OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA? - Opetushallitus

Hannu-Pekka LappalainenOSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Perusopetuksen 6. vuosiluokan suorittaneidenäidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulostenarviointi 2002Oppimistulosten arviointi 4/2003OPETUSHALLITUS

© OpetushallitusTaitto: Sirpa RopponenISBN 952-13-1850-3ISSN 1237-1831Yliopistopaino, Helsinki 2003

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?8 KIRJOITUSTEHTÄVIEN TULOKSET ................................................. 73Kirjoitustaitojen yleistaso .............................................................. 73Kuvan tai tekstin pohjalta laadittu kirje .......................................... 74Oikeinkirjoitus ja tekstin viimeistely ............................................... 799 TAUSTAMUUTTUJIEN YHTEYKSIÄ KOETULOKSIIN .......................... 81Yhteyksiä lukemisen koetuloksiin ................................................... 82Yhteyksiä kielentuntemuksen tehtävien tuloksiin ............................... 83Yhteyksiä kirjoitustehtävien tuloksiin .............................................. 83Oppilaan käsitys itsestään äidinkielen oppijana ja käsityksiäoppiaineen kiinnostavuudesta ja hyödyllisyydestä ........................... 84Yhteyksiä koulun oppilasotoksen keskiarvoon ................................. 8410 TULOSTEN LUOTETTAVUUS ......................................................... 87Koetulos ja oppilaan äidinkielen ja kirjallisuuden arvosana ............. 89Osiot ja arvioinnin yhdenmukaisuus .............................................. 9011 OPPILAIDEN ARVOSANAT .......................................................... 95Völjät arvosanaluokat, erilaiset perusteet tytöille ja pojille ................ 97Arvosana kuvaa vain osaa taitojen hallinnasta ............................... 99Eri kouluissa 7. luokan opintojaan aloittavien todistusarvosanateivät vastaa toisiaan ................................................................. 100Oppilaiden lähtötason erot 7. luokan alussa eri otoskouluissa ........ 102Keskeisiä havaintoja arvosanoista .............................................. 10512 HAVAINTOJA, POHDINTAA JA PÄÄTELMIÄ ................................. 109Keskeiset havainnot ja arvioivat päätelmät................................... 11213 Lähteitä ja kirjallisuutta .............................................................. 115LIITE 1. Perusopetusta antavat suomenkieliset koulut (keväällä 2002)ja arvioinnin otoskoulut .................................................................. 1184

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?TIIVISTELMÄOpetushallitus arvioi alkusyksystä 2002 äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistuloksiaperusopetuksen 6. luokan suorittaneilta. Tiedot kerättiin ositetullaotannalla 98 suomenkielisestä peruskoulusta, jotka edustivat kattavasti eri läänejä,EU-tavoitealueita ja kuntaryhmiä. Oppilaat poimittiin arviointiin kouluissa7. vuosiluokan opintonsa aloittaneista systemaattista tasaväliotantaa käyttäen.Otokseen kuului 4 938 oppilasta, joista 2 497 poikaa ja 2 441 tyttöä.Kaikkiaan arviointitehtäviin vastasi yli 20 % oppilasikäluokasta (N=12 756),sillä arviointiin osallistui myös 7 818 oppilasta 96:ssa otokseen kuulumattomassakoulussa. Näissä koko oppilasikäluokka teki kokeen oppilaitoksen ylläpitäjänjärjestämässä arvioinnissa. Mainittujen koulujen tulokset olivat keskimäärinsamat kuin otoskoulujen oppilailla sekä koko kokeessa että kokeen eriosa-alueilla.Koe sisälsi monentyyppisiä tehtäviä lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon,kielentuntemuksen ja kirjoitustaitojen alalta. Hyviin, kiitettäviin tai erinomaisiintuloksiin pääsi 33 % otoksen oppilaista. Hylätyn tason (heikkoja) suorituksiaoli 8 %:lla oppilaista. Kirjallisuuden, tekstitiedon ja lukemisen taidot olivatheikot 8 %:lla, kielentuntemuksen tiedot ja taidot 15 %:lla ja kirjoitustaidot22 %:lla oppilaista.Osaamisen yleistaso oli tytöillä keskimäärin tyydyttävä (59 % enimmäispisteistä),pojilla kohtalainen (47 %). Tyttöjen ja poikien tulosten erot olivat etenkinkirjoitustehtävissä suuret: joka kolmannen pojan kirjoitustaidot osoittautuivatheikoiksi.Osaamisen taso oli suhteellisen samankaltainen koko maassa. Erot eri lääneissäkouluaan käyvien välillä olivat keskiarvotasolla suurimmillaan kahden prosenttiyksikönsuuruiset. Eri otoskoulujen koepisteiden keskiarvot vaihtelivatkuitenkin 42–67 % maksimipisteistä, joten eri kouluissa 7. luokan äidinkielenja kirjallisuuden opintonsa aloittaneilla oli hyvin eritasoiset perustiedot ja-taidot. Koulujen erot tulivat näkyville ennen muuta kirjoitustaitojen hallinnantason suurena vaihteluna.Lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävistä tytöt selviytyivät keskimäärinhyvin (ratkaisuprosentti 61), pojat tyydyttävästi (ratkaisuprosentti 52). Tytöistä55 % ja pojista 33 % pääsi hyviin tuloksiin näissä tehtävissä. Yleisiä kirjojen jakirjaston käyttöön liittyviä käytänteitä (kuten aakkosjärjestyksen soveltamista)sekä tekstilajeja ja kirjallisuustietoa ei hallittu samantasoisesti kuin lukemista.5

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?resultat i uppgifterna inom detta delområde. Utvärderingsresultaten beträffanderutiner i anslutning till användning av böcker och bibliotek (t.ex. tillämpningenav alfabetisk ordning) var inte lika goda som beträffande läsfärdigheten.Detsamma gällde resultaten i genrekännedom och litteraturkunskap.Nivån inom området språkkännedom var nöjaktig för flickorna (53 %) ochförsvarlig för pojkarna (46 %). Uppgifterna i språkkännedom gav goda resultatför 34 % av flickorna och 20 % av pojkarna. Resultatet var nöjaktigt i frågaom ordförråd och ordklasser och försvarligt i satskännedom. Eleverna hade igenomsnitt hjälpliga färdigheter när det gällde igenkännande av grundläggandebegrepp som t.ex. genitiv.Flickorna fick i genomsnitt ett gott resultat (61 %) i skrivande medan pojkarnasmotsvarande färdigheter var försvarliga (41 %). Nivån på skrivfärdigheternavarierade avsevärt från en skola till en annan. Nivån på läsbarhet, innehåll ochspråkbruk bedömdes i genomsnitt vara nöjaktig, medan färdighetsnivån i frågaom satskonstruktioner och rättskrivning i allmänhet var försvarlig eller hjälplig.Även i den nationella utvärderingen av inlärningsresultaten i modersmål i årskurs6 våren 2000 visade sig rättskrivningen vara det område inom skrivande someleverna behärskade sämst.Många omständigheter i anslutning till arbetsvanorna, läsintresset under fritidenoch attityderna till studierna hade samband med framgången i provet, på liteolika sätt för pojkar och flickor.Aktiva studier i språkkännedom (ordförråd, rättskrivning och grammatik) undermodersmålslektionerna och ett stort läsintresse under fritiden korrelerade medframgång i provet. Däremot fanns det inget samband mellan framgång i provetoch hur ofta eleverna hade arbetat med tidningar och tidskrifter eller lästlitteratur under lektionerna.När eleverna delades in i fyra grupper på basis av läsintresset under fritiden,var provresultaten för den grupp flickor som läste mest 12 procentenheterbättre än för de flickor som läste minst. Motsvarande skillnad för pojkarna var7 procentenheter. När eleverna på motsvarande sätt delades upp i fyra grupperpå basis av hur ofta språkkännedom hade behandlats under modersmålslektionerna,var flickornas provresultat 10 procentenheter bättre och pojkarnas 9procentenheter bättre i sådana grupper som enligt egen utsago hade studeraträttskrivning, ordförråd och grammatik mest än i de grupper som sade sig hafått minst av denna undervisning.9

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?ALKUSANATKäsillä oleva julkaisu kertoo syksyllä 2002 perusopetuksen 7. luokanoppilasotokselle järjestetystä äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arvioinnista:kokeiden toteutuksesta, tehtävistä ja tuloksista. Otoskoulut saivatpikapalautteen koulunsa tuloksista sekä vastaavat valtakunnalliset keskiarvotiedotlokakuussa 2002. Arvioinnin kansalliset tulokset julkaistaan tässä raportissa.Ne tarjoavat syventävää vertailutietoa käyttöön myös niille kouluille,joiden ylläpitäjä käytti koeaineistoa kaikille 7. luokan aloittaneille järjestämässäänoppimistulosten arvioinnissa.Raportti on laadittu sekä kouluille palautteeksi kokeesta että informaatioksikoulutuksen järjestäjille ja päätöksentekijöille. Sen tehtävänä on kertoa, mitkäkokeessa arvioidut äidinkielen taidot hallitaan hyvin, mitkä heikommin, ja esitellä,millainen äidinkielen ja kirjallisuuden osa-alueiden hallinta on 6. vuosiluokanpäättäneillä. Huomiota kiinnitetään myös siihen, miten hyvin oppilaidenlukuvuositodistusten arvosanat ovat vastanneet heidän kokeessa osoittamaansataitotasoa.Arvioinnin yhtenä tärkeänä tehtävänä on palvella koulutuspoliittista päätöksentekoa:raportissa seurataan oppimistulosten rinnalla myös koulutuksen tasaarvontoteutumista niin alueellisesti kuin tyttöjen ja poikien koetulostenperusteellakin. Ruotsinkielisten otoskoulujen oppimistuloksia esitellään erikseenjulkaistavassa raportissa.Hankkeen onnistuminen on vaatinut koetehtäviä suunnitelleiden, esikokeilleidenja toteuttaneiden opettajien, rehtorien ja asiantuntijoiden työpanoksenlisäksi monien mukana olleiden yhteistyötä ja osallistumista. Kokeen suunnitteluesikokeilun pohjalta, toteutus, analyysi ja raportointi eivät olisi olleet mahdollisiailman projektisuunnittelija Anna-Maria Hotarin, osastosihteeri TuijaKoskelan, erikoistutkija Jari Metsämuurosen, erikoistutkija Leena Sadeniemenja tutkimussihteeri Sari Viitalan työpanosta. Erikoistutkija Jorma Kuusela laatitaulukkolaskentaohjelman, jonka avulla opettaja tai rehtori saivat nopeastikoulun käyttöön koulu-, luokka- tai oppilaskohtaiset diagnostiset koetulokset.Harjoittelijat Noora Melaanvuo ja Satu Tuomisto olivat suureksi avuksi Opetushallituksessalaajan koeaineiston käsittelyssä, vastausten erittelyssä sekäraporttiin valittavan näyteaineiston poiminnassa ja kuvailussa.14

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?1 SUUNNITTELU JA OTANTAArvioinnin tarkoituksena oli saada luotettava yleiskuvaoppiaineen osaamisen tasosta perusopetuksen 6. luokansuorittaneilla. Tehtävät laadittiin peruskoulun opetussuunnitelmanperusteiden tavoitteiden mukaan. Arviointi oli luonteeltaansekä summatiivinen että yläluokkien opetuksen suunnittelunkannalta myös diagnostinen. Mukana oli niin peruskuinvaativampiakin tehtäviä lukemisen, kirjallisuus- ja tekstitiedon,kielentuntemuksen ja kirjoittamisen alalta. Koetehtäviensuunnittelussa kiinnitettiin huomiota siihen, että voidaansaada luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia. Tehtäväehdotuksiakokeiltiin etukäteen 22 opettajan opetusryhmissä kaikkiaan669 oppilaalla. Varsinaiseen arviointiin poimittiin mukaankoko maan kouluja edustava 98 suomenkielisen koulunotos. Arviointiin osallistui keskimäärin 50 oppilasta jokaisestaotoskoulusta: pienemmistä kouluista kaikki, keskikokoisistajoka toinen ja suuremmista oppilasikäluokista tasavälein jokakolmas yleisopetuksen oppilas koulun kaikista 7. vuosiluokanoppilaista tehdyn aakkosellisen luettelon mukaisesti.Vuonna 2002 järjestetty äidinkielen oppimistulosten arviointi on osa kansallistaoppimistulosten arviointiohjelmaa. Arvioinnin tarkoituksena on saadaluotettava yleiskuva oppiaineen osaamisen tasosta perusopetuksen 6. luokansuorittaneilla. Perusopetuksen äidinkielen ja kirjallisuuden vähimmäisviikkotunneista80 % sijoittuu oppilaan kuuden ensimmäisen kouluvuoden ajalle.Huomio kiinnittyy keskeisiin suoritustasoa ilmentäviin kohteisiin, jotka kattavatopetussuunnitelman perusteissa määritellyt oppimisen tavoitteet. Tulostenavulla seurataan koulutuksen tasa-arvon toteutumista kiinnittämällä huomiotamm. alueellisiin ja väestöryhmittäisiin näkökohtiin. Arviointien yleisohjeeton annettu julkaisussa Kansallinen oppimistulosten arviointijärjestelmä,jossa on määritelty tehtäväsarjojen suunnittelun, otannan ja kokeiden toteutuksenja koesuoritusten tarkistamisen periaatteet (Opetushallitus 1998a, 11–13). Opetushallitus on arvioinut aikaisemmin perusopetuksen 6. vuosiluokanäidinkielen oppimistuloksia keväällä 2000, jolloin arvioinnin painopiste olioppilaiden kirjoitustaidoissa (Korkeakoski 2001).17

18OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Oppiaine valtakunnallisissa opetussuunnitelmanperusteissaOpetushallituksen vuonna 1994 julkaisemat Peruskoulun opetussuunnitelmanperusteet on pohja, jota tulkiten, muokaten ja täydentäen paikalliset koulujenopetustyötä ohjaavat suunnitelmat on laadittu (POPS, 15). Peruskoulun opetussuunnitelmanperusteissa äidinkieltä pidetään oppiaineena, jolla on päävastuuoppilaiden kielellisistä perustaidoista ja niiden kehittymisestä. Äidinkieli oppiaineenaosaltaan rakentaa oppimaan oppimisen perustaa: “Kieli on maailmanmuuttamista käsitteiksi. Mitä enemmän oppilaalla on käsitteitä hallussaan jamitä paremmin hän ymmärtää niiden välisiä suhteita, sitä paremmin hän pystyykäsitteelliseen ajatteluun.” (POPS, 42.)Oppiainetta pidetään opetussuunnitelman perusteissa ajattelun, itseilmaisun,viestinnän, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumisen sekäkulttuurin siirron ja kehittämisen välineenä. Opiskelun yleistavoitteeksi määritelläänoppilaan itseluottamuksen sekä ilmaisuhalun ja -rohkeuden sekäviestintätaitojen vahvistaminen. Oppiaineen tavoitteena on, että oppilas omaksuukouluvuosinaan vähitellen tietoa kielestä, kirjallisuudesta ja kulttuuristasekä saa kirjallisuutta lukemalla aineksia tunne-elämänsä ja maailmankuvansakehittämiseen.Opetussuunnitelman perusteissa opiskelun tavoitteiksi ja keskeisiksi sisällöiksiala-asteella on määritelty oppilaan ilmaisukyvyn kehittyminen, monipuolistenelämyksien ja kokemuksien saaminen kirjallisuuden, teatterin ja medioidenvälityksellä sekä ohjautuminen kielen eri ilmenemismuotojen havainnointiinja tarkasteluun sekä sujuvan luku- ja kirjoitustaidon oppiminen.Opetussuunnitelman perusteiden mukaan ala-asteen suorittaneilla oppilailla on* halua, rohkeutta ja taitoa ilmaista itseään ja ajatuksiaanmonipuolisesti sekä suullisesti että kirjallisesti* kehittyneitä vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja* tottumusta kirjoitetun kielimuodon käyttämiseen* kirjallisuuden, teatterin ja median välittämiä kokemuksia,jotka ovat laajentaneet heidän mielikuvitustaan jamaailmankuvaansa ja antaneet ilmaisun virikkeitä jaajattelun aineksia* lukuhalua ja -harrastusta, ja he ovat tutustuneetmonipuolisesti lapsille ja nuorille kirjoitettuunkirjallisuuteen* tutkijanmieltä ja kiinnostusta kielen ilmiöitä kohtaan,tietoisuutta kielestä

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?* tietoa siitä, miten suomen kieltä käytetään eri tilanteissa* ymmärrystä puhutun ja kirjoitetun kielen suhteesta* toimivia kuuntelu-, puhe-, luku- ja kirjoitusstrategioita* aktiivisuutta kirjastonkäyttäjinä ja tottumusta myös eriviestintävälineiden käyttämiseen* kehittyneitä oppimaan oppimisen taitoja sekä* niin sujuva luku- ja kirjoitustaito, että ala-asteentavoitteet voidaan niiden varassa saavuttaa.Opetussuunnitelman perusteissa mainitaan lukuisia esimerkkejä eri puolista,joita äidinkielen taitojen kehittymiseen liittyy. Tällaisia ovat mm. kirjastonkäyttötaito,lukuhalun viriäminen, kirjoitelmien suunnittelu ja muokkaaminen ja käsialanvarmentuminen. Luku- ja kirjoitustekniikkaa sekä muita lukemisen jakirjoittamisen taitoja syvennetään läpi peruskoulun.Arvioinnin suunnitteluKansallinen oppimistulosten arviointijärjestelmä edellyttää, että arviointikohdennetaan keskeisten tietojen ja taitojen osaamiseen ja järjestetään eritasoisiatehtäviä käyttäen. Tehtävien suunnittelussa ja arvioinnissa kiinnitetään erityistähuomiota siihen, että voidaan saada luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia.Tehtäväsarjat esitestataan harkinnanvaraisesti valituissa kouluissa. (Opetushallitus1998a, 1998b.)Opetushallitus kutsui arviointia suunnittelevaan asiantuntijaryhmään marraskuussa2001 professori Irina Buchbergerin (Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos),opetusneuvos Hannu-Pekka Lappalaisen (Opetushallitus),dosentti Marja-Liisa Pynnösen (Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitos),professori Patrik Scheininin (Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitos),erikoissuunnittelija Chris Silverströmin (Opetushallitus) ja äidinkielendidaktiikan lehtori Ria Heilä-Ylikallion (Åbo Akademin opettajankoulutuslaitos).Työryhmän sihteerin tehtäviä hoitivat projektisuunnittelijat Anna-MariaHotari, Anna Lyra-Katz ja Annika Sahi Opetushallituksesta.Koetehtävien laatijoiksi kutsuttiin suomen- ja ruotsinkielisissä kouluissa äidinkieltäja kirjallisuutta opettavia luokan- ja aineenopettajia, jotka laativattehtäväehdotuksia esikokeiltavaksi. Opettaja Markku Aalto (Lappeenranta),lehtori Liisa Arvonen (Lempäälä), lehtori Heli Hartikainen (Lappeenranta),lehtori Ria Heilä-Ylikallio (Vaasa), lehtori Ellinor Hellman (Helsinki), opettajaCamilla Lindholm (Inkoo), lehtori Monica Laggnäs (Pedersöre) ja dosenttiMarja-Liisa Pynnönen (Tampere) laativat kokeiltaviksi suuren määrän koetehtäviä.Tehtäväsarjan suunnitteluvaiheessa kuultiin diagnostisen arvioinninasiantuntijana opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvosta (Opetushallitus).19

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Asiantuntijaryhmä päätti, että oppilaiden koetehtävien laadinnassa lähdetäänliikkeelle peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa (POPS, 42–46) asetetuistatavoitteista ja että arviointi on luonteeltaan sekä summatiivinen ettäperusopetuksen yläluokkien opetuksen suunnittelun kannalta myös diagnostinen.Kun arviointi päätettiin järjestää 7. luokan alussa alkusyksyllä, sen laadinnassavoitiin ottaa huomioon mahdollisuus kokonaiskuvan saamiseen kuuden ensimmäisenperuskouluvuoden aikana opituista perustiedoista ja -taidoista. Samallavoitiin kerätä diagnostista informaatiota perusopetuksen 7.–9. vuosiluokanopetusta ajatellen, jolloin aineenopetuksen käyttöön saataisiin luotettavaaajantasaista tietoa koulukohtaisen suunnittelun perustaksi. Arvioinnissakäytettävät tehtävät päätettiin laatia niin, että mukaan tuli sekä perus- että vaativampiatehtäviä lukemisen, kirjallisuus- ja tekstitiedon, kielentuntemuksen jakirjoittamisen alalta. Tehtävien pohjana päätettiin käyttää erityyppisiä tekstejä,joita oppilaat lukevat ennen tehtäviin vastaamista.Koealueen täsmentämisessä perehdyttiin opetussuunnitelman perusteiden lisäksimm. oppimateriaaleihin, ala-asteen lukutesteihin sekä Äidinkielen opettajainliiton, Opetushallituksen ja Luokanopettajaliiton vuonna 2001 julkaisemaanaineistoon. Mainitussa virikeaineistossa (Lukujuttu, 2001) on esitetty niinlukemiseen, kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyviä kuin peruskieliopin jaoikeinkirjoituksen oppisisältöjä perusopetuksen eri luokkatasoilla. Eri osa-alueillelaadittiin helppoja ja vaikeampia koetehtäviä niin, että kukin osio liittyiyhteen tai useampaan peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden tavoitelauseista.Kokeiltaviksi laadittiin kaikkiaan 132 suomenkielistä koetehtävää. Tehtävätliittyivät sekä arvioitavien osa-alueiden pääsisältöihin että tiedon hakemiseen,termien ja käyttökonventioiden tuntemukseen, tiedon soveltavaankäyttöön ja päättelyyn tai jäsentävien periaatteiden ymmärtämiseen.EsikokeiluTehtäväehdotuksia kokeiltiin seitsemässä koulussa maaliskuussa 2002. Kokeilussaoli mukana 669 oppilasta 22 opettajan 6. ja 7. luokan opetusryhmistä erilääneissä ja erityyppisissä kunnissa. Seitsemäsluokkalaisten koevastauksia saatiin427, kuudesluokkalaisten 242. Tehtävistä saatavat kokonaispisteet korreloivateri tehtäväsarjoissa oppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanankanssa tasolla 0,66–0,76.20

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Esikokeilun perusteella voitiin päätellä, että tunnin aika riittäisi sekä tekstiaineistonlukemiseen että tarvittavan taustainformaation keräämiseen oppilailta.Opettajien palaute oli yleislinjaltaan varsin myönteinen. Palautelomakkeentäytti 22 opettajaa, lisäksi kouluista tuli neljä erillistä hieman laajempaa raporttia.Opettajilta meni aikaa pisteitykseen ja tehtävien arviointiin kaikkiaan yhtäkoevastausta kohti keskimäärin 12 ±2 minuuttia. Opettajista 65 % pitiesikokeilun tehtäväsarjaa vaikeustasoltaan sopivana, 35 % helppona.Esikokeilukouluissa käytettiin kolmenlaisia koetehtäväversioita, joissa oli myösyhteisiä osioita. Esikokeilun jälkeen arviointiin muokattiin vielä yhteisiä tehtäviäkäytettäviksi suomen- ja ruotsinkielisten koulujen tehtäväsarjoissa. Samallapyrittiin vakiinnuttamaan tehtäväsarjojen vaikeustasoa niin, että ratkaisuprosenttisijoittuisi keskimäärin välille 50–60 % enimmäispisteistä.Otokseen tulleet koulutArviointiin poimittiin mukaan koko maan kouluja edustava 98 suomenkielisenkoulun otos. Otantaa tehtäessä otettiin huomioon alueellisen edustavuudenlisäksi asutusrakenne, kuntaryhmä sekä koulun koko. Ensimmäisessäosituksessa suomenkielisten koulujen määrä suhteutettiin lääneittäin tasaisestioppilasikäluokan kokoon.Toisen osituksen yhteydessä oppilaitokset suhteutettiin kussakin läänissä edustettuinaolleisiin Suomen EU-alueohjelmien tavoitealueisiin, jotka ilmentävättaloudellisia ja elinkeinorakenteen eroja maan eri osissa. Alueet merkittiin TilastokeskuksenOppilaitosrekisterin 2000 tunnuksin. Osituksessa 0-tunnuksellamerkitty alue ei kuulunut lainkaan aluetuen piiriin (30 % kouluista). Tunnuksella1 merkittiin niitä Pohjois- ja Itä-Suomen alueita, joilla edistetään kehityksessäjälkeen jääneiden seutujen kehittämistä ja rakenteellista muutosta(29 % kouluista). Ykköstukea saava alue kattaa noin viidenneksen Suomenväestöstä. 2-tunnuksella puolestaan merkittiin alueita, jotka ovat toisen tavoiteohjelmanpiirissä: Tavoite 2 -ohjelma pyrkii rakennemuutoksesta kärsivienLänsi- ja Etelä-Suomen maaseutu- ja kaupunkialueiden kehittämiseen. Tavoitealueella2 asuu 31 % maan väestöstä; kouluista tällä tavoitealueella sijaitsee32 %. Tunnuksella 4 merkittiin Euroopan aluekehitysrahastosta siirtymäkaudentukea saavia alueita, joilla asuu 9 % maan väestöstä. Myös 9 % suomenkielisistäkouluista sijaitsee tällä alueella.21

