Avulias taskurapu
Jokitörmän taitavin rakentaja Timo Taskurapu on aina valmiina auttamaan ystäviään. Työntäyteisen viikon jälkeen hänen unelmansa, sininen huvimaja on edelleen kesken. Kaiken kukkuraksi meluisa kalaperhe on vallannut rakennustyömaan. Uupunut Timo vetää peiton korviin eikä avaa verhojaan. Poukaman asukkaat ovat ymmällään. Kutsutaan koolle hätäkokous. On ystävien vuoro toimia.
Jokitörmän taitavin rakentaja Timo Taskurapu on aina valmiina auttamaan ystäviään. Työntäyteisen viikon jälkeen hänen unelmansa, sininen huvimaja on edelleen kesken. Kaiken kukkuraksi meluisa kalaperhe on vallannut rakennustyömaan.
Uupunut Timo vetää peiton korviin eikä avaa verhojaan. Poukaman asukkaat ovat ymmällään. Kutsutaan koolle hätäkokous. On ystävien vuoro toimia.
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Avulias</strong> <strong>taskurapu</strong><br />
Tuula Pere • Roksolana Panchyshyn<br />
W<br />
ickWick
<strong>Avulias</strong> <strong>taskurapu</strong>, suomalainen alkuperäisteos<br />
Teksti Tuula Pere<br />
Kuvitus Roksolana Panchyshyn<br />
Taitto ja ulkoasu Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-572-2 (sähköinen kirja)<br />
ISBN 978-952-325-072-7 (painettu kirja)<br />
Ensimmäinen painos<br />
Copyright © 2016 Wickwick Oy<br />
Kustantaja Wickwick Oy<br />
2016, Helsinki<br />
Painettu EU:ssa<br />
The Caring Crab, original Finnish text<br />
Story by Tuula Pere<br />
Illustrations by Roksolana Panchyshyn<br />
Layout by Peter Stone<br />
ISBN 978-952-325-572-2 (ePub)<br />
ISBN 978-952-325-072-7 (Print)<br />
First edition<br />
Copyright © 2016 Wickwick Ltd<br />
Published 2016 by Wickwick Ltd<br />
Helsinki, Finland<br />
Printed in EU<br />
Originally published in Finland by Wickwick Ltd in 2016<br />
Finnish “<strong>Avulias</strong> <strong>taskurapu</strong>”, ISBN 978-952-325-072-7 (Print), ISBN 978-952-325-572-2 (ePub)<br />
English (US) “The Caring Crab”, ISBN 978-952-325-223-3 (Print), ISBN 978-952-325-723-8 (ePub)<br />
The Caring Crab text with illustrations by Tuula Pere has been published by Wickwick Ltd in 2010 and 2013<br />
Finnish “<strong>Avulias</strong> <strong>taskurapu</strong>”, ISBN 978-952-5878-00-4 (Print), 978-952-5878-27-1 and 978-952-5878-28-8 (ePub)<br />
English (UK) “The Caring Crab”, ISBN 978-952-5878-01-1 (Print), 978-952-5878-29-5 and 978-952-5878-30-1 (ePub)<br />
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted<br />
in any form or by any means, mechanical, electronic, photocopying, recording, or otherwise, without the prior<br />
written permission of the publisher Wickwick Ltd. The only exception is brief quotations in printed articles and<br />
reviews. For details and written permissions, contact rights@wickwick.fi.<br />
Wickwick books are available at special discounts when purchased in quantity for premiums and promotions as<br />
well as fundraising or educational use. Special editions can also be created to specification. For details, contact<br />
specialsales@wickwick.fi.
