvitkastella tovinjos toisenkin.ylipäänsä riitelemäänkuten normaaliin parisuhteeseenkuuluu.Kahden ainoan lapsenavioituminen keskenäänon kasvatustieteilijäElisabeth Schönbeckinmukaan varsintavallista, koska he viestivätsamalla taajuudellaja kokevat kasvaneensasamalla tavalla. Miehensätavoin ja esikoiselletyypillisesti esimiesasemassatyöskenteleväHanna Heikkilä allekirjoittaa oletuksen.Hänestä on vaikea kuvitella puolisoksimonilapsisen perheen poikaa,koska tällä olisi aivan erilainen maailmankuva.– Tosin meidän yhteiselämän alkuei ollut siinä mielessä helppoa, kun meoltiin molemmat niin hyysättyjä, etteiosattu edes pesukonetta käyttää, eikämuitakaan arkipuuhia.Vahingon ei annettu kiertää. Heikkilöidenmolemmat, nykyään 19- ja 21–vuotiaat pojat on opetettu selviämäänkotitöistä ja muutenkin itsenäisiksi nuoriksimiehiksi. Mutta siihen ne poikienyhtäläisyydet Hannan mukaan sittenloppuvatkin. Isoveli Juho tarttuu omaaloitteisestikinimurin varteen, pikkuveliAki saattaa puolestaan vitkastella tovinjos toisenkin.Aki on äitinsä mukaan yltiösosiaalinen,Juho puolestaan hiljainen ja pohdiskeleva.– Juho otti jo pienenä suojelevan isoveljenroolin ja vastuuntuntoisena hänhuolehtii nyt pikkuveljen pärjäämisestäarmeijassa. Aki ei näytä olevan huolissaanmistään ja kokee isoveljen huolehtimisenholhouksena.Nuorena molemmat pojatolivat partiossa, muttajo varhain kiinnostuksetkohdistuivat eri suuntiin.Juho harrasti lumilautailuaja skeittasi, Aki on golfannutpienestä pitäen. KoskaJuho on hyvä tekemään käsillä,hän valitsi äidin mielestäpasselin ammatin levyseppä-hitsaajana.Sen sijaanhäntä hämmästyttääkovasti, että sosiaalisiltataidoiltaan vahva ja boheeminoloinenAki seurasiveljensä jalanjälkiä ja kouluttautuisamalle alalle.– Ehkä Aki valitsi vainsen helpoimman tien, niin ei tarvinnutsen kummemmin miettiä. Minunon kyllä todella vaikea nähdä häntä hitsaamassaarmeijan jälkeen, mutta oikeastaanpojat ovat kyllä aina molemmattienneet mitä tahtovat.Ja ainakin pojat tahtovat pukeutua täysineri tavalla. Isoveli suosii edelleen rentoanuorisotyyliä, farkkuja ja huppareita,pikkuveljen maku on aikuismaisempi,hän viihtyy suorissa housuissa ja kauluspaidassa.l26 Pari&Perhe 2/2011