90MIN_1_2018

Suomessa jalkapallosta saadut palkkakorvaukset
ovat useimmiten melko
vähäisiä. Veikkausliigassakaan ei ole itsestään
selvää, että pelaajat voivat keskittyä
ainoastaan lajiin.
Jos pelaaja solmii sopimuksen vaikkapa
vasta maaliskuussa ja sopimus yltää
marraskuun loppuun, 11 200 euroa
ei välttämättä täyty. Töitä jalkapallon
parissa saa paiskia mielin määrin, mutta
tulevaisuuden puolesta pohja on hutera,
kun seurojen resurssit ovat useimmiten
niukat.
Vielä heikommat mahdollisuudet
vaaditun summan täyttymiseen ovat esimerkiksi
ulkomaalaispelaajilla, jotka tulevat
Suomeen kesken kauden. Palkan
täytyisi olla kohdallaan, jotta summa ehtisi
täyttyä parissa kuukaudessa.
JPY ajaa pelaajan etua
Tämä on yksi suuri epäkohta, jonka
muuttamiseksi jalkapallon Pelaajayhdistyksessä
(JPY) tehdään kovasti töitä.
JPY:n puheenjohtajana toimiva Sihvola
kertoo, että urheilijoiden asemasta
on viimeksi tehty useita virallisia sosiaali
-ja terveysministeriön lausuntoja 2010
-luvulla.
– Yhteenvetona todettiin, että kyllä,
huippu-urheilijat ovat eriarvoisessa
asemassa. Mutta lopputulema oli, ettei
käytäntöä lähdetä muuttamaan, koska
se saattaisi tulla seuroille vähän turhan
kalliiksi. Se on aika ohut peruste, Sihvola
huokaa.
Jos lakia muutettaisiin, seurojen
maksamat palkan sivukulut olisivat
luonnollisesti hiukan korkeammat.
– Olisimme silloin ikään kuin normaaleja
työntekijöitä. Maksaahan joku
HJK:kin kaikille muillekin työntekijöilleen
normaalia palkkaa ja sivukuluja,
Sihvola heittää.
Tässä mielessä Suomi on jalkapallon
suhteen vielä kehitysmaa. Sihvolan mukaan
suurimmassa osassa muualla maailmaa
urheilijat mielletään normaaleiksi
työntekijöiksi siinä missä muutkin.
Kokeneen kärkimiehen henkilökohtainen
tavoite on parantaa jalkapalloilijan
asemaa yhteiskunnassa Suomessa.
– Tavallaan näen aina punaista lukiessani
jostain, että joku pelaaja on siirtynyt
ammattilaiseksi ulkomaille. Tunnistan,
että meillä pelaajilla on se suurin
vastuu ruveta arvostamaan tekemäämme,
mutta se on vain yksi osa tätä. Jos
meidät miellettäisiin normaaleiksi työntekijöiksi,
se olisi jo iso askel siihen.
– Voisi vanhempana sanoa lapsille, että
hei, futaaminen Suomessa on ihan tavoittelemisen
arvoinen ammatti. Tällä
hetkellä se ei ole sitä.
Sihvola on joutunut vastaamaan monesti
kahteen kertaan, kun hänen ammattiaan
on kysytty. Lause ,”mitä muuta
teet”, on särissyt useasti ”Peksin” korvaan.
Sekin kertoo karua kieltä jalkapalloilijan
asemasta Suomessa.
JPY:n lakimies Mika Palmgren on
käynyt ministeriössä useampaankin
kertaan antamassa oman näkökantansa
siitä, miten huono tilanne huippu-urheilijan
kannalta on ja mikä sen pitäisi
olla. Lakien muuttaminen on kuitenkin
helpommin sanottu kuin tehty, varsinkin
siinä vaiheessa, jos asiantuntijat
eivät syystä tai toisesta ole täysin samaa
mieltä.
Naapurimaa Ruotsissa pelaajayhdistyksen
tilanne ei ole merkittävästi
parempi, mutta toisin on esimerkiksi
Tanskassa, missä yhdistyksen väki kiertää
päivittäin huippuseurojen pukukopeissa
keskustelemassa pelaajien kanssa.
