KÄSIKIRJAN TAUSTA JA SISÄLTÖ Merja-Riitta von Schantz ...

Ryhmän aloittamiseen ja tutustumiseen ei tarvita välttämättä mitään erityistä toiminnallista menetelmää.
Esittely on aina kuitenkin paikallaan. Se, mitä ohjaaja pyytää osallistujia kertomaan,
vaikuttaa esittäytymiseen ja siihen, mitä ryhmän jäsenet kertovat. Ohjaaja omalla tavallaan esitellä
itsensä antaa mallin ryhmäläisille. Tavasta tulee helposti normi, joka mukaan on toimittava.
Ryhmän tai vanhempainillan ohjaajat esittelevät tapaamisen tavoitteen, kulun ja ennakkoon
suunnitellut sisällöt. Tämä illan tai ryhmätapaamisen tavoite kannattanee mainita jo kutsussa,
joka vanhemmille/huoltajille toimitetaan, jotta he voivat orientoitua etukäteen asiaan. Riittävästi
aikaa kannattanee kuitenkin varata siihen, että ryhmäläiset yhdessä tarkentavat vielä tavoitteita
ja voivat esittää omia toiveitaan.
Tavoitekeskustelun lisäksi kannattanee sopia yhdessä vielä säännöt ryhmälle, jos kyseessä on
varsinainen ryhmä, jolla on toistuvia tapaamiskertoja: miten toimitaan, jos ei voi osallistua johonkin
tapaamiseen; ”vatiolosta”; miten työntekijät voivat kertoa toisilleen ryhmässä esille tulleita
asioita; kahvikassan ylläpito; myöhästymiset, kännykät…
Heikinheimo, H: & Hurskainen, V. 2002. Harjoituksilla voimaa, luovuutta ja työniloa. Sanopase
Oy. Helsinki
Piispanen, R. 2003. Kohtaamisen iloa. Toiminnallisia menetelmiä kokouksiin, koulutukseen ja
työnohjaukseen. Kirja kerrallaan. Helsinki
Verkostot lapsen siirtymävaiheissa - hankkeen raportti, 2008
Vilén, M. ym. 2008. Vuorovaikutuksellinen tukeminen. WSOY: Helsinki