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kolmannessa osituksessa oli mukana asutusrakenne: otettiin huomioon koulujenlukumäärä kaupunki-, taajama- ja maaseutualueilla edellä mainittujentavoitealueiden osalta. Edellä kuvatussa kolmessa vaiheessa syntyneistä ositteistapoimittiin perusopetuksen 7.–9. vuosiluokkien opetusta antavista oppilaitoksistasuomenkieliseen äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arviointiinsatunnaisesti 98 suomenkielistä koulua, joissa oli 7. luokan yleisopetuksenoppilaita. Kaksi koulua ei kyennyt järjestämään arviointia samanaikaisestimuiden koulujen kanssa. Lopulliseen otokseen poimittiin näiden tilalleositteisiin sopivat varakoulut, joten kansallisen arvioinnin otoskoulujen määräoli toteutuneessakin otoksessa 98. (Liite 1.)KUVIO 1. 7.–9. vuosiluokkien perusopetusta antavia suomenkielisiä koulujakaikkiaan.22

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 2. Otoksen suomenkielisten koulujen lukumäärä.Otanta koulun sisälläOppilaitoksille tiedotettiin arvioinnista maaliskuussa 2002, ja otokseen poimittujenoppilaitosten rehtorit vahvistivat huhtikuussa 2002 koulun osallistumisenarviointiin. Otoskoulut tilasivat Opetushallituksesta koeaineistoa kaikkiaan8 941 oppilaalle, ja 97 % kouluista (95 koulua) järjesti kokeen kokooppilasikäluokalleen. Otoksen lisäksi kaikkiaan 8 600 oppilaalle toimitettiinkoetehtäviä koulun tai kunnan järjestämään oppimistulosarviointiin 96 otokseenkuulumattoman kouluun, joten kokeen teki 1.10.2002 kaikkiaan lähesneljäsosa suomenkielisestä yleisopetuksessa opiskelevasta ikäluokasta.Tämän arvioinnin tulokset ja analyysit perustuvat otoskoulujen oppilaiden koesuorituksiin.Kansallisen arvioinnin piiriin tulleet oppilaat valittiin otoskouluissasystemaattista tasaväliotantaa käyttäen. Kouluista, joiden 7. luokkien oppilasmääräoli korkeitaan 70, otettiin mukaan kaikki 7. luokan oppilaat. Mikäli oppilaitaoli 71–150, otettiin mukaan joka toinen 7.-luokkalainen. Mikäli 7. luokillaoli yli 150 oppilasta, otantaan poimittiin 7.-luokkalaisista tasavälein jokakolmas kaikista koulun 7.-luokkalaisista tehdyn aakkosellisen luettelon perusteella.Otannan ulkopuolelle jätettiin mukautetun opetussuunnitelman mukaanopiskelevat sekä ne, jotka eivät opiskelleet suomea äidinkielenä tai jotka pitkäaikaisensairautensa tai vammansa vuoksi eivät voineet osallistua kokeeseen.Opetushallitus antoi ohjeet otannan käytännön järjestelyistä kirjeessä oppilai-23

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?tosten rehtoreille elokuussa 2002. Koulut saivat koemateriaalin sekä koettavalvovien ja tehtäviä arvioivien opettajien ohjeet noin viikkoa ennen varsinaistakoetta.Toteutuneeseen otokseen kuului lähes 9 % maan 57 393 suomenkielisestä 7.vuosiluokan yleisopetuksen oppilaasta. Otoskoko kouluittain oli keskimäärin50 oppilasta (vaihteluväli 2–73). Pisteitetyt koetulokset saatiin 4 938oppilaalta (2 497 poikaa, 2 441 tyttöä).KUVIO 3. Otosoppilaiden jakauma lääneittäin.24

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?2 KOULUJA, OPETUSTA JA OPPILAITAKOSKEVAA TAUSTATIETOASeitsemännen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaanaloittaneiden tieto- ja taitotaso on vuosina 2000–2002 ollutaineenopettajien käsityksen mukaan keskimäärin tyydyttävä.Aineenopettajien arvion mukaan 6. luokan päättäneillä vuorovaikutus-ja yhteistyötaidot, lukemisen taidot, lukuhalu ja-harrastus sekä aktiivisuus kirjaston käyttämiseen ovat yleensähieman paremmin kehittyneet, kun taas kiinnostus tekstien jakielen ilmaisuvarojen tutkimiseen ja kiinnostus kielen ilmiöitäkohtaan, kieltä koskeva tietämys sekä oppimaan oppimisentaidot eivät yleensä ole yhtä hyvää tasoa.Oppilaiden 6. luokan lukuvuositodistusten arvosanojen perusteella73 % kaikista oppilaista oli saavuttanut ala-asteenpäättövaiheessa hyvät, kiitettävät tai erinomaiset äidinkielentaidot.Valtaosalle oppilaita (80 %) oli 5.–6. luokkien opintojen perusteellamuodostunut myönteinen käsitys oppiaineen hyödyllisyydestä.Sen sijaan ainoastaan 46 %:lla oppilaista oli myönteinenkäsitys oppiaineen kiinnostavuudesta tai mahdollisuuksistaanäidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijana. Tytöistä 66 %kertoi opiskelleensa mielellään äidinkieltä ja kirjallisuutta,pojista vain 39 %. Tytöistä 55 % oli sitä mieltä, että oppiaineessaon yleensä ollut kiinnostavia tehtäviä, pojista 35 %oli samalla kannalla.Rehtorien antamaa tietoaOtoskoulujen yleisopetuksen 7. luokalla oli lukuvuoden alussa 2–205, keskimäärin93 oppilasta. Joka viidennessä otoskoulussa oli myös perusopetuksen6. vuosiluokkia; äidinkielen ja kirjallisuuden opetus oli näillä luokilla valtaosinluokanopettajien antamaa. Otoskouluissa oli syksyllä 2002 keskimäärin 4–5(vähimmillään yksi, enimmillään kymmenen) äidinkielen ja kirjallisuuden opetusryhmää7. vuosiluokalla.25

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Oppiaineen viikkotuntimäärä syksyllä 2002 oli otoskouluissa yleisimmin kolmeviikkotuntia 7. luokalla (75 % kouluista), samoin 8:nnella (69 %:ssa kouluja)ja 9. luokalla (83 %:ssa kouluja). Äidinkielen ja kirjallisuuden kokonaistuntimäärä7.–9. luokilla oli syksyllä 2002 otoskouluissa keskimäärin 8,5(vaihteluväli 8–10).Työjärjestys on perustunut jaksolukuun 78 %:ssa otoskouluja. Yli puolessajaksotusta noudattavista oppilaitoksista noudatettiin viiden jakson lukujärjestystä,toiseksi yleisin käytäntö oli neljän jakson järjestelmä. Jaksotuskäytännötvaihtelivat 2–6 (6 tai useampia jaksoja) lukuvuodessa. Kouluista42 % ilmoitti oppilaiden saavan 7.–9. luokilla kaikissa jaksoissa äidinkielen jakirjallisuuden opetusta.Rehtorien ilmoituksen perusteella tilanpuute haittaa äidinkielen ja kirjallisuudenopetusta joka kuudennessa koulussa (17 %), tilat ovat riittävät kahdessakolmasosassa kouluja (66 %) ja erittäin hyvät joka kuudennessa oppilaitoksessa(16 %). Kouluista 40 % on peruskorjauksen tarpeessa melko tai erittäin paljon,18 % jonkin verran ja 42 % tarvitsee peruskorjausta hyvin vähän tai eilainkaan.Opettajien antamaa tietoaArviointia kouluissaan järjestämässä olleet 211 opettajaa vastasivat kyselyyn,josta saatiin mm. oppiaineen opiskelun keskeisten sisältöjen toteutumiseenliittyvää tietoa. Kysymyksiin vastasi 1–4 opettajaa kaikkiaan 98 koulusta, keskimäärinkaksi koulua kohden. Koulun vastaukset oli koottu yhteisellevastauslomakkeelle.Opettajat esittivät havaintojaan 7. luokan opetukseen vuosina 2000–2002 tulleidenoppilaiden taitotasosta opetussuunnitelman perusteissa mainituilla oppiaineenkeskeisillä osa-alueilla. Yleensä tieto- ja taitotaso arvioitiin keskimäärintyydyttäväksi. Keskimääräistä hieman paremmin oppilaat hallitsevatopettajien arvion mukaan seuraavia alueita: sujuva lukutekniikka ja muut lukemisentaidot, aktiivisuus kirjaston käyttämiseen, lukuhalu ja -harrastus sekävuorovaikutus- ja yhteistyötaidot.Oppilaiden vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot arvioitiin hyväksi tai kiitettäväksi54 %:ssa opettajien vastauksista, lukutekniikka ja muut lukemisen taidot vastaavasti43 %:ssa. Myös oppilaiden aktiivisuus kirjaston käyttäjinä (39 %) jalukuhalu ja -harrastus (38 %) oli monissa kouluissa arvioitu keskimäärin ainakinhyvätasoisiksi.26

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Keskimääräistä hieman heikompaa 6. luokan päättäneillä oppilailla on opettajienkäsityksen mukaan valmius tekstien ja kielen ilmaisuvarojen tutkimiseen,kiinnostus kielen ilmiöitä kohtaan, oppimaan oppimisen taito ja kieltä koskevatietämys.Myös kirjoitusstrategiat, puhutun ja kirjoitetun kielen suhteen ymmärtäminensekä tiedot suomen kielen vaihtelusta eri viestintätilanteissa ja kirjoitetun kielenkäyttötottumukset olivat osa-alueita, joissa oppilaiden taitotaso useammassakuin 80 %:ssa kouluja arvioitiin korkeintaan tyydyttäväksi.Huomattava osa oppilaista hallitsee eräiden oppiaineen osa-alueiden tavoitteitaenintään kohtalaisesti. Joka kolmanteen kouluun oppilaat ovat tulleetopettajien käsityksen mukaan sellaisina, että heillä on vain korkeintaan kohtalaisetperustiedot suomen kielen vaihtelusta eri viestintätilanteissa. Yhtä useinoppilaiden kiinnostus kielen ilmiöitä kohtaan ja valmius tekstien ja kielenilmaisuvarojen tutkimiseen on jäänyt kehittymättä tyydyttävälle tasolle. Jokaneljänteen kouluun tulee oppilaita, jotka eivät 7. luokan alussa vielä ymmärräpuhutun ja kirjoitetun kielen suhdetta opettajien arvion mukaan keskimäärintyydyttävän tasoisesti.Opettajat olivat tehneet lukuvuonna 2001–2002 yhteistyötä perusopetuksen5.–6.-luokkalaisille äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavien kanssa ei lainkaan(56 %), hyvin vähän (36 %), jonkin verran (9 %), paljon tai erittäin paljon (1 %).27

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 4. Opettajien arvio oppilaiden taitotasosta 7. luokan alussa.28

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Opettajien kommentteja kokeesta ja arvioinnin järjestelyistä“ Tällainen monipuolinen arviointikoe osoittautui tarpeelliseksi:Saimme selville oppilaiden lähtötason. Yllätykseksemmehuomasimme suuren eron kokeen arvosanan jatodistuksessa olevan äidinkielen ja kirjallisuuden arvosananvälillä.””Ei mitannut keskitason taitajien osaamista.”” - - - hyvä ja monipuolinen koe.””Koe oli neuroottisen pikkutarkasti ohjelmoitu.””Kiitos kiinnostavasta ja nopeasta palautteesta, joka auttaaopetuksen suunnittelussa.””Sablonit mukaan.”Opettajien kysymykset ja kommentit kokeesta koskivat yleensä kokeen käytännöntoteutusta (koeaikaa, koevihkoja ja vastauslomakkeita), yksittäistenavotehtävien pisteitystä ja siihen liittyvää työmäärää. Opettajien mielestä arviointivei koulun työaikaa liian monta tai aivan liian monta oppituntia (28 %),hieman liian monta oppituntia (31 %) tai sopivasti (41 %).Otoskoulujen opettajien käsityksen mukaan 7. luokan alussa pidetty koe olikokonaisuudessaan oppilaille sopiva (57 %), vaikea (39 %) tai erittäin vaikea(4 %). Kokeen tehtävät vastasivat opettajien mielestä opetussuunnitelman tavoitteitahuonosti tai erittäin huonosti (6 %), kohtuullisesti (49 %), hyvin taierittäin hyvin (42 %). Tehtävät sopivat vaikeustasoltaan 7. luokan alkuun opettajienkäsityksen mukaan huonosti tai erittäin huonosti (11 %), kohtuullisesti(52 %), hyvin tai erittäin hyvin (36 %).Opettajat pitivät kokeen järjestely- ja arviointiohjeita melko riittämättöminä(10 %), kohtuullisina (29 %), riittävinä tai melko riittävinä (61 %).29

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Oppilailta saatua tietoaOtokseen kuuluneiden oppilaiden äidinkieli oli 99 %:lla suomi, 0,3 %:lla ruotsija 0,7 %:lla jokin muu kieli. Oppilaiden kotona puhuttiin yleensä vain suomea(96 %), 4 %:lla koti oli kaksikielinen. Oppilaista 97 % ilmoitti asuneensa Suomessasyntymästään saakka. Lisäksi 2 % vastaajista oli asunut Suomessa kokokoulunkäyntinsä (vuosiluokat 1–6) ajan.Oppilailta kysyttiin, kuinka moni eri opettaja oli opettanut heille äidinkieltäala-asteella (1.–6. luokilla). Vastaajista 9 %:lla oli ollut yksi, 22 %:lla kaksi,33 %:lla kolme ja 36 %:lla neljä tai useampia opettajia.Joka neljäs oppilas (27 %) kertoi saaneensa säännöllistä ohjausta (erityisopetusta)puhe-, luku- tai kirjoitusvaikeuksien vuoksi yhtenä tai kahtena vuotena, 2 %mainitsi saaneensa sitä kautta kouluajan. Tytöistä 23 %, pojista 35 % oli saanuttällaista erityisopetusta ainakin yhtenä kouluvuonna.Oppilaan äidinkielen ja kirjallisuuden arvosana oli ollut otosoppilailla 6. luokanlukuvuositodistuksessa 1 keskimäärin 8,07 (pojilla 7,70, tytöillä 8,45). Kokoikäluokan vastaavien arvosanojen keskiarvo sijoittuu 99 %:n todennäköisyydellävälille 8,04–8,10 (pojilla 7,66–7,74, tytöillä 8,42–8,49).Arvosana viisi oli ollut 1 %:lla oppilaista, arvosana kuusi 6 %:lla. Joka viidennenoppilaan arvosana oli ollut seitsemän, useamman kuin joka kolmannen(35 %) kahdeksan, joka kolmannen (33 %) yhdeksän. Arvosana kymmenenoli noin 5 %:lla. Arvosanoja on annettu keskittyneesti niin, että 88 % oppilaistaon saanut jonkin arvosanoista 7, 8 tai 9. 2 Tytöillä yleisin arvosana oli kiitettävä(9), pojilla hyvä (8). 6. luokan keväällä annettujen arvosanojen perusteella73 % oppilaista on saavuttanut ala-asteen päättövaiheessa hyvät, kiitettävät taierinomaiset äidinkielen taidot.____________________1Opettajat tarkastivat oppilaiden antamat arvosanatiedot oppilaskorteilta tai oppilaiden saamistatodistuksista.2Vuonna 1999 arvosanoja annettiin 5. luokan päättövaiheessa samaan tapaan. Vuonna 1999oppilaille annettujen äidinkielen arvosanojen keskiarvo oli 8,0. (Korkeakoski 2001, 82–83).30

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 5. Oppilaiden 6. luokan kevättodistukseen saamat äidinkielen jakirjallisuuden arvosanat.Opetuksen sisällötOppilaita pyydettiin palauttamaan mieleen 6. luokan äidinkielen ja kirjallisuudenoppituntien sisältöjä. Tekstien kirjoittamista (kertomuksia, aineita, tarinoitajne.), oppikirjan lukemista sekä kielentuntemuksen opetusta oli oppilaidenkäsityksen mukaan ollut suhteellisen usein, kun taas erilaiseen puheviestintääntotuttelua, dramatisointeja, päivänavauksia, haastatteluja, mikrofonin, nauhurintai videokameran käytön harjoittelua sekä esimerkiksi tieto- ja sanakirjojenja hakuteosten parissa työskentelyä oli ollut harvemmin. (Kuvio 6.)Tyttöjen ja poikien käsitykset olivat hyvin samansuuntaiset; ainoastaan dramatisointejatai näytelmiä, lehtien parissa työskentelyä, tekstien kirjoittamista ja kielentuntemuksenopetusta oli äidinkielen tunneilla ollut tyttöjen mielestä hieman useammin kuin poikienkäsityksen mukaan. Dramatisointeja, nukketeatteria tai näytelmiä sekä tietokirjojenja hakuteosten parissa työskentelyä oli harrastettu kaupunkimaisten kuntienkouluissa hieman vähemmän kuin muissa kuntaryhmissä. Taajamatyyppisten kuntienkouluissa oli puolestaan käytetty tietokonetta ja Internetiä 6. luokan äidinkielentunneilla hieman useammin kuin maaseudun kouluissa.31

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Ainakin kahdella kolmasosalla oppilaista oli sellainen käsitys, että 6. luokan äidinkielentunneilla oli ollut usein tai hyvin usein joko oppikirjan lukemista ja tehtäviäsiitä tai tekstien kirjoittamista (kertomuksia, aineita, tarinoita, sanelujajne.) tai kielentuntemuksen opetusta (kielioppia, oikeinkirjoitusta, sanastoa).Joka viidennellä oppilaalla oli ollut usein tai hyvin usein jotakin seuraavista: kaunokirjallisuudenlukemista, tietokoneen ja Internetin käyttöä, keskusteluja javäittelyjä, selkeän äänenkäytön, kuuntelun ja puhumisen harjoituksia taidramatisointeja, nukketeatteria tai näytelmiä.Joka kymmenes oppilas oli 6. luokan äidinkielen tunneilla työskennellyt usein taihyvin usein tieto- ja sanakirjojen ja hakuteosten tai sanoma- ja aikakauslehtienparissa tai katsellut videoita, filmejä ja televisiota tai harjoitellut mikrofonin,nauhurin tai videokameran käyttöä päivänavausten, haastattelujen tms. suullistenesitysten yhteydessä.32

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 6. Oppilaiden käsityksiä äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla 6.luokalla käsitellyistä asioista. Kuviossa alimpana näkyvät oppisisällöt ovat niitä,joita oppilaiden vastauksissa mainittiin eniten äidinkielen tunneillajoskus, usein tai hyvin usein esillä olleiden sisältöjen ryhmissä.33

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Oppilailta kysyttiin myös kirjoituksista, joita he olivat laatineet 5. ja 6. luokallaäidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen yhteydessä. Opettaja on edellyttänytoppilaan kirjoittavan ensin tekstiin luonnoksen ja vasta sitten lopullisen versionoppilaiden käsityksen mukaan joka kerta (alle 3 %), joskus (22 %) tai harvoin(37 %) – 39 %:lta oppilaista ei ollut koskaan edellytetty tekstin luonnosteluaennen lopullisen version laadintaa. Kun oppilaan 5.–6. luokilla kirjoittamiatekstejä on arvioitu, opettaja on merkinnyt teksteihin muutosehdotuksia (taisellaisia kohtia, joita oppilaan tulisi korjata) joka kerta (8 %), useimmiten(21 %), silloin tällöin (37 %) tai melko harvoin (20 %) – 14 %:lle oppilaista eiollut tehty muutosehdotuksia lainkaan.Eri otoskouluissa 7. luokan opintojaan aloittavien välillä tuli näkyville suuriaeroja siinä, missä määrin oppilaat olivat tottuneet 5. ja 6. luokan äidinkielen jakirjallisuuden opintojensa yhteydessä luonnostelemaan kirjoituksiaan ennenlopullisten tekstien laatimista.Oppilaat kertoivat lainaavansa kirjoja koulun kirjastosta tai muusta kirjastostavapaa-ajan lukemista varten useita kertoja kuukaudessa (21 %), noin kerrankuukaudessa (31 %) tai muutaman kerran vuodessa (36 %). Oppilaista 12 % eilainannut kirjoja koskaan tai lainasi tuskin koskaan. 52 % vastaajista mainitsilainaavansa kirjoja vähintään kerran kuukaudessa (pojista 28 %, tytöistä76 %) 3 .Muita kuin oppikirjoja oppilaat ilmoittivat lukevansa vapaa-aikana keskimäärinkuukausittain ei yhtään (20 %), yhden kirjan (35 %), kaksi (18 %), kolme(11 %) tai neljä tai useampia kirjoja (16 %).Oppilaiden käsityksiä ja asenteitaOppilaat ottivat myös kantaa oppiaineen opiskelua ja taitojaan koskeviinväittämiin, joilla selvitettiin heidän käsitystään mahdollisuuksistaan äidinkielenja kirjallisuuden oppijoina ja heidän suhtautumistaan opiskeluun. Oppilaatvastasivat tähänkin kyselyyn ennen varsinaisten koetehtävien suorittamista.____________________3Luku on hieman suurempi kuin 15-vuotiaiden osalta on raportoitu (Linnakylä 2002, 161–162). Kirjoja lainattiin vapaa-ajan lukemiseksi oppilaiden vastausten perusteella kaupunkimaisissakunnissa hieman harvemmin kuin muissa kuntaryhmissä.34

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kysymykset pohjautuivat aikaisemmin peruskoulun tilanneselvityksissä ja arvioinneissakäytettyihin asenneskaaloihin. Viisitoista väitettä esitettiin satunnaisjärjestyksessämyönteisiä ja kielteisiä lauseita vuorotellen. Oppilaat vastasivatasteikolla täysin eri mieltä - jonkin verran eri mieltä - kantani on epävarma tai minullaei ole selvää käsitystä - jonkin verran samaa mieltä - täysin samaa mieltä.Asenneväittämistä muodostuneessa kokonaisuudessa osa väittämistä ilmaisiselvästi oppilaan käsityksen oppiaineen kiinnostavuudesta, osa taas kuvasioppilaan käsitystä itsestään ja mahdollisuuksistaan äidinkielen ja kirjallisuudenoppijana. Osa liittyi siihen, miten hyödylliseksi oppilas on kokenut oppiaineenopiskelun.Kuvio 7 havainnollistaa tyttöjen ja poikien käsityksiä 5. ja 6. luokan äidinkielenja kirjallisuuden opiskelusta keskiarvoina eri väittämien osalta. Havainnollisuudenvuoksi kaikki asteikot siinä esitetään skaalattuina niin, että positiivilukuilmaisee myönteistä asennetta. 4 Myös tähdellä merkittyjen väittämienvastausskaala esitetään käännettynä niin, että positiivinen lukuarvo ilmaiseeaina myönteistä asennetta tai rakentavampaa vaihtoehtoa. Esimerkiksi väittämän4 positiivinen tulos kuviossa merkitsee sitä, ettei äidinkieli ja kirjallisuusyleensä ole tyttöjen mielestä ollut ikävystyttävä oppiaine.____________________4Asennekyselyn alun perin viisiportainen skaala 1–5 on kuvioon muunnettu välille -2 – +2,jossa arvo 0 ilmaisee vaihtoehtoa Kantani on epävarma tai minulla ei ole selvää käsitystä.35

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 7. Oppiaineen opiskeluun liittyviä oppilaiden käsityksiä.36

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kun ensimmäiselle asenneulottuvuudelle selkeimmin sijoittuneita viittäväittämää (5, 14, 6, 8 ja 4 kuviossa 7) tarkasteltiin yhdessä, havaittiin keskiarvotasonpohjalta, että 46 %:lla oppilaista (tytöistä 58 %, pojista 33 %) oli myönteinenkäsitys oppiaineen kiinnostavuudesta.Toiselle ulottuvuudelle selkeimmin sijoittuneiden viiden väittämän (väittämät13, 15, 7, 2 ja 9) keskiarvotason perusteella 80 %:lla oppilaista (tytöistä 86 %,pojista 74 %) oli myönteinen käsitys oppiaineen hyödyllisyydestä.Kolmannelle ulottuvuudelle selkeimmin sijoittuneiden viiden väittämän (10,1, 3, 11 ja 12) keskiarvotason perusteella 46 %:lla oppilaista (tytöistä 46 %,pojista 45 %) oli myönteinen käsitys mahdollisuuksistaan äidinkielen ja kirjallisuudenopiskelussa.Asenteiden tarkastelu toi kaiken kaikkiaan esille ilmeisiä eroja tyttöjen ja poikienkäsityksissä. Tytöt ja pojat olivat eri mieltä varsinkin oppiaineenkiinnostavuudesta: erot olivat suurimmillaan väitteiden 14, 6, 5, 4 ja 8 (kuviossa7) osalta. Tytöistä 66 % kertoi opiskelleensa mielellään äidinkieltä ja kirjallisuutta,pojista vain 39 %. Tytöistä 55 % oli sitä mieltä, että oppiaineessa onyleensä ollut kiinnostavia tehtäviä, pojista 35 % oli samalla kannalla.37

