Reservilaistutkimus_2008

7 Johtopäätökset ja suositukset
Tämän tutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että noin puolet reserviläisistä on maksimaaliselta hapenottokyvyltään
sijoituskelpoisia nykyisiin sodan ajan tehtäviinsä. Lihaskunto on riittävä jalkojen ja keskivartalon
osalta noin 60–75 %:lla sekä ylävartalon osalta noin 40 %:lla reserviläisistä. Sotilaiden kestävyyskunnon minimisuoritusvaatimuksen
(42 ml·kg -1·min -1 ) täyttää 46 % ja erikoisjoukkojen vaatimuksen (≥ 50 ml·kg -1·min -1 ) 15 %.
Tulos on linjassa fyysisen aktiivisuuden kanssa, sillä noin 40 % reserviläisistä harrastaa kestävyystyyppistä liikuntaa
terveytensä kannalta riittävästi (joko arkiliikuntana vähintään 30 minuutin ajan viitenä päivänä viikossa tai vaihtoehtoisesti
vapaa-ajallaan ripeää tai reipasta liikuntaa vähintään 20 minuuttia kerrallaan kolmesti viikossa). Kestävyyskunnoltaan
heikompien reserviläisten sijoittamista tulisi fyysisen suorituskyvyn perusteella tarkistaa vähemmän
vaativampiin tehtäviin. Alaraajojen ojentajalihasten maksimivoiman mittaamista tulisi lisäksi harkita valittaessa
henkilöitä raskaisiin, paljon taakan kantamista sisältäviin sotilaallisiin operaatioihin. Reserviläisten, joiden fyysinen
suorituskyky on heikko, ja jotka ovat merkittävästi ylipainoisia, sijoittamista sodan ajan operatiivisiin joukkoihin
tulisi arvioida uudelleen. Edellä mainittujen osuus on nyt hieman suurempi kuin vuonna 2003. Erikoisjoukkoihin
kelpaavien reserviläisten osuus on vähäinen, ja heidän osuutensa on pienempi kuin vuonna 2003.
Suomen puolustusvoimilla ei ole ammattiarmeijoiden tapaan mahdollisuutta valikoida sodan ajan joukkoihin
vain henkisesti ja fyysisesti vahvoja sotilaita. Yleinen asevelvollisuus edellyttää, että mahdollisimman moni varusmiehistä
ja vapaaehtoisessa palveluksessa olevista naisista suorittaa hyvin kansalaisvelvollisuutensa. Puolustusvoimissa
panostetaan sen takia erityisesti varusmieskoulutuksen laatuun ja sisältöön kaikilla koulutusaloilla. Tämä pätee
myös fyysiseen koulutukseen, joka luo vahvan perustan sille, että koulutettavat kykenevät vastaanottamaan vaativaa
taistelukoulutusta ja kehittämään omaa toimintakykyään. Fyysisen koulutuksen tärkeänä tavoitteena on tuottaa
suorituskyvyltään sijoituskelpoisia sotilaita sodanajan joukkoihin. Samalla laadukas koulutus ennaltaehkäisee liikuntavammojen
ja -sairauksien syntymistä sekä kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan.
Puolustusvoimat tekee myös erittäin arvokasta kansanterveystyötä pyrkimällä edistämään liikuntakäyttäytymistä
ja siten terveyttä ja hyvinvointia. Huolestuttavaa on, että aerobisen kunnon heiketessä lihavuus ja siihen liittyvät
sairaudet ovat lisääntyneet. Selvästi kohonnut verenpaine oli vajaalla 10 %:lla reserviläisistä, ja yli neljänneksellä
reserviläisistä veren kokonaiskolesteroliarvot ylittivät viitearvon. Tuki- ja liikuntaelinsairauksia raportoitiin 25 %:lla
reserviläisistä huolimatta heidän nuoresta iästään. Kansanterveydellisestä näkökulmasta terveyden riskitekijöiden
mittaaminen kertausharjoitusten yhteydessä näyttäisi perustellulta, mikäli kohonneen riskin omaavat reserviläiset
ohjataan avoterveydenhuollon seurantaan ja liikunta- sekä ravitsemusneuvontaan. Liikunta- ja ravitsemustietouden
perusopetus ja elintapojen yhteys terveyteen olisi hyvä toistaa kertausharjoitusten teoriaopetuksen yhteydessä tiivistetyssä
muodossa.
Elintavat sekä liikunta- ja terveyskäyttäytyminen ovat yhteydessä toisiinsa. Vanhempien rooli lasten ja nuorten
terveiden elintapojen edistäjänä on keskeinen. Kodin jälkeen tulevat lastentarhat, koulut, työpaikat ja muut instituutiot
kuten Puolustusvoimat. Parantamalla elintapoja eli lisäämällä fyysistä aktiivisuutta sekä syömällä ja juomalla
terveellisesti voidaan ennaltaehkäistä sairauksille altistavaa ylipainoa, monia elintasosairauksia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia.
Maanpuolustuksen, talouden ja kansalaisten elämänlaadun kannalta terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla on erittäin tärkeää ja taloudellisesti kannattavaa.
58