Reservilaistutkimus_2008
Reservilaistutkimus_2008
Reservilaistutkimus_2008
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Lihaskuntotestit<br />
Lihaskuntotestit suoritettiin maksimitoistotesteinä 60 sekunnin aikana. Testaaja näytti ja selitti jokaisen testisuorituksen<br />
yksityiskohtaisesti testattavalle ryhmälle, jonka jälkeen testattavat kokeilivat ja harjoittelivat testiä annettujen<br />
ohjeiden mukaan. Lihaskuntotestien tulokseksi laskettiin maksimitoistomäärä 60 sekunnin aikana. Lihaskuntotestien<br />
luokituksina käytettiin Puolustusvoimien asettamia viitearvoja (Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja <strong>2008</strong>).<br />
Lihaskuntotestien pohjalta laskettiin lihaskuntoindeksi (LKI) Puolustusvoimien testaajan käsikirjan siviilien ikäluokittaisen<br />
pisteytyksen mukaisesti (Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirja <strong>2008</strong>). Lihaskuntoindeksissä huomioitiin<br />
puristusvoima, istumaannousu, etunojapunnerrus ja toistokyykistys, ja näistä saadut pisteet laskettiin yhteen.<br />
Etunojapunnerrus<br />
Etunojapunnerrus mittaa kyynärvarren ojentajien ja olkapäiden suorituskykyä. Ennen testiä käsien oikea sijainti<br />
määritettiin päinmakuulla asettamalla kämmenet hartioiden leveydelle ja tasolle siten, että sormet osoittivat eteenpäin.<br />
Peukaloiden oli yllettävä koskettamaan olkapäitä. Jalat olivat lantion leveydellä. Lähtöasennossa kädet olivat<br />
hartioiden leveydellä suoriksi ojennettuina, vartalo suorana, varpaat ja kämmenet tukipisteinä. Lähtöasennosta vartalo<br />
laskettiin jännitettynä ala-asentoon, jossa olkavarret olivat vaakatasossa. Yksi suoritus täyttyi, kun ala-asennosta<br />
oli palattu lähtöasentoon. Jalkoja ei saanut tukea esimerkiksi seinään (liike tapahtui vapaassa tilassa). Lantiokulman<br />
(160–180º) ja pään asennon oli pysyttävä suorituksen ajan vakiona. (ACSM 2000)<br />
Istumaannousu<br />
Istumaannousu mittaa vatsalihasten ja lonkan koukistajien suorituskykyä. Lähtöasennossa testattava makasi selin<br />
makuulla polvikulmien ollessa noin 90 astetta. Nilkat olivat suorituksen aikana tuettuina (avustaja), sormet takaraivon<br />
kohdalla ristissä. Lähtöasennosta noustiin istumaan siten, että kyynärpäät koskettivat polvia tai kävivät polvien<br />
tasolla. Ala-asennossa lapaluiden alaosa kosketti alustaa. Yksi suoritus koostui kyynärpäiden koskettamisesta polviin<br />
ja paluusta ala-asentoon. Kädet pidettiin suorituksen ajan vakioidussa asennossa sormenpäät ristissä kyynärpäiden<br />
osoittaessa eteenpäin. (Viljanen ym. 1991)<br />
Toistokyykistys<br />
Lähtöasennossa jalat olivat enintään hartianleveydellä, jalkaterät olivat yksilöllisten ominaisuuksien perusteella 0-30<br />
astetta ulospäin auenneena. Olkapää, lantio, polvi ja nilkka olivat samalla pystysuoralla linjalla. Lähtöasennosta<br />
kyykistyttiin ala-asentoon niin, että sormenpäät koskettivat alustaa jalkaterän ulkosivun alueella. Reidet olivat alaasennossa<br />
alustan suuntaisesti vaakatasossa. Yksi suoritus täyttyi, kun testattava oli noussut edellä mainitusta alaasennosta<br />
lähtöasentoon. Vartalon rakenteen ja nivelten liikkuvuuden aiheuttamien rajoitusten vuoksi sallittiin tarvittaessa<br />
korokkeen käyttö kantapään alla. (Pohjonen 2001.)<br />
Ekoammunta<br />
Ekoammunnassa suoritettiin kolme erityyppistä ammuntasuoritusta: rynnäkkökivääriammunta makuulta, rynnäkkökivääriammunta<br />
pystystä ja pistooliammunta pystystä. Jokainen ammuntasuoritus koostui kymmenestä<br />
laukauksesta. Tutkittavat ampuivat Eko-Aims aseilla (Eko-Aims OY, Ylämylly, Suomi). Rynnäkkökivääri vastasi<br />
reserviläisten aikaisemmin käyttämää 7,62 RK 62:sta tähtäinten ja painonsa puolesta. Ampumataulut sijaitsivat<br />
ammunnoissa 10 m etäisyydellä. Ampumalaitteen asetuksina käytettiin RK 3 ampumataulua, jonka 10-ringin<br />
halkaisija on 11 cm ja jokaisen seuraavan numeron porras 5 cm. Pistooliammunnassa käytettävässä aseessa oli<br />
punapistetähtäin. Ampumataulun asetuksina käytettiin pistoolitaulua. Ammunta suoritettiin maksimaalisen hapenottokykytestin<br />
jälkeen, kuitenkin niin, että tutkittavat saivat mahdollisuuden palautua noin 15 min. Ammunta<br />
alkoi aina mittaajan koulutuksella aseeseen ja ampumajärjestelmään. Tutkittavat ampuivat ensin yhden kymmenen<br />
laukauksen harjoittelusarjan rynnäkkökiväärillä ja pistoolilla. Ampujat saivat käyttää parhaaksi katsomaansa<br />
ampuma-asentoa ja heitä kehotettiin ampumaan mahdollisimman hyvin omien kykyjensä mukaisesti. Ammunnoista<br />
kirjattiin ylös jokaisen osuman arvo, joista laskettiin 10 laukauksen summa, keskiarvo ja keskihajonta. Sekä<br />
14
Change language