Artikkelisivut / Artikel - Rengas

SAATESANAT
Yhteistyö
on edellytys sille, että niilläkin paikkakunnilla, joilla on vain vähän suomalaisia, voidaan tarjota
suomenkielistä toimintaa. Aluepäivillä mietittiin, miten yhteistyötä suomalaisyhteisön eri toimijoiden
kesken voidaan parantaa. Kielikoulu, DFG ja suomalainen seurakunta toimivat kaikki saman
päämäärän hyväksi eri lähtökohdista käsin ja erilaisin toiminnan sisällöin.
Yhteistyö on voimaa erityisesti joulunalusajan suurtempauksissa. Myyjäisiin on jokainen talkoolainen
tervetullut. Tehtäviä on kaikille ja jokainen käsi on tarpeen.
Yhteistyö on myös yksi Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen päätehtävistä. Suomalaisten seurakuntien
keskusjärjestönä se huolehtii jäsenseurakuntiensa tiedotuksesta ja yhteyksistä Saksan evankeliseen
kirkkoon (EKD), Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyöhön sekä Saksan
suomalaisjärjestöihin ja ulkosuomalaisten hyväksi toimiviin tahoihin Suomessa.
Yhdessä saamme aikaan enemmän.
Zusammenarbeit war das Thema der Regionaltage. Wenn viele Hände mit anpacken, macht die Basarvorbereitung
in der Gemeinde Spaß und überfordert niemanden. In der Planung und Durchführung
der Aktivitäten in der Stadt und Region bringen im Idealfall die Sprachschule, DFG und finnische Gemeinde
ihre eigenen Schwerpunkte zum gemeinsamen Wohl ein. Für die Finnen und Finnlandfreunde
arbeiten die EKD und finnische Kirche, Suomi-Seura und das Auslandsfinnenparlament, die Finnische
Botschaft, das Generalkonsulat und die Honorarkonsulate, das Finnland-Institut und die Seemannskirche
mit uns zusammen. Wir freuen uns. Denn: Gemeinsam geht es besser.
Am Ende des Jahres sagen wir danke. Wir danken den finnischen Gemeinderäten und ihren Redakteurinnen
und Redakteuren, allen Autorinnen und Autoren, Spendern und Förderern, unseren Kooperationspartnern
und Anzeigenkunden und Ihnen, liebe Leserinnen und Leser, für die gute Zusammenarbeit.
Wir wünschen Ihnen ein besinnliches Weihnachtsfest und alles Gute für das neue Jahr 2011!
Renkaan toimitus kiittää sydämellisesti lukijoitaan, seurakuntien kirkkoraateja ja tiedottajia, artikkelien
kirjoittajia, yhteistyökumppaneita, lahjoittajia ja ilmoittajia hyvästä yhteistyöstä kuluneena
vuonna. Toivotamme teille rauhaisaa joulua ja hyvää uutta vuotta 2011!
Mauri Lunnamo, päätoimittaja
Mari Mansikka ja Ritva Prinz
SKTK:n toimisto suljettu - 27.-31.12.2010 - ist das ZfkA-Büro geschlossen.
12 • 2010
|

Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe
Mahdollisuus myös köyhimmille
Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) ylläpitämä koulu
Nkurenkurussa on yksi maan parhaista oppilaitoksista. Suomen Lähetysseuran
tuen ansiosta myös varattomilla nuorilla on siellä mahdollisuus
hyvään koulutukseen. Harjoittelija Virve Rissanen kertoo kuulumisia
Namibiasta sivulla 7.
7
„Mit finnischem Charme”
kämpfte seine Mutter Maija sich auch ohne Deutschkenntnisse in den
1950er Jahren durch das Leben in einem kleinen Dorf bei Köln, beschreibt
Roland Emmrich. Mit Sisu und Charme entstand in Köln vor fast 40
Jahren Berris - ein Stück Finnland in der Ferne. Lesen Sie Erinnerungen
von Birken im Flur, Barhockern aus Autofelgen, Volleyball und Kölsch
ab Seite 8.
8
Grüße aus Amerika
bekam die Festgemeinde am 16.10. in Karlsruhe. Zur 30-Jahrefeier der
finnischen kirchlichen Arbeit in Karlsruhe und Baden hatte Pirkko Voltti-Pattanayak
ein Grußwort mit Erinnerungen von der ersten Stunde geschickt.
Mit dabei waren auch die ehemaligen Pfarrer des Gebietes Esa
Eerola und Aarne Kiviniemi (S. 18).
18
En särkenyt peiliä
Olisiko sielun ja kropan hemmotteleminen lääke joulunaluskiireitä ja pimeyttä
vastaan Lue sivulta 21 miten Bielefeldin naiset etsivät kauneutta
jääkaapista ja mieti, mitä hyvää voit tehdä itsellesi virkistyäksesi ja hiljentyäksesi
kiireen keskellä.
21
„Nuoret olivat valopilkkuja”
Oili Lochmarille etelän aluepäivillä. Mikä olisikaan paremmin sopinut
viikonlopun aiheeseen yhteistyöstä kuin yhteinen jumalanpalvelus samaan
aikaan Stuttgartissa kokoontuneiden nuorten kanssa Lue osanottajien
ajatuksia aluepäivien annista sivulta 22 alkaen.
22
| 12 • 2010

Ajankohtaista nyt /Aktuelles
28
60
Joulu on taas
Adventin aikana kutsuvat konsertit, Kauneimmat joululaulut, hartaudet,
joulumyyjäiset ja joulukirkot tulemaan yhteen kauempaakin. Tule
mukaan talkoolaiseksi tai vierailijaksi myyjäisiin! Näin autat suomalaista
seurakuntaasi keräämään taloudellisia resursseja ensi vuoden toimintaa
varten. Tule mukaan kuulemaan joulun sanomaa ja laulamaan
joululauluja! Joulun tunnelma rakentuu yhdessä ja joulumieli on tarkoitettu
jaettavaksi.
Jos yksinäisyys yllättää
Aina ei elämässä ole „hyvä, lämmin, hellä“ olla. Juuri joulun aikaan moni
kokee yksinäisyyden ylitsepääsemättömäksi. Älä jää ongelminesi yksin.
Palveleva puhelin päivystää myös juhlapyhinä. Sekä suomalaisen että saksalaisen
palvelevan puhelimen yhteystiedot löydät sivulta 60.
Seminaareja naisille
Naisten seminaari 50+
28.-30.01.2011
Haus Hainstein, Eisenach
Aihe: Sanat hukassa ja kieli solmussa
Mukana seminaarissa kielentuntija ja –opettaja Anja Keipi
ja pastori Helena Eckhoff.
MoniNainen, 30+
28.-30.01.2011,
Augustinerkloster, Erfurt
Aihe: Aika on - aikaa on !!! ...
Mukana suomalaispastorit Sanna Kiviluoto ja Päivi Lukkari.
Lisätietoja netissä www.rengas.de ja Renkaassa 11/2010.
Ilmoittaudu välittömästi!
12 • 2010
|