Suomessa tehdään kerran vuodessa
kierros Veikkausliigassa, Ykkösessä,
Kakkosessa sekä Naisten Liigassa ja
Ykkösessä pelaavien joukkueiden pukukoppiin.
Silloin edustajalle tarjoutuu
mahdollisuus kertoa JPY:stä enemmän
ja kuunnella pelaajien mielipiteitä.
JPY on jo onnistunut tekemään muutoksia.
Maamme huippusarjoihin on
saatu yhteisiä pelipalloja, yhteinen pelaajasopimuspohja
ja yhdistyksen jäsenille
tarjotaan muun muassa ammattimaista
lakineuvontaa esimerkiksi sopimusrikkomuksiin
liittyvissä asioissa.
JPY:n hallitus kokoontuu noin kerran
kuukaudessa.
Jäseniä on ympäri Suomea, sen takia
kokouksia järjestetään välillä myös Skypen
kautta. JPY:n hallituksessa on niin
miehiä kuin naisia, entisiä ja nykyisiä
pelaajia eri sarjatasoilta.
JPY tekee paljon yhteistyötä pelaajayhdistyksen
kansainvälisen kattojärjestön
FIFPron kanssa.
– Suurin osa rahoituksestamme tulee
sieltä. Se myös tarkoittaa, että heillä
on aika paljon vaatimuksia. Kansainvälinen
puoli on kasvanut aika paljon viime
vuosina. Se vaatii meiltäkin paljon. Toiminnanjohtaja
Markus Juhola käy ajamassa
maailmalla kansainvälisiä asioita
ja sitä kautta myös suomalaispelaajien
asemaa, Sihvola selittää.
Kotimaan kentillä puolestaan Panu
Autiolla, futsalmaajoukkueen kapteenilla,
on vahva rooli muun muassa pukukoppikierroksissa.
Vuodenvaihteen aikoihin nousi häly
naisten ja miesten erisuuruisista maajoukkuekorvauksista.
Tasa-arvovaltuutettu
pyysi Palloliitolta selvitystä, miksi
naisten A-maajoukkuepelaajille maksetaan
pienempiä korvauksia maajoukkuetoiminnasta
kuin miehille.
Naisten korvauksia nostettiin lokakuussa,
mutta tasavertaisuudesta ei ole
vielä tietoakaan. Sukupuolten välinen
palkkaero on kuitenkin kaventunut.
Korvausten määriin JPY ei niinkään
ota kantaa, vaan enemmänkin Palloliiton
ja pelaajan väliseen sopimusmalliin.
– Haluamme, että sopimus on kaikille
selvä ja siinä on yhteiset pelisäännöt.
Usein neuvottelut esimerkiksi palkkioista
käydään kapteenistojen tai muiden
avainpelaajien ja Palloliiton kesken, Sihvola
selventää.
Maaleja HIFK:ssa
Epäkohtia suomalaisessa urheilussa ja
jalkapallossa yhä riittää, mutta se ei estä
Sihvolaa tekemästä sitä mitä hän rakastaa.
Siviilitöitä pelaamisen ohella paiskiva
Hongan kasvatti nauttii pelaamisesta
edelleen – ja haluaa venyttää verkkoja alkavalla
kaudella.
Viime kaudella HIFK:n kausi päättyi
tippumiseen. Seura ei ole linjannut tavoittelevansa
nousua, mutta ei paluu liigakentille
Sihvolaa tuntuisi haittaavankaan.
– Välillä on pistänyt mietityttämään,
miksi tästä oikein tykkääkään, kun tulee
vastoinkäymisiä. Se on aika raskasta.
Mutta kyllä siitä kuitenkin aina se pelaaminen,
joukkuetoverit ja muut tulevat
esiin, ja se kääntyy positiiviseksi. Siksi
halusin jatkaakin, pidän lajista niin paljon.
Toisaalta tuntuu, että on vähän seuralle
velkaa. Pitäisi antaa vähän menestystäkin
välillä.
”Voisi vanhempana sanoa lapsille,
että hei, futaaminen Suomessa
on ihan tavoittelemisen arvoinen
ammatti. Tällä hetkellä se ei ole sitä.”
1/2018 90MIN | 15