Selvitys Kalmun alueen maisemasta ja ... - Riihimäki

vystä. Virkistyskäyttöä ei maaperä juurikaan rajoita. Maaperältään kosteat ja upottavat alueet
ovat vaikeakulkuisia. Toisaalta taas karut paikat kuluvat herkästi. Luontoa kunnioittava, määrältään
pieni virkistyskäyttö ei kuitenkaan kuluta mitään paikkaa liikaa. Jos kulutus kasvaa merkittävästi
yhdessä paikassa, saattaa herkimmin paljastuvien maalajien suojaaminen esimerkiksi
pitkospuilla olla tarpeen.
3.3 Maastonmuodot
Alueen topografia on vaihtelevaa ja pienipiirteistä kuitenkin niin, että pohjois-, etelä- ja länsiosissa
on absoluuttisesti korkeampaa kuin keski- ja itäosassa. Suhteellisesti korkeuserot pysyvät
alueella melko samoina. Korkein kohta on Hiirenkallio, joka kohoaa 142,1 m korkeuteen. Alavin
kohta on Epranojan laakso ja siitä itään, jossa Herajoen kylän jälkeen tulee vastaan Silmäkeneva,
joka kivikauden aikaan oli vielä järvi. Koko alueen suhteellinen korkeusero on 86 metriä.
Kuva 47. Korkokuva Kalmun alueelta. (Lähde: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys)
Topografia vaikuttaa maankäyttöön paljon, mm. pienilmastoon ja rakennettavuuteen. Mitä jyrkempi
rinne on, sitä hankalammin ja voimakkaammin keinoin maankäyttöä joudutaan paikalla
toteuttamaan. Alavat paikat taas ovat usein hallanarkoja, mihin osasyynä on myös sinne kulkeutunut
kostea maaperä, joka alavilla mailla on usein savi, siltti tai turve. Maasto, jonka kaltevuus
on alle 1:20, on helposti rakennettavissa ilman merkittäviä maastonmuotoiluja. Kaltevuus 1:20
-1:5 alkaa jo vaatia jonkinlaisia maastonmuotoiluja, mutta on vielä täysin käyttökelpoinen. Yli
1:5 kaltevuus alkaa olla jo lian kalteva rakentamisen tai se vaatii ainakin merkittävästi ympäristöä
muuttavaa pengertämistä ja täyttöjä.
39