Brasilia opetti rakastamaan auttamista
Auttamisen kultainen idea piilee siinä,
että auttaja saa vähintään yhtä paljon kuin autettava
Teinipoikana, noin kolmetoista vuotta sitten,
olin juuri aloittanut vuoden mittaisen vaihtooppilasvuoden
Jalesissa, pienessä brasilialaisessa
kaupungissa. Ensimmäinen kuukausi meni euforian
vallassa. Olin tullut kaukaa Suomesta valtameren
yli uuteen, erilaiseen maailmaan.
Isäntäperheeni vieraili harva se päivä samassa
kaupungissa asuvien isovanhempien ja muiden
sukulaisten luona. Poskipusut ja jatkuvasti
toistuvat halaukset tulivat tutuiksi, vaikka aluksi
fyysinen läheisyys olikin outoa. Keskustelutanssiltakaan
ei vältytty, kun alkukuukausina peräännyin
vastapuolen ylitettyä sopivaksi katsomani
keskusteluetäisyyden.
Pian kuitenkin opin, että tässä valtavassa
maassa perussäännöt olivat samat kuin Pohjois-Euroopassa.
Hymyilemällä sai usein ystävällisempää
kohtelua, ja pallo valui täälläkin alas
mäkeä.
Arki alkoi, ja pääsin tutustumaan myös vähempiosaisten
auttamiseen. Opin ja näin asioita,
jotka kotimaassani oli pitkälti jätetty valtion
ja kuntien hoidettavaksi. Olin lähtenyt vaihtooppilaaksi
Rotaryn vaihto-ohjelman kautta, ja
usein minua pyydettiin mukaan erilaisiin hyväntekeväisyystempauksiin.
Ensimmäinen kerta
muistuu vielä jotenkin mieleeni.
Varoja kerättiin ilmeisesti paikalliselle vanhainkodille,
jonka nurmikentälle oli pystytetty
iso teltta. Sisään mahtui varmastikin satapäinen
osallistujajoukko. Päivän ohjelmana oli bingo
de pintura eli maalausbingo. Kierroksien voittoina
oli tauluja ja muita pienempiä palkintoja.
Osasin portugalia siinä vaiheessa vähän, mutta
jo hetken kuluttua kiertelin teltassa myyden
bingolappuja.
Olin huomaamattani viettänyt hauskan lauantain
uusien ystävien kanssa. Yllätyksekseni
huomasin myös, että paikalla oli kovasti innokkaita
talkoolaisia, jopa kilpailevasta Lions-klubista.
Myöhemmin älysin, että brasilialaisia ei
ollut kovinkaan vaikea houkutella vastaaviin tapahtumiin.
Se ei varsinaisesti ollut mikään ihme.
Niissä oli aina hauskaa, saimme aimo annoksen
sosiaalista seurustelua ja yhteenkuulumisen tunnetta
sekä teimme työtä konkreettisen kohteen
eteen – olimme tärkeitä!
Toissa vuonna vietin ensimmäistä syksyä
Frankfurtissa. Hyvien muistojen vallassa päätin
osallistua suomalaisten joulumarkkinoiden talkoisiin.
Glögi ja porokeitto tulivat tutuiksi myyntitehtävissä
samoin kuin kahvion monet herkut
tauoilla. Ennen kaikkea ymmärsin huomaamattani
hankkineeni iloisen ja pyyteettömän joulumielen.
Huomasin, ettei tarvinnut mennä Etelä-Amerikkaan
asti, jotta sain osallistua yhdessä
tekemisen riemuihin. Tunsin itseni jälleen tärkeäksi,
saatoin tehdä jotain konkreettista kotiseurakuntani
auttamiseksi. Koko talkooporukka
osoittautui hauskaksi jengiksi, jolta eivät ideat
loppuneet tiukan paikan tullen.
Hanki joulumieli, vietä hauska päivä, tue
tärkeää toimintaa, tule unelmiesi Brasiliaan -
liity paikkakuntasi talkooporukkaan!
Esa Irri
Kuva Susana Fornies
Kaikki seurakunnat iloitsevat talkoolaisista.
Katso yhteystiedot seurakuntasivuilta
ja tule mukaan!
| 12 • 2010

kuukauden Sana
Nyt hän meille kaikille on
elämä ja autuus
Joulun sanoma vuonna 2010
Tuttu ja rakas pienoisevankeliumi kertoo, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että
antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen
elämän” (Joh. 3: 16). Joulusta johtaa suora tie laskiaisen kautta paastonaikaan, Kristuksen kärsimyksen
ja ristin tielle.
Kirkkovuodessa Jeesuksen ristiä ja kuolemaa Golgatalla seuraa pääsiäinen, Kristuksen ylösnousemuksen
suuri juhla. Joulu, pitkäperjantai, pääsiäinen, Kristuksen taivaaseen astumisen päivä –
helatorstai ja Pyhän Hengen vuodattamisen päivä – helluntai liittyvät läheisesti yhteen. Ne eivät
ole toisistaan riippumattomia irrallisia tapahtumia, vaan Jumalan rakkauteen ja pelastussuunnitelmaan
olennaisesti ja erottamattomasti kuuluvia tapahtumia, joissa tulee näkyviin Jumalan armo ja
rakkaus syntiin langennutta ja Jumalasta pois kääntynyttä ihmiskuntaa kohtaan.
Tutusta jouluevankeliumista tahdon erityisesti nostaa esille tapahtumat Betlehemin kedolla.
Evankelista Luukas kertoo ensin, että kun Jeesus oli syntynyt, tämän äiti Maria kapaloi tämän ja
pani seimeen, ”koska heillä ei ollut tilaa majapaikassa”. Sitten Luukas siirtyy kuvaamaan lähiseudun
paimenia työnsä ääressä:
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi
Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi
heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille
Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te
löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri
taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
Jumalan on kunnia
korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Joulun ilosanoman kuulivat ensimmäisinä työnsä uuvuttamat paimenet
ulkona Betlehemin kedolla. Pimeän yön valaisi yhtäkkiä Herran enkelin ilmestyminen.
Luukas kuvaa paimenten reaktiota, kun Herran enkeli seisoi
heidän edessään ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet.
Enkelin viesti oli rauhoittava: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman,
suuren ilon…
Jumalan ihmiseksi tuleminen tuo ilon ja toivon koko maailmalle, kaikille
kansoille. Kapaloituna seimessä makaava lapsi on pieni ja avuton, hellyyttä,
hoivaa ja rakkautta tarvitseva vastasyntynyt ihme. Hän on kauniin joululaulun
muutamalla kuvalla luonnehtima viaton lapsi, Jumalan Poika, ihmisten
Herra ja puhtain uhri.
Jumalan siunaamaa rauhallista joulua, Herramme ja Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen riemullista syntymäjuhlaa kaikille Renkaan lukijoille!
Risto Cantell
Kuva Aarne Ormio
Suomalainen kirkollinen työ kiittää vuoden 2011 alussa eläkkeelle jäävää Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallituksen ulkoasiain osaston johtajaa kirkkoneuvos
Risto Cantellia hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa Jumalan siunausta.
12 • 2010
|