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?3 ARVIOINNIN TEHTÄVÄSARJOJEN RAKENNEOppilaat lukivat ensin monentyyppisiä tekstejä erillisestävihosta. Varsinaisessa kokeessa oli 44 tehtävää, joista valtaosaliittyi luettuihin tekstinäytteisiin. Tekstivihko oli esillä kokeenaikana. Vastausaikaa oli 75 minuuttia. Osaan kysymyksistävastattiin kirjoittamalla; monivalintatehtävissä valittiin oikeavaihtoehto annettujen vastausten joukosta. Lukemisen tehtävätliittyivät sekä tekstien yleiseen ymmärtämiseen että päätteleväänlukutaitoon. Kirjallisuuden ja tekstitiedon osiotliittyivät tekstilajien, kirjailijoiden ja teosten tuntemukseen.Mukana oli myös kirjaston käytön ja tiedonhaun perustehtäviä.Kielentuntemuksen osiot liittyivät mm. sanaston jasanaluokkien hallintaan, lauseisiin ja perussijamuotojen tunnistamiseen.Kirjoitustehtävinä olivat mm. lyhyen kirjetekstinlaadinta sekä oikeinkirjoituksen viimeistely.Arvioinnin tekstivihkoon sisältyi näytteitä runoteksteistä, kuvia, kaunokirjallistaja asiaproosaa sekä lehti- ja dokumenttitekstiä. Valikoimaan kuului kertoviaja kuvailevia, informatiivisia, ohjaavia, raportoivia ja pohtivia tekstejä. 1Arvioinnin ensimmäisen koetunnin aikana oppilaat lukivat kokeen tekstivihonaineistoa ja vastasivat taustakysymyksiin. Väli- tai ruokatunnin jälkeen oppilaatvastasivat varsinaisiin koetehtäviin 75 minuutin aikana, minkä jälkeenkokelailla oli vielä 15 minuuttia aikaa siirtää vastausvalintojaan erillisellevastauslomakkeelle.____________________1Valikoimassa oli julkaistu Bo Carpelanin runo kokoelmasta Taivaan maalari (1990), KaarinaHelakisan suomennoksena, Tuula Korolaisen runo kokoelmasta Aaveaakkoset eli Haamuhetkikullan kallis (2000), katkelma Eeva Joenpellon romaanista Ralli (1971), katkelma Veikko Huovisenteoksesta Puukansan tarina (1984), Suomen metsäluontoa esittelevä teksti (Kara, Koskenniemi,Kovakoski & Nurmi, Värikäs luonto 5, 1990), katkelma Helsingin kaupungin järjestyssäännöstäsekä kaupunginkirjaston käyttösäännöistä, näyte Kallion kirjaston Internet-kotisivuilta, kaksi sanoma-ja aikakauslehtien levikkitietoja esittelevää taulukkoa Levikintarkastus Oy:n ja Tilastokeskuksenverkkosivuilta, kirjoitus nuortenlehdestä mukailtuna sekä Hjalmar Munsterhjelmin jaAugust Wegerin piirros Maantie Tampereella (1885).39

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Monipuolisen tiedon saamiseksi arvioinnissa käytettiin kahta vaikeustasoltaansamantasoista tehtäväsarjaa, jotka jaettiin satunnaisesti otoskouluihin. Kummassakintehtäväsarjassa kaikilla osa-alueilla oli sekä helpompia että vaikeampiatehtäviä. Tehtäviä laadittaessa kiinnitettiin huomiota siihen, että kukin osioliittyy yhteen tai useampaan niistä tavoitelauseista, joilla oppiaineen 1.–6. luokkienopiskelun tavoitteet ja keskeiset sisällöt on määritelty peruskoulun opetussuunnitelmanperusteissa. Arvioinnissa käytettyjen osioiden vaikeustaso jakautuiniin, että osioista 7 % oli erittäin vaikeita (ratkaisuosuus korkeintaan 20 %),18 % melko vaikeita (ratkaisuosuus alle 21–40 %), 41 % keskitasoa (ratkaisuosuus41–60 %), 30 % melko helppoja (61–80 %) ja 4 % erittäin helppoja(ratkaisuosuus yli 80 %).Kummassakin tehtäväsarjassa oli 44 kysymystä, joista osasta (esim. kirjoitustehtävistä)arvioitiin erikseen sisältöä ja ilmaisua. Kummankin tehtäväsarjanosioista 9 oli yhteisiä. Kummastakin tehtäväsarjasta kertyi 60 pistettä, 28 opettajienarvioimien avovastausten perusteella ja 32 monivalintatehtävistä.Oppilas saattoi saada lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävistä (näihinkuului myös kirjaston käytön ja tiedonhaun tehtäviä) yhteensä 27 pistettä,kielentuntemuksesta 16 sekä kirjoitustehtävistä 17 pistettä.KUVIO 8. Oppiaineen eri osa-alueiden osuus tehtäväsarjan kokonaispisteistä.Lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon pisteistä 37 % kertyi luetun ymmärtämisen,30 % kirjallisuuteen ja tekstilajeja koskevaan tietämykseen liittyvistäsekä 33 % kirjaston käyttöön ja tiedon hakemiseen liittyvistä tehtävistä.Lukemisen osioista 53 % liittyi tekstien yleiseen ymmärtämiseen ja tiedon löytämiseen,47 % päättelevään ja arvioivaan lukutaitoon.40

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?TAULUKKO 1. Lukutaidon osioiden jakauma teksti- ja kysymystyypin mukaan.*Kaunokirjallisiin teksteihin liittyneitä kirjallisuuden ja tekstitiedon tuntemuksen osioitaei ole luokiteltu tähän taulukkoon.Seuraavassa esitellään näytteitä eri osa-alueiden arvioimiseen käytetyistä tehtävätyypeistä.Esimerkkejä tekstin yleiseen ymmärtämiseen ja tiedon löytämiseen liittyvistä osioista:Jos on 13-vuotias ja haluaa saada kirjastokortin, millaisentakaajan tarvitsee?(kirjaston käyttösääntöihin liittyvä tehtävä)Mikä seuraavista otsikoista vastaa parhaiten koko tekstinsisältöä? (Annettu neljä mahdollista vaihtoehtoa)(kaunokirjalliseen tekstiin liittyvä tehtävä)Esimerkkejä päättelevään tekstin ymmärtämiseen liittyvistä osioista:Vertaa tekstiä Elämää vaakalaudalla ja tekstiä Toisenlaiset.Mikä niiden kuvaamassa sisällössä, tilanteessa tai ajatuksissaon yhteistä? Yritä löytää ainakin kolme erilaista yhdistävääasiaa.(nuortenlehden tekstiin ja runoon liittyvä tehtävä)41

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tiedot esitetään taulukossa tietyllä tavalla. Millä perusteellatiedot on järjestetty?A Lehtien nimet on pantu aakkosjärjestykseen.B Lehden levikki vuonna 2000 ja aakkosjärjestys ovat vaikuttaneetasiaan.C Järjestys on määräytynyt vain lehden julkaisuvuoden perusteella.D Lehden julkaisuvuosi ja levikki vuonna 2000 ovat olleetperusteena.(taulukkotekstiin liittyvä tehtävä)Kirjallisuuden ja tekstitiedon osiot liittyivät tekstilajien, kirjailijoiden ja teostentuntemukseen:Lukemasi teksti onA katkelma näytelmästä.B kirjoitettu tekstiviesti.C kirje lehden palstalle.D vapaamuotoinen runo.(puhekielen aineksia sisältävään tekstiin liittyvä tehtävä)Tuula Korolainen on käyttänyt runossaan riimejä jasoinnuttelua.Soinnut säkeiden lopussa ovatA yhdenlaisia.B kahta eri tyyppiä.C kolmea eri tyyppiä.D neljää eri tyyppiä.(riimilliseen runoon liittyvä tehtävä)42

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kirjaston käyttämisen ja tiedon hakemisen taitoja arvioitiin tehtävillä, jotka liittyivätmm. Internetistä löydetyn aineiston tallentamiseen tai aakkosjärjestyksen soveltamiseen:Järjestä aakkosjärjestykseen seuraavat nimet:Koivistoinen, Koivulehto, Koivula, Kouhia, Koivu, Koivisto,KoivunenKielentuntemuksen pisteistä 56 % kertyi sanaston ja sanaluokkien hallinnasta,22 % lauseita koskevasta tietämyksestä ja 22 % perussijamuotojen tuntemukseenliittyvistä tehtävistä.Näytteitä kielentuntemuksen tehtävistä:Mihin sanaluokkaan alleviivattu sana kuuluu?Ralli ei kyennyt nielemään enää ainoatakaan palaa makkaraa.Ralli palaa väsyneenä sohvalle.Täydennä lause substantiivilla, joka sopii tarkasti kuvaamaanedellä olevia sanoja.MALLI: Kaneli, muskotti, neilikka ja basilika ovat mausteita.Mopo, lentokone, vene ja juna ovat……………….Kirjoitustaitoa arvioitiin erikseen kahdeksan piirteen perusteella oppilaan laatimankolmen tekstin pohjalta. Tehtävät edellyttivät sekä valmiin tekstinviimeistelytaitoja että uudelleen jäsentämistä. Yhtenä kirjoitustehtävänä oli lyhyenkirjetekstin laadinta tekstivihossa julkaistun kuvan tai kirjoituksen pohjalta.Oppilaan laatimasta kirjoituksesta arvioitiin sisällön asianmukaisuutta,tyyliä ja ilmaisun monipuolisuutta sekä lauserakenteita ja oikeakielisyyttä. Toinenkirjoitustehtävä liittyi virke- ja lauserajojen hahmottamiseen ja oikeinkirjoituksenvakiintuneiden käytäntöjen tuntemukseen: kahden virkkeen mittainenteksti piti viimeistellä lisäämällä siihen välimerkit ja tekemällä alku-43

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?kirjaimiin tarvittavat muutokset. Kolmas, hyvin lyhyt kirjoitustehtävä liittyiluettuun tekstiin, jonka pohjalta piti tehdä päätelmiä tai pohtia syy- ja seuraussuhteita.Vastauksesta arvioitiin sisältöä ja kieliasua. Kirjoitustehtävienpistekertymästä 44 % karttui tekstin sisällön, tyylin ja ilmaisun monipuolisuudenperusteella, 38 % lauserakenteiden ja oikeakielisyyden ja 18 % tekstinasettelun ja käsialan hallinnasta.44

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?4 TIEDON KERUUN JA ANALYYSINMENETELMÄT JA PIKAPALAUTEKoevastausten lisäksi oppilaat antoivat mm. opiskeluasenteisiinja -tottumuksiinsa liittyviä tietoja erilliselle kyselylomakkeelle.Arviointiin kuului lisäksi koulua ja opetustakoskeva taustaselvitys, johon saatiin informaatiota sekäopettajilta että rehtorilta.Koululla oli mahdollisuus saada nopeasti käyttöönsä koulu-,luokka- tai oppilaskohtaiset diagnostiset koetulokset. Erillisessäkoulukohtaisessa palautteessa oli esitelty sekä koulunettä koko maan tulosten osalta mm. kokeen pistemäärienjakaumat, otosoppilaiden opiskeluun liittyvien käsitystenprofiili sekä oppilaiden käsityksiä 6. luokan äidinkielen tuntienoppisisällöistä ja työtavoista.Määräosa joka koulun otosoppilaiden koevastauksista arvioitiinmyöhemmin uudelleen tulosten luotettavuuden varmistamiseksi.Aineistojen analyysissa vastauksia tarkasteltiinosioittain, tehtävittäin ja osa-alueittain muodostettujenfrekvenssijakaumien perusteella ja vakiintuneita tutkimusmenetelmiäkäyttämällä. Tulosten tasoa kuvailtaessa kiitettävänäpidettiin sellaista osaamisen tasoa, jossa oli saavutettuyli 70 % kokeen enimmäispistemäärästä. Heikkona puolestaanpidettiin 30 %:n tai sitä alemman tason osaamista kokeenenimmäispistemäärästä laskettuna.Koulut palauttivat Opetushallitukseen oppilaiden kaikki arvioidut koevastauksetsekä opettajien tarkistamat lomakkeet, joille oppilaat olivat siirtäneetmonivalintakysymyksiin antamansa vastaukset. Arviointiin kuului lisäksikoulua ja opetusta koskeva taustaselvitys, johon saatiin tietoja sekä rehtoriltaettä opettajilta. Otosoppilailta kysyttiin opiskeluasenteisiin ja -tottumuksiinliittyviä tietoja ennen koetehtäviin vastaamista. Myös oppilaskohtaiset taustatiedotkerättiin lomakkeilla, joihin opettajat siirsivät avotehtävien vastauksistaantamansa pisteet. Koululla oli mahdollisuus saada nopeasti käyttöönsä koulu-,luokka- tai oppilaskohtaiset diagnostiset koetulokset käyttämällä EXCELpohjaistailmaissovellusta, jonka koulu sai Opetushallituksesta.45

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Lomakkeet tarkistettiin vielä Opetushallituksessa ja koulukohtainen palautelähetettiin oppilaitoksille lomakkeiden sisältämän tiedon pohjalta. Otoskoulutsaivat lokakuussa 2002 palautteen, jossa oli esitelty koulukohtaisesti javertailutietona koko maan tulosten osalta* kokeen yhteispistemäärän jakauma* erikseen kirjoitustehtävien, kielentuntemuksen, lukemisen,kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävien keskiarvot suhteellisinaosuuksina enimmäispisteistä* otosoppilaiden opiskeluun liittyvien käsitysten profiili* otosoppilaiden käsityksiä 6. luokan äidinkielen tuntien oppisisällöistäja työtavoista* oppilaiden menestymistä arvioinnissa suhteessa heidänäidinkielen ja kirjallisuuden arvosanaansa 6. luokan keväälläsekä* koulun koetulosten ja otosoppilaiden käsitysten suhdettamuiden otoskoulujen vastaaviin keskiarvotietoihin.Ulkopuoliset lukijat arvioivat satunnaisesti poimitut viisi näytettä jokaisen otoskoulunavovastaustehtävistä, kaikkiaan joka kymmenennen (490) oppilaan koevastaukset.Arviointiin osallistui peruskoulun yläasteen äidinkielen opettajanvirassa eri puolilla maata toimivia lehtoreita. Kaksi ulkopuolista opettajaapisteitti oppilaan vastaukset erikseen käyttämällä samoja arviointikriteerejä,joita oli käytetty tekstejä koulussa arvioitaessa. Lukijat eivät tienneet opettajientai toisen arvioijan antamia pisteitä. Sensoroinnin valmistuttua ulkopuolistenlukijoiden pisteitystä verrattiin oppilaiden koulussa saamiin koepisteisiin.Tehtäväsarjan osiot analysoitiin niiden vaikeustason ja erottelukyvyn selvittämiseksi.A-tehtäväsarjaan sisältyneen moniosaisen aakkostamistehtävän suhteellistapainoarvoa osa-alueen pistekertymästä tasoitettiin kokeen jälkeen niin,että koko aakkostamistehtävän täysin oikeasta vastauksesta annettiin yksi piste.Muussa tapauksessa mainitusta perustehtävästä olisi kertynyt osa-alueellesuhteettoman paljon pisteitä. Vastaavasti muiden lukemiseen ja teksteihin liittyvientehtävien suhteellinen painoarvo osa-alueen pistekertymästä nousi jonkinverran. Yksi B-tehtäväsarjaan sisältynyt osio poistettiin analyysivaiheessaliian vaikeana (vain 3 % oli vastannut oikein).46

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Aineistoa tarkasteltiin osioittain, tehtävittäin ja osa-alueittain muodostettujenfrekvenssijakaumien pohjalta. Tehtävien sisäisen rakenteen ja vastaajienopiskeluasenteiden tarkasteluun käytettiin pääkomponentti- ja faktorianalyysiasekä ryhmittelyanalyysia. Koetulosten ja oppilas- tai koulukohtaisten taustamuuttujienyhteyksiä tarkasteltiin korrelaatioiden pohjalta ja tarpeen mukaanregressio- ja varianssianalyysillä.Muutamissa kohdin tässä raportissa mainitaan tilastollisesti merkitsevistä eroista. 1Tällä tutkimuskäytössä vakiintuneella termillä tarkoitetaan esimerkiksi kahdenryhmän koesuoritusten välistä eroa, joka ei 99 %:n todennäköisyydellä perustusattumaan. Otostutkimuksessa otoksen keskiarvo vaihtelee satunnaisesti senmukaan, keitä otokseen sattuu valikoitumaan. Pienissä otoksissa (esimerkiksiyhden koulun sisäisissä) tämä otoskeskiarvojen keskimääräinen vaihtelu voiolla suurennpuoleista. Suurissa otoksissa se on huomattavasti pienempää jakahden keskiarvon pienikin ero osoittautuu tilastollisesti merkitseväksi. Merkitsevyystestausilmaisee siis sen, millä varmuudella otoskeskiarvojen erot kuvaavatmyös perusjoukossa vallitsevia eroja. Merkitsevyys on yleistyksen luotettavuuttakoskeva käsite.Erojen merkittävyys tulee päätellä muulla tavoin. Arvioija voi tehdä omatpäätelmänsä, ja viime kädessä lukija päättää itse, onko ero hänen mielestäänmerkityksellinen. Tilastollisesti merkitseviä eroja tulee suurten koehenkilöjoukkojenaineistoissa näkyville jo silloin, kun erot ryhmien välillä ovat käytännössävain muutaman prosenttiyksikön suuruisia. Joissakin tilanteissa näinkinpienillä eroilla saattaa olla todellista merkitystä, mutta useammin käytännönkannalta merkitykselliset erot ovat silti huomattavasti suurempia (esimerkiksilähempänä kymmentä kuin viittä prosenttiyksikköä).Tulosten tasoa kuvailtaessa tässä raportissa on pidetty kiitettävänä tasoa, johonovat keskimäärin päässeet ne oppilaat, jotka ovat saaneet yli 70 % kokeenenimmäispistemäärästä. Hyvänä on pidetty vastaavasti 61–70 %:n tasoa, tyydyttävänä51–60 %:n, kohtalaisena 41–50 %:n, välttävänä 31–40 %:n ja heikkona30 %:n tai sitä alemman tason osaamista kokeen enimmäispistemäärästä laskettuna.2____________________1Tässä raportissa on käytetty termiä tilastollisesti melkein merkitsevä osoittamaan todennäköisyyttä(p-arvoa), joka sijaitsee välillä 0,05–0,01, termiä tilastollisesti merkitsevä osoittamaan p-arvoa, joka on edellistä pienempi (välillä < 0,01–0,001). Tilastollisesti erittäin merkitseväksi onkuvattu p-arvoa, joka on pienempi kuin 0,001. P-arvo ilmaisee todennäköisyyden sille, ettäraportoitu tulos perustuisi sattumaan.2Taitotason kuvausten perusteena olevia pisterajoja on lievennetty kymmenen prosenttiyksikköä9. luokan oppimistulosarviointien tasokuvauksissa käytetyistä (Lappalainen 2001, 51),sillä diagnostiseksi suunniteltu koe oli keskimäärin kymmenen prosenttiyksikköä vaikeampikuin 9. luokkien arvioinneissa käytetyt tehtäväsarjat ovat olleet.47

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?5 KESKEISET TULOKSETOsaamisen yleistaso oli tyydyttävää (53 %). Tyttöjen osaaminen(59 %) oli lähes hyvää tasoa, poikien (47 %) keskimäärinkohtalaista.Hyviin, kiitettäviin tai erinomaisiin tuloksiin pääsi 33 % oppilaista.Heikkoja suorituksia oli 8 %:lla oppilaista. Kirjallisuuden jatekstitiedon sekä lukemisen taidot olivat heikot 8 %:lla,kielentuntemuksen taidot 15 %:lla ja kirjoitustaidot 22 %:llaoppilaista. Joka kolmannen pojan kirjoitustaidot osoittautuivatheikoiksi.Osaaminen oli tasoltaan samankaltaista maan eri osissa. Jokaläänissä oli tulokseltaan niin hyviä kuin heikompiakin kouluja.Alueelliset erot olivat pienet, mutta esiin tuli otoskoulujenvälisiä eroja. Koulujen erot tulivat näkyville ennen muutakirjoitustaitojen hallinnan tason suurena vaihteluna.Osaamisen yleistasoOppilaat saivat keskimäärin 53 prosenttia (tytöt 59, pojat 47) kokeen enimmäispistemäärästä.Yleistaso oli tyydyttävä.Niillä 184:llä kokeen tehneellä oppilaalla, jotka olivat ilmoittaneet kotinsa olevankaksikielinen, osaamisen yleistaso oli keskimäärin kuusi prosenttiyksikköämatalampi (47 %). Kaksikielisyydellä tarkoitettiin oppilaille esitetyssä kyselyssäsitä, että oppilaan kotona puhuttiin muutakin kieltä kuin suomea.Osaamisen taso oli keskimäärin 55 % (pojilla 49 %, tytöillä 60 %) sellaisillaoppilailla, jotka eivät olleet koskaan saaneet erityistä ohjausta (erityisopetusta)puhe-, luku- tai kirjoitusvaikeuksiin (N = 3 595). Oppilailla, jotka kertoivatsaaneensa tällaista ohjausta yhtenä tai kahtena kouluvuotena (N = 1 218), osaamisentaso oli keskimäärin 47 % (pojilla 43 %, tytöillä 53 %). Taitotaso olikeskimäärin 40 % oppilailla, jotka olivat kautta kouluaikansa saaneet erityisopetustapuhe-, luku- tai kirjoitusvaikeuksiinsa (N = 70). Erityisopetuksesta49

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?huolimatta osaamisen taso jäi muiden oppilaiden tuloksiin verrattuna keskimäärinkahdeksan prosenttiyksikköä alhaisemmaksi niillä, joilla oli ollut puhumisen,lukemisen tai kirjoittamisen vaikeuksia. Suurimmillaan erot näkyivätkirjoitustaitoja edellyttävissä tehtävissä.Kokeessa heikosti menestyneistä oppilaista 49 % ei ollut ilmoituksensa mukaankoskaan saanut säännöllistä ohjausta (erityisopetusta) puhe-, luku- taikirjoitusvaikeuksiensa vuoksi. Kaupunkimaisissa kunnissa osuus oli 45 %, taajaanasutuissa kunnissa 53 % ja maaseutumaisissa kunnissa 51 %. Kokeessaheikosti menestyneistä 46 % oli saanut tällaista ohjausta yhtenä tai kahtenavuotena, 5 % kautta kouluajan. 1Tässä raportissa osaamisen tasoa kuvataan kummankin tehtäväsarjan avullasaadun yhteisen informaation perusteella, sillä tehtäväsarjojen ja niihin sisältyvieneri osa-alueiden hallintaa mittaavien tehtäväkokonaisuuksien vaikeustasooli sekä A- että B-tehtäväsarjassa tilastollisesti testattuna sama. 2 Mikäli kokeenolisi tehnyt koko ikäluokka, ratkaisuosuuksien keskiarvo A-tehtävissä olisi sijoittunutvälille 52–54 %, B-tehtävissä vastaavasti 51–53 %.TAULUKKO 2. Kokeen kokonaispisteiden keskiarvot ja hajonnat suhteellisinaosuuksina enimmäispisteistä.* Taulukon sarake p ilmaisee sitä, että tyttöjen ja poikien koetulostenkeskiarvojen ero voi johtua sattumasta alle 0,1 %:n todennäköisyydellä.Taulukon t-arvo osoittaa testisuureen arvon, joka on tullut esille eroatestattaessa.___________________1Kirjoitustehtävissä heikosti menestyneistä oppilasta 58 % ei ollut ilmoituksensa mukaankoskaan saanut säännöllistä ohjausta (erityisopetusta) kirjoittamisen, lukemisen tai puhumisenvaikeuksiin.2Ratkaisuosuus A-tehtäväsarjassa (N = 3 580) oli keskimäärin 53,1 (hajonta 15,1), B-tehtäväsarjassa(N = 1 358) 52,1 (hajonta 16,5). Lukemisen tehtävien ratkaisuosuus A-sarjassa 56,5(hajonta 16,6), B-sarjassa 54,7 (hajonta 17,5), kielentuntemuksen A-sarjassa 49,5 (hajonta18,0), B-sarjassa 48,8 (hajonta 19,4), kirjoitustehtävien osalta A-sarjassa 51,3 (hajonta 22,5),B-sarjassa 50,9 (hajonta 23,1).50

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 9. Kokonaispisteiden (raakapisteiden, ei suhteellisten osuuksien)jakauma 4 938 oppilaan yhdistetyssä aineistossa.KUVIO 10. Kokonaispisteiden jakauma eri tehtäväsarjoissa.51

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Lukemiseen sekä kirjallisuuteen ja tekstitietoon liittyvät tehtävät ilmentävätosaamisen alueita, joiden perustaidot oppilaat hallitsivat varsin tyydyttävästi: osaamisentaso oli 56 %. Kirjoittamisen ja kielentuntemuksen hallinta oli jonkinverran matalammalla tasolla kuin osaaminen lukutaidon, kirjallisuudenja tekstitiedon tehtävissä. Kirjoitustehtävissä osaamisen taso olikeskimäärin 51 %, kielentuntemuksen tehtävissä 49 % saavutettavissa olevastaenimmäispistemäärästä. Tyttöjen lukemisen ja kirjoittamisen taidot arvioitiinhyviksi, mutta poikien kirjoitustaitojen yleistaso ei ollut tyydyttävä. Vastaustenhajonta kaikilla oppilailla oli pienempää kirjallisuuden ja tekstitiedonsekä lukutaidon tehtävissä kuin kirjoittamisen ja kielentuntemuksen tehtävissä.3Tulos on samansuuntainen kuin aikaisemmin 9. luokan oppilaille järjestetyissäarvioinneissa, jossa oppilaiden lukutaidon taso on osoittautunut paremmaksikuin kirjoituksen ja kielentuntemuksen hallinta (Lappalainen 2000, 5; 2001,53; Silverström 2002, 45).KUVIO 11. Eri tehtävissä hyvin ja heikommin menestyneiden suhteellinenosuus.____________________3Hajonnan suhteellinen osuus keskiarvosta oli lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon osioissa0,29, kielentuntemuksen tehtävissä 0,37 ja kirjoitustehtävissä 0,43.52

