Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira
26.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
evira.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

<strong>Evira</strong> tehostaa<br />

organisaatiotaan<br />

Valvontastrategia<br />

on valmistunut<br />

<br />

Humpuukimainonta<br />

lupaa liikoja

2 <br />

JULKAISIJA:<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />

puh. 020 772 003<br />

www.evira.fi<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

TOIMITUS<br />

Minna Nurro<br />

minna.nurro@pp.inet.fi<br />

TOIMITUSNEUVOSTO:<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

Marja Laeslehto<br />

Jorma Hirn<br />

Tuula Honkanen-Buzalski<br />

Maria Teirikko<br />

Sirpa Lotsari<br />

Päivi Ronni<br />

Pia Vikman-Roslin<br />

Mirja Kallio<br />

TAITTO JA PAINO<br />

Kirjapaino Uusimaa/Studio, Porvoo<br />

TILAUKSET JA<br />

OSOITTEENMUUTOKSET<br />

puh. (03) 225 1941<br />

fax (03) 225 1955<br />

sähköposti:<br />

asiakaspalvelu.kaari@laserma.fi<br />

TILAUSHINTA<br />

vuosikerta 20 euroa<br />

irtonumerot 5 euroa<br />

6.vuosikerta<br />

Lehti ilmestyy<br />

neljä kertaa vuodessa<br />

ISSN 1796-9182<br />

ISSN 1796-9190<br />

Kannen kuva: Markku Nikki<br />

sisällys | 4/2007<br />

4 Pääkirjoitus<br />

Muutosvalmiutta<br />

5 Saara Raulo luotsaa<br />

Zoonoosikeskusta<br />

<strong>Evira</strong>n ja Kansanterveyslaitoksen yhteinen<br />

keskus koordinoi ja tehostaa<br />

zoonoosien torjuntaa Suomessa.<br />

6 ALKUPALAT<br />

- Ravintolisien ja seafood-ruoan<br />

säteilyttämistä tutkittiin<br />

- Uusi oppikirja elintarvikehygieniasta<br />

ilmestyi<br />

- <strong>Evira</strong> sai tutkimusrahoitusta<br />

Suomen Akatemialta<br />

- Luonnontuotealan omavalvonta<br />

syynättiin vuonna 2006 10 <strong>Evira</strong>n organisaatio uudistuu<br />

Plugi/Jokke Jantunen<br />

18 Se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitokset<br />

muutosten edessä<br />

12 <strong>Evira</strong>n valvontastrategia valmistui<br />

Veikko Somerpuro<br />

14 Joulukuusi koristaa kodin<br />

Suomessa tuikkii joulun aikaan yli<br />

miljoona joulupuuta. Niistä noin neljäsosa<br />

on varta vasten joulukuusiksi<br />

viljeltyjä.<br />

17 Lampaat ja vuohet yksilörekisteriin<br />

Yleiseen eläinrekisteriin kootaan yksilölliset<br />

tiedot kaikista Suomen lampaista<br />

ja vuohista.<br />

Anniina Kivilahti

20 Energinen eläinlääkäri innostuu haasteista<br />

Miia Jakava-Viljasella on viisihenkinen perhe,<br />

viisi hevosta, neljä koiraa ja nyt myös tohtorintutkinto.<br />

23 Mäki-Petäys siirtyi oloneuvokseksi<br />

24 Humpuukimarkkinointi huijaa kuluttajaa<br />

28 Auditointi astuu valvonnan arkeen<br />

30 PROFIILI: yksikönjohtaja Mirja Kartio<br />

<strong>Evira</strong>n uuden kasvianalytiikan yksikön johtaja uskoo, että<br />

organisaatiouudistus tehostaa laboratorioiden työtä.<br />

32 Kampanja kertoi ruoasta nuorille<br />

Ruokaa & Rakkautta -koulukampanja muistutti terveellisen<br />

ruokavalion tärkeydestä.<br />

35 Laboratorioverkoston tilanne kartoitetaan<br />

38 Presidentti vieraili <strong>Evira</strong>ssa<br />

40 Tutkijat kokoustivat Huippuvuorilla<br />

Ar<strong>kt</strong>inen luonto tarjosi elämyksiä villieläinten<br />

tautien asiantuntijoille.<br />

42 <strong>Evira</strong> on julkaissut uusia esitteitä<br />

44 KOLUMNI: professori Jukka Kola<br />

45 Uusia julkaisuja, uusissa tehtävissä, kalenteri<br />

46 Ledare: Beredskap för förändring<br />

47 Gemensam tillsynsstrategi förbättrar<br />

tillsynens effe<strong>kt</strong>ivitet och kvalitet<br />

Veikko Somerpuro Minna Nurro Matti Kivekäs<br />

3<br />

Marja Isomursu

PÄÄKIRJOITUS<br />

Muutosvalmiutta<br />

Jokavuotista, syksyn tärkeintä asiakirjaa, eli toiminta- ja taloussuunnitelmaa<br />

laadittaessa kaikki virastot pohtivat huolella<br />

tulevaisuuden toimintaympäristöään. Vaikka olemme<br />

valtionhallinnossa tottuneet muutoksiin vuosikymmenten<br />

varrella, tuntuu, että tällä hetkellä niitä on poikkeuksellisen<br />

paljon.<br />

Myös <strong>Evira</strong>n toimintakentässä muutoksia on tapahtunut ja<br />

tulee tapahtumaan runsaasti lähivuosien aikana.<br />

Suuret rakenteelliset muutokset maataloudessa sekä alue- ja<br />

paikallishallinnossa edellyttävät uudistumista ja monenlaista<br />

kehittymistä myös <strong>Evira</strong>ssa sekä valvontatehtävien että laboratoriopalvelujen<br />

saatavuuden ja työnjaon osalta.<br />

Elintarviketeollisuuden ja kaupan kansainvälistyminen jatkuu<br />

voimakkaana. Tuonnin ja viennin määrät kasvavat myös täällä<br />

EU:n koillisella reunalla. Samanaikaisesti moni kuluttaja ostaessaan<br />

elintarvikkeita on entistä valveutuneempi ja vaativampi.<br />

Kaikki nämä muutokset edellyttävät aikaisempaa enemmän<br />

ennakoivuutta ja ajan hermolla pysymistä sekä riskinarvioinnin<br />

että -hallinnan asiantuntijoilta.<br />

***<br />

Kansalliset valtionhallinnon hankkeet samanaikaisesti voimakkaasti<br />

muuttuvassa asiakkuuksien toimintakentässä edellyttävät<br />

poikkeuksellista muutosvalmiutta sekä hallinnollisesti että<br />

asiantuntijuuden takaamisen näkökulmasta.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla näistä merkittävimpiä<br />

virastoille ovat tuottavuusohjelma ja se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

rakenneuudistus. Molempiin liittyy pelkoja toimintaedellytysten<br />

heikkenemisestä ja sen vaikutuksesta siihen, miten laadukkaista<br />

palveluista pystytään huolehtimaan käytettävissä olevilla<br />

resursseilla.<br />

Samanaikaisesti kansallisten muutosten kanssa EU-koneisto<br />

tuottaa uutta lainsäädäntöä nopealla aikataululla voimaan saatettavaksi.<br />

Kun vielä lisäämme näiden muutosten joukkoon<br />

odotettavissa olevat suuret ympäristöämme kohtaavat muutokset<br />

seuraamuksineen erityisesti ilmaston lämpenemisen kautta, on<br />

vaikeuskerroin toimintakentän haasteiden osalta historiallisen<br />

korkea.<br />

***<br />

Jotta voimme vastata kaikkiin näihin muutoksiin tehokkaasti ja<br />

ammattitaidolla tarvitsemme huolellista suunnittelua ja yhteistyötä<br />

hallinnonalan sisällä sekä yli eri hallinnonalojen rajojen. Myös<br />

<strong>Evira</strong>ssa pyrimme oman strategiatyömme kautta olemaan valmiita<br />

osaltamme vastaamaan näihin moninaisiin haasteisiin.<br />

Strategiatyötä seuraa aina toimeenpanon aika. Sitä leimaavat<br />

työssä edelleen kehittyminen koulutuksen ja yhtenäisten ohjeiden<br />

hyödyntämisen avulla.<br />

4 <br />

Teknologinen kehitys on monella tapaa tuonut ja tuo meille<br />

uusia työvälineitä avuksi. Niistä saatava hyöty on useimmiten<br />

kuitenkin pitkän ajan tavoite. Tämän tunnemme hyvin erityisesti<br />

tietohallintohankkeiden osalta. Huolellinen strateginen suunnittelu<br />

korostuu myös niiden käyttöönottoa ajatellen.<br />

***<br />

Osana valmistautumistamme tuleviin haasteisiin uudistamme<br />

myös <strong>Evira</strong>n sisäistä rakennetta. Paremmat edellytykset suunnitelmallisuudelle<br />

ja tehokkaat, sujuvat toimintatavat ovat olleet<br />

keskeisiä tavoitteita uutta organisaatiota valmistellessamme.<br />

***<br />

Muutosten keskelläkin vuosi kääntyy kohti loppuaan ja on siten<br />

aika kiittää teitä kaikkia, hyvät Kaari-lehden lukijat, kuluneesta<br />

vuodesta.<br />

<strong>Evira</strong>n ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden jälkeen<br />

olemme mielestäni entistä paremmin valmistautuneita tuleviin<br />

muutoksiin. Korostamme edelleenkin yhteistyön merkitystä<br />

monipuolisessa työssä onnistuaksemme. Saumatonta yhteistyötä<br />

tarvitaan organisaatiotaan uudistavassa <strong>Evira</strong>ssa. Sitä tarvitaan<br />

entistäkin enemmän myös yhteistyökumppaneidemme kanssa<br />

niin valvonnan kuin tutkimuksen vaativilla tehtäväalueilla.<br />

***<br />

Toivotan teille kaikille rauhallista joulun aikaa. Nauttikaamme<br />

hyvästä suomalaisesta jouluruoasta läheistemme seurassa.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

pääjohtaja, <strong>Evira</strong><br />

Visa Kallio

Zoonoosikeskuksen tehtävänä<br />

on koordinoida ja tehostaa zoonoosien,<br />

eli ihmisten ja eläinten<br />

välillä tarttuvien tautien pitkäjänteistä<br />

torjuntaa Suomessa.<br />

– Keskuksen työ on zoonoosien seurannan<br />

suunnittelua, zoonooseja koskevien<br />

tietojen kokoamista ja arviointia sekä pitkän<br />

linjan suunnitelmien, erilaisten ohjeistusten<br />

ja raporttien laatimista. Keskus voi<br />

myös tehdä ehdotuksia lainsäädäntö- tai<br />

tutkimustyötä ajatellen, mutta toimivaltaa<br />

Zoonoosikeskuksella ei ole, Saara Raulo<br />

korostaa.<br />

Keskuksen toimintamalliksi valittiin<br />

moderni, verkostotyyppinen organisaatio.<br />

Sen ydinryhmän muodostavat noin 20 asiantuntijaa,<br />

jotka työskentelevät <strong>Evira</strong>ssa<br />

ja KTL:ssä. Ryhmä kokoontuu vähintään<br />

neljä kertaa vuodessa ja lisäksi tarpeen<br />

mukaan.<br />

Keskuksen johtaja on verkoston ainoa<br />

kokopäiväinen työntekijä. Hänen virkansa<br />

sijaitsee <strong>Evira</strong>ssa.<br />

Yhteistyölle oma foorumi<br />

Raulo huomauttaa, että zoonoosien seuranta-<br />

ja kartoitustyötä on tähän saakka<br />

ohjattu erilaisten kansallisten työryhmien<br />

ja proje<strong>kt</strong>ien puitteissa.<br />

– Erillisen koordinoivan elimen perustaminen<br />

katsottiin aiheelliseksi EU:n zoonoosidire<strong>kt</strong>iivin<br />

takia. Se velvoittaa jäsenmaat<br />

varmistamaan, että elintarvike- ja rehuvalvonta,<br />

eläintautien torjunta sekä ihmisten<br />

terveydenhuolto tekevät yhteistyötä zoonoosien<br />

torjunnassa, Raulo taustoittaa.<br />

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa zoonoosikeskukset<br />

ovat toimineet jo muutaman<br />

vuoden ajan. Muissa Pohjoismaissa<br />

keskukset ovat valtion eläinlääketieteellisten<br />

laitosten yhteydessä.<br />

Alaryhmät erikoistuvat<br />

Zoonoosikeskuksen tehtäväkenttään<br />

kuuluvat yksittäisten zoonoosien tilanteen<br />

seuranta, ruokamyrkytysten seuranta ja<br />

selvitykset sekä zoonooseja aiheuttavien<br />

patogeenien antibioottiresistenssin seuran-<br />

ta. Työssä on mukana laaja kirjo eri alojen<br />

asiantuntijoita.<br />

Ydinryhmän lisäksi perustetaan pysyviä<br />

tai proje<strong>kt</strong>iluontoisia alaryhmiä, jotka käsittelevät<br />

jotain spesifiä aihetta. Alaryhmiin<br />

kutsutaan tarpeen mukaan myös ulkopuolisia<br />

asiantuntijoita.<br />

– Jo perustettuja alaryhmiä ovat esimerkiksi<br />

ruokamyrkytysten seurantaryhmä,<br />

suunnitteilla on lisäksi luonnonvaraisten<br />

eläinten zoonoosiseuranta ja vesivälitteisten<br />

zoonoosien epidemioita tarkasteleva<br />

alaryhmä, Raulo kertoo.<br />

Keskus pitää yllä vuoropuhelua<br />

Keskusta työllistävät taudinaiheuttajat,<br />

joiden seurannasta määrätään EU:n zoonoosidire<strong>kt</strong>iivissä<br />

tai jotka nimetään kansallisessa<br />

zoonoosistrategiassa. Seurattavia<br />

patogeeneja ovat esimerkiksi EHEC, eki-<br />

MINNA NURRO | teksti<br />

VEIKKO SOMERPURO | kuva<br />

Zoonoosikeskus aloitti toimintansa<br />

Viime keväänä perustetun Zoonoosikeskuksen toiminta lähti kunnolla käyntiin elokuun alussa, kun ELT Saara<br />

Raulo aloitti kokopäiväisenä keskuksen johtajana. Zoonoosikeskus on <strong>Evira</strong>n ja Kansanterveyslaitoksen (KTL)<br />

