Nummer 5 - de Vereniging Nederland-Finland

M A N S I K A N V I L J E L Y S U O M E S S A
Haluaisin yhdistyksenne epäaktiivisena jäsenenä mielelläni ottaa kantaa
Aviisin 2003-4 “Johtokunnalta” artikkelissa olleeseen väitteeseenne, jonka
mukaan mansikkasato oli epäonnistunut tai ainakin huomattavasti heikompi kuin
normaaleina vuosina.
Koska itse olen eräs suurimmista mansikantaimien viejistä Suomeen, voidaan
varmasti olettaa, että minulla on kyseisen taimen viljelyn alalta erikoistuntemusta.
Ehkä on hyvä kertoa jotain yleistietoa aiheesta. Pehmeiden marjojen
kasvattamisella, käyttämisellä ja etenkin niiden säilönnällä on Suomessa hyvin
vanhat perinteet. Mansikat, vadelmat, marjat, lakat, mesimarjat ja muut marjat
symbolisoivat aurinkoa ja kesää ja siksi niistä täytyy nauttia mahdollisimman
paljon. Vaikuttaa siltä kuin suomalaiset myös tällä tavoin yrittäisivät mahdollisimman
hyvin hyödyntää lyhyttä kesäänsä.
Mansikanviljely tunnetaan Suomessa jo kauan ja siellä olevien mansikkamaiden
pinta-ala on paljon suurempi kuin mitä se on Alankomaissa. Niiden kokonaispinta-ala
on noin 4500 hehtaaria. Tärkeimmät viljelyalueet sijaitsevat Suonenjoen,
Leppävirran, Turun ja Espoon seuduilla. Mansikkaa viljellään Suomessa
luonnollisesti myös monilla muilla alueilla, mutta se on keskittynyt etenkin näille
edellä mainituille seuduille.
Suomessa mansikan tuotto hehtaaria kohden on noin 4000 kg. Alankomaissa
keskimääräinen tuotto on 20000 kg:n luokkaa. Suomen liityttyä Euroopan unioniin
avautuivat rajat ja suomalaisten viljelijöiden oli mahdollista hankkia kasveja
Alankomaista. Kutsuin välittömästi joitakin viljelijöitä tutustumaan mansikanviljelyyn
Alankomaissa. Annoimme heidän lisäksi tutustua alankomaalaisiin kasveihin
ja lajikkeisiin.
Alkukauden epäröinnin jälkeen ovat monet suomalaiset viljelijät nyt siirtyneet
käyttämään alankomaalaisia kasveja. Yksi syy tähän on se, että Alankomaissa
viljellään paljon mansikkaa, koska Alankomaissa vallitsevat olosuhteet ovat
Euroopan parhaat hyvän, terveen ja vahvan kasvin kasvattamiseksi. Täällä vallitseva
lämpötila on hyvä, maaperä on hyvin viljelyyn sopivaa ja kasvien viljelijöillä
on alalta yli 40 vuoden kokemus.
Suomen luonnon olosuhteet ovat vähemmän suotuisat kasvattamiseen ja siksi
viljelijöiden käytettävissä olevat kasvit ovat pienempiä ja lisäksi kalliimpia. Alankomaalaisten
kasvien tuontivolyymi on viime vuosina selvästi kasvanut. Ne viljelijät,
jotka jo käyttävät Alankomaasta tuotettuja kasveja, ovat huomanneet tuottonsa
voimakkaasti kasvavan ja ovat tutustuneet erilaisiin lajikkeisiin, jotka ovat
laadultaan selvästi parempia kuin entiset.
Syy heikkoon mansikkasatoon tänä vuonna ei ollut pelkästään kuivuus vaan myös
se seikka, että Suomessa ei vuonna 2002 ollut juuri syksyä. Useimmissa paikoissa
kesä vaihtui suoraan talveksi. Pakkaset alkoivat jo nopeasti ilman että kasvien
päällä olisi ollut niitä kylmältä suojaavaa lumipeitettä. Tämä aiheutti suuria
tuhoja. Keväällä kävi selväksi, että monet kasvit eivät olleet tästä selvinneet.
Kaiken kukkuraksi sitä seurasi vielä erikoisen kuuma kesä ilman mainittavampaa
sadetta. Tästä kaikesta aiheutui kilomääräisesti heikko mansikkasato, mutta suurin
osa viljelijöistä ansaitsi niin paljon enemmän euroja kiloa kohden, ettei tilanne
yleisesti ottaen ollut huolestuttava.
Koska suomalaiset kotirouvat käyttävät mielellään tuoreita tuotteita, on havaittavissa
viljelykauden pidentymistä. Tämä toteutuu toisaalta kasvihuoneviljelyn
- 25 -