Sisällys - Poliisi
Sisällys - Poliisi
Sisällys - Poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
että ympäristöstä on luettavissa alueen historia ja kehitys.<br />
Elinympäristön viihtyisyyteen vaikuttavat myös monet<br />
muut sen ominaisuudet. Terveellisyyteen, turvallisuuteen<br />
ja identiteettiin liittyvien tekijöiden lisäksi mm. tarpeita<br />
vastaavat asuinolot, virkistysalueiden riittävyys ja saavutettavuus,<br />
luontokokemusten turvaaminen ja rakennetun<br />
ympäristön esteettinen laatu sekä elinympäristön sosiaalinen<br />
toimivuus tukevat ympäristön kokemista viihtyisänä.<br />
AKO-katsaus 3/2002<br />
Kaikki nämä ovat sekä seudullisia että paikallisia ominaisuuksia.<br />
Siksi on välttämätöntä, että kaupunkiseutua<br />
kehitetään yhdyskuntarakenneasioiden ohella myös elinympäristön<br />
laadullisten ominaisuuksien osalta yhteiseen<br />
hyvään pyrkien ja yhteistyössä.<br />
Matti Vatilo<br />
on ympäristöministeriön alueidenkäytön osaston<br />
yhdyskuntasuunnittelun tulosryhmän päällikkö<br />
matti.vatilo@ymparisto.fi<br />
Lähteet<br />
Harmaajärvi Irmeli, Huhdanmäki Aimo, Lahti Pekka: Yhdyskuntarakenne ja<br />
kasvihuonepäästöt, Suomen ympäristö 522, Ympäristöministeriö 2001.<br />
Raunio Mika & Linnamaa Reija: Asuin- ja elinympäristön laatu ja kaupunkiseutujen<br />
kilpailukyky, Tampereen yliopisto, Sente-julkaisuja 9/2000.<br />
Kostiainen Juha: Urban Economic Policy in the Network Society, väitöskirja,<br />
Tampereen yliopisto, TEK ry 2002.<br />
Topiantti Äikäs<br />
AKO-alueiden identiteetti:<br />
keinotekoista aitoutta?<br />
Suomeen on perustettu 34 aluekeskusohjelmaaluetta.<br />
Aluekeskusohjelman (AKO) tarkoituksena<br />
on “erikokoisten kaupunkiseutujen omiin vahvuuksiin,<br />
osaamiseen ja yhteistyöhön perustuvan,<br />
nykyistä tasapainoisemman aluerakenteen vahvistaminen.”<br />
Vahvuuksia on vahvistettu pian kaksi vuotta.<br />
AKO on osin jäntevöittänyt suomalaista aluepoliittista<br />
käytäntöä. Samalla se on kohdannut kritiikkiä. Keskeisinä<br />
ihmettelyn aiheina on valtion tuen pienuus ja toisaalta<br />
AKO-alueiden suuri lukumäärä. Prosessin henki on kuitenkin<br />
selvä: kehityksen suunta on käännettävissä positiiviseksi<br />
ja kokonaisvaltaisia alueita voidaan tukea tasavertaisesti<br />
niiden omista lähtökohdistaan käsin.<br />
Kriittisistä äänenpainoista nostettakoon tässä esiin<br />
muutama tuore esimerkki. Tutkija Olli Rosenqvist (2002)<br />
kritisoi selväsanaisesti AKO:ssa tehtyjä ratkaisuja - ja varsinkin<br />
niiden taustoja. Hänen mukaansa uusi aluepolitiikka<br />
on profiloitunut ainoastaan kaupunkiseutuja tukevaksi.<br />
Sen sijaan maaseutu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Syyksi<br />
hän mainitsee problematisoimattoman ja tilastoja yksipuolisesti<br />
tarkastelevan alueiden luokittelumenettelyn. AKOprosessia<br />
on lähestytty myös laajemmin (maan)tieteen asemaa<br />