yhteinen asiantuntijaverkosto.<br />

– Keskuksen tavoitteena on kehittää zoonoosien<br />

seurantaa niin, että niistä saadaan<br />

laadullisesti ja määrällisesti aiempaa parempaa<br />

tietoa, määrittelee Zoonoosikeskuksen<br />

johtaja Saara Raulo.<br />

nokokki, kampyloba<strong>kt</strong>eeri, listeria, salmonella<br />

ja trikiini.<br />

– Zoonoosikeskuksen roolina on myös<br />

arvioida, ovatko listalla olevat zoonoosit<br />

oikeita ja tarvittaessa esittää sinne uusia<br />

patogeeneja, Raulo huomauttaa.<br />

Uuden keskuksen näkyvin tuote lienee<br />

zoonoosiraportti, jonka laatimisesta se jatkossa<br />

vastaa. Raporttiin kootaan vuosittain<br />

tiedot Suomen zoonoositilanteesta EU:n<br />

seurantaa varten.<br />

Saara Raulo siirtyi Zoonoosikeskuksen<br />

johtajaksi Helsingin yliopiston määräaikaisen<br />

professorin virasta. Uusi ja mielenkiintoinen<br />

tehtäväkenttä houkutteli tartuntatautien<br />

erikoiseläinlääkärin vastaamaan<br />

haasteeseen.<br />

– Olen aiemmin toiminut muun muassa<br />

riskinarvioinnin parissa silloisessa<br />

EELA:ssa, ja riskinarviointi linkittyy kiinteästi<br />

myös Zoonoosikeskuksen työhön.<br />

Keskuksen asiantuntijat edustavat sekä<br />

tutkimusta, valvontaa, riskinarviointia että<br />

väestön terveysseurantaa, joten työssä on<br />

monta mielenkiintoista ulottuvuutta. Zoonoosikeskuksella<br />

on aika iso rooli pitää<br />

yllä vuoropuhelua eri tahojen välillä, Raulo<br />

toteaa.<br />

5

A L K U P A L A T<br />

<strong>Evira</strong> oli mukana Eläinlääkäripäivillä<br />

Suomen Eläinlääkäriliiton eläinlääkäripäivät<br />

järjestettiin tänä vuonna Helsingissä<br />

31.10.–2.11. Päivät ovat alan suurin vuosittainen<br />

koulutustapahtuma Suomessa. Ammattilaisohjelma<br />

käy läpi sekä tieteellisesti,<br />

hallinnollisesti että käytännön työssä ajankohtaisia<br />

eläinlääketieteellisiä aiheita.<br />

Päivien osana on myös messutyyppinen<br />

näyttely, johon tänä vuonna osallistui<br />

noin 60 näytteilleasettajaa. Yksi näytteilleasettajista<br />

oli <strong>Evira</strong>. <strong>Evira</strong>n osastolla oli<br />

mahdollisuus tavata yli 15 eviralaista asiantuntijaa.<br />

Tunnustuksia työstä<br />

Suomen Eläinlääkäriliitto myönsi ensimmäisen<br />

Topi Salmi -tiedepalkinnon professori<br />

Hannu Korkealalle. Palkinto myönnetään<br />

joka kolmas vuosi suomalaiselle eläinlääkärille<br />

tunnustuksena kansainvälisesti arvostetusta<br />

ja yhteiskunnallisesti vaikuttavasta<br />

eläinlääketieteellisestä työstä. Palkinto oli<br />

10 000 euroa.<br />

Joka kuudes ravintolisä säteilytetty<br />

<strong>Evira</strong> tutki elintarvikkeiden säteilyttämistä<br />

vuonna 2006. Tutkimuksen tarkoituksena<br />

oli selvittää, täyttävätkö markkinoilla olevat<br />

tuotteet elintarvikkeiden säteilyttämistä koskevat<br />

vaatimukset. Säädösten mukaan vain<br />

kuivattuja mausteyrttejä, mausteita ja maustekasveja<br />

saa säteilyttää. Säteilyttämisestä<br />

on ilmoitettava elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä.<br />

Säteilyttämistä tutkittiin yhteensä 41 elintarvikkeesta.<br />

Näytteet hankittiin pääkaupunki-<br />

tutkitut tuotteet näytteitä<br />

yhteensä<br />

ravintolisät (yrtti-, vitamiini- tai kivennäisainevalmisteet)<br />

seafood (jättikatkaravut, taskuravut,<br />

simpukat)<br />

6 <br />

Päivillä jaettiin myös historian ensimmäinen<br />

tuotantoeläinlääkärin täydennyskoulutusdiplomi.<br />

Diplomin sai <strong>Evira</strong>ssa<br />

työskentelevä eläinlääkäri Vesa Rainio.<br />

Diplomi antaa uudenlaisen mahdollisuuden<br />

eläinlääkärille näyttää toteen hankkimansa<br />

ammattitaito ja asiantuntemus.<br />

Diplomi on riippumattoman, ulkopuolisen<br />

tahon arvio eläinlääkärin täydennyskouluttautumisesta.<br />

Parhaan tieteellisen posterin palkinnon<br />

sai Seppo Saaren posteri, jossa oli muina<br />

tekijöinä N. Airas, A-M. Virtala, T. Mikkonen,<br />

J. Pellikka, A. Oksanen, M. Isomursu ja A.<br />

Sukura. Posterin aihe oli Sylvatic trichinella<br />

infection in Finland - red fox (Vulpes vulpes)<br />

and raccoon dog (Nyctereutes procyonoides)<br />

as indicator species. Palkinto<br />

oli tuhat euroa. – Pia Vikman-Roslin<br />

Kotieläinhygienian professori Hannu<br />

Saloniemi ojensi tuotantoeläinlääkärin<br />

täydennyskoulutusdiplomin Vesa Rainiolle<br />

<strong>Evira</strong>n omalla osastolla.<br />

seudun vähittäismyymälöistä. Näytteistä 31oli<br />

ravintolisiä, joista 11 kotimaisia. Mereneläviä<br />

(seafood-tuotteet) tutkittiin 10, ja ne olivat<br />

kaikki peräisin Aasiasta. Näytteet analysoitiin<br />

Tullilaboratoriossa.<br />

Tutkituista ravintolisistä säteilytettyä ainesta<br />

todettiin viidestä näytteestä. Ravintolisät<br />

koostetaan useista ainesosista, joten lopullinen<br />

valmistusmaa kertoo harvoin missä säteilytys<br />

on tapahtunut. Tutkituista merenelävistä<br />

säteilytettyä ainesta sisälsi yksi näyte,<br />

näytteistä<br />

säteilytettyjä<br />

säteilytetty tuote/ valmistusmaa<br />

31 5 punariisivalmiste/ Suomi<br />

yrtti-valkosavi-perunavalmiste/ Belgia<br />

vehnänoras-jauhe, luomu/ Yhdysvallat<br />

gingsengvalmiste/ Yhdysvallat<br />

guarana-yrttivalmiste/ Yhdysvallat<br />

10 1 simpukanliha / Vietnam<br />

vietnamilainen simpukanliha.<br />

Tulosten perusteella paikalliset elintarvikevalvontaviranomaiset<br />

kielsivät määräystenvastaisten<br />

tuotteiden toimittamisen myyntiin.<br />

<strong>Evira</strong>n ohjeiden mukaan jatkossa tuotteet on<br />

myös vedettävä pois myynnistä. Kaikista määräystenvastaisista<br />

tuotteista tehtiin ilmoitus<br />

EU:n nopeaan hälytysjärjestelmään (RASFF).<br />

– Arja Kaiponen<br />

Sirpa Lotsari

Luonnontuotealan omavalvontaa kehitettävä<br />

Plugi/Mikko Säteri<br />

<strong>Evira</strong> selvitti vuonna 2006 luonnonmarjoja<br />

raaka-aineena käyttävien mehun- ja hillonvalmistajien<br />

omavalvonnan toimivuutta sekä<br />

HACCP-periaatteiden huomioon ottamista.<br />

Kolmella neljästä tarkastetuista yrityksistä<br />

oli puutteita omavalvontasuunnitelmassa.<br />

Kattava suunnitelma oli vain joka neljännellä<br />

yrityksellä.<br />

Tarkastuksia tehtiin yhteensä 20. Tarkastetut<br />

kohteet olivat pääosin pieniä, alle<br />

kymmenen henkilöä työllistäviä yrityksiä.<br />

Tiede valloitti <strong>Evira</strong>ssa<br />

<strong>Evira</strong>ssa vietettiin syyskuun puolivälissä<br />

talon sisäistä tiedepäivää, jonka aikana virastossa<br />

tehtävää tutkimusta tehtiin tutuksi<br />

omalle henkilöstölle.<br />

– On kyse siitä, että <strong>Evira</strong>ssa tehtävä<br />

elintarvikkeiden turvallisuuden ja tarttuvien<br />

eläintautien laaja-alainen tieteellinen tutkimus<br />

tunnettaisiin. Kun se tunnetaan talon<br />

sisällä, vaikutus moninkertaistuu ja alkaa<br />

näkyä myös ulkopuolelle, totesi eläintauti-<br />

ja elintarviketutkimusosaston johtaja Tuula<br />

Honkanen-Buzalski.<br />

Päivän aikana 16 eviralaista tutkijaa kertoi<br />

omasta tutkimuksestaan tiedetorilla. Lyhyiden<br />

esitysten jälkeen yleisö sai esittää<br />

heille kysymyksiä. Tiedepäivän ohjelmaan<br />

kuului myös <strong>Evira</strong>ssa tehtyjen posterien<br />

näyttely, joka oli esillä viikon ajan <strong>Evira</strong>n<br />

Viikin toimipisteen alakerrassa. Näyttelyn<br />

47 posteriin ehti tutustua myös tasavallan<br />

presidentti Tarja Halonen vieraillessaan <strong>Evira</strong>ssa<br />

14. syyskuuta. – Maria Heino<br />

Kolmasosa yrityksistä toimi kausiluonteisesti.<br />

Kaikilla yrityksillä oli omavalvontasuunnitelma,<br />

mutta osa keskeisistäkin<br />

osa-alueista oli usein kuvattu puutteellisesti.<br />

Esimerkiksi takaisinvetosuunnitelma<br />

oli vain 35 prosentilla toimijoista.<br />

Tarkastajien arvioiden mukaan omavalvonta<br />

toimi hyvin joka neljännessä yrityksessä.<br />

Lopuissa yrityksistä omavalvonnassa<br />

todettiin vähäisiä puutteita. Merkittäviä puutteita<br />

ei havaittu.<br />

Tarkastuslomakkeiden perusteella tarkastajien<br />

arviot ovat kuitenkin osittain liian positiivisia.<br />

Tarkastuksissa todettiin jonkin verran<br />

ristiriitaa omavalvontasuunnitelmien ja käytännön<br />

välillä. Usein niin, että todellisuudessa<br />

omavalvontaa tehtiin, vaikka suunnitelma<br />

oli vajavainen tai kirjaukset tekemättä.<br />

Kunnalliset valvontaviranomaiset antoivat<br />

kahdelle toimijalle määräyksen täydentää<br />

omavalvontasuunnitelmaansa, ja erilaisia<br />

ohjeita annettiin 15 toimijalle. Kolmen toimijan<br />

kanssa sovittiin suunnitelman päivittämisestä.<br />

Valtakunnallinen valvontahanke oli osa<br />

kaksivuotista (2005–2006) luonnontuoteproje<strong>kt</strong>ia,<br />

jossa olivat mukana lääninhallitukset,<br />

kunnat, tulli ja luonnontuoteala.<br />

– Arja Kaiponen<br />

Mirja Kallio<br />

<br />

TOTTA<br />

VAI<br />

TARUA?<br />

Kysymykset:<br />

1. Voin haistaa tai maistaa tautia aiheuttavat<br />

ba<strong>kt</strong>eerit ruoassa.<br />

2. Kädet tulee pestä raakojen/tuoreiden<br />

kasvisten käsittelyn jälkeen.<br />

3. Kalaa tulisi syödä vaihdellen eri kalalajeja.<br />

4. Maahantuotuihin elintarvikkeisiin käytetään<br />

enemmän lisäaineita kuin kotimaisiin.<br />

5. Elintarvikkeita ei saa markkinoida terveysväittein<br />

ilman ennakkohyväksyntää.<br />

6. Kaikki broilerit kasvavat vapaina parvina<br />

halleissa.<br />

7. EU-dire<strong>kt</strong>iivien mukaan kaikilla naudoilla<br />

pitää olla korvamerkit. Lehmillä ne ovat<br />

punaiset ja sonneilla siniset, luomulehmillä<br />

kuitenkin vihreät.<br />

8. Kaikki Suomen metsistä poimitut marjat<br />

ovat luomua.<br />

9. Zoonosit tarttuvat ainoastaan eläimistä<br />

eläimiin.<br />

10. Rehun laatua ei voi tunnistaa aistinvaraisesti.<br />

Vastaukset:<br />

1. Tarua, tautia aiheuttavat ba<strong>kt</strong>eerit eivät<br />

aiheuta ruokiin aistittavia muutoksia.<br />

2. Totta.<br />

3. Totta.<br />

4. Ei välttämättä. Pakkausmerkinnöistä<br />

asian voi tarkistaa. Maahantuotavia elintarvikkeita<br />

koskevat samat säännöt kuin<br />

kotimaisia tuotteita.<br />

5. Tarua, ennakkohyväksymisjärjestelmää<br />

ei tällä hetkellä ole, mutta sellainen on tulossa<br />

EU-asetuksen myötä.<br />

6. Totta, broilereita ei kasvateta häkeissä.<br />

7. Tarua, kaikilla naudoilla on keltaiset korvamerkit.<br />

8. Tarua. Myös keruutuotteet kuten marjat<br />

kuuluvat ns. luomuasetuksen ja luomuvalvonnan<br />

piiriin. Poimijat sitoutuvat noudattamaan<br />

luomuasetuksen vaatimuksia ja keräämään<br />

marjat valvotuilta luomukeruualueilta.<br />

Luomukeruutuotteiden ostopisteiden<br />

on kuuluttava luomuvalvontaan.<br />

9. Tarua. Zoonoosit ovat ba<strong>kt</strong>eerien, virusten,<br />

sienten ja loisten aiheuttamia tauteja,<br />

jotka voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja<br />

päinvastoin.<br />

10. Tarua. Aistinvarainen tarkastus on yksi<br />

tapa todeta rehun huono laatu esim. homeisuus.<br />

7

A L K U P A L A T<br />

Elintarvike- ja ympäristöhygienian<br />

oppikirja valmistunut<br />

Ensimmäinen suomenkielinen elintarvikehygienian<br />

oppikirja ”Elintarvikehygienia” on<br />

ilmestynyt. Kirja tarjoaa kattavan tietopaketin<br />

elintarviketurvallisuudesta, elintarvikkeiden laadusta<br />

ja ympäristöhygieniasta sekä elintarvike-<br />

ja ympäristötoksikologiasta.<br />

Kirja soveltuu oppikirjaksi eläinlääketieteen<br />

opintoihin sekä soveltuvin osin elintarviketieteen<br />

ja ympäristöteknologian opintoihin. Se<br />

toimii myös käsikirjana ympäristö- ja elintarvikevalvonnasta<br />

vastaaville viranomaisille ja elintarviketeollisuudelle.<br />

Helsingin yliopiston elintarvikehygienian professorin<br />

Hannu Korkealan toimittamaa uutuuskirjaa<br />

on kaivattu pitkään alan oppilaitoksissa.<br />

Oppikirjan kirjoittamisessa on ollut mukana 55<br />

suomalaista alan asiantuntijaa.<br />

– Suomalaisen elintarviketurvallisuustutkimuksen<br />

voimakas laajentuminen viime vuosina<br />

sekä tutkijoiden määrän lisääntyminen on tehnyt<br />

mahdolliseksi kattavan oppikirjan kirjoittamisen,<br />

kertoo Korkeala.<br />

Kirjassa käydään systemaattisesti läpi elintarvikehygienian,<br />

ympäristöhygienian sekä<br />

elintarvike- ja ympäristötoksikologian eri osaalueita<br />

sekä tuodaan esiin suomalaisten tutkijoiden<br />

omia tuloksia. Asiat on pyritty esittämään<br />

<strong>Evira</strong> on saanut Suomen Akatemialta<br />

425 000 euroa tutkimukseen, jossa selvitetään<br />

viljoissa yleisen punahomeen tuottamien<br />

myrkyllisten yhdisteiden vaikutusmekanismeja.<br />

Kyseessä on <strong>Evira</strong>n ensimmäinen tutkimusrahoitus<br />

Suomen Akatemiasta. Tutkimus tehdään<br />

vuosina 2008–2011.<br />

Viljoissa ja rehuissa voi olla homesieniä,<br />

jotka sopivissa olosuhteissa tuottavat myrkyllisiä<br />

aineenvaihduntatuotteita. Nämä mykotok-<br />

Tapan Yli-Mattila<br />

8 <br />

ymmärrettävästi ja helppolukuisesti.<br />

– Oppikirjan avulla toivomme lisäävämme<br />

suomalaisten elintarvikehygieenistä tietämystä<br />

ja siten edelleen parantaa suomalaista elintarviketurvallisuutta,<br />

Korkeala toteaa.<br />

Kirjaa voi tilata WSOY:n verkkokaupasta www.<br />

wsoy.fi tai puh. (019) 576 261. – Mirja Kallio<br />

Elintarvikehygienia – ympäristöhygienia, elintarvike-<br />

ja ympäristötoksikologia. Korkeala Hannu<br />

(toim.). WSOY Oppimateriaalit 2007.<br />

<strong>Evira</strong>n tutkimus sai Akatemian rahoitusta<br />

siinit aiheuttavat terveysriskin sekä eläimille<br />

että ihmisille.<br />

Homeet ja niiden toksiinit aiheuttavat vuosittain<br />

myös merkittäviä taloudellisia tappioita.<br />

Toksiinit heikentävät viljasatoa ja sen laatua<br />

sekä alentavat eläinten tuottavuutta mm. vaikuttamalla<br />

maidon koostumukseen.<br />

Tutkimushankkeessa selvitetään modernien<br />

molekulaaristen menetelmien avulla Suomessa<br />

yleisesti esiintyvien mykotoksiinien<br />

vaikutusmekanismeja. Saadun tiedon avulla<br />

voidaan kehittää mykotoksiinien ihmisille ja<br />

eläimille aiheuttamien tautien diagnosointia.<br />

Tutkimushankkeen koordinaattorina toimii<br />

<strong>Evira</strong>n kemian ja toksikologian tutkimusyksikön<br />

johtaja, professori Kimmo Peltonen.<br />

Hankkeeseen osallistuu myös muita <strong>Evira</strong>n<br />

yksikköjä sekä Helsingin, Turun ja Kuopion<br />

yliopistot.<br />

Lisätietoja: Kimmo Peltonen, <strong>Evira</strong>,<br />

puh. 020 77 24410<br />

Punahomeen infe<strong>kt</strong>oimaa viljaa.<br />

Merivirta väitteli<br />

nahkiaisista<br />

Porin kaupungin ympäristöterveydenhuollossa<br />

pitkään vaikuttanut johtava<br />

hygieenikko Lauri Merivirta väitteli<br />

syyskuun lopussa eläinlääketieteen<br />

tohtoriksi Helsingin yliopistossa.<br />

Väitöstutkimuksessaan Merivirta<br />

tutki nahkiaisen elintarvikehygieenistä<br />

laatua, ja havaitsi sen hyväksi. Aihetta<br />

ei ole aiemmin juuri tutkittu.<br />

Nahkiaista pyydetään Suomessa<br />

sen kutunousun aikana vuosittain<br />

noin 1,5 miljoonaa kappaletta lähinnä<br />

Pohjanlahteen virtaavista joista. Paistettuna<br />

se on erikoisuus, jota on tarjolla<br />

syksyisin. Tuote myydään pääosin<br />

tuoreeltaan toreilla, kauppahalleissa ja<br />

hyvin varustetuissa myymälöissä.<br />

Jäämät kalojen tasoa<br />

Tutkimuksessaan Merivirta selvitti<br />

nahkiaisen raskasmetallipitoisuuksia,<br />

torjunta-ainejäämiä sekä PCBpitoisuuksia.<br />

Tuloksista kävi ilmi, että<br />

aineiden pitoisuudet olivat samaa<br />

suuruusluokkaa kuin Itämeren kalojen<br />

pitoisuudet.<br />

Elohopeaa ja kadmiumia löytyi<br />

enemmän Perämeren nahkiaisista kuin<br />

Selkämereltä ja Merenkurkusta. Lyijypitoisuudet<br />

olivat merkityksettömiä.<br />

Torjunta-aine- ja vierasainepitoisuudet<br />

olivat yleensä suuremmat eteläiseltä<br />

alueelta pyydetyissä nahkiaisissa<br />

verrattuna Perämeren alueeseen.<br />

Merivirta tutki myös nahkiaistuotteiden<br />

pilaantumista ja mikrobiologisia riskejä,<br />

ja havaitsi, että tuote on säilyvämpi<br />

kuin hiillostetut ja savustetut kalat<br />

yleensä. Paistettu nahkiainen alkaa<br />

pilaantua huoneenlämmössä kahden<br />

vuorokauden jälkeen, mutta +3 asteessa<br />

säilyvyys oli jopa 24 vuorokautta.<br />

Ruokamyrkytyksiä aiheuttavia<br />

mikrobeja ei paistetussa tuotteessa<br />

todettu. Staphylococcus aureus -ba<strong>kt</strong>eeria<br />

havaittiin mahdollisesti jälkikontaminaationa<br />

kahdessa näytteessä, ja<br />

yhdessä raakanahkiaisnäytteessä todettiin<br />

Clostridium botulinum -itiöitä.<br />

Merivirta, Lauri. The food hygienic<br />

quality of European river lamprey<br />

(Lampreta fluviatilis L.)<br />

ISBN: 978-952-92-2389-3

Tapaaminen venäläiskollegoiden kanssa<br />

<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja osastopäällikkö<br />

Matti Aho maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

tapasivat Venäjän federaation<br />

eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitoksen (Rosselhoznadzor)<br />

edustajia 15.10. Moskovassa<br />

Ruska-maatalousnäyttelyyn tutustumisen<br />

yhteydessä.<br />

Rabiesyhteistyötä oltiin valmiita jatkamaan<br />

ja laajentamaan. Kevääksi 2008 suunniteltiin<br />

yhteistä julkista tapaamista juhlistamaan saavutuksia.<br />

Venäjä halusi lähettää asiantuntijaryhmän<br />

tutustumaan eläinlääkintä- ja elintarvi-<br />

<strong>Evira</strong> mukana Grüne Wochessa<br />

Maa- ja metsätalousministeriö<br />

ministeri Sirkka-Liisa<br />

Anttilan johdolla<br />

on lähtenyt tukemaan<br />

suomalaisen ruokakulttuurin<br />

kuvan parantamista<br />

maailmalla. Suomi<br />

osallistuu jälleen näyttävästi<br />

kuuden vuoden<br />

tauon jälkeen Internationale<br />

Grüne Woche 2008<br />

-elintarvikemessuille<br />

17.–27.1. Berliinissä. <strong>Evira</strong><br />

on mukana tapahtumassa<br />

omalla asiantuntemuksellaan.<br />

Tavoitteena on välittää myönteistä Suomi-kuvaa<br />

Saksassa ja esitellä messuvierail-<br />

keturvallisuusalan säädösten toimeenpanoon<br />

ja valvontaan EU:ssa, ensikohteena Suomi.<br />

Tapaamisessa keskusteltiin lisäksi eläintautitilanteesta<br />

erityisesti bluetonguen, suu-<br />

ja sorkkataudin sekä afrikkalaisen sikaruton<br />

osalta.<br />

Venäjän puolelta tapaamiseen osallistuivat<br />

valtuuskunnan puheenjohtajana varajohtaja,<br />

eläinlääkintöpäällikkö Jevgeni Nepoklonov,<br />

kansainvälisen yksikön päällikkö Viatcheslav<br />

Nicoulin ja Aleksandr Ponomarev.<br />

le makoisaa suomalaista ruokakulttuuria.<br />

Elintarvikealan<br />

yritysten lisäksi mukana on<br />

matkailualan yrityksiä.<br />

Suomen osaston koko on<br />

250 neliömetriä ja 80 prosenttia<br />

puolen miljoonan yleisöstä<br />

kulkee kyseisen hallin<br />

läpi. Finfoodin tiedotusmateriaaleja<br />

käytetään messuilla<br />

ja osastolla on muun muassa<br />

Tulikiven iso uuni, jossa lämmitetään<br />

karjalanpiirakoita ja<br />

rönttösiä.<br />

Osaston teemana on<br />

Natürlich aus Finnland. Esiin tuodaan laadukas<br />

elintarvikeketju esittelemällä henkilöitä:<br />

tuottaja, viranomainen, keittiömestari.<br />

MITEN ON?<br />

Mitkä eläimet tarvitsevat rabiesrokotuksen?<br />

Ulkomaille matkustavat koirat, kissat,<br />

hillerit ja fretit on rokotettava raivotautia<br />

vastaan, Suomeen tulevat eläimet on pitänyt<br />

rokottaa jo lähtömaassa.<br />

Metsästyksessä käytettävät koirat on<br />

myös rokotettava: luolakoirametsästyksessä<br />

käytettävät koirat on rokotettava<br />

vuosittain ja muut metsästyskoirat tulee<br />

rokottaa vähintään joka toinen vuosi. Viranomaiskoirat<br />

on rokotettava vähintään<br />

joka toinen vuosi.<br />

Rokotuksia suositellaan kaikille suomalaiskoirille<br />

ja -kissoille. Suomen kaakkoisrajalla<br />

rokotetaan kahdesti vuodessa<br />

syöttirokottein pienpetoja, jotta estetään<br />

rabieksen leviäminen niiden välityksellä<br />

maahamme.<br />

Miksi eläimet on rokotettava, vaikka rabiesta<br />

ei esiinny Suomessa?<br />

Suomi pyritään pitämään rabieksesta<br />

vapaana maana jatkossakin ja rokotukset<br />

ovat osa ennaltaehkäisevää toimintaa.<br />

Maailmalla ja lähialueillamme rabies on<br />

edelleen yleinen. Tämän vuoksi matkustavien<br />

koirien, kissojen ja frettien rokottaminen<br />

on tärkeää.<br />

Pelkääkö rabiestartunnan saanut eläin<br />

vettä?<br />

Kyllä, eläin voi arastella juomista, koska<br />

nielun halvaantumisen vuoksi vesi voi<br />

joutua henkitorveen. Eläimillä aggressiivisuus,<br />

pelokkuus, muuttunut luonne tai<br />

halvaantuminen ovat kuitenkin yleisempiä<br />

oireita kuin vesikauhuisuus.<br />

Tarttuuko tauti ihmiseen?<br />

Kyllä. Tartunnan saa sairaan eläimen puremasta<br />

tai sen syljen joutumisesta haavaan<br />

tai limakalvoille. Eläin voi erittää virusta<br />

sylkeen jo jonkin aikaa ennen oireiden<br />

ilmestymistä.<br />

Onko rabiekseen hoitoa?<br />

Epäiltäessä rabies-tartuntaa on välittömästi<br />

otettava yhteyttä lääkäriin. Ihmisille<br />

annetaan heti altistuksen jälkeen immunoglobuliinihoito<br />

ja sarja rokotuksia. Oireiden<br />

ilmestyttyä hoitoa ei ole. Raivotautisia<br />

eläimiä ei hoideta vaan ne lopetetaan.<br />

9

MINNA NURRO | teksti<br />

<strong>Evira</strong> uudistaa organisaationsa<br />

<strong>Evira</strong> uudistaa organisaationsa<br />

ensi vuoden alussa ns. korinpohjamallin<br />

mukaiseksi. Virastoon tulee<br />

kaksi substanssiosastoa, jotka<br />

ovat valvontaosasto ja tutkimus- ja<br />

analytiikkaosasto. Koko organisaation<br />

läpäisevä prosessityöskentely<br />

varmistaa entistä paremmin<br />

<strong>Evira</strong>n tehtävien kokonaisvaltaisen<br />

hoitamisen.<br />

Uudistuksen taustalla on viraston<br />

strategiatyö, ja sen<br />

tavoitteena on tehostaa <strong>Evira</strong>n<br />

palvelujen tuottamista ja<br />

varmistaa resurssien oikeudenmukainen<br />

jakaminen. Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio<br />

korostaa, että organisaation muuttaminen<br />

ei ole itsetarkoitus.<br />

– Uudistus tehdään toteuttamaan yhteiskunnallisia<br />

perustehtäviämme uutta<br />

strategiaa käytäntöön tuoden. Tarvitsemme<br />

organisaation, joka aiempaa paremmin<br />

pystyy suunnittelemaan toimintaansa<br />

ja tulevia painopistealueita, Husu-Kallio<br />

kiteyttää.<br />

Lisäksi hän muistuttaa, että valtion tuottavuusohjelma<br />

ei ole <strong>Evira</strong>n organisaatiouudistuksen<br />

syynä.<br />

Henkilöstön määrä ei uudistuksessa<br />

10 <br />

vähene eikä työntekijöitä siirrellä toisille<br />

paikkakunnille. Osalle <strong>Evira</strong>n henkilöstöä<br />

organisaatiouudistus merkitsee siirtymistä<br />

hallinnollisesti uuteen yksikköön, uuden<br />

esimiehen alaisuuteen. Tavoitteena on<br />

saada henkilöstön osaaminen käyttöön<br />

entistä paremmin myös työssä kehittymisen<br />

kannalta.<br />

Valvontaa ja tutkimusta<br />

Uudessa organisaatiossa valvontaosasto<br />

vastaa sekä elintarvikkeiden että alkutuotannon<br />

valvonnasta, ja kaikki laboratoriotoiminnot<br />

ja tieteellinen tutkimus kootaan<br />

tutkimus- ja analytiikkaosastoon. Kummassakin<br />

osastossa toimii kahdeksan yksikköä,<br />

jotka koostuvat yksiköstä riippuen<br />

2–5 jaostosta.<br />

Valvontaosaston johtajaksi tulee nykyisen<br />

maataloustuotannon valvontaosaston<br />

johtaja Maria Teirikko ja tutkimus- ja analytiikkaosaston<br />

johtajaksi nykyisen eläintauti-<br />

ja elintarviketutkimusosaston johtaja<br />

Tuula Honkanen-Buzalski.<br />

Valvontaosastolle perustetaan uusi valvonnan<br />

kehittämisyksikkö sekä tuonti- ja<br />

markkinavalvontayksikkö, joka vastaa mm.<br />

luomuvalvonnasta, eläinlääkinnällisistä rajatarkastuksista<br />

sekä kasvisten ulkoisen laadun<br />

valvonnasta. Uuteen maatalouskemian<br />

yksikköön kootaan sekä rehu-, lannoite-<br />

että kasvinsuojeluaineiden valvonta. Kaikki<br />

elintarvikkeiden hygieniavalvonta yhdistetään<br />

yhteen ja samaan yksikköön.<br />

Tutkimus- ja analytiikkaosaston osalta<br />

suuri muutos on kasvianalytiikan kokoaminen<br />

yhteen yksikköön tälle osastolle.<br />

Merkittävä muutos on myös se, että aiemmat<br />

alueelliset tutkimusyksiköt, eli Kuopio,<br />

Oulu ja Seinäjoki, jatkavat prosessiorganisaatiossa<br />

alueellisina toimipaikkoina, ja<br />

niiden henkilöstö saattaa toimenkuvansa<br />

perusteella kuulua eri hallinnollisiin yksiköihin.<br />

Myös esimiehet saattavat uudessa organisaatiossa<br />

sijaita eri paikkakunnalla kuin<br />

alaisensa.<br />

– Esimerkiksi uutta eläintautiba<strong>kt</strong>eriologian<br />

yksikköä vetää Sinikka Pelkonen<br />

Kuopiossa, ja yksikköön kuuluu myös aika<br />

iso laboratoriojaosto Helsingissä, Husu-<br />

Kallio havainnollistaa.<br />

Prosessit läpäisevät viraston<br />

Substanssiosastojen lisäksi uuteen organisaatioon<br />

tulee kolme koko viraston<br />

läpäisevää prosessia, jotka ovat eläinten<br />

terveys ja hyvinvointi, elintarviketurvallisuus<br />

sekä kasvintuotannon edellytykset ja<br />

kasvinterveys.<br />

Prosessien tavoitteena on saada vertikaalisen<br />

organisaation kaikki osaaminen<br />

kokonaisvaltaiseen käyttöön. Uudessa<br />

organisaatiossa toimintoja pyritään prosessiajattelun<br />

avulla kehittämään suunnitelmallisesti<br />

ja kokonaisuuksina toimipaikasta<br />

riippumatta.<br />

Eläinten terveys ja hyvinvointi -prosessin<br />

johtajana aloitti jo kesällä Taina Aaltonen,<br />

ja kaksi muuta prosessijohtajaa Maija<br />

Anniina Kivilahti Anniina Kivilahti Jari Härkönen<br />

Anniina Kivilahti

Eläinten terveys<br />

ja hyvinvointi<br />

Elintarviketurvallisuus<br />

Kasvintuotannon<br />

edellytykset ja<br />

kasvinterveys<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong>n organisaatio 1.1.2008 lähtien<br />

Johtoryhmä<br />

Hallintopalveluosasto<br />

Henkilöstö<br />

Oikeudellinen<br />

Talous<br />

Virastopalvelu<br />

Tietohallinto<br />

Hatakka ja Matti Puolimatka aloittavat ensi<br />

vuoden alusta.<br />

Tittelien kirjo kuriin<br />

Organisaatiouudistuksen yhteydessä myös<br />

työnimikkeet ja tittelit yhtenäistetään koko<br />

virastossa. Niiden kirjo on tähän asti ollut<br />

varsin laaja, sillä <strong>Evira</strong>a perustettaessa<br />

henkilöstö tuli taloon vanhoilla työnimikkeillään<br />

eri organisaatioista.<br />

Uutta entiseen verrattuna on myös se,<br />

että teurastamoissa työskentelevät tarkastuseläinlääkärit<br />

ja -apulaiset sijoitetaan<br />

omaan itsenäiseen yksikköönsä, joka ei<br />

ole osa kumpaakaan substanssiosastoa.<br />

Lisäksi uudessa organisaatiossa kaikki<br />

hallintohenkilöstö kootaan hallintopalvelu-<br />

Pääjohtaja<br />

Ylijohtaja<br />

Tutkimusjohtaja<br />

Valvontaosasto<br />

Valvonnan kehittäminen<br />

Kasvinterveys<br />

Siementarkastus<br />

Maatalouskemia<br />

Hygienia<br />

Eläinten terveys ja hyvinvointi<br />

Tuoteturvallisuus<br />

Tuonti- ja markkinavalvonta<br />

Sisäinen tarkastus<br />

osastoon. Tähän asti esimerkiksi lakimiehiä<br />

on työskennellyt eri yksiköissä, jatkossa<br />

he työskentelevät hallintopalveluosaston<br />

oikeudellisessa yksikössä. Sama koskee<br />

myös tieto-, talous- ja henkilöstöhallinnon<br />

parissa työskenteleviä.<br />

Myös uusia johtajanvirkoja<br />

Organisaatiouudistus tuo <strong>Evira</strong>an myös<br />

ylijohtajan viran, jota ryhtyy hoitamaan<br />

nykyisen elintarvikkeiden ja eläinlääkinnän<br />

valvontaosaston johtaja Jorma Hirn.<br />

– Ylijohtajalle jalkautetaan osa pääjohtajan<br />

tehtävistä, esimerkiksi <strong>Evira</strong>n tulossopimusneuvottelut<br />

ministeriöiden, läänien ja<br />

TE-keskusten kanssa, Hirn selvittää.<br />

Ylijohtajan alaisuuteen tulee myös lihan-<br />

Zoonoosikeskus<br />

Viestintä<br />

Tutkimus- ja analytiikkaosasto<br />

Eläintautiba<strong>kt</strong>eriologia<br />

Eläintautivirologia<br />

Kala- ja riistaterveys<br />

Kasvianalytiikka<br />

Kemia ja toksikologia<br />

Mikrobiologia<br />

Patologia<br />

Tuotantoeläinten terveys<br />

Riskinarviointi<br />

Lihantarkastus<br />

ja valvonta<br />

tarkastus- ja valvontayksikkö sekä riskinarviointiyksikkö.<br />

Viestintäyksikkö sen sijaan<br />

jatkaa pääjohtajan alaisuudessa.<br />

Myös tutkimusjohtajan virka on <strong>Evira</strong>n<br />

organisaatiossa uusi. Tutkimusjohtajan tehtävänä<br />

on <strong>Evira</strong>n tieteellisen tutkimuksen<br />

kokonaisvaltainen kehittäminen, se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitoksen<br />

yhteydenpito sidosryhmiin<br />

sekä ulkopuolisen tutkimusrahoituksen<br />

hankkimisen koordinointi.<br />

Virka on määräaikainen ja kiertävä, ja<br />

siihen haetaan henkilö <strong>Evira</strong>n sisältä. Ensimmäisenä<br />

tutkimusjohtajana aloittaa nykyisen<br />

virologian tutkimusyksikön johtaja<br />

Liisa Sihvonen ensi vuoden alusta.<br />

11

Yhteisellä valvontastrategialla<br />

vaikuttavuutta ja laatua valvontaan<br />

12 <br />

<strong>Evira</strong>n toimialan valvontastrategia<br />

vuosille 2007–2013 on valmistunut.<br />

Sen tarkoituksena on vastata<br />

valvonnan toimintaympäristömuutoksiin<br />

ja asiakkaiden odotuksiin<br />

sekä edistää valvonnan vaikuttavuutta.<br />

Tuoreen valvontastrategian tavoitteena<br />

on aikaansaada tehtäväalueelle<br />

valtakunnallisesti<br />

hyvin toimiva, yhtenäinen ja<br />

tehokas valvontaketju, jossa valvontaa<br />

kohdistetaan riskiperusteisesti.<br />

Keinoina painotetaan valvonnan suunnittelun,<br />

ohjauksen, koulutuksen ja auditoinnin<br />

tehostamista sekä työnjakoa<br />

ja yhteistyötä valvontaviranomaisten, sidosryhmien<br />

ja muiden elintarvikeketjun<br />

toimijoiden kesken.<br />

Tavoitteena uudistua<br />

ja vastata muutoksiin<br />

<strong>Evira</strong>n strategia vuosille 2007–2013 vahvistettiin<br />

toukokuussa 2007. Strategian pohjalta<br />

on valmisteltu osastrategiat kaikille<br />

<strong>Evira</strong>n toimialan keskeisille osa-aluille:<br />

valvontaan, laboratoriotoimintaan, tieteelliseen<br />

tutkimukseen, riskinarviointiin ja<br />

viestintään.<br />

Strategiatyön tarkoituksena on ollut<br />

kirkastaa toimialan ydintehtäviä ja päämääriä,<br />

tehdä valintoja ja vastata ennakoimalla<br />

ja uudistumalla toimintaympäristön<br />

muutoksiin ja asiakkaiden ja yhteistyökumppanien<br />

odotuksiin.<br />

<strong>Evira</strong>n perustamiseen liittyvinä keskeisinä<br />

tavoitteina erityistä huomiota on<br />

kiinnitetty toiminnan yhteiskunnallisen<br />

vaikuttavuuden ja tuottavuuden lisäämi-

seen ja synergioiden saavuttamiseen toimintojen<br />

yhdistämisestä.<br />

Valmistelu <strong>Evira</strong>ssa yhteistyössä<br />

valvontaketjun kanssa<br />

<strong>Evira</strong>n tehtäviin kuuluu toimialansa valvonnan<br />

johtaminen, ohjaaminen ja kehittäminen.<br />

Valvontastrategia valmisteltiin <strong>Evira</strong>ssa<br />

valvonnan yhteistyöryhmässä, jossa olivat<br />

edustettuina viraston osastot ja yksiköt.<br />

Strategisia linjauksia käsiteltiin ja niistä<br />

pyydettiin näkemyksiä muilta valvontaan<br />

osallistuvilta viranomaisilta ja elintarvikeketjun<br />

toimijoilta yhteistyötilaisuuksissa<br />

sekä toukokuussa 2007 valmistuneen<br />

Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen<br />

valvontasuunnitelman 2007–2011 (VASU)<br />

valmistelun yhteydessä. Käytännössä valvontastrategiaa<br />

ja VASU:a valmisteltiin<br />

rinnakkain.<br />

Koko ketjuun ulottuva<br />

kattava strategia<br />

Valvontastrategia kattaa laajasti tehtäväalueen<br />

valvonnan ja ulottuu koko valvontaketjuun.<br />

Strategia koskee elintarvikkeiden<br />

ja maa- ja metsätalouden tuotantotarvikkeiden<br />

turvallisuuden ja laadun, eläinten<br />

terveyden ja hyvinvoinnin sekä kasvinterveyden<br />

valvontaa koko valvontaketjussa<br />

keskus-, alue- ja paikallishallinnossa.<br />

Valvontastrategiassa vahvistetaan toimialan<br />

valvonnan lähivuosien strategiset<br />

tavoitteet ja linjaukset. Strategia sisältää<br />

myös toimenpide-ehdotukset strategian<br />

käytännön toteuttamiseksi sekä yksityiskohtaisen<br />

hankeluettelon aikatauluineen<br />

ja vastuutahoineen.<br />

Vastuu strategiaan sisältyvien hankkeiden<br />

jatkovalmistelusta ja suunnittelusta on<br />

<strong>Evira</strong>lla. Hankkeet on tarkoitus valmistella<br />

yhteistyössä valvontaan osallistuvien viranomaisten<br />

ja muiden tahojen kanssa.<br />

MARIA TEIRIKKO osastonjohtaja, maataloustuotannon valvontaosasto, <strong>Evira</strong><br />