FINNISH<br />
EDITION<br />
<strong>Avulias</strong> <strong>taskurapu</strong><br />
Tuula Pere • Roksolana Panchyshyn<br />
W<br />
ickWick<br />
Children’s Books from the Heart<br />
1
2
Timo Taskurapu oli itäisen jokitörmän taitavin rakentaja. Hän oli pystyttänyt<br />
itselleen rantapenkereeseen kodikkaan talon. Huoneet ja parvekkeet<br />
olivat nousseet vähitellen joenpohjan kiviltä ja hiekasta ylöspäin. Aluksi<br />
kellarin päälle oli kohonnut hyvin varusteltu keittiö ja pieni makuuhuone,<br />
mutta jo seuraavana kesänä rakennus oli kasvanut viihtyisällä verannalla ja<br />
toisella kerroksella.<br />
Rakentaja itse oli varsin tyytyväinen tulokseen, mutta suunnitteli koko ajan<br />
uusia parannuksia kotinsa kohentamiseksi. Timo Taskurapu oli uuttera ja<br />
kekseliäs. Heti kun aamuauringon kajo valaisi kotipoukaman vaaleaa hiekkapohjaa,<br />
Timo puki päälleen oranssinvärisen työhaalarin ja pisti tarvittavat<br />
työkalut suureen etutaskuunsa. Usein hän ei malttanut lopettaa ahertamistaan,<br />
ennen kuin aurinko meni mailleen ja hämärä laskeutui joen<br />
vesiin.<br />
Joskus Timo ei kuutamoöinä olisi malttanut nukkua ollenkaan,<br />
vaan uiskenteli pyrstö viipottaen pihapiirissään.<br />
Hän siirteli reunakiviä paremmille paikoille,<br />
puhdisti portaita levästä tai leikkeli kurittomana<br />
kasvavaa reunakasvillisuutta.<br />
3
4
Leutona elokuun iltana Timo Taskurapu istui talonsa katolla ja katseli<br />
ympärillä leviävää rantaniittyä. Timon talon ullakko ulottui<br />
maanpinnalle saramättäiden suojaan. Vaikka rantamaisema puineen<br />
ja pensaineen oli kaunis, se ei kuitenkaan ollut Timon rakkaan kotijoen<br />
veroinen. Taskurapu tunsi joen uoman mutkineen, kivineen ja<br />
veteen kaatuneine runkoineen kuin omat taskunsa.<br />
Kaukaisilta kukkuloilta joen uomaan solisi kirkasta vettä, johon sekoittui<br />
matkan varrella liejuisempia noroja rantojen pelloilta. Poukamien<br />
kainaloissa ja kivien suojassa joen kalat ja muu eläimistö kasvattivat<br />
poikasiaan. Ravintoa oli runsaasti kaikille.<br />
Toisinaan virta toi mukanaan yllätyksiä, joissa riitti ihmeteltävää.<br />
Timo oli napannut talteen yhtä ja toista, mille löytyi käyttöä hänen<br />
taitavissa käsissään. Vanhasta kengästä oli syntynyt hieno varasto ja<br />
tyhjästä tölkistä kätevä pihatakka.<br />
Ilta pimeni, ja joen vesi tummui. Kuu nousi samettiselle taivaalle ja<br />
valaisi Timon kotipoukaman. Hänen oli aika pujahtaa katolta alas<br />
talonsa suojaan.<br />
5
Timo Taskurapu valmisti keittiössään iltapalaa ja hyräili tyytyväisenä. Höyryävä<br />
teemuki saksissaan hän istui keinutuoliinsa ikkunan ääreen ja katseli pihalleen.<br />
Kuutamossa näkyi Timon aloittama huvimaja, josta hän oli haaveillut jo<br />
kauan. Vasta nyt tarvikkeet olivat kasassa ja perustukset valmiina. Työtä oli vielä<br />
paljon, mutta hän suunnitteli käyttävänsä koko seuraavan viikon huvimajansa rakentamiseen.<br />
Valmiissa majassa Timo Taskurapu järjestäisi iloisia kekkereitä ystävilleen, joita olikin<br />
paljon. Timo tunsi joen pohjan ja rantapenkereen asukkaat pitkältä matkalta.<br />
