SES lausunto: âAudiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ...
SES lausunto: âAudiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ...
SES lausunto: âAudiovisuaalinen kulttuuri digitaalisessa ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Suomen elokuvasäätiö<br />
Opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministeriö<br />
kirjaamo@minedu.fi<br />
Lausunto Audiovisuaalinen <strong>kulttuuri</strong> <strong>digitaalisessa</strong> ympäristössä – poliittiset<br />
linjaukset 2012 – 2015, OKM/1/600/2012<br />
Suomen elokuvasäätiö kiittää mahdollisuudesta kommentoida Opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministeriön<br />
<strong>lausunto</strong>pyyntöä, joka koskee poliittisia linjauksia 2012 – 2015 audiovisuaalisesta <strong>kulttuuri</strong>sta <strong>digitaalisessa</strong><br />
ympäristössä.<br />
Edellinen, vuonna 2005 julkaistu linjaus ”Audiovisuaalisen politiikan linjat” on osoittanut, että<br />
tämänkaltainen instrumentti on käyttökelpoinen strateginen väline. Kun linjaus perustuu oikeaan<br />
analyysiin ja oikeisiin toimenpiteisiin, tuottaa se jalkautettuna tuloksia. Edellisen linjauksen suuntaamana<br />
elokuva-alan tavoitteena on ollut mm. elokuva- alan rahoituksen nousu pohjoismaiselle tasolle, kansainvälistyminen,<br />
kotimaisen katsojaosuuden kasvu ja elokuvateatteriverkon digitoiminen. Näissä tavoitteissa<br />
on onnistuttu hyvin tai vähintään kohtuullisesti.<br />
Suomen elokuvasäätiö on laatinut Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelman 2011 – 2015, johon se on omassa<br />
toiminnassaan sitoutunut. Tavoiteohjelman keskeiset tavoitteet ovat:<br />
Tarinoita suomalaisille, työtä elokuvan ammattilaisille ja kansainvälisiä investointeja Suomeen<br />
Kansainvälisesti kilpailukykyinen tuotantokannustin<br />
Kattava digitaalinen elokuvateatteriverkosto<br />
Elokuva mukaan Yleisradiolakiin<br />
Hyvitysmaksujärjestelmä vastaamaan teknologian kehitystä<br />
Kotimaisten tekijänoikeuksien turvaaminen<br />
Suomalaisen elokuvan viennin vahvistaminen<br />
Elokuvan asema EU:n <strong>kulttuuri</strong>politiikassa<br />
Opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministeriön valmisteleman lausunnon kuvaus elokuva-alan toimintaympäristöstä vastaa<br />
pitkälti Suomen elokuvasäätiön näkemystä ja ankkuroituu samansuuntaisiin tavoitteisiin kuin yllä mainitut<br />
elokuvasäätiön tavoiteohjelman tavoitteet. Tästä syystä Suomen elokuvasäätiö ottaa kantaa vain lausunnon<br />
yksittäisiin toimenpide-ehdotuksiin.<br />
Monipuolisen audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n vahvistaminen<br />
Monipuoliset ammatilliset sisällöt<br />
1. Julkinen tuki kohdentuu ammattimaiseen tekemiseen ja tuotantoon, levittämiseen ja esitys<strong>kulttuuri</strong>n ylläpitoon. (Lausunto s. 49)<br />
2. Lasten ja nuorten elokuva<strong>kulttuuri</strong>n erityistoimia tulee edelleenkin jatkaa. (s. 50)<br />
Aiemmin asetettu tavoite kotimaisen elokuvan rahoituksen noususta pohjoismaiselle tasolle vaatii yhä<br />
toimenpiteitä. Elokuvan monipuolisuuden, laadun ja kansainvälistymisen turvaamiseksi tämä on<br />
välttämätöntä.<br />
Elokuvasäätiön ydintehtävänä on edistää ja kehittää suomalaista elokuva- ja audiovisuaalista <strong>kulttuuri</strong>a niin<br />
Suomessa kuin ulkomailla. Suomen elokuvasäätiö vastaa suomalaisen elokuvan <strong>kulttuuri</strong>viennistä.<br />
Onnistuessaan tämä ei palvele vain elokuva-alaa vaan vahvistaa ns. maabrändiä.<br />
1
Suomen elokuvasäätiö<br />
Lasten ja nuorten elokuva<strong>kulttuuri</strong>n eritystoimia pitää jatkaa. Lisäksi on huomioitava, että perustuslaissa on<br />
mainittuna sivistyksellisiä ja kielellisiä oikeuksia myös muille kielille kuin kahdelle kansalliskielellemme,<br />
esimerkiksi romaani-, saamen- ja viittomakielille. OKM on laatinut Kulttuuripolitiikan strategisen ohjelman<br />
ja ministeriön tulisi tarkentaa miten perustuslaissa mainitut oikeudet toteutuvat audiovisuaalisessa<br />
<strong>kulttuuri</strong>ympäristössä.<br />
Sisältöjen saatavuus eri jakeluteissä<br />
3. Esitystekniikan muutos edellyttää jatkuvaa osaamisen kehittämistä, ohjelmatarjonnan laajentamiseen liittyviä tukitoimia ja teknisen<br />
laitteiston ylläpidon tukipalveluita. (s. 50)<br />
4. Voisiko esimerkiksi eri teattereiden menetysnäytelmiä katsoa elokuvateatterista omalla paikkakunnallaan? Voisiko Musiikkitalon<br />
solistivierailuja kuunnella ja katsoa reaaliaikaisesti Rovaniemellä? Millaisia taloudellisia mahdollisuuksia joidenkin palveluntarjoajien<br />
välityksellä olisi luoda sopimuksia suurten urheilutapahtumien välittämisestä teattereissa? (s. 50)<br />
Elokuvasäätiö ottaa vahvasti myönteisen kannan elokuvaverkoston digitoimisen loppuunsaattamisen ja<br />
elokuvateatteriverkoston määrän vähintään nykyisenkaltaisen säilyttämisen puolesta.<br />
Näemme digitoinnista vasta sen teknologisen murroksen. Teknologista murrosta seuraa toisena aaltona<br />
liiketoimintamallien ja -logiikan muutoksia. Teatterit voivat liiketoimintamallejaan kehittämällä (esim.<br />
