lehti - Avun kasvot

Maanviljelijä Voloza Mahlela ja hänen perheensä saivat Punaisen Ristintoimittamaa ja ECHO:n rahoittamaa ruoka-apua. Ruoka-avun ja edellisestäsadosta säästetyn ruuan turvin Mahlelan perhe sinnitteli seuraavaansatokauteen saakka. Jokainen avunsaaja sai kuukausittain 12 kiloamaissia, 1,8 kiloa papuja ja 0,75 litraa ruokaöljyä. Ohjelman projektikoordinaattorinatyöskennellyt Sonja Björklund kiteyttää avun merkityksennapakasti sanoessaan, että osalle avunsaajista saadut elintarvikkeetolivat elämänpelastajia. Lisäksi ruoka-avun turvin ihmisetsäästivät ja pystyivät esimerkiksi pitämään lapsensa koulussa.Voloza Mahlela astuu ruskeankeltaisellapellolla jalkoihinsa katsoen.Maa on niin kuivaa, ettei pellollevoi istuttaa mitään. Mahlelaon yksi monista swazimaalaisista,joiden toimeentulon pitkään jat-Hiv/aidsin ehkäisyäruokapakettiinkäärittynäVuosituhannen alussa swazimaalaisten elämää nakersi kaksi isoa ongelmaa: eteläistäAfrikkaa vaivannut kuivuus oli vienyt sadot ja maan hälyttävä hiv/aids-tilanne veivätpohjaa toimeentulolta. Tilanteeseen tartuttiin yhdistämällä ruoka-apu ja hiv/aids-valistus.kunut kuivuus asetti vaakalaudalle2000-luvun alussa.Rutikuiva maa oli jo yksin vakavaongelma ruuantuotannolle,mutta Swazimaassa kriisiä pahensimyös hiv/aids. Hiv-positiivisten jateksti: kirsi koivuporraskuva: yoshi shimizuaidsia sairastavien korkea määräalkoi uhata yhteiskunnan toimintakykyä,sillä vuonna 2003 arvioitiin,että noin 38 prosenttia työikäisistäoli saanut hiv-tartunnan.– Swazimaa on erittäin köyhämaa, jonka hiv/aids-tilanne on tuhoisa.Pienelle maalle sillä oli joviisi vuotta sitten iso merkitys,sillä sairauden vaikutukset ulottuvatterveydenhuoltoon,työmarkkinoillejamoniin sukupolviin,kun aidsorvotjäivät isovanhempientaimuiden sukulaistenhuollettaviksija perhekootkasvoivatnopeasti, kertoo Suomen PunaisenRistin avustustyöntekijä SonjaBjörklund.Björklund työskenteli Swazimaassaruoka-apu- ja hiv/aids-ohjelmanprojektikoordinaattorina syksystä2003 vuoden 2004 loppuun.Tämä oli toinen yhteensä neljästäEuroopan komission humanitaarisenavun toimiston rahoittamastaperäkkäisestä ruoka-apu- ja hiv/aids-ohjelmasta Swazimaassa.Draamaryhmät aloittivatstigman purkamisenKorkeaan hiv-tartuntojen määräänon monta syytä. Swazimaa on pienija asukkaita on vain reilu miljoona.Lisäksi maassa on paljon siirtotyöläisiä.Moniavioisuus ja irtosuhteetovat sosiaalisesti hyväksyttyjä.Hiv-tartunnan saaneita syrjitään jastigma eli leimautuminen on edelleenvahva.– Ihmiset eivät halua tulla nähdyiksitestausjonossa. Eikä ihmis-ten kuolinsyistä puhuttu, jolloinlinkkiä aidsiin ei syntynyt, toteaaBjörklund.Vuosien 2003 ja 2004 taitteeseenajoittuneessa operaatiossaruokaa jaettiin 14 000 avunsaajallekuuden kuukauden ajan. Lisäksikeskityttiin hiv/aidsin ehkäisyynvalistamalla ja jakamallakondomeita.Tärkein hiv/aids-tiedon välityskanavaolivat Punaisen Ristin draamaryhmänvapaaehtoiset esiintyjät,jotka jakoivat tietoa näytelmienja musiikkiesitysten muodossa. Valistusliitettiin osaksi ruoka-avunjakoa: draamaryhmä esiintyi ruuanjakopisteissäennen ruoka-annostenjakamista. Hiv/aids-tiedonlisäksi draamaryhmät jakoivat tietoamyös esimerkiksi hyvästä ravitsemuksestaja hygieniasta.