SES lausunto: ”Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ...

ses.fi

SES lausunto: ”Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ...

Suomen elokuvasäätiö

Opetus- ja kulttuuriministeriö

kirjaamo@minedu.fi

Lausunto Audiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ympäristössä – poliittiset

linjaukset 2012 – 2015, OKM/1/600/2012

Suomen elokuvasäätiö kiittää mahdollisuudesta kommentoida Opetus- ja kulttuuriministeriön

lausuntopyyntöä, joka koskee poliittisia linjauksia 2012 – 2015 audiovisuaalisesta kulttuurista digitaalisessa

ympäristössä.

Edellinen, vuonna 2005 julkaistu linjaus ”Audiovisuaalisen politiikan linjat” on osoittanut, että

tämänkaltainen instrumentti on käyttökelpoinen strateginen väline. Kun linjaus perustuu oikeaan

analyysiin ja oikeisiin toimenpiteisiin, tuottaa se jalkautettuna tuloksia. Edellisen linjauksen suuntaamana

elokuva-alan tavoitteena on ollut mm. elokuva- alan rahoituksen nousu pohjoismaiselle tasolle, kansainvälistyminen,

kotimaisen katsojaosuuden kasvu ja elokuvateatteriverkon digitoiminen. Näissä tavoitteissa

on onnistuttu hyvin tai vähintään kohtuullisesti.

Suomen elokuvasäätiö on laatinut Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelman 2011 – 2015, johon se on omassa

toiminnassaan sitoutunut. Tavoiteohjelman keskeiset tavoitteet ovat:

Tarinoita suomalaisille, työtä elokuvan ammattilaisille ja kansainvälisiä investointeja Suomeen

Kansainvälisesti kilpailukykyinen tuotantokannustin

Kattava digitaalinen elokuvateatteriverkosto

Elokuva mukaan Yleisradiolakiin

Hyvitysmaksujärjestelmä vastaamaan teknologian kehitystä

Kotimaisten tekijänoikeuksien turvaaminen

Suomalaisen elokuvan viennin vahvistaminen

Elokuvan asema EU:n kulttuuripolitiikassa

Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman lausunnon kuvaus elokuva-alan toimintaympäristöstä vastaa

pitkälti Suomen elokuvasäätiön näkemystä ja ankkuroituu samansuuntaisiin tavoitteisiin kuin yllä mainitut

elokuvasäätiön tavoiteohjelman tavoitteet. Tästä syystä Suomen elokuvasäätiö ottaa kantaa vain lausunnon

yksittäisiin toimenpide-ehdotuksiin.

Monipuolisen audiovisuaalisen kulttuurin vahvistaminen

Monipuoliset ammatilliset sisällöt

1. Julkinen tuki kohdentuu ammattimaiseen tekemiseen ja tuotantoon, levittämiseen ja esityskulttuurin ylläpitoon. (Lausunto s. 49)

2. Lasten ja nuorten elokuvakulttuurin erityistoimia tulee edelleenkin jatkaa. (s. 50)

Aiemmin asetettu tavoite kotimaisen elokuvan rahoituksen noususta pohjoismaiselle tasolle vaatii yhä

toimenpiteitä. Elokuvan monipuolisuuden, laadun ja kansainvälistymisen turvaamiseksi tämä on

välttämätöntä.

Elokuvasäätiön ydintehtävänä on edistää ja kehittää suomalaista elokuva- ja audiovisuaalista kulttuuria niin

Suomessa kuin ulkomailla. Suomen elokuvasäätiö vastaa suomalaisen elokuvan kulttuuriviennistä.

Onnistuessaan tämä ei palvele vain elokuva-alaa vaan vahvistaa ns. maabrändiä.

1


Suomen elokuvasäätiö

Lasten ja nuorten elokuvakulttuurin eritystoimia pitää jatkaa. Lisäksi on huomioitava, että perustuslaissa on

mainittuna sivistyksellisiä ja kielellisiä oikeuksia myös muille kielille kuin kahdelle kansalliskielellemme,

esimerkiksi romaani-, saamen- ja viittomakielille. OKM on laatinut Kulttuuripolitiikan strategisen ohjelman

ja ministeriön tulisi tarkentaa miten perustuslaissa mainitut oikeudet toteutuvat audiovisuaalisessa

kulttuuriympäristössä.

Sisältöjen saatavuus eri jakeluteissä

3. Esitystekniikan muutos edellyttää jatkuvaa osaamisen kehittämistä, ohjelmatarjonnan laajentamiseen liittyviä tukitoimia ja teknisen

laitteiston ylläpidon tukipalveluita. (s. 50)

4. Voisiko esimerkiksi eri teattereiden menetysnäytelmiä katsoa elokuvateatterista omalla paikkakunnallaan? Voisiko Musiikkitalon

solistivierailuja kuunnella ja katsoa reaaliaikaisesti Rovaniemellä? Millaisia taloudellisia mahdollisuuksia joidenkin palveluntarjoajien

välityksellä olisi luoda sopimuksia suurten urheilutapahtumien välittämisestä teattereissa? (s. 50)

Elokuvasäätiö ottaa vahvasti myönteisen kannan elokuvaverkoston digitoimisen loppuunsaattamisen ja

elokuvateatteriverkoston määrän vähintään nykyisenkaltaisen säilyttämisen puolesta.

Näemme digitoinnista vasta sen teknologisen murroksen. Teknologista murrosta seuraa toisena aaltona

liiketoimintamallien ja -logiikan muutoksia. Teatterit voivat liiketoimintamallejaan kehittämällä (esim.

cinema-on-demand) lisätä kannattavuuttaan. Uusien toimintamallien omaksuminen edellyttää kotimaisille

elokuvayrittäjille tarjottavaa koulutusta.