cinema-on-demand) lisätä kannattavuuttaan. Uusien toimintamallien omaksuminen edellyttää kotimaisille<br />
elokuvayrittäjille tarjottavaa koulutusta.<br />
Ne <strong>kulttuuri</strong>laitokset, jotka saavat julkista rahoitusta joko valtiolta tai kunnalta, voisivat usein laajentaa<br />
yleisöpohjaansa digitoitujen elokuvasalien myötä. Vastuu ohjelmatarjonnan laajentamisesta ei voi olla vain<br />
yksittäisillä yrittäjillä, julkisella vallalla on vastuu asettaa kannustimia.<br />
Digitointi edesauttaa elokuva<strong>kulttuuri</strong>a mahdollistamalla samanaikaisia ensi-iltoja ja parantamalla<br />
uutuuselokuvien saatavuutta. Sen tarjoama merkittävä etu yleisölle on myös vaihtoehtoisen sisällön<br />
nimellä kulkeva ohjelmatarjonta. Moderni oppimiskäsitys tukee elämyksellistä oppimista. Siksi on valitettavaa,<br />
että liian vähälle huomiolle on jäänyt myös digitoitujen salien käyttö huippulaatuisen, jopa 3Dopetussisällön<br />
välittämisessä. Niillä paikkakunnilla, joilla on vähäisessä määrin <strong>kulttuuri</strong>tarjontaa, muualta<br />
välitetyt esitykset ovat välttämättömiä <strong>kulttuuri</strong>n tasa-arvoisen saatavuuden näkökulmasta.<br />
Teatterien digitoiminen on ylikansallinen ilmiö, joka mahdollistaa myös suomalaisen sisällön<br />
<strong>kulttuuri</strong>viennin.<br />
Televisiotoiminta ja tilausohjelmapalvelu tai muu ammattimainen verkkolevittäminen<br />
5. Monipuolisen ja laadukkaan audiovisuaalisen ohjelmatarjonnan kannalta on huolehdittava siitä, että kaikki Suomessa televisiotoimintaa<br />
harjoittavat yhtiöt noudattavat 15 prosentin vähimmäisehtoa sekä ohjelmien eurooppalaisuusasteen että riippumattomien tuottajien<br />
tuottaman ohjelmien osalta. (s. 51)<br />
6. Voitaisiinko Yleisradiota velvoittaa vahvemmin osallistumaan kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamiseen? (s. 51)<br />
7. Voitaisiinko Suomeen kehittää tukijärjestelmä kotimaisten sisältöjen tilausohjelmapalvelun edistämiseksi? Tämä voisi osaltaan vaikuttaa<br />
laittoman verkkojakelun vähenemiseen. (s. 51)<br />
Suomen elokuvasäätiö kannattaa kaikkien Suomessa televisiotoimintaa harjoittavien yhtiöiden vähintään<br />
15 prosentin vähimmäisehtoa eurooppalaisen sisällön ja riippumattomien tuottajien tuottamien ohjelmien<br />
osalta, mutta pitäisi vielä parempana vähimmäismäärän nostoa 20 prosenttiin. Prosenttiosuuden lisäksi<br />
ehtoa tulisi määritellä uudelleen niin, että toteutumista ei lasketa ohjelma-ajasta vaan ohjelmatoimintaan<br />
2
Suomen elokuvasäätiö<br />
käytettävistä resursseista. Nykyinen, esitysminuuteilla laskettu ulkopuolisten tuotantojen osuus<br />
ohjelmavirrasta ei kerro kuinka paljon budjetista tosiasiallisesti käytetään kotimaisen sisällön ostoon.<br />
Elokuvasäätiö katsoo tavoiteohjelmansa mukaisesti, että Yleisradio tulee velvoittaa osallistumaan<br />
kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamiseen. Yleisradio toimii eduskunnan valvonnassa ja eduskunta<br />
nimittää YLEn korkeimman toimielimen, hallintoneuvoston, jäsenet. Siksi Yleisradion suhde kotimaiseen<br />
sisältöön ei voi jäädä YLEn sisäisesti päätettäväksi, vaan asia vaatii vahvan lainsäädännöllisen pohjan ja<br />
sitovat velvoitteet tai sopimukset.<br />
Se, että Yleisradio kahtena edellisenä vuonna budjettikriisissään puolitti elokuvan ennakko-ostoihin käyttämänsä<br />
noin kuuden miljoonan euron määrärahan kolmen miljoonan euron tasolle, aiheutti vahinkoa<br />
erityisesti lyhyt- ja dokumenttielokuvalle. Tapahtunut kertoo, ettei nykyinen YLE-laki ole riittävä kotimaisen<br />
tuotannon turvaamiseksi.<br />
Tällä hetkellä <strong>lausunto</strong>kierroksella on ehdotus uudeksi Yleisradiolaiksi. Lain 7 §:ään on erikseen lisättävä<br />
momentti Yleisradion velvoitteesta edistää kansallista elokuvataidetta. Tässä pykälässä mainitaan jo<br />
yksittäinen ohjelmatyyppi (hartausohjelmat), jolloin olisi luontevaa sijoittaa elokuvan erityisasema samaan<br />
pykälään.<br />
7 § Julkinen palvelu<br />
Yhtiön tehtävänä on monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto<br />
siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita<br />
julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa<br />
valtakunnallisesti ja alueellisesti.<br />
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:<br />
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista <strong>kulttuuri</strong>a, taidetta ja virikkeellistä<br />
viihdettä;<br />
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus<br />
oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja<br />
sekä tarjota hartausohjelmia;<br />
On esitetty argumentteja, että ehdotetunkaltainen lakimuutos kotimaisen sisällön suosimisesta on EU:n<br />
sisämarkkinasäännösten vastainen, jossa kansallisvaltioiden rajat eivät saa estää tavaroiden ja palvelujen<br />
liikkumista yhteisillä sisämarkkinoilla. Toisaalta <strong>kulttuuri</strong> on rajattu EU:n perustamissopimuksessa kansallisvaltioiden<br />
toimivaltaan. EU-politiikassa on korostettu, että eurooppalainen <strong>kulttuuri</strong>-identiteetti on<br />