Ihanat naiset
Saksassa asuu yli 13 000 suomalaista,
heistä valtaosa on naisia.
Tässä haastattelusarjassa
Saksassa asuvat eri-ikäiset
suomalaisnaiset kertovat ajatuksistaan.
Kuka olet
Olen Tytti Maaß. Syntynyt Etelä-Karjalassa
Imatralla heti sodan
jälkeen.
Elämän „urani“ olen tehnyt Suomessa, Imatralla
ja Lappeenrannassa. Perheeseeni kuuluu 2 tytärtä.
Toimin 35 vuotta työssä askartelunohjaajana
psykiatrisessa sairaalassa ja elin mukana psykiatrisen
hoidon myllerryksessä 1960-luvun lopulta
2000-luvun alkuun. Työskentelin toiminnallisessa
kuntoutuksessa kädentaitojen, arkipäivän askareiden
ja elämänhallinnan ohjaajana. Pidin
työstäni erittäin paljon.
Milloin tulit ensimmäisen kerran Saksaan
Vuoden 2003 syksyllä saavutin virallisen eläkeikäni
ja siirryin „vapaaherrattareksi“. Silloin muutin
Saksaan. Tai oikeastaan asun kahdessa kodissa,
Suomessa ja Saksassa.
Miten tulit lähteneeksi Saksaan Miksi juuri
tänne
Olin lukenut koulussa saksan kieltä, mutta en koskaan
sitä käyttänyt. Oikeastaan olin vihainen,
koska jouduin lukemaan saksaa vaikka olisin halunnut
opiskella englantia. Luokat oli niin jaettu
eikä kukaan halunnut vaihtaa. En ollut lainkaan
kiinnostunut Saksasta.
Sitten tapahtui jotain, mikä muutti ajatukseni ja
elämäni. Rakastuin saksalaiseen mieheen. Täällä
hänen kotiseudullaan Esslingenissä vietän nyt
eläkepäiviäni.
Mitkä olivat ensivaikutelmasi Saksasta tänne
muuttaessasi
Minulle Saksa on merkinnyt Autobahnoja, teollisuutta,
tungosta. Hämmästyin, kun täältä löytyy
kuitenkin niin paljon kaunista luontoa.
Kerro jokin alkuaikojen kommellus
Liikumme mieheni Manfredin kanssa paljon luonnossa
täällä Schwäbisch-Albilla ja myös Reinin
Saksanmaalla
laaksossa. Alussa ihmettelin suuresti,
että missä ne 80 miljoonaa saksalaista
ovat, kun usein kuljimme
metsässä pitkät ajat kohtaamatta
ketään.
Millainen oli Suomi, josta lähdit
Minulle Suomi on vielä mukana
koko ajan, en ole kokonaan irtaantunut
tämän päivän Suomesta.
Tavatessani entisiä kollegoitani
huomaan, että voin olla iloinen, kun sain jättää
työtehtävät taakseni. Terveydenhoitoalalla tapahtuu
kokoajan uudistuksia, vaatimukset kasvavat
eikä henkilökuntaa korkeiden kustannusten takia
ole riittävästi. Minulla on sellainen tunne, että
sain tehdä työni rauhallisemmassa maailmassa.
Mitä sinuun on saksalaisuudesta tarttunut
En tiedä, onko minuun mitään saksalaista tarttunut.
Taidan olla jo tottunut „käsipäivään“. Suomessa
se tapa on harvemmin käytössä.
Miten suomalaisuus näkyy sinussa
Elän varmaan ihan suomalaisesti tässä saksalaisessa
kulttuurissa. Kielitaidossani on vielä paljon
puutteita.
Mikä on parasta Suomessa
Suomessa minulle tärkeintä ovat ystävät, luonnon
rauha ja hiljaisuus.
Mikä on parasta Saksassa
Hyvät vaellusmahdollisuudet. Ihmisten seurallisuus.
Jos et asuisi täällä, niin missä asuisit
Lappeenrannassa.
Millainen merkitys suomalaisella seurakunnalla
on sinulle
Luulen, että ilman seurakuntaa ja kontakteja toisiin
seurakuntalaisiin olisi sopeutuminen tähän
uuteen elinympäristöön ollut paljon vaikeampaa.
Olen iloinen, että mieheni tulee myös mukaan
seurakuntaan.
Toimiminen täällä seurakunnassa on antanut minulle
uudenlaisen kuvan kirkosta.
Haastattelu Ritva Prinz
| 12 • 2010