Valvontastrategian ydin<br />

Valvonnan strategisena tavoitteena koko<br />

valvontaketjussa on, että<br />

- valvonta toimii esimerkillisesti,<br />

- valvonta on vaikuttavaa, tehokasta, yhtenäistä<br />

ja kohdistettu riskiperusteisesti,<br />

- laboratoriotoiminta ja tiedonhallinta palvelevat<br />

tehokkaasti valvontaa,<br />

- osaaminen on korkeaa tasoa,<br />

- valvonnan viestintä on luotettavaa, tehokasta<br />

ja ennakoivaa,<br />

- toimintaa ohjaa asiakaslähtöisyys, palvelut<br />

ovat laadukkaita ja toimintaa auditoidaan<br />

ja kehitetään kattavasti ja<br />

- valvontaan luotetaan ja sitä arvostetaan.<br />

Strategiset linjaukset ja<br />

toimenpide-ehdotukset<br />

Keskeisinä keinoina näiden tavoitteiden<br />

toteuttamiseksi koko valvontaketjussa on<br />

tarkoitus<br />

- vahvistaa ja yhtenäistää valvonnan strategista<br />

ja pitkän aikavälin suunnittelua,<br />

ennakointia ja tavoitteenasettelua sekä<br />

lisätä vuotuisten valvontasuunnitelmien<br />

konkreettisuutta,<br />

- kehittää työnjakoa ja toiminnan organisointia<br />

sekä tehdä tiivistä yhteistyötä<br />

muiden viranomaisten, sidosryhmien ja<br />

elintarvikeketjun toimijoiden kanssa,<br />

- määritellä ja kuvata valvonnan prosessit,<br />

yhtenäistää ja tehostaa niitä ja laatia valvonnan<br />

toimintajärjestelmä,<br />

- yhtenäistää ja tehostaa valvontaketjun<br />

ohjausta ja huolehtia riittävästä ohjeistuksesta<br />

ja tulkinnoista,<br />

- painottaa valvonnan riskiperusteisuutta<br />

valvonnan suunnittelussa, kohdentamisessa<br />

ja toteuttamisessa,<br />

- edistää valvonnan laboratoriopalveluiden<br />

ja tiedonhallinnan kehittämistä, tehokkuutta<br />

ja toimintavarmuutta,<br />

- varmistaa suunnitelmallisella koulutuksella,<br />

viestinnällä ja seurannalla valvontahenkilöstön<br />

osaaminen ja sen jatkuva<br />

kehittäminen,<br />

- lisätä valvonnan viestinnän suunnitelmallisuutta<br />

ja kehittää viestintäpalveluja,<br />

kuluttajapalvelua ja valistus- ja neuvontaaineistoa,<br />

- painottaa valvonnan asiakaslähtöisyyttä<br />

ja palveluhenkisyyttä ja kehittää toimintaa<br />

vuotuisen asiakastyytyväisyyskyselyn<br />

tulosten sekä <strong>Evira</strong>ssa valmisteilla olevan<br />

asiakaspalvelustrategian perusteella,<br />

- toteuttaa toiminnan auditoinnit kattavasti<br />

kaikilla valvonnan tehtäväalueilla ja<br />

kehittää valvontaa niiden tulosten mukaisesti<br />

ja<br />

- varmistaa toiminnassa valvonnan arvolähtöisyys,<br />

eettisyys ja hyvän hallinnon<br />

periaatteiden noudattaminen.<br />

<strong>Evira</strong>ssa valvontastrategian toteuttamista<br />

tukee osaltaan myös vireillä oleva<br />

organisaatiouudistus, jossa viraston strategian<br />

mukaisesti painottuvat keskittyminen<br />

ydintehtäviin, prosessiohjauksen ja<br />

toimintayksiköiden rajojen yli ulottuvan<br />

prosessimaisen toiminnan tehostaminen<br />

sekä alueellisen toiminnan vahvistaminen.<br />

<strong>Evira</strong>n toiminnassa painotetaan lisäksi valvonnan<br />

johto-, suunnittelu-, ohjaus- ja kehittämistehtävien<br />

vahvistamista.<br />

Valvontastrategiasta, sen käytännön toteuttamisesta<br />

ja siihen sisältyvien hankkeiden<br />

jatkovalmistelusta on tarkoitus käydä<br />

keskustelua valvontaan osallistuvien viranomaisten<br />

ja elintarvikeketjun muiden toimijoiden<br />

kanssa järjestettävien yhteistyö- ja<br />

koulutustilaisuuksien yhteydessä.<br />

13

Joka neljäs puu on viljelty<br />

Miljoona kuusta<br />

luo joulun tunnelman<br />

14 <br />

Plugi/Miemo Penttinen<br />

HANNU KASKINEN | teksti<br />

Joulupuuseura arvioi, että Suomen<br />

koteja ja julkisia paikkoja<br />

koristaa yli miljoona joulukuusta<br />

joka vuosi. Ostokuusia on puolen<br />

miljoonaa ja näistä viljeltyjä edelleen<br />

puolet.<br />

Joulupuuseuran puheenjohtaja Heini<br />

Katajisto uskoo viljeltyjen eli nimenomaan<br />

joulukuusiksi kasvatettavien<br />

kuusten suosion jonkin verran<br />

kasvavan.<br />

Vaativa kuluttaja valitsee myyntipaikalta<br />

todennäköisimmin tuuhean viljelykuusen.<br />

Kuluttaja ei näet niin vain löydä<br />

viljelemätöntä komeaa kuusta. Lisäksi<br />

tehokas koneellinen hakkuu vähentää<br />

latvakuusien osuutta.<br />

– Eräs viljelijä sanoi, että kuusia pitäisi<br />

alkaa kerätä jo juhannuksena, jotta taimikoista<br />

löytyisi puolen miljoonaa kuusta,<br />

hän konkretisoi työmäärää.<br />

Tila pärjääväksi joulupuilla<br />

Katajisto arvioi, että Suomessa kuusia viljellään<br />

hieman yli tuhannella hehtaarilla.<br />

Luku on puhdas arvio, sillä viljelyä ei<br />

tilastoida, koska joulukuusen viljelyä ei<br />

tueta.<br />

Katajisto ei rohkene arvioida kuusiviljelijän<br />

tuloja. Hehtaarille voi istuttaa<br />

nelisentuhatta puuta. Jää arvoitukseksi,<br />

kuinka iso osa niistä päätyy myyntiin.<br />

– Jos viljelijä istuttaa, hoitaa ja myy<br />

Joulukuusia ryhdyttiin Suomessa koristelemaan<br />

säätyläiskodeissa jo 1800-luvulla,<br />

mutta koko kansan tavaksi se yleistyi<br />

vasta 1900-luvun alkupuolella. Perinne<br />

on lähtöisin Saksasta.

Joulukuusi hankitaan<br />

useimpiin koteihin<br />

vasta vähän ennen<br />

aattoa. Perinteisen<br />

kuusen lisäksi nykyään<br />

on tarjolla<br />

muun muassa hopeakuusia<br />

sekä mäntyjä<br />

ja pihtoja.<br />

kuusensa itse, liikevaihto on korkein<br />

mahdollinen. Jos tila sijaitsee lähellä<br />

asutuskeskusta, viljelijä voi järjestää kuusenhakupäivän,<br />

jolloin viljelijän rahaa ja<br />

aikaa ei kulu myyjän palkkaukseen eikä<br />

kuljetuksiin.<br />

Katajisto arvelee, että Suomessa on<br />

tuhansia joulukuusenkasvattajia, mutta<br />

valtaosa on harrastajia, jotka kasvattavat<br />

muutamia kuusia lahjaksi läheisilleen.<br />

Parisataa suomalaista saanee ison osan<br />

toimeentulostaan joulukuusikaupasta.<br />

Monissa perheissä joulukuusi on silti<br />

merkittävä tulonlähde ja työllistäjä, ja Suomessa<br />

perheet edelleen omistavat pääosan<br />

metsistä.<br />

– Muutaman peltohehtaarin tila voi<br />

hyvinkin olla elinkelpoinen, jos istuttaa<br />

pellot joulukuusille. Kyse ei ole pellon<br />

metsityksestä, vaan alan voi säilyttää peltona,<br />

koska matala joulukuusi ei muuta<br />

maisemaa.<br />

Vain summittainen luokittelu<br />

Katajisto toivoo uusia joulukuusenviljelijöitä<br />

mukaan, sillä joka vuosi osa yrittäjistä<br />

jää eläkkeelle tai muuten lopettaa toimintansa.<br />

Joulupuuseuran puheenjohtaja<br />

lupaa, että laadukkaalle kuuselle riittää<br />

markkinoita.<br />

Joulupuuseura pyrkii helpottamaan<br />

myyntiä määrittelemällä joulukuusen minimilaatuvaatimukset<br />

muun muassa oksien<br />

määrästä ja kuusen pituusluokista.<br />

Suomessa kuuset vaihtelevat luontaisesti<br />

suuresti, joten joulukuuselle ei voi sanella<br />

yhtä muottia.<br />

Jos jokin on jonkun mielestä joulukuusi,<br />

mielipidettä ei Katajiston mukaan voi<br />

tyrmätä. Itse hän kuitenkin pitää oikeana<br />

joulupuuna suomalaista kuusta, joka<br />

tuoksuu ja näyttää oikealta.<br />

Jos haluaa hopean hohdetta, silloin<br />

löytyy esimerkiksi serbian- ja hopeakuusia.<br />

Lisäksi joulupuina käytetään ainakin<br />

mäntyä sekä pihta-, musta-, valko- ja<br />

douglasinkuusia.<br />

Tuontia Tanskasta ja Virosta<br />

Tullin tilaston mukaan viime vuonna<br />

Suomeen tuotiin yli 44 000 joulukuusta,<br />

puolen miljoonan euron arvoisesti. Tuonti<br />

jakautui jokseenkin tasan Viron ja Tanskan<br />

kesken.<br />

Heini Katajiston mukaan tuontikuuset<br />

tulevat pääosin Tanskasta, jossa ne luokitellaan<br />

maataloustuotteiksi. Hän tietää,<br />

että sikäläinen joulukuusen tuotanto on yli<br />

kymmenkertainen Suomeen verrattuna.<br />

Pienet lähetykset eivät tullin tilastoissa<br />

näy, sillä joulukuusten EU-tuonnissa pitää<br />

ilmoittaa vasta sadantuhannen euron<br />

lähetys. Katajisto arvioi tuontimääräksi<br />

satatuhatta kuusta.<br />

– Määrä ei ole niin suuri kuin voisi päätellä<br />

a<strong>kt</strong>iivisesta markkinoinnista. Muutama<br />

kauppaketju on tehnyt tuontikuusesta<br />

sisäänvetotuotteen, jolloin tuontikuusi saa<br />

paljon enemmän näkyvyyttä kuin kotimaisten<br />

kasvattajien kuuset.<br />

Plugi/Merja Otronen<br />

Katajisto ei usko tuonnin juuri kasvavan.<br />

Hän perustelee arviota myyjien<br />

vaihtuvuudella, joka ehkäisee kestävät<br />

asiakassuhteet. Toisaalta ulkomaisten<br />

kauppaketjujen laajeneminen lisännee<br />

tuontikuusen näkyvyyttä.<br />

Joulupuuseuran puheenjohtaja uskoo,<br />

että tuontikuuset lisäävät kuusten käyttöä,<br />

eli ulkomainen kilpailu ei rokottaisi suomalaista<br />

viljelijää. Kun kuusi on helppo<br />

noutaa kauppakeskuksesta, asiakas saattaa<br />

sen ottaa heräteostoksena.<br />

Suomalainen on lähikuusi<br />

Heini Katajisto näkee suomalaisen kuusen<br />

päävaltiksi kasvatuksen lähellä asiakasta.<br />

– Suomessa kasvatusmenetelmät ovat<br />

lähes luonnonmukaiset tuontikuusiin<br />

verrattuina. Meillä torjunta-aineita käytetään<br />

vain kasvatuksen alussa heinän<br />

torjuntaan.<br />

Metsäkuusi on Katajiston mielestä myös<br />

hyvä kasvatettava, sillä ei ole pahoja tuholaisia,<br />

ja se menestyy Suomen ilmastossa.<br />

Suomalainen kuusi muotoillaan käsityönä,<br />

oksasaksilla.<br />

– Tanskassa latvan kasvua säädellään<br />

hormoneilla. Vaikka tuontikuusissa näkee<br />

Lahja luonnosta -lapun, se kaukaasianpihta<br />

on lahja kemianteollisuudelta, hän<br />

tokaisee.<br />

Suomalaisen kuusen kilpailukykyä varmistaa<br />

kuusen alkuperän kysyminen myyjältä.<br />

Katajisto odottaakin, että joulukuu-<br />

15

sen kauppapaikalla selvästi näkyy, kuka<br />

myy ja kenen kuusia. Pätevä kuusenmyyjä<br />

antaa yhteystietonsa ja hoito-ohjeet.<br />

Suomalainen kuusi häviää Katajiston<br />

mukaan tuontikuusille vain neulasten<br />

huonommalla pysyvyydellä.<br />

– Oikealla hoidolla suomalainen kuusi<br />

kestää neulasineen loppiaiseen asti. Varmimmin<br />

kestää aukealla kasvanut kuusi,<br />

joka on kaadettu aikaisintaan neljä viikkoa<br />

ennen joulua.<br />

Joulukuusi ei ole puutavara<br />

Joulukuusi on EU:n kasvintarkastustermistön<br />

mukaan leikkovihreä, ei puutavara.<br />

Havukasveista peräisin olevat leikkovihreät<br />

vaativat terveystodistuksen EU:n ulkopuolisista<br />

maista.<br />

Menneinä vuosina Kasvintuotannon<br />

tarkastuskeskus tarkasti lähinnä vain Venäjältä<br />

tuotuja joulukuusia. Tämä tuonti<br />

näyttää tyrehtyneen kalliiden kuljetusten<br />

ja arvonlisäverotuksen takia.<br />

Ennen Baltian maiden liittymistä Eu-<br />

16 <br />

<strong>Evira</strong> valvoo metsänviljelyaineistoa<br />

<strong>Evira</strong> valvoo metsänviljelyaineiston kauppaa.<br />

Metsänviljelyaineisto tarkoittaa puuntaimia<br />

ja siemeniä, joista kasvatetaan<br />

metsää.<br />

– <strong>Evira</strong> valvoo, että metsäpuiden taimien<br />

kasvatuksessa ja metsäkylvöissä<br />

käytetään korkeatasoista siementä, jolla<br />

on <strong>Evira</strong>n tai jonkin muun EU-maan viranomaisen<br />

myöntämä alkuperä- eli kantatodistus,<br />

metsäylitarkastaja Kari Leinonen<br />

<strong>Evira</strong>sta selventää.<br />

Tämä kantatodistus vaaditaan kaikilta<br />

Suomesta myytäviltä kuusten ja muiden<br />

metsätaloudellisesti tärkeiden puulajien<br />

siemeniltä. Kantatodistus vaaditaan yhtä<br />

lailla, jos siemen käytetään metsäpuiden<br />

taimitarhoilla tai joulukuusiviljelmillä. Leinonen<br />

kertoo, että kukin EU-maa vastaa<br />

siitä, että omassa maassa tuotetut taimet<br />

ja siemenet ovat säädösten mukaisia.<br />

<strong>Evira</strong> tarkastaa taimitarhoilta lähtevät<br />

taimet, jotta metsänomistaja saa hyvälaatuisia<br />

taimia. Lain mukaan metsänomista-<br />

jalle myytävästä taimierästä korkeintaan<br />

viisi prosenttia saa alittaa laadun minimivaatimukset.<br />

Kuluttajille markkinoitavien<br />

joulukuusten kauppa ei kuulu tämän lain<br />

alaisuuteen.<br />

Alkuperämerkintä säätelee kauppaa<br />

Lisäksi <strong>Evira</strong> valvoo, että kuusen alkuperä<br />

on selvästi merkitty pakkauksiin. Leinonen<br />

korostaa oikean alkuperän tärkeyttä<br />

metsän uudistamisen ja terveyden kannalta.<br />

Puut, jotka sopeutuvat huonosti<br />

uudistusalan oloihin, kasvavat huonosti<br />

ja ovat herkkiä tuhoille.<br />

– Esimerkiksi kuusta voi siirtää pohjoiseen<br />

kaksisataa kilometriä. Havupuun<br />

taimi sopeutuu yleensä vain satakunta<br />

kilometriä kauemmas siemenen keruupaikasta,<br />

Leinonen havainnollistaa.<br />

Hän täydentää, että rajatun sopeutumisen<br />

vuoksi Euroopan unionin ulkopuolelta<br />

tuotavia metsäpuiden siemeniä ja taimia<br />

valvotaan tiukasti. Metsänviljelyaineiston<br />

Minna Nurro<br />

roopan unioniin Kasvintuotannon tarkastuskeskus<br />

valvoi Virosta tulleiden joulukuusien<br />

terveyttä. Tämäkin valvonta<br />

poistui vuonna 2004, kun Baltiasta tuli<br />

EU-aluetta.<br />

Ylitarkastaja Kari Nurmi <strong>Evira</strong>sta arvioi,<br />

että <strong>Evira</strong> joutuisi joulukuusisavottaan<br />

vain siten, jos Suomeen leviäisi kuusen<br />

taimien vaarallinen tuhooja. Eduskunta on<br />

näet tarkasti rajannut kasvintarkastus- ja<br />

metsäviranomaisen toimialueet.<br />

– Jos metsiin saapuisi uusi kasvintuhooja,<br />

joka on mainittu lainsäädännössä,<br />

mutta jota ei esiinny normaalisti Suomessa,<br />

sen torjunta kuuluisi <strong>Evira</strong>lle. Tavalliset<br />

metsähyönteiset, kuten kaarnakuoriaiset<br />

ja mäntypistiäiset, kuuluvat metsäviranomaisille,<br />

Nurmi erittelee.<br />

Joulukuusiviljelmät sijaitsevat yleensä<br />

sähkölinjojen alla ja pelloilla. Tällaisia<br />

viljelmiä ei pidetä EU:ssa kasvintuhoojien<br />

otollisimpina kohteina, eikä niiden<br />

valvonta kuulu <strong>Evira</strong>lle.<br />

tuonti vaatii komission luvan.<br />

– Jos esimerkiksi Valko-Venäjältä tuodaan<br />

kuusensiemeniä Etelä-Suomeen,<br />

niiden perimä sanelee sen, että kuusi ei<br />

lopeta kasvuaan syksyllä, vaan paleltuu.<br />

Etelä-Ruotsissa ne taas ovat haluttua<br />

aineistoa. Valkovenäläiset näet alkavat<br />

kasvaa ruotsalaisia myöhemmin, joten<br />

valkovenäläiset kestävät siellä hallaa,<br />

Leinonen tietää.<br />

Metsäkeskukset taas valvovat metsälain<br />

perusteella sitä, että metsänomistaja<br />

käyttää metsänviljelyssä alkuperältään uudistusalan<br />

oloihin soveltuvia taimia.<br />

– Valvonta tähtää siihen, että Suomen<br />

metsät säilyvät terveinä, Leinonen kiteyttää.

Lampaat ja vuohet<br />

uuteen rekisteriin<br />

Valtakunnalliseen rekisteriin<br />

on koottu yksilölliset tiedot<br />

kaikista Suomen lampaista ja<br />

vuohista pitopaikoittain. Yleiseen<br />

eläinrekisteriin on tarkoitus kerätä<br />

tulevaisuudessa myös muiden tuotantoeläinten<br />

yksilö- tai ryhmätiedot riippuen<br />

eläinlajista.<br />

Alkuvaiheessa lampaista ja vuohista<br />

on rekisterissä perustiedot: eläinlaji, rotu,<br />

EU-tunnus tai korvanumero, syntymäaika,<br />

sukupuoli, käyttötarkoitus sekä haluttaessa<br />

myös eläimen nimi. Eläimen muita tietoja<br />

esim. emätiedon, voi täydentää rekisteriin<br />

myöhemmin.<br />

EU:n edellyttämän rekisterin tarkoitus<br />

on helpottaa eläinten jäljittämistä eläintautitapauksissa.<br />

Rekisterin avulla pystytään<br />

seuraamaan eläinten perustietoja sekä tapahtumia<br />

poikimisista, poistoista, ostoista<br />

ja siirroista yksilötasolla.<br />

Joissain EU-maissa lampaiden ja vuohien<br />

rekisteri on otettu käyttöön jo aiemmin.<br />

Päivitys onnistuu internetissä<br />

Lampaiden kasvattajia on Suomessa noin<br />

3 000 ja vuohien kasvattajia noin 700. Tähän<br />

asti <strong>Evira</strong> on kartoittanut lampaiden ja<br />

vuohien määrän kahdesti vuodessa kasvattajille<br />

lähettämällään kyselyllä. Viime kesän<br />

kartoituksen mukaan Suomessa oli lähes<br />

118 000 lammasta ja 6 700 vuohta.<br />

Suunnittelija Pia Vilen <strong>Evira</strong>sta kertoo,<br />

että rekisteriä varten tiedot eläimistä koottiin<br />

suurimmalta osin lokakuussa. Tietojen<br />

toimittamiselle annettiin tapauskohtaisesti<br />

tarvittaessa lisäaikaa.<br />

– Jatkossa eläinten pitäjät voivat päivittää<br />

rekisteriä <strong>Evira</strong>n internetsivuilla olevan<br />

linkin kautta. Tietoja voi päivittää myös<br />

paperilomakkeella tai puhelimitse asiakaspalveluun,<br />

joka siirtyi marraskuussa Pro-<br />

Agria Maatalouden Laskentakeskukseen.<br />

Samassa yhteydessä asiakaspalvelun aukioloaika<br />

piteni, Vilen sanoo.<br />

Eläintenpitäjien käyttöoikeudet inter-<br />

Vanhalla EU-tunnuksella merkitylle lampaalle<br />

tai vuohelle ei tarvitse tilata uusia korvamerkkejä,<br />

mutta ilman korvamerkkiä oleville suositellaan<br />

uusien merkkien tilaamista.<br />

netin kautta toimivaan rekisteriin myöntää<br />

oman kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen.<br />

Viranomaisten käyttöoikeuksia<br />

hallinnoi <strong>Evira</strong>.<br />

Uudet yksilölliset EU-tunnukset<br />

Jokaiselle lampaalle ja vuohelle tulee oma<br />

yksilöllinen EU-tunnus, jolla tapahtumat<br />

kirjataan rekisteriin. EU-tunnuksen alussa<br />

on maakoodi FI ja sen jälkeen juokseva<br />

numero-osa. Tunnuksen perässä on tarkistenumero,<br />

joka ei kuitenkaan ole osa<br />

varsinaista tunnusta.<br />

Uuden rekisterin käyttöönoton yhtey-<br />

MINNA NURRO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuva<br />

Ensi vuoden alusta lähtien<br />

Suomen kaikkien lampaiden ja<br />

vuohien tiedot löytyvät uudesta,<br />

<strong>Evira</strong>n ylläpitämästä Yleisestä<br />

eläinrekisteristä.<br />

dessä jokainen tiedonkeruussa ilmoitettu<br />

eläin on saanut uuden EU-tunnuksen, mikäli<br />

sellaista ei ole aiemmin ollut. Lampaiden<br />

ja vuohien siirtoasiakirjat poistuvat<br />

käytöstä rekisterin käyttöönoton myötä.<br />

Vilen korostaa, että internetin kautta<br />

toimivan sovelluksen toivotaan olevan<br />

pääasiallinen ilmoituskanava rekisteriin.<br />

Sovelluksella pystytään tulostamaan lista<br />

eläintenpitäjän eläimistä halutulla ajanjaksolla<br />

pitopaikoittain.<br />

Sovelluksen kehitystyö jatkuu edelleen,<br />

ja seuraavana kokonaisuutena toteutetaan<br />

teurastus- ja välitysilmoitukset.<br />

– Tämän jälkeen toivomme, että pääsemme<br />

rakentamaan rekisteriin rajapintaa,<br />

joka mahdollistaa viranomaistietojen lähettämisen<br />

rekisteriin esim. tuotannonseurantaohjelman<br />

kautta. Tämä tietysti edellyttää<br />

kehitystöitä myös siellä rajapinnan toisessa<br />

päässä, Vilen huomauttaa.<br />

17

LEENA RÄSÄNEN<br />

eläinlääkintöneuvos, maa- ja metsätalousministeriö<br />

Muutoksen tuulet puhaltavat<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksessa<br />

Matti Vanhasen II hallituksen<br />

ohjelmassa todetaan, että se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

ohjausjärjestelmä<br />

uudistetaan ja että tarvittavat tutkimuslaitoskentänrakenneuudistusta<br />

koskevat päätökset tehdään<br />

vuoden 2008 loppuun mennessä.<br />

Maa- ja metsätalousministeriö<br />

vastaa uudistuksen haasteisiin<br />

parantamalla tutkimuksen ohjausta.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksella tarkoitetaan<br />

yhteiskuntapolitiikkaa ja yhteiskunnallisia<br />

palveluja tukevaa tutkimusta.<br />

Se on poliittisen päätöksenteon<br />

sekä johtamisen ja kehittämisen<br />

väline, jonka tulee vastata yhteiskunnan<br />

tarpeisiin. Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen tilaajina<br />

toimivat ministeriöt.<br />

Valtion tutkimuslaitokset ovat tärkeimpiä<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen tuottajia. Laitosten<br />

tehtävänä on tuottaa strategista tutkimusta<br />

ja hankkia muualla tuotettua tietoa,<br />

arvioida sitä ja välittää se päättäjien ja<br />

toimijoiden käyttöön.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen uudistuksen tavoitteena<br />

on parantaa yhteiskunnan<br />

tutkimustarpeiden arviointia, tutkimuksen<br />

poliittista relevanssia sekä useiden<br />

ministeriöiden hallinnonaloille kuuluvien<br />

tutkimushankkeiden toteuttamista.<br />

Ministeriöiltä uudistus edellyttää tutkimuksen<br />

tilaajaosaamisen, tutkimuksen<br />

suuntaamisen sekä hyödyntämisen vahvistamista.<br />

Valtioneuvosto teki kesäkuussa periaatepäätöksen<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kehittämisestä.<br />

Tässä päätöksessä määriteltiin<br />

tutkimuksen aihepiirit, joiden ohjauksesta<br />

ja koordinoinnista vastaa opetusministeriön<br />

yhteydessä toimiva se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

neuvottelukunta.<br />

18 <br />

Neuvottelukunnan tehtävät<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen neuvottelukunnan<br />

tarkoituksena on valtion se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

suuntaaminen sekä siihen liittyvän<br />

ministeriöiden ja hallinnonalojen välisen<br />

yhteistyön vahvistaminen.<br />

Neuvottelukunnan tehtävänä on:<br />

- ohjata ja kehittää valtion se<strong>kt</strong>oritutkimusta<br />

ja sen hyödyntämistä, edistää ja<br />

vahvistaa ministeriöiden ja hallinnonalojen<br />

välistä se<strong>kt</strong>oritutkimusta koskevaa<br />

yhteistyötä ja tehdä näitä koskevia<br />

aloitteita,<br />

- koordinoida tutkimusohjelmista koostuvia<br />

ministeriöiden yhteisen<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

kokonaisuuksia ja ohjelmien toteuttamista<br />

sekä niiden tarpeen mukaista<br />

kilpailutusta,<br />

- tehdä esitykset tutkimusohjelmakokonaisuuksien<br />

toteuttamisesta ja seurata<br />

niiden toimeenpanoa ministeriöiden ja<br />

muiden rahoittajien tekemien päätösten<br />

mukaisesti sekä raportoida kokonaisuuksien<br />

toteutumisesta valtioneuvostolle<br />

ja<br />

- valmistella ehdotuksia se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

rakenteellisesta uudistamisesta sekä<br />

suorittaa muut valtioneuvoston tai opetusministeriön<br />

antamat neuvottelukunnan<br />

toimialaan liittyvät<br />

tehtävät.<br />

Pirjo Mailammi

Valtioneuvosto asetti neuvottelukunnan<br />

elokuussa 15.8.2007–14.8.2013<br />

väliseksi toimikaudeksi. Neuvottelukunnan<br />

puheenjohtajana toimii valtiotieteen<br />

tohtori Pentti Vartia. Sen jäseninä<br />

ovat ministeriöiden kansliapäälliköt<br />

tai virkamiesvaltiosihteerit sekä varajäseninä<br />

pääsääntöisesti ministeriöiden<br />

tutkimustoiminnan tulosohjausasioista<br />

vastaavat virkamiehet.<br />

Neuvottelukunnalla on opetusministeriön<br />

määräämä pääsihteeri. Pääsihteerin<br />

tehtävää hoitaa tällä hetkellä<br />

ennen sen avoimeksi julistamista Sari<br />

Löytökorpi.<br />

Neuvottelukunnan jaostot<br />

Neuvottelukunnan tehtävien valmistelua<br />

varten asetettiin neljä jaostoa,<br />

jotka ovat:<br />

- alue- ja yhdyskuntarakenteet ja infrastru<strong>kt</strong>uurit,<br />

- osaaminen, työ ja hyvinvointi,<br />

- kestävä kehitys ja<br />

- turvallisuus.<br />

Osaaminen, työ ja hyvinvointi -jaoston<br />

tutkimuksen aihepiiri ”Hyvinvointi<br />

2010-luvun Suomessa” kattaa MMM:n<br />

hallinnonalalta elintarvikkeiden turvallisuuteen<br />

ja laatuun, kansanterveyteen<br />

sekä kuluttajakysymyksiin liittyvää tutkimusta.<br />

Kestävä kehitys -jaoston aihepiirit<br />

kattavat muun muassa luonnonvaroja<br />

hyödyntävien elinkeinojen kilpailukykyyn,<br />

elinympäristön terveellisyyteen<br />

ja turvallisuuteen sekä ilmastonmuutokseen<br />

liittyvää tutkimusta. Lisäksi<br />

kaikkia jaostoja koskettavat lainsäädännön<br />

ja politiikkatoimenpiteiden<br />

vaikuttavuuden arviointi sekä ennakoinnin<br />

kehittäminen.<br />

Tällä hetkellä Kestävä kehitys -jaoston<br />

puheenjohtajana toimii maa- ja<br />

metsätalousministeriön maatalousneuvos<br />

Leena Vestala. Osaaminen, työ ja<br />

hyvinvointi -jaoston jäsenenä toimii<br />

MMM:stä allekirjoittanut. Kahdessa<br />

muussa jaostossa on asiantuntijoina<br />

hallinnonalan edustaja.<br />

Jaostojen työ on käynnistynyt hallituksen<br />

strategia-asiakirjaan tulevien<br />

tutkimusagendojen laatimisella. Seuraavassa<br />

vaiheessa laaditaan ehdotuksia<br />

laajoista poikkihallinnollisista<br />

tutkimusohjelmista. Ohjelmien sisältä-<br />

mien hankkeiden pohdinta edellyttää<br />

tiivistä yhteistyötä tutkimuksen tuottajien<br />

kanssa.<br />

Rahoitus ei lisäänny<br />

Merkittävä kysymys uudistuksen yhteydessä<br />

on ollut muutokset tutkimuksen<br />

rahoituksessa. Lisärahaa uudistukselle<br />

ei ole luvattu.<br />

Käytännössä tämä tarkoittaa, että<br />

tutkimusta rahoitetaan pääsääntöisesti<br />

kuten ennenkin ministeriöiden<br />

sitomattomilla tutkimusrahoilla sekä<br />

tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen<br />

toimintamäärärahoilla. Laitokset voivat<br />

hyödyntää mahdollisesti myös tuottavuusohjelman<br />

mukanaan tuomia säästöjä<br />

tutkimuksen rahoitukseen.<br />

Ministeriöiden vastuulle jää tulosohjauksessaan<br />

ohjata tutkimusta tarvitsemiinsa<br />

aihepiireihin. Mahdollista<br />

on, että valtioneuvosto osoittaisi jotakin<br />

erillistä määrärahaa tutkimukseen.<br />

Lisäksi Suomen Akatemia ja Tekes rahoittavat<br />

tutkimusta.<br />

Tutkimuksen ohjausta parannetaan<br />

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa<br />

omalta osaltaan se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

uudistuksen haasteisiin parantamalla<br />

tutkimuksen ohjausta ministeriössä.<br />

Vanha Maa- ja elintarviketalouden<br />

tutkimuksen neuvottelukunta lakkautetaan<br />

ja sen tilalle perustetaan koko<br />

hallinnonalan tutkimusta ohjaava neuvottelukunta,<br />

jonka jäseniksi tulevat<br />

tutkimuslaitosten päälliköt, ministeriön<br />

tulosohjauksesta vastaavat virkamiehet<br />

sekä elinkeinon edustajat.<br />

Tämä neuvottelukunta toimii myös<br />

työrukkasena koko valtioneuvostotason<br />

neuvottelukunnan ja sen jaostojen<br />

työn valmistelussa oman ministeriön<br />

hallinnonalan osalta.<br />

Tutkimuksen tarvelähtöisyyden<br />

parantamiseksi tullaan ministeriössä<br />

kartoittamaan tutkimustarpeita TTSkausittain.<br />

Lisäksi tulosneuvotteluja<br />

varten kootaan lyhyemmän tähtäimen<br />

hanketarpeita kaikille hallinnonalan<br />

laitoksille sekä niiden ja muiden laitosten<br />

ja korkeakoulujen yhteistyölle.<br />

Tutkimuslaitoskentän rakenneuudistuksen<br />

tuomista vaikutuksista<br />

MMM:n hallinnonalalle ei vielä tässä<br />

vaiheessa ole tietoa.<br />

Huttusen raportti<br />

aloitti myllerryksen<br />

Selvitysmies Jussi Huttusen vuonna 2004 julkaistu<br />

raportti se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kehittämisestä<br />

aloitti koko se<strong>kt</strong>oritutkimuskentän myllerryksen.<br />

Huttunen totesi raportissaan, että se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

voimavarat ja niiden jakautuminen<br />

eivät vastaa yhteiskunnan tarpeita. Suurimpina<br />

heikkouksina hän näki järjestelmän koordinaation,<br />

ministeriöiden ohjausotteen, tutkimuslaitosten<br />

ja yliopistojen yhteistyön sekä tutkimuslaitosjärjestelmän<br />

rakenteen. Järjestelmän<br />

koordinaatiota parantamaan Huttunen ehdotti<br />

perustettavaksi se<strong>kt</strong>oritutkimuksen neuvottelukuntaa.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan<br />

tutkimuksen osalta Huttunen totesi, että resurssit<br />

ovat suuret, ja tutkimuksen suuntaamiseen<br />

on kiinnitettävä enemmän huomiota. Huttunen<br />

kehotti ministeriötä arvioimaan uudelleen tutkimusstrategiaansa<br />

ja -hallintoaan, laitosten<br />

ohjausmekanismeja sekä yksittäisten laitosten<br />

strategioita ja parantamaan tiedonhallintaa,<br />

tutkimustoiminnan suunnittelua, seurantaa ja<br />

arviointia.<br />

Huttusen raportin pohjalta valtioneuvosto<br />

teki vuonna 2005 periaatepäätöksen julkisen<br />

tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta kehittämisestä.<br />

Kokonaissuunnitelman laatimiseksi<br />

valtioneuvoston kanslia asetti Yrjö Neuvon vetämän<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimustyöryhmän.<br />