Ne kulttuurilaitokset, jotka saavat julkista rahoitusta joko valtiolta tai kunnalta, voisivat usein laajentaa

yleisöpohjaansa digitoitujen elokuvasalien myötä. Vastuu ohjelmatarjonnan laajentamisesta ei voi olla vain

yksittäisillä yrittäjillä, julkisella vallalla on vastuu asettaa kannustimia.

Digitointi edesauttaa elokuvakulttuuria mahdollistamalla samanaikaisia ensi-iltoja ja parantamalla

uutuuselokuvien saatavuutta. Sen tarjoama merkittävä etu yleisölle on myös vaihtoehtoisen sisällön

nimellä kulkeva ohjelmatarjonta. Moderni oppimiskäsitys tukee elämyksellistä oppimista. Siksi on valitettavaa,

että liian vähälle huomiolle on jäänyt myös digitoitujen salien käyttö huippulaatuisen, jopa 3Dopetussisällön

välittämisessä. Niillä paikkakunnilla, joilla on vähäisessä määrin kulttuuritarjontaa, muualta

välitetyt esitykset ovat välttämättömiä kulttuurin tasa-arvoisen saatavuuden näkökulmasta.

Teatterien digitoiminen on ylikansallinen ilmiö, joka mahdollistaa myös suomalaisen sisällön

kulttuuriviennin.

Televisiotoiminta ja tilausohjelmapalvelu tai muu ammattimainen verkkolevittäminen

5. Monipuolisen ja laadukkaan audiovisuaalisen ohjelmatarjonnan kannalta on huolehdittava siitä, että kaikki Suomessa televisiotoimintaa

harjoittavat yhtiöt noudattavat 15 prosentin vähimmäisehtoa sekä ohjelmien eurooppalaisuusasteen että riippumattomien tuottajien

tuottaman ohjelmien osalta. (s. 51)

6. Voitaisiinko Yleisradiota velvoittaa vahvemmin osallistumaan kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamiseen? (s. 51)

7. Voitaisiinko Suomeen kehittää tukijärjestelmä kotimaisten sisältöjen tilausohjelmapalvelun edistämiseksi? Tämä voisi osaltaan vaikuttaa

laittoman verkkojakelun vähenemiseen. (s. 51)

Suomen elokuvasäätiö kannattaa kaikkien Suomessa televisiotoimintaa harjoittavien yhtiöiden vähintään

15 prosentin vähimmäisehtoa eurooppalaisen sisällön ja riippumattomien tuottajien tuottamien ohjelmien

osalta, mutta pitäisi vielä parempana vähimmäismäärän nostoa 20 prosenttiin. Prosenttiosuuden lisäksi

ehtoa tulisi määritellä uudelleen niin, että toteutumista ei lasketa ohjelma-ajasta vaan ohjelmatoimintaan

2


Suomen elokuvasäätiö

käytettävistä resursseista. Nykyinen, esitysminuuteilla laskettu ulkopuolisten tuotantojen osuus

ohjelmavirrasta ei kerro kuinka paljon budjetista tosiasiallisesti käytetään kotimaisen sisällön ostoon.

Elokuvasäätiö katsoo tavoiteohjelmansa mukaisesti, että Yleisradio tulee velvoittaa osallistumaan

kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamiseen. Yleisradio toimii eduskunnan valvonnassa ja eduskunta

nimittää YLEn korkeimman toimielimen, hallintoneuvoston, jäsenet. Siksi Yleisradion suhde kotimaiseen

sisältöön ei voi jäädä YLEn sisäisesti päätettäväksi, vaan asia vaatii vahvan lainsäädännöllisen pohjan ja

sitovat velvoitteet tai sopimukset.

Se, että Yleisradio kahtena edellisenä vuonna budjettikriisissään puolitti elokuvan ennakko-ostoihin käyttämänsä

noin kuuden miljoonan euron määrärahan kolmen miljoonan euron tasolle, aiheutti vahinkoa

erityisesti lyhyt- ja dokumenttielokuvalle. Tapahtunut kertoo, ettei nykyinen YLE-laki ole riittävä kotimaisen

tuotannon turvaamiseksi.

Tällä hetkellä lausuntokierroksella on ehdotus uudeksi Yleisradiolaiksi. Lain 7 §:ään on erikseen lisättävä

momentti Yleisradion velvoitteesta edistää kansallista elokuvataidetta. Tässä pykälässä mainitaan jo

yksittäinen ohjelmatyyppi (hartausohjelmat), jolloin olisi luontevaa sijoittaa elokuvan erityisasema samaan

pykälään.

7 § Julkinen palvelu

Yhtiön tehtävänä on monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto

siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita

julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa

valtakunnallisesti ja alueellisesti.

Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:

2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä

viihdettä;

3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus

oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja

sekä tarjota hartausohjelmia;

On esitetty argumentteja, että ehdotetunkaltainen lakimuutos kotimaisen sisällön suosimisesta on EU:n

sisämarkkinasäännösten vastainen, jossa kansallisvaltioiden rajat eivät saa estää tavaroiden ja palvelujen

liikkumista yhteisillä sisämarkkinoilla. Toisaalta kulttuuri on rajattu EU:n perustamissopimuksessa kansallisvaltioiden

toimivaltaan. EU-politiikassa on korostettu, että eurooppalainen kulttuuri-identiteetti on

mosaiikkimainen koostuen erilaisten kulttuurien samanaikaisesta olemassaolosta.

Vaihtoehtoisena mallina kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamisen velvoitteelle on palaaminen

vuonna 2006 voimassa olleeseen malliin, jossa valtioneuvoston päätökseen liitetyn lausuman mukaisesti

radio- ja televisiorahastosta ohjattiin rahaa suoraan elokuvasäätiön toimintaan.