Tämän tästä joku poikkesi hänen luonaan kertomassa kuulumisiaan, kyselemässä<br />
neuvoja tai pyytämässä apua. Timon vahvoilla saksijaloilla oli kaivettu perustuksia<br />
kilpikonnien kodille ja suojaisaa kuoppaa lohiperheen kutupaikaksi. Sakset olivat<br />
olleet tarpeen myös silloin, kun varomattomat kalanpoikaset olivat jääneet rysän<br />
vangeiksi. Eikä vanharouva Monnin talo varmaan olisi enää pystyssä, ellei Timo<br />
olisi jatkuvasti korjaillut sitä.<br />
Keinutuoli narahteli lattialautoja vasten. Timo Taskurapu sulki silmänsä ja kuvitteli,<br />
miten hän istuisi vapaapäivänään huvimajassa ja katselisi veden pyörteitä ja ohi<br />
pyrähteleviä pikkukaloja. Oli aika mennä nukkumaan.<br />
6
7
8
Maanantaiaamuna Timo Taskurapu heräsi purkkipuhelimen pirinään.<br />
Vanharouva Monni oli pahalla tuulella. Hän oli nukkunut<br />
kovin huonosti, sillä rikkinäinen vesikouru oli natissut makuuhuoneen<br />
ikkunan vieressä koko yön.<br />
– Timo kiltti, voisitko tulla korjaamaan räystään mahdollisimman<br />
pian, rouva Monni aneli.<br />
– Tottahan toki, Timo huokaisi.<br />
Timo ei hennonnut kieltää apuaan, vaikka tiesikin, että vanhan rouvan<br />
talolla vierähtäisi koko päivä. Oman huvimajan rakentaminen<br />
oli lykättävä seuraavaan päivään.<br />
Taskurapu kokosi tarvittavat työkalut simpukankuorikärryynsä. Hän<br />
otti varmuuden vuoksi mukaansa suuren työkalupakin, laudanpätkiä,<br />
narua ja rautalankaa. Rouva Monnin ikivanha talo oli täynnä yllättäviä<br />
pulmia.<br />
9
10
Malttamaton rouva Monni odotti Timoa jo portailla. Hän oli keittänyt<br />
kahvit valmiiksi ja kattanut leväkakut sievästi keittiön pöydälle.<br />
Menisi tovi ja toinenkin, ennen kuin Timo Taskurapu pääsisi työntouhuun.<br />
Ensin oli kuunneltava monta muistoa kalarouvan nuoruudesta ja<br />
katseltava läpi nippu valokuvia sukulaislapsista.<br />
Illansuussa uupunut Timo pyyhki likaantuneet saksensa vesiheinätukkoon<br />
ja sujautti vatupassin rintataskuun. Vesikouru oli taas tiukasti paikoillaan.<br />
Myös porraslaudat oli kiinnitetty ja sammuneet kiiltomadot<br />
vaihdettu uusiin ulko-oven yläpuolella.<br />
Timo hyvästeli Monni-rouvan, joka jäi vilkuttamaan talonsa nurkalle tyytyväinen<br />
ilme uurteisilla kasvoillaan. Timon avun ansiosta hänen ei tarvinnut<br />
vielä muuttaa pois rakkaasta, rapistumassa olevasta kotitalostaan.<br />
Oma huvimaja ei ollut tänäänkään edistynyt lainkaan, mutta Timo ei valittanut.<br />
Taskuravun rintataskun alla, kuoren suojassa sykki lämmin sydän.<br />
Timo auttoi mielellään kaikkia, jotka tarvitsivat apua. Hänestä oli<br />
mukavaa touhuta muiden kanssa ja tuntea itsensä tarpeelliseksi.<br />
11
Aamunkoitossa Timo Taskurapu pystytti rakennustelineitä kotipihassaan. Tänään<br />
hän käynnistäisi huvimajan rakentamisen toden teolla. Päivä oli siihen<br />
tarkoitukseen mitä mainioin, sillä vesi virtasi rauhallisena ja kotipoukama kylpi<br />
auringon valossa.<br />
Juuri kun telineet kohosivat lakikorkeuteensa, paikalle piipahti Veera Vesilisko, jolla<br />
