Tieteelliset perusteet varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suosituksille
OKM22
OKM22
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
sia, ohjaajilla ja valmentajilla on vahva auktoriteetti ja<br />
toiminta on luonteeltaan epävirallista, sillä on myös<br />
hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lasten liikuntakasvatuksen<br />
toteuttamiseen ja sitä kautta näihin haasteisiin<br />
(Kokko ym. 2015). Lähes kaikki organisoitua<br />
liikuntaa ja urheilua harrastavat lapset painottavat<br />
urheiluharrastuksen myönteisiä puolia enemmän<br />
kuin kielteisiä ja kokevat harrastuksensa erittäin mieluisana.<br />
Myös urheilututkimuksessa liikunta yleisesti<br />
nähdään lasten elämän rikastuttajana (Alexander &<br />
Stafford 2011, 1–11.) Yleisesti hyväksytty tavoite on,<br />
että liikunnasta pitäisi muodostua luonteva osa normaalia<br />
elämää. Kuten aiemmin todettiin, kaikki eivät<br />
kuitenkaan ole tyytyväisiä, drop-out on edelleen ongelma<br />
(Blomqvist ym. 2015, 74–82) eivätkä liikuntasuositukset<br />
toteudu (Soini ym. 2012). Organisoitua<br />
liikuntatoimintaa on siis edelleen kehitettävä sosiaalisen<br />
yhdenvertaisuuden, liikunnallisen elämäntavan ja<br />
lasten oikeuksien varmistamiseksi ja toteuttamiseksi.<br />
YK:n Lasten Oikeuksien Julistuksen (Unicef 1989)<br />
mukaisesti lapsella on oikeus terveyteen, suojeluun<br />
kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja riistämistä vastaan<br />
sekä ilmaisunvapauteen ja mielipiteidensä kuulemiseen<br />
ja huomioon ottamiseen. Suomen liikuntalain<br />
(390/2015) toteuttamisen lähtökohtina esitetyt: tasaarvo,<br />
yhdenvertaisuus, yhteisöllisyys, monikulttuurisuus,<br />
terveet elämäntavat sekä ympäristön kunnioitus<br />
ja kestävä kehitys eivät vielä näy toivotulla tavalla organisoidun<br />
liikunnan kentällä.<br />
Miten muutos saadaan aikaan?<br />
Suomessa 3–6 -vuotiaista lapsista yli puolet on kiinnostunut<br />
aloittamaan liikuntaharrastuksen seurassa<br />
(Kansallinen liikuntatutkimus 2009–2010). Seuroissa<br />
ja muussa organisoidussa liikunnassa tämä kannattaa<br />
hyödyntää tarjoamalla lasta kutsuvaa, monipuolista,<br />
yksilöt huomioivaa toimintaa. Lajirajat ylittävällä tarjonnalla<br />
saatettaisiin saada kiinnostumaan seurojen<br />
tarjonnasta ja osallistumaan mukaan myös ne, jotka<br />
eivät ole aiemmin halunneet mukaan. Tällä tavalla<br />
useammalla lapsella voisi olla mahdollisuus löytää<br />
oma lajinsa. (Nuori Suomi 2004.) Itsemääräämisteorian<br />
mukaan motivaatioon sekä tiedollisiin ja affektiivisiin<br />
prosesseihin liittyvät tekijät määrittelevät<br />
sen, millaisena lapsi harrastuksen kokee: arvokkaana,<br />
nautittavana ja palkitsevana vai kyllästyttävänä, nöyryyttävänä<br />
ja arvottomana. Koettu autonomia, koettu<br />
pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus ovat ihmisen<br />
perustarpeita, joita organisoidun liikunnan pitäisi<br />
pystyä tyydyttämään. (Ntoumanis 2001.)<br />
Liikuntakasvatus on kaikkien yhteinen asia ja organisoitua<br />
liikuntaa järjestävät tahot voivat omalta<br />
osaltaan ottaa enemmän vastuuta kaikkien lasten ja<br />
nuorten, ei vain kilpailutoimintaan osallistuvien liikuntakasvatuksesta<br />
helpottamalla harrastamista ja siitä<br />
nauttimista ilman velvollisuutta osallistua tavoitteelliseen<br />
kilpailutoimintaan. Liikuntaharrastus jatkuu<br />
todennäköisemmin teini-ikään ja sen yli, kun lapsi<br />
nauttii harrastuksestaan. (Alexander & Stafford 2011,<br />
1–11.) Myös kynnys siirtyä tavoitteelliselle urheilijan<br />
polulle laskee. Joissakin urheiluseuroissa on perustettu<br />
erilaisia ryhmiä. Niissä lapsilla on mahdollisuus valita<br />
joko harrastus- tai kilpailutavoitteita ja heitä ohjataan<br />
sellaisiin yhteistyöseuroihin, joissa voi harrastaa ilman<br />
päämäärätietoista kilpailutoimintaa. Halutessaan lapsen<br />
pitäisi voida harrastaa myös useampaa lajia monipuolisen<br />
liikunnallisen pohjan luomiseksi. Seurojen<br />
tulisi tehdä laajaa yhteistyötä lähialueen seurojen<br />
kesken tämän mahdollistamiseksi. On myös syytä<br />
miettiä, minkälaista kilpailua varhaisikäiset lapset tarvitsevat<br />
ja minkä verran. (Nuori Suomi 2004; OKM<br />
2016.) Kansallisen liikuntatutkimuksen (2009–2010)<br />
mukaan 42 prosenttia 3–6 -vuotiaista on osallistunut<br />
vuoden sisällä kilpailuihin, otteluihin tai turnauksiin,<br />
mikä kertoo siitä, että ne koetaan joissakin lajeissa<br />
hyödyllisinä. Alexander & Stafford´in (2011, 1–11 )<br />
ja Brunton´in ym. (2003) tutkimustulosten yhteenvetona<br />
voidaan tiivistää myönteiselle kilpailutoiminnalle<br />
ominaisia piirteitä. Kuten muunkin liikunnan<br />
harrastamiseen liittyvän toiminnan, myös kilpailutoiminnan<br />
tulisi olla lapsilähtöistä, huolella suunniteltua,<br />
tavoitteellista ja hauskaa eikä lapsia keskenään vertailevaa.<br />
Lapset voivat yhdessä osallistua suunnitteluun<br />
ja päätösten tekoon. Silloin kilpailutoiminnassakin<br />
toteutuu sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja koettu autonomia<br />
(Deci & Ryan 1985). Jos kilpailuihin päädytään,<br />
on hyvä pohtia myös sitä, mikä on kilpailuttamisen<br />
tavoite ja siitä saadut hyödyt: Saavatko<br />
lapset kilpailusta varmasti enemmän pätevyyden kuin<br />
epäpätevyyden kokemuksia? Tehtäväsuuntautuneessa<br />
motivaatioilmastossa lapset saavat oppia uutta, kehit-<br />
51
Change language