Lausuntokierroksella olevaan uuteen YLE-lakiin sisältyy Yleisradion uutena tehtävänä kotimaisen kulttuurin,

taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttäminen. Epäselväksi jää, tarkoittaako tämä KAVAn

arkistointivelvollisuutta laajempaa velvollisuutta pitää tallenteet yleisön saatavilla. Jos tarkoitus on

laajempi, niin Yleisradiota koskevassa lainsäädännössä tulee ottaa kantaa, onko kyseessä palvelujen

tarjoaminen maksuttomasti, kuten nykyisin Elävän arkiston kautta vai katsotaanko, että tämä ei ole osa

YLE-maksulla katettavaa julkista palvelua vaan YLE saisi mahdollisesti avata maksullisen katselu- ja

latauspalvelun. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa keskeisenä nousevat ratkaistavaksi tekijänoikeuskysymykset.

Tuotantoyhtiöiden neuvotteluaseman turvaamiseksi on tärkeää, että mahdolliset jakelusopimukset ovat eieksklusiivisia

ja että samanaikaisesti saatetaan voimaan nk. Terms of trade –sopimus. Tämänkaltainen

3


Suomen elokuvasäätiö

sopimus on käytössä mm. Iso-Britanniassa, jossa se on BBC:n ja tuottajaliiton välillä solmittu oikeuksien

kauppaa koskeva raamisopimus.

Oikein hinnoiteltujen ja helppokäyttöisten tilausohjelmapalvelujen kehittäminen hillitsee osaltaan laitonta

verkkojakelua. Kokemus on osoittanut, että laitonta verkkojakelua ei voida yksinomaan vähentää valvonnan

ja kriminalisoinnin keinoin.

Yleisradio on Suomen merkittävin kulttuurin jakelija ja vertautuu tehtävässään muihin suomalaisiin

sivistysjärjestelmiin kuten peruskoulu tai kirjastolaitos. YLE ei myöskään itse hallinnoi tai rakenna

tietoverkkoja eikä sen ydintehtävä ole teknologinen vaan sisällöllinen. Tästä syystä pitää selvittää, olisiko

luontevampaa siirtää Yleisradiota koskevien lakien valmistelu OKM:n alaisuuteen, jossa on paras

ministeriötasoinen asiantuntemus koskien YLEn ydintehtävää.

Audiovisuaalisen kulttuuritoiminnan kehittäminen

8. On tärkeää turvata suomalaisten audiovisuaalisen ja elokuva-alan alan järjestöjen toimintaedellytykset sekä kotimaassa että

kansainvälisessä yhteistyössä.(s. 52)

9. On tärkeää, että myös tulevaisuudessa voidaan kehittää monipuolista ja alueellisesti mahdollisimman kattavaa elokuvien ja muiden

audiovisuaalisten ohjelmien esitys-, kasvatustoimintaa. (s. 52)

10. Myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston arkistosarjaa tulee kehittää. (s. 52)

11. Digitaalisen tekniikan hyödyntäminen voi luoda uusia keinoja yhteistyössä kehittää kulttuuritoiminnan muotoja, parantaa palveluja ja

niiden saatavuutta sekä kohdentaa niitä erilaisien yleisöryhmien tarpeisiin. (s. 52)

12. Suomalaisen audiovisuaalisen alan infrastruktuurin, kuten erilaisten tuotanto- ja kuvauspalveluiden, kehittämisessä myös

elokuvakomissioiden toimintaedellytyksiä tulee arvioida ja mahdollisuuksien mukaan kehittää. (s. 52)

13. Nykyisen valtionavustuslain mukaan avustusmäärärahojen myöntämistä ja niiden käyttötarvetta tulee säännöllisin väliajoin arvioida.

Tämä arviointi tule ulottaa kaikkiin valtionavustuksia saaviin toimijoiden myös audiovisuaalisella sektorilla. (s. 52)

Audiovisuaalisen ja elokuva-alan järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on kannatettavaa ja

välttämätöntä erityisesti kansainvälistymisen lisääntyessä.

Elokuvaverkoston säilyminen tukee parhaiten esitystoimintaa. Elokuvakasvatustoiminnasta elokuvasäätiö

lausuu lisää kohdassa Mediakasvatus.

Arkistosarjan laajempi esittäminen on tärkeä tavoite kulttuuripalvelujen saatavuuden näkökulmasta. Myös

KAVAlle tulee turvata tarvittavat resurssit.

Valtiovallan rooli edistää audiovisuaalisessa infrastruktuurissa toteutuu kasvattamalla elokuvasäätiön

resursseja. Lainsäädäntötasolle kirjoitetaan YLEn vastuu kotimaisesta elokuvasta ja lisäksi

elokuvatuotannoille tulee luoda kannustinjärjestelmä.

Suomalaisen yhteiskunnan infrastruktuuri voi olla valtti kilpailtaessa ulkomaisista kuvauksista ja

jälkituotannosta. Nykyisessä markkinatilanteessa tuntuvat parhaiten toimivan mallit, joissa

elokuvakomissioiden ja matkailualan tarpeita yhdistetään ja jossa maalla on tarjota jonkinlainen vero- tai

kannustinjärjestelmä. Usein alueellisena toimintaedellytyksenä on paikkakunnalla oleva audiovisuaalisen

alan koulutus. Kun tällä hetkellä harkitaan elokuva-alan koulutuksen aloituspaikkojen vähentämistä,

tilannetta tulee tarkastella näiden muutosten jälkeen.

4


Suomen elokuvasäätiö

Valtionavustuslakia tulee luonnollisesti noudattaa. Hyvä hallinto legitimoi valtionavustukset myös

kansalaisille. Valtiontarkastusvirasto aloitti vuonna 2011 OKM:n toimialaan kuuluvien veikkausvoittovaroja

saavien kulttuuritoimijoiden tarkastuksen ja Suomen elokuvasäätiö on ollut yksi kohteista.

Käyttötarpeen arviointi vaatii samalla myös vaikuttavuusmittareiden kehittämistä. Vaikuttavuusmittareita

puuttuu tällä hetkellä jonkin verran audiovisuaalisen alan sisällä, mutta erityisesti kulttuurisektoreiden

välille pitäisi kehittää yhteismitallisia vaikuttavuusmittareita, jotta yhteiskunnan antamille resursseille

syntyvää vastinetta pystytään yhteismitallisesti arvioimaan.