oli suuri perhe ja paljon työtä. Vaihdettiin tervehdykset ja ihasteltiin aamun kauneutta.<br />
12
– Ei auta. Työtä riittää enemmän kuin tarpeeksi satoi tai paistoi, uupunut Veera<br />
huokasi. – Tänään minun on saatava pestyksi talomme kymmenen ikkunaa. Olisipa<br />
minullakin tuollaiset telineet. Niiltä yltäisin paremmin yläkertaan asti.<br />
– Minä voin kyllä tulla auttamaan sinua, Timo ehdotti. – Ehdin hyvin rakentaa huvimajaa<br />
huomennakin. Puran vain nämä telineet ja otan mukaani.<br />
Koko tiistain Timo ahkeroi vesiliskojen talolla. Illalla kaikki ikkunat kiilsivät puhtauttaan.<br />
Samalla Timo oli kiinnittänyt uudelleen myös perheen vesilämpömittarin<br />
ja suoristanut vinon portinpylvään.<br />
Kotiin palattuaan Timo meni suoraan nukkumaan. Huomenna hän pääsisi vihdoin<br />
rakentamaan omaa huvimajaansa.<br />
13
Timo Taskuravulla oli monenlaisia ystäviä. Oli pieniä ja suuria, vanhoja ja nuoria,<br />
puheliaita ja hiljaisia. Mutta ehdottomasti turhamaisin oli Mella Meritähti.<br />
Timolla oli tapana tallettaa kaikki joen pohjalta löytämänsä kiiltävät korkit ja lasinpalat<br />
Mellaa varten. Niillä tämä koristeli kotiaan. Sileät pinnat olivat myös mainioita<br />
peilejä, joista Mella saattoi ihailla kuvaansa. Hän piti aina kaikki sakaransa<br />
moitteettoman puhtaina ja ojennuksessa.<br />
14
Taskurapu oli juuri kiivennyt rakennustelineille ja aloittanut huvimajansa tukirakenteiden<br />
kiinnittämisen, kun Mella Meritähti purjehti paikalle.<br />
– Timo-hyvä, et ikinä usko, miten masentunut minä olen tänään, Mella huokaili.<br />
– Kokonaiseen viikkoon ei ole tapahtunut mitään hauskaa.<br />
– Onpa harmillista, Timo myötäili ja kiilasi huvimajan kulmatolppia paikoilleen<br />
kivien väliin. – Mikä oikeastaan on vialla?<br />
Timo tiesi entuudestaan, että tilanne ei ehkä ollut ihan niin vakava kuin ensin saattoi<br />
luulla. Mella tarvitsi kuitenkin jonkun, joka kuuntelisi, mitä hänellä olisi sydämellään.<br />
15
16
Timo jatkoi työtään ja kuunteli samalla kärsivällisesti. Mella Meritähti puhkesi<br />
vuolaaseen selostukseen lähipäivien harmeista.<br />
Mellan savihoito mutapoukaman kylpylässä oli epäonnistunut. Lopputuloksena oli<br />
kimmoisan ihon sijasta ollutkin vihertävä ja karhea pinta. Eikä siinä vielä kyllin.<br />
Mellan kotonakin oli ikävää, sillä hän oli kyllästynyt sisustukseensa.<br />
– Eikä kukaan ole päiväkausiin käynyt luonani vierailulla, Mella huokasi lopuksi ja<br />
risti kaksi sakaraansa ja painoi päänsä niitä vasten.<br />
– Minähän voisin tulla käymään luonasi tänään. Otan mukaani myös uusia korkkeja<br />
ja lasinpaloja. Kiinnitän ne puutarha-aitaasi saman tien, <strong>taskurapu</strong> lupasi.<br />
Hetkessä Mellan murheet haihtuivat joen vesiin, ja meritähti liihotti takaisin kotiinsa.<br />
Timo laskeutui alas rakennustelineiltä ja lähti hänkin meritähden talolle.<br />
17
18
Mella Meritähti oli aivan ihastunut Timon tuomiin<br />
uusiin koristeisiin. Hän viittoi sakaroillaan<br />
ohjeita taskuravulle, joka ryömi pitkin puutarha-aidan<br />
vartta ja asetti kaikki aarteet Mellan haluamiin paikkoihin.<br />