Neuvon työryhmä<br />

Neuvon työryhmän keskeinen ehdotus oli tilaajatuottaja-mallin<br />

luominen se<strong>kt</strong>oritutkimukselle.<br />

Tavoitteena oli parantaa valtioneuvoston tilaajaosaamista<br />

ja ohjausotetta liittämällä se<strong>kt</strong>oritutkimus<br />

osaksi hallituksen strategia-asiakirjan<br />

laatimista sekä vuotuisia kehysriihiä ja talousarvioita.<br />

Työryhmä ehdotti se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kentän<br />

kokoamista neljäksi aihepiiriksi, joille nimettäisiin<br />

ehdotuksen mukaan omistajaministeriöistä sekä<br />

tutkimuksen hyödyntäjistä ja asiantuntijoista<br />

koostuva tilaajakonsortio. Ne laatisivat tutkimusagendan,<br />

jonka toteuttamista ne ohjaisivat. Varsinainen<br />

päätösvalta säilyisi kuitenkin edelleen<br />

rahoituksesta vastaavilla ministeriöillä.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö jätti työryhmän<br />

raporttiin eriävän mielipiteen ja maa- ja metsätalousministeriö<br />

täydentävän mielipiteen.<br />

19

Hevostytöstä kasvoi eläinlääkäri ja molekyylibiologi<br />

Halu auttaa saa<br />

tarttumaan haasteisiin<br />

<strong>Evira</strong>n virologian tutkimusyksikössä<br />

työskentelevä Miia Jakava-Viljanen<br />

väitteli marraskuun alussa<br />

tohtoriksi suun kautta annettavista<br />

eläinrokotteista. Väitöstutkimusta<br />

varten eläinlääkäri joutui<br />

perehtymään molekyylibiologiaan,<br />

mutta se ei tahtia haitannut.<br />

– Uusi oppi on aina haaste, hän<br />

toteaa.<br />

Miia Jakava-Viljanen ei ole<br />

tottunut menemään yli siitä,<br />

mistä aita on matalin.<br />

Päämäärätietoinen nainen<br />

on aina tehnyt tiukasti töitä tärkeinä<br />

pitämiensä asioiden eteen. Jo nuorena<br />

turkulaistyttönä hän pyöräili kymmenen<br />

kilometrin päähän talleille säällä kuin säällä,<br />

vaikka takana oli pitkä päivä koulussa<br />

ja tanssiharjoituksissa - koska oma hevonen<br />

oli hoidettava ja ratsastettava.<br />

Samasta luontaisesta sinnikkyydestä<br />

kertoo myös väitöstutkimus, jonka aihe ei<br />

ole sieltä helpoimmasta päästä. Suomennettuna<br />

väitöksen nimi menee jotenkin<br />

näin: ”Sian la<strong>kt</strong>obasillien, Lactobacillus<br />

pintakerrosproteiinien ja Escherichia coli<br />

F18 -fimbrian adhesiinin luonnehdinta ja<br />

tutkimuksen mahdollinen hyödyntäminen<br />

eläinlääketieteessä.”<br />

Peruseläinlääketieteen alan väitös on<br />

mikrobiologiaa, mutta se on tehty pääasiassa<br />

molekyylibiologisilla menetelmillä,<br />

jotka Jakava-Viljanen opetteli väitöstutkimusta<br />

varten. Urakka alkoi vuonna 1998<br />

hänen työskennellessään assistenttina<br />

Helsingin yliopistossa.<br />

– Olin aloittanut toisen väitösaiheen<br />

parissa, mutta siirryin Airi Palvan tutkimusryhmään<br />

hänen tullessaan professoriksi<br />

yliopistolle. Sain samalla molekyyli-<br />

20 <br />

biologian koulutuksen, jota olen voinut<br />

hyödyntää myös työssäni <strong>Evira</strong>ssa, Miia<br />

Jakava-Viljanen kertoo.<br />

Hänen mielestään eläinlääketieteen<br />

ja molekyylibiologian yhdistäminen on<br />

haasteellista, ja vaatii valmiutta opiskella<br />

ja perehtyä uuteen asiaan.<br />

– Molekyylibiologia on apuväline, jota<br />

voi hyödyntää omalla tieteenalalla. Parasta<br />

tieteelle on se, kun synergia toimii, tuore<br />

tohtori toteaa.<br />

Molekyylitason tarkkuudella<br />

Jakava-Viljanen siirtyi töihin silloiseen<br />

EELAan vuonna 2000, ja väitöstutkimus<br />

jäi tauolle. Viime vuoden alussa Suomen<br />

Akatemian tutkimusapuraha mahdollisti<br />

jälleen kokopäiväisen keskittymisen ba<strong>kt</strong>eerien<br />

pintaproteiineihin, ja väitöskirja<br />

valmistui lopulta vauhdilla.<br />

Tutkimustaan varten Miia Jakava-Viljanen<br />

keräsi sioilta 99 erilaista Lactobacillus-ba<strong>kt</strong>eeria<br />

ja kara<strong>kt</strong>erisoi ne. Tulosten<br />

perusteella hän valitsi tarkempaan syyniin<br />

kahdeksan ba<strong>kt</strong>eeria, jotka ilmentävät tiettyjä<br />

pintakerrosproteiineja. Tarkoituksena<br />

on kehittää niistä suun kautta annettavia<br />

rokotekantajia porsaiden suolisto-ongelmia<br />

vastaan.<br />

Lisäksi tutkija kara<strong>kt</strong>erisoi hyvin tarkkaan<br />

myös E. coli F18 -ba<strong>kt</strong>eerin, joka<br />

aiheuttaa porsaille vieroitusripulia ja tappavaa<br />

ödeematautia.<br />

– La<strong>kt</strong>obasillukset ovat hyvin mielenkiintoisia,<br />

koska niiden avulla rokotemolekyyliä<br />

voidaan ilmentää probioottisessa<br />

kannassa ja täten maksimoida näistä ba<strong>kt</strong>eerista<br />

saatava hyöty. La<strong>kt</strong>obasillien pintakerrosproteiinit<br />

muodostavat yhtenäisen<br />

proteiinikuoren ba<strong>kt</strong>eerisolun ulkopinnalle<br />

ja ovat usein tarttumiskykyisiä. Ne soveltuvat<br />

kuljettamaan porsaan suolistoon<br />

taudinaiheuttajien osia, jotka välittävät E.<br />

coli F18 -ba<strong>kt</strong>eerin tarttumisen ohutsuolen<br />

MINNA NURRO | teksti<br />

VEIKKO SOMERPURO | kuvat<br />

Hevoset ovat kuuluneet Miia Jakava-<br />

Viljasen elämään niin kauan kuin hän<br />

muistaa, kotitilalla Nurmijärvellä on tällä<br />

hetkellä viisi hevosta. Kuvassa 2-vuotias<br />

tamma May Constanza.<br />

suolinukkaan, selvittää Jakava-Viljanen<br />

molekyylitason tapahtumia.<br />

Turvallisen Lactobacillus-ba<strong>kt</strong>eerin mukana<br />

suolistoon saapuva kiinnitysproteiini<br />

estää koliba<strong>kt</strong>eerin tarttumisen suolistoon,<br />

ja siten taudin synnyn.<br />

Tutkimuskohteita riittää<br />

Miia Jakava-Viljasen väitös on osa laajempaa,<br />

Helsingin yliopiston tutkimusproje<strong>kt</strong>ia,<br />

jossa kehitetään suun kautta annettavia<br />

rokotteita eläimille.<br />

Syötävien rokotteiden etuna on niiden<br />

antamisen helppous ja edulliset valmistuskustannukset,<br />

mitkä seikat ovat erityisesti<br />

eläinlääkinnässä tärkeitä tekijöitä. Lisäksi<br />

rokotteen pitäisi saada aikaan suojaavien<br />

vasta-aineiden muodostuminen nimenomaan<br />

kohde-elimessä eli suolessa.<br />

– Sian suolisto on hyvin samantyyppinen<br />

kuin ihmisen, joten samaa mekanismia<br />

voidaan ehkä kehittää myös ihmisen<br />

rokottamiseen. Ihmisillehän maitohappoba<strong>kt</strong>eereja<br />

markkinoidaan terveyshyötyjä<br />

tuovina probiootteina ja käytetään jo<br />

paljon elintarvikkeissa, Jakava-Viljanen<br />

huomauttaa.<br />

Väitöstyön valmistuttua hän toivoo<br />

voivansa edelleen jatkaa tärkeäksi kokemaansa<br />

tutkimusta professori Palvan<br />

tutkimusryhmässä. Tutkimuskohteita on<br />

kuulemma vaikka kuinka paljon.<br />

– Nyt on tehty tarvittavat peruskara<strong>kt</strong>erisoinnit,<br />

ja soveltava tutkimus vasta lähtee<br />

liikkeelle tästä. Tutkimuksen on palveltava<br />

sekä <strong>Evira</strong>a että eläinlääketiedettä, hän<br />

korostaa.

21

– Tutkijan työssä viehättää se, että voi<br />

auttaa kentällä toimivia eläinlääkäreitä ja<br />

siten myös eläimiä Jakava-Viljanen sanoo.<br />

Jackrussellinterrieri Polo on perheen neljästä<br />

koirasta ainoa ”sisäkoira”.<br />

Hevosklinikka ohjasi uravalintaa<br />

Eläinlääketieteen tohtorista piti alun perin<br />

tulla lääkäri, mutta hän ”ajautuikin vähän<br />

vahingossa eläinlääketieteelliseen korkeakouluun<br />

Saksaan”. Lukion jälkeen heppahullu<br />

nuori nainen lähti töihin hevosten<br />

ähkyklinikalle Hochmooriin Saksaan, ja<br />

sai siellä kipinän opiskella nimenomaan<br />

hevoslääkäriksi.<br />

– Itse asiassa en kuitenkaan ole Suomessa<br />

tehnyt koskaan hevospra<strong>kt</strong>iikkaa,<br />

hän naurahtaa.<br />

Jakava-Viljanen valmistui Hannoverin<br />

eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta<br />

vuonna 1992, ja täydensi tutkintoa Suomen<br />

vaatimuksilla vuonna 1994. Tarttuvien<br />

eläintautien erikoiseläinlääkäriksi hän<br />

valmistui vuonna 2001.<br />

Valmistuttuaan Jakava-Viljanen teki<br />

erilaisia eläinlääkärintöitä Saksassa, Irlannissa<br />

ja Suomessa: hän toimi mm. hevoseläinlääkärinä,teurastuseläinlääkärinä<br />

ja teki pieneläinpra<strong>kt</strong>iikkaa. Vuosina<br />

1995–2000 hän työskenteli assistenttina<br />

Helsingin yliopistolla.<br />

Siinä vaiheessa Miia Jakava-Viljasen ja<br />

hänen miehensä Ilkka Viljasen perheeseen<br />

kuuluivat jo myös tytär Eve sekä kaksospojat<br />

Joe ja Ruben.<br />

– Yliopistotyö sopi perheelliselle, siinä<br />

oli joustoa suuntaan ja toiseen. Toisaalta<br />

työ opetusvelvollisuuksineen oli tosi kiireistä,<br />

Jakava-Viljanen muistelee.<br />

Hänellä oli kova halu nähdä työelämää<br />

myös yliopiston ulkopuolella, ja tuli siksi<br />

silloiseen EELAan syventämään tietojaan.<br />

Pestin oli tarkoitus olla vain väliaikainen,<br />

mutta kun vuoden työrupeaman jälkeen<br />

tarjottiin mahdollisuutta työskennellä<br />

eläinrokotteiden parissa, hän jäi taloon.<br />

Työstä oltava käytännön hyötyä<br />

Nykyään Miia Jakava-Viljanen toimii <strong>Evira</strong>ssa<br />

ryhmänjohtajana. Arkinen aherrus<br />

painottuu muun muassa rabiestutkimuksiin<br />

ja eläinrokotetestauksiin, mutta myös<br />

virustautien tutkimus ja virusten kara<strong>kt</strong>erisointi<br />

työllistävät häntä.<br />

Jakava-Viljanen toteaa viihtyvänsä Evi-<br />

22 <br />

rassa hyvin. Parasta isossa virastossa on<br />

kollegoiden laaja verkosto, jolta tarvittaessa<br />

saa nopeasti apua ja tukea. Myös työn<br />

tekemiseksi tarvittavat aineelliset resurssit<br />

saavat kiitosta.<br />

Työstä tekee mielekästä myös se, että<br />

sillä on selkeä tarkoitus. Sovellettavuus<br />

käytäntöön on tärkeää.<br />

– Ajattelin aikoinani ryhtyä lääkäriksi,<br />

koska halusin auttaa muita. Tässäkin virassa<br />

viehättää se, että voi auttaa kentällä<br />

toimivia eläinlääkäreitä ja myös eläimiä.<br />

Työ on parhaimmillaan silloin, kun teoria<br />

ja käytäntö yhdistyvät, Jakava-Viljanen<br />

pohtii.<br />

Perhe lataa akkuja kotitöissä<br />

Työpäivän jälkeen Miia Jakava-Viljanen<br />

suuntaa Helsingistä kotiinsa Nurmijärvelle.<br />

Perheen lapsetkin pendelöivät päivittäin<br />

pääkaupungissa: 14-vuotias tytär käy Helsingin<br />

Saksalaista koulua ja 12-vuotiaat<br />

kaksospojat Kaisaniemen musiikkikoulua.<br />

Poikien työpäivää kaupungissa pidentävät<br />

myös musiikkiharrastukset: he laulavat<br />

Cantores Minores -kuorossa sekä soittavat<br />

selloa ja viulua.<br />

Myös perheen isä Ilkka Viljanen työskentelee<br />

Helsingissä, hän on kaupunginorkesterin<br />

viulisti. Tällä hetkellä Viljanen<br />

tosin vielä treenaa sormiaan, jotka hän<br />

teloi pahasti sirkkelitapaturmassa pari<br />

vuotta sitten.<br />

– Olemme joskus miettineet muuttoa<br />

Helsinkiin, mutta lapset eivät halua Nurmijärveltä<br />

mihinkään, Jakava-Viljanen<br />

huomauttaa.<br />

Nurmijärvellä perheen pitää myös äidin<br />

ja tyttären hevosharrastus: kodin pihassa<br />

olevassa tallissa asustaa viisi hevosta. Ja<br />

jottei meno taatusti olisi liian rauhallista,<br />

kuuluu talouteen myös neljä koiraa.<br />

Tallin asukeista neljä on Miia Jakava-<br />

Viljasen omia kasvatteja. Hän ei muista<br />

aikaa, jolloin ei olisi ollut hevosten kanssa<br />

tekemisissä.<br />

– Olen kasvattanut hevosia kauan, jo<br />

Saksassa ollessani. Nuorempana kilpailin<br />

kouluratsastuksessa, ja nykyään tyttäreni<br />

on saman lajin maajoukkuevalmennettava.<br />

Menevä perhe viettää mielellään kaiken<br />

liikenevän vapaa ajan yhdessä: hoitaa<br />

hevosia ja koiria, siivoaa kotia ja tekee<br />

pihatöitä sekä laittaa ruokaa.<br />

– Välillä on tärkeää päästä kotiin lataamaan<br />

akkujaan. Loikoiluun ei kuitenkaan<br />

ole aikaa, Miia Jakava-Viljanen<br />

hymyilee.<br />

ELL Miia Jakava-Viljasen väitöskirja ”Characterization<br />

of porcine-specific surface<br />

(S-) layer protein carrying Lactobacillus<br />

species, S-layer proteins and the adhesin<br />

of Escherichia coli F18 fimbriae: Potential<br />

applications for veterinary medicine” tarkastettiin<br />

2.11.2007 Helsingin yliopistossa.<br />

Vastaväittäjänä toimi professori Seppo Salminen<br />

Turun yliopistosta ja kustoksena oli<br />

professori Airi Palva Helsingin yliopistosta.<br />

Väitöskirja on julkaistu <strong>Evira</strong>n julkaisusarjassa<br />

ja se on luettavissa pdf-muodossa<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla www.evira.fi -> julkaisut<br />

-> <strong>Evira</strong> Research Reports 3/2007.