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Hyviin, kiitettäviin tai erinomaisiin tuloksiin 4 pääsi yhteensä 33 % oppilaista.Heikkoja koesuorituksia 5 oli 8 %:lla oppilaista. Lukemisen, kirjallisuudenja tekstitiedon tulos oli heikko 8 %:lla, kielentuntemuksen osuus 15 %:lla jakirjoitustaidot 22 %:lla oppilaista.Kuvio 12 osoittaa, että kokeessa hyvin menestyneellä neljäsosalla oppilaistaoli yleensä hyvä tai kiitettävä taso kaikilla osaamisalueilla. Kokeessa heikoimminmenestynyt neljäsosa oppilaista menestyi lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstijakielitiedon tehtävissä keskimäärin välttävästi, mutta näiden oppilaidenkirjoitustaidot osoittautuivat keskimäärin heikoiksi. Heikoimman neljänneksenyli 1 200 oppilaasta 36 %:lla oli paremmat kuin välttävät tekstin vastaanottamisentaidot, 27 %:lla kielentuntemus oli parempaa kuin välttävää, muttaenää 14 %:lla oli välttävää paremmat kirjoitustaidot.KUVIO 12. Kokeen tehneiden oppilaiden ylä- ja alaneljänneksen taitotasokeskimäärin eri osaamisalueilla. Yläneljännekseen kuuluvat 1 257 oppilasta(344 poikaa, 913 tyttöä) ratkaisivat oikein kokeen enimmäispisteistäkeskimäärin 73 %, alaneljännekseen kuuluvat 1 273 (935 poikaa, 338 tyttöä)keskimäärin 32 %.____________________4Tällä tasolla oli saavutettu yli 60 % enimmäispistemäärästä.5Koetulosta pidettiin heikkona, kun enimmäispistemäärästä oli saavutettu korkeintaan 30 %.53

Alueellista tarkasteluaOSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Koetulokset lääneittäin, EU-tavoitealueittain ja kuntaryhmittäinRatkaisuosuudet vaihtelivat lääneittäin 52,1–53,6, joten osaaminen oli kaikkiaantasaista maan eri osissa (Taulukko 3). Euroopan unionin eri tavoitealueidenmukaan tarkasteltuna koetulosten erot ovat myös vähäiset. Vaihteluvälioli 51,9–53,8 eli suurimmillaan noin kaksi prosenttiyksikköä. Sellaisellaalueella, joka ei kuulunut EU:n tuen piiriin, oli kuitenkin suhteellisesti enemmänkokeessa hyvin menestyneitä kuin EU:n rakennetukea saavilla alueilla (erot2–6 prosenttiyksikköä). Kuntaryhmän mukaan tarkasteltuna erot olivat vainkahden prosenttiyksikön suuruisia (vaihteluväli 51,1–53,3). Kokeessa heikostimenestyneitä oppilaita oli taajaan asutuissa kunnissa kuitenkin suhteellisesti(keskimäärin 5 prosenttiyksikköä) enemmän kuin muissa kuntaryhmissä.54

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?TAULUKKO 3. Koetulokset alueen ja oppilaan sukupuolen mukaan.55

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tyttöjen ja poikien koetuloksetTytöt menestyivät kauttaaltaan poikia paremmin; ero kaikilla osaamisalueillaoli tilastollisesti erittäin merkitsevä (Taulukko 2, s. 50 ). Tyttöjen kokeessa osoittamataitotaso oli keskimäärin 12 prosenttiyksikköä poikien taitotasoa korkeampi.Lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävissä tyttöjen ja poikienosaamistasojen ero oli keskimäärin 9, kielentuntemuksen tehtävissä 7 ja kirjoitustehtävissä20 prosenttiyksikön suuruinen tyttöjen hyväksi. Joka kolmannen pojankirjoitustaidot osoittautuivat heikoiksi.KUVIO 13. Tyttöjen ja poikien taitotaso eri osa-alueilla keskimäärin.Kuvio 14 havainnollistaa poikien kokeessa osoittamaa tieto- ja taitotasoa.Tyydyttävälle tai sitä paremmalle tasolle pojista on päässyt lukemisen, kirjallisuudenja tekstitiedon tehtävissä 51 %, kielentuntemuksen tehtävissä 35 % jakirjoitustaitojen osalta 31 %. Kielentuntemus ja kirjoittaminen ovat osaamisalueita,joita 6. luokan suorittaneet pojat hallitsevat heikoimmin.Kuvio 15 havainnollistaa tyttöjen kokeessa osoittamaa tieto- ja taitotasoa.Tyydyttävälle tai sitä paremmalle tasolle tytöistä on päässyt lukemisen, kirjallisuudenja tekstitiedon tehtävissä 72 %, kirjoitustehtävissä 68 % ja kielentuntemuksentehtävissä 49 %. Kielentuntemus on tyttöjen heikoimmin hallitsemaosaamisalue.56

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 14. Poikien taitotaso kokeessa.KUVIO 15. Tyttöjen taitotaso kokeessa.57

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Osaamisen taso 7. luokan alussa eri otoskouluissaEri otoskouluissa 7. luokan opintojaan aloittaneiden oppilaiden osaamisen tasovaihteli välillä 44–67 % maksimipisteistä. Useimmiten keskiarvotasona oli 48–59 % enimmäispisteistä. (Kuvio 16).KUVIO 16. Tehtävien keskimääräinen ratkaisutaso 98 otoskoulussa. Kuvioesittää koulujen oppilasotosten keskiarvoja.Yksittäisten koulujen oppilasotosten väliset osaamisen tasoerot olivat suurimmillaan23 prosenttiyksikköä. Koulujen ylimmän neljänneksen (taso 58 %) jaalimman neljänneksen (47 %) keskiarvotasojen ero oli 11 prosenttiyksikköä.Todella heikkojen oppilaiden 6 osuus yksittäisten otoskoulujen oppilaista vaihteli0–19 %. Joka toisessa otoskoulussa oli näin heikoin taidoin 7. luokan äidinkielenja kirjallisuuden opintoja aloittavia enintään 4 % otosoppilaista, mutta14 koulussa tilanne oli sellainen, että 7. luokan aloittaneista yli kymmenesosakuului oppiaineen perustiedoiltaan ja -taidoiltaan näin heikon osaamisen ryhmään.Tämän ryhmän osaamisen taso lukemisen ja kielentuntemuksen tehtävissäoli keskimäärin 24 % enimmäispisteistä, mutta kirjoitustaitojen osaltaainoastaan 15 %.____________________6Todella heikkoina on pidetty oppilaita, joiden taitotaso on jäänyt alle puoleen kokeenmediaanitasosta eli korkeintaan 26 %:iin saavutettavissa olevista pisteistä. Heitä oli 5 % arviointiinosallistuneista oppilaista (pojista 8 %, tytöistä 1,5 %).58

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 17. Koetulosten keskiarvot 98 otoskoulussa. Vaaka-akselilla ovatotoskoulut, pystyakseli ilmaisee suhteellista osuutta enimmäispistemäärästä.Viiden tuloksiltaan parhaan koulun joukossa oli neljä kaupunkikoulua sellaisiltaalueilta, jotka eivät kuulu EU:n alueohjelmien tuen piiriin. Ryhmässä olimyös yksi taajamakoulu. Viiden tuloksiltaan heikoimman koulun joukossa olikaksi kaupunkikoulua, kaksi taajamakoulua ja yksi maaseutukoulu.Koulujen välisen vaihtelun osuus oppilaiden koepistemäärien koko vaihtelustaoli 7 %. Koulujen välisen vaihtelun osuus pistemäärän kokonaisvaihtelustalukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävissä oli 6 %, kielentuntemuksentehtävissä 7 % ja kirjoitustehtävissä 8 %.Niissä 20 otoskoulussa, joissa annettiin opetusta myös perusopetuksen 6. vuosiluokille,koulujen välisen vaihtelun osuus koepistemäärien vaihtelusta oli muutensamantasoista kuin otoskouluissa yleensä, mutta huomattavasti suurempaakielentuntemuksen tehtävissä (16 %), mikä heijastui näiden koulujen tulostenosalta myös hieman suurempana osuutena koepistemäärien koko vaihteluun(9 %). Yhtenäisessä peruskoulussa opiskelleiden äidinkielen taidot vaihtelivattässä näytteessä yhtä paljon kuin eri ala-asteen kouluista tulevilla, kielentuntemuksenhallinnan osalta jopa enemmän. Tämän perusteella ei näytä siltä,että erilliset ala-asteen koulut tuottaisivat vaihtelevampia tuloksia kuin yhtenäisetperuskoulut.59

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Koulujen väliset erot oppiaineen eri osa-alueidenmukaisestiEri otoskouluihin 7. luokan opintojaan aloittamaan tulleilla oppilailla osaamisentaso vaihteli niin, että suhteellinen osuus jollakin osa-alueella saavutettavissaolevasta pistemäärästä saattoi parhaassa koulussa olla 22–34 prosenttiyksikköäkorkeampi kuin heikoimmin menestyneen koulun otoksessa keskimäärin.Eri osa-alueiden hallinnan vaihteluvälit (koulukohtaisten keskiarvojen tasolla)olivat seuraavanlaiset:* koko koe 44–67 %* lukeminen, kirjallisuus ja tekstitieto 45–67 %* kielentuntemus 39–69 % ja* kirjoitustehtävät 37–71 %.Kuvio 18 esittää 7. luokan oppilaiden keskimääräisen osaamisen tason vaihteluaeri otoskouluissa. Kuviossa näkyvät laatikot edustavat 50 %:a kouluista.Laatikon halkaiseva pystyviiva osoittaa keskiarvotasoltaan keskimmäisen otoskoulunosaamistasoa: viivan vasemmalle ja oikealle puolelle jää 50 % kouluista.Laatikon vasen reuna on sen arvon kohdalla, jonka vasemmalle puolelle jää25 % kouluista. Vastaavasti laatikon oikean reunan oikealle puolelle jää 25 %kouluista.60

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 18. Koulujen oppilasotosten keskiarvoja oppiaineen eri osaamisalueilla.Kuviosta tulee näkyviin, että lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtäviähallitaan yleensä sekä paremmin että yhtenäisemmin otoskouluissa. Kuvionäyttää tilanteen 96 %:ssa otoskouluja, sillä epätyypilliset poikkeukselliset ääriarvoton jätetty tarkastelun ulkopuolelle.Koulujen väliset erot tulevat näkyville ennen muuta kirjoitustaitojen hallinnantason suurena vaihteluna. Kielentuntemusta hallitaan yleensä kauttaaltaan jonkinverran heikommin kuin muita arvioinnissa mukana olleita oppiaineen alueita.61

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?6 LUKEMISEN, KIRJALLISUUS- JA TEKSTITIEDONKOETULOKSETLukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävistä tytötselviytyivät keskimäärin hyvin, pojat tyydyttävästi.Luetun ymmärtäminen sujui oppilailta keskimäärin hyvin.Yleisiä kirjojen ja kirjaston käyttöön liittyvää käytänteitä(esimerkiksi aakkosjärjestyksen soveltamista) sekä tekstilajejaja kirjallisuustietoa ei hallittu samantasoisesti kuin lukemista:yleistaso näissä jäi keskimäärin kohtalaiseksi.Osaamisen taso oli suhteellisen samankaltainen koko maassa.Erot eri lääneissä kouluaan käyvien välillä olivat keskiarvotasollaenimmillään kahden prosenttiyksikön suuruiset.Lukemisen, kirjallisuus- ja tekstitiedon yleistasoLukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävien hallinnan taso koko maanotoksessa oli tyydyttävä. Oikeiden ratkaisujen osuus oli keskimäärin 56 % (tytöillä61, pojilla 52 %) kokeessa saavutettavissa olevista enimmäispisteistä.Tehtävissä menestymistä on esitelty 5. luvun kuvioissa 11, 14 ja 15 (s. 52, 57).Lääneittäin tulokset jakautuivat tasaisesti, vaihteluväli oli 55–57 %. KaikillaEU-tavoitealueilla osaamistaso oli 56 %. Osaamisen taso oli kaikentyyppisissäkunnissa suhteellisen tasaista: vaihteluväli 55–57 %. Kaupungeissa koulua käyvienosaamisen taso oli kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin taajamatyyppisissäkunnissa.Luetun ymmärtämisen tehtävissä osaamisen yleistaso osoittautui hyväksi. Kirjallisuuttaja tekstilajeja koskevaa tietoa oppilaat hallitsivat yleensä kohtalaisesti.Myös kirjaston käytön ja tiedon hakemisen taidot olivat yleistasoltaan keskimäärinkohtalaiset.Koulussa hyvin menestyneet oppilaat (arvosana 8) osasivat yleensä tämän osaalueentehtäviä keskimäärin tyydyttävästi (yleistaso 54 % enimmäispisteistä).63

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Mikä lukemiseen ja kirjoihin liittyvissä tehtävissä olihelppoa, mikä vaikeaa?Oppilaat menestyivät kiitettävästi tai hyvin sellaisissa tehtävissä, jossa arvioitiinheidän taitojaan löytää tietoa tekstin tai tekstitaulukon pohjalta. Yksittäinentieto löytyi suhteellisen helposti niin kaunokirjallisesta kuin asia- taitaulukkotekstistäkin. Oppilaat osasivat yleensä myös mainita, mistä moniosaisentietosanakirjan niteestä yksittäisen ulkomaisen kaupungin nimi tai vierasperäinensana löytyisi. Vastaajat osasivat myös tunnistaa kaunokirjallisesta tekstistäpäähenkilön luonnekuvaa, löytää tunnetun romaanin (Taru sormusten herrasta)kirjoittajan ja tavoittaa tiedottavan ohjetekstin päätarkoituksen. Suhteellisenhyvin osattiin tunnistaa kaunokirjallisen tekstijakson keskeinen sisältö taipääaihe ja tehdä päätelmiä taulukkotekstistä yleistiedon pohjalta.Tyydyttävästi hallittuihin lukemisen taitoihin kuuluivat mm. yleisen tekstilajintunteminen tai taulukkotekstin pohjalta tehtävä päättely.Kohtalaisesti tai välttävästi hallitut osiot liittyivät aakkosjärjestyksen hallintaan,päättelyyn informatiivisen ohjetekstin pohjalta tai edellyttivät kirjallisuustietoonliittyvää yleissivistystä. Esimerkiksi kotimaisia klassisia lasten- ja nuortenkirjailijoitaei yleensä osattu liittää keskeisten teostensa nimiin (Kirsi Kunnas,Jalmari Finne).Kirjojen ja kirjaston käytön sekä tiedonhaun perustaitoja arvioitiin kummassakintehtäväsarjassa aakkosjärjestykseen liittyvällä tehtävällä.Sanakirjoissa, hakuteoksissa ja luetteloissa tiedot esitetäänusein aakkosjärjestyksessä. Järjestä aakkosjärjestykseenseuraavat nimet:Koivistoinen Koivulehto Koivula Kouhia Koivu KoivistoKoivunenEsimerkkinä olevaan tehtävään annetuista vastauksista 34 % oli sellaisia, joissanimet oli aakkostettu virheettömästi, joten yleistaso jäi välttäväksi. Aakkostamiseenja hakuteosten käyttöön liittyviä ongelmia tuli näkyviin myös toisessatehtävässä, jossa oppilaan piti mainita moniosaisen tietosanakirjan osa, jos-64

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?ta tunnetun julkisuuden henkilön nimi löytyisi. Huomattava osa vastaajistalähti hakemaan tietoa etunimen perusteella. Kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä,että esimerkiksi Urho Kekkosta koskevaa tietoa kannattaisi etsiä tietoteoksenosasta QY–SU, toinen kolmasosa puolestaan lähtisi etsimään sitä osasta SV–ÖÖ. Vain 17 % vastaajista tarjosi oikeaa vaihtoehtoa.Toisen tehtävän yhteydessä oppilaat perehtyivät kirjaston käyttösääntöjä esittelevääntekstiin, jossa oli mainittu, että alle 15-vuotias saa lainausoikeuden lainaajaksioikeutetun täysi-ikäisen takaajan kirjallisella suostumuksella.Tekstiin liittyi kysymys:Jos on 13-vuotias ja haluaa saada kirjastokortin, millaisentakaajan tarvitsee?Saadakseen täydet kaksi pistettä oppilaan oli luettava teksti tarkkaan ja löydettäväsiitä sanat täysi-ikäinen ja lainaajaksi oikeutettu. Esimerkiksi vastaukset ”yli18-vuotiaan kirjastokortin omistajan”, ”täysi-ikäisen ja lainaajaksi oikeutetun”tai suora lainaus käyttösäännöistä tuottivat vastaajalle täydet pisteet. Tällaisiaoli 10 % oppilaiden vastauksista.Oppilaista 70 % vastasi tehtävään osittain oikein, mikä tuotti yhden pisteen:”täysi-ikäinen”, ”täysi-ikäisen takaajan kirjallisella suostumuksella”, ”yli 18-vuotiaan”, ”aikuisen”, ”oikeutetun täysi-ikäisen”, ”täysi-ikäisen perheenjäsenentai huoltajan”.Hylättyjä (0 pisteen) vastauksia olivat mm. ”kirjallisen suostumuksen”, ”henkilötodistuksen,jossa on kuva, henkilötunnustus ja osoite”, ”henkilöllisyyden”.Todistukseensa hyvän arvosanan (8) saaneet oppilaat selviytyivät tästä tehtävästäkeskimäärin kohtalaisin taidoin.Luetun ymmärtämistä arvioitiin myös tehtävässä, jossa kahden eri tekstilajin tekstistäetsittiin yhteisiä asioita: ensimmäisenä oli kirje nuortenpalstalta, toisenaBo Carpelanin runo. Tekstien sisällöstä, niiden kuvaamasta tilanteesta tai ajatuksistatuli löytää kolme yhdistävää asiaa. Yleistaso vastauksissa oli melkohyvä (ratkaisuosuus 65 %), joskin vain 30 % vastaajista osasi mainitaenimmäispisteisiin edellytetyt kolme asiaa. Joka viides vastaaja löysi vain yhdenyhdistävän seikan.65

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Eri koulujen vastauksista satunnaisesti poimitussa 1 101 vastauksen näytteessätekstejä yhdistävät aihepiirit esiteltiin usein teemoina: ystävyys, yksinäisyys jaerilaisuus. Vastauksissa nostettiin monesti esille kummankin tekstin päähenkilönhalu saada yhteys toiseen ihmiseen. Osa vastaajista vertaili tekstien nuortenpäähenkilöiden tilannetta toisiinsa, osa taas kuvasi tekstin juonikaarta lyhyesti.Useat oppilaat eivät olleet tottuneet vastaamaan tämäntyyppiseen tehtäväänkokonaisin virkkein; vastaus hyväksyttiin kuitenkin aina, kun sisältö olioikea.Kolmen pisteen vastauksissa esiteltiin kolme yhdistävää piirrettä tekstintapahtumapaikan, päähenkilöiden tai tapahtumien osalta:Päähenkilöt ovat nuoria. Tapahtumat ovat koulusta. Kumpaankin tekstiin liittyyjoku sivuhenkilö.yksinäisyys erilaisuus ystävyysmolemmissa on yksinäinen henkilö. kumpikin on erilainen kuin toiset. kumpikinjoutuu toisen henkilön torjumaksi.Kahden pisteen vastauksissa esiteltiin kaksi yhdistävää piirrettä:Molemat ovat yksinäisiä. Molemmissa kerrotaan toiselle.Yhden pisteen vastauksissa mainittiin yksi tekstejä yhdistävä piirre:Molemmissa on yksinäinen tyyppi.Molemmat unelmoivat ystävistä.Yksinäinen, Siinä on kanssa yksinäinen poika, Kaverit puuttuuNollan pisteen (hylätyt) vastaukset olivat ylimalkaisia, tai ne eivät vastanneettehtävänantoa:Kummassakin kerrotaan ihmisestä.Kaikkissa sivuissa on kuvia, juttua löytyy joka sivulta, jotain sääntöjä on kanssaNäkyvimpiä ongelmia 0–2 pisteen vastauksissa olivat ylimalkaiset huomiot jasaman asian toistaminen hieman eri sanoin. Toisinaan vastaus perustui vaintoiseen tekstiin.____________________1Fil. yo. Satu Tuomiston analysoimassa66

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Yksi kirjallisuuteen liittyvä tehtävä koski tekstivihossa julkaistun runon riimejäja soinnuttelua. Lukijan piti tarkkailla Tuula Korolaisen kirjoittaman tekstin”Yö saapuu mustassa viitassaan” säkeiden loppuja ja havainnoida, olisivatkosoinnut säkeiden lopussa yhdenlaisia vai useampaa tyyppiä. Vastausten keskimäärinheikko taso osoitti, että runotekstin tutkimiseen perustuva tehtäväoli vaikea valtaosalle vastaajista: vain joka kolmas löysi oikean vastauksen.Toisessa kirjallisuustietoon liittyvässä tehtävässä piti yhdistää koti- tai ulkomaisenteoksen nimeen oikean kirjailijan nimi neljäntoista vaihtoehdon joukosta.Kaksi kolmesta vastaajasta osasi yhdistää J. R. R. Tolkienin nimen romaaniinTaru sormusten herrasta. Maamme-laulun sanojen kirjoittajan puolestaantunnisti alle puolet (45 %) vastaajista. Joka viides vastaajista tarjosi EliasLönnrotin nimeä Maamme-laulun sanoittajaksi.67

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?7 KIELENTUNTEMUKSEN TEHTÄVIEN TULOKSETKielentuntemuksen hallinnan taso oli kohtalainen (49 %).Tytöt ratkaisivat tehtäviä keskimäärin tyydyttävästi, pojat kohtalaisesti.Sanaston ja sanaluokkien tuntemus oli keskimäärin tyydyttävää.Oppiaineen peruskäsitteistä lauseiden tuntemus oli kohtalaista,mutta genetiivin tunnistaminen jäi keskimäärin välttävälle tasolle.Kielentuntemuksen yleistasoKielentuntemuksen tehtävien hallinnan taso oli kohtalainen, keskimäärin49 % enimmäispisteistä. Poikien koetulokset olivat kielentuntemuksen tehtävissäkeskimäärin kohtalaiset (46 % maksimipisteistä), tyttöjen tyydyttävät(53 %). Tehtävissä menestymistä on esitelty 5. luvun kuvioissa 11, 14 ja 15 (s. 52,57).Lääneittäin tulokset jakautuivat tasaisesti, vaihteluväli oli 49–51 %. EU-tavoitealueillaosaamistaso vaihteli 48–50 %. Osaamisen taso oli kaikentyyppisissäkunnissa suhteellisen tasaista: 48–51 %. Maaseutumaisissa kunnissa kouluakäyvien osaamisen taso oli vajaan kolme prosenttia korkeampi kuin osaamisentaso taajamatyyppisissä kunnissa.Koulussa hyvin menestyneet oppilaat (arvosana 8) eivät yleensä osanneet tämänosa-alueen yhtä hyvin kuin lukemisen, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtäviä– osaamistaso jäi keskimäärin kohtalaiseksi (47 %).Mikä kielentuntemuksessa oli helppoa, mikä vaikeaa?Oppilaat selviytyivät yleensä kiitettävästi tai hyvin sellaisista tehtävistä, joissa pititunnistaa tekstistä alleviivatun verbin tai substantiivin sanaluokka tai löytääyläkäsite tavallisille substantiiveille (esim. sanoille talo, vaja ja mökki tai vastaavastisanoille mopo, lentokone ja juna). Tyydyttävästi osattiin mainita joitakinruuanlaittoon tai kotitalouteen liittyviä yläkäsitteitä sekä tunnistaa annetustavirkkeestä lauseiden lukumäärä. Enintään kohtalainen taso tuli näkyville perussija-69

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?muotojen tunnistamiseen liittyvässä tehtävässä (esimerkiksi koiran-sanan tunnistaminengenetiivimuotoiseksi), pää- ja sivulauseiden tunnistamiseen samoinkuin eräissä viestintään tai biologiaan liittyvien yläkäsitteiden (painotuote,sisäelin) muodostamiseen liittyvissä osioissa.Eräässä kielentuntemuksen tehtävässä tutkittiin ja verrattiin sanoja ja lauseitaniin, että oppilaan piti mainita, mihin sanaluokkaan lauseesta alleviivattu sanakuuluu:1. Rallilla on tärkeä toimi…2. Toimi nopeasti, ettet myöhästy…3. Ralli ei kyennyt nielemään enää ainoatakaan palaa makkaraa.4. Ralli palaa väsyneenä sohvalle.Vastaajat menestyivät tässä tehtävässä yleensä tyydyttävästi niin, että keskimäärin60 % vastaajista ratkaisi tehtävän oikein. Täysin oikeita vastauksia oli38 %:lla.Eri koulujen vastauksista satunnaisesti poimitussa 1 105 vastauksen näytteessäongelmana oli toisaalta se, etteivät oppilaat osanneet tunnistaa oikeaa sanaluokkaaja toisaalta se, etteivät he osanneet erottaa sanaluokkaa muista kielenkategorioista. Ensimmäisessä virkkeessä ”Rallilla on tärkeä toimi - - ” oikeavastaus (substantiivi) oli vain 40 %:lla, ja vastaajat olivat tarjonneet vaihtoehdoiksikaikkien muidenkin sanaluokkien nimiä. Toiseen virkkeeseen ”Toiminopeasti - - ” 78 % näytteen oppilaista löysi oikean ratkaisun. Kolmanteenesimerkkiin ” - - ainoatakaan palaa makkaraa” vastasi oikein 63 % näytteenoppilaista. Viimeisestä esimerkistä ”Ralli palaa väsyneenä sohvalle” 87 % oppilaistalöysi oikeaksi vastaukseksi verbin.Kielentuntemuksen tehtävissä kiinnitettiin huomiota sanastoon myös sellaisissatehtävissä, joissa etsittiin muita kuin kielen, kirjallisuuden tai viestinnän piiriinkuuluvia käsitteitä.____________________1Fil. yo. Noora Melaanvuon analysoimassa70