Siinä ne kimalsivat ilta-auringossa.<br />
Timo Taskuravun selkä oli kipeytynyt ahkeroinnista. Hän kömpi<br />
hitaasti kotiinsa ja asettui mukavaan asentoon keinutuoliinsa.<br />
Keskiviikko oli kulunut huomaamatta.<br />
– Huvimajani on edelleen alkutekijöissään. Mahtaako se<br />
valmistua viikonlopuksi? Timo mietti väsyneenä.<br />
Makuuhuoneen verhojen välistä näkyi, miten salamat valaisivat<br />
yötaivasta joen yllä.<br />
– Huomenna on varmasti paljon korjattavaa myrskyn jäljiltä,<br />
Timo ehti miettiä, ennen kuin hänen silmänsä<br />
painuivat väkisin kiinni.<br />
19
20
Torstaiaamu ei tuntunut valkenevan lainkaan. Yöllinen<br />
ukonilma oli jättänyt taivaan harmaaksi. Raskaat vesipisarat<br />
täplittivät vedenpintaa. Joki virtasi vuolaana ja juoksutti<br />
kukkuloilta valuvia vesimassoja alas jokisuistoon ja sieltä mereen.<br />
Vaikka Timon voimat olivat vähissä, hän aloitti aamupuuron jälkeen ahkeroinnin<br />
huvimajansa rakennustyömaalla. Vaivalloisesti rapu sai kiinnitettyä<br />
katon kannatinpuut paikoilleen. Ensimmäistä kertaa rakennus alkoi<br />
muistuttaa oikeaa huvimajaa. Timo tunsi piristyvänsä.<br />
Telineiden ympärillä kävi kuitenkin pian sellainen vilske, että työt oli keskeytettävä.<br />
Kuriton pikkukalaparvi pyrähteli sinne tänne.<br />
– Mitä ihmettä, Timo päivitteli. – Mistä te siihen ilmestyitte? Ettekö näe, että<br />
tässä on rakennustyömaa?<br />
– Anteeksi, anteeksi. Ei ollut tarkoitus häiritä, kalaäiti pahoitteli pesueensa<br />
käytöstä. – Lapset ovat hädissään ja levottomia, kun menetimme viime yön<br />
myrskyssä kotimme. Nämä rakennustelineet tuntuvat heistä varmaan kodikkailta,<br />
vähän samanlaisilta kuin se risukasa, jonka suojassa asuimme ennen<br />
rajuilmaa tuolla naapuripoukamassa.<br />
– Niin, virta vei kodin, kalanpoikaset valittivat. – Saammehan jäädä näiden<br />
telineiden suojaan asumaan? Saammehan, kiltti <strong>taskurapu</strong>?<br />
Timo ei raaskinut kieltääkään. Hän näki, miten onnellisena kalaparvi uiskenteli<br />
telineiden ja rakennuslautojen muodostamassa sokkelossa.<br />
21
Päivästä tuli aivan erilainen, kuin Timo oli suunnitellut. Pihapiiri näytti<br />
olevan täynnä pikkukaloja. Koska huvimajaa ei nyt voinut rakentaa,<br />
Timo päätti siivota taloaan viikonloppua varten.<br />
Timo oli juuri kantanut matot ulos verannan kaiteille, kun pikkukalat<br />
tarvitsivat jälleen hänen apuaan. Lautakasa oli kaatunut heidän liukumäkileikissään,<br />
ja osa poikasista oli jäänyt loukkuun. Timo nosteli laudat<br />
varovasti ylös, ja leikkijät pääsivät pinteestä.<br />
22
Lounasaikaan Timon keittiön ikkunan taakse ilmestyi kymmeniä<br />
uteliaita silmäpareja. Nälkäinen kalaparvi toivoi pääsevänsä<br />
osalliseksi taskuravun ateriasta. Onneksi Timo oli keittänyt runsaan<br />
annoksen hyönteiskeittoa. Kyllä siitä syötti hyvin myös yhden nälkäisen<br />
kalaperheen.<br />
Päivä kului iltaan yleisen hälinän keskellä. Vaikka Timolla oli tapana järjestää<br />
iloisia kekkereitä omille ystävilleen, tämä huiske oli hänelle liikaa.<br />