Hyvin syynätty<br />

<strong>Evira</strong>n liha-ja kalahygieniayksikön<br />

johtaja Osmo Mäki-Petäys on<br />

tehnyt 35-vuotisen uran hygienian<br />

parissa<br />

Haastattelupäivänä Osmo Mäki-<br />

Petäys on saanut Valtiokonttorista<br />

kirjeen, jossa hänelle<br />

myönnetään eläke joulukuun<br />

alusta alkaen. Liha- ja kalahygienia vaihtuu<br />

muun muassa takkapuiden pilkkomiseen,<br />

entistä pidempiin pyöräilymatkoihin ja<br />

puuhailuun lastenlasten kanssa.<br />

Eteläpohjalaisella maanviljelystilalla<br />

kasvaneesta miehestä piti tulla ”ihan oikea”<br />

eläinlääkäri. Opintojen jälkeen 1971<br />

hän meni kuitenkin tarkastuseläinlääkärin<br />

sijaiseksi Karjakunnan teurastamoon Helsinkiin:<br />

puolisokin oli valmistunut eläinlääkäriksi,<br />

ja pariskunta halusi löytää työtä<br />

samalta paikkakunnalta.<br />

Siitä alkoi Mäki-Petäyksen hygieniaura.<br />

Teurastamovuosien jälkeen hän työskenteli<br />

maa- ja metsätalousministeriön<br />

eläinlääkintäosastolla ja teki päätyönään<br />

tarkastusmatkoja maamme teurastamoihin.<br />

Vuonna 1994 hän siirtyi lihantarkastuksen<br />

valvonnan johtoon silloiseen Eläinlääkintä-<br />

ja elintarvikelaitokseen. Eläkkeelle hän<br />

lähti <strong>Evira</strong>n liha- ja kalahygieniayksikön<br />

johtajan tehtävästä.<br />

Muutokset tekivät<br />

työstä mielenkiintoista<br />

Elintarvikevalvontaan liittyviä organisaatiomuutoksia<br />

ja muita uudistuksia on osunut<br />

Mäki-Petäyksen uralle paljon.<br />

– Se ei sinänsä ole ollut mikään ongelma,<br />

vaan on tuonut mukavaa vaihtelua.<br />

Jos olisin ollut aivan samassa tehtävässä<br />

ja samassa työpaikassa 35 vuotta, olisihan<br />

sekin ollut kamalaa, hän naurahtaa.<br />

Myös valvottava ympäristö on muuttunut.<br />

– 1970-luvun alussa punaisen lihan teurastamoja<br />

oli Suomessa noin 70. Nyt niitä<br />

on 15, ja teurasmäärät ovat kasvaneet.<br />

Pellolta pöytään -ketju on vuosien saatossa<br />

pidentynyt ja myös leventynyt.<br />

– Nykyisin ketju on aika hyvin syynätty.<br />

Viime aikoina omavalvonnan rooli on kasvanut,<br />

mutta samalla myös viranomaisvalvonnan<br />

määrä on lisääntynyt. Valvonnan<br />

rooli on siis kokonaisuudessaan vahvistunut,<br />

Mäki-Petäys kuvaa.<br />

Ministeriössä Mäki-Petäys oli 1980-luvulla<br />

laatimassa asetusta, joka teki tarkastuseläinlääkärin<br />

käytön pakolliseksi myös<br />

siipikarjateurastamoissa.<br />

– Olin käynyt tarkastuskäynneillä tuonaikaisissa<br />

kanateurastamoissa. Meno oli<br />

sen näköistä, että sille oli pakko tehdä<br />

jotain.<br />

EU-jäsenyys toi paljon<br />

uutta elintarvikevalvontaan<br />

Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus<br />

vuonna 1986 aiheutti suomalaisille elintarvikevalvontaviranomaisille<br />

paljon töitä.<br />

– Poronlihaa jouduttiin hylkäämään aika<br />

lailla. Onnettomuuden seuraukset näkyvät<br />

edelleen kaloissa.<br />

Suomen liittyminen EU:hun toi monenlaista<br />

säpinää. Noihin aikoihin Mäki-Petäyksen<br />

ja hänen kollegoidensa työsarka laajeni<br />

lihan lisäksi myös kalahygieniaan.<br />

EU-kuviot ovat työllistäneet elintarvikevalvontaa<br />

enemmän ja enemmän<br />

koko jäsenyysajan. Suomessa 2001 todettu,<br />

toistaiseksi ainoaksi jäänyt hullun<br />

lehmän tautitapaus toi myös paljon<br />

töitä.<br />

Suomalaista lihaa<br />

on turvallista syödä<br />

<strong>Evira</strong>n liha- ja kalahygienian yksikössä<br />

työskentelee 40 eläinlääkäriä ja 50 tarkastusapulaista.<br />

– Jokaisessa maamme teurastamossa<br />

pienteurastamoja lukuun ottamatta on<br />

<strong>Evira</strong>n tarkastuslääkäri ja punaisen lihan<br />

– On ollut mielenkiintoista seurata,<br />

miten elintarvikkeiden hygieniaan<br />

liittyvät uudet lait on kulloinkin<br />

saatu jalkautetuiksi<br />

käytännön toimintaan,<br />

Osmo Mäki-<br />

Petäys sanoo.<br />

SARI TIIRO | teksti<br />

PIRJO MAILAMMI | kuva<br />

teurastamoissa lisäksi tarkastusapulainen.<br />

Tämä varmistaa myös sen, että jos tapahtuu<br />

jotain yllättävää tai hälyttävää, tieto<br />

saadaan teurastamoille nopeasti, Osmo<br />

Mäki-Petäys toteaa.<br />

Kotimainen liha on hänen mielestään<br />

hyvälaatuista, ja suomalainen ruokakauppa<br />

varsin turvallinen lihan ostopaikka.<br />

– Kuluttajan pitää kuitenkin muistaa, ettei<br />

tuore liha kestä pitkiä mökkimatkoja.<br />

Eniten hygieniaan liittyviä ongelmia on<br />

Mäki-Petäyksen mukaan suurkeittiöissä.<br />

– Ongelman aiheuttaja voi olla hyvinkin<br />

pieni inhimillinen virhe. Eivätkä ongelmat<br />

liity vain lihaan tai kalaan, vaan<br />

myös kasvisten käsittelyn ja säilytyksen<br />

hygieniaan kiinnitetään nykyisin entistä<br />

enemmän huomiota.<br />

Millainen sitten on hygienia-asiantuntijan<br />

oma suhde ruokaan?<br />

– Makkaraa syön, ja hyvä pihvi maistuu.<br />

Kalaakin on tullut syödyksi, kun puhutaan,<br />

että se on terveellistä.<br />

23

24

Jokainen on varmaan törmännyt<br />

luontaistuotemainoksiin,<br />

jotka väittävät mainostettavan<br />

tuotteen esimerkiksi hoikentavan<br />

ilman elämäntapamuutoksia,<br />

varmistavan seksuaalista suorituskykyä,<br />

ehkäisevän jotain tiettyä tautia<br />

tai muuten vain lisäävän ihmisen<br />

yleistä hyvinvointia.<br />

Terveydelle ja hyvinvoinnille on<br />

nyky-yhteiskunnassa laajat markkinat,<br />

mutta myös kakunjakajia<br />

on paljon. <strong>Evira</strong>an on tehty ns.<br />

ravintolisäilmoitus noin 2 000 eri<br />

tuotteesta, mutta käytännössä niitä<br />

lienee Suomen markkinoilla paljon<br />

enemmän.<br />

Ravintolisä tarkoittaa valmistetta,<br />

jota pidetään kaupan elintarvikkeena<br />

ja nautitaan pieninä mitta-annoksina,<br />

ja josta saatavalla energiamäärällä<br />

ei ole merkitystä ruokavalion<br />

kannalta.<br />

Kovassa kilpailussa markkinointi<br />

lipsahtaa toisinaan liioittelun puolelle.<br />

Humpuukimarkkinointi kukoistaa etenkin<br />

Internetissä, mutta yliampuvia mainoksia<br />

näkee tavallisissakin sanomalehdissä.<br />

Humpuukilla ratsastetaan yleisesti myös<br />

verkostomyynnissä, ja siihen viranomaisten<br />

on erityisen vaikea päästä käsiksi.<br />

Yksikönjohtaja Auli Suojanen <strong>Evira</strong>sta<br />

korostaa, että suurin osa luontaistuotealan<br />

toimijoista markkinoi tuotteitaan asiallisesti<br />

ja vastuullisesti. Ylilyöntejä tapahtuu<br />

lähinnä yrityksissä, jotka toimivat alalla<br />

vain vähän aikaa ja pyrkivät tekemään<br />

nopeasti rahaa.<br />

– Ongelmallista on myös se, että vastuuttomien<br />

toimijoiden markkinoidessa<br />

MINNA NURRO | teksti<br />

ANITA POLKUTIE | kuvat<br />

Laihdu vaivatta! Vahvista vastustuskykyäsi! Herätä hormonisi!<br />

Humpuukimarkkinointi<br />

herättää turhia toiveita<br />

Luontaistuoteala on tällä vuosikymmenellä<br />

kasvanut reippaasti<br />

muun muassa internetkaupan<br />

lisääntymisen myötä. Asiallisten<br />

yritysten joukkoon mahtuu myös<br />

onnenonkijoita, jotka mainostavat<br />

tuotteitaan täysin perusteettomilla<br />

väitteillä. Elintarvikevalvonta-,<br />

lääkevalvonta-, kuluttaja- ja<br />

tulliviranomaisten yhteistyönä on<br />

tehty esite, joka opastaa kuluttajia<br />

tunnistamaan humpuukimarkkinoinnin.<br />

voimakkaasti myös vastuulliset toimijat<br />

joutuvat reagoimaan siihen jotenkin, Suojanen<br />

toteaa.<br />

Liian hyviä tuloksia<br />

on aihetta epäillä<br />

Suojanen toteaa, että humpuukimarkkinointi<br />

painottuu ravintolisiin, mutta myös<br />

erilaisia välipalapatukoita ja urheiluvalmisteita<br />

mainostetaan monesti katteettomilla<br />

väittämillä. Elintarvikevalvonta-, lääkevalvonta-,<br />

kuluttaja- ja tulliviranomaisten<br />

yhteistyönä tehdyssä esitteessä opastetaan<br />

tunnistamaan humpuukimarkkinoinnissa<br />

yleisesti käytettyjä keinoja.<br />

– Kellojen on syytä kilistä, jos mainoksessa<br />

on esimerkiksi käytetty julkisuuden<br />

henkilöä, jolta tuotetta nauttimalla häviää<br />

jokin vaiva. Myös lupaukset laihtumisesta,<br />

nuortumisesta tai toimintakyvyn säilymisestä<br />

sekä epämääräiset viittaukset kuten<br />

”aivojen hyväksi” tai ”hyvinvoinnin tueksi”<br />

antavat aihetta epäillä humpuukia, Suojanen<br />

opastaa.<br />

Professori Erkki Palva Lääkelaitokselta<br />

neuvoo epäilemään mainostarinoita,<br />

joissa kerrotaan erittäin yksityiskohtaisia<br />

omakohtaisia kokemuksia markkinoitavan<br />

tuotteen vaikutuksista.<br />

– En ole ikinä nähnyt totuudellista<br />

25

asiaa senlaatuisen markkinoinnin takana.<br />

Hämmentävän tehokkaiden tulosten pitäisi<br />

aina laittaa miettimään, mistä on kyse,<br />

hän sanoo.<br />

Kriittisyys on paikallaan myös silloin, jos<br />

tuotteen mainoksesta tai pakkauksesta ei<br />

löydy valmistajan tai maahantuojan tarkkoja<br />

yhteystietoja vaan pelkkä postilokero- tai<br />

nettiosoite. Jos kyse on tilattavasta tuotteesta,<br />

kannattaa varoa ilmaisia koe-eriä,<br />

jotka sitouttavat kuluttajan samalla tuotteen<br />

kestotilaajaksi.<br />

Epäilyttävänä voi pitää myös sitä, jos<br />

tuotteesta ei löydy pakkausselostetta sekä<br />

suomeksi että ruotsiksi.<br />

26 <br />

Markkinoinnin pysyttävä<br />

totuudellisissa väittämissä<br />

Luontaistuotteiden markkinointia ei tähän<br />

asti ole säännelty yksityiskohtaisesti, kuten<br />

ei muidenkaan elintarvikkeiden. Lääkkeellisten<br />

väittämien, eli sairauksien ehkäisyyn,<br />

hoitoon tai parantamiseen viittaavien väittämien<br />

käyttö on kuitenkin ollut selkeästi<br />

kiellettyä ja on sitä edelleen.<br />

Elintarvikelaissa todetaan lisäksi, että<br />

kuluttajaa ei saa markkinoinnilla johtaa<br />

harhaan eikä tuotteesta saa antaa oleellisesti<br />

totuudenvastaista tietoa, mutta tämän<br />

tarkempaa ohjenuoraa laki ei tarjoa.<br />

Epämääräinen markkinointi saataneen<br />

Uusi asetus hillitsee villeimpiä väittämiä<br />

EU:ssa on viime heinäkuusta lähtien sovellettu<br />

uutta asetusta, joka luo yhteiset pelisäännöt<br />

elintarvikkeiden markkinoinnissa<br />

käytettäville ravitsemus- ja terveysväitteille<br />

koko unionin alueella. Yleisesti hyväksyttyjen<br />

ravitsemusväitteiden sisällöt on nyt määritelty<br />

tarkasti, ja terveysväitteille on luotu<br />

ennakkohyväksyntäjärjestelmä.<br />

– Asetus pureutuu nimenomaan humpuukimarkkinointiin<br />

ja erottelee vakavasti<br />

otettavat tuotekehittäjät rahastajista. Kuluttajan<br />

kannalta asetus on valtava edistysaskel,<br />

ja elintarvikealalle se luo aiempaa tasaarvoisemmat<br />

kilpailuolosuhteet, tiivistää<br />

ylitarkastaja Annika Nurttila <strong>Evira</strong>sta.<br />

Asetus määrittelee myös ravitsemus- ja<br />

terveysväitteiden käytön yleiset edellytykset.<br />

Esimerkiksi kuluttajien pelotteleminen elintoimintojen<br />

muutoksilla tai rohkaiseminen<br />

tuotteen liialliseen käyttöön on kiellettyä.<br />

Vielä tällä hetkellä ravitsemus- ja terveysväiteasetus<br />

ei näy täysillä elintarvikkeiden<br />

markkinoinnissa, sillä alan toimijoille on annettu<br />

siirtymäaikoja esimerkiksi pakkausmerkintöihin<br />

tehtäviä muutoksia varten.<br />

Ravitsemusväitteille tarkat kriteerit<br />

Ravitsemusväitteistä on koottu luettelo, joka<br />

sisältää yleisiä, jo käytössä olevia väitteitä,<br />

jotka viittaavat tuotteen ravintosisältöön.<br />

Näitä ovat esimerkiksi määritelmät rasvaton,<br />

vähärasvainen, runsaskuituinen, vähäenerginen<br />

tai ei sisällä lisättyä sokeria. Asetus<br />

määrittelee, millä ehdoilla yleisiä ravitsemusväitteitä<br />

tai muita samansisältöisiä väitteitä<br />

saa käyttää tuotteen markkinoinnissa.<br />

– Esimerkiksi runsaskuituiseksi saa sanoa<br />

tuotetta, joka sisältää ravintokuitua kuusi<br />

grammaa sataa grammaa kohti tai kolme<br />

grammaa sataa kilokaloria kohti. Vaikkapa<br />

ruisleipää voi siis edelleen sanoa runsaskuituiseksi,<br />

Nurttila havainnollistaa.<br />

Ravitsemusväitteiden luetteloa päivitetään<br />

tarpeen mukaan.<br />

Terveysväitteet hyväksytettävä<br />

Terveysväitteiden osalta asetus lanseeraa<br />

hieman erilaisia käytäntöjä sen mukaan,<br />

minkä tyyppisestä väitteestä on kyse.<br />

Yleisesti hyväksytyillä terveysväitteillä tarkoitetaan<br />

sellaisia väitteitä, jotka perustuvat<br />

yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön<br />

ja kertovat ravintoaineen vaikutuksista elimistöön,<br />

kasvuun tai kehitykseen. Tällainen<br />

väite voisi olla esimerkiksi tyyppiä ”kalsium<br />

on hyväksi luustolle”.<br />

Kukin jäsenmaa on saanut tehtäväksi<br />

kerätä tammikuun 2008 loppuun mennessä<br />

listan elintarvikkeiden markkinoinnissa<br />

käytetyistä yleisistä terveysväitteistä. Listat<br />

toimitetaan EFSA:n arvioitaviksi, ja arvion<br />

perusteella komissio laatii tammikuun 2010<br />

loppuun mennessä luettelon hyväksytyistä<br />

yleisistä terveysväittämistä.<br />

– Suomessa yleisten terveysväitteiden<br />

lista koottiin jo vuosi sitten yleisellä inter-<br />

paremmin aisoihin muutaman vuoden kuluessa,<br />

kun EU:n uusi ravitsemus- ja terveysväiteasetus<br />

asettaa suitset hurjimmalle<br />

humpuukille. Asetusta ryhdyttiin soveltamaan<br />

viime kesänä ja sen vaikutus alkaa<br />

näkyä täysimittaisena erilaisten siirtymäaikojen<br />

jälkeen vuoteen 2010 mennessä.<br />

Luontaistuotteen ja rohdoksen<br />

rajamaasto on harmaata aluetta<br />

Erkki Palva kertoo, että lievät lääkkeelliset<br />

väittämät sen sijaan sallitaan lääkelain<br />

ja -asetuksen alaisten rohdosvalmisteiden<br />

markkinoinnissa. Rohdosvalmisteita koskevat<br />

samat tiukat rajoitukset kuin kaik-<br />

netkyselyllä, Nurttila huomauttaa.<br />

Vielä tarkemman tarkastelun kohteeksi<br />

joutuvat sairauden riskin vähentämiseen<br />

sekä lasten terveyteen ja kehitykseen viittaavat<br />

terveysväitteet, sillä markkinoijien on hyväksytettävä<br />

ne väitekohtaisesti. Suomessa<br />

nämä vahvimmat terveysväittämät ja niiden<br />

taustalla oleva tutkimusnäyttö pitää toimittaa<br />

<strong>Evira</strong>an, joka vie ne EFSA:n käsittelyyn.<br />

Vähäsuolaiset hävisivät<br />

Nurttila on muuten tyytyväinen EU:n ravitsemus-<br />

ja terveysväiteasetukseen, mutta<br />

harmittelee ”vähäsuolaisen” katoamista<br />

Suomen elintarvikemarkkinoilta uuden tiukan<br />

määritelmän takia.<br />

Vähäsuolaiseksi saa nykyään kutsua vain<br />

tuotteita, jotka sisältävät natriumia korkeintaan<br />

0,12 grammaa sataa grammaa kohti.<br />

Käytännössä näin alhaista suolapitoisuutta ei<br />

ole kuin hyvin harvoissa erikoistuotteissa.<br />

– Suomessa on tähän asti ollut kansalliset<br />

säädökset vähäsuolaisen määritelmästä, ja<br />

pitkä kokemus pakkausmerkintöjen vaikutuksesta<br />

tuotteiden suolapitoisuuteen. Nyt<br />

monet aiemmin vähäsuolaiset tuotteet voivat<br />

käyttää vain määritelmää ”vähennetty<br />

suolaa”, hän toteaa.

kia muitakin lääkkeitä, ja myös<br />

rohdosten laatu ja alkuperä on<br />

dokumentoitava tarkkaan.<br />

– Rohdosten markkinoinnissa<br />

ei tapahdu ylilyöntejä niin paljon<br />

kuin luontaistuotteilla. Toisaalta<br />

yritykset kokevat markkinatilanteen<br />

epätasaiseksi, kun rohdosten<br />

osalta kuri on tiukka, mutta luontaistuotteita<br />

voi markkinoida miten<br />

vaan, Palva toteaa.<br />

Hänen mukaansa ravintolisän ja<br />

rohdoksen raja ei ole yksiselitteinen.<br />

Rajatapauksissa tuote pyritään<br />

monesti tuomaan markkinoille väljemmän<br />

säätelyn kautta, siis elintarvikkeena.<br />

– Vitamiinit ovat tyyppiesimerkki<br />

leveästä harmaasta alueesta. Jos<br />

jossain valmisteessa on vitamiinia<br />

moninkertainen määrä saantisuosituksiin<br />

nähden, pitää miettiä, onko<br />

kyse lääkkeestä vai elintarvikkeesta,<br />

Palva havainnollistaa.<br />

Markkinoinnin valvontaan<br />

ollut niukasti voimavaroja<br />

Auli Suojanen myöntää, että tähän asti<br />

elintarvikevalvojilla on ollut huonot välineet<br />

ja vain vähän voimavaroja puuttua<br />

luontaistuotteiden humpuukimarkkinointiin.<br />

– Valvonnassa on puututtu lähinnä<br />

hyvin voimakkaisiin terveysväittämiin ja<br />

kokonaan kiellettyihin lääkkeellisiin väittämiin.<br />

Jos terveysväittämä on ollut hyvin<br />

yleistasoinen tai viestintätapa lähennellyt<br />

esimerkiksi lehtijuttua, <strong>Evira</strong> ja Kuluttajavirasto<br />

ovat yhdessä tarkastelleet markkinointia<br />

elintarvikelain ja kuluttajasuojalain<br />

näkökulmasta.<br />

Suojanen muistuttaa, että osa markkinointiväittämistä<br />

saattaa toki pitää paikkansa,<br />

mutta väitteiden todentaminen<br />

on pitkä tie ja vaatii tieteellistä näyttöä,<br />

joka elintarvikealan toimijalla tulee olla jo<br />

ennen markkinoinnin aloittamista. Palva<br />

huomauttaa, että voimakkaan lääkkeellisesti<br />

markkinoidun tuotteen osalta saatetaan<br />

ryhtyä selvittämään jopa sitä, onko<br />

kyse itse asiassa lääkkeestä.<br />

Jos elintarvikkeen markkinoinnissa<br />

käytetään säädösten vastaisesti terveysväittämiä<br />

tai kiellettyjä lääkkeellisiä väittämiä,<br />

elintarvikevalvontaviranomaiset voivat<br />

kieltää tuotteen markkinoinnin ja tarvittaessa<br />

määrätä uhkasakkoja. Itse tuotetta ei<br />

tällöin kuitenkaan aseteta myyntikieltoon.<br />

Suojanen toteaa, että markkinointikiellon<br />

saaneen toimijan maine menee, mutta<br />

sitäkin saatetaan kiertää vaihtamalla yksinkertaisesti<br />

yrityksen nimeä.<br />

Tänä vuonna valvontaviranomaiset<br />

ovat keskittyneet pääasiassa opastamaan<br />

ja ohjeistamaan uutta ravitsemus- ja terveysväiteasetusta,<br />

huomauttamaan pahimmista<br />

rikkeistä ja hoitamaan eteenpäin<br />

aikaisemmin markkinointikieltoja saaneet<br />

tapaukset loppuun.<br />

Kuluttajien kannattaa valittaa,<br />

jos tuote ei täytä lupauksia<br />

Liioittelua tai ei, humpuukimarkkinointi<br />

joka tapauksessa vetoaa kuluttajiin,<br />

muuten sitä ei esiintyisi niin paljon. Yksikönjohtaja<br />

Auli Suojanen arvelee, että<br />

herkkäuskoisuuden taustalta löytyy useita<br />

syitä.<br />

– Esimerkiksi vakavasti sairaat ihmiset<br />

ovat valmiita kokeilemaan mitä tahansa.<br />

Toisaalta taas itse kukin haluaa välillä<br />

päästä helpolla, ja saattaa tulla miettineeksi,<br />

että auttaisikohan tuo tuote vaikka laihtumaan,<br />

hän pohtii.<br />

Kuluttajat eivät helposti valita humpuukimarkkinoinnista,<br />

vaikka kokisivat,<br />

että kalliilla tuotteella ei ole esitettyä vaikutusta.<br />

– Ihmiset yleensä vain nuolevat haavansa<br />

eivätkä ilmoita huijauksista viranomaisille,<br />

professori Erkki Palva arvelee.<br />

Suojasen ja Palvan mielestä kuluttajia<br />

pitää rohkaista valittamaan katteettomista<br />

markkinointilupauksista ja huijatuksi<br />

tulemisesta. Oikea osoite on kunnan terveystarkastaja,<br />

jonka kautta reklamaatio<br />

menee eteenpäin.<br />

27

Elintarvikeketjun eri osapuolet<br />

ovat tehneet tahoillaan laatutyötä<br />

pitkään, monet sertifioituihin<br />

laatujärjestelmiin asti. Nyt myös<br />

viralliselta rehu- ja elintarvikevalvonnalta<br />

edellytetään koko<br />

EU-alueella laatujärjestelmäntyyppistä<br />

toimintatapaa, jolla varmistetaan,<br />

että valvonta on toteutettu<br />

suunnitelmien mukaisesti ja<br />

tehokkaasti.<br />

Uusi ajattelutapa liittyy Euroopan<br />

Yhteisöjen yleisen rehu- ja<br />

elintarvikeasetuksen 178/2002<br />

täytäntöönpanoon, josta on<br />

säädetty erillisellä valvonta-asetuksella<br />

882/2004. Uuden toimintatavan keskeisimmät<br />

välineet ovat jäsenvaltioiden laatimat<br />

viisivuotiset kansalliset valvontasuunnitelmat,<br />

valvonnan kohdentaminen riskiperusteisesti<br />

ja toimiva auditointijärjestelmä.<br />

Suomessa vastuu kokonaisvaltaisen monivuotisen<br />

kansallisen valvontasuunnitelman,<br />

eli VASU:n laatimisesta on <strong>Evira</strong>lla.<br />

VASU kattaa koko elintarvikevalvontaketjun,<br />

eli <strong>Evira</strong>n suorittaman valvonnan lisäksi<br />

muun muassa lääninhallitukset, kunnat,<br />

TE-keskukset sekä tullin ja puolustusvoimat.<br />

VASU:n täytäntöönpanosta annetaan<br />

komissiolle vuosiraportti, jossa esitellään<br />

edellisen vuoden virallisten valvontatoimien<br />

auditointien tulokset ja suunnitelman<br />

päivitykset. Toimeenpanon seurannan<br />

varmentamiseksi myös komissio tekee<br />

missioita eli toiminnan tarkastuksia<br />

jäsenvaltioissa.<br />

28 <br />

SAMPSA HEINONEN ylitarkastaja, siementarkastus- ja luomuvalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Auditointi on valvontajärjestelmän ja<br />

laadunvarmistuksen kehittämisen väline<br />

Jatkossa valvontatehtäviä ja -toimenpiteitä<br />

priorisoidaan yhä enemmän riskien<br />

perusteella eli voimavaroja kohdennetaan<br />

sinne, missä niillä on eniten vaikuttavuutta.<br />

<strong>Evira</strong>n uuden valvontastrategian mukaisesti<br />

tavoitteena on, että <strong>Evira</strong>n valvonta on ennakoivaa,<br />

ennaltaehkäisevää ja tehokasta.<br />

Tieteellisen tutkimuksen ja riskinarvioinnin<br />

tulokset tukevat valvontaa riskien kartoittamisessa.<br />

Valvonta-asetuksen mukaan auditoinnit<br />

ovat keskeinen väline todentaa, että jäsenvaltioiden<br />

elintarvikevalvonta on pantu<br />

tehokkaasti täytäntöön, ja että toimenpiteet<br />

ovat tarkoituksenmukaisia lainsäädännön<br />

tavoitteiden saavuttamisen ja kansallisten<br />

valvontasuunnitelmien noudattamisen<br />

kannalta.<br />

Mitä auditointi tarkoittaa?<br />

Auditointi on toiminnan tarkastamista. Erotuksena<br />

yksittäisen kohteen tarkastamisesta<br />

auditointien tavoitteena on arvioida koko<br />

toimintajärjestelmää.<br />

Yksittäistä auditointia tehtäessä kriteereinä<br />

käytetään kohteen omia kirjallisia<br />

ohjeita, joita sen tulee muutenkin noudattaa.<br />

Kirjallista auditointipalautetta ei anneta<br />

pelkästään poikkeamista eli puutteista ohjeiden<br />

noudattamisessa, vaan pääpaino on<br />

vahvuuksissa eli hyvissä toimintatavoissa<br />

ja kehittämiskohteissa.<br />

Esimerkiksi <strong>Evira</strong>n toimintakäsikirjassa<br />

on todettu vaatimuksena, että kaikissa<br />

<strong>Evira</strong>n yksiköissä kirjataan asiakaspalaute,<br />

joka säännöllisesti käsitellään johtoryhmissä,<br />

jaostopalavereissa ja johdonkatselmuksissa.<br />

Sen sijaan TE-keskuksissa tällaista<br />

vaatimusta ei ole, joten sen esittäminen kehittämiskohteeksi<br />

auditointipalautteessa on<br />

tyypillistä hyvän käytännön levittämistä.<br />

Auditointi on myös johtamisen väline.<br />

Useamman auditoinnin tulokset analysoidaan<br />

ja vedetään yhteen ns. johdon<br />

katselmuksia varten, jolloin auditointien<br />

tuloksista voidaan tehdä koko toimintajärjestelmää<br />

koskevia johtopäätöksiä. Miten<br />

vaatimukset ja sitoumukset toteutuvat<br />

käytännössä? Mitä voisi tehdä fiksummin ja<br />

paremmin? Isommat muutokset toimintajärjestelmässä<br />

ovat ymmärrettävästi johdon<br />

vastuulla.<br />

Auditoinnit koko valvontaketjuun<br />

Laboratoriotyössä laatujärjestelmät ja auditointi<br />

ovat vakiintunut tapa varmistaa<br />

toiminnan laatua.<br />

<strong>Evira</strong>n valvonnan eri tehtäväalueilla auditointeja<br />

on sen sijaan toteutettu eri tavoin<br />

ja eri laajuudessa: joillakin valvonnan osaalueilla<br />

auditointi on jo pitkälti valvontaasetuksen<br />

mukaista, toisilla menettelyjä<br />

ollaan vasta kehittämässä.<br />

<strong>Evira</strong> onkin siksi laatimassa valvonnan<br />

auditointistrategiaa, jonka puitteissa luodaan<br />

koko valvontaketjun kattava auditointijärjestelmä.<br />

Käytännössä se on tavoitteiden<br />

asettamista, suunnittelua, koulutusta,<br />

ohjausta ja seurantaa.<br />

Loimaalla auditoinnit ovat arkipäivää<br />

Maataloustuotannon valvonnassa <strong>Evira</strong>n<br />

siementarkastus- ja luomuvalvontayksikössä<br />

Loimaalla laatujärjestelmä ja auditoinnit<br />

ovat vakiintunut toimintatapa. Koko henkilökunta<br />

on saanut koulutuksen sisäisten<br />

auditointien tekemiseen, ja yksikön yhteinen<br />

tai jokaisen jaoston toiminnan jokin<br />

osa-alue auditoidaan vuosittain.<br />

Kaikkea toimintaa ei auditoida tyhjentävästi<br />

eikä se ole tarkoituskaan: koko norsu<br />

syödään kyllä, mutta ei kerralla.

Siementarkastuksella on jatkuva ulkopuolinen<br />

hyväksyntä eli akkreditointi<br />

kansainvälisten siementarkastusjärjestön<br />

ISTA:n toimesta. Suunnitelmallinen auditointitoiminta<br />

osana laatujärjestelmää on<br />

siis kansainvälinen vaatimus.<br />

Luomuvalvonnassa on puolestaan<br />

auditoitu vuosittain noin viidennes valtuutetuista<br />

tarkastajista. ”Tarkastajien tarkastamisella”<br />

seurataan ostopalveluiden<br />

laatua, annetaan palautetta tarkastajien<br />

työstä, arvioidaan valvonnan toteutumista<br />

maatilatasolla ja löydetään runsaasti<br />

hyviä esimerkkejä ja kehittämiskohteita<br />

koulutuksen ja ohjeistuksen parantamiseksi.<br />

Samoin periaattein on vuodesta 2005<br />

lähtien tehty luomuvalvonnan alueellisina<br />

tarkastusyksikköinä toimivien TE-keskusten<br />

maaseutuosastojen auditointeja.<br />

Auditoimalla iso muutos<br />

Auditoinnin hedelmänä voi mainita esimerkiksi<br />

riskiperusteisen luomutarkas-<br />

tusmenettelyn toimeenpanon varmistamisen:<br />

vuodesta 2002 lähtien tarkastajat<br />

on ohjeistettu kohdentamaan ajankäyttöään<br />

olennaiseen, eli järjestelmällisen<br />

peltolohkojen tarkastamisen sijasta<br />

mielenkiintoa on suunnattu tuotteiden<br />

markkinointiin.<br />

Tuloksena keskimääräinen tarkastusaika<br />

on lyhentynyt yli puoli tuntia,<br />

mikä jo kustannussäästönä viljelijöille<br />

on lähes kymmenen prosenttia. Kuluttajalle<br />

luomuvalvonnan luotettavuus ei<br />

ole ainakaan heikentynyt: olennaiseen<br />

kohdistettu tarkastus löytää puutteet entistä<br />

herkemmin.<br />

Aluksi tämä suomalainen sovellus EUlainsäädännön<br />

vaatimasta ”täydellisestä<br />

tarkastuksesta” aiheutti sekä ihailua että<br />

kummastusta allekirjoittaneen ulkomaisissa<br />

kollegoissa, mutta vuodesta 2009<br />

lähtien se on lakiin perustuva toimintatapa<br />

koko Euroopan unionin alueella.<br />

Euroopan parlamentin ja neuvoston<br />

asetus (EY) N:o 882/2004, rehu- ja<br />

elintarvikelainsäädännön sekä eläinten<br />

terveyttä ja hyvinvointia koskevien<br />

sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi<br />

suoritetusta virallisesta<br />

valvonnasta, Artikla 2 Määritelmät,<br />

kohta 6:<br />

tässä asetuksessa tarkoitetaan ”toiminnan<br />

tarkastamisella” järjestelmällistä<br />

ja riippumatonta tarkastelua, jolla<br />

selvitetään, ovatko toiminta ja sen<br />

tulokset suunniteltujen järjestelyiden<br />

mukaisia, onko kyseiset järjestelyt<br />

toteutettu tehokkaasti ja ovatko ne<br />

sopivia tavoitteiden saavuttamisen<br />

kannalta.<br />

Plugi/Janne Koivuniemi<br />

29

P R O F I I L I<br />

30 <br />

MINNA NURRO | teksti ja kuvat<br />

Leivän ja Italian ystävä näkee<br />

muutoksen mahdollisuutena<br />

<strong>Evira</strong>n organisaatiouudistus<br />

vuodenvaihteessa muokkaa<br />

reippaasti yksikönjohtaja Mirja<br />

Kartion arkea: nykyisen yhdeksän<br />

hengen viljantarkastusyksikön<br />

sijaan hän saa johdettavakseen<br />

noin 40 hengen kasvianalytiikan<br />

yksikön, jolla on laboratorioita<br />

kolmella eri paikkakunnalla. Kartio<br />

uskoo uudistuksen tehostavan<br />

niiden työtä.<br />

Alle kaksi vuotta toimineen<br />

<strong>Evira</strong>n organisaatiouudistus ei<br />

yllättänyt Mirja Kartiota: hänen<br />

mukaansa valvonnan ja laboratoriotoimintojen<br />

erottaminen toisistaan<br />

oli näkyvissä pitkään. Mieluinen yllätys<br />

oli kuitenkin se, että kaikki kasvintuotannon<br />

analyysit koottiin tehtäviksi yhteen<br />

yksikköön.<br />

– Odotan yhteistyön lisääntymistä ja<br />

joustavampaa resurssien käyttöä. Töitä on<br />

jatkossa helpompi siirrellä laboratorioiden<br />

välillä esimerkiksi ruuhka-aikoina, ja<br />

Viikissä tarvittaessa myös ihmisiä, Kartio<br />

sanoo.<br />

<strong>Evira</strong>n uuden tutkimus- ja analytiikkaosaston<br />

kasvianalytiikan yksikkö toimii<br />

Helsingissä, Loimaalla ja Lappeenrannassa.<br />

Helsingissä analysoidaan viljan teknistä<br />

käyttölaatua ja leivontalaatua sekä<br />

määritetään erilaisia kasvintuhoojia. Lisäksi<br />

Helsingissä tutkitaan kompostien<br />

<strong>Evira</strong>n viljantarkastusyksikön johtaja Mirja<br />

Kartio saa vuodenvaihteessa tapahtuvan<br />

organisaatiouudistuksen myötä luotsattavakseen<br />

uuden laboratorion. – Se on hieno haaste<br />

ja mahdollisuus järjestellä asioita uusiksi.<br />

Olen aika innostunut, hän sanoo.