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Fil. yo. Satu Tuomisto poimi eri koulujen aineistoista 101 satunnaista vastausnäytettätehtävästä, johon oppilaiden piti täydentää lausetta ”Mopo, lentokone,vene ja juna ovat - -” sopivalla yläkäsitteellä (kulkuneuvoja, kulkuvälineitä,liikennevälineitä). Oppilaat selviytyivät tehtävästä hyvin. 63 % oppilaista osasinimetä mopon, lentokoneen, veneen ja junan joko kulkuneuvoiksi tai kulkuvälineiksi.Osa (12 %) oppilaista nimesi sanat ajoneuvoiksi, mihin käsitteeseenjuna ja lentokone eivät kuitenkaan sovi. Osa oppilaista nimesi sanat moottorikulkuneuvoiksija moottorikulkuvälineeksi. Kaikkiin tehtävässä mainittuihin kulkuneuvoihinei tarvita moottoria, joten moottorikulkuneuvo tai -väline ei olluttähän tehtävään vastattaessa sopivin yläkäsite.Osa oppilaiden tarjoamista vaihtoehdoista oli epämääräisiä, ja niihin liittyimoniselitteisyyttä. Vaihtoehdot olivat loogisesti ymmärrettäviä, vaikka ne olivatmerkitykseltään vakiintuneet tarkoittamaan jo jotakin muuta. Yksi oppilasnimesi sanat koneiksi. Oppilaiden tarjoamia vastausvaihtoehtoja olivat myössanat moottoriajoneuvoja, moottoriajopelejä, moottorikoneita, kuljetusneuvoja, liikuntavälineitä,matkustuskeinoja.Toisessa sanastotehtävässä piti löytää sopiva yläkäsite sanoille talo, vaja, tuomiokirkkoja mökki. Oppilaat suoriutuivat tästä tehtävästä kiitettävästi. 79 % tytöistäja 76 % pojista osasi nimetä talon, vajan, tuomiokirkon ja mökin rakennuksiksi.Fil. yo Satu Tuomiston analysoimassa 101 vastauksen näytteessä eri koulujenaineistoista 16 % oppilasta ei löytänyt oikeaa yläkäsitettä: Vastauksissa tarjottiinliian epätäsmällisiä tai laveita määritelmiä (tiloja, paikkoja, taloja, epäjulkisiarakennuksia), viitattiin asumiseen (asuntoja, asuinpaikkoja) tai rakennusmateriaaleihin(puutaloja, puurakennuksia). Osa oppilaiden tarjoamista vääristävastausvaihtoehdoista oli liian laveita yläkäsitteiksi (tila, paikka). Tehtävänannossakorostettiin, että lauseita täydentävän substantiivin tulee kuvata mainittujasanoja tarkasti. Asunto ja asuinpaikka ovat vakiintuneet tarkoittamaanihmisen asuttamaa aluetta tai tilaa, joten ne eivät sovi luontevaksi yläkäsitteeksivajalle tai tuomiokirkolle. Yläkäsitteeksi tarjottiin myös puutaloa ja puurakennusta.Näissä vastausvaihtoehdoissa korostui rakennusmateriaali rakennuksialuokittelevana piirteenä, eivätkä näin vastanneet olleet huomanneet,että vastaukset rajasivat kivestä tai tiilestä tehdyt rakennukset käsitteen ulkopuolelle.71

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tehtäväsarjoissa oli myös useita helppoja ja vaativampia osioita, joiden avullaarvioitiin lause-käsitteen ymmärtämistä. Tehtävissä piti mainita, montako lausettatietyssä virkkeessä oli. Muutamassa osiossa edellytettiin myös pää- ja sivulauseentunnistamista. Lauseiden tunnistamiseen liittyviä tehtäviä osattiin keskimäärinkohtalaisesti. Yhdessä osiossa piti tutkia virkkeen lauserakennetta:Katso vielä virkettä Pakkasten aikana se makasi sisällä sohvanpäällä loputtoman väsyneenä ja alakuloisena siihen hetkeen asti, kunnesMirja tuli.Virkkeen ensimmäinen lause päättyy sanaanA sisällä.B väsyneenä.C asti.D tuli.Näytteen tehtävä osoittautui vaikeaksi. Vastaajista 11 % tarjosi lauseen loppusanaksivaihtoehtoa sisällä, 13 % väsyneenä, 37 % oikeaa vastausta asti ja 39 %virkkeen viimeistä sanaa tuli.Suuri osa vastaajista valitsi vaihtoehdoksi virkkeen viimeisen sanan. Näin vastanneidenjoukossa on ollut varmaankin sellaisia, joilla ei ole ollut selvää käsitystälauseen ja virkkeen erosta, todennäköisesti myös niitä, jotka ovat lukeneettehtävän hatarasti. Nähtävästi vastaajat eivät ole vielä sisäistäneetperussääntöä persoonamuodon ja lauseen yhteydestä: sanoista makasi ja tulivoisi helposti päätellä, että lauseita on kaksi. Yllättävää on, että oikeaan ratkaisuunpäätyneitä on vain runsas kolmasosa vastaajista, vaikka pää- ja sivulauseenrajalle merkitty pilkku samoin kuin maininta ”virkkeen ensimmäinen lause”helpotti palauttamaan mieleen oikeinkirjoituksen vakiintuneen käytännön pilkunmerkitsemisestä lauseiden väliin. Jos edes tämä tieto olisi ollut vastaajankäytössä, hän olisi voinut päätyä oikeaan ratkaisuun siitä huolimatta, että lause-käsiteolisi jäänyt vielä jäsentymättömäksi. Osaamisen taso tehtävässä jäikuitenkin keskimäärin välttäväksi.72

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?8 KIRJOITUSTEHTÄVIEN TULOKSETKirjoitustehtävissä menestyttiin tyydyttävästi (51 %). Tyttöjenkirjoitustaidot arvioitiin keskimäärin hyviksi (61 % enimmäispisteistä),poikien kohtalaisiksi (41 %). Kirjoitustaitojen hajontaoli etenkin pojilla huomattavan suurta.Kirjoitusten luettavuus, sisältö ja sanankäyttö arvioitiin yleensätyydyttäväksi. Lauserakenteiden ja oikeinkirjoituksen taitotaso oliyleensä kohtalaista tai välttävää.Kirjoitustaitojen hallinnan taso vaihteli huomattavasti kouluittain.Kirjoitustaitojen yleistasoKirjoitustaitoa arvioitiin erikseen kahdeksan piirteen osalta oppilaan laatimienerityyppisten lyhyiden tekstien pohjalta. Kirjoitustehtävien pisteet karttuivatsekä tekstin sisällön, tyylin ja ilmaisun monipuolisuuden perusteella että lauserakenteiden,oikeakielisyyden ja tekstin luettavuuden hallinnasta. Kirjoitustaidontehtävien sisäistä yhdenmukaisuutta ilmaiseva Cronbachin α -kerroin saikummassakin tehtäväsarjassa arvon 0,78, mikä osoittaa osioiden mitanneenarvioitavaa kohdetta suhteellisen hyvin. Kokonaiskuva kirjoitustaidosta muodostuiniin, että opettajien antamat pisteet kirjoitustehtävissä arvioitujen eripiirteiden osalta laskettiin yhteen, jolloin maksimipistemääräksi tuli 17.Oppilaat saivat keskimäärin 51 % maksimipisteistä (tytöt 61 %, pojat41 %). Tyttöjen taitotaso oli hyvä, poikien kohtalainen. Poikien ryhmänkeskimmäinen havaintoarvo oli tasolla 41, tyttöjen kirjoituksissa tasolla 65,joten tyttöjen ja poikien osaamisen tasoero oli huomattavan suuri. 1Kirjoitustaitojen hajonta oli etenkin pojilla huomattavan suurta: variaatiokerrointytöillä oli 0,32 ja pojilla 0,51. Hajonta oli suurempaa kuin 6. luokan oppilaillevuonna 2000 järjestetyssä vastaavassa arvioinnissa.____________________1Tulos on samansuuntainen kuin 6. luokan oppilaiden kirjoitustaitojen arvioinnissa keväällä2000, jolloin ero tyttöjen ja poikien koesuoritusten välillä oli keskimäärin 14 prosenttiyksikönsuuruinen (Korkeakoski 2001, 96).73

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Koulussa hyvin menestyneiden oppilaiden (arvosana 8) kirjoitustaitojen tasoosoittautui keskimäärin kohtalaiseksi (49 %).Tehtävissä menestymistä on esitelty 5. luvun kuvioissa 11, 14 ja 15 (s. 52, 57).Opettajat arvioivat tekstin asettelun ja luettavuuden tason keskimäärin tyydyttäväksitai hyväksi, kirjoituksen sisällön, tyylin ja sanankäytön tyydyttäväksi, lauserakenteetja kielimuodon tyydyttäväksi tai kohtalaiseksi ja oikeakielisyyden tasonkohtalaiseksi tai välttäväksi.Lääneittäin tulokset jakautuivat tasaisesti, vaihteluväli oli 49–52 %. EU-tavoitealueillaosaamistaso vaihteli 50–53 %. Osaamisen taso oli kaikentyyppisissäkunnissa suhteellisen tasaista: vaihtelu oli 49–52 %. Kaupunkimaisissa kunnissakoulua käyvien osaamisen taso oli vajaan neljä prosenttia korkeampi kuintaajamatyyppisissä kunnissa.Kuvan tai tekstin pohjalta laadittu kirjeTehtävänä toisessa tehtäväsarjassa oli tekstivihon kansikuvaan liittyvän lyhyenyleiskielisen kirjeen täydentäminen viiden rivin mittaisella tekstillä, toisessavastaavasti lyhyen kirjeen laatiminen tekstivihossa julkaistun tekstin perusteella.Oppilaat menestyivät tässä tehtävässä keskimäärin tyydyttävästi.Tekstin asettelu ja luettavuus oli yleensä opettajien arvioimana keskimäärinhyvää, sisältö tyydyttävää tai kohtalaista. Tyyli, havainnot ja sanankäyttö arvioitiinkeskimäärin tyydyttävän tasoisiksi, lauserakenteet ja oikeakielisyys pikemminkinkohtalaisiksi.74

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tekstivihon kansilehdellä oli julkaistu vanha taidekuva Maantie Tampereella. Yksikirjoitustehtävistä liittyi siihen:Tekstivihon kannessa julkaistu Hjalmar Munsterhjelmin ja August Wegerin kuvaMaantie Tampereella. Helsingfors: K. E. Holm, 1885. - Helsingin yliopiston kirjasto.Katso tekstivihon kannessa olevaa vanhaa taidekuvaa.Eräs sinun ikäisesi nuori kävi luokkansa kanssa taidemuseossa. Hän kertookirjeessä ulkomailla asuvalle vanhalle kummitädilleen juuri siitä kuvasta ja perustelee,miksi se jäi hänen mieleensä. Tekstin alku ja loppu ovat näkyvissä,mutta keskikohta puuttuu.75

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kirjoita tekstivihon kansikuvan pohjalta viiden rivin mittainenteksti, joka sopisi taidemuseossa käyneen oppilaan kirjeeseen.”Viime viikolla oltiin luokkakavereiden kanssa leirikoulussa ja retkellänaapurikaupungissa. Ohjelmaan kuului käynti taidemuseossa, enkä olisikoskaan uskonut, että siellä voisi olla mitään kiinnostavaa. Yksi kuva jäikuitenkin mieleeni. Siinä…______________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________________Ehkä se jäi niistä vanhoista kuvista tämän takia parhaiten mieleeni.”Kirjoituksen sisältöKirjoituksen sisällöstä sai yhden pisteen, jos teksti liittyi aiheeseen ja oli määrämittainen.Kirjoittaja sai kaksi pistettä, jos oli lisäksi esittänyt johdonmukaisetperustelut kertomalla, miksi kuva oli jäänyt mieleen. Kolme pistettä sai poikkeuksellisenvaikuttavasta ja perustellusta sisällöstä.Kaikkiaan 10 % kirjoittajista sai vastauksen sisällöstä 3 pistettä:oli hiekkainen tie, jota pitkin kulki hevoskärryt. Seutu oli kivikkoista ja siellä olimuutama synkän näköistä mäntyä, kuusta ja koivua. Ei ollut kukkia ja nurmikkoa,sääkin oli kolean harmaa. Muistin, kuinka olin pienenä leikkinyt samantapaisessapaikassa.oli vanhat hevoskärryt tiellä, poispäin menossa. Takana näkyy järveä, ja vieläkauenpana vuoria. Minulle tuli heti mieleen viimekesäinen lapinmatkamme. Maisemaoli juuri sama eräällä pikkutiellä. Se taulu oli hieno!76

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Yhteensä 41 % kirjoittajista sai vastauksensa sisällöstä 2 pistettä:Siinä oli ilmeisesti nainen ja mies ajamassa hevoskärryillä johonkin. Siinä oli myösniin hieno maisema, siinä oli puita ja kaikenlaista muuta hienoa. Se oli niistävanhoista kuvista ehkä vanhin. Se oli myös niin taiteellisesti tehty.Kaikkiaan 28 % kirjoittajista laati sisällöltään 1 pisteen vastauksia:Siinä on metsää ja kivikkoa vasemmalla ja oikealla. Hiekkatie keskellä johtaajärven ja kauniin maiseman luo. Siellä on ehkä vähän likaisenkin näköistä. Tiellähevosen vetämissä rattaissa on kaksi ihmistä.Yhteensä 21 % kirjoittajista vastasi liian lyhyesti tai kirjoitti aiheen vierestä(0 pistettä):oli kaksi ihmistä, jotka pitivät käsistään kiinni ja kävelivät merenrannalla.Kuvasta huomasi, että he pitivät toisistaan todella paljon. Siinä he näkivät auringonlaskun.oli talo ja puu jotka oli vierekkäin. niitten alla oli köyhä poika ja tyttö ne söi kuvassa leivän kannikoita tiellämenijät heitteli niille rahaaOli hevoskärryt, jotka ajoivat metsässä kuraisella tiellä.Sanasto, ilmaisu ja tyyliToisena arvioitavana piirteenä oli tyyli ja ilmaisun monipuolisuus. Tarkoistahavainnoista ja ilmeikkäästä kuvauksesta annettiin 12 %:lle kirjoittajia 3 pistettä:oli tie, jota pitkin kulki vanhanaikaiset kärryt. Tietä reunusti, kivikkoisetojanpientareet, joiden seassa kasvoi käppyräisiä mäntyjä ja lehtimetsiä. Taustallanäkyi surullisen sateinen taivas ja rikkinäinen aita, kuvaa katsellessa tuli jotenkinsurullinen olo.…pariskunta ajoi vanhaa, kuraista tietä pitkin kärryillä. Taustalla kuvastui hienosti,kaunis suomalainen luonto. Maasto oli kivistä ja siellä täällä aluetta valloittivatpuut. Suuret, kauniit männyt, kuuset ja koivut kohosivat kivien seasta jasaivat maahan elämää. Taivas oli pilvien peitossa ja sai sateisen kelin kuvaan.77

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kaikkiaan 53 %:ssa kirjoituksia oli selkeitä havaintoja ja tavanomaista kuvausta,mikä arvioitiin 2 pisteen suoritukseksi:kaksi ihmistä istuu rattaissa joita hevonen vetää. Tie, jota he kulkevat on aikahuonossa kunnossa. Tien molemmin puolin kasvaa mäntyjä, ja niiden vieressä onpaljon suuria kiviä. Horisontissa näkyy vuoria ja vesistöä.Sanankäytön epävarmuutta tuli näkyviin 23 %:ssa kirjoituksia. Nämä arvioitiin1 pisteen suorituksiksi.oli kaksi ihmistä he olivat hevoskärryissä Siinä oli maalaismaisema Siinä oli paljonkiviä ja puita. Siinä oli vettä. Siinä oli kaunis tausta.oli ehkä jonkinlainen maalais maisema. Kuvassa oli kärryt ja kärryissä kaksiihmistä. Se oli todella hienosti tehty ja se oli jotenkin niin aidon näköinen. Puut,kärryt ja kaikki oli niin hienosti tehty.Havainnoiltaan tai sanankäytöltään niukkoja ja ylimalkaisia oli vastauksista12 %. Näistä annettiin 0 pistettä:Oli hevoskärryt, jotka ajoivat metsässä kuraisella tiellä.Lauserakenne ja oikeinkirjoitusKaikkiaan 27 % kirjoittajista sai virheettömästä suorituksesta kaksi pistettä:on vanha tie, jolla vanha pariskunta ajeli vanhoilla kärryillä. Edessäpäin avartuvatnäkymät joillekin vuorille ja taivaalle. Sivua koristivat pienet puut. Tunnelma kuvassaon erittäin vanhanaikainen.Yhteensä 50 % vastauksista arvioitiin melko virheettömiksi:oli kuvattu miten ennen kuljettiin. Ympäristönä oli metsää kuvattu, tie oli mutainenja kuvassa näkyi kaukana mäkiä. Siitä tuli tunnelma, että olisi itse paikan päällä,taivas oli harmaapilvinen. Jotenkin tulee myös haikea olo kuvaa katsellessa.oli hevoskärry, jossa on kaksi ihmista. Se oli sota-ajalta ja he olivat metsänlaidalla.Taustalla oli meri ja vuoristo. Heidän vieressä oli kumpu, jossa oli isoja kiviä.78

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Näkyviä puutteita oli 23 %:ssa vastauksia. Näistä annettiin 0 pistettä:oli vanhat kärryt joissa istui kaksi ihmista ja se oli sen verran tarkka ja hyvin tehtyettä se näytti hienolta.oli talo ja puu jotka oli vierekkäin. niitten alla oli köyhä poika ja tyttö ne söi kuvassa leivän kannikoita tiellä menijätheitteli niille rahaaolevan kärryn sekä maiseman takia, josta tulee jotain tuttua ja kaivattua asiaa.Sekä aiheeltaan aika entis aikaisen oloinen ja kurjuutta kuvaava taulu jonka takiaSe vaikutti niin erillaiseltä kuin muuten museon taulut jotenTekstin asettelu ja luettavuusTekstin luettavuuden arvioinnin apuneuvona käytettiin koeaineistonesikokeilusta saatuja eritasoisia mallivastauksia, jotka olivat pisteittäjän käytössä.Opettajat arvioivat yhteensä 24 % teksteistä luettavuudeltaan kiitettäviksitai erinomaisiksi, 41 % tyydyttäviksi tai hyviksi, 28 % välttäviksi tai kohtalaisiksija 7 % tasoltaan heikoiksi.Oikeinkirjoitus ja tekstin viimeistelyKumpaankin tehtäväsarjaan sisältyi myös lyhyt tekstin viimeistelytehtävä, jossapiti kopioida valmis teksti niin, että samalla tehtiin alkukirjaimiin,yhdyssanoihin ja välimerkkeihin tarvittavat muutokset:myyjä sanoi hämeen tien korppi apteekissa minulle jos saatteeren pilkkuja nenällesi kesä auringossa kannattaa varjella naamataulua suoja emulsiolla ettei tule iho muutoksia(viimeisteltävä teksti A-tehtävissä)Myyjä sanoi Hämeentien Korppi-apteekissa minulle: ”Jos saatteerenpilkkuja nenällesi kesäauringossa, kannattaa varjella naamatauluasuojaemulsiolla, ettei tule ihomuutoksia.”(mallivastaus)79

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Yleistaso jäi välttäväksi niin, että oppilailla jäi teksteihin keskimäärin 6–8 virhettä.Suorituksia, joissa oli enintään kaksi virhettä, oli noin kymmenesosakummankin tehtäväsarjan vastauksista. Yli kolmasosalla vastaajista tekstiin jäiainakin yhdeksän virhettä.Tekstiä kirjoittaessaan oppilaat hahmottivat hyvin prototyyppisiä yhdyssanoja(naamataulu, Hämeentie), mutta oikeinkirjoitus tuotti ongelmia mm. sanatyypeissäkesäaurinko, ihomuutos, suojaemulsio. Hyvillä oppilailla ei ollut vaikeuksiakirjoittaa Korppi-apteekin nimeä oikein, mutta heikommilla kirjoittajillaoli ongelmia niin välimerkkien, yhdyssanojen kuin lauseen hahmotuksenkinosalta. Vastauksissa tuli näkyville epävarmuutta pää- ja sivulauseen sekä johtolauseenja suoran esityksen erottamisessa. Heikkotasoisiksi (ainakin yhdeksänvirhettä) arvioitiin 25 % tyttöjen ja 44 % poikien suorituksista. Todistukseensahyvän arvosanan (8) saaneista 41 % menestyi oikeinkirjoitustehtävässä niinheikosti, että tekstiin jäi ainakin yhdeksän virhettä.Virkkeen alkukirjainten ja välimerkkien käyttöä arvioitiin kummassakin tehtäväsarjassalisäksi sellaisesta tehtävästä, jossa oppilas oli vastannut muutamallarivillä jonkin lukemansa tekstin sisältöä koskevaan kysymykseen. Opettajatarvioivat tyttöjen oikeinkirjoituksen taitotason tällaisessa vastauksessa keskimäärinkohtalaiseksi, poikien välttäväksi. Todistukseensa hyvän arvosanan saaneidenoppilaiden taitotaso arvioitiin tässä yhteydessä keskimäärin välttäväksi.Kirjoitustaidon eri puolista oikeinkirjoitus osoittautui heikoimmin hallituksialueeksi myös äidinkielen oppimistulosten kansallisessa arvioinnissa 6. vuosiluokallakeväällä 2000 (Korkeakoski 2001, 81).80

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?9 TAUSTAMUUTTUJIEN YHTEYKSIÄ KOETULOKSIINRunsas kielentuntemuksen (sanaston, oikeinkirjoituksen jakieliopin) opetus äidinkielen tunneilla ja aktiivinen kirjojen lainaaminenvapaa-ajan lukemista varten olivat yhteydessä hyviintuloksiin kaikilla kokeessa arvioiduilla oppiaineen osa-alueilla.Sen sijaan yhteyttä parempiin tuloksiin ei ollut esimerkiksi sillä,miten usein äidinkielen tunneilla oli työskennelty sanoma- jaaikakauslehtien parissa tai luettu kaunokirjallisuutta.Taustamuuttujien yhteyksiä oppilaskohtaisiin koetuloksiin selvitettiin frekvenssi-,keskiarvo- ja korrelaatiotarkastelujen lisäksi mm. AnswerTree-analyysin (ATA) 1ja polkuanalyysin 2 avulla.Aktiivisella kielentuntemuksen opetuksella oppitunneilla ja kirjojen lainaamisellavapaa-ajan lukemiseksi oli selkeä ja tilastollisesti merkitsevä yhteys osaamiseenarvioinnin tehtävissä sekä tytöillä että pojilla.Kun arviointiin osallistuneet jaettiin neljään ryhmään sen perusteella, mitenusein oppilaiden äidinkielen tunneilla oli käsitelty kielioppia (sanastoa ja oikeinkirjoitusta),tyttöjen koetulos oli 10 prosenttiyksikköä korkeampi ja pojilla 9 prosenttiyksikköäkorkeampi sellaisissa ryhmissä, jotka kertoivat opiskelleensakielioppia eniten verrattuna ryhmään, joka kertoi saaneensa kieliopin opetustavähiten. Kun arviointiin osallistuneet jaettiin vastaavasti neljään ryhmään vapaa-ajanlukuharrastuksen määrän perusteella, koetulos eniten lukeneiden ryhmässäoli tytöillä 12 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vähiten lukeneiden ryhmäänkuuluneilla tytöillä. Pojilla vastaava ero oli 7 prosenttiyksikön suuruinen.____________________1ATA kuuluu monimuuttujamenetelmänä ryhmittely- ja luokitteluanalyyseihin, joissa etsitäänmuuttujien luokittelun ja erottelun kannalta olennaisimpia tekijöitä. Menetelmän suomenkielinenesittely ks. Metsämuuronen 2003, 735–753.2Koepisteiden vaihtelusta 25 % selittyi (R = 0,50) polkuanalyysissa, jossa olivat selittäjinämukana oppilaan sukupuoli, oppilaan puhe-, luku- tai kirjoitusvaikeuksiin saaman erityisopetuksenmäärä, oppilaan 6. luokan äidinkielen tunneilla saaman kielentuntemuksen opetuksenmäärä sekä kirjaston käytön ja vapaa-ajan lukuharrastuksen määrä. Oppilaan sukupuoliosoittautui koko tulosten kannalta ratkaisevimmaksi ryhmittelytekijäksi (standardoitukerroin 0,20). Polkumallissa kielentuntemuksen opetukseen liittyvä kerroin sai arvon 0,19,erityisopetukseen liittyvä vastaavasti -0,17, kirjojen lainaamisaktiivisuuteen liittyvä 0,13 javapaa-ajan lukuharrastuksen määrään liittyvä 0,11. Osa sukupuoleen liittyvästä varianssistakanavoitui kirjojen lainaamisaktiivisuuden ja vapaa-ajan lukuharrastuksen kautta.81

