KYLKIRAUTA
kr3_16
kr3_16
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Seppo Tanskanen<br />
Rivissä ja rivin edessä.<br />
Puolen vuosisataa upseerin<br />
elämää.<br />
Elotien kustannus 2016<br />
Sivuja 334<br />
ISBN 978-952-93-6835-8<br />
kirja-arvio<br />
Päivät, jotka jäivät muistiin<br />
Kenraalimajuri evp Seppo<br />
Tanskanen on jatkanut<br />
aiempien omaelämäkerrallisten<br />
kirjojensa sarjaa<br />
tuoreella teoksella. Nimestään<br />
huolimatta kirja painottuu<br />
Tanska sen yli 40vuotisen<br />
upseeriuran siihen vaiheeseen,<br />
jolloin hän palveli enemmänkin<br />
rivin edessä kuin rivissä<br />
– esikunta, komentaja ja opetustehtävissä<br />
sekä kenraalina<br />
Puolustusvoimien ylimmässä<br />
johdossa. Sukujuuriltaan pohjoiskarjalaisen<br />
Tanskasen teksti<br />
on aikaisempien teosten tapaan<br />
värikästä ja soljuvaa. Se on kirjoitettu<br />
tyylillä, jota lukiessa<br />
tulee itsekin hyvälle mielelle.<br />
Julkisten lähteiden ja asiakirjojen<br />
lisäksi Tanskanen pohjaa muistikuvansa<br />
vuosien saatossa tehtyihin päiväkirja ja<br />
kalenterimerkintöihin, muistiinpanoihin<br />
ja valokuviin. Kirjaa lukiessa tuleekin<br />
pohdittua, millainen muistijälki nykyjohtajien<br />
toiminnasta mahtaa jäädä jälkipolvillemme?<br />
Sähköisen kirjeenvaihdon ja älypuhelinmerkintöjen<br />
häipyessä laitepäivitysten<br />
myötä bittiavaruuteen jäävät<br />
historiantutkijan käyttöön ainoastaan<br />
viralliset ja siten vain valmistelujen lopputuloksen<br />
kertovat asiakirjat – hyvä<br />
jos aina edes niitäkään. Olisikohan<br />
sotaväen aiheellista entistä pontevammin<br />
tallentaa systemaattisin haastatteluin<br />
keskeisissä tehtävissä toimineiden<br />
päättäjien kokemukset päätöksenteon<br />
taustoista? Se olisi hyvä tehdä siinä vaiheessa,<br />
kun haastateltavilla vielä virtaa<br />
riittää, järki juoksee ja muisti pelaa.<br />
Kadettikoulusta vuonna 1963<br />
valmistuneen Tanskasen tie johti<br />
Kontiorannan ja Joensuun kautta<br />
Sota korkeakouluun, jonka teknilliseltä<br />
opintosuunnalta hän valmistui yleisesikuntaupseeriksi<br />
vuonna 1973. Kurssin<br />
alkaessa teknillistä opintosuuntaa johtaneen,<br />
talvi ja jatkosodan veteraanin,<br />
eversti Niilo Simojoen avajaispuheessaan<br />
esittämä tavoite ”Mehr sein als<br />
scheinen” sopinee hyvin tunnuslauseeksi<br />
nykyistenkin yleisesikuntaupseerikurssien<br />
opiskelijoille.<br />
Sotakorkeakoulun talvellakin helteisistä<br />
luokkahuoneista kirjoittaja johdattaa<br />
lukijansa Pääesikunnan kautta<br />
Karjalan jääkäripataljoonaan, takaisin<br />
Sotakorkeakouluun – tällä kertaa<br />
kateederin puolelle – ja sieltä edelleen<br />
puolustusministeriöön, Savon prikaatiin,<br />
Pääesikunnan henkilöstöosastolle,<br />
Lapin sotilaslääniin ja lopulta jälleen<br />
uran alkupisteeseen Santahaminaan.<br />
Matkalla pysähdytään monilla mielenkiintoisilla<br />
seisakkeilla, joista voidaan<br />
mainita esimerkiksi kirjoittajan<br />
omakohtaiset kokemukset Helsingin<br />
ETYkokouksesta, presidentti Kekkosen<br />
hautajaisista tai vaikkapa Kiinan<br />
kansanarmeijan kolmensadan henkilön<br />
yhtäaikaiseen harjoittamiseen soveltuneesta<br />
maanalaisesta bunkkerisimulaattorista.<br />
Jalkaväkitaktiikan kehittämisen<br />
historiasta kiinnostuneena merkitsin<br />
muistiin Tanskasen maininnat<br />
Pääesikunnassa ideoidusta<br />
Makepsusta eli Maavoimien kehittämisen<br />
puitesuunnitelmasta<br />
vuodelta 1978 ja sen jatkumona<br />
Sotakorkeakoulussa luonnostelluista<br />
sodan ajan jääkäriprikaatin<br />
kokoonpanoista. Operaatiotaito<br />
oli ennen – ja lienee vielä nykyäänkin<br />
– johtamisen ohella<br />
yleisesikuntaupseerikurssin opetuksen<br />
kruununjalokivi. Opiskelija<br />
näkee karttaharjoituksista<br />
vain lopputuotteen, Tanskasen<br />
kirjasta saa käsityksen myös<br />
niiden edellyttämästä mittavasta<br />
valmistelusta.<br />
Sotakorkeakoulun opettajaaikaan<br />
liittyvänä yksityiskohtana<br />
mainittakoon vielä, että<br />
1980luvun puolivälin tienoilla<br />
koululle hankittiin ensimmäiset<br />
kunnolliset pctietokoneet opetuksen<br />
ja esikuntatyöskentelyn<br />
tueksi. Tietotekniikan huiman<br />
nopeaa kehitystä osoittaa se,<br />
että samat koneet taisivat jököttää<br />
tietokoneluokassa ruudut harmaina<br />
vielä silloinkin, kun aloitin omat<br />
opintoni Liisankadulla vuonna 1991.<br />
Edistyksellisimmät opiskelijat olivat jo<br />
tuolloin siirtymässä läppäriaikakauteen.<br />
Käytettävissä oleva palstatila ei<br />
mahdollista Tanskasen kenraalivaiheen<br />
yksityiskohtaista ruotimista,<br />
mutta mielenkiintoinen on esimerkiksi<br />
hänen kuvauksensa Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
rehtoriaikaan ajoittuneesta<br />
palkatun henkilöstön koulutusjärjestelmäuudistuksesta.<br />
Puolustusvoimien<br />
silloisen johdon tahtotilan mukaisesti<br />
”luokkayhteiskunnan viimeisiä jäänteitä”<br />
ryhdyttiin poistamaan ryminällä,<br />
jossa Maanpuolustuskorkeakoulun<br />
kantoja ei paljoa kuunneltu ja välillä<br />
lapsikin oli vaarassa joutua pesuveden<br />
mukana viemäriin. Jälkeenpäin arvioituna<br />
koulutusjärjestelmästä tuli hyvä,<br />
vaikka joitakin siihen väkisin istutettuja<br />
rönsyjä jouduttiin muutaman vuoden<br />
kokeilun jälkeen hylkäämään.<br />
Kirja on omakustanne, joten kiinnostuneiden<br />
kannattaa kysellä sitä suoraan<br />
kirjoittajalta.<br />
Hannu Liimatta<br />
61 Kylkirauta 3/2016
Change language