KYLKIRAUTA
kr3_16
kr3_16
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kirja-arvio<br />
Menettämätön kunnia<br />
Jukka Tarkka<br />
Hirmuinen asia. Sotasyyllisyys<br />
ja historian taito<br />
Bookwell Oy 2009<br />
Sivuja 390<br />
ISBN 978-951-0-34892-5<br />
Valtiotieteiden tohtori Jukka<br />
Tarkka väitteli vuonna<br />
1977 sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä<br />
tutkimuksellaan<br />
13. artikla. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä<br />
Tarkalla olivat<br />
tuolloin liittoutuneiden tekemät<br />
sopimukset sotarikospolitiikassa<br />
sekä Suomessa ja muissa Saksan<br />
rinnalla sotineissa maissa tapahtuneiden<br />
sotarikoskysymysten<br />
analysointi. Väitöskirjan kokoavana<br />
tutkimustuloksena Tarkka<br />
arvioi Suomen sotasyyllisyyskysymyksen<br />
ratkaisutapaa.<br />
Nyt käsillä olevassa kirjassa<br />
Tarkka pohtii uudelleen<br />
väitöskirjansa keskeisiä tutkimusteemoja<br />
hyödyntäen monipuolisesti<br />
kolmenkymmenen vuoden<br />
aikana aiheesta ilmestynyttä tutkimusta<br />
ja kirjallisuutta. Vaikka uutta perustietoa,<br />
yksityiskohtia ja vivahteita on<br />
runsaasti, sotasyyllisyyskysymyksen<br />
perusolemus kestää myös uusien tulkintojen<br />
valossa. Tarkka vyöryttää<br />
uusia lähteitä lukijan eteen ja terävällä<br />
lähdekritiikillä vertailee niissä esitettyjä<br />
tulkintoja. Lähdeaineistosta voi<br />
päätellä, että sotasyyllisyyskysymys<br />
jaksaa innostaa tutkijoita edelleenkin.<br />
Tosin Tarkka huomauttaa, että historialla<br />
mestaroiminen jyrää joskus historian<br />
taidon – sitä herkemmin, mitä latautuneempi<br />
tutkimuskohde on.<br />
Kirjassaan Tarkka käyttää edelleen<br />
laajaa näkökulmaa aloittaen toisen<br />
maailmansodan loppuasetelmasta ja<br />
esittäen yleisiä kansainvälisoikeudellisia<br />
periaatteita sotarikosasioiden ratkaisemisessa<br />
sodan jälkeen. Kotimaiset<br />
muuttuneet poliittiset voimasuhteet ja<br />
niiden vaikutus asiaan avataan. Kirjassa<br />
selvitetään perusteellisesti otsikoiden<br />
syyllisyys, laki ja tuomio alla<br />
sotasyyllisyyskysymyksen vireille tulo,<br />
juridinen prosessi ja lopputulema. Synteesi<br />
kokonaisuudesta tiivistyy viimeisessä<br />
luvussa käsitteiden sotarikos ja<br />
syyllisyys, syyllisyys ja turvallisuus<br />
sekä turvallisuus ja politiikka vertailuun.<br />
Tarkka osoittaa, ettei sotasyyllisyyskysymyksen<br />
ratkaisemiseen ollut<br />
Suomessa kiertotietä. Asia oli hoidettava,<br />
niin hirmuiselta kuin asia Suomessa<br />
tuntuikin. Se oli hoidettava siitäkin<br />
huolimatta, että prosessi soti yleistä<br />
oikeustajua vastaan esimerkiksi taannehtivan<br />
lainkäytön osalta. Vaikeuksia<br />
tuotti myös sen määrittäminen,<br />
mitkä ylipäänsä olivat suomalaisten<br />
sotasyyllisten oikeudenvastaiset teot.<br />
Epäselvää oli myös se, missä tuomioistuimessa<br />
syytteitä olisi ajettava, olihan<br />
syytettyjen joukossa entinen tasavallan<br />
presidentti, jonka syytekynnys oli korkeampi<br />
kuin ministerien.<br />
Prosessin kanssa pahimpaan kurimukseen<br />
joutuivat presidentti Paasikivi<br />
ja oikeusministeri Kekkonen. Jälkimmäinen<br />
piti sotasyyllisyyskysymystä<br />
– Haminan kevään 1918 tapahtumien<br />
lisäksi – elämänsä vastenmielisimpänä<br />
kokemuksena, vaikka säilyttikin<br />
kovan linjan sekä valvontakomissioon<br />
että koti maiseen yleisöön. Tarkka<br />
kuitenkin näyttää esimerkein, miten<br />
Kekkonen prosessin kestäessä<br />
kävi jatkuvaa viivytystaistelua<br />
ja hankki tärkeitä torjuntavoittoja<br />
erityisesti Valvontakomission<br />
vaatimuksia vastaan. Paasikivi<br />
tuskaili hirmuista asiaa päiväkirjalleen,<br />
joskin ollen poliittinen<br />
realisti ”paras tahtoa sitä,<br />
mikä on pakko”. Painetta ei<br />
vähentänyt asekätkentäjuttu ja<br />
sen oikeusprosessi.<br />
Kaikki ”sotasyylliset”<br />
rehabilitoitiin erilaisin näkyvin<br />
yhteiskunnallisin arvostuksin<br />
ja huomionosoituksin sotien<br />
jälkeisinä vuosikymmeninä.<br />
Erään osallisen kokemukset on<br />
dokumentoitu Keijo K. Kulhan<br />
kirjoittamassa sodanaikaisen<br />
pääministerin Jukka Rangellin<br />
(1894–1982) elämänkerrassa<br />
Rytin luottomies.<br />
Kirjan alaotsikossa mainitun<br />
historian taidon Tarkka perustelee<br />
vakuuttavasti. ”Historiasta ei<br />
ole totuutta, vain tulkintoja. Ne<br />
ovat jokaisella tutkijalla vähän<br />
erilaiset, ja heidän tuotostensa lukijoilla<br />
vielä omansa. Tutkijan ja lukijan näkökulmilla<br />
on se ero, että tutkijan velvollisuus<br />
on dokumentoida päättelynsä.<br />
Lukijan totuudeksi riittää se, miltä asia<br />
tutkijan esityksen perusteella näyttää<br />
ja tuntuu.”<br />
Jussi Ylimartimo<br />
Kylkirauta 3/2016<br />
60
Change language