Vasta illansuussa kalaäiti sai pienokaisensa rauhoittumaan, ja Timon pihapiiriin<br />
laskeutui tavallinen rauha.<br />
Kalaperheelle olisi pikaisesti löydettävä koti jostakin muualta.<br />
– Ehkä minun täytyy seuraavaksi rakentaa kaloille uusi talo. Muuten<br />
en ikinä saa huvimajaani valmiiksi, Timo päivitteli muuttuneita suunnitelmia.<br />
23
Työviikon viimeisenä päivänä Timo Taskurapu tunsi itsensä<br />
tavallisesti tyytyväiseksi. Tämä perjantai oli epätavallinen.<br />
Timolla oli väsynyt ja ärtynyt olo.<br />
Oli ollut mukava auttaa ystäviä pitkin viikkoa ja tehdä heidät<br />
tyytyväiseksi. Mutta vähitellen kalaparven pyöriminen keskeneräisen<br />
huvimajan ympärillä alkoi käydä Timon hermoille.<br />
Hän veti kiukuissaan ikkunaverhot kiinni.<br />
Tavallisena perjantaina Timo olisi ottanut simpukankuorikärrynsä<br />
ja käynyt vesimyyrän kaupasta herkkuja viikonlopuksi.<br />
Sitten hän olisi keittänyt ja paistanut makoista syötävää, ehkä<br />
tehnyt täytekakunkin ja pyytänyt ystävänsä kylään.<br />
24
Nyt Timo jaksoi hädin tuskin avata postilaatikon ja lukea<br />
päivän lehden. Välinpitämättömänä hän silmäili Jokiviestin<br />
uutisia ja ilmoituksia. Keskiaukeaman välistä putosi<br />
lattialle kirje.<br />
– Tämä on viikon paras uutinen, Timo ajatteli lukiessaan tietoa<br />
arpajaisissa voittamastaan matkasta yläjuoksun vesiputouksille.<br />
– Tästä olen aina unelmoinut. Tuskin maltan odottaa, kun<br />
saan kertoa palkinnosta ystävilleni, Timo hykerteli huomattavasti<br />
piristyneenä.<br />
25
Innoissaan Timo tarttui purkkipuhelimeen ja valitsi Mella Meritähden numeron.<br />
Taskurapu ehti tuskin tervehtiä, kun Mella aloitti pitkän ja polveilevan kertomuksen<br />
suunnittelemastaan juhlapuvusta.<br />
– Mahtaisiko purppuranpunainen sopia minulle kuitenkin paremmin kuin taivaansininen,<br />
Mella puntaroi. – Ehkä sinä Timo et olekaan paras makutuomari. Taidankin<br />
heti soittaa helmisimpukalle.<br />
– Ehkä se on viisainta. Minulla on niin vähän kokemusta juhlamekoista, Timo vastasi.<br />
– No, soitellaan taas joskus, Mella kiirehti.<br />
Timo ei ehtinyt sanoa muuta, ennen kuin linja jo sulkeutui. Hämmentyneenä hän<br />
jäi hetkeksi seisomaan purkkipuhelin kädessään.<br />
26
27
28
– Taidankin soittaa Antti Ankeriaalle. Muistaakseni hän on ollut usein lomalla vesiputouksilla.<br />
Ehkä saan häneltä hyviä ohjeita matkaa varten.<br />
Timo odotti innokkaana, että Antti vastaisi puhelimeen. Pitkään aikaan ei kuulunut<br />
muuta kuin tuuttausta. Lopulta Antti vastasi, eikä ääni ollut ollenkaan iloinen.<br />
– Hei Timo, soitat vähän hankalaan aikaan. Olen juuri kiirehtimässä naapurin juhliin.<br />
Yritän ehtiä, ennen kuin muut syövät kaikki herkut, ankerias hoppuili. – Jos<br />
sinulla ei ole mitään kiireellistä asiaa, voisimme puhua joskus paremmalla ajalla.<br />
Timo sulki puhelimen. Äkkiä hänen ei tehnytkään mieli puhua arpajaisvoitostaan<br />
kenellekään. Oikeastaan hänen teki mieli vain mennä nukkumaan.<br />
29
Timo nukkui koko iltapäivän ja illan. Hän ei jaksanut nousta edes<br />
pesemään saksiaan eikä vaihtamaan yöpukua päälleen vaan jatkoi<br />
