Aktuumi 2/2005 - Oulu

More documents

Recommendations

Info

Teksti: Elsi Huttunen Kuva: Juha Sarkkinen Jorma Lammasniemi on tarkkaillut yli 30 vuotta aitiopaikalta oululaista tutkimuskenttää. Ura VTT:ssa alkoi tutkijana, nyt tittelinä on johtaja ja vuoden alusta tieteellinen johtaja vastuualueena koko maa. Pohjoisen kasvattia ajaa eteenpäin kiinnostus tekniikkaan työssä, metsässä ja maantiellä. RAJA-AITOJEN YLITTÄ JÄ OULUN YLIOPISTON TOHTORI JA ALUMNI JORMA LA VTT Elektroniikan johtajana Oulussa yli kymmenen vuotta toiminut Jorma Lammasniemi on kolmen talon kasvatti. Kemiläisnuorukainen suuntasi 60-luvun lopulla etelään opiskelemaan Otaniemen Teknilliseen korkeakouluun, ja radiotekniikan diplomi-insinöörin tutkinto valmistui vuonna 1973. Neljän vuoden kenttätyöskentelyn jälkeen oli edessä muutto takaisin pohjoiseen, kun Oulussa sijaitsevasta VTT:n toimipisteestä avautui tutkijanpaikka. Pohjanlahden perukasta kotoisin olleelle paluu tuntui luonnolliselta. ”Useimmat Oulusta valmistuneet hakivat paikkaa muualta, kun taas minä, joka valmistuin etelästä, näin mahdollisuutena siirtyä takaisin pohjoiseen”, hän naurahtaa. Oulun tohtori Lisensiaattityö satelliittitietoliikenteestä syntyi työn ohella, ja metsäkoneautomaatiota käsitellyt väitöskirja vuonna 1983 oli ensimmäinen kokonaan Oulun VTT:ssä tehty tohtorintyö. Oulun alue kehittyi tuolloin vauhdilla, ja paluumuuttajien osaamista hyödynnettiin. ”VTT oli suurin elektroniikkainsinöörien työllistäjä 70-luvun lopulla. Heistä monet olivat paluumuuttajia, mutta myöhemmin 80-luvulla suurin osa rekrytoiduista tuli suoraan Oulun yliopistosta tai paikallisista alan yrityksistä.” Oulun yliopiston ja VTT:n yhteispeli toimi jo Lammasniemen jatko-opintojen aikana, ja se on tutkimuslaitoksen johtajan mielestä vahvuustekijä molemmille myös tänä päivänä. ”Jatkotutkintoja voidaan järjestää luontevasti, saadaan työvoimaa tulevaisuuteen ja samalla myös jatkokoulutusta nykyisille työntekijöille”, Lammasniemi listaa. Optoelektroniikan kehittäjä Tuore tohtori siirtyi laboratorionjohtajaksi vuonna 1984. Samaan aikaan kehiteltiin elektroniikan ja tietokonetekniikan rinnalle ideaa uudesta tutkimussuunnasta, optoelektroniikasta. Vuosien työ kantoi hedelmää 1992, jolloin Lammasniemi alkoi vetää vasta perustettua optoelektroniikan laboratoriota. ”Langattoman tietoliikenteen tutkimus on kasvanut rajusti ja optoelektroniikka siinä sivussa. Optoelektroniikka näkyy monella tutkimussaralla, ja täällä on melkoinen osaamiskeskittymä. Olemme maailman johtava tutkimuspaikka optisissa analysaattoreissa ja siitä aika ylpeitä”, Lammasniemi toteaa myöntäen, että optoelektroniikka on edelleen hänen sydäntään lähellä. Vuonna 1994 Oulun tutkimuskeskuksen laboratoriot yhdistettiin, ja nimi muuttui VTT Elektroniikaksi, jonka johdossa Jorma Lammasniemi on ollut alusta alkaen. Yli kolmekymmentä vuotta uraa elektroniikan tutkimuksen alalla Oulussa on vahvistanut Lammasniemen näkemystä siitä, että yliopiston monitieteisyys on suuri etu. ”Tekniikan alojen lisäksi muun muassa luonnontieteilijät ovat korvaamattomia, ja käytettävyystutkimuksissa tarvitaan lääkäreitä ja psykologeja.” Kansainvälistymisen puolestapuhuja Muutoinkin Lammasniemi haluaa toppuutella pelkän teknologian nimeen vannovia. Yhteiskunnan kehittyneisyyden ja vahvuuden näkee hänen mielestään teknologisen tutkimuksen ja edistyksen lisäksi kulttuurin rikkaudesta. ”Korkeaa teknologiaa ei synny ilman korkeaa kulttuuria.” Kulttuurin lisäksi teknologiajohtaja painottaa kansainvälisyyden merkitystä. ”Ulkomaiset opiskelijat ja tutkijat tuovat meille erilaista kulttuuria ja osaamista. Kansainvälinen verkottuminen on tällä hetkellä erittäin tärkeää. Englanninkielistä opetusta tarvitaan ehdottomasti lisää yliopistolle.” Hän myös uskoo suomalaisen korkeakoulujärjestelmän vetovoimaisuuteen ja Oulun eksoottisuuteen siinä määrin, etteivät edes suunnitellut lukukausimaksut karkottaisi potentiaalisia tulijoita. 14