ja multien laatua ja ympäristövaikutuksia<br />

biotestien avulla. Loimaalla määritetään<br />

kylvösiementen ja siemenperunan laatua<br />

ja terveyttä, ja Lappeenrannassa analysoidaan<br />

puutavarasta ja puisista pakkausmateriaaleista<br />

otettuja tuholaisnäytteitä.<br />

Uudistus ei pelota<br />

Kartio pitää organisaatiouudistuksen<br />

myönteisenä seurauksena myös sitä, että<br />

sen myötä uuden kasvianalytiikan yksikön<br />

henkilöstöllä on mahdollisuus saada<br />

aiempaa laajempia toimenkuvia. Hän on<br />

havainnut, että ihmiset viihtyvät monipuolisten<br />

työtehtävien parissa.<br />

Eivätkä työtoverit ainakaan nykyisessä<br />

viljalaboratoriossa ole pahemmin urputtaneet<br />

uudistuksen takia.<br />

– Nämä ihmiset ovat olleet muutoksissa<br />

mukana niin monesti, että muutos sinällään<br />

ei pelota. Suurin huoli henkilöstöllä<br />

on ollut siitä, että saadaan syksyn työt<br />

tehtyä kunnialla, Kartio toteaa.<br />

Syksy on viljantarkastuksen parissa<br />

työskenteleville kiireistä aikaa viljasadon<br />

käyttölaadun seurannan takia. Näytteitä<br />

tulee syksyn kuluessa yhteensä noin<br />

2 000, ja erilaisia analyysejä tehdään noin<br />

14 000.<br />

<strong>Evira</strong>n alku oli helppo<br />

Kun <strong>Evira</strong> aloitti toimintansa keväällä<br />

2006, uuden viraston muodostaneet organisaatiot<br />

tuotiin yhteisen katon alle suurin<br />

piirtein sellaisinaan. Kartion mielestä<br />

ratkaisu oli tuolloin onnistunut, koska<br />

vain vähän muuttuneella organisaatiolla<br />

oli helppo tulla osaksi <strong>Evira</strong>a.<br />

– Kaikki muu oli kuitenkin uutta: varta<br />

vasten rakennetut upeat tilat, valtavasti<br />

asiantuntemusta ja uusia ihmisiä. Eksyilimme<br />

kaikki käytävillä samassa tilanteessa.<br />

Nyt on ollut paljon parempi asiantuntemus<br />

kokonaisuudesta ja viraston laajasta<br />

tehtäväkentästä uuden organisaation<br />

suunnittelun pohjaksi, hän perustelee.<br />

Vuodenvaihteen jälkeen toteutuva organisaatiouudistus<br />

mullistaa Kartion omaa<br />

arkea todennäköisesti enemmän kuin<br />

muun laboratoriohenkilökunnan. Yksikön<br />

toiminta kolmella paikkakunnalla merkitsee<br />

ainakin matkapäivien lisääntymistä.<br />

– Etäjohtaminen on iso haaste, mutta<br />

tuskin siitä mitään ongelmaa tulee. Kun<br />

laboratoriotoimintoja on johdettavana<br />

useampia, niin viljantarkastuksesta pitää<br />

irrottautua ja oltava tasapuolinen myös<br />

muita kohtaan, Kartio miettii.<br />

Hän muistuttaa, että<br />

viljapuolen viranomaisilla<br />

on erittäin hyvät<br />

sidosryhmäsuhteet<br />

tuotantoketjun muihin<br />

toimijoihin, mistä<br />

yksi osoitus on viljaalan<br />

yhteistyöryhmän<br />

olemassaolo. Kartio arvelee,<br />

että yhteistyöstä<br />

voisi ehkä tuoda mallia<br />

muillekin alueille.<br />

Hieman haikeana<br />

hän lisää, että substanssiasioissa<br />

ei voi<br />

olla kiinni yhtä paljon<br />

kuin aiemmin. Sitä<br />

Kartio ehkä jää vähän<br />

kaipaamaan.<br />

Ystävä johdatti<br />

oikealle alalle<br />

Mirja Kartio on työskennellytlaboratoriopäällikkönä<br />

1980- ja<br />

-90-lukujen vaihteesta lähtien: työnantajan<br />

nimi oli tuolloin vielä Valtion viljavarasto.<br />

Se lakkautettiin vuonna 1995, ja viljalaboratorion<br />

tehtävät annettiin Kasvintuotannon<br />

tarkastuskeskukselle.<br />

Kartio tuli aikoinaan opiskelemaan<br />

Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen<br />

tiedekuntaan ystävänsä<br />

innoittamana. Tämä oli aloittanut opinnot<br />

Viikissä aiemmin, ja koska opiskelu<br />

kuulosti kivalta, Kartio päätti hakeutua<br />

samaan paikkaan.<br />

– Pidin leivästä ja olen aina syönyt sitä<br />

paljon, ja niin kiinnostuin viljateknologiasta.<br />

Olen kotoisin Halikosta, mutta en<br />

kuitenkaan maatalosta, joten viljanviljelyn<br />

käytäntöjä on pitänyt opetella, hän<br />

tunnustaa.<br />

Kartion ystävä johdatti hänet oikealle<br />

alalle: työ on tuntunut aina omalta ja tehtävät<br />

mielenkiintoisilta.<br />

– Viljan puolesta on ollut kiva tehdä<br />

töitä. Suomessa on todella rikas leipäkulttuuri,<br />

harvassa maassa on yhtä monipuolista<br />

leipävalikoimaa kuin meillä.<br />

Ja sehän on myös tutkitusti terveellistä<br />

ruokaa! Myös maailmanlaajuisesti ajateltuna<br />

vilja on hyvä ruoan raaka-aine, Kartio<br />

suitsuttaa.<br />

Italiaa kaikilla aisteilla<br />

Työajan ulkopuolella Mirja Kartion saattaa<br />

bongata työväenopiston italiankurssilta.<br />

Hän on opiskellut kieltä jo useamman<br />

vuoden ajan.<br />

– Tuloksia ei vaan oikein näy, tässä<br />

taitaa liike olla tärkeämpi kuin päämäärä!<br />

Kielenopiskeluni lähti siitä, kun Italianmatkalla<br />

en kielitaidottomana saanut bussilippua<br />

ostettua. Nyt osaan jo tilata kahvia<br />

italiaksi, hän nauraa.<br />

Koko perhe miestä ja kahta tytärtä<br />

myöten ovat vannoutuneita Italian-ystäviä.<br />

Kiinnostus maahan ulottuu kielenopiskelua<br />

laajemmallekin: yhdessä miehensä<br />

kanssa Mirja Kartio käy italialaisen ruoan<br />

kokkauskurssilla ja he pyrkivät myös<br />

matkustamaan maahan joka vuosi. Mieluiten<br />

he suuntaavat Liguriaan, Italian<br />

Rivieralle.<br />

– Maisemat ovat siellä upeat. Eniten<br />

maassa kuitenkin viehättävät italialaiset<br />

ihmiset, se pulppuilevuus!<br />

Kotimaan kamaralla ollessaan Mirja<br />

Kartio käy paljon teatterissa. Kiinnostavinta<br />

katsottavaa ovat uusien kotimaisten<br />

käsikirjoittajien näytelmät. Helsingin<br />

teatteritarjontaa Kartio pitää varsin monipuolisena,<br />

valikoimaa riittää pienistä<br />

riippumattomista ryhmistä vakiintuneisiin<br />

laitosteattereihin.<br />

– Lisäksi harrastan sauvakävelyä ja<br />

usein käyn myös <strong>Evira</strong>ssa järjestettävissä<br />

jumpissa. Minulla on nyt kunnonkohotus<br />

meneillään, hän paljastaa.<br />

31

PÄIVI HAAVISTO | teksti<br />

MATTI KIVEKÄS | kuvat<br />

Nuori ottaa meistä mallia<br />

ruokatottumuksissa<br />

Vanhemmat ohjaavat nuorten<br />

ruoka- ja ravintotottumuksia,<br />

muistutti valtakunnallinen Ruokaa<br />

& Rakkautta -koulukampanja,<br />

joka tavoitti yleisötilaisuuksissaan<br />

myös yläasteikäisten isät ja äidit.<br />

32 <br />

Finfood Suomen ruokatieto ry:n<br />

käynnistämän kampanjan yleisötilaisuudet<br />

järjestettiin 10 koululla<br />

eri puolilla maata syksyn aikana.<br />

Niissä haluttiin herättää keskustelua ravinnon<br />

merkityksestä nuorten elämässä.<br />

– Viisaat valinnat ovat loppujen lopuksi<br />

yksinkertaisia, rohkaisi vanhempia valtion<br />

ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeri,<br />

ravitsemusterapeutti Raija Kara. Hän piti<br />

alustuksen seitsemäsluokkalaisten vanhempainillassa<br />

Paimion yläasteella lokakuun<br />

alussa.<br />

Ruokavalinnat ovat tärkeitä, sillä suomalaisten<br />

paino on noussut parinkymmenen<br />

vuoden aikana ja Karan mukaan<br />

nuorten lihavuus yleistyy jopa muita jyrkemmin.<br />

Ruokatottumukset ovat muuttu-

neet, vaikka määrällisesti ei ehkä syödäkään<br />

aiempaa enempää. Samalla liikunta<br />

on vähentynyt.<br />

Lihavuus tuo myös monia sairauksia.<br />

– Aikuistyypin diabetesta on jo puolella<br />

miljoonalla suomalaisella, ja joukossa on<br />

nuoriakin, Kara muistuttaa.<br />

Limsa kuluttaa hampaita<br />

Napostelu ja makeiden välipalojen runsas<br />

tarjonta ovat alkaneet näkyä viime vuosina<br />

myös hammasterveydessä.<br />

– Reiät pystyy korjaamaan, mutta toista<br />

ongelmaa, hammaseroosiota eli kulumista,<br />

ei voi korjata. Kuluminen johtuu tiheään<br />

toistuvasta limsojen ja muiden happamien<br />

juomien käytöstä. Sokeri ja happo ovat<br />

pahin yhdistelmä, Kara selvittää.<br />

Hän poistaisi heti karkki- ja virvoitusjuoma-automaatit<br />

kouluista, sillä ne<br />

lisäävät hammasvaurioita ja vääristävät<br />

ruokatottumuksia.<br />

– Karkki- ja limsapäivät olisivat edelleen<br />

hyvä vaihtoehto. Makeisia ei pitäisi<br />

syödä koulupäivän aikana lainkaan, ne<br />

ovat juhlaruokaa.<br />

Tutkimusten mukaan suurin osa oppilaista<br />

syö kouluruokaa, mutta ateriat<br />

eivät välttämättä ole niin täysipainoisia<br />

kuin olisi tarkoitus. Esimerkiksi salaatin<br />

syö vain puolet tytöistä ja 40 prosenttia<br />

pojista. Vihannekset, hedelmät ja marjat<br />

eivät kuulu nuorten päivittäiseen ruokavalioon<br />

kotonakaan.<br />

Lautasmalli pätee hyvin<br />

– Väärät valinnat eivät ole lasten ja nuorten<br />

vika. Totuus on, että vanhemmat ohjaavat<br />

nuorten ravitsemus- ja ruokailutottumuksia.<br />

En halua syyllistää, mutta toivon, että<br />

jokainen perhe miettii, miten nämä asiat<br />

meillä hoidetaan, Raija Kara sanoo.<br />

Hänen mukaansa hyvät valinnat ovat<br />

onneksi yksinkertaisia. Vanhat ohjeet pätevät:<br />

syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja<br />

päivittäin 400 grammaa, suosi täysjyväleipää<br />

ja -puuroa, ja leivän päälle kasvisrasvalevitettä.<br />

Käytä kasvisöljyä ja syö kalaa<br />

kahdesti viikossa, nauti rasvatonta maitoa<br />

Listalla lihapyöryköitä. Paimion yläasteen<br />

seitsemäsluokkalaiset Susanna Rantanen,<br />

Teemu Tulonen, Juuso Taipaleenmäki, Juho<br />

Suomi ja Petteri Peltokangas aloittavat työt<br />

kotitaloustunnilla. Päivän menuun sisältyvät<br />

myös lohkoperunat ja vihersalaatti sekä jälkiruokana<br />

puolukkakiisseli ja<br />

kauralastut.<br />

Nina Junnila osallistui poikansa vanhempainiltaan<br />

Paimion yläasteella. Ravintoasiaa<br />

mielellään kuunnellut Junnila on itsekin koululaisena<br />

kokannut samaisessa luokassa.<br />

ja piimää ruokajuomana ja vettä janoon.<br />

Valitse vähäsuolaista ja -sokerista.<br />

Lisäksi aikuisen pitäisi liikkua ainakin<br />

puoli tuntia ja lapsen vähintään tunti<br />

päivässä.<br />

– Lautaselle pannaan puolet kasviksia,<br />

neljännes perunaa, riisiä tai pastaa ja<br />

neljännes pääruokaa. Tämä lautasmalli<br />

on helppo tapa saada monipuolinen ja<br />

ravitsemuksellisesti täydellinen ateria.<br />

Lapsi syö pienen lautasellisen, aikuinen<br />

isomman. Ateriaan kuuluu lisäksi maito<br />

tai piimä sekä leipää ja levitettä ja ehkä<br />

marjajälkiruoka.<br />

Säännöllinen ateriarytmi on Karan<br />

mukaan tärkeä, sillä se ehkäisee jatkuvaa<br />

napostelua ja vaikuttaa suotuisasti<br />

hammasterveyteen, painonhallintaan sekä<br />

veren rasva-arvoihin. Syödä pitäisi 4–6<br />

kertaa päivässä.<br />

Energiajuomista luovuttiin<br />

Nina Junnila sekä Jari ja Satu Myllyperkiö<br />

olivat mukana lastensa vanhempainillas-<br />

Hygienia muistettava myös kotikeittiössä<br />

Ruokaa & Rakkautta -koulukampanjassa<br />

oli Finfoodin lisäksi mukana useita<br />

elintarvikealan yhteistyötahoja, kuten<br />

<strong>Evira</strong>, Valio ja Kotitalousopettajien liitto.<br />

Erityisesti 8.–9.-luokkalaisille suunnattuun<br />

kampanjaan kuului yhtenä proje<strong>kt</strong>ina<br />

hygieniaosaaminen. Oppilaat<br />

saattoivat suorittaa myös koululaisten<br />

oman hygieniaosaamistestin, josta tuli<br />

kampanjaan osallistuneissa 14 koulussa<br />

hyvin suosittu.<br />

<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio<br />

muistuttaa, että kuluttajilla on keskeinen<br />

rooli ruokaketjussa.<br />

– On tärkeää, että kotikeittiössä ei<br />

pilata sitä, minkä ammattilaiset ovat<br />

hoitaneet kuntoon.<br />

Hän toteaa, että suomalainen elintarvikeketju<br />

osaa asiansa pelloilta asti.<br />

Määräykset ovat tarkat ja toimijoilta<br />

vaaditaan omavalvontasuunnitelma.<br />

Puoli miljoonaa elintarvikkeiden kanssa<br />

työskentelevää suomalaista on suorittanut<br />

hygieniaosaamistestin.<br />

– Kotonakin ruuanlaitto aloitetaan<br />

aina käsien pesusta. <strong>Evira</strong> antaa lisää<br />

niksejä ja neuvoja turvalliseen ruuanlaittoon<br />

esimerkiksi nettisivuillaan. Perusasioihin<br />

kuuluu esimerkiksi se, että<br />

kylmät ruuat tarjotaan kylminä ja kuumat<br />

kuumina. Jäähdytys ja kuumennus tehdään<br />

tehokkaasti ja pilaantuvat ainekset<br />

säilytetään kylmässä.<br />

Kampanjalla lisättiin koululaisten<br />

tietoa suomalaisesta ruokakulttuurista,<br />

elintarvikealasta ja alalla tehtävästä<br />

laatutyöstä. Samalla haluttiin kasvattaa<br />

oppilaiden kiinnostusta elintarvike-, ravitsemus-<br />

ja maatalousalan ammatteihin.<br />

Syksyn aikana oppilaat toteuttivat<br />

erilaisia proje<strong>kt</strong>eja. Hygieniaosaamisen<br />

lisäksi teemoina olivat päivä ruokatoimittajana,<br />

Ruokaa & Rakkautta -valokuvakilpailu,<br />

ruoan juurilla -yhteistyöproje<strong>kt</strong>i<br />

maatilayrityksen kanssa, elintarvikealan<br />

laatuvisa, ruokakasvatus osana kouluruokailua<br />

ja elintarvikeketjun yhteiskunnallinen<br />

vaikutus.<br />

33

sa Paimion yläkoulussa. Illan puheenaiheisiin<br />

kuulunut nuorten ravitsemus<br />

kiinnosti vanhempia.<br />

– Ihan hyvä, että näitä asioita kerrataan.<br />

Kiireessä on helppo mennä valmisruokien<br />

maailmaan, kun tarjolla on<br />

nopeita eineksiä ja kaikkialla pikaruokapaikkoja,<br />

toteaa Junnila.<br />

Hän kertoo kokanneensa ahkerasti<br />

kotiruokaa pojan ollessa pieni.<br />

– Siitä varmaan johtuu, että ihan tavalliset<br />

ruuat – perunat, kastike ja kasvikset<br />

– ovat edelleen kotona mieliruokaa.<br />

Uskon, että hän syö hyvin myös<br />

kouluruokaa.<br />

Koulun limsa-automaattia Junnila ei<br />

katso hyvällä, ja uusin villitys koulussa<br />

ovat energiajuomat, joita oppilaat hankkivat<br />

läheisistä kaupoista.<br />

– Meillä poika harrastaa paljon urheilua,<br />

ja hänkin käytti yhteen aikaan energiajuomia.<br />

Niistä päätimme kuitenkin<br />

luopua; otetaan se energia mieluummin<br />

kunnon ruuasta. Poika itsekin kuvaili,<br />

että juomista tulee ylivireä olo.<br />

Yhteiset ateriat keino vaikuttaa<br />

Satu ja Jari Myllyperkiöllä on kaksi tytärtä,<br />

ja isän mukaan tavoitteena on syödä<br />

yhdessä ainakin yksi ateria päivässä. Viikonloppuna<br />

se on selviö.<br />

– Kun pitää nuoren kasvaessakin yhteisistä<br />

aterioista kiinni, pysyy paremmin<br />

selvillä siitä, mitä hän syö, Jari Myllyperkiö<br />

sanoo.<br />

– Olemme yrittäneet opettaa, että salaattia<br />

ja viljatuotteita otetaan aina, tosin<br />

välillä se lipsuu. Karkkipäivistä pidettiin<br />

aiemmin tiukasti kiinni. En usko, että<br />

lapset vieläkään syövät kouluaikana makeita<br />

välipaloja. Kouluruuasta on tullut<br />

usein myönteisiä kommentteja.<br />

Seiskaluokkalainen on alkanut kotitaloustuntien<br />

vaikutuksesta kiinnostua<br />

myös muusta ruuanlaitosta kuin leipomisesta.<br />

Hän on jo tehnyt esimerkiksi<br />

jauhelihakastiketta.<br />

– Siitä vaan, isä kannustaa.<br />

Muuten perheen äiti Satu Myllyperkiö<br />

huolehtii arkiruuista ja isä kokkaa<br />

viikonloppuisin.<br />

– Silloin tulee laitettua värikkäitä ja<br />

eksoottisiakin juttuja. Olen kasvattanut<br />

ruokarepertuaaria vähitellen. Tytär tosin<br />

jo totesi, että ”eikö me voida koskaan<br />

syödä normaalia ruokaa”, Jari Myllyperkiö<br />

kertoo.<br />

34 <br />

Paimiolaiset Satu ja Jari<br />

Myllyperkiö sanovat, että<br />

perheen yläasteikäiset tyttäret<br />

ovat kiinnostuneet ruuanlaitosta<br />

kotitaloustuntien<br />

myötä.<br />

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan<br />

pääsihteeri<br />

Raija Kara puhui hyvästä<br />

ravinnosta Paimion yläasteen<br />

seiskaluokkalaisten<br />

vanhemmille lokakuun<br />

alussa.<br />

Kolmosen välipala syntyy täysjyvästä<br />

Ruoka-ainesten kotimaisuus, puhtaus ja<br />

terveellisyys on punaisena lankana opetusneuvos,<br />

keittiömestari Jaakko<br />

Kolmosen uudessa<br />

nuorten keittokirjassa.<br />

Tartu pannuun<br />

-keittokirjan syntyidea<br />

tuli nuorille suunnatun<br />

Suolaa ja Pippuria -nimisen<br />

televisio-ohjelman tekemisen<br />

yhteydessä.<br />

– Halusin tehdä kirjan myös<br />

siksi, että viimeaikaisten tietojen<br />

mukaan nuoremme ovat lihavimpia, allergisimpia<br />

ja sairaimpia nuoria Suomen historiassa,<br />

Jaakko Kolmonen kertoo.<br />

Kirjaan on otettu nuorten lempiruokia<br />

siltä pohjalta, että niissä ei olisi turhia kaloreita<br />

ja että ne sisältäisivät tarvittavat ravintoaineet<br />

ja olisivat monipuolisia. Kirjassa<br />

on selkeitä perusruokia sekä vinkkejä aina<br />

kalan ruotimisesta lihan leikkaamiseen.<br />

Esitellyt välipalat ovat vaivattomia<br />

tehdä: puuropirtelö kylmästä puurosta,<br />

maustamattomasta jogurtista, marjoista ja<br />

hunajasta tai napostelulautanen pienistä<br />

jälkiuunileipä-, porkkana-, omena- ja juustopaloista.<br />

Kolmosen välipalaleivät syntyvät kokojyväleivästä,<br />

joka saa peitokseen liha-,<br />

kala- tai kasvisruokaa edelliseltä aterialta ja<br />

esimerkiksi porkkanaraastetta. Levitettä ei<br />

tarvita. Nuorten voileipämaistiaisissa voiton<br />

vei jälkiuunileivän siivu, joka oli päällystetty<br />

perunamuusilla muu ja vähän sokeroiduilla<br />

la puolukoilla. p Munalettu<br />

ruisleivän isle päällä on myös<br />

helposti lpo syntyvä välipala.<br />

Aivan Aiv kirjan alussa puututaan<br />

an vääriin tottumuksiin.<br />

Kirjan kuvat kuv paljastavat, mitkä<br />

tuotteet sisältävät si paljon piilorasvaa,<br />

-sokeria sok ja -suolaa. Esimerkiksi<br />

200 00 gramman g maustetun<br />

jogurttitölkin sis sisältämä sokerimäärä<br />

vastaa 14 sokeripalaa. rip<br />

Jaakko Kolmonen en kkorostaa,<br />

että suomalainen<br />

ruoka on vielä puhdasta.<br />

– Myös hyvälaatuinen vesi vaikuttaa<br />

meillä ruuan laatuun. Siksi raaka-aineet<br />

kannattaa hankkia kotimaasta, lähipelloilta<br />

ja metsistä.<br />

Kolmonen toteaa, että nuoret tykkäävät<br />

esimerkiksi pastasta. Hän muistuttaa, että<br />

kotimaisesta täysjyvävehnäjauhosta tehty<br />

pasta on laadukas vaihtoehto.<br />

– Ruuassa on silloin mukana myös jyvän<br />

kuitupitoinen kuorikerros vitamiineineen ja<br />

hivenaineineen. Pastan terveellisyyttä lisää<br />

vielä ruisjauhon käyttö.<br />

Jaakko Kolmonen: Tartu pannuun – Nuorten<br />

keittokirja, Patakolmonen Ky, Vaasa 2007.

Elintarviketurvallisuusvirasto<br />

<strong>Evira</strong> pitää yllä rekisteriä elintarvikelain,<br />

terveydensuojelulain<br />

sekä lannoitevalmistelain nojalla<br />

hyväksytyistä laboratorioista. Rekisterin<br />

piiriin kuuluvat myös laboratoriot, jotka<br />

on hyväksytty tutkimaan salmonellavalvontaohjelman<br />

mukaisia näytteitä. Lisäksi<br />

muutamalla laboratoriolla on määräaikainen<br />

<strong>Evira</strong>n hyväksyntä suorittaa salmonellatutkimuksia<br />

EU-jäsenvaltioista ja kolmansista<br />

maista tuoduista kasviperäisistä<br />

rehuista.<br />

Hyväksyntää hakevalla laboratoriolla<br />

on oltava kirjallinen laatujärjestelmä ja<br />

sen on osoitettava pätevyytensä tuottaa<br />

luotettavia tuloksia. Kaikki em. lakeihin<br />

perustuvat hakemukset osoitetaan <strong>Evira</strong>lle.<br />

Täten useimpia ympäristöterveydenhuoltoon<br />

liittyviä tutkimusoikeuksia<br />

voidaan hakea yhdestä paikasta, mikä<br />

helpottaa laboratorioiden työtä.<br />

Monilla ympäristöterveydenhuollon<br />

MAIJA HATAKKA elintarvikeylitarkastaja, elintarvikkeiden ja eläinlääkinnän valvontaosasto, <strong>Evira</strong><br />

Ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratoriot muutospaineissa<br />

Ympäristöterveydenhuollon analyysejä<br />

tekevien kuntalaboratorioiden<br />

määrä on viime vuosina vähentynyt<br />

kiristyneiden kustannustehokkuuden<br />

vaatimusten myötä.<br />

Markkinoille on tullut runsaasti<br />

yksityisiä laboratorioita. Monessa<br />

laboratoriossa on luovuttu harvoin<br />

kysytyistä analyyseistä.<br />

Laboratoriokentän nopeat muutokset<br />

ja huoli analyysipalvelujen<br />

turvaamisesta valtakunnallisesti<br />

sai <strong>Evira</strong>n aloittamaan uuden<br />

selvityksen tilanteesta viime<br />

keväänä.<br />

alalla toimivilla laboratorioilla on useita,<br />

eri lakien perusteella myönnettyjä hyväksyntöjä.<br />

Laboratorion omistuspohjalla ei<br />

ole merkitystä hyväksynnälle.<br />

Laboratorioiden haasteet<br />

EU-lainsäädännössä (Euroopan parlamentin<br />

ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004)<br />

asetettiin akkreditointivaatimus virallisia,<br />

elintarvikkeiden ja rehujen valvontaan<br />

liittyviä tutkimuksia tekeville laboratorioille.<br />

Komission myöntämän poikkeuksen<br />

vuoksi (Komission asetus (EY) N:o<br />

2076/2005) virallisen valvonnan tutkimuksia<br />

saa kuitenkin tehdä 31.12.2009 saakka<br />

laboratoriossa, joka on käynnistänyt akkreditointiin<br />

tähtäävän prosessin.<br />

Yhteisön lainsäädäntö ei edellytä laboratorioiden<br />

hyväksymismenettelyä eikä<br />

rekisterin ylläpitoa, vaan ne perustuvat<br />

kansalliseen lainsäädäntöömme. Suomessa<br />

on asetettu EU-säädöksistä poiketen myös<br />

vaatimuksia elintarvikkeiden omavalvontatutkimuksia<br />

suorittaville laboratorioille.<br />

Niiden hyväksyntä perustuu laboratorion<br />

arviointiin kolmen vuoden välein, joka on<br />

kevyempi menettely kuin akkreditoiduilla<br />

laboratorioilla.<br />

Uudet kansainväliset vaatimukset<br />

1990-luvun puolivälissä kohdistuivat<br />

ensimmäisinä elintarvikelaboratorioihin.<br />

Kuntien omistamat laboratoriot, joita silloin<br />

oli vielä yli 40, joutuivat lähes ensimmäisinä<br />

pystyttämään kansainväliset<br />

vaatimukset täyttävän laatujärjestelmän<br />

ja akkreditoimaan keskeiset menetelmänsä.<br />

Tämä tarkoitti valtavasti työtä, uutta<br />

ideointia, mutta myös runsaasti kustannuksia.<br />

Tänä päivänä tunnustetaan kuntalaboratorioiden<br />

korkea laatutaso sekä hyvä<br />

asiantuntemus valvonnan tukena. Yleen-<br />

sä kuntalaboratoriot pyrkivät akkreditoimaan<br />

laajan ympäristöterveydenhuoltoa<br />

palvelevan tutkimuspaketin, jonka ylläpito<br />

muodostui kalliiksi erityisesti pienissä<br />

yksiköissä. Samaan aikaan alkoi kuntien<br />

tutkimusmäärärahojen supistaminen,<br />

mikä johti näytevirtojen pienenemiseen<br />

viranomaisvalvonnan osalta. Myös kuntien<br />

omistamien laboratorioiden tappiolliseen<br />

toimintaan alettiin kiinnittää huomiota.<br />

Toiminnan tehostaminen ja kustannusvastaavuuteen<br />

pyrkiminen asetettiin<br />

jo 90-luvun lopussa tavoitteeksi useille<br />

laboratorioille. Tilanne on viime vuosina<br />

ajautunut siihen, että monia kuntien<br />

omistamia laboratorioita on lopetettu tai<br />

myyty.<br />

Tuomisen ja Karjalaisen<br />

laboratorioselvitys 2006<br />

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä elintarvikevalvonnan<br />