Kuin yhtä perhettä
ELCIN Nkurenkuru High School
Koillis-Namibian maalaiskaupungissa sijaitsee
kirkon omistama sisäoppilaitos, jossa köyhistäkin
oloista tuleville oppilaille annetaan
mahdollisuus valoisaan tulevaisuuteen.
ELCIN Nkurenkuru High School on yläastelukio,
jossa teini-ikäiset namibialaiset opiskelevat
päivittäin puoli seitsemästä aamulla
puoli kahteen iltapäivällä. Oppitunteja on yhdeksän
päivässä, jonka lisäksi pidetään ohjattua
läksyjenlukua yli kolme tuntia päivässä.
Opiskeluun käytetään sisäoppilaitoksessa
enemmän aikaa kuin valtion kouluissa, ja se
näkyy koetuloksissa. Syrjäisestä sijainnistaan
huolimatta koulu on Namibian kymmenenneksi
paras yläaste-lukio.
Olosuhteet luovat haasteita oppilaiden ja
opettajien arkeen. Koulun pihapiirissä liikkuu
hengenvaarallisia käärmeitä, jotka saattavat
myös luikerrella sisään luokkaan. Lämpötila
nousee kuumimpina päivinä yli 30 asteeseen
sisälläkin, kun taas talviaikaan opiskellaan
lähes nollassa asteessa. Ilmastointia tai
lämmitystä ei ole.
Joka aamun ensimmäinen oppitunti ELCIN
Nkurenkuru High Schoolissa aloitetaan oppilaiden
pitämällä hartaudella. Siinä lauletaan
virsi, ja yksi oppilaista rukoilee. Oppilailla
on mahdollisuus osallistua myös
raamattupiiriin.
Opettajista suurin osa on kotoisin eri puolilta
Afrikkaa, mutta joukkoon mahtuu
myös amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä
ja suomalainen lähetystyöntekijä. Lähes
kaikki opettajat asuvat koulun alueella,
joten sisäoppilaitoksen yhteisö on tiivis
kuin perhe.
Opiskelu maksaa noin 600 euroa vuodessa,
mutta köyhimmät saavat siihen tukea Suomen
Lähetysseuran kautta.
Virve Rissanen (teksti ja kuva)
Nkurenkuru, Namibia
Juttua varten on haastateltu koulussa työskentelevää
lähetystyöntekijä Suvi Dahlstenia.
Yhden kummioppilaan kirjeestä:
I would like to start
by thanking you for
supporting me all
these years.
I‘m finishing my
grade 12 which is
the last grade. Since
this is my last year,
I‘m planning to go and study Bio-medical
(that‘s my first choice) or Law as my second
choice. I like working with people and
helping them. I believe our law is not just
so I would like in the future to be fair
justice in the country.
I would like also to help people in the future
just as you are doing to me, which is paying
their school fees and helping disabled
people.
There‘s a saying in English ”The more you
give, the more you receive” so may you not
lose what you give to us. May God bless
you.
Yours sincerely
Taimi Shimhanda
Taimi Shimhanda päättää opiskelunsa tämän
vuoden lopussa. Loppukokeiden aikana ei tarvitse
enää käyttää koulupukua.
Haluatko tukea työtä Nkurenkurun
koulussa Löydät lisätietoja sivulta 61.
12 • 2010
|

Was ist eigentlich SISU
40 Jahre Sport in der Finnischen Gemeinde Köln
Natürlich weiß jeder Finne, was SISU bedeutet,
doch allen Unwissenden muss man es
erst erklären: SISU steht in Finnland für Power,
Kraft, Durchsetzungsvermögen. Und genau das
habe ich von den Finnen gelernt. Setze immer
noch einen drauf. Besser 110% statt 100% bei
Sport, Spiel und Job.
Aber beginnen wir von vorne. Mein Vater,
Manfred Emmrich, suchte nach dem Zusammenbruch
Deutschlands in jungen Jahren nach
Arbeit. Trotz seiner künstlerischen Talente wurde
er in Köln zum Schweißer ausgebildet. Man
brauchte eben dringend Fachkräfte für den Wiederaufbau
und schöne Bilder konnte man nicht
essen. Im Zuge von Reparationsarbeiten in Finnland
lernte er meine
Fußballteam Finnische Gemeinde der 70er Jahre:
von links oben: Manfred (Manu) Emmrich, Mestari,
Dieter de Vogel, Väiski, Reijo. Von links unten:
Lepa Nieminen, Hartmut Krug, Oiva Koskinen,
Roland Emmrich, Erkki (Kirppu) Kallunki
Mutter, Maija Marttinen, in Voikkaa kennen und
nahm sie dann auch mit nach Deutschland.
Maija, so verliebt wie sie war, benutzte ihr
(Für-alle-Fälle)-Rückfahrticket Köln-Voikkaa
nicht, sondern fühlte sich in Deutschland pudel
wohl. Der erste Nachwuchs ließ auch nicht
lange auf sich warten, und so kam ich 1956 in
Köln-Nippes auf die Welt.
Maija Emmrich kämpfte sich ohne Deutschkenntnisse
aber mit finnischem Charme durch
Metzger, Bäcker und Konsum und schaffte es,
in dem kleinen Dorf, Weiß bei Köln, die Familie
durchzubringen. 1967 aber änderte sich alles
durch den Umzug nach Köln. Endlich war es
möglich, sich wieder mit
Landsleuten zu treffen und
zu feiern. Vorbei war die
dörfliche Gemeinde, die
jede Bewegung hinter zugezogenen
Gardinen beobachtete.
In Köln war
man freier - und dann gab
es auch noch den Karneval.
Schon bald traf man
sich sonntags auf der
Jahnwiese am Stadion
und spielte Volleyball
und Fußball. Doch
Wiese und Wohnzimmer
wurden als Treffpunkt
bald zu klein und
die Idee keimte, eigene
Räumlichkeiten für
Aktivitäten anzumieten.
Man wollte gemeinsam
tanzen, feiern,
Theater spielen, trainieren und natürlich
in die Sauna gehen. Auf der Berrenrather Straße
in Köln-Sülz wurde man fündig und nannte
den Treffpunkt fortan „Berris“.
Alle Gründer der ersten Stunde und deren
Frauen packten tatkräftig mit an. Ich selbst erlebte
die Einrichtung im Alter von 14 Jahren
| 12 • 2010

als Aufbau mit
geringen Mitteln.
So bemalten
wir den
Flur mit finnischen
Birken,
um schon
beim Eintreten
in Mökki-Stimmung
zu kommen.
Mein Vater,
alle nannten
ihn „Manu“,
schweißte
aus ausgedienten Autofelgen
und Rohren stabile Barhocker, die bis heute
unkaputtbar ihren Platz an der Theke haben.
Unter Leitung von Oiva Koskinen und Lepa Nieminen
entstand im Keller eine echte finnische
Sauna. Die Technik entwickelte sich unter der
Leitung von Eero Helstelä und Erkki Kallunki.
Alle bei Laune hielt der erste in Köln tätige
Pfarrer Hannu (Hinski) Honkkila, den ich
als den lustigsten Pfarrer aller Zeiten in Erinnerung
habe.
Ich war zu dieser Zeit der einzige Jugendliche
in der Gemeinde und war in allen Sportabteilungen
der Erwachsenen begeistert dabei,
auch beim Kraftsport unter der Leitung
von Torsti Kinnula. Wer kennt Berris noch als
Fitnesscenter Wo heute die Literaturgruppe
liest, floss früher Schweiß an schweren Kraftmaschinen.
Aber auch die neue Generation
wuchs heran mit Kai und Jens Fahrbach, Hanna,
Seppo und Pekka Helstelä, Katri Koskinen,
Minna und Anu Nieminen sowie vielen anderen.
Im Januar 1981 war ich nach 4 Jahren Seefahrt
bei der Bundesmarine und damit wieder in Köln.
Zu dieser Zeit waren viele finnische Sprachschüler
und Studenten in Köln. Es entstand die Idee,
freitags in Berris einen Discoabend zu gestalten.
Volleyballdamen Finnische Gemeinde Köln der
70er Jahre auf der Jahnwiese am Stadion: von links:
Karla Durzinsky, Sylvi Nieminen, Maija Emmrich,
Wolfgang Kölle mit Pirjo, Eeva Koskinen, Merja.
Sonntagsfußball Mai 2010: Mikko Dornbusch,
unser jüngster, hält wacker mit den „Großen“
mit und ist als Torjäger gefürchtet.
12 • 2010
|

