j6sm7a7

72
Taloudellinen väkivalta
ammattilaiset joutuvat tavalla tai toisella ottamaan kantaa ilmiöön, ja sen vuoksi heidän
pitäisi saada lisää koulutusta ja välineitä puuttumiseen.
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään väkivallan uhrien usein välttävän uhrin
positioon asettumista ja kokemustensa nimeämistä väkivallaksi (esim. Ronkainen 2001).
Se näkyy myös Pohjois-Afrikasta kotoisin olevan nuoren naisen kertomuksessa.
Muutamia kertoja mun isä on väkivaltasesti kohdellu mua, mutta ne on aika nopeesti
menny ohi, kun mun äiti on ollu silleen, että älä ikinä enää tee noin, mä jätän sut jos
vielä kerrankin teet noin. Muutaman kerran just silloin, kun me oltiin siellä [lähtömaassa]
15-vuotiaana ja mä pussailin sen pojan kanssa, niin silloin. Mutta ei niistä oo
sinänsä jääny mulle mitään traumaa, ei siitä itse teosta vaan ehkä siihen tilanteeseen
liittyen. Mutta sitä mun kaverii, se oli kyl tosi pahaa. Mutta ei se kyl koskaan menny
mihinkään hoitoon, mutta se oli kyllä ihan sellasta piiskaamista.
Haastateltavien tapa vähätellä omassa perheessään tapahtunutta kuritusväkivaltaa on analyyttisesti
kiinnostava. Se liittynee lojaaliuteen omaa perhettä kohtaan. Vanhempien käyttämän
väkivallan selittäminen lieväksi, oikeutetuksi ja oikeudenmukaiseksi tulee esille
myös kantasuomalaisten aikuisten käsitellessä omassa lapsuudessaan tapahtunutta, joitain
vuosikymmeniä sitten vielä varsin yleistä ja lainsäädännön sallimaa kuritusväkivaltaa.
Ihmisillä on yleensä tarve esittää oma perhe hyväksyttävässä valossa ja omat kokemukset
siedettävinä, omaan elämäntarinaan hyväksyttävissä olevina osina. Omien väkivaltakokemusten
määritteleminen lieviksi ja vähemmän vakaviksi kuin vertaistovereiden herättää
ajatuksia myös siitä, kuinka vaikeata vakavasti traumatisoineista, rajuista väkivallan
kokemuksista kertominen tämän kaltaisessa haastattelussa olisi.
KUNNIAMURHAT
Äärimmäisenä seurauksena kunniaa loukanneesta käyttäytymisestä tai sellaisen epäilystä
on niin kutsuttu kunniamurha, joka voidaan määritellä laajasti henkirikokseksi,
jonka motiivina ovat kunniakäsitykset. 33 Luotettavia tilastoja niidenkään yleisyydestä
kansainvälisesti ei ole saatavilla. YK:n väestörahaston vuonna 2000 julkaiseman arvion
mukaan vuosittain jopa 5000 naista ja tyttöä menettää henkensä kunniaan liittyvän väkivallan
seurauksena, mutta todellisen luvun arvioidaan olevan huomattavasti suurempi
(esim. Human Rights Watch, Honour Based Violence Awareness Network). Ruotsissa tapah-
33 Kunniamurhan käsite ei ole kuitenkaan yksitulkintainen. Sitä problematisoi esimerkiksi ihmisoikeus
aktivisti ja journalisti Rana Husseini teoksessaan Murder in the Name of Honour (2009,
suomennos 2014 nimellä Murha kunnian varjolla). Hän käyttää termejä ”so-called” honour
killing (niin kutsuttu kunniamurha) ja ”murder in the name of honour” (murha kunnian varjolla)
korostaakseen yhtäältä sitä, ettei kunniamurhassa ole mitään kunniallista ja toisaalta sitä, että
kunniamurhan taustalla voi vaikuttaa myös muut motiivit kuin naisen siveelliseen käyttäytymiseen
liittyvät kunniakäsitykset.