Toimiva ja joustava tukijärjestelmä

14. Jatketaan viime vuosien aikana tehtyä työtä kotimaisen elokuvan ja muiden audiovisuaalisten sisältöjen tukemisessa kulttuurin

monipuolisuuden ja jatkuvuuden säilyttämiseksi, alan toimijoiden vakaan toimintaympäristön ylläpitämiseksi. (s. 54)

15. Audiovisuaalisen kulttuurin tukijärjestelmä toimii taiteellisen ja luovan työn kunnianhimon kannustimena ja kotimaan markkinoiden

taloudellisena korjausmekanismina sekä kulttuurin viennin näyteikkunana. Tuki on ja säilyy tuotantoja hankekohtaisena, sitä ei voi

muuttaa alan yritystueksi. Tuki voi kohdentua kulttuurijärjestöjen toiminnan tukemiseen, yksittäisten tekijöiden erilaisiin apurahoihin,

kansainvälisen markkinoinnin edistämiseen ja erityistapauksissa audiovisuaalisen kulttuurin edistämistä koskeviin laiteinvestointeihin,

kuten elokuvateattereiden digitalisointihankkeisiin. (s. 54)

16. Tukiohjelman kehittämisessä yhteistyössä alan kanssa otetaan huomioon erityisesti digitaalisen jakelun vaikutukset monipuolisten ja

laadukkaiden sisältöjen tuottamisessa, uusien alalle tulleiden toimijoiden osuus taiteellisessa työssä, eri yleisöjen katsomistottumusten

vaikutukset sekä EU:n tulevan audiovisuaalisen alan tiedonannon reunaehdot. (s. 54)

17. Suomen tavoitteena on, että nykyisen EU:n audiovisuaalista alaa koskevan tiedonannon tarkastelukulmaa laajennetaan uudessa

tiedonannossa koskemaan koko elokuvan ja muiden audiovisuaalisten teosten elinkaarta käsikirjoituksen kehittelystä esittämiseen,

jolloin valtiontuen piiriin kuuluisi alan koko arvoketju. Myös uudet jakelualustat tulisi kuulua valtiontuen piiriin. (s. 55)

18. Suomi pitää yhteyttä komissioon, jotta tukijärjestelmään saadaan pienille kieli- ja markkina-alueille omat tuki-intensiteettirajat, jotka

voisivat olla 50 % (yleinen maksimi), 60 % (pienten kieli- ja markkina-alueiden yleinen maksimi), 80 % (vaikeiden ja vaikeasti

rahoitettavien elokuvien, kuten dokumenttien ja lyhytelokuvien tukimaksimi). (s. 55)

Nykyiset elokuvasäätiön tuotantotuen tukimaksimit ovat joissain tapauksissa riittämättömät. Suomen

elokuvasäätiö on yhdessä muiden Euroopan elokuvainstituuttien yhteisessä lausunnossaan ehdottanut

toimenpide 18 kanssa samansuuntaisen kannan komissiolle.

Elokuvasäätiön tuotantotukimaksimin kasvattamiseen kohdistuu painetta kahdesta syystä. Ensimmäinen on

pieni kieli- ja markkina-alueemme. Toiseksi ansaintalogiikan murros on luonut tuotantoyhtiöille

haasteellisen tilanteen, kun perinteiset ennakko-rahoittajat, kuten tv-kanavat ja levittäjät, markkinoiden

paineessa supistavat ennakko-ostojen muodossa antamaansa rahoitusta ja samanaikaisesti uudet ns.

jakeluikkunat, kuten teleoperaattorit, harvoin osallistuvat riskinkantoon ennakkorahoituksen muodossa.

Kun on todennäköistä, että julkinen tuki on aina tietynasteinen niukkuustekijä, niin on tärkeää varmistaa,

että broadcast- ja online-jakelu jakavat riittävällä tavalla tuotantoyhtiöiden riskin. Näin taataan

elinvoimainen ja uudistuva elokuvakulttuuri.

19. Voitaisiinko audiovisuaalisten sisältöjen tuottamisen rahoituspohjan laajentamiseksi Suomessa kehittää järjestelmä kaikkien

audiovisuaalisten sisältöjen jakelusta taloudellisesti hyötyvien tahojen velvoittamiseksi osallistua uusien tuotantojen kehittämiseen? (s.

55)

20. Panostetaan uusien sisältöjen tuotantoon ja pyritään vaikuttamaan niiden elinkaaren pituuteen siten, että alan eri ammattilaisten,

tuottajien ja muiden toimijoiden olosuhteet työn jatkamiseen säilyvät. (s. 55)

21. Jatketaan erityistoimenpiteitä lasten ja nuorten elokuvien ja muiden audiovisuaalisten sisältöjen tuotantojen tukemiseksi. (s. 55)

22. Jatketaan digitaalisiin päätelaitteisiin soveltuvien kulttuurisisältöisten teosten, ohjelmien, pelien ja palveluiden tukemista DigiDemoohjelmasta.

Laaditaan säännöllisin väliajoin ohjelman vaikuttavuusarviointi. (s. 55)

23. Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa selvitetään mahdollisuudet kehittää Suomeen alan infrastruktuuria parantava

kannustinjärjestelmä. (s. 55)

24. Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa arvioidaan mahdollisuuksia kehittää audiovisuaalisen alan yritystoiminnan

tukijärjestelmiä sekä kansainvälistämistukia. (s. 55)

5


Suomen elokuvasäätiö

Kohdan 19 kysymykseen elokuvasäätiön kanta on kyllä. Rahoituspohjan laajentamiseksi tulee ehdottomasti

tehdä toimenpiteitä. Tällä hetkellä osa online-jakelusta on tietystä katsantokannasta kansallisen kulttuurin

luomisen vapaamatkustajia. Teleoperaattoreiden liiketoiminnan tuottoon vaikuttaa kuluttajan valitsemat

yhä nopeammat laajakaistayhteydet: Kuluttajien kannustimena maksaa kalliimmista ja tehokkaimmista

laajakaistayhteyksistä toimii tutkitusti audiovisuaalinen sisältö. Vapaamatkustaja-mielikuvaa vahvistaa vielä

se, että teleoperaattoreilla ei ole tällä hetkellä taloudellista kannustinta estää yhteyksiensä käyttöä

laittomaan audiovisuaalisen sisällön lataamiseen.