ja alueiden tunnettuutta koskevissa arvioissa.<br />
Käsittelen seuraavassa muutamia prosessin taustalla<br />
olevia kysymyksiä alueiden identiteetistä ja -imagosta sekä<br />
niiden vaikutuksista AKO-hanketta koskevaan keskusteluun.<br />
Ihmisten alueet<br />
Kuten esim. Rosenqvist ja useat muutkin tutkijat ja kehittäjät<br />
usein selvittävät, AKO-prosessi tähtää alueellisen kehittämispolitiikan<br />
uudentyyppiseen resursointiin, alue- ja<br />
kaupunkipolitiikan harmonisointiin ja uudenlaisten hallinnollisten<br />
mallien kehittämiseen. Pyrkimykset ovat haasteellisia.<br />
Voidaan esimerkiksi kysyä: palauttaako AKO-prosessi<br />
alueen käsitteen ”takaisin tyhjyyteen” ja tekee siitä<br />
”onton säiliön”, joka otetaan käsitteellisesti annettuna tarkastelu-<br />
ja kehittämiskohteena (esim. Jauhiainen 2002).<br />
Mitä alueet loppujen lopuksi ovat?<br />
AKO-alueilla asuu hieman yli 60% maan väestöstä.<br />
Missä he siis asuvat ja millaista identiteettiä he kantavat<br />
mukanaan kun identifioituvat aluekeskuslaisiksi? Onko<br />
identifioituminen AKO-alueeseen edes mahdollista?<br />
Koko prosessia dominoi ehkä liiallinen hallinnollisuus.<br />
On vaarana, että asukkaiden alueeseen samaistumisen<br />
kohteet (kulttuuri, maamerkit, perinteet) jäävät<br />
kehittämisaktien ulkopuolelle. Syyllistymättä trivialiteettiin<br />
voi todeta, että ”ihmiset ovat aina jostakin kotoisin.”<br />
Kiinnittymisen kohde voi olla asuinpaikka, synnyinpaikka<br />
tai vaikka mielipaikka. Maantieteellisiä tasoja on monia<br />
ja ne ovat samanaikaisia.<br />
Identiteettiä on tutkittu paljon ja omalla alallani käsite<br />
on kuulunut tutkimuksen ytimeen 1980-luvulta lähtien.<br />
Tänä päivänä identiteetti sisältää jo eräänlaista ”yhteiskunnallista<br />
lisäarvoa”. Identiteetti määrittää kuka tai<br />
keitä olemme, kuinka erotumme muista ja mikä meidän<br />
asemamme maailmassa on (esim. Sihvola 2002). Identiteettejä<br />
voi olla monia ja ne kohdentuvat erilaisiin elämäntilanteisiin.<br />
Juha Sihvola puhuu erityisestä projektiidentiteetin<br />
käsitteestä, joka voidaan yhdistää AKO-hankkeisiin.<br />
Projekti-identiteetin käyttövoimana nähdään asioihin<br />
vaikuttaminen, alueen kehityksen takaaminen ja<br />
etujen ajaminen. AKO antaa oivan mahdollisuuden toimintaan,<br />
joka korostaa alueen itsenäisyyttä sekä antaa<br />
tunteen alueen edistyksestä ja turvallisuuden lisäämisestä.<br />
AKO:ssa on myös hyvää: alueita pyritään käsittelemään<br />
itsenäisinä kohteina, joilla on omat erityispiirteensä.<br />
Sama pätee myös identiteettien tarkasteluun: kasvualueilla<br />
näkymät ovat toiset kuin taantuvilla seuduilla. Kasvukeskuksissa<br />
positiivisen ’me-hengen’ luomiseen tuskin<br />
tarvitaan ylimääräisiä poppakonsteja. Sen sijaan taantuvien<br />
alueiden identiteettikeskusteluissa käsitellään kipeämpiä<br />
teemoja: miksi meidän seutua ja perinteitä ei ar-<br />
7
Change language