lehti - Avun kasvot

teksti: kirsi koivuporraskuvat: till mayer ifrc“Muistan Pakistanin järistyksenahdistavat näyt yhä edelleen”Tekniikkapäivystikoko ajanteksti: kirsi koivuporrasJanne Mäkisalo työskenteliPakistanissa kenttäsairaalanteknikkona. Hän vastasi siitä,että sairaalassa oli puhdastavettä ja sähköt toimivat.Pakistanin maanjäristys vuonna 2005 surmasi kymmeniä tuhansia ja aiheutti laajat tuhot.Euroopan komission humanitaarisen avun toimisto arvioi hätäavun tarpeen ja rahoitti kenttäsairaalaa,jonka Suomen Punainen Risti ja Norjan Punainen Risti lähettivät yhdessä järistysalueelle.Pakistanilaiset muistavat, kuinkamaa kuusi vuotta sitten repesi. Voimakkaassamaanjäristyksessä kuoliyli 70 000 ihmistä ja tuhansia loukkaantui.Järistyksen keskus oli Kashmirinalueella, noin 14 kilometriäMuzaffarabadin kaupungista pohjoiseen.Euroopankomissionhumanitaarisenavun toimiston(ECHO) tiedottajanatyöskennellytSimonHorner muistaasilmiensä eteenlevittäytyneen näkymän elävästi.– Olin jo aiemmin nähnyt sodanaiheuttamia tuhoja, mutta tämä oliensimmäinen kerta, kun todistintuoreeltaan valtaisan maanjäristyksenseurauksia. Näin kuusi- taikahdeksankerroksisia rakennuksia,jotka olivat romahtaneet yhdenkerroksen korkuisiksi. Mielessä oliahdistava tieto siitä, että monia ihmisiäoli kuollut niiden sisään.Muzaffabaradin rakennuksistanoin 75 prosenttia tuhoutui, mukaanlukien kaupungin suurin sairaala.Järistyksen jälkeen ECHO:nkenttätyöntekijät arvioivat avuntarpeen, jonka perusteella sovittiinyhteistyöstä kumppaneidenkanssa. Varsinaisen avun kentälletoimittivat ECHO:n kumppanit,kuten Punainen Risti ja PunainenPuolikuu.”Helikoptereiden äänikaikuu edelleen korvissa”Humanitaariseen hätäapuun kuuluvatyleensä lääkintäpalvelut, hätämajoituksenja puhtaan vedenjärjestäminen, sanitaatiosta huo-lehtiminen ja ruoka-avun sekävälttämättömien tarvikkeiden toimittaminenkatastrofin uhreille.Pakistanissa ECHO huolehti myöstelekommunikaatioyhteyksienasentamisesta.ECHO:n kumppaneina Suomenja Norjan Punaiset Ristit veivät Pakistaniin160-paikkaisen kenttäsairaalan,johon saatiin tukea myösSuomen ulkoasiainministeriöltä.Kenttäsairaala sijoitettiin urheilukentälleMuzaffabaradiin, jonka alueellaasui noin 600 000 ihmistä.Horner muistaa vielä elävästiloukkaantuneita noutavien helikoptereidentukikohdaksi muutetunkentän ja jatkuvan kopterien äänen.– Järistyksestä oli kulunut jo yliviikko, mutta helikoptereiden kyydissätuli edelleen loukkaantuneitasyrjäisiltä vuoristoalueilta. Erityisestimuistan vanhan miehen, jokavietiin helikopterista hoitoon PunaisenRistin kenttäsairaalaan. Hänoli kestänyt hirvittävästi kipua,mutta apu oli viimein käsillä.Suomalais-norjalainen kenttäsairaalaavasi ovensa 13 päivääjäristyksen jälkeen. Suurin osaalkuvaiheen potilaista tarvitsi leikkaushoitoa,joten leikkaustiimitaloittivat urakkansa heti ensimmäisenäaukiolopäivänä.– Olin todella vaikuttunut siitä,millaisella omistautumisella ja ammattitaidollaihmiset työskentelivätkenttäsairaalassa, sanoo Horner.Pakistanin avustusoperaatiollaonnistuttiin pelastamaan ihmishenkiäja lieventämään kärsimyksiä.