Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille
OKM22
OKM22
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
omaksumista sekä parhaimmillaan vahvistaa positiivisen<br />
minäkuvan muodostumista. Liikuntaharrastuksessa<br />
koettu autonomia, koettu pätevyys ja sosiaalinen<br />
yhteenkuuluvuus motivoivat lasta harrastuksen pariin<br />
(Ntoumanis 2001). Vaikka organisoituun liikuntaan<br />
osallistuminen koetaan erittäin myönteisenä (Alexander<br />
& Stafford 2011, 1–11; Brunton ym. 2003), siihen<br />
liittyy kuitenkin monia kielteisiä piirteitä, jotka<br />
vaikuttavat harrastuksesta nauttimiseen, harrastuksen<br />
aloittamiseen ja jatkamiseen sekä drop-out-ilmiöön.<br />
Monet näistä kielteisistä kokemuksista liittyvät<br />
Bruntonin ym. (2003) tekemän tutkimuskatsauksen<br />
mukaan aikuisten käyttäytymiseen, esimerkiksi vanhempien<br />
tahalliseen tai tahattomaan epätoivottuun<br />
käyttäytymiseen. Lisäksi erityisesti ohjaajien taitamaton<br />
toiminta tai ohjaus näyttää tutkimusten perusteella<br />
vahvasti vaikuttavan siihen, miten harrastus<br />
koetaan ja millaiseksi harrastusryhmän ilmapiiri sekä<br />
käsitys omasta motorisesta ja fyysisestä pätevyydestä<br />
muodostuu. Katsauksessa selvitettiin muun muassa<br />
6–11 -vuotiaiden urheiluharrastuksen lopettamiseen<br />
ja epämiellyttäväksi kokemiseen vaikuttavia tekijöitä.<br />
Lasten negatiiviset pätevyyden kokemukset eli<br />
kielteiset käsitykset omista fyysisistä taidoistaan sekä<br />
turhautuminen epäselviin ja monimutkaisiin sääntöihin<br />
tai pelaamaan `joutuminen´ ennen sääntöjen hallitsemista<br />
vaikuttivat kielteisesti urheilusta nauttimiseen.<br />
(Brunton ym. 2003.) Alexanderin & Staffordin<br />
(2011, 1–11) toteuttamassa tutkimuksessa haastateltiin<br />
urheiluseuratoiminnassa lapsena mukana olleita<br />
nuoria. Tämän brittiläisen tutkimuksen, samoin kuin<br />
LIITU-raportin (Kokko ym. 2015, 74–82) mukaan<br />
monet urheiluseuratoimintaan osallistuvat lapset kokevat<br />
urheilun vievän liikaa aikaa muilta harrastuksilta<br />
ja kavereiden kanssa olemiselta. Erityisesti tämä koskettaa<br />
niitä, jotka menestyvät kilpailuissa (Alexander<br />
& Stafford 2011, 1–11).<br />
Kilpailu koetaan usein liian kovaksi ja aggressiiviseksi.<br />
Siihen liittyy pelko epäonnistumisesta sekä siitä,<br />
että urheileva lapsi pelkää pettävänsä joukkueen ja<br />
valmentajansa. Osa lapsista kokee myös, että heidät<br />
on pakotettu tai painostettu osallistumaan erilaisiin<br />
kilpailuihin, tai että he joutuvat esimerkiksi joukkuelajeissa<br />
ottamaan liian suuren vastuun joukkueen<br />
toiminnasta (Alexander & Stafford 2011, 1–11) Joukkuelajeissa,<br />
mutta myös yksilölajeissa lapset tuntevat<br />
häpeää huonosta suorituksestaan (Brunton ym. 2003)<br />
sekä paineita onnistumisesta eli siitä, että heidän on<br />
`pakko´ suoriutua täydellisesti ja voittaa – muunlaisilla<br />
suorituksilla ei koeta olevan arvoa (Alexander<br />
& Stafford 2011, 1–11). Monet kokevat myös, että<br />
vain kilpailutoimintaan osallistumista ja huipulle<br />
tähtäämistä arvostetaan ja urheilua ei voi harrastaa<br />
vain harrastusmielessä ja siksi, että se on hauskaa.<br />
Näitä paineita tulee eri tahoilta: kotoa, valmentajilta<br />
ja joukkuekavereilta. Painetta saatetaan kokea myös<br />
harjoituksiin osallistumisesta ja harjoitusmäärien lisäämisestä<br />
sekä painostuksesta mahdollisten muiden<br />
harrastusten lopettamiseen. Ellei suoritus kilpailutilanteessa<br />
onnistunut toivotulla tavalla lapset kertoivat<br />
kokeneensa kiusaamista eri muodoissa ja eri tahoilta.<br />
Toisaalta kiusaamista esiintyy myös muista syistä ja<br />
monissa eri tilanteissa. (Alexander & Stafford, 2011,<br />
1–11.) Varhaisikäisten lasten liikuntatoiminnassa näitä<br />
kielteisiä puolia ei vielä niin korostuneesti esiinny,<br />
mutta harrastuksen jatkuessa ja tavoitteiden muuttuessa<br />
nämä tekijät saattavat vaikuttaa myös liikuntaharrastuksen<br />
lopettamiseen.<br />
Kiusaaminen voi olla sekä fyysistä että henkistä ja<br />
siihen osallistuvat vanhemmat, joukkuekaverit ja valmentajat.<br />
Käytännössä se voi olla hyvin monenlaista:<br />
esimerkiksi huomiotta jättämistä, tönimistä, nälvimistä,<br />
nolaamista, kiusoittelua, ulkonäöstä huomauttelua,<br />
nimittelyä, huutamista, kiroamista, uhkailua, huhujen<br />
ja valheiden levittelyä, tavaroiden vahingoittamista ja<br />
varastamista sekä lyömisellä uhkailua. Myös seksuaalissävytteistä<br />
kiusaamista raportoitiin. Esimerkiksi<br />
ulospäin normaalilta vaikuttava hierominen tai ohjaustilanteessa<br />
koskettaminen tavalla, joka saa lapsen<br />
tuntemaan olonsa epämukavaksi, mainittiin tuloksissa.<br />
Vanhemmat voivat omalla toiminnallaan saattaa<br />
lapsensa epämiellyttävään tilanteeseen toimiessaan<br />
vain oman lapsensa etua ajatellen eikä koko joukkueen<br />
hyväksi. (Alexander & Stafford 2011, 1–11.)<br />
Miksi muutosta pitäisi saada<br />
aikaan?<br />
Koko liikuntakasvatusta järjestävän kentän – myös organisoitua<br />
liikuntaa järjestävien tahojen on vastattava<br />
muuttuvan monimuotoisen yhteiskunnan haasteisiin.<br />
Koska organisoitu liikunta tavoittaa suuren osan lap-<br />
50
Change language