Sisällöntuotannon yritysten tutkimus- ja kehitystyön rahoittaminen tulisi Suomessa kuulua vahvemmin

suomalaisen innovaatiojärjestelmän keskeisten rahoittajien, Sitran ja Tekesin, tavoitteisiin. Erillisen

kannustinjärjestelmän ohella on tärkeä varmistaa, että nämä rahoittajat pystyvät arvioimaan

sisältöperusteisten yritysten kehitysmahdollisuuksia. Kansallisissa strategioissa on jo vuodesta 1999 puhuttu

Sisältö-Suomesta, mutta elokuvatoimialan näkökulmasta ei asiaa ole vielä riittävästi jalkautettu esimerkiksi

näiden innovaatiorahoittajien tekemiin päätöksiin.

Suomen elokuvasäätiö

25. Suomen elokuvasäätiön roolia avustusten myöntämisessä vahvistetaan, säätiön tulosohjausta ja hallintomallia kehitetään. (s. 56)

26. Arvioidaan mahdollisuus monivuotisten suunnitelmien ja tulostavoitteiden laadintaan. (s. 56)

27. Arvioidaan mahdollisuudet kehittää nykyistä suoraan tukeen perustuvaa tukijärjestelmää sellaiseksi, että jotkut tukijärjestelmän osat

muutettaisiin lainaperusteisiksi. (s. 56)

28. Selvitetään mahdollisuus laajentaa tuotannon ja tuotannon kehittelytuen myöntämistä myös televisiodraaman ja muun korkeatasoisten

riippumattomien tuotantoyhtiöiden ohjelmien tukemiseen. (s. 56)

29. Tukiohjeilla on valtiontukien hyväksymisprosessissa entistä painavampi rooli. Tämä edellyttää sekä teknistä uudistuksia ohjeisiin. (s.56)

30. Tukiohjeet tulee hyväksyttää opetus- ja kulttuuriministeriössä ennen niiden voimaan saattamista. Tässä yhteydessä ministeriö arvioi,

onko muutosten vuoksi tarvetta tehdä asiasta ilmoitus komissiolle tai neuvotella muutoksista komission kanssa. (s.56)

31. Tukiohjeiden uudistuksen yhteydessä arvioidaan kunkin yksittäisen tukimuodon vaikuttavuus ja tarkistetaan tukien myöntämisen ehtoja

suhteessa alan toimintamahdollisuuksiin sekä harkitaan uusien tukimuotojen kehittämistä, jotka vahvistaisivat säännöllistä tuotantojen

kehittyä ja toimintaa sekä muuta audiovisuaalista kulttuuritoimintaa. (s.56)

32. Olisi syytä harkita verrattain nopealla aikataululla sellaista SES:n tukiohjeiston muutosta, että ehdot täyttäviä yhteistuotantoja

periaatteessa kaikista maista peräisin olevien tuottajien kanssa voitaisiin kohdella samalla tavalla. (s.56)

Suomen elokuvasäätiö pitää myönteisinä toimenpiteitä, joissa Suomen elokuvasäätiön roolia avustusten

myöntämisessä vahvistetaan, säätiön tulosohjausta ja hallintomallia kehitetään ja arvioidaan mahdollisuus

monivuotisten suunnitelmien ja tulostavoitteiden laadintaan.

Sen sijaan tässä vaiheessa osan tuesta muuttaminen lainaperusteiseksi ei ole tarkoituksenmukaista.

Elokuvasäätiön varat ovat nykyisellään riittämättömiä tukemaan merkittävällä osuudella eurooppalaisittain

suuren kokoluokan elokuvia. Näiden elokuvien lainoitustarpeessa on luontevampaa kääntyä tavanomaisten

lainarahoittajien, kuten pankkien tai Finnveran, puoleen. Tällaisten rahoittajien elokuvatuntemusta tulisi

edelleen edistää. Elokuvatuottajat ja elokuvasäätiö jatkavat työtään rahoittajien osaamisen kehittämiseksi

elokuvatuotannon riskien arvioinnissa.

Suomen elokuvasäätiö tukee jo televisiodraamaa pienessä mittakaavassa. Elokuvakäsite laajennettiin

pitämään sisällään sarjamuotoinen tv-draama samanaikaisesti kun valtioneuvoston päätökseen

televisioverkoston digitalisoinnista liitettiin lausuma, jossa radio- ja televisiorahaston kautta kanavoitiin

vuosittain suoraa rahaa elokuvasäätiön toimintaan. SES pitää tärkeänä kotimaisen tv-draaman

6


Suomen elokuvasäätiö

kehittämistä. Suoran tuen ohella asiaa edistäisi nopeimmin tavoite elokuvan liittämisestä mukaan YLElakiin.

Nykyinen säätiölaki, laki elokuvataiteen edistämisestä ja elokuvasäätiön säännöt luovat reunaehdot eri

toimijoiden päätösvallalle. Nykykäytäntö toimii niin, että OKM pyytää ehdotuksia hallituksen jäseniksi

toimialalta ja nimittää Suomen elokuvasäätiön hallituksen. Lisäksi elokuvasäätiön johto ja OKM käyvät

vuosittain ns. tuloskeskustelun. Elokuvasäätiön hallitus päättää tukiohjeista; tukiohjeiden on oltava

luonnollisesti lainmukaisia. Elokuvalain 8§ momentti 2 sanoo, että tarkempia ohjeita tukien

myöntämisperusteista antaa tarvittaessa OKM.