Die Betreuung wurde von unserem deutsch-finnischen
Freundeskreis übernommen: Matti Turkia
aus Helsinki, Tomi Kaas aus Kokkola, Lutz
Cramer und mir aus Köln. Diese vier Freunde
aus der Volleyballgruppe der finnischen Gemeinde
Köln gewährleisteten den Betrieb des
Discoabends. In dieser Zeit haben wir viele
neue Freunde gewonnen und feiern dieses Jahr
selbst die 30-jährige deutsch-finnische Freundschaft.
Die Donnerstags-Volleyballgruppe war
sehr aktiv und hat an vielen Turnieren erfolgreich
teilgenommen. Im Zuge der EU-Erweiterung
wurde es dann leider ruhiger, weil Finnland
zu der Zeit noch nicht beigetreten war. Aber
die neue Generation übernahm bald die Initiative.
Kai Fahrbach und Happy Fröhlich (heute
im Vorstand der DFG Köln) brachten neuen
Schwung auch in die Volleyball-Aktivitäten. Es
kamen wieder mehr Mitglieder und beim traditionellen
Bierchen nach dem Sport sprudelten
auch neue Ideen. Ich stellte das neue Logo SISU-
KOELN vor und schon
Fußballteam 2010: obere Reihe von links:
Fevzi Gegin, Klaus Trugge, Matthias Ehrenheim,
Rudi Strauß, Jerome, Roland Emmrich
untere Reihe von links: Hartmut Krug, Mikko
Dornbusch, Lutz Cramer, Simon Fountain
bald tauchte es nicht nur auf der eigenen Website,
sondern auch auf unseren Trikots und als
Autoaufkleber auf. Unter diesem Namen werden
auch heute noch nationale und internationale
Turniere besucht.
Meine Familie spielt nun schon in der dritten
Generation in der Donnerstags-Volleyballgruppe.
Maija Emmrich spielte in den 70ern noch mit
Handschuhen, wohl um den Nagellack zu schonen.
Meine Tochter Julie ist da schon aus anderem
Holz geschnitzt. Sie ist mit 18 Jahren derzeit
das jüngste Mitglied und Dr. Hartmut Krug als
Präsident rundet mit über 60 Jahren den Bogen
nach oben ab. Über weiteren Zulauf im Team
SISU-KOELN würden wir uns sehr freuen.
Wie aber sieht es heute aus Nach 40 Jahren
Sport in der Finnischen Gemeinde und der DFG
Köln Ganz einfach, wir spielen noch immer mit
der gleichen Begeisterung. Auch wenn schon
viele Akteure aufgehört haben (in „Sportrente“
gegangen sind). Es kommen
immer wieder Sportler aus
der Gemeinde hinzu. Besonders
die Fußballgruppe
sonntags in der Sporthochschule
ist beliebt. Hier spielt
auch Mikko Dornbusch (13
Jahre) in der dritten Generation
der Nieminens. Und
Lepa Nieminen, der nimmermüde
Sportrentner,
kommt fast jeden Sonntag
rüstig mit dem Fahrrad
vorbei und erfreut sich
an der Spielfreude seines
Enkels.
Ausklingen lassen
möchte ich diese Zeilen
aber mit dem traditionellen
Trinkspruch
der Volleyballer, den sicher
alle, die jemals in
diesem Team der Finnischen
Gemeinde Köln gespielt haben, niemals
vergessen werden: „Joh doh losse mer noch ens
packe, dä Schwengel vun däm Kettekarussell –
Sehr zum Wohle lieber Spender.“ Der Spruch hat
auch heute noch Bestand und kommt letztlich
immer dann zum Tragen, wenn ein Spieler ei-
10 | 12 • 2010

nen Satzball verschlagen hat. Dann muss er nämlich
nach den von uns selbst aufgestellten Regeln
eine Runde ausgeben. Diese Erfahrung haben sicher
alle Spieler schon einmal machen müssen.
Sie dient der Konzentration beim Aufschlag und
der Geselligkeit beim Kölsch danach.
Auch hier können wir auf eine lange Beziehung
zu den Venloer Stuben am Friesenplatz
zurückblicken. Hier findet auch immer noch
das jährliche „Schweinefest“ statt. Sozusagen
die Weihnachtsfeier der SISU-Köln-Sportler.
Die Bezeichnung „Schweinefest“ resultierte aus
der anfänglichen Tradition des aufgetischten
Spanferkels. Ab und zu kommen noch ehemalige
Spieler auf ein Kölsch vorbei. Das freut uns
immer sehr.
Wer mehr sehen möchte, sei eingeladen auf
www.sisu-koeln.de nachzusehen. Der Finnischen
Gemeinde wünsche ich alles Gute für
die nächsten 10 Jahre. Dann ist das halbe Jahrhundert
voll und das wird dann sicher schon in
den neuen Räumen gefeiert. Wie wichtig diese
Gemeinschaft auf allen Ebenen ist, durfte ich
unlängst wieder erfahren, als die Finnische Gemeinde,
unter der Obhut unserer einfühlsamen
Pastorin Frau Helena Eckhoff, meine Mutter so
warmherzig verabschiedet hat. Auch dafür nochmal
herzlichen Dank.
Roland Emmrich
Die Finnische Gemeinde Köln feiert 2011
40-jähriges Bestehen. Seurakunnistamme
vanhin, Kölnin suomalainen seurakunta
täyttää ensi vuonna 40 vuotta.
seh/n sucht
versunken in gedanken
träume ich
die ferne in nähe
entdecke sehe
Dich in mir
gesten
bewegung
gefühle
liebe
worte
stimmen
meine sehn-sucht
nimmt entfernte freudige
gedanken vorweg
Jürgen Henke
Kuva Mari Mansikka
12 • 2010
| 11