– Tämä oli ensimmäinen draamaryhmä,joka perustettiin jamenetelmä todettiin hyväksi.Aloimme hitaasti murtaa stigmaaja ihmiset alkoivat ymmärtää, etteivätole pelkoineen yksin, Björklundkuvaa.fakta Swazimaassa jaettiinruoka-apua ja ennaltaehkäistiinhiv-tartuntoja vuosina2002–2006. Euroopan komissionhumanitaarisen avuntoixmisto ECHO rahoitti neljääperäkkäistä ruoka-apu- jahiv/aids-ohjelmaa, joita SuomenPunainen Risti toteuttiyhdessä Swazimaan PunaisenRistin kanssa.Auttaminenon tärkeäämassa vuonna 2005. Dladla avusti ruuanjakelupisteen päällikköä, Maseko pitihuolta ruokavarastosta ja Madzina työskenteli varastoapulaisena.– Ihmiset tarvitsivat apua köyhyyden, hiv/aidsin ja ilmastonmuutoksen vaikutustentakia, kertaa Maseko viitaten 2000-luvun alun pitkään jatkuneeseenkuivuuteen.– Sen muistan, että ruuanjakelulla ja hiv/aids-tietoisuuden jakamisella oli isomerkitys ihmisille, tuumaa Dladla vielä viiden vuoden jälkeen.Nelihenkisen Gumedzenperheen pää on 12-vuotiasBonga. Hän huolehtiinuoremmista sisaruksistaan,koska aidsia sairastavaisä on liian heikko töihin.Matti Remes tapasiGumedzan perheenSwazimaassa vuonna 2004,jolloin perhe sai ruoka-apua.Pitkään sairastelleen Skhotsa Gumedzenvoimat ovat ehtyneet. Viimeisetkolme kuukautta hän on maannutvuoteen omana pienessä savitiilistärakennetussa talossaan.Jatkuva ripuli ja kuume ovat riuduttaneetentisen kaivostyöläisen ruumiinlanganlaihaksi. Väsymyksestähuolimatta hän haluaa kuitenkin tavatavieraat ja kertoa perhettään kohdanneestatragediasta.– Sairastuttuani vaimoni jätti meidätja muutti Etelä-Afrikkaan. Naapurienja sukulaisten avulla olemme jotenkinselvinneet, Gumedze sanoo.Gumedzen vanhin poika Bonga,12, ja tytär Tholakele, 9, istuvat pihallaja murskaavat kivien välissä keräämiensäpähkinöiden kuoria. Pähkinätja hedelmät ovat tärkeä lisäperheen yksipuoliseen ruokavalioon,jota hallitsevat maissipuuro ja pavut.Viime vuodet ovat olleet erityisenniukkoja, sillä Ndwabangeni on yksimonista kuivuuden koettelemista eteläisenAfrikan kylistä.– Tämä on neljäs kuiva vuosi peräkkäin.Myös tämänvuotinen satoepäonnistui. Suuri osa maissista kuivuipystyyn. Jouduimme syöttämäänkuolleet varret karjalle, kylän vanhinJohn Dlamini valittelee.Gumedzen perhe saa peltotöihin jamuihin elintärkeisiin askareisiin apuanaapureilta ja sukulaisilta. 12-vuotiasBonga joutuu nyt kuitenkin kantamaansuurimman vastuun perheenGumedzan perheessätoimeentulo romahti aidsin takiaSwazimaan Punaisen Ristin vapaaehtoisilla Mzwandile Dladlalla, SibusisoMasekolla ja Justice Madzinanella on selkeä yhteinen tavoite: he haluavatauttaa muita ihmisiä.Dladla ilmaisee asian erityisen kauniisti sanoessaan, että ihmisten auttaminenon tärkeää, koska siten voi pelastaa ihmishenkiä ja edistää sosiaalistatasa-arvoa, rauhaa ja harmoniaa.Kolmikko työskenteli ECHO:n rahoittamassa ruoka-apu- ja hiv/aids-ohjeltekstija kuva: matti remeselättämisestä isän sairastuttua. Perheenahdinkoa helpottaa hieman se,että nuorin tytär asuu toistaiseksi tätinsäluona.Heikon taloudellisen tilanteen japäivittäisten töiden vuoksi lapset eivätvoi käydä koulua. Bonga ei olekuitenkaan haudannut tulevaisuudensuunnitelmiaan.– Joskus haluan päästä kouluun jalukea itseni opettajaksi, hän suunnittelee.7