Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille
OKM22
OKM22
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>aktiivisuuden</strong> edistämisen olevan mahdollista, niin<br />
perhelähtöisen liikuntaneuvonnan vaikuttavuutta,<br />
esimerkiksi lastenneuvoloissa tai kouluterveydenhuollossa,<br />
ei ole tähän mennessä tutkittu. Esimerkiksi suomalaisten<br />
lastenneuvoloiden nykytilasta tiedetään se,<br />
että terveydenhoitajat tarjoavat vain harvoin liikuntaneuvontaa<br />
lapsiperheille (Javanainen-Levonen 2009).<br />
Yleisesti tiedetään, että useampaan kuin yhteen<br />
ympäristöön vaikuttavat interventiot (koti, päiväkoti,<br />
koulu, muut yhteisöt, yhteiskunta) todennäköisemmin<br />
lisäävät lasten fyysistä aktiivisuutta (O’Connor<br />
ym. 2009; van Sluijs ym. 2011). Koska merkittävä<br />
osa suomalaislapsista kuuluu päivähoitopalvelujen<br />
piiriin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016), niin<br />
varhaiskasvatushenkilöstön ja lasten vanhempien välinen<br />
kasvatuskumppanuus voi olla tärkeää yhteisen<br />
toimintastrategian luomiseksi ja lapsen <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong><br />
tukemiseksi. Niissä harvoissa tutkimuksissa,<br />
joissa vanhempiin on pyritty vaikuttamaan päiväkotilähtöisen<br />
liikuntaintervention ohella, on kuitenkaan<br />
harvoin saavutettu merkittäviä muutoksia lasten fyysisessä<br />
aktiivisuudessa (Mehtälä ym. 2014). Suomessa<br />
toteutetun vuoden mittaisen päiväkoti- ja perhelähtöisen<br />
intervention on havaittu lisäävän lasten objektiivisesti<br />
mitattua kevyttä fyysistä aktiivisuutta viikonpäivinä<br />
(Mehtälä ym. julkaisematon).<br />
Koska <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> edistäminen lapsilla<br />
on todettu haasteelliseksi, niin on tärkeää pyrkiä vahvistamaan<br />
fyysisesti aktiivista elämäntapaa edistäviä ja<br />
sen syntymistä tukevia välillisiä tekijöitä. Motorisen<br />
pätevyyden ja sen kehittymisen tukemisen oletetaan<br />
olevan yksi tehokkaimmista fyysisesti aktiivista elämäntapaa<br />
tukevista ja ylläpitävistä yksilötason tekijöistä<br />
(Robinson ym. 2015). Liikunnan asiantuntijan<br />
organisoima ja vanhemman mukana oloon perustuva<br />
motoristen taitojen kehittämiseen tähtäävä ohjelma<br />
on osoittautunut lupaavaksi tavaksi tukea lasten motorisen<br />
pätevyyden kehitystä (Hamilton ym. 1999).<br />
Myös yleisemmin <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> edistämiseen<br />
tähtäävät perhelähtöiset interventiot ovat kyenneet<br />
myönteisesti vaikuttamaan lasten motorisen pätevyyden<br />
kehittymiseen (Cliff ym. 2011; Laukkanen ym.<br />
2015). Motoristen taitojen edistäminen voi vaikuttaa<br />
<strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> lisääntymiseen jo suhteellisen<br />
lyhyellä aikavälillä (Cohen ym. 2015).<br />
Suositus<br />
Lapsen tulisi saada läheisiltä aikuisilta ihmisiltä, erityisesti<br />
vanhemmiltaan/huoltajiltaan, kannustusta<br />
liikkumiseen ja fyysisesti aktiiviseen toimintaan. Läheisten<br />
aikuisten tulisi useimpina päivinä viikossa<br />
liikkua yhdessä lapsen kanssa, aktiivisesti fyysisesti<br />
kuormittaviin leikkeihin ja peleihin osallistuen. Lisäksi<br />
lapselle tulisi suoda säännöllisesti kehuja <strong>fyysisen</strong><br />
<strong>aktiivisuuden</strong> johdosta ja lapselle tulisi tarjota tarkoituksenmukaiset<br />
liikkumiseen mahdollistavat välineet<br />
ja varusteet eri vuodenaikoina. Aloitteellisuutta, osallisuutta<br />
ja itsensä kehittämistä kunnioittava ja vahvistava<br />
aikuisen suhtautuminen lapseen on suositeltavaa,<br />
jotta lapsen olisi helpompi synnyttää myönteinen<br />
suhde fyysiseen aktiivisuuteen. Vanhemmille tulisi antaa<br />
tietoa <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> merkityksistä lapsen<br />
kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Varhaiskasvatushenkilöstön<br />
tulisi tarvittaessa auttaa perhettä hahmottamaan<br />
fyysinen aktiivisuus luontevana osana lapsen<br />
arjen kokonaisuutta. Tiedon jakamisen lisäksi vanhempia<br />
tulisi kannustaa tunnistamaan lapsen <strong>fyysisen</strong><br />
<strong>aktiivisuuden</strong> tiellä olevia esteitä ja rohkaista etsimään<br />
keinoja <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> lisäämiseksi jokapäiväisessä<br />
elämässä. Perheiden huomioiminen ja suora<br />
osallistaminen tulisi kuulua kaikkiin lasten fyysistä<br />
aktiivisuutta edistäviin ohjelmiin ja toimenpiteisiin.<br />
Kohti liikkuvaa elämäntapaa – perhe tärkeä<br />
roolimalli<br />
Koko perheen kanssa liikkuminen, ulkoileminen<br />
ja touhuaminen ovat valintoja, joiden myötä lapsi<br />
oppii liikkumisen kuuluvan päivittäiseen elämään.<br />
Aikuisen kannustaminen ja oma esimerkki, samoin<br />
kuin liikkumisen mahdollistavat vaatteet, lisäävät<br />
lapsen fyysistä aktiivisuutta.<br />
Aikuisten ja lasten yhteinen tekeminen opettaa<br />
lapselle vuorovaikutustaitoja sekä myönteistä suhtautumista<br />
toisiin. Kokeilemaan kannustaminen<br />
sekä yhdessä koettu onnistumisen ilo auttavat lasta<br />
muodostamaan myönteisen minäkuvan. Ne ovat<br />
tärkeitä askeleita kohti fyysisesti aktiivista, terveyttä<br />
ja hyvinvointia edistävää elämäntapaa.<br />
(Varhaisvuosien <strong>fyysisen</strong> <strong>aktiivisuuden</strong> suositukset 2016. Iloa, leikkiä<br />
ja yhdessä tekemistä. Opetus-ja kulttuuriministeriö 2016: 21)<br />
24
Change language