Miten linja-auto pysäytetään
Itävaltalainen Harald Molan on tehnyt
suurtyön kootessaan suomen kielen perussanaston
”Grundwortschatz Finnisch”. Teos
sisältää yli yhdeksäntuhatta hakusanaa ja ilmaisua,
jotka on luokiteltu aihepiireittäin.
Liitteessä on selitetty lyhyesti kielioppia ja
ääntämistä. Kirja on tarkoitettu suomea
opiskeleville saksankielisille avuksi sanaston
harjoittelussa.
Wienissä fennougristiikkaa opiskellut Molan
ei tyydy vain kuvaamaan sanojen merkitystä
ja taivutusta, vaan selventää niiden käyttöä
lukuisten esimerkkilauseiden avulla. Hän
myös perehdyttää lukijan suomalaisen kulttuurin
piirteisiin ja arkipäivän tilanteisiin. Siniset
selityslaatikot ovatkin kirjan parasta antia:
kirjoittaja muun muassa selittää, miten
suomalaisen bussin saa pysähtymään ja mitä
myyjä tarkoittaa kysyessään ”pankki vai luotto”.
Yksi virheellinenkin selitys on joukossa:
Molan sekoittaa mattopyykin mattojen puisteluun.
Suomessa asuva kielitieteilijä ei ole
tainnut vielä mattopyykille ehtiä.
Sanojen ja esimerkkilauseiden käännöksissä
on joitakin epätarkkuuksia niin muodon kuin
sisällönkin suhteen. Toisinaan sanasta on esitetty
käännösvastine, joka on sinänsä oikea,
muttei liity mitenkään kyseiseen teemaan.
Juhlapäivien kohdalla kirjoittaja esittelee vapunviettoa,
mutta tarjoaa sanan ”munkki”
ensimmäiseksi käännösvastineeksi ”Mönch”.
Vasta sitten seuraa ”eine Art Krapfen”.
Kovin tarkkaan eivät suomalaiset oikolukijat
ole teosta lukeneet. Heti johdannossa lukija
johdetaan kieliopillisesti harhateille, kun kirjoittaja
väittää esittävänsä verbeistä partisiipin
perfektin passiivimuodon, vaikka myöhempänä
esittää aina aktiivin. Myös yhdyssanojen
taivutuksessa on virheitä, ja toisinaan sellaisista
verbeistä on esitetty monikko, joita käytetään
vain yksikössä.
Kiitosta ansaitsee laaja ruokailusanasto. Monella
kielikurssilla jäävät hämärän peittoon
sellaiset käsitteet kuin ”mustamakkara” ja ”perunamuusi”.
Suomessa asuvien saksankielisten
kaupassakäynti varmasti helpottuu, kun tuotteiden
nimiä ja piirteitä voi opiskella etukäteen
kotona.
Virheistään huolimatta teos on varsin tarpeellinen.
Sanojen opiskelu teemoittain on
kielenoppimisen ajankohtainen suuntaus,
eikä saksankielisille tarkoitettua, vastaavanlaajuista
sanastoa ole aiemmin julkaistu. Aivan
aloittelijalle en kirjaa suosittelisi, mutta
kun ääntämisen ja lauserakenteen perusteet
ovat hallinnassa, on sanastosta varmasti hyötyä
suomen kielen ja kulttuurin koukeroita
opiskelevalle.
Riikka Uhlig
kääntäjä ja suomen opettaja
Das Buch ”Grundwortschatz” Finnisch von
dem österreichischen Sprachwissenschaftler
Harald Molan erläutert thematisch gegliedert
über 9000 finnische Stichwörter und Wendungen.
Neben zahlreichen Beispielsätzen enthält
das Buch auch Hinweise zu Landeskunde,
Sprachgebrauch, Aussprache, Grammatik
und Idiomatik.
Harald Molan,
Grundwortschatz Finnisch
Helmut Buske Verlag GmbH
2010, 264 Seiten
ISBN 978-3-87548-570-7
12 | 12 • 2010

12 • 2010
| 13

Evangelische Kirche
in Deutschland
Hyvää Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
/ Kirkon ulkosuomalaistyö
Evangelisch-Lutherische Kirche Finnlands
/ Kirchliche Arbeit unter den Finnen im
Ausland
www.evl.fi/ulkosuomalaiset
www.fennobed.de | Frankfurt | Düsseldorf
München | Berlin | Hamburg | Stuttgart | Wien
Suomen suurlähetystö
Rauchstr. 1, 10787 Berlin
Tel.: 030-50 50 30
E-mail: E-Mail: info.berlin@formin.fi
www.finnland.de
tel. +49 (0) 69 26 494 - 800 ・ fax - 803
kfvk@vonknorre-stuetzer.de
kuva: Marcus Rüter
14 | 12 • 2010

Frohe Weihnachten und ein
Glückliches Neues Jahr
Hans-Böckler-Straße 52
30851 Langenhagen
Telefon 0511 8550-4713 · Telefax 0511 8550-4747
druck@schluetersche.de · www.schlueterschedruck.de
DIE FINNISCHE TRADITIONSREEDEREI
Oederweg 29, 60318 FFM, Tel. 069-13023811
Alte Schönhauer Str. 42, 10119 Berlin,
Tel. 030-40054190
Nordea Bank Finland Plc
Niederlassung Deutschland
Bockenheimer Landstraße 33
60325 Frankfurt am Main
Tel. 069 71004 133
www.nordea.de
HEINER LABONDE VERLAG
& MEDIAKONTOR
www.nansogroup.com
Feilenhauerstraße 44
D-41515 Grevenbroich
Tel. 0 21 81-16 23 71
Fax 0 21 81-16 23 48
info@labonde-verlag.de
www.labonde-verlag.de
www.labonde-verlagsshop.de
Kiitämme asiakkaitamme
kuluneesta vuodesta!
Suomikauppa
Little Finnland
www.little-finnland.de
12 • 2010
| 15