– Autoimme ihmisiä ottamaanensimmäiset askeleet oman elämänsäuudelleen järjestämisessä.Siitä humanitaarisessa avussa onkyse, tiivistää Horner.Joulukuussa 2005 joensuulainenJanne Mäkisalo nousi koneeseen liittyäkseenPakistanin maanjäristysalueenavustusoperaatioon suomalais-norjalaisenkenttäsairaalan teknikkona.Mäkisalolle Pakistanin komennusoli elämän ensimmäinen Suomen PunaisenRistin työkeikka.Tuore avustustyöntekijä sai kuitenkinnopeasti vastuuta, sillä kolmenviikon jälkeen kokeneen kollegan komennuspäättyi ja Mäkisalolle jäi vastuukoko kenttäsairaalan tekniikasta.Kenttäsairaala koostui yli 70 teltasta,jotka sisälsivät kaikki sairaalantoiminnot: leikkaussalin, teho-osaston,ensiavun, röntgenin, laboratorionja vuodeosastot. Euroopan komissionhumanitaarisen avun toimistonrahoittamassa sairaalassa oli 160 vuodepaikkaa.– Hirveä vastuu minulla oli. Vastasinsähköntuotannosta, puhtaan vedensaannista ja kaikesta tekniikkaanliittyvästä. Tekniikka päivysti kokoajan, 24 tuntia vuorokaudessa, Mäkisalokuvailee.Komennuksensa aikana Mäkisalomyös koulutti paikallisia teknikoitakäyttämään sairaalalaitteita. Tavoitteenaoli, että paikalliset osaavatkäyttää sairaalaa tulevaisuudessa,sillä kenttäsairaala lahjoitettiin Pakistaninterveysministeriölle operaationpäätyttyä.Humanitaarisesta avusta Mäkisalollaon selkeä näkemys.– Tätä työtä tehdään kasvot kasvojavasten.Kaunisensimmäinenvauvateksti: kirsi koivuporras kuva: mauri ratilainenHyvää vauhtia kasvanut Ramnik on jo suloinen pikkupoika. MauriRatilainen ikuisti Ramnikin äidin Bhakti ben Shamb Hu Matan ja isänShambhu Bhai Arjan Matan kanssa perheen kotona. Elämä jatkuu.Ramnik syntyi keskellejäristyksestä toipuvaaGujaratia. Hänet auttoimaailmaan Iris Nolvi,joka työskenteli kätilönäSuomen Punaisen Ristinkenttäsairaalassa.Värikkäiden nuttujen keskeltä katseleenappisilmillään pieni poika.Hän on autuaan tietämätön maanjäristyksestä,joka vain hiukan aiemminmuutti Intian Gujaratinosavaltiossa satojen tuhansien ihmistenelämän.Pienen pojan nimi on Ramnik,suomeksi Kaunis. Hän oli SuomenPunaisen Ristin kenttäsairaalanensimmäinen vauva vuonna 2001.Punaisen Ristin avustustyöntekijänäIntiassa työskennellyt kätilöIris Nolvi muistaa Ramnikin vielähyvin.− Äiti oli noin 18-vuotias ja vauvaaoli yritetty synnyttää jo kolmattapäivää, kun he tulivat. Vauvasyntyi keisarinleikkauksella, Nolvikertaa.Äidin Bhakti ben Shamb HuMatan ja muun perheen hätämuuttui iloksi, kun terve poikalapsisaatiin maailmaan. Nolvi muistaa,kuinka sukulaisnaisia tulvi teltanaulaan. Perinteiden mukaan heovat mukana synnytyksessä ja valitsevatlapselle nimen.− Minut kutsuttiin mukaan valitsemaannimeä, muistelee Nolvilämpimästi nauraen.fakta Intian Gujaratin osavaltiokärsi tuhoisasta maanjäristyksestä26.1.2001. SuomenPunainen Risti lähetti paikallekenttäsairaalan, joka toimiyhteistyössä Norjan PunaisenRistin sairaalan ja Saksan PunaisenRistin vesiyksikön kanssa.Kenttäsairaalaa rahoitti Euroopankomission humanitaarisenavun toimisto ECHO.8