Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
PIKKU LEON<br />
JOULUKUUSEN<br />
HAKUMATKA<br />
LEO LAAKKO | JOULUKUU 7 | 2022<br />
SUOMEN SUKUTUTKIMUSSEURAN BLOGI
J<br />
oulukuusi on suomalaisessa joulun<br />
vietossa olennainen osa. Nykyisin<br />
harvemmin Taatto lähtee<br />
innoissaan hankkimaan joulukuusta<br />
metsästä. Entisajan perinteet<br />
joulukuusen hankinnassa<br />
päättyy siihen, kun perheen pää<br />
ajaa autolla lähimmän ostoskeskuksen<br />
pihaan ja valitsee paikalle<br />
tulleen kuusikauppiaan kuusikasasta<br />
jonkinlaisen joulukuusta<br />
muistuttavan karahkana ja tyrkkää<br />
viiskymmpisen myyjän rukkasen<br />
peittämään käteen ja toivottaa<br />
hyvää joulua.<br />
Toista se oli vanhaan hyvään aikaan.<br />
Muistan kun olin pieni poika<br />
niin joulun aaton aatto aamuna<br />
isä tuli herättämään minut aikaisin:<br />
”Nouseppa Leo aamupuurolle<br />
niin päästää joulukuusta hakemaan.”<br />
Tiesin mitä se tarkoitti;<br />
pääsisin ajamaan Tellulla. Tellu<br />
oli meidän hevonen, tamma. Niin<br />
nopeasti, kun pystyin puin vaatteet<br />
päällä ja suorastaan ahmin<br />
puuron ja äidin tekemän voileivän.<br />
Samaa vauhtia ulkovaatteet<br />
päälle ja pirtistä pihalle.<br />
Isä oli valjastanut Tellun jo reen<br />
eteen ja odotti suitset kädessä<br />
reessä istuen. Kapusin rekeen<br />
isän eteen ja hän ojensi suitset<br />
käteeni. Ja niin lähes ilman käskyä<br />
Tellu lähti liikkeelle. Jännittyneenä<br />
ohjasin reen talvitielle<br />
kohti metsää. Päivä oli jo valjennut<br />
ja aurinko pilkisti metsän takaa.<br />
Valkoinen lumi muuttui auringon<br />
valossa sinihohtoiseksi, ja<br />
miljoonat päivän säteet tanssivat<br />
hangella kuin kirkkaat tähdet.<br />
Metsään johtavan tien yli oli lumen<br />
painosta kaartunut nuoria<br />
ohut runkoisia koivuja. Suuret<br />
kuuset seisoivat lumivaipassa.<br />
Puiden lomasta kulkeva hevostalvitie<br />
kulki kuin holvin sisällä.<br />
Tumma metsä ja aavemainen<br />
sininen hode lumessa teki satumaisen<br />
vaikutuksen. ”Kun maass’<br />
on hanki ja järvet jäässä”, alkoi<br />
isä takanani laulaa. Minulle tuli<br />
sanomattoman hyvä olo.<br />
Tellu asteli laiskasti eteenpäin ja<br />
vihdoin saavuttiin hakkuu aukean<br />
reunaan. Joka puolella oli ristikolle<br />
ladottuja puita, propsia, kuten<br />
isä sanoi. Isä käski pysäyttää<br />
erään ristikon kohdalle. Vedin<br />
suitsista ja hyppäsin maahan<br />
reen viereen. ”Hevosmies pittää<br />
huolen hevosestaan metässäkin.<br />
Otappa reen keulasta heinäsäkki<br />
ja kaeva siitä heiniä ja vie Tellulle.”
Nyt vasta huomasin, että siinä<br />
kohdin missä olin istunut oli<br />
säkki missä oli heiniä. Otin säkin<br />
ja raahasin sen Tellun luokse.<br />
Kaivoin siitä heiniä ja kasasin ne<br />
hevosen eteen. Isä oli sillä aikaa<br />
alkanut nostella ristikolta puita<br />
rekeen. Niin kuin miehet konsanaan<br />
minäkin menin kuorman tekoon.<br />
Tietysti propsit olivat niin<br />
raskaita, että enhän minä saanut<br />
niitä kyytiin.<br />
”Kuule, jospa minä tien kuorman.<br />
Kahtele sinä löyvätkö sen joulukuusen.<br />
Reen keulassa on kirves,<br />
mutta elä lyö jalakaas.” Pyörähdin<br />
ympäri ja otin kirveen. Hakkuu<br />
aukealla oli polkeutunut lumi<br />
tiukaksi, kun oli puita kaadettu,<br />
joten minun oli helppo liikkua.<br />
Kävelin metsän reunaan ja siinä<br />
se seisoi. Ja niin aloitin ensimmäisen<br />
puun kaatamisen. Vaikka<br />
kirves tuntui painavalta niin vähä<br />
vähältä, sain kuin sainkin hakattua,<br />
noin miehen ranteen vahvuisen<br />
kuusen nurin. Paiskasin kirveen<br />
hankeen ja aloin raahata<br />
kuusta.<br />
Isä oli tehnyt sillä aikaa kuorman<br />
valmiiksi ja tuli avuksi. Hän nosti<br />
kuusen pystyyn ja katseli sitä arvioivasti.<br />
”Kylläpäs sinä oot löytänyt<br />
komian kuusen. Kyllä tämä<br />
kelepoo. Ota sinä se kirves niin<br />
minä vien kuusen.” Ylpeänä kiipesin<br />
kuorman päälle ja sain taas<br />
suitset käteen ja niin alkoi kotimatka.<br />
Se oli ensimmäinen joulukuusen<br />
haku matkani ja varmaan<br />
mieleen painuvin.<br />
Kun noin 10 vuotta myöhemmin<br />
istuin eräs joulun aaton aattona<br />
hakkuu työmaalla, tervaskannosta<br />
kasatulla nuotiolla, keitellen<br />
kahvia, tuli tuo kuusen haku reissu<br />
mieleen. Silloin ajattelin, että<br />
kyllä minulla sittenkin oli onnellinen<br />
lapsuus.<br />
Nyt, kun tuosta kuusen hakureissusta<br />
on kulunut noin 63<br />
vuotta, palaa mieleen elävästi se<br />
kimalteleva hanki, kaartuneet<br />
koivun rungot. Tuntuu nenässä<br />
hevosen haju ja myöhemmän tervaskanto<br />
nuotio tuoksu.<br />
Vielä maistuu suussa nokisella<br />
pannulla keitetty kahvi, jonka veroista<br />
ei mistään aakkospaarista<br />
saa. Monet olen mutkat tehnyt,<br />
mutta aina vain nuo muistot sieltä<br />
ovat parhaat.<br />
Näin kirjotteli Savosta karkuun<br />
lähtenyt joka paikan kiertolainen<br />
Leo Laakko
Change language