Akti 3/2010 - Arkistolaitos

akti 3/2010 akti 3/201018 19Ilmatorjuntaa kultasormuksilla?Vuosina 1940–1941 kerättiin Suomessa315 000 kultasormusta. Sormuksillaoli määrä hankkia Suomelle vahvempiilmapuolustus. Mihin isoisän ja -äidinkihlasormukset joutuivat?Lotta Svärd -järjestö, Suomen SosialidemokraattinenTyöläisnaisliitto ja Suomen Ilmapuolustusliittoperustivat yhdessä huhtikuussa 1940 Kultaesineidenkeräystoimikunnan, jonka tehtävänä olikerätä kansalaisilta vapaaehtoisina lahjoituksina kultasormuksiaja muita kultaesineitä. Niiden avulla olitarkoitus tukea rahallisesti Suomen ilmapuolustuksen(hävittäjien ja ilmatorjuntatykkien) hankintoja.Keräyksen valtava tulosKultakeräys päättyi helmikuussa 1941. Keräys tuotti noin315 000 kultasormusta ja noin 20 000 muuta kultaesinettä,joista kertyi yhteensä 1 752 kiloa kultaa. Sormuksistakertyi erilaisia kiviä yli 10 kiloa.Kesällä 1944 valtioneuvosto päätti siirtää Suomen Pankinholveissa säilytetyt kultaesineet Ruotsiin. Kullan sulattaminenkansainvälisesti hyväksyttäviksi harkoiksi tuottiongelmia, samoin kultaesineiden käyttö maksuna sotatarvikkeista.Suomen Pankki myi syksyllä 1945 noin930 kilon kultaerän Ruotsin valtion pankille Suomenvaluuttavarannon kartuttamiseksi. Myynnistä saaduillarahoilla rahoitettiin elintarvikehankintoja. LoputRuotsissa säilytetyistä kultaesineistä (ml. korukivet)myytiin Ruotsiin tai palautettiin Suomeen (noin 225kiloa). Historiallisesti arvokkaimpia lahjakoruja oli joaiemmin myyty edulliseen hintaan Kansallismuseolleja maakuntamuseoille.Kultaesinekeräyksessä käytetyssä julisteessa on esitelty myös vastikesormusmallit.Keräyshanke sai arvovaltaiset suojelijat ja valtavatmittasuhteet. Kultaesineet saattoi viedä lähimpäänpankkiin, josta ne toimitettiin edelleen SuomenPankin holveihin.Lahjoittaja sai rautaisen vastikesormuksen, joitaoli kaksi erilaista. Toinen oli sileä sormus, jossaoli heraldinen ruusu koristeena ja joka tavallisestivaihdettiin kihla- tai vihkisormukseen. Toinenoli ilmapuolustussormus, johon oli kuvattu ilmavoimientunnus, hakaristi, sekä tyylitellyt siivet.Sormusten sisäpinnalle oli kaiverrettu vuosi 1940.Sormukset oli suunnitellut kuvanveistäjä MaunoOittinen.”Isänmaallinen velvollisuus”Suomalaiset innostuivat keräyksestä niin, ettätuntui olevan jokaisen isänmaallinen velvollisuusluopua jostakin kultaesineestään. Eräs leskirouvaPohjois-Karjalasta kirjoitti keräystoimikunnallesaatekirjeessään seuraavasti:”Lähetän tämän kolmannen ja samalla viimeisenkihlasormuksen. Aijoin sen itse pitää muistonani,olihan se vihkisormukseni, ja sen antajaon jo kuollut. Omatuntoni ei kuitenkaan salliminun sitä pitää eikä varmaan vainajakaan sitäsallisi. Toivoisin hartaasti, että asia tulisi jokaiselleaivan omantunnon asiaksi ja aivan jokainensormus lähtisi liikkeelle, niin kauan kun vielä ontilaisuus. Nyt tunnen, että olen tehnyt tässä asiassavelvollisuuteni…”Kultaesinekeräyksen rahallinen tulos oli noin 178 miljoonaamarkkaa. Keräyksen tuotolla ei siis ehditty hankkiailmatorjuntatykkejä eikä hävittäjiä talvi- ja jatkosodan aikaisenpuolustuksen vahvistamiseksi. Toisaalta oli tärkeää saada elintarvikkeitasodan jälkeen syntyneille suurille ikäluokille. Suomeaodottivat myös suuret sotakorvaukset Neuvostoliitolle.Salakuljetusta, huhuja ja selvityksiäKullan siirtämisessä Ruotsiin oli turvauduttava poikkeuksellisiinmenettelyihin. Ulkoasiainministerin sihteeri Johan Anders Segercrantzsiirsi salaisina kuriirikuljetuksina kaikkiaan yli 1 000 kiloakultaa sekä sormusten kiviä ja muita arvoesineitä Tukholmaan.Kulta varastoitiin aluksi Suomen Tukholman lähetystön kellaritiloihinja myöhemmin ruotsalaispankin säilytystiloihin.Sotasensuurin vuoksi keräyskullan kohtalosta ei voitu sodan aikanauutisoida. Sodan jälkeen liikkui huhuja, joiden mukaan kultaolisi kulkeutunut Neuvostoliittoon tai joutunut Suomessa vääriinkäsiin. Kun huhuja ei aktiivisesti kumottu, heräsivät epäilykset,että huhuissa olisi jotain perääkin.Valtioneuvosto asetti vuonna 1950 kahden hengen tutkimustoimikunnanselvittämään kultakeräyksen toteutusta, koska valtiontilintarkastajat olivat sitä toistamiseen vaatineet. Toimikunnanmukaan keräyshanke oli hoidettu asianmukaisesti eikä siinä ollutilmennyt väärinkäytöksiä. Keräyksen tuotto oli tuloutettu valtiontulo- ja menoarvioon valtion satunnaisena tulona.teksti: Markku Leppänen, ylitarkastajaja Ville Vuolle, tutkija, Kansallisarkistokuvat: Kare Salonvaara, arkistosihteeri, KansallisarkistoLahjoittajien tiedotKansallis arkistossaKansallis-arkistossa on kortistokultaesineiden luovuttajista.Kansallisarkistossa säilytetään Kultaesineidenkeräystoimikunnan arkistoa (1940–1941,noin 40 hyllymetriä), johon kuuluu mm. lahjoittajistalaadittu kortisto ja lahjoituksia koskevat kuitit.Kortistosta ja lahjoituskuiteista käy ilmi, mitä isoäititai isoisä lahjoitti: kultasormuksen, kultakellon,rintaneulan tai jotain muuta.Keräystoimikunnan puolustusministeriölle luovuttamistaasiakirjoista löytyy mm. luettelo erilaisistakivistä, joita kansalaiset luovuttivat kultakorujensayhteydessä. Hyvätuloisimmat kansalaiset luovuttivatkeräykseen mm. helmiä, smaragdeja, briljantteja,rubiineja ja topaaseja. Keräyskampanjastaja kerätyn kullan käsittelyvaiheista löytyy tietojamyös Suomen Pankin arkistosta. Rahamuseossavoi katsella Suomi-Filmin tuottamaa lyhytelokuvaakeräyshankkeesta.