mosaiikkimainen koostuen erilaisten <strong>kulttuuri</strong>en samanaikaisesta olemassaolosta.<br />
Vaihtoehtoisena mallina kotimaisen audiovisuaalisen sisällön tuottamisen velvoitteelle on palaaminen<br />
vuonna 2006 voimassa olleeseen malliin, jossa valtioneuvoston päätökseen liitetyn lausuman mukaisesti<br />
radio- ja televisiorahastosta ohjattiin rahaa suoraan elokuvasäätiön toimintaan.<br />
Lausuntokierroksella olevaan uuteen YLE-lakiin sisältyy Yleisradion uutena tehtävänä kotimaisen <strong>kulttuuri</strong>n,<br />
taiteen ja virikkeellisen viihteen säilyttäminen. Epäselväksi jää, tarkoittaako tämä KAVAn<br />
arkistointivelvollisuutta laajempaa velvollisuutta pitää tallenteet yleisön saatavilla. Jos tarkoitus on<br />
laajempi, niin Yleisradiota koskevassa lainsäädännössä tulee ottaa kantaa, onko kyseessä palvelujen<br />
tarjoaminen maksuttomasti, kuten nykyisin Elävän arkiston kautta vai katsotaanko, että tämä ei ole osa<br />
YLE-maksulla katettavaa julkista palvelua vaan YLE saisi mahdollisesti avata maksullisen katselu- ja<br />
latauspalvelun. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa keskeisenä nousevat ratkaistavaksi tekijänoikeuskysymykset.<br />
Tuotantoyhtiöiden neuvotteluaseman turvaamiseksi on tärkeää, että mahdolliset jakelusopimukset ovat eieksklusiivisia<br />
ja että samanaikaisesti saatetaan voimaan nk. Terms of trade –sopimus. Tämänkaltainen<br />
3
Suomen elokuvasäätiö<br />
sopimus on käytössä mm. Iso-Britanniassa, jossa se on BBC:n ja tuottajaliiton välillä solmittu oikeuksien<br />
kauppaa koskeva raamisopimus.<br />
Oikein hinnoiteltujen ja helppokäyttöisten tilausohjelmapalvelujen kehittäminen hillitsee osaltaan laitonta<br />
verkkojakelua. Kokemus on osoittanut, että laitonta verkkojakelua ei voida yksinomaan vähentää valvonnan<br />
ja kriminalisoinnin keinoin.<br />
Yleisradio on Suomen merkittävin <strong>kulttuuri</strong>n jakelija ja vertautuu tehtävässään muihin suomalaisiin<br />
sivistysjärjestelmiin kuten peruskoulu tai kirjastolaitos. YLE ei myöskään itse hallinnoi tai rakenna<br />
tietoverkkoja eikä sen ydintehtävä ole teknologinen vaan sisällöllinen. Tästä syystä pitää selvittää, olisiko<br />
luontevampaa siirtää Yleisradiota koskevien lakien valmistelu OKM:n alaisuuteen, jossa on paras<br />
ministeriötasoinen asiantuntemus koskien YLEn ydintehtävää.<br />
Audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>toiminnan kehittäminen<br />
8. On tärkeää turvata suomalaisten audiovisuaalisen ja elokuva-alan alan järjestöjen toimintaedellytykset sekä kotimaassa että<br />
kansainvälisessä yhteistyössä.(s. 52)<br />
9. On tärkeää, että myös tulevaisuudessa voidaan kehittää monipuolista ja alueellisesti mahdollisimman kattavaa elokuvien ja muiden<br />
audiovisuaalisten ohjelmien esitys-, kasvatustoimintaa. (s. 52)<br />
10. Myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston arkistosarjaa tulee kehittää. (s. 52)<br />
11. Digitaalisen tekniikan hyödyntäminen voi luoda uusia keinoja yhteistyössä kehittää <strong>kulttuuri</strong>toiminnan muotoja, parantaa palveluja ja<br />
niiden saatavuutta sekä kohdentaa niitä erilaisien yleisöryhmien tarpeisiin. (s. 52)<br />
12. Suomalaisen audiovisuaalisen alan infrastruktuurin, kuten erilaisten tuotanto- ja kuvauspalveluiden, kehittämisessä myös<br />
elokuvakomissioiden toimintaedellytyksiä tulee arvioida ja mahdollisuuksien mukaan kehittää. (s. 52)<br />
13. Nykyisen valtionavustuslain mukaan avustusmäärärahojen myöntämistä ja niiden käyttötarvetta tulee säännöllisin väliajoin arvioida.<br />
Tämä arviointi tule ulottaa kaikkiin valtionavustuksia saaviin toimijoiden myös audiovisuaalisella sektorilla. (s. 52)<br />
Audiovisuaalisen ja elokuva-alan järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on kannatettavaa ja<br />
välttämätöntä erityisesti kansainvälistymisen lisääntyessä.<br />
Elokuvaverkoston säilyminen tukee parhaiten esitystoimintaa. Elokuvakasvatustoiminnasta elokuvasäätiö<br />
lausuu lisää kohdassa Mediakasvatus.<br />
Arkistosarjan laajempi esittäminen on tärkeä tavoite <strong>kulttuuri</strong>palvelujen saatavuuden näkökulmasta. Myös<br />
KAVAlle tulee turvata tarvittavat resurssit.<br />
Valtiovallan rooli edistää audiovisuaalisessa infrastruktuurissa toteutuu kasvattamalla elokuvasäätiön<br />
resursseja. Lainsäädäntötasolle kirjoitetaan YLEn vastuu kotimaisesta elokuvasta ja lisäksi<br />
elokuvatuotannoille tulee luoda kannustinjärjestelmä.<br />
Suomalaisen yhteiskunnan infrastruktuuri voi olla valtti kilpailtaessa ulkomaisista kuvauksista ja<br />
jälkituotannosta. Nykyisessä markkinatilanteessa tuntuvat parhaiten toimivan mallit, joissa<br />
elokuvakomissioiden ja matkailualan tarpeita yhdistetään ja jossa maalla on tarjota jonkinlainen vero- tai<br />
kannustinjärjestelmä. Usein alueellisena toimintaedellytyksenä on paikkakunnalla oleva audiovisuaalisen<br />
alan koulutus. Kun tällä hetkellä harkitaan elokuva-alan koulutuksen aloituspaikkojen vähentämistä,<br />
tilannetta tulee tarkastella näiden muutosten jälkeen.<br />
4