Tästä syystä elokuvasäätiön katsoo, että toimenpide-ehdotus 30 ei ole tarkoituksenmukainen eikä vastaa

nykyisiä toimivaltasuhteita. Pykälä 8 mahdollistaa toki, että säätiön hallitus voi tarvittaessa pyytää OKM:ltä

konsultaatiota.

SES katsoo, että säätiömallin ketteryys ja joustavuus koituisivat parhaiten elokuva-alan hyväksi, kun EUkomission

notifikaation sisälle mahtuvien muutoksien hyväksymiseen riittäisi säätiön hallitus.

Elokuvasäätiön hallituksen rooli hyvän hallinnon toteuttamisessa on keskeinen. Siksi OKM hallituksen

jäsenten nimitysvaltaa käyttäessään tulee varmistaa riittävän toimialan asiantuntemuksen lisäksi että

hallituksen jäsenille järjestetään tarvittaessa koulutusta asioissa, joiden tuntemuksen OKM katsoo

tarpeelliseksi tehtävän menestykselliseksi hoitamiseksi.

SES pitää myönteisenä, että tukiohjeita uudistetaan alan tarpeita vastaaviksi ja että tukiohjeet ovat

mahdollisimman selkeitä. Tätä tarvetta vastasi äskettäinen siirtyminen sähköiseen asiointiin.

Vaikuttavuusarviointi on keskeinen toiminnan kehittämisen väline. Säätiön hallitus on päättänyt, että

vaikuttavuusmittareita kehitetään vuoden 2012 aikana.

Ehdotettu toimenpide periaatteessa kaikista maista peräisin olevien (yhteistuotantojen) tuottajien

samankaltaisesta kohtelusta ei ole täysin yksiselitteisesti ymmärrettävissä, sillä jo nykyiset tukiohjeet ovat

eri maiden kesken neutraaleja.

TAIKE-uudistus

33. Taiteen keskustoimikunnan uudistamista koskevassa valmistelussa elokuvataidetoimikunnan roolissa tulee ottaa huomioon

audiovisuaalisen kulttuurin kehittämistarpeet. (s. 56)

34. Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Valtion elokuvataidetoimikunnan avustuspolitiikan tavoitteiden yhteensovittamista kehitetään. (s.

57)

35. Yksittäisten tukimuodon vaikuttavuuden arvioinnissa tarkistetaan tukien myöntämisen ehtoja suhteessa alan toimintamahdollisuuksiin

sekä harkitaan uusien tukimuotojen kehittämistä, jotka vahvistaisivat säännöllistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää audiovisuaalista

kulttuuritoimintaa valtakunnallisesti ja alueellisesti. (s.57)

Nykyisessä hallitusohjelmassa on sitouduttu vertaisarvioinnin säilyttämiseen. Vertaisarviointi tapahtuu

kuitenkin ilman esittelijää ja vailla virkavastuuta. OKM:n tulisi tarkastella miten vertaisarviointi on

yhteensovitettavissa hyvän hallinnointitavan kanssa.

7


Suomen elokuvasäätiö

Audiovisuaalista kulttuuria tukeva sääntelykehys ja tekijänoikeuspolitiikka

36. Valtiovallan tehtävänä on tekijänoikeuslainsäädäntöä ja –järjestelmää kehittämällä vastata yhteiskunnan kehityksessä esiin tulleisiin

vaatimuksiin. Erityisesti digitaalisen maailman haasteisiin on kiinnitettävä suurta huomiota. Lainsäädännön ja tekijänoikeusjärjestelmän

toimivuuden kehittämisessä otetaan huomioon tekijöiden, teollisuuden ja käyttäjien sekä kuluttajien edut.(s.57)

37. Tekijänoikeudella on keskeinen merkitys monien toimialojen talouteen, toimintaan ja työllisyyteen. Sen vuoksi

tekijänoikeuslainsäädännön toimivuutta on syytä arvioida jatkuvasti, ja tarvittaessa on uskallettava tehdä myös uudistuksia. (s.57)

38. Edellisellä hallituskaudella asetettu tekijänoikeustoimikunta on selvittänyt muun muassa verkkotallennuspalveluihin liittyviä kysymyksiä,

tekijänoikeuksien suojan parantamista tietoverkoissa sekä televisioyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistojen uudelleenkäytön

mahdollistamista. Muiden muassa näihin liittyviä lainmuutostarpeita tullaan ministeriössä arvioimaan. (s.57)

39. Elokuvien ja muiden av-tuotantojen erityislaatu muiden teoslajien joukossa on otettava huomioon lainsäädäntöä kehitettäessä. (s. 58)

40. On hyödynnettävä erityisesti digitaalisen maailman ja tietoverkkojen mahdollisuuksia audiovisuaalisten tuotantojen jakelussa. Laillisen

verkkokaupan kehittymisen esteenä olevaan laittomaan jakeluun on puututtava tehokkain keinoin. Asiassa tarvitaan myös EU:n laajuisia

toimenpiteitä. (s. 58)

41. EU:ssa on odotettavissa intensiivinen vaihe ja pitkästä aikaa käsittelyyn tulee myös direktiiviehdotuksia, jotka liittyvät muun muassa

Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseen. Odotusarvona on, että komission ehdotusten pohjalta syntyy lopulta myös rajat

ylittävää sisältöjen levittämistä helpottavia ratkaisuja.(s.58)

Säätelykehystä ja tekijänoikeuksia voidaan pitää sisältöyhteiskunnan perustuslakina, tekijänoikeuslainsäädännön

laatu on myös keskeistä sellaiselle liiketoiminnalle joka perustuu tekijänoikeuksien arvoon ja

niiden edelleen kauppaamiseen. Tekijänoikeuslainsäädäntö myös säätelee yksittäisen kuluttajan oikeuksia.