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tyttöjen koetulokset eriytyivät ATA-analyysissä selkeimmin sen perusteella,miten monta kirjaa (muita kuin oppikirjoja) tytöt ilmoittivat lukevansa kuukausittainvapaa-aikana. Hyviin koetuloksiin oli yhteyttä sillä, että tytöt lukivatkuukausittain vapaa-aikanaan enemmän kuin yhden kirjan ja että koulun äidinkielentunneilla keskityttiin kielentuntemuksen opetukseen. Yhteyttä koetuloksiinei ollut sillä, missä määrin 6. luokalla äidinkielen tunneilla oli ollutesillä kaunokirjallisuuden lukemista tai sanoma- ja aikakauslehtien parissa työskentelyä.Pojista hyviin tuloksiin pääsivät usein ne, jotka lainasivat kirjoja vapaa-ajanlukemiseksi ainakin kerran kuussa. Hyviin tuloksiin päästiin myös sellaisissaryhmissä, joissa lainattiin kirjoja vapaa-ajan lukemiseksi ainoastaan muutamankerran vuodessa tai tuskin koskaan, mutta äidinkielen oppitunneilla sen sijaanoli paneuduttu kielioppiin, oikeinkirjoitukseen ja sanastoon. Tiivis kaunokirjallisuudenlukeminen tai runsas sanoma- ja aikakauslehtien parissa työskentely6. luokan äidinkielen tunneilla ei pojillakaan ollut yhteydessä parempiin koetuloksiin.Yhteyksiä lukemisen koetuloksiinNiistä tytöistä, jotka eivät olleet saaneet koskaan erityisopetusta puhe-, lukutaikirjoitusvaikeuksiin, pääsivät hyviin tuloksiin sellaiset, jotka lainasivat vapaa-ajanluettavaa kirjastosta ainakin kerran kuussa ja jotka kertoivat lukevansaenemmän kuin kaksi kirjaa kuukausittain. Tytöillä, jotka lainasivat kirjojavapaa-ajan lukemiseksi useita kertoja kuussa ja jotka myös saivat äidinkielentunneilla kielentuntemuksen opetusta usein, lukemisen koetulokset olivat ylikymmenen prosenttiyksikköä paremmat kuin tytöillä keskimäärin.Toisaalta myös sellaiset tytöt, jotka lainasivat kirjoja vapaa-ajan lukemiseksiedes muutaman kerran vuodessa ja saivat koulussa hyvin usein kielentuntemuksenopetusta, pääsivät lukemisen tehtävissä keskimääräistä parempiintuloksiin. Kaiken kaikkiaan niin kielentuntemuksen opetus (kielioppi,oikeinkirjoitus ja sanasto) oppitunneilla kuin aktiivinen vapaa-ajan lukuharrastusnäyttää tyttöjen ryhmässä liittyvän hyviin tuloksiin lukemisen tehtävissä.Poikien menestyminen lukemisen tehtävissä eriytyi sen perusteella, missämäärin oppilaat olivat lukeneet vapaa-aikanaan. Jos pojat ilmoittivat lukevansakuukausittain enemmän kuin yhden kirjan kuussa ja lainaavansa vapaa-ajanlukemista kirjastosta ainakin kerran kuussa, koetulokset olivat kuusi prosenttiyksikköäparemmat kuin pojilla keskimäärin. Sellaisetkin pojat, jotka eivät82

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?ilmoituksensa mukaan lukeneet vapaa-aikanaan kuukausittain yhtään kirjaa,pääsivät lukemisen tehtävissä keskimääräistä parempiin tuloksiin, mikäli 6. luokanäidinkielen oppitunneilla oli ollut usein kielentuntemuksen opetusta eikätunneilla ollut lainkaan videoiden, filmien tai TV:n katselua. Myös poikien ryhmissäkieliopin, oikeinkirjoituksen ja sanaston opetus ja vapaa-ajan lukuharrastusnäyttivät olevan selkeästi yhteydessä lukemisen tehtävissä saavutettuihin tuloksiin.Yhteyksiä kielentuntemuksen tehtävien tuloksiinTyttöjen menestyminen kielentuntemuksen tehtävissä oli selkeimmin yhteydessäkielentuntemuksen opetuksen määrään. Poikien menestyminen kielentuntemuksentehtävissä eriytyi sen perusteella, missä määrin opettaja oli oppilaidenkertoman mukaan 5.–6. luokilla merkinnyt oppilaan kirjoittamiin teksteihinmuutosehdotuksia tai sellaisia kohtia, joita oppilaan tulisi korjata. Jospoikien tekstejä oli pitänyt korjailla melko harvoin ja kielentuntemuksen opetustatunneilla oli saatu usein, tuloksetkin olivat muutamaa prosenttiyksikköäkorkeammat kuin pojilla keskimäärin.Yhteyksiä kirjoitustehtävien tuloksiinNiillä tytöillä, jotka eivät olleet saaneet erityisopetusta, hyviin tuloksiin oliyhteyksissä se, ettei tarvetta tekstien korjaamiseen ollut aiempina kouluvuosinayleensä esiintynyt. Yli 12 prosenttiyksikköä parempiin tuloksiin kuin tytöt keskimäärinpääsivät sellaiset tytöt, joiden kirjoittamissa teksteissä 5.–6. luokillaei ollut yleensä tullut näkyville korjattavaa ja joiden oppitunneilla oli käsiteltyhyvin usein oikeinkirjoitusta, sanastoa ja kielioppia ja jotka kertoivat lisäksilukevansa kuukausittain vapaa-aikanaan ainakin kolme kirjaa.Tulokset olivat 14 prosenttiyksikköä poikien yleistä tulostasoa korkeammatsellaisilla pojilla, jotka eivät olleet saaneet erityisopetusta ja joiden ei ollut yleensätarvinnut muutella tai korjailla 5.–6. luokilla kirjoittamiaan tekstejä ja joidenoppitunneilla oli lisäksi käsitelty hyvin usein oikeinkirjoitusta, sanastoa ja kielioppia.Kun kirjoitusten sisältöön sekä oppilaiden laatimien tekstien tyylin ja ilmaisunmonipuolisuuteen yhteydessä olevia taustamuuttujia tarkasteltiin erikseen, tulierityisopetuksen ja kielentuntemuksen opiskelun rinnalla esille myös mm.opiskelijaminäkuvaan liittyviä asennetekijöitä myönteisinä selittäjinä ja tytöillä83

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?kielteisenä selittäjänä runsas äidinkielen oppituntien painottuminen suulliseenviestintään, pojilla puolestaan kielteisenä selittäjänä runsas äidinkielen oppitunteihinsisältynyt tietokoneen ja Internetin käyttö.Oppilaan käsitys itsestään äidinkielen oppijana jakäsityksiä oppiaineen kiinnostavuudesta ja hyödyllisyydestäYhteyksiä kokeen tuloksiin tarkasteltiin myös erikseen oppilaskohtaisten asenteitamittaavien faktoripistemäärien pohjalta. Oppilaan ilmaisema käsitysmahdollisuuksistaan äidinkielen oppijana oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessäkoetuloksiin (korrelaatio 0,42, selitysosuus 18 %), mutta vielä enemmän oppilaanäidinkielen ja kirjallisuuden todistusarvosanaan (0,51, selitysosuus 26 %).Oppiaineen kiinnostavuutta koskevien käsityksien yhteydet koetuloksiin olivat lievästipositiiviset: yhteys oli tasoa 0,28. Oppiaineen kiinnostavuutta koskevienkäsitysten yhteydet oppilaan todistusarvosanaan olivat tasoa 0,34. Oppilaankäsityksillä oppiaineen hyödyllisyydestä oli myös lievää yhteyttä koetuloksiin (0,22)ja oppilaan arvosanaan (0,26). Arvioinnissa hyviin tuloksiin pääsivät ennenmuuta sellaiset oppilaat, joilla oli kokemuksensa mukaan ollut mahdollisuuspäästä tuloksiin ja jotka myös arvioivat tarvitsevansa tulevissa opinnoissaanoppiaineen tietoja ja taitoja.Yhteyksiä koulun oppilasotoksen keskiarvoonMonilla oppilaiden työskentelytottumuksiin, harrastuneisuuteen ja käsityksiinliittyvillä taustamuuttujilla oli lievää tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (korrelaatiottasoa 0,21–0,39) koulun oppilasotoksen koetulosten keskiarvoon:Koetulokset olivat hieman paremmat, kun* 6. luokan äidinkielen tunneilla oli oppilaiden käsityksen mukaanollut usein kielentuntemuksen opetusta (kielioppia, oikeinkirjoitusta,sanastoa) (0,39)* oppilaat olivat lainanneet useammin kirjoja koulun tai muusta kirjastosta vapaa-ajan lukemista varten (0,31)* oppilaat olivat opiskelleet äidinkieltä ja kirjallisuutta mielellään 5. ja 6.luokan aikana (0,29)* oppilaat pitivät äidinkielen ja kirjallisuuden osaamista tärkeänä (0,27)sekä* oppilaat olivat pitäneet 5. ja 6. luokan äidinkielen tunneista (0,26).84

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Yhteydet ovat kuitenkin käytännössä suhteellisen vähäisiä. Vain sillä, mitenusein tunneilla oli ollut kielentuntemuksen opetusta, oli yhteyttä koetuloksiin15 %:n verran. Muiden osalta yhteinen vaihtelu jäi 7–10 %:iin, joten koulussa7. luokan opintonsa aloittaneiden otosoppilaiden koetulosten keskiarvon vaihtelustajäi selittymättä näiden muuttujien avulla kaiken kaikkiaan 90 %.Koetulokset olivat hieman heikommat, kun* oppilaat olivat pitäneet äidinkieltä ja kirjallisuutta 5. ja 6. luokallaikävystyttävänä oppiaineena (-0,21)* oppilailla oli sellainen käsitys, etteivät he tarvitse tulevaisuudessajuuri ollenkaan sitä, mitä oppiaineessa on tähän mennessä opiskeltu(-0,23)* äidinkielen tunneilla 6. luokalla oli ollut huomattavan usein tietokoneenja Internetin käyttöä (-0,30)* äidinkielen tunneilla 6. luokalla oli ollut huomattavan paljon oppilaidenpäivänavauksia, haastatteluja, gallupkyselyjä tms., joissa oliharjoiteltu mikrofonin, nauhurin tai videokameran käyttöä (-0,32)* äidinkielen tunneilla 6. luokalla oli työskennelty huomattavan useintieto- ja sanakirjojen ja hakuteosten parissa (-0,37)* oppilailla oli sellainen käsitys, että heidän oli ollut mahdotonta päästähyviin tuloksiin oppiaineessa (-0,38) ja* äidinkielen tunneilla 6. luokalla oli ollut huomattavan useinvideoiden, filmien tai TV:n katselua (-0,38).Nämäkin yhteydet jäivät melko vaatimattomiksi. Vain kolmella viimeksi mainitullaväittämällä oli yhteyttä koetuloksiin käytännössä jossakin määrin (yhteisenvaihtelun osuus 14 %). Muiden osalta yhteinen vaihtelu jäi 4–10 %:iin,jolloin koulussa 7. luokan opintonsa aloittaneiden otosoppilaiden koetulostenkeskiarvon vaihtelusta jäi näiden muuttujien avulla selittymättä niin ikään90 %.85

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?10 TULOSTEN LUOTETTAVUUSRiittävän suurella otoskoolla, otantajärjestelyillä, vakioiduillakoetilanteilla ja täsmällisillä arviointiohjeilla pyrittiin lisäämääntulosten yleistettävyyttä. Kokeen tulostaso (keskiarvo ja hajonta)oli sama myös 96:ssa otokseen kuulumattomassa koulussa, joissakoko oppilasikäluokka teki kokeen. Kymmenen prosenttia koevihoistaarvioitiin uudelleen, eikä opettajien ja sensorien antamissakokonaispistemäärissä aineistossa havaittu huomattavia eroja.Koetehtävien sisäistä yhdenmukaisuutta ilmaiseva Cronbachinα -kerroin oli kummassakin tehtäväsarjassa 0,87. Opettajien käsityksenmukaan tehtävät vastasivat opetussuunnitelman tavoitteitaja sopivat vaikeustasoltaan kohtuullisesti tai hyvin 7. luokan alkuun.Koetta järjestäneistä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajista57 % piti koetta kokonaisuudessaan 7.-luokkalaisille sopivana,39 % vaikeana ja 4 % erittäin vaikeana. Koetulosten korrelaatiooppilaan ilmoittamaan äidinkielen arvosanaan oli 0,70. Arvioinnintulokset olivat samansuuntaiset kuin opettajien käsitykset siitä,miten 7. luokan opintojaan aloittaneet oppilaat ovat keskimäärinhallinneet oppiaineen eri osa-alueita.Otantajärjestelyllä, jossa otettiin huomioon asutuksen jakautuminen, lääni- jaEU-tavoitealuejako sekä kuntaryhmä, saatiin kattava ja edustava kuva oppiaineenosaamisesta maanlaajuisesti. Vastaajiin ja koetilanteeseen liittyviä tekijöitävakioitiin selkeillä kokeen ohjeilla. Kokeen toteutus-, valvonta- ja arviointiohjeet,tehtävänanto ja toteutusaika oli vakioitu.Tehtäväsarjaa ratkaistiin samantasoisesti niissä 96:ssa otokseen kuulumattomassakoulussa, joissa koko oppilasikäluokka teki samana päivänä kokeenA-tehtävät oppilaitoksen ylläpitäjän (useimmiten kaupungin tai kunnan)oppilaitoksissaan järjestämässä arvioinnissa. Kansallisessa otosaineistossa(N = 3 580) A-tehtäväsarjan ratkaisuosuuksien keskiarvo oli 53,1 ja hajonta15,5. Kunnan tai koulun järjestämän arvioinnin aineistossa (N = 7 818) ratkaisuosuuksienkeskiarvo oli 53,8 ja hajonta 16,0. Myös kokeessa arvioitujen oppiaineeneri osa-alueiden tulosten keskiarvot ja hajonnat olivat tilastollisestitestattuina otos- ja vertailuaineistoissa samat. Otoksen perusteella saatu tulosantaa luotettavan kuvan sekä koko ikäluokan osaamisen yleistasosta että arvioitujenosa-alueiden hallinnasta.87

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Asiantuntijaryhmän jäsenet ja tehtävien laatijat edustivat laajaa oppiaineenkokemusta ja ammattipätevyyttä. Koealue määriteltiin niin, että arviointiin tulimukaan lukemisen, kirjallisuuden, kielentuntemuksen ja kirjoittamisen osaalueita.Tehtäviä laadittaessa kiinnitettiin huomiota siihen, että kukin tehtäväliittyy yhteen tai useampaan niistä tavoitelauseista, joilla oppiaineen 1.–6. luokkienopiskelun tavoitteet ja keskeiset sisällöt on määritelty peruskoulun opetussuunnitelmanperusteissa. Koealueen täsmentämistä helpotti se, että tehtävienlaatijat, kommentoijat ja esitestaukseen osallistuneet olivat kokeneita peruskoulunluokan- ja aineenopettajia ja että koetehtäviä kokeiltiin erilaisissakouluissa. Keskeisen tärkeäksi osoittautui, että tehtäviä ja niiden arviointiohjeitakokeilivat ja kommentoivat sellaiset opettajat, jotka eivät olleet koetehtävienlaatijoita. Avotehtävien arvioinnin luotettavuuden kannalta on välttämätöntä,että pisteitysohjeet ja esimerkit perustuvat riittävän laajan riippumattomanesikokeilun yhteydessä saatuihin oppilaiden vastauksiin. Tällä tavoin voidaanlisätä avotehtävien arvioinnin yhdenmukaisuutta, vähentää arvioinnin subjektiivisuuttaja pisteitystä vinouttavan koulu- tai opettajakohtaisen arviointityylinvaikutusta tuloksiin.Opettajia pyydettiin kokeen jälkeen arvioimaan käytettyjen koetehtävienvaikeustasoa ja sitä, miten ne olivat vastanneet otoskoulussa 7. luokan opintonsaaloittaneiden tasoa ja opetussuunnitelman tavoitteita. Opettajien(N = 211) käsityksen mukaan koetehtävien vaikeustaso vastasi 7. luokanaloittajien tasoa yleensä kohtuullisesti (52 %), hyvin tai erittäin hyvin (36 %).Kokeen tehtävät vastasivat opettajien mielestä opetussuunnitelman tavoitteitakohtuullisesti (49 %), hyvin tai erittäin hyvin (42 %). Opettajien mielestä koekokonaisuudessaan oli 7.-luokkalaisille sopiva (57 %), vaikea (39 %) tai erittäinvaikea (4 %).Kokeessa oli lukemisen, kirjallisuus- ja tekstitiedon, kielentuntemuksen sekäkirjoittamisen tehtäviä. Myös 6. luokan äidinkielen tunneilla oli oppilaidenkäsityksen mukaan ollut esillä kirjoittamiseen, kieleen ja lukemiseen liittyviäoppisisältöjä.Opettajat esittivät havaintojaan 7. luokilla vuosina 2000–2002 aloittaneidenoppilaiden taitotasosta opetussuunnitelman perusteissa mainituilla oppiaineenkeskeisillä osaamisalueilla. Opettajien käsityksen mukaan 7. luokalle tulleidentieto- ja taitotaso oli ollut keskimäärin tyydyttävä; lukemisen taidot, lukuharrastusja aktiivisuus kirjaston käyttämiseen ovat oppilailla kuuden kouluvuodenopiskelun jälkeen harjaantuneet yleensä pidemmälle kuin kirjoitetunkielimuodon käyttötottumukset, tietämys kielestä tai valmius tekstien ja kielenilmaisuvarojen tutkimiseen.88

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Arvioinnin tulokset ovat samansuuntaiset: osaamisen yleistaso oli tyydyttävä,mutta kokeessa osoitettu kirjoittamisen ja kielentuntemuksen hallinta oli matalammallatasolla kuin osaaminen lukutaidon, kirjallisuus- ja tekstitiedon tehtävissä.Koetulos ja oppilaan äidinkielen ja kirjallisuudenarvosanaKoetuloksilla oli tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys oppilaiden äidinkielenja kirjallisuuden arvosanoihin. Korrelaatiokerroin kuvaa sitä, missä määrinkokeessa on arvioitu niitä asioita, joita on opetettu, ja suorituksia, joiden perusteellaoppilas on saanut arvosanoja. Oppilaan äidinkielen arvosanan korrelaatiooppilaan saamiin yhteispisteisiin oli 0,70.KUVIO 19. Koetulos suhteessa oppilaan äidinkielen arvosanaan.89

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kuvio 19 havainnollistaa sitä, että arvosanoiltaan erinomaiset ja kiitettävätoppilaat ovat kokeessakin päässeet keskimäärin korkeisiin pistemääriin, kuntaas suuri osa välttävän ja kohtalaisen kouluarvosanan saaneista on kokeessakinyltänyt vain kolmasosaan saavutettavissa olevasta pistemäärästä. Keskimäärintarkasteltuna ilmiö tulee johdonmukaisesti näkyville: erinomaisen kouluarvosanansaaneiden ryhmässä kokeen mediaaniarvo (musta vaakaviiva kuvionsuorakaiteiden keskellä) oli 75, kiitettävän arvosanan saaneilla 65, hyvänarvosanan saaneilla 52, tyydyttävän arvosanan saaneilla 41, kohtalaisen javälttävän arvosanan saaneilla 32. Korkeampaa arvosanaa on keskimäärin vastannutmyös parempi koemenestys. Koetulokset välttävän ja kohtalaisen arvosanansaaneilla olivat keskimäärin yhtä heikot, mikä kuvastaa pikemminkinnäiden arvosanojen antamisen käytäntöjä kuin kokeen ominaisuuksia: välttävääarvosanaa ei oppilasarvioinnissa ole käytetty samaan tapaan kuin muita arvosanoja.Osiot ja arvioinnin yhdenmukaisuusKoe sisälsi tehtäviä riittävän monipuolisesti sellaisilta oppiaineen keskeisiltäsisältöalueilta, jotka ovat joukkokokeella arvioitavissa. Kokeen luotettavuuteenliittyy se, antavatko mittavälineet tietoa, joka ei ole sattumanvaraista.Koetehtävien sisäistä yhdenmukaisuutta ilmaiseva Cronbachin α -kerroin olikummassakin tehtäväsarjassa 0,87, lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedonosalta 0,81, kirjoitustehtävissä 0,78 ja kielentuntemuksen osioissa 0,64–0,55. 1Kerroin osoittaa osioiden mitanneen kohtuullisen johdonmukaisesti arvioitavanaolleita kohteita. Kielentuntemuksen tehtävien sisäistä yhdenmukaisuuttailmaiseva Cronbachin α -kerroin sai tehtäväsarjoissa arvot 0,64 ja 0,55, mikäviittaa siihen, että kielentuntemuksen osiot ovat mitanneet kielentuntemuksenerilaisia tai oppilaiden eritasoisesti hallitsemia puolia. Lauseiden tuntemus osoittautuitässä arvioinnissa sellaiseksi kielentuntemuksen alueeksi, jota oppilaathallitsivat epätasaisimmin.Lukemisen taitoja arvioitiin monenlaisten tekstien (myös tekstitaulukoiden)pohjalta. Tehtäviin liittyvät tekstiaineistot edustivat sekä kaunokirjallisia ettäohje- ja tietotekstejä. Osioiden erottelukyky ja vaikeustaso tutkittiin esikokeiluvaiheessa,jota on selostettu luvussa 1. Kaikkien osa-alueiden tehtävissäoli sekä vaativampia että helpompia osioita.____________________1Kerroin α pienenee, kun skaalaan (tietyn osa-alueen tehtäviin) kuuluvien osioiden määräpienenee. Kerroin on tästä syystä korkein koko tehtäväsarjan osalta.90

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Tietoa kerättiin useammantyyppisten tehtävien avulla. Oppilaat vastasivat tehtäviinsamanlaisiin koevihkoihin. Opettajat tarkistivat kaikki oppilaiden vastauslomakkeet,ja ne tarkistettiin vielä uudelleen Opetushallituksessa ennen kouluillelähetettävän pikapalautteen käsittelyä. Monivalintaosioiden käyttö lisäsiarvioinnin objektiivisuutta. Strukturoiduista tehtävistä saatua tulosta oli myösmahdollista verrata avotehtävistä saatuun tulokseen ja saada tällä tavoin vertailutietoakouluissa noudatetun avotehtävien pisteityskäytännön yhtenäisyydestä.Avotehtävien arviointia varten oli täsmälliset kriteerit ja eri pistemääriä osoittaviamallivastauksia. Niiden pisteitysohjeet ja esimerkit perustuivat useista kouluistaesikokeilun yhteydessä saatuihin mallivastauksiin. Pisteittävillä opettajilla olimahdollisuus saada Opetushallituksesta sähköpostitse kommentti yksittäisenvastauksen pisteitykseen.Pisteityksen yhdenmukaisuusAvotehtävien arvioinnin yhdenmukaisuutta tutkittiin valtakunnallisesta otosaineistostaniin, että kunkin koulun koevastauksista poimittiin erilleen satunnaisestinäyte poikien (yhteensä 246) ja tyttöjen (yhteensä 244) koevastauksista.Ulkopuolisina arvioijina oli eri puolilla maata perusopetuksen äidinkielen jakirjallisuuden opettajia sellaisista kouluista, jotka eivät kuuluneet otokseen.Sensorit arvioivat tehtävät saman pisteitysohjeen perusteella, jota oli käytettyotoskoulussa oppilaiden koevastauksia arvioitaessa. Puolet koevihoistapisteitettiin niin, että kaksi opettajaa arvioi toisistaan riippumatta oppilaan avotehtäviinantamat vastaukset. Kolmas opettaja arvioi loput koevihoista. Oppilaansensorilta tai opettajaltaan saamat koepisteet eivät olleet arvioijan tiedossa,jotta arviointi perustuisi oppilaan tuotokseen niin, ettei siitä jo muodostunuttulkinta ohjaisi lukijan käsityksiä.Pisteityksen perusteella havaittiin, että osaamisen yleistaso näytteessä oli keskimäärinsama opettajan ja ulkopuolisen arvioijan pisteityksessä, joskin yksittäistenoppilaiden vastausten arvioinnissa tuli näkyviin eroja. Avotehtävienkokonaispisteiden korrelaatiot eri arvioijapareilla olivat 0,89–0,93. Erosensoreiden ja opettajien antamien pisteiden keskiarvojen välillä koko aineistossaoli keskimäärin kolmen prosenttiyksikön suuruinen, eikä huomattaviaeroja tullut näkyviin sensorien välisiä eikä opettajan ja sensorin välisiäkokonaispistemääriä tarkasteltaessa. Opettajat olivat arvioineet oppilaiden avotehtäviäkeskimäärin hieman lievemmin kuin yksikään sensori. Koska kokeentehtävistä hieman yli puolet oli monivalintaosioita, avotehtävien pisteityseronvaikutus koko kokeen pistekertymään jäi kaiken kaikkiaan puolentoista prosenttiyksikönsuuruiseksi.91

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Opettajat ja ulkopuoliset arvioijat olivat arvioineet hyvin yhdenmukaisestioppilaiden suorituksia sanasto- ja sanaluokkatehtävissä, mutta eroja tuli näkyvillekirjoitustehtävien sisällön ja tyylin arvioinnissa. Suurimmillaan arviointienerot tulivat näkyville sellaisissa tehtävissä, joissa kirjoituksen kielimuotoa,lauserakenteita tai oikeinkirjoitusta arvioitiin oppilaan spontaanisti tuottamantekstin perusteella. Oppilaat olivat saaneet omilta opettajiltaan huomattavastihelpommin pisteitä oikeinkirjoituksen ja lauserakenteiden osalta. Tällaisissatehtävissä oikeinkirjoituksen taitotaso oli opettajien näkemyksen mukaan keskimäärinkohtalainen, kun taas ulkopuoliset arvioijat pitivät tasoa keskimäärinvälttävänä.Puolet koevihoista (47 %) oli sellaisia, joiden avotehtävien kokonaispistekertymästäopettajat ja sensorit olivat suhteellisen yksimielisiä (erot alle 5 %).Kaksi kolmasosaa (68 %) koevihoista oli sellaisia, joiden osalta sensorointiolisi muuttanut avotehtävistä saatavia pisteitä korkeintaan 10 %. Joka kolmannenoppilaan (32 %) koevastausten osalta ero oli suurempi (keskimäärin 15 %,vaihteluväli 11–29 % avotehtävien pistekertymästä) yleisesti niin, että koulussaannettu pistemäärä oli suurempi kuin ulkopuolisten lukijoiden antama. Koskakokeen kokonaispistemäärä kertyi sekä avo- että monivalintatehtävistä, yksittäistenopettajien poikkeukselliset ratkaisut avotehtävien pisteityksessä vaikuttivatsensoroidun näytteen perusteella arvioituna enimmillään 13 prosenttiyksikönverran yksittäisen oppilaan kokonaispistekertymään (arviolta viidellä oppilaallatuhannesta kokelaasta). Koulussa tehtävään avotehtävien pisteityksenyhdenmukaisuuteen liittyy tarkastelun perusteella ilmeisiä ongelmia silloin, kunavotehtäviä käytetään yksittäisen oppilaan arviointiin, kun taas kansallisenoppimistulosarvioinnin yhteydessä yksittäisten oppilaiden vastausten satunnaisetpisteityserot tasoittuvat niin, ettei niillä ole kokonaistulosta vinouttavaavaikutusta.Aikaisempien äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosarviointien yhteydessäon eri kouluissa noudatetuissa arviointiskaaloissa havaittu ilmeisiä eroja ulkopuolistenarvioijien käyttämiin verrattuna huolimatta siitä, että arviointiohjeetovat olleet täsmälleen samat (Lappalainen 2000, 135–136; 2001, 116–119).Nyt järjestetyn arvioinnin yhteydessä havaittiin, että 15 koulussa avotehtävienpisteityksessä oli noudatettu jossakin määrin erilaista arviointitapaa kuin otoskouluissakeskimäärin. Erillisen näytteen perusteella selvitettiin vielä, missämäärin tällainen poikkeava koulukohtainen arviointityyli vaikuttaisi koulunkoetulokseen. Näytteeseen valittiin A-tehtävien tulokset sellaisesta koulusta,jossa otosoppilaat (N = 34) olivat menestyneet odotettua paremmin nimenomaanavotehtävissä. Kolme arvioijaa pisteitti oppilaiden vastaukset uudelleen,ja ilmeni, että tuossa koulussa oppilaat olivat saaneet opettajaltaan keski-92

