IT2-2021_kevyt

”
INTERNETISSÄ KUKAAN EI
VOI ENNAKOLTA TUOMITA KETÄÄN
FYYSISEN OLEMUKSEN MUKAAN.
si voinut käydä huonosti. Altaalla ei
ollut opetusta, mutta opettelin itse
uimaan. Muutama vuosi myöhemmin
hankin hengenpelastajan pätevyyden
ja työskentelin kunnan vesiturvallisuuden
ohjaajana, Länsi-Virginian
Montgomeryssä Yhdysvaltain
itärannikolla kasvanut Dillon kertoo.
Samanlaisia ennakko-oletuksia on
tullut vastaan myös Suomessa.
– Olin tiimini kanssa lentämässä
Helsingistä Ouluun ja istuimme hätäuloskäynnin
kohdalla. Purseri ilmoitti
minulle, että en voi istua sillä
paikalla. Totesin, että ok, tiedän säännöt
ja pystyn täyttämään ehdot eli
nostamaan 10 kiloa pääni yläpuolelle,
seuraamaan lentohenkilökunnan
antamia ohjeita ja auttamaan tarvittaessa
muita matkustajia. Hän totesi
ykskantaan, että ei, sinä et voi istua
tässä. Selitin hänelle, että olen toiminut
hengenpelastajana, käyn joka
päivä kuntosalilla ja kahvakuulakin
nousee pään yläpuolelle. Vaan ei
auttanut.
Tällaiset tapaukset menevät ihon
alle ja harmittavat pitkään.
– Joku katsoo sinua ja arvioi, mitä
voit ja mitä et voi tehdä, ja sen jälkeen
hän yrittää kompensoida seikan,
jonka katsoo vammaksesi. Esimerkiksi
jos tarjoan ystävilleni baarissa
kierroksen, joku voi tarjoutua
kantamaan juomat pöytään puolestani.
Ei se käy, minähän ne ostinkin,
joten minä saan ne myös kantaa!
Muiden ennakko-oletukset heijastavat
Dillonin mukaan pikemminkin
heidän omia epävarmuuksiaan
tai tyytymättömyyttään elämään.
Ne voivat kohdistua vammojen
tai fyysisten ominaisuuksien
sijaan yhtä hyvin esimerkiksi sukupuoleen
tai ikään.
Dillon itse keskittyy mieluummin
positiiviseen.
– Olen hyvin kiitollinen oikeasta
käsivarresta ja sen neljästä sormesta.
Siitä, että saan laitettua kämmenet yhteen
ja pystyn joogaamaan, tekemään
etunojapunnerruksia, soittamaan kitaraa
tai ajamaan moottoripyörää.
Pystyn tekemään kaikkea tätä.
16 talvea
Tekniikka on kiehtonut Dillonia pienestä
pitäen.
– Halusin tietää, miten laitteet toimivat,
ja minusta tulikin erittäin hyvä
purkamaan niitä osiksi. Vähitellen
opin myös kokoamaan niitä uudelleen
ja korjaamaan vikoja. Voinkin
sanoa, että pystyn korjaamaan mitä
tahansa perinteisestä rannekellosta
dieselmoottoriin, Dillon kehaisee.
Ensikosketus tietokoneisiin syntyi
7-vuotiaana, kun isä istutti hänet
Apple II Plus -tietokoneen ääreen.
Tietotekniikka ei kuitenkaan hurmannut
nuorukaista heti, vaan teini-iästä
kitaran soittoa harrastanut
Dillon opiskeli yliopistossa vuoden
musiikkia ja tähtäsi tosissaan ammattilaisuralle.
Suomeen Dillon muutti vuonna
2006 Kalifornian San Diegosta, missä
hän oli työskennellyt Nokian Symbian-ohjelmistopäällikkönä.
– Ne olivat erittäin jännittäviä aikoja.
Tiimi saattoi kehitellä jonkin
idean, joka hieman myöhemmin päätyi
satojen miljoonien ihmisten käyttöön
ympäri maailmaa. Nokia oli hyvin
yrittäjähenkinen siihen aikaan,
Dillon muistelee.
Kun ohjelmistokehitys keskitettiin
Helsinkiin, edessä oli tutustuminen
Suomen sydäntalveen.
– Muutin Suomeen 3. tammikuuta
2006 johtamaan ohjelmistokehitystä,
josta syntyi Linuxiin pohjautunut
MeeGo-käyttöjärjestelmä. Eli olen
ollut täällä nyt 16 talvea.
– Kaikki sanoivat, että Helsingissä
ei juurikaan tule lunta. Mutta tuona
talvena lunta tuli neljä kuukautta
putkeen, ja aloin vähitellen ymmärtää,
miksi suomen kielessä on niin
monta eri sanaa lumelle.
Suomalainen työelämä voi olla
hankalaa kieltä osaamattomalle,
mutta Nokian kansainvälinen työyhteisö
sopi Dillonille. Täältä löytyi
myös vaimo, Saara.
Kun Nokian alamäki voimistui,
hän alkoi miettiä muita vaihtoehtoja.
Uusien hyvien laitteiden ja tuotteiden
hyllytykset kismittivät, joten
vuonna 2011 Dillon päätti yhdessä
muutaman muun Nokia-kollegan
kanssa perustaa uuden matkapuhelinyhtiön,
Jollan.
www.it-lehti.fi 11