nukkumista yhtä kyytiä vielä koko yön.<br />
Unet olivat levottomia. Niissä Timo uiskenteli edestakaisin joen uomassa,<br />
ja virran varrella viittoivat kutsuvasti hänen ystävänsä. Välillä Timolla oli<br />
perässään valtava kuorma työkaluja, jotka tippuivat kyydistä. Simpukkakärry<br />
juuttui kiinni hiekkapohjaan. Vaikka Timo kaikin voimin kaivoi<br />
maata saksillaan, kärry ei liikahtanutkaan.<br />
30
Aamuaurinko paistoi verhon raosta Timon silmiin, mutta hän vain<br />
käänsi kylkeään. Hän ei noussut avaamaan ovea, vaikka joku koputti<br />
jo kolmatta kertaa. Pian ikkunaruutuunkin naputettiin, mutta <strong>taskurapu</strong><br />
pysyi itsepäisesti peiton alla.<br />
31
32
Timo Taskuravun portaille oli kokoontunut hämmentyneiden ystävien<br />
joukko. Kalaparvi oli seurannut edellisenä päivänä Timon outoja touhuja.<br />
Taskurapu ei näyttänyt olevan kunnossa.<br />
Kalaäiti oli käynyt puhumassa tilanteesta rouva Monnille. Tämä oli soittanut<br />
Antti Ankeriaalle, joka haki paikalle Mella Meritähden. Monta muutakin tuttua<br />
oli tullut pihaan. Kaikki olivat yhtä ihmeissään.<br />
Timo Taskuravun ystävät pitivät hätäkokouksen keskeneräisessä huvimajassa.<br />
Kukin muisteli vuorollaan, mitä viikon kuluessa oli tapahtunut. Kun viimeinenkin<br />
puheenvuoro oli käytetty, johtopäätös oli selvä.<br />
Timo oli auttanut heitä kaikkia monin tavoin, mutta kukaan heistä ei ollut<br />
auttanut Timoa.<br />
33
Anttia ja Mellaa nolotti, kun he huomasivat, että he eivät olleet<br />
edes kuunnelleet, mitä asiaa Timolla oli ollut puhelimessa.<br />
Kalaäiti valitteli, että hänen runsaslukuinen lapsiparvensa oli varmasti<br />
väsyttänyt Timon lopullisesti. Huvimaja oli edelleen rakentamatta,<br />
koska heidän oli pakko käyttää sitä tilapäisenä kotina.<br />
– Nyt meidän on terästäydyttävä, Antti Ankerias sanoi painokkaasti.<br />
34
– Ilman muuta, rouva Monni kannatti ajatusta. – Kyllä mekin<br />
osaamme olla avuksi. Minä ainakin voin tarjota kodin kalaperheelle.<br />
Asun yksin suuressa talossa, ja olen oikein hyvä lastenvahti.<br />
– Minä olen taitava maalaamaan, Mella Meritähti innostui. – Voin<br />
käyttää yhtä aikaa viittä sivellintä.<br />
Virisi vilkas keskustelu. Taskuravun ystävät laativat suunnitelman<br />
siitä, miten voisivat auttaa Timoa ja saada tämän taas iloiseksi.<br />
35
Siitä tuli työntäyteinen lauantai. Timon talon ympärillä hääräsi<br />
eriskummallinen talkooväki. Jokaiselle löytyi sopivaa tekemistä.<br />
Mukaan pääsivät myös pikkukalat, jotka olivat mainioita naulojen<br />
ja ruuvien kuljettajia.<br />
Antti Ankerias touhusi työnjohtajana. Hän sukkuloi liukkaasti<br />
työmaalla ja jakeli ohjeita Timo Taskuravun laatimista suunnitelmista,<br />
jotka olivat löytyneet keittiön pöydältä. Oli tärkeää, että huvimaja<br />
kohoaisi juuri sellaisena, kuin Timo oli toivonut.<br />
36
Jos Mella Meritähti olisi saanut vapaasti valita, huvimaja olisi<br />
maalattu loistavan värikkääksi. Toiveikkaana hän piteli sakaroissaan<br />
viittä eri väreihin kastettua pensseliä.<br />