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?määrin 14 prosenttiyksikköä enemmän pisteitä kuin kolmelta ulkopuoliseltaarvioijalta keskimäärin. Etenkin kirjoitustehtävien sisältöä, lauserakenteita jaoikeinkirjoitusta oli kyseisessä koulussa arvioitu perusteettoman lievästi. Tulosvääristi koulun koetuloksia 7 prosenttiyksikön verran. Sama ilmiö on tullutnäkyville aikaisempienkin oppimistulosten arviointien yhteydessä mainitunkoulun koeaineistoissa, joten kyseessä on nähtävästi koulun äidinkielen opettajiennoudattama arviointitapa, joka poikkeaa huomattavasti muiden koulujenkäytännöistä. Tuosta koulusta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen lähtevätoppilaat lienevät etenkin kirjoitustaitojensa arvioinnin osalta varsin erilaisessaasemassa kuin peruskoulun päättäjät yleensä.B-tehtäväsarjasta puolestaan otettiin tarkasteluun sellaisen koulun koetulokset,jossa otosoppilaat (N = 45) olivat menestyneet odotettua selvästi heikomminavovastauksissaan. Tuossa koulussa noudatettu poikkeuksellisen ankara arviointiskaalavinoutti koulun koetulosta kymmenen prosenttiyksikön verran.Sensoroinnin yhteydessä tehdyt havainnot eivät muuta kokonaiskuvaa kaikkiakouluja edustavan otoksen taitotasosta, mutta eroja on aiheellista pohtia sekäyksittäisten osioiden arvioinnin että yksittäisen koulun kokonaistuloksen tulkinnanosalta. Arvioinnin luotettavuuden ja yhdenmukaisuuden vuoksi avovastaustenrinnalle tarvitaan vastaisuudessakin strukturoituja tehtävätyyppejä,joiden tulokset eivät riipu arvioijan tekemästä tulkinnasta. Objektiivisen vertailutiedonsaamiseksi monivalintatyyppisten osioiden käyttö on kansallisissa joukkokokeissaedelleenkin tarpeellista.93

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?11 OPPILAIDEN ARVOSANATLukuvuositodistusten arvosanojen perusteella noin 73 %oppilaista oli saavuttanut ala-asteen päättövaiheessa hyvät,kiitettävät tai erinomaiset äidinkielen taidot. Koetulosten perusteella33 % oppilaista oli päässyt vastaavalle taitotasolle.Seitsemännen luokan äidinkielen opettajien arvion mukaan oppilaidenlähtötaso 7. luokan alussa on ollut keskimäärin tyydyttävä.Todistuksissa sovellettu arvosana-asteikko on selvästi suppeampikuin oppiaineen taitojen hajonta kokeen perusteella on. Todistusarvosanatovat yleensä vastanneet kohtuullisesti (joskin kauttaaltaankorkeina) oppilaiden taitoja tekstin vastaanottamiseen liittyvientehtävien osalta, mutta kirjoitustaitojen ja kielen hallinnanosoittajina todistusarvosanat ovat perusteettoman korkeita. Mikälikaikkien kokeeseen sisältyneiden oppiaineen osa-alueidenhallinta olisi mukana oppilaan todistusnumerossa, olisi useimmillaalempi numero.Arvosanoja on annettu tytöille ja pojille eri perustein. Eri yläasteenkouluihin tulee oppilaita samoin arvosanoin, mutta huomattavaneritasoisin oppiaineen perustiedoin ja -taidoin.Oppilaan äidinkielen ja kirjallisuuden arvosana oli todistuksessa 6. luokan keväälläollut keskimäärin 8,07 (pojilla 7,70, tytöillä 8,45). 1 7. luokan äidinkielenja kirjallisuuden opettajien käsityksen mukaan oppilaiden lähtötaso 6. luokanjälkeen on ollut keskimäärin tyydyttävä.Kuudennen luokan kevätarvostelussa oppiaineen arvosanoja on annettukeskittyneesti niin, että 88 % oppilaista on saanut jonkin arvosanoista 7, 8 tai9. Käytetty arvosana-asteikko on selvästi suppeampi, kuin oppiaineen osaalueidentaitojen hajonta kokeen perusteella on. 2 Jotkut koulussaan välttäväntai kohtalaisen arvosanan saaneet oppilaat osoittivat kokeessa samantasoistaoppiaineen hallintaa kuin kiitettävän tai erinomaisenkin arvosanan saaneet.____________________1Koko ikäluokan vastaavien arvosanojen keskiarvo sijoittuu 99 %:n todennäköisyydellävälille 8,04–8,10 (pojilla 7,66–7,74, tytöillä 8,42–8,49).2Lukuvuositodistusten arvosanoissa hajonnan suhteellinen osuus keskiarvosta oli 0,13,arvioinnin tehtävissä 0,29. Lukemisen tehtävissä arvo oli 0,29, kielentuntemuksen tehtävissä0,37 ja kirjoitustehtävissä 0,43.95

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Kuvio 20 havainnollistaa, miten eritasoista osaamista sama kouluarvosana saattoiilmentää:KUVIO 20. Oppilaiden arvosanojen yhteys koetulokseen.Kuviossa on mukana tiedot 4 872 oppilaan 6. luokan lukuvuositodistuksenarvosanasta ja 7. luokan alussa järjestetyssä arvioinnissa saamista tuloksista.Vaaka-akselilla ovat oppilaiden arvosanat, pystyakselilla kunkin ratkaisuosuuskokeen tehtävissä. Yksittäisen pojan tulos on merkitty rastilla, tytön plus-merkillä.Koehenkilöjoukko oli suuri, joten useimmat oppilaita kuvaavat merkitosuvat päällekkäin. Kuviossa tyttöjen menestymistä kuvaava yhtenäinen viivaja poikien menestymistä osoittava katkoviiva näyttävät kullekin arvosanatasolletyypillistä koetulosta keskimäärin. Tietyn arvosanan ilmaisema osaamisen tasoon tytöillä ollut parempi kuin pojilla.96

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Väljät arvosanaluokat, erilaiset perusteet tytöille ja pojilleOpettajien mielestä kokeen tehtävät sopivat vaikeustasoltaan kohtuullisen hyvin7. luokan alkuun ja vastasivat opetussuunnitelman tavoitteita. Koetuloksetkorreloivat oppilaiden arvosanojen kanssa samantasoisesti kuin oppiaineenaikaisemmissakin arvioinneissa. Keskiarvotasolla arvosanojen ja koetulostenyhteys näyttää loogiselta, mutta yksittäisten arvosanaluokkien sisällä on suurtahajontaa. Huomiota herättää se, että kokeessa hyvin menestyneiden oppilaiden(taitotaso yli 60 %) arvosanana todistuksessa on voinut olla sekä 6, 7, 8, 9että 10. Kokeessa heikommin menestyneiden (taitotaso alle 30 %) arvosananatodistuksessa on puolestaan saattanut olla 5, 6, 7, 8 tai 9.Kuvio 21 havainnollistaa sitä, miten erilaisin taidoin saman arvosanan 6. luokanlukuvuositodistukseensa saaneet oppilaat ovat aloittaneet 7. luokan äidinkielenja kirjallisuuden opintojaan:KUVIO 21. Oppilaiden 6. luokan keväällä saamia arvosanoja vastaavaosaamisen taso kokeessa eri tavoin menestyneiden oppilaiden ryhmissä.97

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Taulukosta 4 käy ilmi, että arvosana-asteikkoa on käytetty 6. luokan lukuvuositodistuksessaeri tavoin tyttöjä ja poikia arvioitaessa. Arvosanan 7, 8 tai 9 saaneidenpoikien osaamisen taso oppimistulosten arvioinnissa osoittautui tilastollisestitestattuna erittäin merkitsevästi matalammaksi kuin vastaavan arvosanansaaneilla tytöillä. Huomattava osa (87 %) oppilasikäluokan pojista onsaanut todistukseensa numeron eri perusteella kuin tytöt, kun vertailuaineistonakäytetään oppilaan kokeessa osoittamaa taitotasoa.TAULUKKO 4. Tyttöjen ja poikien koemenestys eri arvosanaryhmissä.Esille tuli myös viitteitä arvosanojen antamisen käytäntöjen eroista eri lääneissä.Esimerkiksi hyvän arvosanan (8) saaneiden oppilaiden osaamisen taso olinelisen prosenttiyksikköä korkeampi Itä-Suomen läänissä kuin Oulun läänissä.Itä-Suomen läänin otoskouluissa hyvän arvosanan saaneilla pojilla taitotasoarvioinnissa oli keskimäärin 52 %, Lapin läänissä puolestaan 46 %.Täsmällisempään tarkasteluun otettiin vielä oppilaiden menestyminen kokeenkirjoitustehtävissä suhteessa heidän 6. luokan äidinkielen arvosanaansa. Jospojat ja tytöt olivat menestyneet kirjoitustehtävissä yhtä hyvin, pojilla oli yleensäollut 6. luokan keväällä yhtä numeroa korkeampi äidinkielen arvosana kuintytöillä. Mikäli tytöillä ja pojilla oli ollut sama oppiaineen arvosana 6. luokankevättodistuksessa, tytöillä oli kaikissa arvosanaryhmissä kauttaaltaan paremmatkirjoitustaidot kummankin tehtäväsarjan erityyppisissä kirjoitustehtävissä(mm. kirjoituksen sisällön aiheenmukaisuuden, sanankäytön, lauserakenteidenja oikeakielisyyden sekä tekstin luettavuuden osalta).98

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Arvosana kuvaa vain osaa taitojen hallinnastaArviointitutkimuksessa on viime vuosina usein kiinnitetty huomiota siihen,että oppilaiden kouluarvosanat eivät vastaa todellista osaamisen tasoa johdonmukaisesti(mm. Hautamäki ym., 2000, 243; Hannén 2001, 36; Korkeakoski2001, 84–85; Mattila 2002, 90–91; Silverström 2002, 101–104; Toropainen2002, 7, 102–104). Järjestetyn arvioinnin yhteydessä havaittiin, että joihinkinotoskouluihin tulleiden oppilaiden taitotaso korreloi erittäin hyvin heidän 6.luokan lukuvuositodistukseensa saaman oppiaineen arvosanan kanssa. Korrelaatiosaattoi olla 0,93, jolloin arvosanalla ja koetuloksella oli yhteistä vaihtelua86 %. Toisaalta jossakin koulussa korrelaatio jäi 0,52:een, jolloin koetuloksellaja oppilaan todistusnumerolla oli yhteistä vaihtelua enää 27 %:n verran. Otoskouluihintulleiden oppilaiden osaaminen (keskiarvo) korreloi heidän oppiaineenarvosanojensa keskiarvon kanssa ainoastaan tasolla 0,29, mikä osoittaa,että eri otoskouluihin tulleet oppilaat ovat lähtöisin varsin erilaisista 6. luokanarviointikulttuureista.Tämänkertaisen arvioinnin yhteydessä selvitettiin vielä, millainen taitotasokeskimäärin oli oppiaineen eri osa-alueilla. Seuraavassa kuviossa ylimpänä esitetäänkoetulokset niiden oppilaiden osalta, joiden äidinkielen ja kirjallisuudenarvosana todistuksessa oli ollut erinomainen (10) tai kiitettävä (9). Hyvän (8)ja tyydyttävän (7) arvosanan saaneiden tulokset ovat kuviossa keskellä. Alimpanapuolestaan on näkyvillä välttävän (5) ja kohtalaisen (6) todistusarvosanan saaneidenosaamistaso koetulosten perusteella.KUVIO 22. Miten koulussa eri tavoin suoriutuneet oppilaat menestyivätkokeessa?99

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Arvosanan 10 saaneilla oppilailla aineen hallinnan taso kokeessa oli yleensäkeskimäärin kiitettävää, arvosanan 9 oppilailla hyvää. Kielentuntemusta ei kuitenkaanosattu yhtä hyvin kuin lukemista ja kirjoittamista.Todistukseen arvosanan 8 saaneet ovat menestyneet tyydyttävästi tekstien vastaanottamiseenliittyvissä tehtävissä, mutta keskimäärin vain kohtalaisesti kirjoituksenja kielentuntemuksen taidoissa.Arvosanan 7 saaneet ovat menestyneet kohtalaisesti lukemisen, kirjallisuuden,tekstitiedon ja kielentuntemuksen tehtävissä ja välttävästi kirjoitustehtävissä.Arvosanan 6 ja 5 saaneilla on ollut välttävä taso lukemisen, kirjallisuuden jatekstitiedon sekä kielentuntemuksen tehtävissä, mutta kirjoitustaidot ovat heikot,arvosanan 5 saaneilla erittäin heikot.Kaiken kaikkiaan todistusarvosanat ovat olleet keskimäärin yhtä numeroaliian korkeat suhteessa kokeessa osoitettuun taitotasoon. Todistusarvosanatovat yleensä vastanneet (tosin kauttaaltaan liian korkeina) oppilaidentaitoja tekstin vastaanottamiseen liittyvien tehtävien osalta, mutta kirjoitustaitojenja kielentuntemuksen hallinnan osoittajina todistusarvosanat eivät annaoikeaa kuvaa taitotasosta. Mikäli kaikkien kokeeseen sisältyneiden oppiaineenosa-alueiden hallinta olisi johdonmukaisesti mukana oppilaan todistusnumerossa,tulisi useimmilla olla selkeästi alempi numero. Arvosanojen ja koetuloksenvertailu osoittaa, että oppilaiden kielentuntemuksen taidoissa ja varsinkinarvosanan 5–8 saaneiden kirjoitustaidoissa on ilmeisintä parantamisentarvetta.Eri kouluissa 7. luokan opintojaan aloittavien todistusarvosanateivät vastaa toisiaanKaikki otoskoulut jaettiin neljään ryhmään sen perusteella, millainen arvosanojenantamisen käytäntö oli keskimäärin vallinnut niissä ala-asteen kouluissa,joista oppilaat olivat tulleet aloittamaan 7. luokan opintojaan. Taulukossa 5esitellään oppilaiden koemenestystä toisaalta niissä kouluissa, joihin tulleillaoppilailla vaatimustaso oli arvosanaskaalan perusteella ollut suhteellisen korkea,ja toisaalta niissä kouluissa, joihin tulleet oppilaat olivat saaneet 6. luokantodistukseensa oppiaineen arvosanoja helpoimmin. Kysymys ei ole yksittäistenääritapausten tarkastelusta, sillä puolet otoskouluista on mukana taulukonaineistossa. Ilmenevää tulosten vaihtelua tasoittaa vielä se, että oppilaat ovatyleensä tulleet otoskouluihin useammalta ala-asteelta.100

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Keskimäärin vaativamman arviointikulttuurin piiristä tulleiden tyydyttävänarvosanan (7) saaneiden oppilaiden taitotaso kokeessa oli sama kuin lievempääarviointikulttuuria edustavien koulujen hyvien (8) oppilaiden saavuttama taso.Vaativampaa ja lievempää arviointikäytäntöä edustavien koulujen arvosanaskaalaterosivat systemaattisesti keskimäärin yhden todistusnumeron verran.TAULUKKO 5. Tiettyihin otoskouluihin 7. luokan opintojaan aloittamaantulleiden oppilaiden arvosanoja vastaavat koetulokset keskimäärinSaman todistusarvosanan ilmaisema oppilaan osaamisen taso saattaa siis ollaerilainen sen mukaan, millaisissa kouluissa oppilas on sattunut opiskelemaan6. kouluvuonna. Arvosanakäytännöiltään lempeistä ala-asteen kouluista tulleetoppilaat ovat saaneet samantasoisilla perustiedoilla ja -taidoilla tyydyttävännumeron 7, kun taas arvosanan saamiseksi enemmän tuloksia edellyttäneessäkoulussa saman verran kokeessa osannut oppilas on saanut lukuvuositodistukseensakohtalaisen (6) arvosanan:101

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 23. Lievempään tai vaativampaan arviointikulttuuriin tottuneidenoppilaiden osaamisen taso arvioinnin tehtävissä.Oppilaiden lähtötason erot 7. luokan alussa eri otoskouluissaKuvio 24 havainnollistaa tilannetta niissä kouluissa, joihin oppilaat ovat tulleetaloittamaan 7. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden opintojaan. Kokeessa parhaitenmenestyneiden 24 koulun ryhmässä oppilailla on kaikissa arvosanaluokissaollut selkeästi korkeampi lähtötaso yläasteen opintoihin, kun taas kokeessaheikoimmin menestyneiden 24 koulun ryhmän oppilaat ovat tulleetala-asteilta samoin arvosanoin mutta huomattavasti heikommin tiedoin.102

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 24. Oppilaiden 6. luokan lukuvuositodistukseen saamia arvosanojavastaava osaamisen taso eri kouluryhmissä.Edellä olevasta kuviosta käy muun muassa ilmi, että joka neljänteen otoskouluun(alin käyrä) on tullut tyydyttävällä arvosanalla (7) oppilaita sellaisin tiedoin,jotka muihin otoskouluihin tulleilla oppilailla on 6. luokan lukuvuositodistuksessaarvioitu yleensä vain välttävän (5) tai kohtalaisen (6) tasoisiksi.103

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?KUVIO 25. Eri otoskouluihin arvosanalla 8 tulleiden oppilaiden ratkaisuosuuskokeessa keskimäärin suhteessa samaan kouluun tulleiden oppilaiden keskimääräiseenosaamisen tasoon.Kuviossa 25 neliöt edustavat yksittäisen otoskoulun oppilaiden keskiarvoja.Vaaka-akseli osoittaa kouluun tulleiden oppilaiden osaamisen tason arvioinnissa,pystyakseli niiden oppilaiden osaamisen tason, joilla 6. luokan lukuvuositodistuksessaon ollut hyvä äidinkielen ja kirjallisuuden arvosana (8). Kuvionoikeassa yläreunassa sijaitsevaan kouluun hyvällä arvosanalla 8 tulleet oppilaatovat ratkaisseet oikein keskimäärin 65 % kokeen tehtävistä, kun taas kuvionvasemmassa alareunassa olevaan kouluun hyvällä arvosanalla 8 tulleet oppilaatovat ratkaisseet oikein keskimäärin 35 % kokeen tehtävistä.Kun vastaava tarkastelu tehtiin niiden oppilaiden osalta, joiden taitotaso 6.luokan lukuvuositodistuksessa oli arvioitu kiitettäväksi (arvosana 9), kävi ilmi,että kolmeen otoskouluun tulleilla oppilailla taitotaso kokeessakin oli kiitettävä(yli 70 % enimmäispisteistä), kun taas 21 otoskouluun kiitettävällä arvosanallatulleilla oppilailla taitotaso kokeessa oli vain tyydyttävä. Erääseen otoskouluunarvosanalla 9 tulleiden oppilaiden taso kokeessa oli keskimäärin77 %, kun toiseen kouluun vastaavalla kiitettävällä arvosanalla tulleiden taitotasojäi 53 %:iin kokeessa saavutettavissa olevista pisteistä.Ilmiö tuli näkyville aivan samaan tapaan myös niiden oppilaiden ryhmissä,joiden taitotaso 6. luokan lukuvuositodistuksessa oli arvioitu tyydyttäväksi (arvosanalla7). Neljään otoskouluun tulleilla tämän ryhmän oppilailla oli keskimäärintyydyttävä taso (parhaimmillaan 58 %) myös arvioinnin tehtävissä, mutta38 kouluun tyydyttävin arvosanoin tulleiden oppilaiden osaamisen taso osoittautuikokeessa keskimäärin välttäväksi, yhteen otoskouluun tulleilla keskimäärinheikoksi (29 %).104

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Keskeisiä havaintoja arvosanoistaKUVIO 26. Arvosanat ja koetulos.* Oppilaiden 6. luokan lukuvuositodistuksien ilmaisema äidinkielen jakirjallisuuden arvosanojen keskiarvo on keskimäärin yhtä numeroaliian korkea suhteessa arvioinnissa osoitettuun näyttöön. Kokeen tasoosoittautui keskimäärin tyydyttävää arvosanaa vastaavaksi. Myös 7.luokan opettajien arvion mukaan oppilaiden lähtötaso 7. luokanalussa on ollut keskimäärin tyydyttävä.* Arvosana-asteikkoa on 6. luokan lukuvuosiarvioinneissa käytettyliian suppeasti ja arvosanaluokat ovat olleet liian väljät: samantasoisellaosaamisella arvosana on voinut olla 6, 7, 8, 9 tai 10.* Arvosanat eivät ilmaise yhdenmukaisesti osaamisen tasoa oppiaineeneri osa-alueilla.* Arvosanoja on annettu tytöille ja pojille eri perustein.* Eri yläasteille tulee oppilaita samantasoisin 6. luokan lukuvuositodistuksenarvosanoin, mutta huomattavan erilaisin perustiedoinja -taidoin.105

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Todistuksen numeroarvosanojen tulee perustua monipuoliseen näyttöön, janiitä annettaessa otetaan huomioon myös oppilaan työskentely. Työskentelynarviointi on osa oppiaineen arviointia, mutta se voidaan toteuttaa myös erillisenäsanallisena arviointina. (Opetushallitus 1999 b, 11, 14.) Todistusten numeroissaarvioidaankin mm. oppilaan taitoa suunnitella, toteuttaa ja arvioidaomaa työtään samalla, kun arvosana kertoo oppiaineen osaamisen tasosta.Nyt toteutetun arvioinnin yhteydessä kävi ilmi, että 6. luokan lukuvuositodistuksissapojat olivat saaneet oppiaineesta yleisemmin numeron 8 ja tytötarvosanan 9. Numerot tarkistettiin oppilaiden todistuksista tai oppilaskorteista.Otosoppilaiden äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanojen keskiarvoperusopetuksen 6. luokan lukuvuositodistuksissa oli 8,07. Numeroarvosteluakoskevissa säädöksissä numero 8 edustaa hyvää osaamista. On epätodennäköistä,että perusopetuksen piirissä olevan heterogeenisen oppilasikäluokanäidinkielen ja kirjallisuudet tiedot ja taidot tai oman työskentelyn suunnittelun,toteutuksen ja arvioinnin taidot voisivat oikeasti olla keskimäärin hyvät. Niinkielelliset taidot kuin toiminnan suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin taidotkinjakautuvat koko ikäluokan mitassa normaalisti, jolloin taitotason keskiarvontulisi kouluarvosanojen skaalalla asettua pikemminkin lähelle tyydyttävää arvosanaa7, kun koehenkilöitä on useita tuhansia ja otos on edustava.Arvosanojen ja koetuloksen ilmaiseman äidinkielen perustietojen ja -taitojenosaamisen tasoero olisi ymmärrettävä, mikäli 6. luokan oppitunneilla olisiharjoiteltu huomattavan paljon esimerkiksi suullisen viestinnän aihepiirejä (haastatteluja,puhumisen harjoituksia, dramatisointeja, näytelmiä jne.). Tällöin voitaisiinotaksua, että oppilaat olisivat saaneet oppiaineen arvosanan 6. luokallajollakin muulla kuin kokeessa arvioitujen lukemisen, kirjoituksen ja kielentuntemuksentaitojen perusteella. Arvosanan voitaisiin tulkita ilmaisevan nimenomaanmonipuoliseen näyttöön perustuvia oppilaiden puheviestinnäntaitoja. Oppilaiden saamilla arvosanoilla ei kuitenkaan ollut yhteyttä siihen,miten usein erilaiset suullisen viestinnän aihepiirit olivat olleet esillä 6. luokanäidinkielen tunneilla. Lukuvuositodistuksissa oppiaineen arvosanat olivatsamantasoiset sekä enemmän että vähemmän suulliseen viestintäänperehtyneiden ryhmissä. Enemmän suullisen viestinnän opetusta 6. luokallasaaneiden koetulos arvioinnin tehtävissä oli keskimäärin kaksi prosenttiyksikköäalempi kuin vähemmän suullisen viestinnän harjoitusta saaneilla, jotenkoetuloksenkin osalta ero oli vähäinen. Oppilaiden käsityksen mukaan 6. luokanäidinkielen tunneilla oli kaiken kaikkiaan ollut esillä enemmän juuri kirjoittamiseen,kieleen ja lukemiseen liittyviä oppisisältöjä, joita kokeessakin arvioitiin.Myös koetta järjestäneiden opettajien mukaan koe vastasi oppiaineenopetussuunnitelman tavoitteita kohtuullisesti tai hyvin, joten havaitun 6. luo-106