JÄ LAMMASNIEMI Korkeaa teknologiaa ei synny ilman korkeaa ja kansainvälistä kulttuuria, sanoo VTT Elektroniikan toimialajohtaja Jorma Lammasniemi. ”Uskon, että heistä tuntuisi ihan luonnolliselta maksaa opetuksesta. Olisi hyvä, jos keskusteluun ilmaisesta opetuksesta saataisiin mukaan enemmän realismia.” Tieteellinen johtaja VTT järjestäytyy parhaillaan sisäisesti uudelleen. Tavoitteena on yhdistää erilaisia teknologia-alueita yhä paremmin ja samalla tehostaa innovaatioprosessia. Lammasniemi toteaa, että raja-alueilla on paljon tekemätöntä työtä esimerkiksi langattoman tekniikan sovellusten saralla. Teollisten asiakkaiden palvelua pyritään parantamaan tarjoamalla koko VTT:n osaamista yritysten käyttöön. Toiminta uudessa muodossa alkaa virallisesti ensi vuoden alusta. Jorma Lammasniemelle se merkitsee siirtymistä uuteen tieteellisen johtajan toimeen. Työ jakaantuu Ouluun ja pääkaupunkiseudulle. ”Tutkimuskoordinaatiota pyritään parantamaan, ja vastuullani on tulevaisuudessa tutkimuksen ohjaus ja kehittäminen ja yliopistoyhteistyön tiivistäminen vastuualueena koko Suomi. Apuna on onneksi kuusi tutkimusjohtajaa, joiden kanssa toimimme yhdessä”, Lammasniemi valottaa tulevia haasteita. Eri tieteenalojen raja-alueiden tutkimus antaa haasteita myös yliopistolle. Yhä monipuolisemmat tutkintokokonaisuudet ovat tarpeen, esimerkkinä bioalan ja informaatiotekniikan yhdistäminen. Uudistunut tutkintomalli tarjoaa tähän yhä enemmän vaihtoehtoja. ”Opetuksen on tuettava opiskelijoiden liikkumista tieteenalojen välillä. On mukava sanoa, että Oululla on siihen erinomaiset mahdollisuudet.” Motoristi metsässä ja maantiellä Pitkän linjan tutkijan kaikki aika ei onneksi mene työhön ja johtajan tehtäviin. Hyötyliikunnan lisäksi teknillisten tieteiden tohtori harrastaa moottorivoimia, ja metsässä liikutaan myös hevosvoimien siivittämänä. ”Sen verran insinööri ja tekniikan harrastaja olen, että kaksi moottoripyörää ja -kelkka löytyvät tallista”, metsäpolkuja viilettäväksi endurokuskiksi ja maantiekiitäjäksi tunnustautuva Lammasniemi paljastaa. Vaimon kanssa tie vie usein rentoutumaan Pudasjärvelle, jossa omassa vapaa-ajan paikassa marjastetaan ja liikutaan luonnossa. ”Meillä Suomessa on se etu, että on tilaa ja luontoa ja täällä pystyy harrastamaan monenlaista liikuntaa hiihtäen, juosten ja pyöräillen. Erilaista on suurkaupungeissa, joissa liikuntaa mennään harrastamaan erikseen kuntosaleille.” Kulttuuriero löytyy kokemuksen mukaan jo Oulun ja pääkaupunkiseudun välillä. ”Muistan, kun tulin aikanaan Ouluun töihin, niin täällä kahvipöydässä juteltiin marjastuksesta ja hirvenmetsästyksestä. Ei sellaista Helsingissä kuullut”, Lammasniemi naurahtaa ja toteaa, ettei hänestä ikinä saa ihan cityihmistä. 15
Page 1 and 2: VIESTEJÄ OULUN YLIOPISTOSTA 2/2005
Page 3 and 4: p ä ä k i r j o i t u s Kaavamais
Page 5 and 6: Ilmaston lämpeneminen ei ole ongel
Page 7 and 8: MUSTIKKA TARVITSEE VIILEÄN TALVEN
Page 9 and 10: Teksti: Kar i Laine Kuvat: Raimo Ah
Page 11 and 12: k u m p p a n i Ympäristötutkimus
Page 13: a k t u u m i t Tutkimusyhteistyö
Page 17 and 18: Tietojenkäsittelytieteiden alumnit
Page 19 and 20: Oulun yliopistossa on sen 47-vuotis
Page 21 and 22: ”Työ on se, mistä minä saan le
Page 23 and 24: Pulkkila Teksti: Anu Soikkeli Kuvat
Page 25 and 26: LUONNONKAUNIIN TAIVALKOSKEN KESKUST
Page 27 and 28: Nykyiset oppimiskäsitykset ja -men
Page 29 and 30: n i m i t y k s e t Kari Määttä
Page 31 and 32: FL Veli-Pekka Pelkosen väitöskirj
Page 33 and 34: v ä i t ö k s e t sä osoitettiin
Page 35 and 36: T A P A H T U U OULUN YLIOPISTON AV

Aktuumi 2/2005 - Oulu

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?