Suomen elokuvasäätiö<br />
Valtionavustuslakia tulee luonnollisesti noudattaa. Hyvä hallinto legitimoi valtionavustukset myös<br />
kansalaisille. Valtiontarkastusvirasto aloitti vuonna 2011 OKM:n toimialaan kuuluvien veikkausvoittovaroja<br />
saavien <strong>kulttuuri</strong>toimijoiden tarkastuksen ja Suomen elokuvasäätiö on ollut yksi kohteista.<br />
Käyttötarpeen arviointi vaatii samalla myös vaikuttavuusmittareiden kehittämistä. Vaikuttavuusmittareita<br />
puuttuu tällä hetkellä jonkin verran audiovisuaalisen alan sisällä, mutta erityisesti <strong>kulttuuri</strong>sektoreiden<br />
välille pitäisi kehittää yhteismitallisia vaikuttavuusmittareita, jotta yhteiskunnan antamille resursseille<br />
syntyvää vastinetta pystytään yhteismitallisesti arvioimaan.<br />
Toimiva ja joustava tukijärjestelmä<br />
14. Jatketaan viime vuosien aikana tehtyä työtä kotimaisen elokuvan ja muiden audiovisuaalisten sisältöjen tukemisessa <strong>kulttuuri</strong>n<br />
monipuolisuuden ja jatkuvuuden säilyttämiseksi, alan toimijoiden vakaan toimintaympäristön ylläpitämiseksi. (s. 54)<br />
15. Audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n tukijärjestelmä toimii taiteellisen ja luovan työn kunnianhimon kannustimena ja kotimaan markkinoiden<br />
taloudellisena korjausmekanismina sekä <strong>kulttuuri</strong>n viennin näyteikkunana. Tuki on ja säilyy tuotantoja hankekohtaisena, sitä ei voi<br />
muuttaa alan yritystueksi. Tuki voi kohdentua <strong>kulttuuri</strong>järjestöjen toiminnan tukemiseen, yksittäisten tekijöiden erilaisiin apurahoihin,<br />
kansainvälisen markkinoinnin edistämiseen ja erityistapauksissa audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n edistämistä koskeviin laiteinvestointeihin,<br />
kuten elokuvateattereiden digitalisointihankkeisiin. (s. 54)<br />
16. Tukiohjelman kehittämisessä yhteistyössä alan kanssa otetaan huomioon erityisesti digitaalisen jakelun vaikutukset monipuolisten ja<br />
laadukkaiden sisältöjen tuottamisessa, uusien alalle tulleiden toimijoiden osuus taiteellisessa työssä, eri yleisöjen katsomistottumusten<br />
vaikutukset sekä EU:n tulevan audiovisuaalisen alan tiedonannon reunaehdot. (s. 54)<br />
17. Suomen tavoitteena on, että nykyisen EU:n audiovisuaalista alaa koskevan tiedonannon tarkastelukulmaa laajennetaan uudessa<br />
tiedonannossa koskemaan koko elokuvan ja muiden audiovisuaalisten teosten elinkaarta käsikirjoituksen kehittelystä esittämiseen,<br />
jolloin valtiontuen piiriin kuuluisi alan koko arvoketju. Myös uudet jakelualustat tulisi kuulua valtiontuen piiriin. (s. 55)<br />
18. Suomi pitää yhteyttä komissioon, jotta tukijärjestelmään saadaan pienille kieli- ja markkina-alueille omat tuki-intensiteettirajat, jotka<br />
voisivat olla 50 % (yleinen maksimi), 60 % (pienten kieli- ja markkina-alueiden yleinen maksimi), 80 % (vaikeiden ja vaikeasti<br />
rahoitettavien elokuvien, kuten dokumenttien ja lyhytelokuvien tukimaksimi). (s. 55)<br />
Nykyiset elokuvasäätiön tuotantotuen tukimaksimit ovat joissain tapauksissa riittämättömät. Suomen<br />
elokuvasäätiö on yhdessä muiden Euroopan elokuvainstituuttien yhteisessä lausunnossaan ehdottanut<br />
toimenpide 18 kanssa samansuuntaisen kannan komissiolle.<br />
Elokuvasäätiön tuotantotukimaksimin kasvattamiseen kohdistuu painetta kahdesta syystä. Ensimmäinen on<br />
pieni kieli- ja markkina-alueemme. Toiseksi ansaintalogiikan murros on luonut tuotantoyhtiöille<br />
haasteellisen tilanteen, kun perinteiset ennakko-rahoittajat, kuten tv-kanavat ja levittäjät, markkinoiden<br />
paineessa supistavat ennakko-ostojen muodossa antamaansa rahoitusta ja samanaikaisesti uudet ns.<br />
jakeluikkunat, kuten teleoperaattorit, harvoin osallistuvat riskinkantoon ennakkorahoituksen muodossa.<br />
Kun on todennäköistä, että julkinen tuki on aina tietynasteinen niukkuustekijä, niin on tärkeää varmistaa,<br />
että broadcast- ja online-jakelu jakavat riittävällä tavalla tuotantoyhtiöiden riskin. Näin taataan<br />
elinvoimainen ja uudistuva elokuva<strong>kulttuuri</strong>.<br />
19. Voitaisiinko audiovisuaalisten sisältöjen tuottamisen rahoituspohjan laajentamiseksi Suomessa kehittää järjestelmä kaikkien<br />
audiovisuaalisten sisältöjen jakelusta taloudellisesti hyötyvien tahojen velvoittamiseksi osallistua uusien tuotantojen kehittämiseen? (s.<br />
55)<br />
20. Panostetaan uusien sisältöjen tuotantoon ja pyritään vaikuttamaan niiden elinkaaren pituuteen siten, että alan eri ammattilaisten,<br />
tuottajien ja muiden toimijoiden olosuhteet työn jatkamiseen säilyvät. (s. 55)<br />
21. Jatketaan erityistoimenpiteitä lasten ja nuorten elokuvien ja muiden audiovisuaalisten sisältöjen tuotantojen tukemiseksi. (s. 55)<br />
22. Jatketaan digitaalisiin päätelaitteisiin soveltuvien <strong>kulttuuri</strong>sisältöisten teosten, ohjelmien, pelien ja palveluiden tukemista DigiDemoohjelmasta.<br />
Laaditaan säännöllisin väliajoin ohjelman vaikuttavuusarviointi. (s. 55)<br />
23. Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa selvitetään mahdollisuudet kehittää Suomeen alan infrastruktuuria parantava<br />