Näistäkin syistä laadukkaan tekijänoikeuslainsäädännön tulee olla selkeää, mahdollisimman ennakoitavaa ja

sen tulee antaa riittävä oikeusvarmuus. Tekijänoikeuksia pitää tekijän pystyä helposti sopimusteitse

siirtämään ja tekijänoikeuslainsäädännössä on tärkeää säilyttää ns. kollektiivisen sopimisen mahdollisuus.

Vaikka lainsäädännölle tulee mahdollisesti uudistustarpeita, on tärkeää myös tulevaisuudessa pidättäytyä

nk. työsuhdetekijänoikeusolettaman käyttöönotosta. Tekijänoikeuden syntymisen ja teoksen tekijän välisen

suhteen saumattomuus auttaa myös kansalaisia ymmärtämään ja hyväksymään tekijänoikeuden kautta

syntyvät teoksen edelleenkäyttörajoitteet. Tekijänoikeuslainsäädännön legitiimisyys suuren yleisön silmissä

mahdollistaa myös piratismin torjunnassa välttämättömät tekijänoikeusrikkomusten

rangaistusseuraamukset.

Digitaalisten sisämarkkinoiden luomisessa luomisessa tulee olla kansallisesti itsekäs silloin kun EUlainsäädäntö

mahdollisesti heikentäisi kulttuurista itsemääräämisoikeutta. Säätiö on tietoinen EU:n sisällä

olevasta vahvasta paineesta kiriä umpeen Yhdysvaltojen etumatkaa verkkokaupassa ja ymmärtää, että

lisääntyvä verkkokauppa edistää taloudellista toimeliaisuutta sekä vaurautta. EU:n sisällä käytännön

toimenpiteenä on ollut ns. sisällön territoriojaon poistaminen. Käytännössä ns. territorioajattelun

murtaminen lainsäädäntöteitse voi haitata pienen kieli- ja markkina-alueen tuotantoa esimerkiksi

pakottaessaan tuottajan ostamaan laajemmat kuin tarvittavat oikeudet. SES esittää, että OKM painottaa

sopimusvapautta ja huolehtii kansallisen kulttuurin eduista sisämarkkinalainsäädäntöä kehitettäessä.

Hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen

42. On arvioitava, mikä merkitys hyvitysmaksulla on av-kulttuurin tuen rahoituksessa. Av-tuotantojen ja -kulttuurin tuki on turvattava

hyvitysmaksujärjestelmää uudistettaessa. Tuki olisi saatettava nykyistä vakaammalle pohjalle. Mahdollisuuksien mukaan olisi

vähennettävä tuen suoraa riippuvuutta hyvitysmaksukertymästä. (s.59)

Hyvitysmaksukertymä ei ole vastannut teknologista kehitystä eikä sisällön kopioinnin määrää, vaan on

jäänyt näistä jälkeen. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua tulee kerätä tallentavista puhelimista, niiden

muistikorteista, usb-muisteista sekä laajakaistayhteyksistä. Mahdollisen hyvitysmaksu laajakaistayhteyksissä

voitaisiin porrastaa yhteyden mahdollistaman nopeuden mukaan. Tämän lisäksi SES ehdottaa, että maksun

suuruudesta päättäminen palautuisi valtioneuvostolta takaisin OKM:öön.

8


Suomen elokuvasäätiö

Audiovisuaalisen kulttuuriperinnön vaaliminen

43. Audiovisuaalisten aineistojen hyödyntäminen edellyttää sellaisten ratkaisujen ja käytänteiden kehittämistä, jotka mahdollistavat tietojen

ja palvelujen yhteentoimivuuden. (s. 60)

44. Jälkipolvilla on mahdollisuus katsoa katkeamatonta suomalaisen elokuvan ja muun audiovisuaalisen kulttuurin historiaa. (s. 60)

Tällä hetkellä lausuntokierroksella on ehdotus uudeksi Yleisradiolaiksi, jonka 7 § 2 momentissa todetaan,

että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista

kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. On varmistettava, ettei ehdotetun lain uudella tehtävällä luoda

päällekkäisyyksiä tai julkisten resurssien tehotonta käyttöä, sillä KAVAlle on jo annettu tv-sisällön

arkistointitehtävä.

Mediakulttuuri, mediakasvatus- ja lukutaito lisäävät hyvinvointia

45. Mediakasvatus on osa laajan lukutaito-osaaminen väline, joka vahvistaa elämisen hallinnan taitoja. (s. 61)

46. Arvioidaan kuvaohjelmalainsäädännön toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön eduskunnan

edellyttämällä tavalla vuoden 2013 loppuun mennessä. (s. 61)

47. Jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa. Nuorten osallistumis- ja

vaikuttamismahdollisuuksia edistetään yhdessä nuorisojärjestöjen kanssa. Aloitekanava- ja kuulemisjärjestelmiä kehitetään. (s. 61)

48. Kehitetään demokratiakasvatusta erityisesti oppilaitoksissa. Opetuksessa lisätään sisältöjä ja toimintatapoja, jotka tukevat osallistumista,

vaikuttamismahdollisuuksia sekä politiikan ja yhteiskunnallisen lukutaidon kehittymistä. (s. 61)

SES ehdottaa, että opetus- ja kulttuuriministerit asettavat yhdessä selvityshenkilön, jonka tehtävänä on

laatia ehdotus keinoista ja resursseista yhdessä kotimaisen tuottaja- ja tekijäjärjestöjen kanssa, jotta:

a) koulut saisivat oikeuden käyttää kotimaista elokuvaa opetustyössään

b) osana taito- ja taitoaineiden uudistusta tarjotaan oppilaille mahdollisuus elokuvailmaisun oppimiseen

c) etäisyyksien niin salliessa peruskoululuokkien edellytettäisiin käyvän kerran vuodessa elokuvateatterissa

joko kulttuuritapahtumassa tai opetusta tukevassa näytöksessä.

