KYLKIRAUTA
kr3_16
kr3_16
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kirja-arvio<br />
Kirjalöytöjä hyllystäni<br />
George Packer<br />
The Assassins’ Gate:<br />
America in Iraq, Farrar,<br />
Strauss & Giroux 2005<br />
Rajiv Chandrasekaran<br />
Imperial Life in the Emerald<br />
City, Alfred A. Knopf 2006<br />
L. Paul Bremer III<br />
My Year in Iraq,<br />
Simon & Schuster 2006<br />
Thomas E. Ricks: Fiasco<br />
The Penguin Press 2006<br />
Linda Robinson<br />
Tell Me How This Ends<br />
Public Affairs 2008<br />
Kenraali David Petraeuksen<br />
väitetään tokaisseen<br />
”Tell me how this ends.”<br />
vastaanotettuaan taas kerran<br />
masentavan tilanneselostuksen<br />
Irakissa. Tiedämme nyt, miten<br />
Operation Iraqi Freedom suunnilleen<br />
päättyi, mutta miten se kaikki alkoi? En<br />
ole varmaankaan ollut yksin miettiessäni,<br />
mikä oli Yhdysvaltojen poliittisen<br />
johdon perimmäinen tavoite maaliskuussa<br />
2003. Onhan Yhdysvaltojen<br />
ulkoministeriön poliittisen osaston<br />
päällikön Richard Haassinkin sanottu<br />
arvelleen, että hän tulee menemään<br />
hautaan ilman tietoa Irakin miehittämisen<br />
todellisesta syystä.<br />
George Packer kuvaa sotavalmisteluja<br />
tavalla, jota voisi luonnehtia mielikuvitukselliseksi.<br />
Puolustus ministeri<br />
Donald Rumsfeld apunaan Paul<br />
Wolfowitz sekä epälukuinen määrä<br />
yksisilmäisesti asennoituneita uuskonservatiiveja<br />
olivat täsmälleen<br />
oikeassa siinä, että sotatoimi olisi lyhyt<br />
ja menestyksekäs. Sen sijaan sodan<br />
jälkeisen ajan arvioinnissa mentiin<br />
metsään niin että rytisi. Näyttääkin<br />
siltä, että tätä vaihetta ei kukaan tosissaan<br />
suunnitellut. Rumsfeld itse oletti,<br />
että ”etanoita syövät defaitistiapinat”<br />
(eurooppalaiset liittolaiset) kyllä toisivat<br />
joukkojaan riesanomaiseen jälleenrakennukseen<br />
ja kriisinhallintaan.<br />
Operaatiota johtanut kenraali Tommy<br />
Franks puolestaan katsoi asian kuuluvan<br />
siviileille.<br />
Kyse ei ole siitä, etteikö varoituksen<br />
sanoja olisi lausuttu. Tiedustelu,<br />
sotakorkeakoulut, tutkimuslaitokset<br />
ja ajatushautomot olivat liikuttavan<br />
yksimielisiä siitä, mitä miehitys edellyttäisi.<br />
Rumsfeldin ja Wolfowitzin<br />
reaktiot kuitenkin opettivat virkamiehet<br />
nopeasti oikeille tavoille: jos ideologia<br />
joutuu ristiriitaan faktojen kanssa, sitä<br />
pahempi faktoille. Sen saivat havaita<br />
maavoimien komentaja Eric Shinseki<br />
sekä presidentin talousasioiden neuvonantaja<br />
Lawrence Lindsay, jotka<br />
molemmat saivat potkut. Edellinen<br />
oli esittänyt komiteakuulemisessa miehityksen<br />
vaativan noin puoli miljoonaa<br />
miestä ja jälkimmäinen arvioinut<br />
sen maksavan 200 miljardia dollaria.<br />
Todellisuudessa tämäkin summa jäi<br />
pahasti alakanttiin. Wolfowitzin oma<br />
arvio resurssitarpeista oli ollut 30 000<br />
miestä ja 2,5 miljardia dollaria.<br />
Ricks ja Robinson kuvailevat sotilaallisen<br />
tilanteen muuttumista amerikkalaisille<br />
epäedulliseksi. Varsin pian he<br />
saivat huomata joutuneensa jatkuvasti<br />
voimistuvan vastarinnan maalitauluiksi.<br />
Bagdadin kukistumisen jälkeinen<br />
leppoisa paikallisväestön ryöstelyn<br />
päältäkatselu vaihtui yhä<br />
teknistyneempien sekä voimakkaampien<br />
tienvarsipommien ja<br />
aseellisten iskujen väistelyksi.<br />
Bagdadissa tehtiin yli kaksikymmentä<br />
iskua vuorokaudessa.<br />
Amerikkalaiset alkoivat pohtia,<br />
voidaanko sotaa ylipäätänsä voittaa.<br />
Rumsfeldin kommentti oli:<br />
”Sellaista sattuu.”<br />
Sotilaallinen ulottuvuus ei<br />
mennyt aivan käsikirjan mukaan,<br />
mutta ei miehityshallinnossakaan<br />
ollut hurraamista. Chandrasekaranin<br />
kirja kertoo vääristä<br />
oletuksista, Irakin väestön ja<br />
kulttuurin tuntemattomuudesta,<br />
massiivisista virhearvioinneista<br />
ja vääristä ratkaisuista. ”Irakin<br />
tsaarin”, administraattori Paul<br />
Bremerin muistelmista tosin saa<br />
aivan erilaisen kuvan: tuntuu<br />
kuin Chandrasekaran ja Bremer<br />
kuvailisivat aivan eri maata ja<br />
tilannetta.<br />
Bremer teki heti alussa kaksikin<br />
jymyvirhettä: julkaisi debaathisismikäskyn<br />
ja hajotti Irakin asevoimat.<br />
Seurauksena oli, että vastarintajoukot<br />
saivat riveihinsä pätevää suunnitteluja<br />
toimeenpanohenkilöstöä. Baathpuolueeseen<br />
kuuluneiden erottaminen<br />
tehtävistään taas jätti koko irakilaisen<br />
hallinnon ilman paikallista asiantuntemusta.<br />
Kun tämän yhdistää liittouman<br />
väliaikaishallinnon henkilöstön rekrytointiperiaatteisiin<br />
– joissa tärkein meriitti<br />
oli republikaanipuolueen jäsenyys<br />
tai osallistuminen puolueen varainhankintaan<br />
– oli kaoottinen tunnelma<br />
valmis. Sotilaat väänsivätkin Coalition<br />
Provisional Authority nimen muotoon<br />
”Can’t Provide Anything”.<br />
Irakinoperaatiosta kertovat teokset<br />
antavat lohduttoman kuvan hallinnosta,<br />
joka omahyväisyydessään oli kyvytön<br />
itsekritiikkiin ja joka ei ollut vastuullinen<br />
kenellekään, mutta löysi aina<br />
syylliset, kun asiat menivät pieleen.<br />
Sääli vain, että hinnan siitä maksoivat<br />
amerikkalaiset sotilaat ja Irakin väestö.<br />
Pekka Holopainen<br />
65 Kylkirauta 3/2016