kannustinjärjestelmä. (s. 55)<br />
24. Yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa arvioidaan mahdollisuuksia kehittää audiovisuaalisen alan yritystoiminnan<br />
tukijärjestelmiä sekä kansainvälistämistukia. (s. 55)<br />
5
Suomen elokuvasäätiö<br />
Kohdan 19 kysymykseen elokuvasäätiön kanta on kyllä. Rahoituspohjan laajentamiseksi tulee ehdottomasti<br />
tehdä toimenpiteitä. Tällä hetkellä osa online-jakelusta on tietystä katsantokannasta kansallisen <strong>kulttuuri</strong>n<br />
luomisen vapaamatkustajia. Teleoperaattoreiden liiketoiminnan tuottoon vaikuttaa kuluttajan valitsemat<br />
yhä nopeammat laajakaistayhteydet: Kuluttajien kannustimena maksaa kalliimmista ja tehokkaimmista<br />
laajakaistayhteyksistä toimii tutkitusti audiovisuaalinen sisältö. Vapaamatkustaja-mielikuvaa vahvistaa vielä<br />
se, että teleoperaattoreilla ei ole tällä hetkellä taloudellista kannustinta estää yhteyksiensä käyttöä<br />
laittomaan audiovisuaalisen sisällön lataamiseen.<br />
Sisällöntuotannon yritysten tutkimus- ja kehitystyön rahoittaminen tulisi Suomessa kuulua vahvemmin<br />
suomalaisen innovaatiojärjestelmän keskeisten rahoittajien, Sitran ja Tekesin, tavoitteisiin. Erillisen<br />
kannustinjärjestelmän ohella on tärkeä varmistaa, että nämä rahoittajat pystyvät arvioimaan<br />
sisältöperusteisten yritysten kehitysmahdollisuuksia. Kansallisissa strategioissa on jo vuodesta 1999 puhuttu<br />
Sisältö-Suomesta, mutta elokuvatoimialan näkökulmasta ei asiaa ole vielä riittävästi jalkautettu esimerkiksi<br />
näiden innovaatiorahoittajien tekemiin päätöksiin.<br />
Suomen elokuvasäätiö<br />
25. Suomen elokuvasäätiön roolia avustusten myöntämisessä vahvistetaan, säätiön tulosohjausta ja hallintomallia kehitetään. (s. 56)<br />
26. Arvioidaan mahdollisuus monivuotisten suunnitelmien ja tulostavoitteiden laadintaan. (s. 56)<br />
27. Arvioidaan mahdollisuudet kehittää nykyistä suoraan tukeen perustuvaa tukijärjestelmää sellaiseksi, että jotkut tukijärjestelmän osat<br />
muutettaisiin lainaperusteisiksi. (s. 56)<br />
28. Selvitetään mahdollisuus laajentaa tuotannon ja tuotannon kehittelytuen myöntämistä myös televisiodraaman ja muun korkeatasoisten<br />
riippumattomien tuotantoyhtiöiden ohjelmien tukemiseen. (s. 56)<br />
29. Tukiohjeilla on valtiontukien hyväksymisprosessissa entistä painavampi rooli. Tämä edellyttää sekä teknistä uudistuksia ohjeisiin. (s.56)<br />
30. Tukiohjeet tulee hyväksyttää opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministeriössä ennen niiden voimaan saattamista. Tässä yhteydessä ministeriö arvioi,<br />
onko muutosten vuoksi tarvetta tehdä asiasta ilmoitus komissiolle tai neuvotella muutoksista komission kanssa. (s.56)<br />
31. Tukiohjeiden uudistuksen yhteydessä arvioidaan kunkin yksittäisen tukimuodon vaikuttavuus ja tarkistetaan tukien myöntämisen ehtoja<br />
suhteessa alan toimintamahdollisuuksiin sekä harkitaan uusien tukimuotojen kehittämistä, jotka vahvistaisivat säännöllistä tuotantojen<br />
kehittyä ja toimintaa sekä muuta audiovisuaalista <strong>kulttuuri</strong>toimintaa. (s.56)<br />
32. Olisi syytä harkita verrattain nopealla aikataululla sellaista <strong>SES</strong>:n tukiohjeiston muutosta, että ehdot täyttäviä yhteistuotantoja<br />
periaatteessa kaikista maista peräisin olevien tuottajien kanssa voitaisiin kohdella samalla tavalla. (s.56)<br />
Suomen elokuvasäätiö pitää myönteisinä toimenpiteitä, joissa Suomen elokuvasäätiön roolia avustusten<br />
myöntämisessä vahvistetaan, säätiön tulosohjausta ja hallintomallia kehitetään ja arvioidaan mahdollisuus<br />
monivuotisten suunnitelmien ja tulostavoitteiden laadintaan.<br />
Sen sijaan tässä vaiheessa osan tuesta muuttaminen lainaperusteiseksi ei ole tarkoituksenmukaista.<br />
Elokuvasäätiön varat ovat nykyisellään riittämättömiä tukemaan merkittävällä osuudella eurooppalaisittain<br />
suuren kokoluokan elokuvia. Näiden elokuvien lainoitustarpeessa on luontevampaa kääntyä tavanomaisten<br />
lainarahoittajien, kuten pankkien tai Finnveran, puoleen. Tällaisten rahoittajien elokuvatuntemusta tulisi<br />
edelleen edistää. Elokuvatuottajat ja elokuvasäätiö jatkavat työtään rahoittajien osaamisen kehittämiseksi<br />
elokuvatuotannon riskien arvioinnissa.<br />
Suomen elokuvasäätiö tukee jo televisiodraamaa pienessä mittakaavassa. Elokuvakäsite laajennettiin<br />
pitämään sisällään sarjamuotoinen tv-draama samanaikaisesti kun valtioneuvoston päätökseen<br />
televisioverkoston digitalisoinnista liitettiin lausuma, jossa radio- ja televisiorahaston kautta kanavoitiin<br />
vuosittain suoraa rahaa elokuvasäätiön toimintaan. <strong>SES</strong> pitää tärkeänä kotimaisen tv-draaman<br />
6
Suomen elokuvasäätiö<br />
kehittämistä. Suoran tuen ohella asiaa edistäisi nopeimmin tavoite elokuvan liittämisestä mukaan YLElakiin.<br />
Nykyinen säätiölaki, laki elokuvataiteen edistämisestä ja elokuvasäätiön säännöt luovat reunaehdot eri<br />
toimijoiden päätösvallalle. Nykykäytäntö toimii niin, että OKM pyytää ehdotuksia hallituksen jäseniksi<br />