Yksittäisen koululaisen saama elokuvakasvatus ei ole tällä hetkellä valtakunnallisesti standardisoitu vaan

vaihtelee liiaksi oppilaitos-, opettaja- tai kuntakohtaisesti. Tilanne on kestämätön, sillä katsomis- ja

audiovisuaalisen sisällön tekemistaito ovat nyky-yhteiskunnassa luku- ja kirjoitustaitoon verrattavissa olevia

kansalaistaitoja.

KAVAn ja MEKUn yhdistyminen

49. Molempien virastojen tehtävät ja tavoitteet arvioidaan valmistelun yhteydessä kokonaisuutena. Virastojen yhdistymisen valmistelussa

tulee etsiä samankaltaisia tavoitteita ja tehtäviä siten, että muodostettavaan uuteen virastoon voidaan perustaa audiovisuaalisen

kulttuurin tutkimuksesta ja mediakasvatuksesta vastaavat tulosalueet. (s. 62)

50. Tarvittaessa molempia virastoja koskeva lainsäädäntö uudistetaan. (s. 62)

Osaamisen kehittäminen

51. Sisällön luomiseksi ammattilaisten koulutusta ja osaamista kaikilla tarvittavilla eri osa-alueilla vahvistetaan ottamalla huomioon alan

työllisyys- ja rahoituskehitysnäkymät sekä digitaalisen murrokset vaikutukset. (s. 62)

52. Toteutetaan tarvittavat aloituspaikkoja koskevat muutokset (s. 62)

53. Kannustetaan alan ammattilaisia ja luodaan heille mahdollisuudet kansainväliseen ammatilliseen täydennyskoulutukseen. (s. 62)

Elokuva-alan ammatillista täydennyskoulutusta tulee kehittää niin, että eri toimijoiden tarpeetonta

päällekkäisyyttä ei olisi eikä myöskään koulutuksen katvealueita.

9


Suomen elokuvasäätiö

Suomessa on kulttuuri- ja taideammattilaisia koulutettu yli työllisyystarpeen. Toisaalta nuorten halukkuus

alalle kertoo kulttuurin merkityksestä nuorten elämänarvoissa. Silloin kun mahdollisesti ammattiin johtavia

koulutuksen aloituspaikkoja vähennetään hallitusti, niin samanaikaisesti tulee lisätä nuorten

mahdollisuuksia harrastaa elokuvaa ja audiovisuaalista alaa ammattijohtoisesti. Taiteen perusopetusta

pitää laajentaa myös elokuva- ja audiovisuaaliselle alalle. Keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla, että

suomalaisilla nuorilla on elokuva-alalla samankaltainen mahdollisuus harrastamiseen kuin esimerkiksi

musiikkiopistojen kautta.

Elämänhallinnan lisäksi aktiiviharrastamista seuraa taloudellista hyötyä elokuva-alalle.

a) Sitoutuneet harrastajat ovat myös sitoutunutta ja vaativaa yleisöä ja siten edistävät elokuvakerronnan

yleistä kehitystä (vrt. klassinen musiikki)

b) Jo varhain tarjottu mahdollisuus harrastamiseen kehittää ja auttaa löytämään elokuvakerronnan

lahjakkuudet. Tanskassa on perusteltu nuorten ja lasten laajaa harrastamista nuorten lahjakkuuksien

varhaisen harjaannuttamisen mallilla.

Tutkimuksen ja tilastoinnin kehittäminen

54. Alan tutkimuksessa audiovisuaalisen kulttuurin kaikkien osa-alueiden tulee olla tutkimuksen kohteena. (s. 63)

55. Kehitetään alan sektoritutkimusta vastaamaan yhä paremmin hallintoviranomaisten tarpeita (s. 63)

56. Tilastojen kehittämisessä yhteistyö alan kansainvälisten toimijoiden, kuten Eurooppalaisen Audiovisuaalisen Observatorion ja Eurostatin

sekä suomalaisten toimijoiden kesken on välttämätöntä. (s. 63)

57. Tiedonkeruun menetelmiä kehitetään ja yhteen sovitetaan eri toimijoiden kesken ottamalla huomioon tietojen läpinäkyvyyden

periaatteet. (s. 63)

58. Audiovisuaalisten sisältöjen katsojalukujen tiedonkeruuta ja hyödyntämistä arvioidaan ottamalla huomioon tallennemyynti ja –

vuokraus, festivaalien kävijämäärät, televisiolähetysten katsojamäärät sekä tilausohjelmapalvelujen käyttäjämäärät. (s.64)

Tiedonkeruu ja tilastointi ovat edellytyksiä toimialan kehittymiselle, uusien rahoittajien saamiselle sekä

vaikuttavuusarvioinnin kehittämiselle. Myös vaikuttavuusarvion kehittäminen vaatii vahvempaa

tutkimuspanosta.

Eurooppalaisen Audiovisuaalisen Observatorion, Eurostatin ja suomalaisten toimijoiden yhteistyötä on

tuettava. Euroopan unionin elokuvapolitiikan tueksi pitää saada tilastointiin ja tiedonkeruuseen

pohjoismaisen mallin mukaista avoimuutta ja tietojen vertailukelpoisuutta. Katsojaluvuissa on tärkeää saada

näkyviin kaikki jakeluikkunat.

Suomen elokuvasäätiö vastaa mielellään lausuntoa koskeviin tarkentaviin kysymyksiin ja toivoo, että sen

esittämät näkökohdat otetaan huomioon lausuntoa lopulliseen muotoon kirjoitettaessa.

Helsingissä, 9.3.2012

Suomen elokuvasäätiö

Georg Dolivo,

Hallituksen puheenjohtaja

Irina Krohn

Toimitusjohtaja

10

More magazines by this user
Similar magazines