KÄSIKIRJAN TAUSTA JA SISÄLTÖ Merja-Riitta von Schantz ...

Kasvatuskumppanuudesta
Kasvatuskumppanuudella tarkoitetaan vanhempien ja henkilöstön välistä yhteistyötä, jolla tuetaan
lasten kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvatuskumppanuudessa sitoudutaan tietoisesti
yhteistyöhön, jossa tasavertaisella vuorovaikutuksella ja tunteilla on keskeinen sija. Kasvatuskumppanuuteen
perustuvassa asiakassuhteessa vanhempien ja työntekijöiden tiedot lapsesta
ovat samanarvoisia, mutta tiedon sisällöt voivat olla erilaisia. Tavoitteena on, että kasvatuskumppanuus
lähtee liikkeelle lapsen tarpeista ja sitä ohjaavat lapsen etu ja oikeudet.
1. Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia
2. Lapsen etu on ensisijainen kaikessa päätöksenteossa
3. Lapsella on oikeus hyvään elämään
4. Lapsen näkemykset on otettava huomioon
Kasvatuskumppanuuden periaatteita ovat:
• kuuleminen
• kunnioitus
• luottamus
• dialogi
Kuuleminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että asetutaan kuulemaan toisen ihmisen ajatuksia,
asiaa ja puhetta. Kunnioituksella tarkoitetaan toisen ihmisen arvostamisen ja hyväksymisen
asennetta. Luottamus rakentuu vähitellen ja vaatii aikaa, yhteisiä kohtaamisia ja vuoropuhelua.
Dialogilla tarkoitetaan kuulevaa suhdetta, jotta on kaikilla osapuolilla tilaa tulla näkyväksi omine
ajatuksineen. (Kaskela & Kekkonen, 2006).
Kasvatuskumppanuuden mukainen toiminta toteutuu varhaiskasvatuksessa vanhempien ja
henkilöstön välisessä yhteistyössä. Varhaiskasvatuksessa kasvatuskumppanuus pohjautuu
vanhempien ja henkilöstön väliseen tasavertaiseen vuorovaikutukseen, luottamukseen ja kunnioitukseen
sekä asiantuntemuksen hyödyntämiseen lasta koskevissa asioissa. Vaikka kasvatuskumppanuuden
periaate korostaa vastavuoroisuutta, ammattilaisella on vastuu aloitteesta
yhteistyöhön. Toimiva kasvatuskumppanuus ei synny hetkessä, vaan se rakentuu hiljalleen arkisen
toiminnan pohjalta. Avainasemassa kumppanuuden kehittymisessä ovat vanhempien ja
ammattilaisten välillä käydyt keskustelut (Karila et al. 2006). Yhteistyö on laadukkaan päivähoidon
keskeinen tekijä. Kasvatuskumppanuudessa on kysymys paitsi vanhempien ja henkilöstön
asennoitumisesta yhteiseen kasvatustehtävään myös vanhempien väliseen vuorovaikutuksen
mahdollistamisesta. Tavoitteena on edistää myös vanhempien keskinäisen yhteistyön muotoja
ja tapoja. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005).
Perusopetuksen opetussuunnitelmat asettavat velvoitteet kodin ja koulun väliselle yhteistyölle.
Valtakunnallisessa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sanotaan kodin ja koulun
välisestä yhteistyöstä muun muassa seuraavaa:
" Lapsi ja nuori elää samanaikaisesti sekä kodin että koulun vaikutuspiirissä. Tämä edellyttää
näiden kasvatusyhteisöjen vuorovaikutusta ja yhteistyötä oppilaan kokonaisvaltaisen terveen
kasvun ja hyvän oppimisen tukemisessa."
Tukevasti alkuun, vahvasti kasvuun - hanke