toimialalta ja nimittää Suomen elokuvasäätiön hallituksen. Lisäksi elokuvasäätiön johto ja OKM käyvät<br />
vuosittain ns. tuloskeskustelun. Elokuvasäätiön hallitus päättää tukiohjeista; tukiohjeiden on oltava<br />
luonnollisesti lainmukaisia. Elokuvalain 8§ momentti 2 sanoo, että tarkempia ohjeita tukien<br />
myöntämisperusteista antaa tarvittaessa OKM.<br />
Tästä syystä elokuvasäätiön katsoo, että toimenpide-ehdotus 30 ei ole tarkoituksenmukainen eikä vastaa<br />
nykyisiä toimivaltasuhteita. Pykälä 8 mahdollistaa toki, että säätiön hallitus voi tarvittaessa pyytää OKM:ltä<br />
konsultaatiota.<br />
<strong>SES</strong> katsoo, että säätiömallin ketteryys ja joustavuus koituisivat parhaiten elokuva-alan hyväksi, kun EUkomission<br />
notifikaation sisälle mahtuvien muutoksien hyväksymiseen riittäisi säätiön hallitus.<br />
Elokuvasäätiön hallituksen rooli hyvän hallinnon toteuttamisessa on keskeinen. Siksi OKM hallituksen<br />
jäsenten nimitysvaltaa käyttäessään tulee varmistaa riittävän toimialan asiantuntemuksen lisäksi että<br />
hallituksen jäsenille järjestetään tarvittaessa koulutusta asioissa, joiden tuntemuksen OKM katsoo<br />
tarpeelliseksi tehtävän menestykselliseksi hoitamiseksi.<br />
<strong>SES</strong> pitää myönteisenä, että tukiohjeita uudistetaan alan tarpeita vastaaviksi ja että tukiohjeet ovat<br />
mahdollisimman selkeitä. Tätä tarvetta vastasi äskettäinen siirtyminen sähköiseen asiointiin.<br />
Vaikuttavuusarviointi on keskeinen toiminnan kehittämisen väline. Säätiön hallitus on päättänyt, että<br />
vaikuttavuusmittareita kehitetään vuoden 2012 aikana.<br />
Ehdotettu toimenpide periaatteessa kaikista maista peräisin olevien (yhteistuotantojen) tuottajien<br />
samankaltaisesta kohtelusta ei ole täysin yksiselitteisesti ymmärrettävissä, sillä jo nykyiset tukiohjeet ovat<br />
eri maiden kesken neutraaleja.<br />
TAIKE-uudistus<br />
33. Taiteen keskustoimikunnan uudistamista koskevassa valmistelussa elokuvataidetoimikunnan roolissa tulee ottaa huomioon<br />
audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n kehittämistarpeet. (s. 56)<br />
34. Opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministeriön sekä Valtion elokuvataidetoimikunnan avustuspolitiikan tavoitteiden yhteensovittamista kehitetään. (s.<br />
57)<br />
35. Yksittäisten tukimuodon vaikuttavuuden arvioinnissa tarkistetaan tukien myöntämisen ehtoja suhteessa alan toimintamahdollisuuksiin<br />
sekä harkitaan uusien tukimuotojen kehittämistä, jotka vahvistaisivat säännöllistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää audiovisuaalista<br />
<strong>kulttuuri</strong>toimintaa valtakunnallisesti ja alueellisesti. (s.57)<br />
Nykyisessä hallitusohjelmassa on sitouduttu vertaisarvioinnin säilyttämiseen. Vertaisarviointi tapahtuu<br />
kuitenkin ilman esittelijää ja vailla virkavastuuta. OKM:n tulisi tarkastella miten vertaisarviointi on<br />
yhteensovitettavissa hyvän hallinnointitavan kanssa.<br />
7
Suomen elokuvasäätiö<br />
Audiovisuaalista <strong>kulttuuri</strong>a tukeva sääntelykehys ja tekijänoikeuspolitiikka<br />
36. Valtiovallan tehtävänä on tekijänoikeuslainsäädäntöä ja –järjestelmää kehittämällä vastata yhteiskunnan kehityksessä esiin tulleisiin<br />
vaatimuksiin. Erityisesti digitaalisen maailman haasteisiin on kiinnitettävä suurta huomiota. Lainsäädännön ja tekijänoikeusjärjestelmän<br />
toimivuuden kehittämisessä otetaan huomioon tekijöiden, teollisuuden ja käyttäjien sekä kuluttajien edut.(s.57)<br />
37. Tekijänoikeudella on keskeinen merkitys monien toimialojen talouteen, toimintaan ja työllisyyteen. Sen vuoksi<br />
tekijänoikeuslainsäädännön toimivuutta on syytä arvioida jatkuvasti, ja tarvittaessa on uskallettava tehdä myös uudistuksia. (s.57)<br />
38. Edellisellä hallituskaudella asetettu tekijänoikeustoimikunta on selvittänyt muun muassa verkkotallennuspalveluihin liittyviä kysymyksiä,<br />
tekijänoikeuksien suojan parantamista tietoverkoissa sekä televisioyritysten ja lehtikustantajien arkistoaineistojen uudelleenkäytön<br />
mahdollistamista. Muiden muassa näihin liittyviä lainmuutostarpeita tullaan ministeriössä arvioimaan. (s.57)<br />
39. Elokuvien ja muiden av-tuotantojen erityislaatu muiden teoslajien joukossa on otettava huomioon lainsäädäntöä kehitettäessä. (s. 58)<br />
40. On hyödynnettävä erityisesti digitaalisen maailman ja tietoverkkojen mahdollisuuksia audiovisuaalisten tuotantojen jakelussa. Laillisen<br />
verkkokaupan kehittymisen esteenä olevaan laittomaan jakeluun on puututtava tehokkain keinoin. Asiassa tarvitaan myös EU:n laajuisia<br />
toimenpiteitä. (s. 58)<br />
41. EU:ssa on odotettavissa intensiivinen vaihe ja pitkästä aikaa käsittelyyn tulee myös direktiiviehdotuksia, jotka liittyvät muun muassa<br />
Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseen. Odotusarvona on, että komission ehdotusten pohjalta syntyy lopulta myös rajat<br />
ylittävää sisältöjen levittämistä helpottavia ratkaisuja.(s.58)<br />
Säätelykehystä ja tekijänoikeuksia voidaan pitää sisältöyhteiskunnan perustuslakina, tekijänoikeuslainsäädännön<br />