kehittämisestä (2003)<br />

todettiin, että ”Paikallisella ja alueellisella<br />

tasolla toimivien elintarvike- ja ympäristölaboratorioiden<br />

yhteistoiminnan tehostamisesta<br />

laaditaan erillinen selvitys Suomen<br />

Kuntaliiton kanssa.” Hankkeen toteutuksesta<br />

vastasi Elintarviketeollisuusliiton ja<br />

ministeriöiden (STM, KTM, MMM, YM,<br />

VM) sekä Suomen Kuntaliiton edustajista<br />

koottu ryhmä.<br />

Laboratoriohankkeen asiantuntijoiksi<br />

valittiin FT Jari Tuominen ja FK Lasse<br />

Karjalainen. Hankkeen päätavoitteena<br />

oli löytää keinoja, jotka turvaisivat asiakkaiden<br />

tarpeita vastaavien laadukkaiden<br />

laboratoriopalvelujen saatavuuden<br />

maassamme.<br />

Maaliskuussa 2006 julkaistu selvitys<br />

keskittyi kuntien omistamiin 38 laboratorioon.<br />

Kuntalaboratorioiden ongelmina<br />

nähtiin liian pienet yksikkökoot, markki-<br />

35

naehtoisten palvelujen tarjoaminen verovaroin<br />

tuetuin hinnoin sekä hallinnon näkökulmasta<br />

tehoton toiminta. Perinteisen<br />

kuntalaboratorion toimintatavan nähtiin<br />

kiristyvässä markkinatilanteessa tulleen<br />

tiensä päähän.<br />

Selvitysmiehet esittivät kunnan päättäjille<br />

tilanteen selkeyttämiseksi kolmea<br />

36 <br />

vaihtoehtoa, jotka olivat seuraavat:<br />

1. Laboratorio jää palvelemaan oman kunnan<br />

tarpeita ns. in-house laboratoriona,<br />

jolloin laboratorio ei voi osallistua tarjouskilpailuihin.<br />

2. Laboratorio muutetaan osakeyhtiöksi tai<br />

liitetään jo toimivaan osakeyhtiöön.<br />

3. Laboratorio myydään tai lopetetaan.<br />

Hiski Aro<br />

Mitä on tapahtunut selvityksen<br />

julkaisemisen jälkeen?<br />

Laboratorioiden tappiollinen toiminta on<br />

saanut kuntapäättäjät miettimään vakavasti<br />

oman laboratorion kohtaloa. Kuntalaboratorioiden<br />

määrä on vähentynyt<br />

selvityksen jälkeen siten, että syyskuun<br />

2007 tilanteen mukaan jäljellä oli 26 kun-

talaboratoriota.<br />

Osa laboratorioista on jo yhdistynyt<br />

suuremmiksi yksiköiksi, osa on myyty yksityisille<br />

laboratorioille ja osa on lopetettu.<br />

On myös kuntia, joissa laboratorio halutaan<br />

edelleen ylläpitää kunnan tuella.<br />

<strong>Evira</strong>n käynnistämä selvitys<br />

<strong>Evira</strong>n valvontastrategian 2007–2013<br />

mukaisesti laboratoriotoiminnan tulee<br />

palvella tehokkaasti valvontaa. Nopeat<br />

muutokset laboratoriokentässä ja huoli<br />

analyysipalvelujen turvaamisesta valtakunnallisesti<br />

johti uuteen laboratorioselvitykseen<br />

toukokuussa 2007.<br />

Selvitystä tehdään <strong>Evira</strong>n, Sosiaali- ja<br />

terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen<br />

(STTV) ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä,<br />

jotta ympäristöterveydenhuollon<br />

tutkimuksia voitaisiin tarkastella kokonaisuutena.<br />

Selvitys on jatkoa Tuomisen<br />

ja Karjalaisen työlle.<br />

Selvityksen tueksi tietoa kerätään toisaalta<br />

paikallisista tutkimustarpeista ja<br />

toisaalta laboratorioiden tulevaisuudensuunnitelmista<br />

analyysivalikoimien suhteen.<br />

Selvityksen aikana on tehty kolme<br />

kyselyä sekä käyntejä useissa <strong>Evira</strong>n rekisteriin<br />

kuuluvissa hyväksytyissä laboratorioissa.<br />

Seuraavat kyselyt on lähetetty<br />

kesällä 2007:<br />

1. Paikallisille ympäristöterveydenhuollon<br />

yksiköille alueen toimijoiden ja<br />

viranomaisten tarvitsemista elintarvikevalvontaan<br />

ja terveydensuojelulain<br />

valvontaan liittyvistä analyysikohtaisista<br />

tutkimustarpeista.<br />

2. Suurille elintarvikealan yrityksille omavalvontaan<br />

liittyvistä analyysikohtaisista<br />

tutkimustarpeista.<br />

3. <strong>Evira</strong>n rekisterissä oleville laboratorioille<br />

niiden analyysivalmiuksista vuonna<br />

2007 sekä viiden ja kymmenen vuoden<br />

kuluttua.<br />

Laboratorioverkon<br />

nykytilan kartoitus<br />

<strong>Evira</strong>n rekisterissä on 85 hyväksyttyä<br />

laboratoriota (karttakuva). Luku kuvaa<br />

syyskuun 2007 tilannetta. Kuitenkin ne<br />

laboratoriot, joiden tiedetään lopettavan<br />

toimintansa vuoden 2008 alussa tai jotka<br />

eivät muusta syystä enää tarvitse hyväksyntää,<br />

on poistettu.<br />

Kuvaan on merkitty kaikki laboratoriot,<br />

joilla on elintarvikelain mukainen<br />

hyväksyntä (n=71). Lisäksi on huomattava,<br />

että useilla tähän ryhmään kuuluvilla<br />

laboratorioilla on muitakin hyväksyntöjä<br />

liittyen talous- ja uimaveden, asumisterveyden<br />

sekä salmonellavalvontaohjelman<br />

näytteiden tutkimiseen. Lisäksi muutamalla<br />

laboratoriolla on oikeus tutkia lannoitevalmisteita<br />

ja salmonellaa rehuista.<br />

Laboratoriot, joilla on ainoastaan<br />

terveydensuojelulain mukainen hyväksyntä<br />

(n=13), on merkitty erikseen<br />

kuvaan. Samoin on merkitty laboratorio<br />

(n=1), jolla on hyväksyntä vain salmonellavalvontaohjelman<br />

näytteiden<br />

tutkimiseen.<br />

Elintarvikelain nojalla tapahtuvan hyväksynnän<br />

perusteella laboratoriot (n=71)<br />

voidaan jakaa kolmeen ryhmään, jotka<br />

ovat viranomaisnäytteitä, omavalvontanäytteitä<br />

ja lihantarkastukseen liittyviä<br />

näytteitä tutkimaan hyväksytyt laboratoriot<br />

(karttakuva). Suurin ryhmä on viranomaisnäytteitä<br />

tutkimaan hyväksytyt<br />

laboratoriot (n=52).<br />

Elintarvikelaki edellyttää, että kunnan<br />

elintarvikevalvontasuunnitelmassa tulee<br />

esittää, mihin hyväksyttyihin laboratorioihin<br />

valvonta tukeutuu. Näiden laboratorioiden<br />

hyväksyntä edellyttää akkreditointia.<br />

Osa akkreditoiduista laboratorioista<br />

on elintarviketeollisuuden omavalvontalaboratorioita,<br />

jotka haluavat osoittaa<br />

akkreditointitasoisen pätevyyden. Yleensä<br />

ne eivät tutki viranomaisnäytteitä.<br />

Omavalvontanäytteitä tutkimaan hyväksyttyjä<br />

laboratorioita on 16 kpl. Niillä<br />

on akkreditointivaatimusta ”kevyempi”<br />

kolmen vuoden välein tapahtuva pätevyyden<br />

arviointi, mutta se tehdään samaa<br />

standardia (SFS-EN ISO/IEC 17025)<br />

vastaan kuin akkreditoidun laboratorion<br />

arviointi.<br />

Lisäksi pelkästään lihantarkastukseen<br />

liittyviä tutkimuksia suorittamaan voidaan<br />

hyväksyä laboratorio, jonka pätevyyden<br />

on arvioinut <strong>Evira</strong>n nimeämä toimielin.<br />

Näitä laboratorioita on <strong>Evira</strong>n rekisterissä<br />

vasta 3 kpl, sillä kaikkia hakemuksia ei<br />

ole vielä käsitelty.<br />

Akkreditoituja kuntien ja yksityisten<br />

Tomi Leporinne<br />

omistamia laboratorioita, jotka tarjoavat<br />

sekä elintarvikevalvonnan että terveydensuojelulain<br />

valvonnan tarvitsemia<br />

analyysipalveluja, on Suomessa tällä hetkellä<br />

35 kpl. Nämä laboratoriot myyvät<br />

yleensä analyysipalveluja sekä ympäristöterveydenhuollon<br />

viranomaisille että<br />

alan toimijoille ja niitä voidaan kutsua<br />

ympäristöterveydenhuollon laboratorioiksi.<br />

Niistä valtaosa on edelleen kuntien tai<br />

kuntayhtymien omistamia laboratorioita<br />

(26). Yksityisten omistamia laboratorioita<br />

on 9.<br />

Harvoin kysyttyjä<br />

analyysejä karsittu<br />

Ympäristöterveydenhuollon paikallislaboratorioita<br />

on edelleen väkilukuumme<br />

nähden paljon. Laboratoriot ovat keskittyneet<br />

Etelä-Suomeen ja Pohjanmaalle<br />

suurten elintarviketuotantolaitosten ympäristöön.<br />

Tehokkuuden ja kannattavuuden vaatimukset<br />

ovat luoneet paineita tarkastella<br />

kriittisesti analyysivalikoimia kaikissa laboratorioissa.<br />

Harvoin kysytyistä ja sen<br />

vuoksi ”kannattamattomiksi” muodostuneista<br />

analyyseistä on jo luovuttu monessa<br />

laboratoriossa. Karsintaa on tehty<br />

erityisesti sellaisten analyysien osalta,<br />

joiden tutkimiseen lainsäädäntö ei aseta<br />

suoranaisesti velvoitteita.<br />

Talous- ja uimaveteen liittyvät analyysit<br />

samoin kuin tutkimustiheydet on<br />

lainsäädännössä tarkoin määritelty, minkä<br />

vuoksi niiden tutkimiseen tarvittavia<br />

peruspaketteja on laajasti saatavilla. Sen<br />

sijaan karsinta on kohdistunut elintarvikkeiden<br />

kemialliseen ja mikrobiologiseen<br />

analytiikkaan. Vain harvojen paikallislaboratorioiden<br />

analyysivalikoimaan kuuluu<br />

enää tavanomaiseen ruokamyrkytyspakettiin<br />

sisältyvät patogeenit.<br />

Selvityksen pohjalta tehtävässä ehdotuksessa<br />

on pohdittava, kuinka laboratoriopalvelujen<br />

saanti turvataan paitsi<br />

normaalioloissa myös erityistilanteissa.<br />

Trikiinitutkimusten osalta voidaan todeta,<br />

että akkreditointivaatimus saattaa tulla voimaan<br />

2010. Pienteurastamoilla tulisi tällöin<br />

olla käytössään laboratorioita, joissa nämä<br />

tutkimukset voidaan tehdä akkreditoidulla<br />

menetelmällä.<br />

<strong>Evira</strong>n, STTV:n ja Suomen Kuntaliiton<br />

kyselyihin saatujen vastausten yhteenveto<br />

ja analysointi on meneillään. Ehdotus ympäristöterveydenhuollonlaboratoriopalvelujen<br />

järjestämisestä Suomessa pyritään<br />

tekemään vuoden 2008 aikana.<br />

37

Presidentti Tarja Halonen<br />

tutustui <strong>Evira</strong>an<br />

Tasavallan presidentti Tarja<br />

Halonen vieraili <strong>Evira</strong>n Viikin<br />

päätoimipaikassa 14. syyskuuta.<br />

Vierailuun osallistui myös maa- ja<br />

metsätalousministeri Sirkka-Liisa<br />

Anttila sekä presidentin seurue.<br />

38 <br />

Tasavallan presidentille <strong>Evira</strong>a<br />

esitellyt pääjohtaja Jaana Husu-<br />

Kallio korosti, että <strong>Evira</strong> on osa<br />

jokaisen suomalaisen kuluttajan<br />

arkipäivää. <strong>Evira</strong>ssa koko kansallinen<br />

osaaminen – laboratorioista valvontaan<br />

– on koottu saman katon alle. Elintarvikeketju<br />

maassamme on tarkasti tutkittua<br />

MARJA LAESLEHTO | teksti<br />

JARI HÄRKÖNEN | kuvat<br />

pellolta pöytään.<br />

– Vaikka olemme asiantuntijaorganisaatio,<br />

emme ole unohtaneet ihmistä,<br />

olipa hän kissan tai hevosen omistaja tai<br />

sikafarmari, pääjohtaja korosti.<br />

Henkilöstön tervehdyksen presidentille<br />

välitti pääluottamusmies Tuija Vehmas,<br />

joka toi esiin, että eviralaiset, joista

Tasavallan presidentin kanslia<br />

<br />

Professori Liisa Sihvonen kertoi presidentti<br />

Tarja Haloselle ja maa- ja metsätalousministeri<br />

Sirkka-Liisa Anttilalle<br />

<strong>Evira</strong>n Turvalaboratorion työstä.<br />

80 prosenttia on naisia, ovat korkeasti<br />

koulutettuja; korkeakoulututkinto on 40<br />

prosentilla.<br />

– Asiantuntijuutemme on hyvin laajaalaista<br />

ja sitoutunutta. Jokainen eviralainen<br />

on asiantuntija omassa työssään. Haluamme<br />

tehdä parhaamme, jotta pystymme<br />

vastaamaan meille asetettuihin tavoitteisiin<br />

ja ennakoimaan tulevaisuutta, Tuija<br />

Vehmas totesi.<br />

Hän kertoi, että henkilöstö on ollut<br />

kovilla pari vuotta kestäneen muutoksen<br />

aikana, mutta samalla ollaan ylpeitä<br />

uudesta kansallisesta Elintarviketurvallisuusvirastosta.<br />

– Olemme ylpeitä myös tästä uudesta<br />

Viikin toimipisteestämme, jossa on hienot<br />

puitteet ja korkealaatuiset erikoislaboratoriot.<br />

Muutoksia ei tapahdu pelkästään<br />

oman organisaatiomme sisällä vaan joudumme<br />

vastaamaan myös muihin haasteisiin<br />

kuten valtionhallinnon tuottavuushanke<br />

ja palvelukeskukset.<br />

GMO kiinnostaa kuluttajia<br />

Muuntogeenisista elintarvikkeista puhunut<br />

ylitarkastaja Sari Sippola totesi, että viran-<br />

Vierailun päätteeksi Matti Puolimatka<br />

lahjoitti presidentti Haloselle tämän<br />

muotokuvan, jonka on tehnyt <strong>Evira</strong>n<br />

Loimaan alueyksikössä työskennellyt<br />

Anna Halkilahti. Kuvaan on käytetty<br />

21 eri siemenlajia.<br />

Presidentti Halonen, pääjohtaja<br />

Husu-Kallio ja ministeri Anttila keskustelivat<br />

elintarviketurvallisuudesta.<br />

omaiset varmistavat, että lainsäädännön<br />

vaatimuksia noudatetaan. Muuten muuntogeenisten<br />

elintarvikkeiden valvonta ei<br />

eroa tavanomaisten elintarvikkeiden valvonnasta.<br />

GMO-rehukohun aikaan tehtyjen mielipidetutkimusten<br />

perusteella suurin osa<br />

kuluttajista haluaa elintarvikkeen pakkaukseen<br />

merkinnän, jos tuote on valmistettu<br />

eläimestä, jota on ruokittu muuntogeenisellä<br />

rehulla.<br />

– Kuluttajan oikeutta tietoon ei voida<br />

kiistää, hän mainitsi.<br />

Kauppa- ja teollisuusministeriön asettama<br />

työryhmä pohtiikin sekä positiivisten<br />

(on ruokittu GMO-rehulla) että negatiivisten<br />

(ei ole ruokittu GMO-rehulla)<br />

merkintöjen käytön mahdollisuuksia ja<br />

esteitä. <strong>Evira</strong>n edustajana työryhmässä on<br />

pääjohtaja Jaana Husu-Kallio.<br />

Haasteena pienet pitoisuudet<br />

Kemiallisen elintarviketurvallisuuden uusia<br />

haasteita valotti laajasti kemian ja toksikologian<br />

tutkimusyksikön johtaja Kimmo<br />

Peltonen. Hän kertoi ilmastonmuutoksen<br />

vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen,<br />

<br />

havainnollisti suomalaisia askarruttavaa<br />

dioksiiniongelmaa ja toi esiin tulevia haasteita<br />

kuten nanoteknologiaa ja kansanterveyden<br />

kannalta tärkeää tutkimuskohdetta,<br />

nuoruusiän diabeteksen aiheuttajaa.<br />

Peltonen huomautti, että toksikologisten<br />

arviointien tavoitteet ovat vaihtuneet<br />

akuuteista myrkytyksistä haasteellisiin pitkäaikaisvaikutusten<br />

arviointeihin.<br />

– Elintarvikkeissa esiintyvät haitalliset<br />

yhdisteet esiintyvät yleensä erittäin matalina<br />

pitoisuustasoina. Niiden määrittäminen<br />

laboratoriossa on vaikeaa ja kallista, mutta<br />

nykyteknologia, jota <strong>Evira</strong>ssa herkeämättä<br />

seurataan, mahdollistaa kuitenkin mitä<br />

moninaisimmat mittaukset, Peltonen totesi.<br />

Presidentille esiteltiin myös <strong>Evira</strong>n ylpeyden<br />

aihe eli Turvalaboratorio. Virologian<br />

tutkimusyksikön johtaja, professori<br />

Liisa Sihvonen ja eläinlääkäri Miia Jakava-<br />

Viljanen esittelivät tarkasti suojattua nykyaikaista<br />

laboratoriota.<br />

39

MARJA ISOMURSU eläinlääkäri, Oulun tutkimusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Villieläinten tauteja pohdittiin<br />

