Hevostytöstä kasvoi eläinlääkäri ja molekyylibiologi Halu auttaa saa tarttumaan haasteisiin <strong>Evira</strong>n virologian tutkimusyksikössä työskentelevä Miia Jakava-Viljanen väitteli marraskuun alussa tohtoriksi suun kautta annettavista eläinrokotteista. Väitöstutkimusta varten eläinlääkäri joutui perehtymään molekyylibiologiaan, mutta se ei tahtia haitannut. – Uusi oppi on aina haaste, hän toteaa. Miia Jakava-Viljanen ei ole tottunut menemään yli siitä, mistä aita on matalin. Päämäärätietoinen nainen on aina tehnyt tiukasti töitä tärkeinä pitämiensä asioiden eteen. Jo nuorena turkulaistyttönä hän pyöräili kymmenen kilometrin päähän talleille säällä kuin säällä, vaikka takana oli pitkä päivä koulussa ja tanssiharjoituksissa - koska oma hevonen oli hoidettava ja ratsastettava. Samasta luontaisesta sinnikkyydestä kertoo myös väitöstutkimus, jonka aihe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Suomennettuna väitöksen nimi menee jotenkin näin: ”Sian la<strong>kt</strong>obasillien, Lactobacillus pintakerrosproteiinien ja Escherichia coli F18 -fimbrian adhesiinin luonnehdinta ja tutkimuksen mahdollinen hyödyntäminen eläinlääketieteessä.” Peruseläinlääketieteen alan väitös on mikrobiologiaa, mutta se on tehty pääasiassa molekyylibiologisilla menetelmillä, jotka Jakava-Viljanen opetteli väitöstutkimusta varten. Urakka alkoi vuonna 1998 hänen työskennellessään assistenttina Helsingin yliopistossa. – Olin aloittanut toisen väitösaiheen parissa, mutta siirryin Airi Palvan tutkimusryhmään hänen tullessaan professoriksi yliopistolle. Sain samalla molekyyli- 20 biologian koulutuksen, jota olen voinut hyödyntää myös työssäni <strong>Evira</strong>ssa, Miia Jakava-Viljanen kertoo. Hänen mielestään eläinlääketieteen ja molekyylibiologian yhdistäminen on haasteellista, ja vaatii valmiutta opiskella ja perehtyä uuteen asiaan. – Molekyylibiologia on apuväline, jota voi hyödyntää omalla tieteenalalla. Parasta tieteelle on se, kun synergia toimii, tuore tohtori toteaa. Molekyylitason tarkkuudella Jakava-Viljanen siirtyi töihin silloiseen EELAan vuonna 2000, ja väitöstutkimus jäi tauolle. Viime vuoden alussa Suomen Akatemian tutkimusapuraha mahdollisti jälleen kokopäiväisen keskittymisen ba<strong>kt</strong>eerien pintaproteiineihin, ja väitöskirja valmistui lopulta vauhdilla. Tutkimustaan varten Miia Jakava-Viljanen keräsi sioilta 99 erilaista Lactobacillus-ba<strong>kt</strong>eeria ja kara<strong>kt</strong>erisoi ne. Tulosten perusteella hän valitsi tarkempaan syyniin kahdeksan ba<strong>kt</strong>eeria, jotka ilmentävät tiettyjä pintakerrosproteiineja. Tarkoituksena on kehittää niistä suun kautta annettavia rokotekantajia porsaiden suolisto-ongelmia vastaan. Lisäksi tutkija kara<strong>kt</strong>erisoi hyvin tarkkaan myös E. coli F18 -ba<strong>kt</strong>eerin, joka aiheuttaa porsaille vieroitusripulia ja tappavaa ödeematautia. – La<strong>kt</strong>obasillukset ovat hyvin mielenkiintoisia, koska niiden avulla rokotemolekyyliä voidaan ilmentää probioottisessa kannassa ja täten maksimoida näistä ba<strong>kt</strong>eerista saatava hyöty. La<strong>kt</strong>obasillien pintakerrosproteiinit muodostavat yhtenäisen proteiinikuoren ba<strong>kt</strong>eerisolun ulkopinnalle ja ovat usein tarttumiskykyisiä. Ne soveltuvat kuljettamaan porsaan suolistoon taudinaiheuttajien osia, jotka välittävät E. coli F18 -ba<strong>kt</strong>eerin tarttumisen ohutsuolen MINNA NURRO | teksti VEIKKO SOMERPURO | kuvat Hevoset ovat kuuluneet Miia Jakava- Viljasen elämään niin kauan kuin hän muistaa, kotitilalla Nurmijärvellä on tällä hetkellä viisi hevosta. Kuvassa 2-vuotias tamma May Constanza. suolinukkaan, selvittää Jakava-Viljanen molekyylitason tapahtumia. Turvallisen Lactobacillus-ba<strong>kt</strong>eerin mukana suolistoon saapuva kiinnitysproteiini estää koliba<strong>kt</strong>eerin tarttumisen suolistoon, ja siten taudin synnyn. Tutkimuskohteita riittää Miia Jakava-Viljasen väitös on osa laajempaa, Helsingin yliopiston tutkimusproje<strong>kt</strong>ia, jossa kehitetään suun kautta annettavia rokotteita eläimille. Syötävien rokotteiden etuna on niiden antamisen helppous ja edulliset valmistuskustannukset, mitkä seikat ovat erityisesti eläinlääkinnässä tärkeitä tekijöitä. Lisäksi rokotteen pitäisi saada aikaan suojaavien vasta-aineiden muodostuminen nimenomaan kohde-elimessä eli suolessa. – Sian suolisto on hyvin samantyyppinen kuin ihmisen, joten samaa mekanismia voidaan ehkä kehittää myös ihmisen rokottamiseen. Ihmisillehän maitohappoba<strong>kt</strong>eereja markkinoidaan terveyshyötyjä tuovina probiootteina ja käytetään jo paljon elintarvikkeissa, Jakava-Viljanen huomauttaa. Väitöstyön valmistuttua hän toivoo voivansa edelleen jatkaa tärkeäksi kokemaansa tutkimusta professori Palvan tutkimusryhmässä. Tutkimuskohteita on kuulemma vaikka kuinka paljon. – Nyt on tehty tarvittavat peruskara<strong>kt</strong>erisoinnit, ja soveltava tutkimus vasta lähtee liikkeelle tästä. Tutkimuksen on palveltava sekä <strong>Evira</strong>a että eläinlääketiedettä, hän korostaa.
21