laatu on myös keskeistä sellaiselle liiketoiminnalle joka perustuu tekijänoikeuksien arvoon ja<br />
niiden edelleen kauppaamiseen. Tekijänoikeuslainsäädäntö myös säätelee yksittäisen kuluttajan oikeuksia.<br />
Näistäkin syistä laadukkaan tekijänoikeuslainsäädännön tulee olla selkeää, mahdollisimman ennakoitavaa ja<br />
sen tulee antaa riittävä oikeusvarmuus. Tekijänoikeuksia pitää tekijän pystyä helposti sopimusteitse<br />
siirtämään ja tekijänoikeuslainsäädännössä on tärkeää säilyttää ns. kollektiivisen sopimisen mahdollisuus.<br />
Vaikka lainsäädännölle tulee mahdollisesti uudistustarpeita, on tärkeää myös tulevaisuudessa pidättäytyä<br />
nk. työsuhdetekijänoikeusolettaman käyttöönotosta. Tekijänoikeuden syntymisen ja teoksen tekijän välisen<br />
suhteen saumattomuus auttaa myös kansalaisia ymmärtämään ja hyväksymään tekijänoikeuden kautta<br />
syntyvät teoksen edelleenkäyttörajoitteet. Tekijänoikeuslainsäädännön legitiimisyys suuren yleisön silmissä<br />
mahdollistaa myös piratismin torjunnassa välttämättömät tekijänoikeusrikkomusten<br />
rangaistusseuraamukset.<br />
Digitaalisten sisämarkkinoiden luomisessa luomisessa tulee olla kansallisesti itsekäs silloin kun EUlainsäädäntö<br />
mahdollisesti heikentäisi <strong>kulttuuri</strong>sta itsemääräämisoikeutta. Säätiö on tietoinen EU:n sisällä<br />
olevasta vahvasta paineesta kiriä umpeen Yhdysvaltojen etumatkaa verkkokaupassa ja ymmärtää, että<br />
lisääntyvä verkkokauppa edistää taloudellista toimeliaisuutta sekä vaurautta. EU:n sisällä käytännön<br />
toimenpiteenä on ollut ns. sisällön territoriojaon poistaminen. Käytännössä ns. territorioajattelun<br />
murtaminen lainsäädäntöteitse voi haitata pienen kieli- ja markkina-alueen tuotantoa esimerkiksi<br />
pakottaessaan tuottajan ostamaan laajemmat kuin tarvittavat oikeudet. <strong>SES</strong> esittää, että OKM painottaa<br />
sopimusvapautta ja huolehtii kansallisen <strong>kulttuuri</strong>n eduista sisämarkkinalainsäädäntöä kehitettäessä.<br />
Hyvitysmaksujärjestelmän uudistaminen<br />
42. On arvioitava, mikä merkitys hyvitysmaksulla on av-<strong>kulttuuri</strong>n tuen rahoituksessa. Av-tuotantojen ja -<strong>kulttuuri</strong>n tuki on turvattava<br />
hyvitysmaksujärjestelmää uudistettaessa. Tuki olisi saatettava nykyistä vakaammalle pohjalle. Mahdollisuuksien mukaan olisi<br />
vähennettävä tuen suoraa riippuvuutta hyvitysmaksukertymästä. (s.59)<br />
Hyvitysmaksukertymä ei ole vastannut teknologista kehitystä eikä sisällön kopioinnin määrää, vaan on<br />
jäänyt näistä jälkeen. Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua tulee kerätä tallentavista puhelimista, niiden<br />
muistikorteista, usb-muisteista sekä laajakaistayhteyksistä. Mahdollisen hyvitysmaksu laajakaistayhteyksissä<br />
voitaisiin porrastaa yhteyden mahdollistaman nopeuden mukaan. Tämän lisäksi <strong>SES</strong> ehdottaa, että maksun<br />
suuruudesta päättäminen palautuisi valtioneuvostolta takaisin OKM:öön.<br />
8
Suomen elokuvasäätiö<br />
Audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>perinnön vaaliminen<br />
43. Audiovisuaalisten aineistojen hyödyntäminen edellyttää sellaisten ratkaisujen ja käytänteiden kehittämistä, jotka mahdollistavat tietojen<br />
ja palvelujen yhteentoimivuuden. (s. 60)<br />
44. Jälkipolvilla on mahdollisuus katsoa katkeamatonta suomalaisen elokuvan ja muun audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n historiaa. (s. 60)<br />
Tällä hetkellä <strong>lausunto</strong>kierroksella on ehdotus uudeksi Yleisradiolaiksi, jonka 7 § 2 momentissa todetaan,<br />
että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista<br />
<strong>kulttuuri</strong>a, taidetta ja virikkeellistä viihdettä. On varmistettava, ettei ehdotetun lain uudella tehtävällä luoda<br />
päällekkäisyyksiä tai julkisten resurssien tehotonta käyttöä, sillä KAVAlle on jo annettu tv-sisällön<br />
arkistointitehtävä.<br />
Media<strong>kulttuuri</strong>, mediakasvatus- ja lukutaito lisäävät hyvinvointia<br />
45. Mediakasvatus on osa laajan lukutaito-osaaminen väline, joka vahvistaa elämisen hallinnan taitoja. (s. 61)<br />
46. Arvioidaan kuvaohjelmalainsäädännön toimivuus ja uudistuksen vaikutukset lapsille turvalliseen mediaympäristöön eduskunnan<br />
edellyttämällä tavalla vuoden 2013 loppuun mennessä. (s. 61)<br />
47. Jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa. Nuorten osallistumis- ja<br />
vaikuttamismahdollisuuksia edistetään yhdessä nuorisojärjestöjen kanssa. Aloitekanava- ja kuulemisjärjestelmiä kehitetään. (s. 61)<br />
48. Kehitetään demokratiakasvatusta erityisesti oppilaitoksissa. Opetuksessa lisätään sisältöjä ja toimintatapoja, jotka tukevat osallistumista,<br />
vaikuttamismahdollisuuksia sekä politiikan ja yhteiskunnallisen lukutaidon kehittymistä. (s. 61)<br />
<strong>SES</strong> ehdottaa, että opetus- ja <strong>kulttuuri</strong>ministerit asettavat yhdessä selvityshenkilön, jonka tehtävänä on<br />
laatia ehdotus keinoista ja resursseista yhdessä kotimaisen tuottaja- ja tekijäjärjestöjen kanssa, jotta:<br />