Huippuvuorilla<br />

Kansainvälisen Villieläintautiyhdistyksen<br />

pohjoismainen jaosto<br />

kokoontui kesäkuussa Norjan<br />

Huippuvuorilla. Asiantuntijoita<br />

puhuttivat muun muassa lintuinfluenssa,<br />

Itämeren lokkikuolemat<br />

ja hirvikärpänen.<br />

Kansainvälisen Villieläintautiyhdistyksen<br />

(Wildlife Disease<br />

Association, WDA) pohjoismaisen<br />

jaoston (NWDA)<br />

vuosikokouksen tarkoituksena on tavata<br />

naapurimaiden kollegoja, vaihtaa tietoa ja<br />

kokemuksia sekä saada uusia ideoita ja<br />

intoa oman maan tutkimuksiin.<br />

Osanottajat ovat enimmäkseen valtiollisten<br />

eläinlääketieteellisten tutkimuslaitosten<br />

tutkijoita tai muita alan eläinlääkäreitä<br />

ja opiskelijoita. Ruotsin SVA:sta (Statens<br />

veterinärmedicinska anstalt) osallistui<br />

40 <br />

kymmenen tutkijaa, joista suurin osa on<br />

kokonaan tai osittain villieläinpatologeja,<br />

ja Norjan Eläinlääketieteellisestä instituutista<br />

seitsemän tutkijaa, kun taas Tanskan<br />

ja Suomen vastaavat laitokset tyytyivät<br />

kompa<strong>kt</strong>eihin yhden hengen delegaatioihin.<br />

Kaikki tutkivat lintuinfluenssaa<br />

Lintuinfluenssa tuli esille sekä erillisinä<br />

esityksinä että vuosiraporttien yhteydessä.<br />

Ruotsalaiset kertoivat kevättalven 2006<br />

epidemiasta, joka ilmeni lähes yksinomaan<br />

luonnonvaraisissa sorsalinnuissa,<br />

etenkin tukkasotkissa, joita talvehti suurissa<br />

parvissa ydinvoimalan lauhdevesien<br />

sulana pitämällä rannikolla. Yksi tapaus<br />

todettiin tarhatuissa sinisorsissa.<br />

Influenssan tappamat linnut olivat<br />

yleensä hyväkuntoisia, ja tyypillisimmäksi<br />

makroskooppiseksi muutokseksi mainittiin<br />

haiman nekroosit. Histologisesti todettiin<br />

yleensä enkefaliitti. Ruotsissa oli myös<br />

päästy videoimaan sairaita tukkasotkia,<br />

joilla nähtiin oireina pakkoliikkeitä ja<br />

kehänkiertoa uimalla.<br />

Tanskassa H5N1-virus todettiin vuoden<br />

2006 epidemian aikana 44 kertaa,<br />

ja yksi löydös tehtiin siipikarjasta. Tanskassakin<br />

tukkasotka oli yleisimmin sairastunut<br />

laji, mutta myös joutsenia ja<br />

petolintuja kuoli.<br />

Norja säästyi Suomen tavoin lintuinfluenssaepidemialta,<br />

mutta sielläkin<br />

käynnistettiin tehostettu seuranta.<br />

Näytteitä kerätään metsästäjiltä, joille<br />

toimitetaan näytteenotto- ja lähetystarvikkeet<br />

sekä lisävarusteena vaaka<br />

linnun punnitsemiseen. Sivelynäytteet<br />

otetaan sekä suusta että kloaakista. Erilaisia<br />

influenssaviruksia norjalaiset ovat<br />

löytäneet erityisesti lokeista (naurulokkinäytteistä<br />

26 prosenttia oli positiivisia)<br />

ja puolisukeltajasorsista (sinisorsista 13,6<br />

prosenttia positiivisia). H5N1-virusta ei<br />

tiettävästi ole todettu.<br />

Marja Isomursu

Marja Isomursu<br />

Kokous pidettiin Polarinstituutin tiloissa,<br />

keskikesän auringon alla.<br />

Kokousvieraat ihmettelevät<br />

jääkarhuista varoittavaa<br />

liikennemerkkiä.<br />

Ruotsissa hyvät resurssit<br />

Ruotsissa Itämeren rannikon lokkikuolemien<br />

selvitys jatkuu. 2000-luvulla huomattu<br />

lokkien kuolleisuuden raju kasvu aiheutti<br />

huolta ympäristön tilasta siinä määrin,<br />

että SVA:han perustettiin uusi eläinlääkärin<br />

virka tehostamaan asian tutkimista.<br />

Lokeista on todettu botulismia, mutta<br />

epäillään, että taustalla voisi kuitenkin olla<br />

monen tekijän yhteissumma. Vastausta<br />

etsitään yhä, mutta kuolleisuus näyttää<br />

onneksi laskeneen pahimpien vuosien<br />

2003–2004 tasosta.<br />

Ruotsin villieläintautitutkimuksen resurssit<br />

tekivät muuhun yleisöön vaikutuksen:<br />

SVA:ssa on oma osastonsa ”vilt,<br />

fisk och miljö”, jossa työskentelee yhdeksän<br />

eläinlääkäriä, kolme muuta tutkijaa<br />

ja sihteeri. Vakituisten resurssien lisäksi<br />

osastolla on kolmen miljoonan kruunun<br />

vararahasto mahdollisten äkillisten epidemioiden<br />

nopeaa tutkimista varten.<br />

Hirvikärpänen kiinnostaa laajalti<br />

Suomessa on käynnissä laaja tutkimushanke<br />

hirvikärpäsen ekologiasta, mutta<br />

hirvikärpänen on herättänyt lisääntynyttä<br />

kiinnostusta viime vuodesta lähtien<br />

myös Ruotsissa ja Norjassa. Maiden rajaalueella<br />

etelässä havaittiin syksyllä 2006<br />

useita huonokarvaisia tai lähes karvattomia<br />

hirviä, joissa oli erittäin runsaasti<br />

hirvikärpäsiä.<br />

Ilmiö herätti kummastusta, koska hirvikärpäsiä<br />

on alueella ollut jo pitkään,<br />

eikä niihin ole aiemmin liitetty vastaavanlaisia<br />

ongelmia. Syynä voi siis olla jokin<br />

Kokousvieraat ihailivat veneretkellä jäätikköä,<br />

joka peittää 60 prosenttia Huippuvuorten<br />

pinta-alasta.<br />

muu loinen tai tauti. Alopesiaongelman<br />

kimpussa ovat nyt eläinlääkärit Bjørnar<br />

Ytrehus Norjasta ja Jonas Malmsten Ruotsista.<br />

He ovat olleet yhteydessä myös suomalaisiin<br />

hirvikärpästutkijoihin.<br />

Muitakin mielenkiintoisia aiheita<br />

Désirée Jansson kertoi Ruotsin Brachyspira-työryhmän<br />

toiminnasta ja sinisorsista<br />

saaduista tutkimustuloksista. Suurin osa<br />

(n. 80 prosenttia) tutkituista sorsista kantoi<br />

jotain Brachyspira-lajia, ja pieni osa<br />

niistä muistutti läheisesti sikadysenterian<br />

aiheuttajaa. Sorsat voivat olla oireettomia<br />

ba<strong>kt</strong>eerin kantajia. Linnuissa esiintyvien<br />

monien ja osin vielä tuntemattomien brakyspirojen<br />

eristäminen ja tutkiminen tarjoavat<br />

työryhmälle tulevaisuuden haasteita.<br />

Ryhmän internet-sivut ovat osoitteessa<br />

www.brachyspira.se.<br />

Lisäksi kokouksessa kuultiin esitelmiä<br />

mm. Huippuvuorten naalien patologiasta,<br />

kinokuumeesta luonnonvaraisissa<br />

hirvieläimissä, kettujen suolistolois- ja<br />

salmonellatartunnoista sekä tarhattujen<br />

valkoselkätikkojen terveysongelmista.<br />

Tuulahduksen etelän eksotiikkaa ar<strong>kt</strong>iseen<br />

ympäristöön toivat esitelmät leishmaniaasista<br />

Afganistanissa, kapiepidemiasta<br />

Pakistanin harvinaisissa baraaleissa<br />

eli puolilampaissa (Pseudois nayaur) ja<br />

villieläinpatologiasta Australiasta.<br />

Marja Isomursu<br />

Sykähdyttäviä<br />

luontoelämyksiä<br />

NWDA-kokouksen pitopaikka Longyearbyen<br />

on Huippuvuorten saarten suurin<br />

taajama, jossa on noin 1 800 asukasta.<br />

Kylä sijaitsee hieman 78. leveyspiirin<br />

pohjoispuolella, joten juhannuksen jälkeisenä<br />

aikana nautimme meikäläiseen<br />

kesäiltapäivään verrattavissa olevasta<br />

auringonpaisteesta myös keskellä<br />

yötä. Yötön yö kestää Huippuvuorten<br />

korkeudella huhtikuun puolivälistä elokuun<br />

loppuun.<br />

Tiiviin tieteellisen ohjelman lisäksi<br />

norjalaiset isännät olivat järjestäneet<br />

oheisohjelmaa, jonka avulla saimme<br />

tutustua ainutlaatuiseen ympäristöön.<br />

Bussilla tehtiin kiertoajelu taajaman ympärillä,<br />

ja tietysti turistijoukko pysähtyi<br />

kuvattavaksi tienvarren jääkarhuvaroitusmerkin<br />

ääreen.<br />

Kaivostoiminta on jättänyt jälkensä<br />

ympäristöön, ja toimivia ja hylättyjä kaivosratoja<br />

ja hiilikasoja näkyi siellä täällä.<br />

Yhtenä iltana teimme kävelyretken läheisille<br />

kallioille kasvifossiilien keräilemiseksi.<br />

Vuolaana virtaavat jäätikköjen<br />

sulamisvesipurot tosin aiheuttivat lievää<br />

sydämen tykytystä liukkailla kivillä<br />

pomppiville retkeläisille.<br />

Päivänmittaisella veneretkellä käytiin<br />

katsomassa jäätikköä ja havainnoitiin<br />

ar<strong>kt</strong>ista linnustoa. Myrskylinnut,<br />

pikkuruokit ja pohjankiislat parveilivat<br />

ympärillä, mutta sympaattisuudessa<br />

kaikista vei voiton veikeä nokkaveijari<br />

lunni punaisine räpylöineen.<br />

Kesä oli Huippuvuorilla vasta alussa,<br />

ja monet tunturikasvit, kuten tunturiunikko,<br />

olivat vasta nupulla. Paikallisilla<br />

peuroilla näytti kuitenkin jo olevan reippaat<br />

vasat, ja pieniä peurarykelmiä nähtiin<br />

liikuskelevan karuilla rannoilla koko<br />

ajan syöden jotakin, joka matkan päästä<br />

katsottuna näytti lähinnä soralta. Kuulemma<br />

useimpien peurojen kuolinsyyksi<br />

koituukin lopulta nääntyminen, kun<br />

hampaat ovat matalan ruohokasvuston<br />

mukana pureskellun soran takia kuluneet<br />

loppuun. Taajamassa liikkui myös<br />

kesäturkissaan kissamaisia naaleja ja<br />

lenteli runsaasti pulmusia.<br />

41

<strong>Evira</strong> tarjoaa monipuolista<br />

Mitä pitää muistaa kun matkustaa<br />

lemmikin kanssa? Mikä<br />

on elintarvikkeiden oikea säilytyslämpötila?<br />

Miten voi välttää<br />

ruokamyrkytyksen? Mitä korvasienten<br />

käsittelyssä pitää ottaa<br />

huomioon? Kuinka usein silakkaa<br />

saikaan syödä? Mitkä lisäaineet<br />

ovat eläinperäisiä? Mistä lisäaineita<br />

valmistetaan? Mitä eroa on<br />

elintarvikkeella ja lääkkeellä?<br />

42 <br />

<strong>Evira</strong> on julkaissut kuluneen<br />

vuoden aikana useita kuluttajille<br />

suunnattuja esitteitä, kortteja<br />

ja julisteita. Materiaalia on<br />

julkaistu yleisimmin kysytyistä ja kuluttajia<br />

eniten kiinnostavista aihepiireistä.<br />

Elintarvikkeiden lisäaineet<br />

<strong>Evira</strong> julkaisee kuluttajille kattavaa tietopakettia<br />

lisäaineista. Lisäaineista on<br />

julkaistu E-koodiavainvihkonen, hieman<br />

laajempi lisäaine-esite sekä juliste ”Kuinka<br />

paljon elintarvikkeissa on lisäaineita?”<br />

Lisäksi lisäaineista löytyy tietoa <strong>Evira</strong>n<br />

internetsivuilla saatavilla olevasta lisäaineoppaasta.<br />

E-koodiavain on tarkoitettu kuluttajille<br />

elintarvikkeiden merkinnöissä esiintyvien<br />

lisäaineiden lukemisen avuksi. Yrittäjille<br />

se ei riitä, vaan he löytävät tarkat<br />

lisäaineiden käyttöä koskevat määräykset<br />

lisäainelainsäädännöstä.<br />

Elintarvikkeiden lisäaineet -esitteessä<br />

on esitelty mm. lisäaineiden käyttötarkoitus,<br />

ryhmänimet, mistä lisäaineita valmistetaan,<br />

lisäaineiden alkuperä ja paljon<br />

muuta kuluttajille hyödyllistä informaa-<br />

<br />

tiota. Lisäksi saatavilla on juliste ”Kuinka<br />

paljon elintarvikkeissa on lisäaineita?”.<br />

Turvallinen ruoanlaitto<br />

”Niksejä ja neuvoja turvalliseen ruoanlaittoon”<br />

-esite on tiivis tietopaketti turvallisen<br />

ruoanlaiton perusteista. Esitteestä<br />

saa tietoa eri elintarvikkeiden säilytys- ja<br />

kypsennyslämpötiloista sekä hyödyllisiä<br />

vinkkejä elintarvikkeiden käsittelyyn.<br />

Lisäksi esitteestä saa tietoa yleisimmistä<br />

ruokamyrkytyksiä aiheuttavista mikrobeista<br />

ja ohjeet miten tulee toimia ruokamyrkytyksen<br />

sattuessa. Saatavilla on myös<br />

juliste samasta aiheesta. Lisäksi saatavilla<br />

on tarra oikeanlaisesta käsienpesutekniikasta.<br />

Humpuukin maailma<br />

<strong>Evira</strong>n esite ”Onkohan tämä humpuukia?”<br />

tarjoaa monipuolista tietoa kuluttajille niin<br />

sanotusta humpuukin maailmasta. Esitteessä<br />

kerrotaan mitä elintarvikkeista saa<br />

kertoa ja mitä ei saa kertoa sekä minkälaiset<br />

väitteet ovat tyypillistä humpuukille.<br />

Esitteestä saa tietoa myös mm. siitä,<br />

miten erottaa elintarvikkeena myytävän

LIISA-MAIJA LAGERSTRÖM | teksti<br />

MARSA PIHLAJA/ANNEXUS OY | esitteiden ulkoasu<br />

tietoa kuluttajille<br />

ravintolisän ja lääkkeenä myytävän kasvirohdosvalmisteen,<br />

perinteisen kasvirohdosvalmisteen<br />

tai homeopaattisen<br />

valmisteen toisistaan. Kuluttaja saa esitteestä<br />

lisäksi hyviä vinkkejä ravintolisien<br />

käyttöön.<br />

Koirien, kissojen ja frettien<br />

tuonti Suomeen<br />

Lemmikkien tuontiesite on tarkoitettu<br />

tietopaketiksi kaikille koirien, kissojen ja<br />

frettien kanssa matkustaville. Esitteestä<br />

löytyy tietoa lemmikkien tuontivaatimuksista<br />

tuotaessa niitä Suomeen EU:sta<br />

ja sen ulkopuolelta.<br />

Koirien, kissojen ja frettien tuontiin<br />

liittyvillä vaatimuksilla estetään eläintautien<br />

leviämistä. Tästä johtuen tuontivaatimukset<br />

ovat riippuvaisia alkuperämaan<br />

eläintautitilanteesta. Vaatimusten<br />

noudattaminen on välttämätöntä esim.<br />

raivotaudin eli rabieksen leviämisen<br />

estämiseksi. Esite on julkaistu suomen-<br />

ja ruotsinkielen lisäksi englanniksi ja<br />

venäjäksi.<br />

Kalan syöntisuositukset<br />

ja korvasienen käsittely<br />

Laajempien esitteiden lisäksi <strong>Evira</strong><br />

julkaisee kuluttajille Kalaa vaihdellen<br />

kaksi kertaa viikossa -korttia ja Korvasieni<br />

– myrkyllinen käsittelemättömänä<br />

-korttia.<br />

Kalakortista saa tiivistä tietoa kalan<br />

syöntisuosituksista sekä <strong>Evira</strong>n antamista<br />

poikkeuksista yleiseen syöntisuositukseen.<br />

Kalakortti on saatavilla suomeksi,<br />

ruotsiksi ja englanniksi.<br />

Tuoreiden ja kuivattujen korvasienten<br />

myyntipaikalla on oltava näkyvillä<br />

varoitusmerkintä sienten myrkyllisyydestä<br />

sekä korvasienten käsittelyohjeet.<br />

<strong>Evira</strong> julkaisee kortteja korvasienten<br />

käsittelyohjeista suomen ja ruotsin lisäksi<br />

englanniksi, saksaksi, ranskaksi<br />

ja venäjäksi.<br />

Uusia esitteitä tulossa<br />

Vuoden 2008 aikana <strong>Evira</strong> julkaisee<br />

esitteen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä,<br />

joka on kuluttajia jatkuvasti<br />

kiinnostava aihe. Mahdollisesti myös<br />

muista kuluttajia kiinnostavista aiheista<br />

julkaistaan esitteitä. Kaikkien uusien<br />

esitteiden valmistumisesta tiedotetaan<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla ajankohtaistaosiossa.<br />

Esitteitä, kortteja ja julisteita voi<br />

tilata suoraan <strong>Evira</strong>sta. Tilauksen voi<br />

tehdä sähköpostitse tilaukset@evira.fi,<br />

internetin kautta osoitteesta www.evira.<br />

fi/portal/fi/evira/julkaisut/ tai puhelimitse<br />

numerosta 020 77 25104 tai 020<br />

77 24062. Tilausten toimitusaika on noin<br />

kaksi viikkoa.<br />

Esitteitä voi kysyä myös oman kunnan<br />

terveystarkastajilta.<br />

Esitteet on ladattavissa myös pdf:nä<br />

<strong>Evira</strong>n sivuilta.<br />

43

K O L U M N I<br />

Raaka-aineet laadun perusta<br />

Kaupasta ja ravintolassa ostamamme ruoan laatu<br />

ratkeaa pitkälti jo elintarvikeketjun alkupäässä eli<br />

maatilalla. Raaka-aineiden on oltava erinomaisia,<br />

jotta myös lopputuotteen laatu olisi huipputasoa.<br />

Se kaikki muu, mikä tapahtuu elintarvikeketjun eri vaiheissa,<br />

ei voi korjata raaka-aineen mahdollisia laatuongelmia.<br />

***<br />

Politiikalla, lainsäädännöllä ja erilaisilla ohjeilla, dire<strong>kt</strong>iiveillä<br />

ja määräyksillä voidaan kehittää laatua ja varmistaa riittävä<br />

laatutaso niin maataloustuotannossa kuin ruokaketjun muissa<br />

vaiheissa. Sama pätee elintarvikkeiden turvallisuuteen.<br />

Korostaisin sanaa ”riittävä” niin laadun kuin turvallisuuden<br />

suhteen. Ajoittain olisikin hyvä tarkemmin pohtia esimerkiksi<br />

kustannus-hyötyanalyysin, taloudellisen kannattavuuden ja<br />

todellisen kysynnän kautta, mihin laatutasoon pyrimme.<br />

Kannattaisi välillä kysyä, paljonko ja millä tavoin kotimai-<br />

44 <br />

JUKKA KOLA maatalouspolitiikan professori, Helsingin yliopisto<br />

Gary Wornell<br />

nen tuote on laadukkaampi tai parempi kuin ulkomainen<br />

(tai päinvastoin), paljonko ja millä tavoin luomuruoka on<br />

laadukkaampaa tai parempaa kuin tavanomainen ruoka (tai<br />

päinvastoin), mikä on salmonellanollatoleranssin taloudellinen<br />

kannattavuus (tuottajalle ja kuluttajalle), pitääkö kaiken maidon<br />

olla ehdotonta E+-luokkaa, tai kuinka tarkat hygienia- yms.<br />

dire<strong>kt</strong>iivit tarvitaan pienimuotoiselle elintarvikejalostukselle<br />

esimerkiksi maatiloilla. Vastaavia kysymyksiä ja asioita on<br />

paljon muitakin.<br />

Eikä riitä, että vain näitä kyselemme. Asiat pitää myös kunnolla<br />

tutkia. Peräänkuuluttaisinkin enemmän taloustieteellistä,<br />

markkina- ja kuluttaja- sekä yrittäjälähtöistä tutkimusta.<br />

***<br />

Elintarvikkeiden ja elintarvikeketjun tutkimuksessa pitäisi vahvemmin<br />

lisätä terveystaloustieteellistä (health economics) lähestymistapaa,<br />

esimerkiksi niin turvallisuuskriteerien kuin vaikkapa<br />

ravitsemuksellisten asioiden suhteen. Toinen vastaavanlainen<br />

akuutti aluevaltaustarve on elintarviketurvallisuusekonomiassa<br />

(economics of food safety).<br />

Näillä aloilla olisi hyvä olla professuurit ja/tai kattavat<br />

tutkimusohjelmat Suomen Akatemiassa, tai vähintään alan<br />

ministeriöissä, kunhan niissä uusi tilaaja-tuottaja -järjestelmä<br />

pääsee käyntiin.<br />

Samoin politiikan ja sen keinojen tehokkuuden ja vaikuttavuuden<br />

tutkimusta tulisi lisätä ja kohdentaa tarkemmin.<br />

Maatalouspolitiikalla on hyvin laajat vaikutukset meihin kaikkiin,<br />

tuottajista kuluttajiin, agribisneksestä ympäristöasioihin,<br />

veronmaksajista maaseudun kehittäjiin ja maakunnista maailmanmarkkinoille.<br />

Siksi tutkimuskysymysten ja lähestymistapojen tulee olla<br />

monitieteisiä, jotta ymmärtäisimme paremmin ja kattavammin<br />

politiikan vaikutukset ja kustannustehokkuuden, ja jotta osaisimme<br />

tehdä parempaa politiikkaa tulevaisuudessa.<br />

***<br />

Tässä kohdin monikin lienee loihe lausumahan, että hyvinkös<br />

on kehittynyt ja parantunut Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka<br />

(CAP) runsaan 50 olemassaolovuotensa aikana.<br />

Suomi siitä on vasta reilun vuosikymmenen saanut nauttia.<br />

Esimerkiksi maataloudessa ja maatalouspolitiikassa pääperiaatteena<br />

tulee olla, että maatalousyritykset ja -yrittäjät<br />

itse omista lähtökohdistaan käsin ratkaisevat sen, mitä, miten<br />

paljon, miten ja missä tuottavat. Politiikan tulee tähän tarjota<br />

sopiva toimintaympäristö ja -edellytykset. Politiikan tehtävä ei<br />

ole määrätä ja kahlita, vaan jättää päätöksenteko yrittäjille. Kannustimet<br />

ja san<strong>kt</strong>iot on oltava oikeassa suhteessa, myös mm.<br />

ruoan laatu- ja turvallisuuskriteerien ja -vaatimusten osalta.<br />

Kun maataloudelta vaaditaan – ihan oikein – kustannuste-

hokkuutta, niin samaa pitää voida vaatia<br />

politiikalta. Harjoitetussa politiikassa tulee<br />

olla oikeat, optimaaliset keinot asetettujen<br />

tavoitteiden saavuttamiseksi, oli sitten kyse<br />

maatalouden ympäristötukijärjestelmästä<br />

tai ruoan laadusta ja turvallisuudesta.<br />

Mutta on vaikea käyttää oikeita keinoja,<br />

jos ei tavoite eli suuntakaan ole<br />

selvillä: tältä ajoittain valitettavasti vaikuttaa.<br />

Joskus syy on EU:ssa, joskus meissä<br />

itsessämme: ajoittain politikointi vesittää<br />

järkevänkin politiikan. Käytännön esimerkeistä<br />

tiedämme, että ajoittain ajaudumme<br />

markkinoiden toimimattomuutta (market<br />

failure) korjaamaan tarkoitetun politiikan<br />

takia jopa varsinaiseen politiikan epäonnistumiseen<br />

(policy failure).<br />

***<br />

Viime syksynä toimineen valtiosihteeri<br />

Raimo Sailaksen vetämän ”Maatalouspolitiikan<br />

vaihtoehdot” -työryhmän toimenpide-ehdotuksista<br />

ehkäpä yksi tärkeimmistä<br />

oli kehotus tutkimuksen, tuotekehityksen,<br />

neuvonnan ja opetuksen yhteistyön parantamiseen.<br />

Tässä on meille kaikille<br />

haastetta. <strong>Evira</strong>n tulo Viikin kampukselle<br />

edistää tehokkaasti tällaisen yhteistyön<br />

lisääntymistä<br />

Tärkeä ja tuttu juttu on, että Suomessa<br />

maataloudella ja elintarviketeollisuudella<br />

on kohtalonyhteys. Jokaisen osan elintarvikeketjussa<br />

tulisi voida toimia kannattavasti,<br />

muuten koko kotimainen ketju<br />

on vaarassa, ensimmäisinä ehkäpä juuri<br />

laatu ja turvallisuus. Yritysten päätökset<br />

ratkaisevat, mutta politiikka voi silti tarjota<br />

järkevät toimintaedellytykset.<br />

Näin me kaikki varmasti toivomme.<br />

Agronomiliitto nimesi 110-vuotisjuhlassaan<br />

marraskuussa professori Jukka<br />

Kolan Vuoden Vaikuttajaksi tunnustuksena<br />

hänen visionäärisestä ja a<strong>kt</strong>iivisesta<br />

osallistumisestaan ruoantuotannosta käytävään<br />

julkiseen keskusteluun.<br />

<br />

U U D E T<br />

J U L K A I S U T<br />

Eläinlääkärit 2007. <strong>Evira</strong>n julkaisuja 17/2007.<br />

<strong>Evira</strong>n julkaisuja 18/2007<br />

<br />

<br />

<br />

Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen<br />

valvontaohjelma vuosille<br />

2008–2010.<br />

<strong>Evira</strong>, Kuluttajavirasto, STTV. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />

18/2007.<br />

<strong>Evira</strong>n julkaisuja 21/2007<br />

Ruokamyrkytykset Suomessa<br />

vuonna 2006<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />

Ruokamyrkytykset Suomessa vuonna 2006.<br />

<strong>Evira</strong>n julkaisuja 21/2007.<br />

Elintarvikevalvonnan koulutuspäivät<br />

30.–31.1.2008, Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna.<br />

Lisätietoja: Raili Laaninen, puh.<br />

020 772 4305<br />

<br />

K A L E N T E R I<br />

Characterization of porcine-specific surface (S-)<br />

layer protein carrying Lactobacillus species, Slayer<br />

proteins and the adhesin of Escherichia<br />

coli F18 fimbriae – potential applications for<br />

veterinary medicine. Miia Jakava-Viljanen.<br />

<strong>Evira</strong> Research Reports 3/2007.<br />

Pesticide Residue Monitoring in Finland – 2006,<br />

Fruit, Vegetables and Cereals. <strong>Evira</strong> publications<br />

20/2007.<br />

Julkaisuja voi tilata sähköpostitse tilaukset@<br />

evira.fi sekä puhelimitse 020 77 25104 ja faksilla<br />

020 77 24350. Julkaisuja voi myös tilata<br />

ja ladata pdf-tiedostoina <strong>Evira</strong>n internetsivuilta<br />

osoitteessa www.evira.fi > Julkaisut.<br />

<br />

U U S I S S A<br />

TEHTÄVISSÄ<br />

<strong>Evira</strong>ssa on nimitetty 1.1.2008 alkaen:<br />

ELT Jorma Hirn on nimitetty ylijohtajaksi.<br />

ELT, professori Tuula Honkanen-Buzalski on<br />

nimitetty tutkimus- ja analytiikkaosaston<br />

osastonjohtajaksi.<br />

Varatuomari Maria Teirikko on nimitetty valvontaosaston<br />

osastonjohtajaksi.<br />

MMT Matti Puolimatka on nimitetty kasvintuotannon<br />

toimintakokonaisuuden johtajaksi.<br />

ELT Maija Hatakka on nimitetty elintarviketurvallisuuden<br />

toimintakokonaisuuden<br />

johtajaksi.<br />

ELT, professori Liisa Sihvonen on nimitetty<br />

tutkimusjohtajaksi.<br />

Gastro 2008 12.–14.3.2008, Helsingin<br />

Messukeskus. Suomen johtava suurkeittiö-,<br />

hotelli- ja ravintola-alan ammattitapahtuma.<br />

45

L E D A R E<br />

Beredskap för förändring<br />

Varje år, då höstens vi<strong>kt</strong>igaste dokument, alltså verksamhets-<br />

och ekonomiplanen, ska göras upp tänker<br />

man vid alla ämbetsverk noga igenom sin framtida<br />

verksamhetsmiljö. Fastän vi i statsförvaltningen under<br />

decenniernas gång har vant oss vid förändringar känns det som<br />

om det är ovanligt mycket på gång just nu.<br />

Inom <strong>Evira</strong>s verksamhetsområde har det också skett förändringar,<br />

och inom de närmaste åren kommer vi att få uppleva<br />

många förändringar.<br />

De stora stru<strong>kt</strong>urella förändringarna i lantbruket samt i regional-<br />

och lokalförvaltningen kräver förnyelse och många slags<br />

utveckling också hos <strong>Evira</strong> när det gäller både tillsynsuppgifter<br />

och tillgång till laboratorietjänster samt arbetsfördelning.<br />

Internationaliseringen av livsmedelsindustrin och handeln<br />

fortsätter i snabb ta<strong>kt</strong>. Import- och exportmängderna ökar också<br />

här i EU:s nordöstra hörn. Samtidigt är många konsumenter mera<br />

medvetna och krävande än tidigare när de köper livsmedel.<br />

Alla de här förändringarna kräver större förutseende än förut<br />

och experterna inom både riskbedömning och -hantering måste<br />

följa med sin tid.<br />

***<br />

De nationella proje<strong>kt</strong>en inom statsförvaltningen förutsätter, med<br />

bea<strong>kt</strong>ande av de samtidiga snabba förändringarna i kundrelationerna,<br />

exceptionell förändringsberedskap både administrativt<br />

och när det gäller att garantera expertkunnande.<br />

De vi<strong>kt</strong>igaste av de här inom jord- och skogsbruksministeriets<br />

administrationsområde med tanke på ämbetsverken är produ<strong>kt</strong>ivitetsprogrammet<br />

och stru<strong>kt</strong>urförnyelsen inom se<strong>kt</strong>orforskningen.<br />

46 <br />

Visa Kallio<br />

Båda är förknippade med rädslor för försämrade verksamhetsbetingelser<br />

och dess inverkan på hur högklassig service man kan<br />

producera med de tillgängliga resurserna.<br />

Jämsides med de nationella förändringarna producerar EUmaskineriet<br />

ny lagstiftning som ska verkställas med snabb tidtabell.<br />

Då vi utöver dessa förändringar dessutom kan vänta oss<br />

stora förändringar i miljön, med därtill hörande konsekvenser, i<br />

synnerhet via klimatuppvärmningen, är utmaningarna på verksamhetsområdet<br />

av en aldrig tidigare skådad svårhetsgrad.<br />

***<br />

För att kunna möta alla dessa förändringar effe<strong>kt</strong>ivt och med<br />

yrkeskunskap behöver vi omsorgsfull planering och samarbete<br />

inom administrationen samt över olika administrationsområden.<br />

Också vi på <strong>Evira</strong> försöker genom vårt eget strategiarbete skapa<br />

beredskap för alla de här varierande utmaningarna.<br />

Efter strategiarbetet följer alltid en tid av verkställning. Den<br />

präglas av fortsatt utveckling i arbetet genom utbildning och<br />

enhetliga instru<strong>kt</strong>ioner.<br />

Den teknologiska utvecklingen har på många sätt gett oss nya<br />

arbetsredskap, och den här trenden fortsätter. Nyttan av dem är<br />

dock för det mesta ett långsi<strong>kt</strong>igt mål. Det här känner vi väl till, i<br />

synnerhet när det gäller proje<strong>kt</strong> inom informationsförvaltningen.<br />

Vi<strong>kt</strong>en av noggrann strategisk planering framkommer också med<br />

tanke på ibru<strong>kt</strong>agningen av dem.<br />

***<br />

Som en del av vår förberedelse för kommande utmaningar förnyar<br />

vi också <strong>Evira</strong>s interna stru<strong>kt</strong>ur. Bättre förutsättningar för<br />

planmässighet och effe<strong>kt</strong>iva, smidiga verksamhetssätt har utgjort<br />

centrala mål i våra förberedelser för en ny organisation.<br />

***<br />

Året går mot sitt slut, och det är dags att tacka er alla läsare för<br />

det gångna året.<br />

Efter <strong>Evira</strong>s första hela verksamhetsår är vi enligt min mening<br />

bättre förberedda än tidigare för kommande förändringar. Vi<br />

vill ytterligare betona vi<strong>kt</strong>en av samarbete för att vi ska lyckas<br />

i vårt mångskiftande arbete. Välfungerande samarbete behövs<br />

inom <strong>Evira</strong> under den pågående förnyelsen av organisationen.<br />

Det här behövs också mer än tidigare tillsammans med våra<br />

samarbetspartners i de krävande uppgifterna inom både tillsyn<br />

och forskning.<br />

***<br />

Jag önskar er alla en fridfull juletid. Låt oss njuta av den goda<br />

finländska julmaten tillsammans med våra nära och kära.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

generaldire<strong>kt</strong>ör, <strong>Evira</strong>

Målet för den färska tillsynsstrategin<br />

är att för det här uppgiftsområdet<br />

skapa en landsomfattande,<br />

välfungerande,<br />

enhetlig och effe<strong>kt</strong>iv tillsynskedja, med<br />

inri<strong>kt</strong>ning på riskbaserade kontroller.<br />

Som medel betonas en effe<strong>kt</strong>ivering av<br />

tillsynsplaneringen, styrningen, utbildningen<br />

och kvalitetsrevisionen samt arbetsfördelning<br />

och samarbete med tillsynsmyndigheter,<br />

intressentgrupper och andra a<strong>kt</strong>örer<br />

i livsmedelskedjan.<br />

Beredning i samarbete<br />

<strong>Evira</strong>s uppgifter omfattar ledning, styrning<br />

och utveckling av tillsynen. En tillsynsstrategi<br />

bereddes vid <strong>Evira</strong> i tillsynens samarbetsgrupp,<br />

som hade representanter för<br />

ämbetsverkets avdelningar och enheter.<br />

De strategiska ri<strong>kt</strong>linjerna behandlades<br />

och åsi<strong>kt</strong>er om dem begärdes av andra<br />

myndigheter som deltar i tillsynen och av<br />

a<strong>kt</strong>örer i livsmedelskedjan vid samarbetsmöten<br />

samt i samband med beredningen<br />

av en Flerårig nationell tillsynsplan för livsmedelskedjan<br />

2007–2011 (VASU), som blev<br />

färdig i maj 2007.<br />

En strategi för hela kedjan<br />

Tillsynsstrategin täcker uppgiftsområdets<br />

tillsyn och omfattar hela tillsynskedjan. Strategin<br />

gäller tillsyn av säkerhet och kvalitet<br />

på livsmedel och produ<strong>kt</strong>ionsförnödenheter<br />

inom jord- och skogsbruk, djurens<br />

MARIA TEIRIKKO, avdelningsdire<strong>kt</strong>ör, avdelningen för kontroll av jordbruksprodu<strong>kt</strong>ion, <strong>Evira</strong><br />

Gemensam tillsynsstrategi förbättrar<br />

tillsynens effe<strong>kt</strong>ivitet och kvalitet<br />

<strong>Evira</strong>s tillsynsstrategi för branschen<br />

under åren 2007–2013 har<br />

färdigställts. Avsi<strong>kt</strong>en är att den<br />

ska svara mot förändringarna i<br />

tillsynens verksamhetsmiljö och<br />

kundernas förväntningar samt<br />

främja tillsynens effe<strong>kt</strong>ivitet.<br />

hälsa och välmående samt växters sundhet<br />

i hela tillsynskedjan i central-, distri<strong>kt</strong>s- och<br />

lokalförvaltningen.<br />

I tillsynsstrategin fastställs de strategiska<br />

målen och ri<strong>kt</strong>linjerna för tillsynen i branschen<br />

inom de närmaste åren. Strategin<br />

omfattar också åtgärdsförslag för den pra<strong>kt</strong>iska<br />

verkställningen av strategin samt en<br />

utförlig proje<strong>kt</strong>förteckning med tidtabeller<br />

och ansvariga.<br />

<strong>Evira</strong> ansvarar för den fortsatta beredningen<br />

och planeringen av de proje<strong>kt</strong> som<br />

ingår i strategin. Det är tän<strong>kt</strong> att proje<strong>kt</strong>en<br />

ska beredas i samarbete med de myndigheter<br />

och andra parter som deltar i tillsynen.<br />

Tillsynsstrategins kärna<br />

Det strategiska målet för tillsynen i hela<br />

tillsynskedjan är att<br />

- tillsynen fungerar exemplaris<strong>kt</strong>,<br />

- tillsynen är inflytelserik, effe<strong>kt</strong>iv, enhetlig<br />

och med riskbaserad inri<strong>kt</strong>ning,<br />

- laboratorieverksamheten och informationshanteringen<br />

betjänar effe<strong>kt</strong>ivt tillsynen,<br />

- kompetensen är på en hög nivå,<br />

- tillsynens informationsförmedling är tillförlitlig,<br />

effe<strong>kt</strong>iv och förutseende,<br />

- verksamheten utgår från kundens behov,<br />

tjänsterna är högklassiga och verksamheten<br />

kvalitetsrevideras och utvecklas<br />

genomgripande och<br />

- tillsynen är något man litar på och värdesätter.<br />

Ri<strong>kt</strong>linjer och åtgärder<br />

Vi<strong>kt</strong>iga medel för att nå de här målen i hela<br />

tillsynskedjan är att<br />

- stärka och förenhetliga tillsynens strategiska<br />

och långsi<strong>kt</strong>iga planering, framförhållning,<br />

uppställning av mål samt göra de<br />

årliga tillsynsplanerna mera konkreta,<br />

- utveckla arbetsfördelningen och organiseringen<br />

av verksamheten samt arbeta i<br />

nära samarbete med andra myndigheter,<br />

intressentgrupper och livsmedelskedjans<br />

a<strong>kt</strong>örer,<br />

- definiera och beskriva tillsynsprocesserna,<br />

förenhetliga och effe<strong>kt</strong>ivera dem<br />

och göra upp ett verksamhetssystem för<br />

tillsynen,<br />

- förenhetliga och effe<strong>kt</strong>ivera styrningen<br />

av tillsynskedjan och se till att tillräckliga<br />

anvisningar och tolkningar ges,<br />

- betona riskbaserad tillsyn vid planering,<br />

fokusering och verkställning av tillsynen,<br />

- främja utveckling av tillsynens laboratorietjänster<br />

och informationshantering, dess<br />

effe<strong>kt</strong>ivitet och fun<strong>kt</strong>ionssäkerhet,<br />

- trygga tillsynspersonalens kompetens och<br />

kontinuerlig utveckling av den genom<br />

systematisk utbildning, informationsförmedling<br />

och uppföljning,<br />

- öka planmässigheten i tillsynens informationsförmedling<br />

och utveckla informationstjänsterna,<br />

konsumenttjänsterna samt<br />

upplysnings- och rådgivningsmaterial,<br />

- betona kundcentrerad och serviceinri<strong>kt</strong>ad<br />

tillsyn och utveckla verksamheten<br />

utgående från resultaten av årliga förfrågningar<br />

om kundernas tillfredsställelse<br />

samt <strong>Evira</strong>s kundtjänststrategi, som nu är<br />

under beredning,<br />

- genomföra heltäckande kvalitetsrevision<br />

av verksamheten på tillsynens alla uppgiftsområden<br />

och utveckla tillsynen enligt<br />

resultaten av revisionen,<br />

- trygga en värderingsbaserad och etis<strong>kt</strong><br />

förankrad tillsyn och att principerna för<br />

god förvaltning ia<strong>kt</strong>tas.<br />

Diskussioner om tillsynsstrategin, det<br />

pra<strong>kt</strong>iska genomförandet och fortsatt beredning<br />

av de proje<strong>kt</strong> som ingår kommer<br />

att föras i samband med de samarbetsmöten<br />

och kurser som kommer att ordnas tillsammans<br />

med de myndigheter som deltar<br />

i tillsynen och livsmedelskedjans övriga<br />

a<strong>kt</strong>örer.<br />

47

<strong>Evira</strong> toivottaa<br />

Kaari-lehden lukijoille<br />

Hyvää Joulua ja<br />

Menestyksellistä<br />

Uutta Vuotta<br />

2008<br />

Pasi Määttälä

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!