Alice im Wunderland
Valokuvanäyttelyssä kohtaavat arkielämä ja fantasiamaailma.
Eine interaktive Videoinstallation der Künstlerin
Hanna Haaslahti steht im Mittelpunkt der
Ausstellung im Finnland-Institut. Die Schau ist
eine Koproduktion der Stiftung Turku 2011 und des
Finnischen Museums für Fotografie und ein Vorgeschmack
auf das Programm der europäischen
Kulturhauptstadt Turku. Alice im Wunderland
zeigt finnische Fotokunst, die in den letzten Jahren
viel internationale Aufmerksamkeit genoss, in
einem internationalen Kontext. Die Themen basieren
auf dem Kinderbuch des britischen Schriftstellers
Lewis Carroll. In der Ausstellung begegnen
sich Alltag und Fantasie, genau wie Alice im Buch
in ein Wunderland ohne Logik und Sinn gerät.
Liisa ihmemaassa –valokuvanäyttely (Alice im
Wunderland) liittyy väljästi Lewis Carrollin kirjaan
Liisan seikkailut ihmemaassa (1865). Tarina
kertoo tytöstä, joka päätyy kaninkolon kautta
kummalliseen maailmaan. Kuten Carrollin kirjassa,
myös näyttelyssä nousee esille rajankäynti
arjen ja fantasian, järjestelmällisyyden ja epäloogisuuden
välillä.
Liisa ihmemaassa –valokuvanäyttely liittyy Turun
„Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunki“ -hankkeeseen
ja on osa saman nimistä valokuvanäyttelyä,
joka järjestetään Turussa 16.1.2011 alkaen.
Turussa pidettävä näyttely on suurin Suomessa
koskaan järjestetty nykyvalokuvataiteen näyttely.
Näyttely esittelee viime vuosina kansainvälistä
huomiota saanutta suomalaista valokuvataidetta
kansainvälisessä kontekstissa.
Suomi-instituutissa on esillä taiteilija Hanna
Haaslahden interaktiivinen installaatio ”Space
of Two Categories”. Hanna Haaslahti on Porissa
vuonna 1969 syntynyt, nykyään Helsingissä
asuva mediataiteilija, jolla on ollut lukuisia näyttelyitä
ympäri maailmaa. Hän on erikoistunut
visuaalisiin teoksiin, joihin hän hyödyntää digitaalista
mediaa ja tietotekniikkaa.
Haaslahden installaatiossa seinään on projisoitu
pikkutyttö, joka esiintyy ja liikkuu ihmisen
varjon sisällä ja luo samalla ihmisen muotoisen
perspektiivin pikkutytön maailmaan.
Pikkutyttö symboloi lapsuutta ja heijastaa aiemmin
koettuja olotiloja ja muita elämän asioita
kokemisen hetkellä.Teos kuvastaa ihmiskehoa
muuttuvana kokonaisuutena, joka poimii ja
säilyttää ihmiselämän sisäänsä. Installaatio perustuu
myös katsojan ja teoksen vuorovaikutukseen.
Teokset eivät ole vain passiivisia katsomisen
kohteita, vaan niiden kautta nousee esille
katsojan rooli sekä kokemus.
Anniina Majanlahti
Volotärin Bildende Kunst,
Finnland-Institut in Deutschland
Quelle:
http://www.turku2011.fi/
alice-wonderland-liisa-ihmemaassa
http://www.fantomatico.org/artworks/space/
Kuva/Foto:
Space of Two Categories (2006),
Hanna Haaslahti
Eröffnung am 25.11. 19 Uhr
Ausstellung 26.11.2010–4.2.2011
Geöffnet Mo 10–17 Uhr,
Di–Do 11–19 Uhr, Fr 9–15 Uhr
Geschlossen 6.12 + 20.–31.12.
Finnland-Institut in Deutschland
Georgenstr. 24 (1. OG), 10117 Berlin-Mitte
Tel. 030 520 02 60 10, info@finstitut.de
S/U-Bahn Friedrichstraße
16 | 12 • 2010

Kulttuuri tekee hyvää Turussa - erityisesti vuonna 2011
Turku on vuonna 2011 yhdessä Tallinnan kanssa
Euroopan kulttuuripääkaupunki. Tulevana vuonna
Turussa koetaan kulttuuria laajasti, sillä ohjelmassa
yhdistetään eri kulttuurinaloja ennakkoluulottomasti.
Tarjolla on taiteiden lisäksi ruoka-,
liikunta- ja hyvinvointikulttuuria, tiedekulttuuria
ja monikulttuurisia kohtaamisia. Hyvinvointi on
Turun ohjelmassa keskeisessä osassa - vuoden tunnuslausekin
on „Kulttuuri tekee hyvää“.
Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelma koostuu yli
150 projektista, yksittäisiä tapahtumia on tuhansia.
Taustalta löytyy joukko suomalaisia ja kansainvälisiä
tekijöitä. Tarjolla on runomuotokuvia,
kulttuurikuntoilua, matonkudontaa tarinamuodossa,
haitaripainia, heviä musikaalina ja muita
ennakkoluulottomia yhdistelmiä. Valtaosa ohjelmasta
on ilmaista.
Lue lisää: www.turku2011.fi
Kuva Perttu Saksa
Ajankohtaista kulttuurikalenterista
6.-14.12.2010 Rockyhtye „Sunrise Avenue“ Saksan kiertueella: Mannheim, Karlsruhe,
München, Köln, Berliini, Recklinghausen
10.-19.12.2010 Hardrock-yhtye „Lordi“ Saksan kiertueella: Burglenfeld, Kaufbeuren,
Stuttgart, Köln, Langen, Pirmasens, Hannover
16.12.2010 Jazztrio „Klima Kalima“, Club Unterfahrt, München
12.11.-29.12.2010 Taidenäyttely „Pehmeää kovaa suomalaista“, Pohjoismaiden suurlähetystöt,
Berliini
25.11.-4.2.2011 Valokuvanäyttely „Alice im Wunderland“, Suomi-instituutti,
Berliini (ks. myös s. 16)
Lisää kulttuurivinkkejä löydät kulttuurikalenterista
Suomen suurlähetystön ja pääkonsulaatin
verkkosivuilta www.finnland.de.
Tilaa myös verkkosivuiltamme
ilmainen uutiskirje Suomea koskevista
aiheista, niin pysyt aina ajan tasalla.
12 • 2010
| 17