a) koulut saisivat oikeuden käyttää kotimaista elokuvaa opetustyössään<br />
b) osana taito- ja taitoaineiden uudistusta tarjotaan oppilaille mahdollisuus elokuvailmaisun oppimiseen<br />
c) etäisyyksien niin salliessa peruskoululuokkien edellytettäisiin käyvän kerran vuodessa elokuvateatterissa<br />
joko <strong>kulttuuri</strong>tapahtumassa tai opetusta tukevassa näytöksessä.<br />
Yksittäisen koululaisen saama elokuvakasvatus ei ole tällä hetkellä valtakunnallisesti standardisoitu vaan<br />
vaihtelee liiaksi oppilaitos-, opettaja- tai kuntakohtaisesti. Tilanne on kestämätön, sillä katsomis- ja<br />
audiovisuaalisen sisällön tekemistaito ovat nyky-yhteiskunnassa luku- ja kirjoitustaitoon verrattavissa olevia<br />
kansalaistaitoja.<br />
KAVAn ja MEKUn yhdistyminen<br />
49. Molempien virastojen tehtävät ja tavoitteet arvioidaan valmistelun yhteydessä kokonaisuutena. Virastojen yhdistymisen valmistelussa<br />
tulee etsiä samankaltaisia tavoitteita ja tehtäviä siten, että muodostettavaan uuteen virastoon voidaan perustaa audiovisuaalisen<br />
<strong>kulttuuri</strong>n tutkimuksesta ja mediakasvatuksesta vastaavat tulosalueet. (s. 62)<br />
50. Tarvittaessa molempia virastoja koskeva lainsäädäntö uudistetaan. (s. 62)<br />
Osaamisen kehittäminen<br />
51. Sisällön luomiseksi ammattilaisten koulutusta ja osaamista kaikilla tarvittavilla eri osa-alueilla vahvistetaan ottamalla huomioon alan<br />
työllisyys- ja rahoituskehitysnäkymät sekä digitaalisen murrokset vaikutukset. (s. 62)<br />
52. Toteutetaan tarvittavat aloituspaikkoja koskevat muutokset (s. 62)<br />
53. Kannustetaan alan ammattilaisia ja luodaan heille mahdollisuudet kansainväliseen ammatilliseen täydennyskoulutukseen. (s. 62)<br />
Elokuva-alan ammatillista täydennyskoulutusta tulee kehittää niin, että eri toimijoiden tarpeetonta<br />
päällekkäisyyttä ei olisi eikä myöskään koulutuksen katvealueita.<br />
9
Suomen elokuvasäätiö<br />
Suomessa on <strong>kulttuuri</strong>- ja taideammattilaisia koulutettu yli työllisyystarpeen. Toisaalta nuorten halukkuus<br />
alalle kertoo <strong>kulttuuri</strong>n merkityksestä nuorten elämänarvoissa. Silloin kun mahdollisesti ammattiin johtavia<br />
koulutuksen aloituspaikkoja vähennetään hallitusti, niin samanaikaisesti tulee lisätä nuorten<br />
mahdollisuuksia harrastaa elokuvaa ja audiovisuaalista alaa ammattijohtoisesti. Taiteen perusopetusta<br />
pitää laajentaa myös elokuva- ja audiovisuaaliselle alalle. Keskipitkän aikavälin tavoitteena tulisi olla, että<br />
suomalaisilla nuorilla on elokuva-alalla samankaltainen mahdollisuus harrastamiseen kuin esimerkiksi<br />
musiikkiopistojen kautta.<br />
Elämänhallinnan lisäksi aktiiviharrastamista seuraa taloudellista hyötyä elokuva-alalle.<br />
a) Sitoutuneet harrastajat ovat myös sitoutunutta ja vaativaa yleisöä ja siten edistävät elokuvakerronnan<br />
yleistä kehitystä (vrt. klassinen musiikki)<br />
b) Jo varhain tarjottu mahdollisuus harrastamiseen kehittää ja auttaa löytämään elokuvakerronnan<br />
lahjakkuudet. Tanskassa on perusteltu nuorten ja lasten laajaa harrastamista nuorten lahjakkuuksien<br />
varhaisen harjaannuttamisen mallilla.<br />
Tutkimuksen ja tilastoinnin kehittäminen<br />
54. Alan tutkimuksessa audiovisuaalisen <strong>kulttuuri</strong>n kaikkien osa-alueiden tulee olla tutkimuksen kohteena. (s. 63)<br />
55. Kehitetään alan sektoritutkimusta vastaamaan yhä paremmin hallintoviranomaisten tarpeita (s. 63)<br />
56. Tilastojen kehittämisessä yhteistyö alan kansainvälisten toimijoiden, kuten Eurooppalaisen Audiovisuaalisen Observatorion ja Eurostatin<br />
sekä suomalaisten toimijoiden kesken on välttämätöntä. (s. 63)<br />
57. Tiedonkeruun menetelmiä kehitetään ja yhteen sovitetaan eri toimijoiden kesken ottamalla huomioon tietojen läpinäkyvyyden<br />
periaatteet. (s. 63)<br />
58. Audiovisuaalisten sisältöjen katsojalukujen tiedonkeruuta ja hyödyntämistä arvioidaan ottamalla huomioon tallennemyynti ja –<br />
vuokraus, festivaalien kävijämäärät, televisiolähetysten katsojamäärät sekä tilausohjelmapalvelujen käyttäjämäärät. (s.64)<br />
Tiedonkeruu ja tilastointi ovat edellytyksiä toimialan kehittymiselle, uusien rahoittajien saamiselle sekä<br />
vaikuttavuusarvioinnin kehittämiselle. Myös vaikuttavuusarvion kehittäminen vaatii vahvempaa<br />
tutkimuspanosta.<br />
Eurooppalaisen Audiovisuaalisen Observatorion, Eurostatin ja suomalaisten toimijoiden yhteistyötä on<br />
tuettava. Euroopan unionin elokuvapolitiikan tueksi pitää saada tilastointiin ja tiedonkeruuseen<br />
pohjoismaisen mallin mukaista avoimuutta ja tietojen vertailukelpoisuutta. Katsojaluvuissa on tärkeää saada<br />
näkyviin kaikki jakeluikkunat.<br />
Suomen elokuvasäätiö vastaa mielellään <strong>lausunto</strong>a koskeviin tarkentaviin kysymyksiin ja toivoo, että sen<br />
esittämät näkökohdat otetaan huomioon <strong>lausunto</strong>a lopulliseen muotoon kirjoitettaessa.<br />
Helsingissä, 9.3.2012<br />
Suomen elokuvasäätiö<br />
Georg Dolivo,<br />
Hallituksen puheenjohtaja<br />
Irina Krohn<br />
Toimitusjohtaja<br />
10
Change language