– Sininen siitä tulee, Antti oli tiukkana. – Niin lukee Timon suunnitelmassa,<br />
ja tiedän, että se on Timon lempiväri, joen ja taivaan<br />
väri.<br />
37
38
Äyriäiset olivat suureksi avuksi työmaalla. Kuuden jokiravun ryhmä<br />
sai ihmeen paljon aikaan lyhyessä ajassa. Olihan heillä yhteensä kuusikymmentä<br />
jalkaa. Mutta vaikka Kalle Kotilolla ei ollut kuin yksi jalka,<br />
häntä parempaa lattian kiillottajaa oli vaikea kuvitella.<br />
Työmaa hiljeni illan pimetessä. Huvimaja oli valmis. Eläimet olivat väsyneitä<br />
mutta tyytyväisiä. Seuraavana päivänä he paljastaisivat yllätyksen<br />
Timo Taskuravulle.<br />
Rakentajat poistuivat koteihinsa, ja rouva Monni vei hälisevän kalaparven<br />
omaan taloonsa. Hiljaisuus laskeutui Timon talolle. Vain keittiön ikkunasta<br />
loisti valo. Mella Meritähti oli jäänyt yöksi huolehtimaan ystävästään.<br />
Hän tarjosi Timolle hyönteislientä ja peitteli tämän sitten nukkumaan<br />
tilkkutäkin alle.<br />
39
40
Nouseva aurinko herätti jokivarren ja veden asukkaat kauniiseen sunnuntaiaamuun.<br />
Timo Taskuravun talolle alkoi virrata väkeä kantamuksineen.<br />
Pian huvimaja ja sen ympäristö täyttyivät puutarhakalusteista, herkkuja<br />
pursuavista tarjottimista ja koristeista. Vanharouva Monni toi mukanaan<br />
antiikkisen simpukkagramofonin ja pinon lempilevyjään.<br />
Mella Meritähden taiteilema kyltti ripustettiin huvimajan oviaukkoon.<br />
Siinä luki helmiäispohjalla kiemuraisin kirjaimin: Timo Taskuravun huvimaja.<br />
Jokiravut lähetettiin hakemaan Timoa, joka makasi edelleen sängyssään<br />
hämärässä makuuhuoneessa. Ravut siirsivät Timon sänkyineen päivineen<br />
varovasti verannalle. Ystäväjoukko pidätteli hengitystään.<br />
41
Tilkkutäkki alkoi kohoilla. Timo kääntelehti levottomana ja nosti sitten<br />
peiton kulmaa. Hämmästyneempää ilmettä ei ollut nähty sillä joella.<br />
Timo nousi istualleen ja katseli sanattomana vuoroin uutta huvimajaansa,<br />
vuoroin hymyileviä ystäviään.<br />
Ilon kyyneleet alkoivat virrata Timon pienistä tappisilmistä. Edellisen<br />
viikon väsymys ja pettymykset haihtuivat hänen mielestään saman tien.<br />
Timo oli taas onnellinen ja kiitteli auttajiaan. Huvimaja oli juuri sellainen,<br />
kuin hän oli haaveillut. Vielä iloisempi hän oli kuitenkin siitä, että hänellä<br />
oli niin paljon hyviä ystäviä.<br />
Timon huvimajassa juhlittiin suurella joukolla koko päivä. Yön laskeutuessa<br />
sytytettiin sähköankeriaan asentamat lyhdyt, joiden valossa huvimajassa<br />
istuttiin yömyöhään. Simpukkagramofonin kaihoisat sävelet virtasivat<br />
poukamaan ja matkasivat joen mukana alavirtaan. Se yö oli hyvin<br />
sininen.<br />
42
43
Jokitörmän taitavin rakentaja Timo Taskurapu on aina valmiina<br />
auttamaan ystäviään. Työntäyteisen viikon jälkeen hänen<br />
unelmansa, sininen huvimaja on edelleen kesken. Kaiken kukkuraksi<br />
meluisa kalaperhe on vallannut rakennustyömaan.<br />
Uupunut Timo vetää peiton korviin eikä avaa verhojaan. Poukaman<br />
asukkaat ovat ymmällään. Kutsutaan koolle hätäkokous.<br />
On ystävien vuoro toimia.<br />
wickwick.fi
Change language