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?kan lukuvuositodistusten arvosanojen keskittyneisyyden ja korkean yleistasonperusteet jäävät paljolti epäselviksi.Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaanopiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Kannustamisellapyritään ohjaamaan oppilasta opiskelemaan. Samalla arvioinnintehtävänä on antaa oppilaalle realistinen kuva osaamisen tasosta. Todistuksennumeroarvosanojen pitää perustua monipuoliseen näyttöön, ja sanallisenkinarvion tulee antaa todellinen kuva oppilaan osaamisen tasosta. (Opetushallitus1999b, 7,11). Edellytykset itsearviointiin eivät täyty, mikäli oppilaat saavat keskimäärinhyviä arvosanoja, vaikka osaamisen taso ei keskimäärin ole hyvä.Oppilaan kehityksen ja opinnoissa menestymisen kannalta on välttämätöntä,että arvosana, sanalliset arviot ja arviointikeskustelut ohjaavat aina realistisenkuvan muodostumiseen siitä, mitä oppilas jo osaa, ja haastavat oppilasta paneutumaanniiden taitojen harjoitteluun, joita hän ei vielä hyvin hallitse. Jos oppilashuomaa saavansa hyvän numeron tai mieluisan sanallisen arvion, vaikkataidot eivät ole hyvät, arviointi ei ohjaa työskentelyyn eikä taitojen kehittämiseen.Oppilas on 7. vuosiluokalle tullessaan jo suorittanut kaksi kolmasosaa perusopetuksesta.Arviointi opintojen aikana linkittyy kansallisesti yhtenäiseenpäättöarviointiin siten, että päättövaihetta lähestyttäessä oppilaan tavoitteetsuhteutetaan viimeistään 8. ja 9. vuosiluokan aikana päättöarvioinnin numeroasteikolle(Opetushallitus 1999 b, 8). Kansallisesti vertailukelpoiseen ja tasavertaiseenpäättöarviointiin valmistautumista voitaisiin helpottaa kehittämälläoppiaineen oppilasarviointia yhdenvertaisemmaksi ja pedagogiselta ohjausvaikutukseltaantarkoituksenmukaisemmaksi jo 5. ja 6. vuosiluokan aikana.107

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?12 HAVAINTOJA, POHDINTAA JA PÄÄTELMIÄArvioinnin tulokset ovat samansuuntaiset kuin aikaisemmissa perusopetuksenäidinkielen oppimistulosten arvioinneissa on raportoitu: oppilaat hallitsevatlukemista ja tekstin vastaanottamista paremmin kuin kirjoittamista ja kielentuntemusta.Tyttöjen ja poikien osaamisen tasoerot olivat lukemisen ja kielentuntemuksenosalta 7–9:n, mutta kirjoitustaitojen osalta 20 prosenttiyksikönsuuruiset. Oikeakielisyyttä ja kielentuntemuksen alueita ei yleensä hallittu tyydyttäväntasoisesti. Alueelliset erot olivat lääneittäin ja kuntaryhmittäin tarkasteltunasuhteellisen pienet.Lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävistä tytöt selviytyivät keskimäärinhyvin, pojat tyydyttävästi. Näiden alueiden tehtäviä hallittiin otoskouluissayleensä paremmin kuin muita arvioinnissa mukana olleita oppiaineenosa-alueita. Myös perusopetuksen päättövaiheessa oppilaiden lukutaidonyleistaso on viime vuosina raportoitujen kansallisten ja kansainvälistenarviointien perusteella osoittautunut suhteellisen hyväksi (Hannén 2000; Lappalainen2000, 2001; Silverström 2002; Tulevaisuuden osaajat 2002).Sen sijaan on ilmeistä, että suurella osalla oppilaita kirjoituksen perustaidot jakielen hallinta eivät ole harjaantuneet riittävästi. Kielentuntemuksen hallinnantaso nyt toteutetussa arvioinnissa oli tytöillä tyydyttävä, pojilla kohtalainen.Kirjoitustaidot arvioitiin tytöillä keskimäärin hyviksi, pojilla kohtalaisiksi.Perusopetuksen oppilaiden kirjoitustaitojen suuresta hajonnasta on raportoitututkimuksissa jo pitkään (mm. Rauramo 1989, Saarela 1997). Tutkijat ovatkiinnittäneet huomiota mm. opetussuunnitelmien sallimiin vapaisiin painotuksiinja oppimateriaaleihin. Myös useissa viime vuosina julkaistuissa arviointitutkimuksissaon paneuduttu peruskirjoitustaitojen hallintaan: Kuudennenvuosiluokan oppilaiden kirjoitustaidot olivat vuonna 2000 heikoimmat oikeinkirjoituksenosalta (Hannén 2002, 7, 53; Korkeakoski 2001, 116). Ammatillisenperuskoulutuksen päättövaiheen opiskelijoiden äidinkielen taitojen arvioinninyhteydessä havaittiin (Väyrynen 2000b, 53), etteivät opiskelijat vielähallinneet virkkeiden pituutta ja sujuvuutta ja sanojen keskinäissuhteita koskeviakirjakielen vakiokäytänteitä yhtä hyvin kuin tekstin sananvalintaa ja sävyä.Huomattava osa peruskoulun päättäneistä nuorista ei ollut kouluvuosinaansaavuttanut sellaista kirjoitetun kielen hallintaa, jolla selviäisi tyydyttävästiammattiopinnoista (Pelkonen & Matilainen 1997, 3, 34).109

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Ilmiö juontaa juurensa perustaitojen harjaantumattomuudesta. Nyt toteutetussaarvioinnissa joka kolmannen pojan peruskirjoitustaidot osoittautuivat kuudenkouluvuoden opintojen jälkeen heikoiksi, ja taitojen hajonta kaikkien kokeessamukana olleiden poikien joukossa oli huomattavan suurta. Poikien kirjoitustaidot7. vuosiluokan alussa eivät keskimäärinkään olleet tyydyttävät, vaikka 6.luokan äidinkielen tunneilla oli kirjoitettu kertomuksia, tarinoita, aineita taisaneluja oppilaiden mielikuvan mukaan jopa usein. Kertooko oppilaiden mielikuvatodellisesta harjoituksen määrästä vai pikemminkin siitä, että kirjoittamiseenliittyvät taidot ovat edellyttäneet keskimääräistä enemmän vaivannäköäja harjoittelua, mikä on jäänyt mieleen? Vai onko kirjoittaminen osassa koulujaollut useammin luovaa verryttelyä kuin tavoitteellista ja systemaattista uudenopiskelua? Pohtiessaan perusopetuksen päättövaiheen arvioinnin tuloksiavuonna 2001 Kaisa Häkkinen esitti näkemyksenään, että perusopetuksen oppilailla”näyttää olevan melko hyvät mahdollisuudet kehittää ja tuoda ilmi omaaluovuuttaan. Sen sijaan tottumus – – työskentelyyn, jota sekä normatiivisenyleiskielen mukainen kirjoittaminen että kielen analysointi edellyttää, näyttääolevan heikommalla kannalla” (Häkkinen 2001, 139). Mainitun kaltainen ilmiötuli nyt toteutetun arvioinnin yhteydessä näkyville sillä tavoin, että valtaosa7. luokalle tulleista oppilaista mainitsi luonnostelleensa 5. ja 6. luokallatekstejään vain harvoin tai ei koskaan. Yli kolmasosa oppilaista oli tottunutsiihen, ettei opettaja ollut lainkaan merkinnyt – tai oli merkinnyt vain harvoin– oppilaan laatimiin teksteihin muutosehdotuksia.Hyviin tuloksiin niin kirjoitus- kuin muissakin koetehtävissä oli tytöillä ja pojillaselvästi yhteydessä se, miten aktiivisesti äidinkielen oppitunneilla oli opiskeltusanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia. Nimenomaan kielentuntemuksen,sanaston ja oikeinkirjoituksen opiskelulla näyttää olleen selkeämmin yhteyttähyviin tuloksiin kuin sillä, miten usein äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneillaoli luettu oppikirjaa, lehtiä tai kirjoja tai tehty oppikirjan tehtäviä. Kysymyssaattaa olla opettajan työtavoista ja opetuksen mielekkäästä painottamisestakielen käytänteiden ja lukemisen ja kirjoittamisenkin kannalta keskeistenperuskäsitteiden ja -käytänteiden parissa työskentelyyn. Sanaston hallinnallatiedetään olevan ilmeinen yhteys myös luetun ymmärtämiseen ja kirjoitustaitoihin(Saarela 1997, 198, 201). Kielentuntemus puolestaan ohjaa paitsi kielenrakenteen ja käsitteiden hallintaan, myös havaitsemaan kielen ilmiöitä janiihin vaikuttavia tekijöitä (mm. Pynnönen 2002, 31).Myös runsas vapaa-ajan lukuharrastus oli yhteydessä arvioinnin tehtävissämenestymiseen. Opetushallitus, opettajajärjestöt ja media ovat viime vuosinapaneutuneet näkyvästi lasten ja nuorten lukuharrastuksen tukemiseen. Poikienäidinkielen taitojen kohentamiseksi olisi vapaa-ajan lukuharrastuksen110

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?virittämisen rinnalla aiheellista kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kirjoittamistatukevaan kielentuntemuksen, sanaston ja oikeinkirjoituksen perustaitojenopiskeluun oppitunneilla sekä yleensäkin kielentuntemuksen ja kirjoittamisendidaktiikkaan. Yhtä tarpeellista kuin käsitteiden ja merkitystenavaaminen kirjoitustaitojenkin kehittymiseksi on säännöllinen ohjattu harjoitteluriittävän vaativien tehtävien parissa kaikkina perusopetuksen vuosina.Oppilaan tulisi tottua työstämään kirjoituksiaan ja saamaan niistä säännöllistäohjaavaa palautetta jo ennen yläluokille siirtymistään. Valtaosa oppilaista ei olenykyisin tottunut tekstin luonnosteluun ja muokkaamiseen kirjoittamisensäännöllisenä työtapana.Oppiaineen perusopiskelusta 80 % sijoittuu kuuteen ensimmäiseen kouluvuoteen.Äidinkielen ja kirjallisuuden kansallisessa oppimistulosarvioinnissa2001 joka toinen opettaja oli sitä mieltä, että oppilaiden lähtötaso 7. luokanalussa haittaa hyvien oppimistulosten saavuttamista usein vielä perusopetuksenpäättövaiheessakin. Mikäli halutaan päästä nykyistä parempiin suorituksiin,oppiaineen perusopetuksen ainedidaktiikkaa olisi kehitettävä myös kielentuntemuksenja kirjoittamisen osalta. Huomio kiinnittyy myös erityis- ja tukiopetuksentoteutumiseen. Kaikista otosoppilaista joka neljäs oli saanut säännöllistäohjausta (erityisopetusta) kirjoittamisen, lukemisen tai puhumisen vaikeuksiinainakin yhtenä tai kahtena vuonna. Näillä oppilailla parempiin koetuloksiinoli yleensä yhteyttä sillä, miten usein oppitunneilla oli ollut kielentuntemuksenopetusta. Myös vapaa-ajan lukuharrastuksella oli yhteyttä tuloksiin.Toisaalta puolet kokeessa heikosti menestyneistä ei ollut koskaan saanut säännöllistäohjausta (erityisopetusta) kirjoittamisen, lukemisen tai puhumisen vaikeuksiin.Eriyttävät opetusjärjestelyt eivät nähtävästi tavoita kaikkia niitä oppilaita,jotka tarvitsevat ohjausta ja tukea perustaitojen opiskeluun. Kaikki eivättarvitse erityisopetusta, mutta ainakin puolet heikosti menestyneistä tarvitseeselkeästi nykyistä enemmän tukea ja harjoitusta. Oppiaineen saamien lisätuntienja tukiopetuksen käyttöä voitaisiin suunnata tähän tarkoitukseen.On tarpeen pohtia myös arvosanojen antamisen käytäntöjä. Arvioinnin tuleekannustaa opiskeluun, ohjata oppilasta asettamaan tavoitteita ja kehittää oppilaanedellytyksiä itsearviointiin. Sen tulee kertoa, miten oppilas on saavuttanutasetetut tavoitteet ja osoittaa vahvojen alueiden rinnalla myös se, millä alueillahänen tulisi parantaa suorituksiaan. Lukuvuositodistusten arvosanojen perusteella73 %:lla oppilaista on 6. luokan päättövaiheessa hyvät, kiitettävät taierinomaiset äidinkielen taidot. Todistusarvosanat vastasivatkin yleensä kohtalaisestioppilaiden kokeessa osoittamia taitoja tekstin vastaanottamiseen liittyvientehtävien osalta, mutta kirjoitustaitojen ja kielen hallinnan osoittajina ne111

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?eivät vastanneet todellista tilannetta. Mikäli kaikkien kokeeseen sisältyneidenoppiaineen osa-alueiden hallinta olisi ollut mukana oppilaan lukuvuositodistuksenarvosanassa, olisi useimmilla oppilailla ollut alempi numero.Niin oppilaiden yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan – oppilaat siirtyvät 6. luokanjälkeen usein toiseen kouluun ja aineenopetukseen – kuin opettajienammattietiikankin kannalta ongelmallista on se, että 6. luokan lukuvuositodistustenäidinkielen ja kirjallisuuden arvosanojen asteikko oli perusteettomastisupistunut. Arvosanoja oli annettu tytöille ja pojille eri perustein siten,että pojilta ei ollut edellytetty yleensä aivan samantasoista osaamista kuin tytöiltä.Eri kouluihin 7. luokan aineenopintojaan aloittamaan oli lähtenyt oppilaitasamoin todistusarvosanoin, mutta huomattavan eritasoisin oppiaineenperustiedoin ja -taidoin. Oppilasarviointia olisi tarpeen kehittää yhdenmukaisemmaksija pedagogiselta ohjausvaikutukseltaan tarkoituksenmukaisemmaksi.Uudistuvat opetussuunnitelmien perusteet ja niihin sisältyvät hyvän osaamisenkuvaukset antavat tähän hyvän mahdollisuuden.Kirjoittamisen opetusta ja kirjoitelmien arviointia on aikaisempien arviointitulostenperusteella esitetty täydennyskoulutuksen aiheeksi perusopetuksen1.–6. luokkia opettaville (Korkeakoski 2001, 124). Nyt toteutetun arvioinninperusteella täydennyskoulutusta tarvittaisiin myös oppiaineen oppilasarviointiinlaajemminkin. Kansallisella tasolla tulisi harkita erillisen arvosanan varaamistatodistuksiin äidinkielen kirjoitustaitojen arvioimiseksi. Ilmeistä tarvetta olisimyös sopia opetusta paikallisesti kehitettäessä siitä, mitä oppiaineen sisältöjäkullakin luokka-asteella opetetaan, paljonko ja mitä eri tekstilajeja oppilaidenedellytetään lukevan ja kirjoittavan, miten kirjoituksia arvioidaan säännöllisestija millä tavalla oppilaat saavat realistista palautetta kielen ja kirjoittamisentaitojensa kehittymisestä äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelunsa myötä.Keskeiset havainnot ja arvioivat päätelmät1) Eri kouluissa 7. luokan opintonsa aloittaneiden oppilasryhmien välilläoli suuria eroja mm. kirjoittamisen perustaitojen hallinnassa.2) Tytöt menestyivät paremmin kuin pojat. Tyttöjen ja poikien koetulostenero oli huomattava. Suuri osa pojista ei yleensä ole kiinnostunutoppiaineesta.3) Alueelliset erot olivat suhteellisen pienet.112

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?4) Lukutaidon, kirjallisuuden ja tekstitiedon tehtävistä tytöt selviytyivätkeskimäärin hyvin, pojat tyydyttävästi. Kirjojen ja kirjaston käyttöönliittyvien yleisten käytänteiden (kuten aakkosjärjestyksen) soveltamisessatuli näkyville puutteita.5) Kielentuntemuksen hallinnassa tuli näkyville puutteita. Peruskäsitteistälauseiden tuntemus ja genetiivin tunnistaminen ei yleensä sujunuttyydyttävän tasoisesti.6) Kirjoitustaitojen hallinta oli tytöillä hyvää, pojilla vain kohtalaista.Taitojen hajonta oli suurempaa kuin 6. luokan oppilaiden kirjoitustaitojenarvioinnissa vuonna 2000, ja taso vaihteli huomattavastikouluittain. Lauserakenteiden ja oikeinkirjoituksen yleistasojäi kohtalaiseksi tai välttäväksi.7) Arvosana-asteikon käyttö 6. luokan lukuvuositodistuksissa ei vastannutarvioinnissa esiin tullutta osaamisen hajontaa. Arvosanojen perusteella73 %:lla oppilaista olisi hyvät tiedot ja taidot. Koetulosten perusteella33 % oppilaista osoitti tällaista taitotasoa. Yli puolet (57 %) koettatoteuttaneista opettajista piti kuitenkin kokeen vaikeustasoa sopivana.8) Kirjoitustaitojen ja kielentuntemuksen tason osoittajina oppilaiden todistusarvosanatolivat selvästi liian korkeita, mutta ne vastasivat yleensäkohtalaisesti tekstin vastaanottamisen taitojen tasoa.9) Arvosanoja oli annettu tytöille ja pojille eri perustein 6. luokan lukuvuositodistuksissa.Huolestuttavaa oli myös se, että oppilaita siirtyi eriyläasteen kouluihin samoin 6. luokan arvosanoin, mutta varsineritasoisin oppiaineen perustiedoin ja -taidoin.10) Oppiaineen oppilasarviointia on syytä kehittää yhdenvertaisemmaksija pedagogiselta ohjausvaikutukseltaan tarkoituksenmukaisemmaksi.Perusopetuksen nivelvaiheissa tulee arvioida oppilasarvioinninyhdenmukaisuuden toteutumista.11) Oppilaita on tarpeen kannustaa monipuoliseen vapaa-ajan lukuharrastukseen.Yhtä tärkeää on tehostaa kielentuntemuksen ja kirjoituksenperustaitojen, varsinkin oikeinkirjoituksen, opiskelua oppitunneillamm. työtapoja ja harjoittelun sisältöjä kehittämällä.113

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?12) Opettajankoulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa on tarpeenpaneutua kirjoituksen ja kielentuntemuksen didaktiikkaan sekä oppiaineenoppilasarvioinnin käytäntöihin.13) Kansallisella tasolla tulisi harkita erillisen arvosanan varaamistatodistuksiin tekstien tuottamisen taitojen arvioimiseksi.14) Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksesta 80 % annetaan kuudenensimmäisen kouluvuoden aikana, joten riittävä perustaitojenharjoittelu on taattava kaikissa kouluissa. Havaittujen erojenperusteella oppiaineen oppimistulosarviointeja olisi tarpeenjärjestää perusopetuksen päättövaiheen lisäksi ainakin 5. tai 6.luokalla säännöllisesti.114

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?13 LÄHTEITÄ JA KIRJALLISUUTTABereiter, C. (1980) Development in Writing. Teoksessa L. W. Gregg & E. R.Steinberg (toim.) Cognitive Processes in Writing, 73–93. Hillsdale, New Jersey:Lawrence Erlbaum Associates.Buchberger, I. (2000) [toim.] Elämä odottaa. Kevään 1999 kansallisen äidinkielenkokeen tuloksia. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Kielen ja kirjallisuudenoppimisen tutkimuskeskus, C-sarja, 1. Helsinki: Yliopistopaino.Hannén, K. (2000) Nationell utvärdering av inlärningsresultat i modersmålet i åk 9,1999. Utvärdering av inlärningsresultat 2/2000, Utbildningsstyrelsen. Helsingfors:Yliopistopaino.Hannén, K. (2001) Utvärdering av inlärningsresultat i modersmål i åk 6 i dengrundläggande utbildningen våren 2000. Utvärdering av inlärningsresultat 4/2001,Utbildningsstyrelsen. Helsingfors: Yliopistopaino.Hautamäki, J. , Arinen, P. , Hautamäki, A., Ikonen-Varila, M. , Kupiainen,S., Lindblom, B., Niemivirta, M. , Rantanen, P., Ruuth, M. & Scheinin,P. (2000) Oppimaan oppiminen yläasteella. Oppimistulosten arviointi 7/2000,Opetushallitus. Helsinki:Yliopistopaino.Häkkinen, K. (2001) Arvioinnin tulokset opettajankoulutuksen näkökulmasta.Teoksessa H.-P. Lappalainen Peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulostenkansallinen arviointi 9. vuosiluokalla 2001, 138–139. Oppimistulosten arviointi6/2001, Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.Korkeakoski, E. (2001) Perusopetuksen äidinkielen oppimistulosten kansallinen arviointi6. vuosiluokalla keväällä 2000. Oppimistulosten arviointi 1/2001, Opetushallitus.Helsinki : Yliopistopaino.Lappalainen, H.-P. (2000) Peruskoulun äidinkielen oppimistulosten kansallinenarviointi 9. vuosiluokalla 1999. Oppimistulosten arviointi 1/2000, Opetushallitus.Helsinki: Yliopistopaino.Lappalainen, H.-P. (2001) Peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulostenkansallinen arviointi 9. vuosiluokalla 2001. Oppimistulosten arviointi 6/2001,Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.115

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?Linnakylä, P. (2002) Nuorten lukemisaktiivisuus ja lukuharrastus. TeoksessaJ. Välijärvi & P. Linnakylä (toim.) Tulevaisuuden osaajat. PISA 2000 Suomessa,141–166. OECD PISA, Opetushallitus, Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.Jyväskylä: Kirjapaino Oma Oy.Lukujuttu (2001) Vihjevihkonen. Äidinkielen opettajain liitto, Luokanopettajaliittoja Opetushallitus. Helsinki.Mattila, L. (2002) Perusopetuksen matematiikan oppimistulosten kansallinen arviointi9. vuosiluokalla 2002. Oppimistulosten arviointi 8/2002, Opetushallitus. Helsinki:Yliopistopaino.Mela, M. (2003) Maahanmuuttajanuorten sijoittuminen jatko-opintoihin jatyöelämään. – Suolla suomea. Perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille.ÄOL:n vuosikirja XLVII, 55–59. Äidinkielen opettajain liitto. Helsinki: PainoraumaOy.Metsämuuronen, J. (2003) Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2. uudistettupainos. International Methelp Ky. Jyväskylä: Gummerus KirjapainoOy.Opetushallitus 1998a = Kansallinen oppimistulosten arviointijärjestelmä. Arviointi4/1998. Helsinki: Opetushallitus.Opetushallitus 1998b = Koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli. Arviointi 7/1998. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino.Opetushallitus 1999a = Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit : arvosanan hyvä(8) kriteerit yhteisissä oppiaineissa. Opetushallitus. Helsinki: YliopistopainoOy.Opetushallitus 1999b = Perusopetuksen oppilaan arvioinnin perusteet 1999. Opetushallitus.Helsinki: Yliopistopaino Oy.Pelkonen, R. & Matilainen, K. (1997) Lukemis- ja kirjoittamistaito ammatillisissaoppilaitoksissa 1996–1997. Opetushallitukselle laadittu tutkimusraportti[käsikirjoitus]. Liperin ammattioppilaitos.Peruskoulun oppilaat 2002 = Peruskoulut 1999–2002. Tilastokeskuksenperuskoulutilastoa. Päivitetty 15.11.2002. [http://www.stat.fi/tk/he/perusk.html]Haettu 24.2.2003.116

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?POPS = Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. Opetushallitus. Helsinki:Painatuskeskus.Pynnönen, M. -L. (2001) Peruskoululaiset kielentutkijoina. Virke: ÄOL:njäsenlehti 1/2001, 30–34. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto.Pynnönen, M. -L. (2002) Äidinkieltä peruskoulussa. Tampereen yliopistonopettajankoulutuslaitoksen opetusmonisteita B 11/2002. Tampere: Juvenes-Print – Tampereen yliopistopaino Oy.Rauramo, S. -L. (1989) Kansakoulun ja peruskoulun kolmas- ja neljäsluokkalaistenkirjoitelmien vertailu. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja C: Scripta lingua Fennicaedita. Osa 75. Turku: Turun yliopisto.Saarela, L. (1997) Peruskoululaisten kirjoitelmien kehittyminen sanastotutkimuksenvalossa. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis B. Humaniora 25. Oulu:Oulun yliopistopaino.Silverström, C. (2002) Utvärdering av inlärningsresultat i modersmål och litteratur iåk 9 våren 2001. Utvärdering av inlärningsresultat 4/2002, Utbildningsstyrelsen.Helsingfors: Yliopistopaino.Toropainen, O. (2002) Nationell utvärdering av inlärningsresultat i finska i åk 9våren 2001. Utvärdering av inlärningsresultat 1/2002, Utbildningsstyrelsen.Helsingfors: Yliopistopaino.Tulevaisuuden osaajat (2002) PISA 2000 Suomessa. Toimittaneet JouniVälijärvi & Pirjo Linnakylä. OECD PISA, Opetushallitus. Jyväskylän yliopisto,Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Kirjapaino Oma Oy.Väyrynen, P. (2000a) Inlärningsresultaten i modersmålet i slutskedet av dengrundläggande yrkesutbildningen. Duplikat 13/2000, Utbildningsstyrelsen. Helsinki:Edita.Väyrynen, P. (2000b) Äidinkielen oppimistulokset ammatillisessa peruskoulutuksessa.Oppimistulosten arviointi 6/2000, Opetushallitus. Helsinki: s.l.117

OSAAT LUKEA – MITEN OSAAT KIRJOITTAA?LIITE 1. Perusopetusta antavat suomenkieliset koulut(keväällä 2002) ja arvioinnin otoskoulut118