kriminaalityö

vastaus tuntui tekaistulta selitykseltä, mutta myöhemmin
se on tuntunut uskottavalta. Ymmärrän
heitä, jotka eivät rohkene kysyä: ”Miten jaksat uuden
asian kanssa?” Kokemukseni on, että vaikeassa
tilanteessa oleva ystävä kertoo itse, miten vastapuolen
on hyvä toimia: Haluaako hän puhua asiasta?
Voiko mennä käymään? Hakisinko kylään? Aina voi
ainakin lähettää lohduttavan kortin.
Suostuin hakemaan apua
Olen sanonut, että olen syntynyt suu auki ja kynä
kädessä! Uskallan ottaa asioista selvää – kunhan
ensijärkytyksestä selviän. Nyt oli ylitettävänä julkisen
häpeän kynnys. Oli jälleen suostuttava etsimään
apua niistä eheytymisen avunlähteistä, joiden
avulla olen vuosien aikana kriiseistä selvinnyt.
Niitä ovat:
Jumalan apu
Turvaudun Raamattuun. Se lohduttaa minua. Siitä
näkee, että ihmiset ovat kärsineet aina ja kaikkialla.
Usko Jumalaan on myös auttanut minua elämään
epävakaudessa.
Tukiryhmä
Menin Irti huumeista -omaisten ryhmään, kun
vankien omaisille ei löytynyt vertaistukea. Siellä
tapasin muita rikkirevittyjä äitejä. Vaikka huumeet
eivät olleet poikani ongelma vaan muut päihteet,
minut otettiin silti hyvin vastaan. Muistiinpanoistani
löytyy maininta: Kun väki vaihtuu, niin puheet pyörivät
liikaa huumeiden ympärillä. Olisiko jotain muuta?
123