Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 2238 kt - Evira
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
– Tutkijan työssä viehättää se, että voi<br />
auttaa kentällä toimivia eläinlääkäreitä ja<br />
siten myös eläimiä Jakava-Viljanen sanoo.<br />
Jackrussellinterrieri Polo on perheen neljästä<br />
koirasta ainoa ”sisäkoira”.<br />
Hevosklinikka ohjasi uravalintaa<br />
Eläinlääketieteen tohtorista piti alun perin<br />
tulla lääkäri, mutta hän ”ajautuikin vähän<br />
vahingossa eläinlääketieteelliseen korkeakouluun<br />
Saksaan”. Lukion jälkeen heppahullu<br />
nuori nainen lähti töihin hevosten<br />
ähkyklinikalle Hochmooriin Saksaan, ja<br />
sai siellä kipinän opiskella nimenomaan<br />
hevoslääkäriksi.<br />
– Itse asiassa en kuitenkaan ole Suomessa<br />
tehnyt koskaan hevospra<strong>kt</strong>iikkaa,<br />
hän naurahtaa.<br />
Jakava-Viljanen valmistui Hannoverin<br />
eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta<br />
vuonna 1992, ja täydensi tutkintoa Suomen<br />
vaatimuksilla vuonna 1994. Tarttuvien<br />
eläintautien erikoiseläinlääkäriksi hän<br />
valmistui vuonna 2001.<br />
Valmistuttuaan Jakava-Viljanen teki<br />
erilaisia eläinlääkärintöitä Saksassa, Irlannissa<br />
ja Suomessa: hän toimi mm. hevoseläinlääkärinä,teurastuseläinlääkärinä<br />
ja teki pieneläinpra<strong>kt</strong>iikkaa. Vuosina<br />
1995–2000 hän työskenteli assistenttina<br />
Helsingin yliopistolla.<br />
Siinä vaiheessa Miia Jakava-Viljasen ja<br />
hänen miehensä Ilkka Viljasen perheeseen<br />
kuuluivat jo myös tytär Eve sekä kaksospojat<br />
Joe ja Ruben.<br />
– Yliopistotyö sopi perheelliselle, siinä<br />
oli joustoa suuntaan ja toiseen. Toisaalta<br />
työ opetusvelvollisuuksineen oli tosi kiireistä,<br />
Jakava-Viljanen muistelee.<br />
Hänellä oli kova halu nähdä työelämää<br />
myös yliopiston ulkopuolella, ja tuli siksi<br />
silloiseen EELAan syventämään tietojaan.<br />
Pestin oli tarkoitus olla vain väliaikainen,<br />
mutta kun vuoden työrupeaman jälkeen<br />
tarjottiin mahdollisuutta työskennellä<br />
eläinrokotteiden parissa, hän jäi taloon.<br />
Työstä oltava käytännön hyötyä<br />
Nykyään Miia Jakava-Viljanen toimii <strong>Evira</strong>ssa<br />
ryhmänjohtajana. Arkinen aherrus<br />
painottuu muun muassa rabiestutkimuksiin<br />
ja eläinrokotetestauksiin, mutta myös<br />
virustautien tutkimus ja virusten kara<strong>kt</strong>erisointi<br />
työllistävät häntä.<br />
Jakava-Viljanen toteaa viihtyvänsä Evi-<br />
22 <br />
rassa hyvin. Parasta isossa virastossa on<br />
kollegoiden laaja verkosto, jolta tarvittaessa<br />
saa nopeasti apua ja tukea. Myös työn<br />
tekemiseksi tarvittavat aineelliset resurssit<br />
saavat kiitosta.<br />
Työstä tekee mielekästä myös se, että<br />
sillä on selkeä tarkoitus. Sovellettavuus<br />
käytäntöön on tärkeää.<br />
– Ajattelin aikoinani ryhtyä lääkäriksi,<br />
koska halusin auttaa muita. Tässäkin virassa<br />
viehättää se, että voi auttaa kentällä<br />
toimivia eläinlääkäreitä ja myös eläimiä.<br />
Työ on parhaimmillaan silloin, kun teoria<br />
ja käytäntö yhdistyvät, Jakava-Viljanen<br />
pohtii.<br />
Perhe lataa akkuja kotitöissä<br />
Työpäivän jälkeen Miia Jakava-Viljanen<br />
suuntaa Helsingistä kotiinsa Nurmijärvelle.<br />
Perheen lapsetkin pendelöivät päivittäin<br />
pääkaupungissa: 14-vuotias tytär käy Helsingin<br />
Saksalaista koulua ja 12-vuotiaat<br />
kaksospojat Kaisaniemen musiikkikoulua.<br />
Poikien työpäivää kaupungissa pidentävät<br />
myös musiikkiharrastukset: he laulavat<br />
Cantores Minores -kuorossa sekä soittavat<br />
selloa ja viulua.<br />
Myös perheen isä Ilkka Viljanen työskentelee<br />
Helsingissä, hän on kaupunginorkesterin<br />
viulisti. Tällä hetkellä Viljanen<br />
tosin vielä treenaa sormiaan, jotka hän<br />
teloi pahasti sirkkelitapaturmassa pari<br />
vuotta sitten.<br />
– Olemme joskus miettineet muuttoa<br />
Helsinkiin, mutta lapset eivät halua Nurmijärveltä<br />
mihinkään, Jakava-Viljanen<br />
huomauttaa.<br />
Nurmijärvellä perheen pitää myös äidin<br />
ja tyttären hevosharrastus: kodin pihassa<br />
olevassa tallissa asustaa viisi hevosta. Ja<br />
jottei meno taatusti olisi liian rauhallista,<br />
kuuluu talouteen myös neljä koiraa.<br />
Tallin asukeista neljä on Miia Jakava-<br />
Viljasen omia kasvatteja. Hän ei muista<br />
aikaa, jolloin ei olisi ollut hevosten kanssa<br />
tekemisissä.<br />
– Olen kasvattanut hevosia kauan, jo<br />
Saksassa ollessani. Nuorempana kilpailin<br />
kouluratsastuksessa, ja nykyään tyttäreni<br />
on saman lajin maajoukkuevalmennettava.<br />
Menevä perhe viettää mielellään kaiken<br />
liikenevän vapaa ajan yhdessä: hoitaa<br />
hevosia ja koiria, siivoaa kotia ja tekee<br />
pihatöitä sekä laittaa ruokaa.<br />
– Välillä on tärkeää päästä kotiin lataamaan<br />
akkujaan. Loikoiluun ei kuitenkaan<br />
ole aikaa, Miia Jakava-Viljanen<br />
hymyilee.<br />
ELL Miia Jakava-Viljasen väitöskirja ”Characterization<br />
of porcine-specific surface<br />
(S-) layer protein carrying Lactobacillus<br />
species, S-layer proteins and the adhesin<br />
of Escherichia coli F18 fimbriae: Potential<br />
applications for veterinary medicine” tarkastettiin<br />
2.11.2007 Helsingin yliopistossa.<br />
Vastaväittäjänä toimi professori Seppo Salminen<br />
Turun yliopistosta ja kustoksena oli<br />
professori Airi Palva Helsingin yliopistosta.<br />
Väitöskirja on julkaistu <strong>Evira</strong>n julkaisusarjassa<br />
ja se on luettavissa pdf-muodossa<br />
<strong>Evira</strong>n internetsivuilla www.evira.fi -> julkaisut<br />
-> <strong>Evira</strong> Research Reports 3/2007.
Change language