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Schöne Musik und starke Damen
In Karlsruhe wurde am 16.10. „30 Jahre finnische kirchliche Arbeit“ gefeiert.
Drei besondere Merkmale bescheinigte die
Vorsitzende der Deutsch-Finnischen Gesellschaft
Karin Merz in ihrem Grußwort der finnischen
Gemeinde in Karlsruhe: „Nachbarschaftshilfe,
gute Musik und unaufgeregte
Grundehrlichkeit“. Eine wunderschöne musikalische
Umrahmung durch Rebekka Suninen
und Anu Tervo war auch bezeichnend für die
30-Jahrefeier der finnischen kirchlichen Arbeit
in Karlsruhe und Baden. Nach dem von Pfarrer
Anssi Elenius geleiteten Festgottesdienst stärkte
sich die Festgemeinde am köstlichen Büffet und
schwelgte dann in vielfältigen Erinnerungen in
Wort und Bild. Für die Gemeinden standen die
muttersprachliche Gemeinschaft und die Sorge
füreinander von Anfang an bis heute im Mittelpunkt.
Die „grundehrlichen“, guten Beziehungen
zur Lukasgemeinde, der langjährigen Gastgebergemeinde,
kamen auch in dem Grußwort von
Pfarrer Walter Boës zum Ausdruck. Bei dem Fest
Rebekka Suninen ja Anu Tervo rikastuttivat juhlaa musiikillaan.
waren auch die ehemaligen Pfarrer des Gebietes
Esa Eerola mit seiner Frau Anja und Aarne Kiviniemi
anwesend.
Survivaltraining
Esa Eerola bekleidete die Stelle für den finnischen
Pfarrer für Süddeutschland 1979-1982.
„Damals lebten südlich von Frankfurt ca. 2000
Finninnen und Finnen“, erläutert er den Aufbau
der finnischen kirchlichen Arbeit. „Ich versuchte,
die Ohren offenzuhalten, Schlüsselpersonen
aufzuspüren und Netzwerke zu schaffen.
So erreichte ich ca. 80 % der im Gebiet lebenden
Finninnen und Finnen.“ Gemeinden wurden
dort gegründet, wo es Nachfrage gab. Und
sie war manchmal recht beharrlich. „Eines Tages
riefen mich finnische Damen aus Freiburg an
und baten, ich möge doch kommen und eine Gemeinde
gründen“, erinnert sich Esa Eerola. „Ich
hätte keine Zeit und Kraft gehabt und zögerte.
Die Damen hatten aber bereits sogar eine
Kirche reserviert. Bei so viel Engagement
konnte ich nicht nein sagen.“ Während der
Amtsperiode von Esa Eerola wurden sechs
finnische Gemeinden (Freiburg, Karlsruhe,
München, Nürnberg, Rhein-Neckar und
Stuttgart) gegründet. Seine Frau Anja war
als Rengas-Redakteurin aktiv.
Saksan aikansa jälkeen Esa Eerola toimi
Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisena
ja turistipappina Aurinkorannikolla.
Hän organisoi lukuisia, osittain kansainvälisiä,
kirkollisia suurtapahtumia ja
oli mm. Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlien
pääsihteeri vuosina 1988 ja 2009. Nykyään
rovasti Eerola on eläkkeellä ja toimii sotainvalidien
ja –veteraanien veljespappina:
”Nämä miehet, joiden keski-ikä on 88 vuotta,
kulkevat kohti viimeistä iltahuutoa. Hei-
18 | 12 • 2010

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
dän keskellään tiedän olevani itseäni paremmassa
seurassa.”
Der Aufbau der finnischen kirchlichen Arbeit
brachte Esa Eerola bis an den Rand seiner Kräfte.
So vorteilhaft wie es war, dass die junge Familie
die Lebenssituation der Gemeindeglieder
teilte, betont er heute, dass es wichtig sei, für
Tätigkeiten im Ausland erfahrene Pfarrerinnen
und Pfarrer zu entsenden. Dennoch denken Esa
und Anja Eerola gerne an die Zeit in Deutschland
zurück. Und sie sind nicht vergessen, dies
zeigte der herzliche Empfang und das humorvolle
Erinnern in Karlsruhe.
Der diakonische Auftrag
Aarne Kiviniemi wirkte als Pfarrer für Südwestdeutschland
von 1998 bis 2003. In der Gemeindearbeit
setzte er besonders seine Musikalität
ein und suchte den direkten Kontakt zu den
Gemeindegliedern. „Oft waren wir in den Gemeinden
zu Gast, Samstagabend wurde
bei einem Glas Wein tiefgehend diskutiert
oder fröhlich gesungen und am nächsten
Morgen feierten wir gemeinsam Gottesdienst“,
erinnert er sich.
Suomeen palattuaan Aarne Kiviniemi
toimi Kauhajoen kansanopistossa ja on nyt
Sininauhaliiton, kristillistä päihdetyötä tekevien
järjestöjen keskusliiton, toiminnanjohtaja.
”Minulle on aina ollut tärkeää auttaa
kaikkein heikoimpia ja päihdepuolella
hätä on todella suuri”, kuvaa Aarne Kiviniemi
motivaatiotaan. Häntä huolestuttaa
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan
jakautuminen hyväosaisiin ja syrjäytyviin
sekä tästä aiheutuvasta turvattomuudesta
vastaliikkeenä seuraava populististen radikaalipuolueiden
nouseva kannatus. ”Suomalaisessa
yhteiskunnassa ei ikääntyneillä,
pitkäaikaistyöttömillä, mielenterveys- ja päihdeongelmaisilla
ole samoja oikeuksia palveluihin
kuin muilla”, hän summaa kokemustaan.
Tiefen Eindruck hinterließ bei Aarne Kiviniemi
das hohe Engagement der Ehrenamtlichen
in den Gemeinden. Hier bestünde ein
großer Unterschied zwischen den Gemeinden
in Deutschland und in Finnland. Ferner habe
er in Deutschland das ethische Gespräch, breit
angelegte kirchliche Diakonie, den gesellschaftspolitischen
Einfluss der Kirche und die „Kultur
des Spendens“ schätzen gelernt. In Karlsruhe
erinnerte er die Anwesenden daran, wie wichtig
es ist, dass die Gemeinde Freude ausstrahlt.
Zumindest an diesem Tag war die Freude deutlich
spürbar.
Ritva Prinz
(Text und Fotos)
Lounaan alueen nykyinen suomalaispappi Anssi Elenius (vas.) vaihtoi
ajatuksia edeltäjiensä Esa Eerolan ja Aarne Kiviniemen kanssa.
12 • 2010
| 19

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Fanitatko suomen kieltä
Kielenhuoltoa Düsseldorfissa
Mistä puhutaan, kun puhutaan syöksyvirtauksesta
Mitä pääministeri tekee, kun hän fanittaa
Entä valmistetaanko, paistetaanko vai
leivotaanko karjalanpiirakoita
Kurssilaiset ryhmäkuvassa
pronominien käyttöä ja yhdyssanojen muodostamista
päivitettiin. Koko kielioppia emme tietenkään
ehtineet kahdessa päivässä käydä läpi,
mutta seminaarin hintaan kuuluneesta kirjasta
”Uusi apulainen” voi sääntöjä ja suosituksia tarkistaa
ja kerrata omaan tahtiin.
Huolsimme suomea intensiivisesti kahtena
päivänä ja seminaarin lopussa tuntui, että pää
aivan kuhisee opitusta. Monet kielikukkaset naurattivat.
Me kurssille osallistujat emme ainakaan
tilaa enää veriohukaisia puolukkahillolla emmekä
päätä päiviämme K-kaupan kahvilla!
Kielikukkaset hersyttivät hymyn huuleen.
Mm. nämä asiat selvitettiin kielenhuoltoseminaarissa
Düsseldorfissa. Seminaari oli mielenkiintoinen
ja antoisa kaikille suomen kielestä
kiinnostuneille, mutta tosi tarpeen se oli meille,
jotka olemme asuneet jo vuosia Saksassa emmekä
jatkuvasti käytä ja kuule suomea. Seminaarin
pitäjät Maila Eichhorn ja Tuula Lutter lohduttelivat
meitä ja antoivat meille luvan käyttää omaa,
jo ehkä vanhentunutta kieltämme. Mutta esim.
lehtien lukua ja nuorten sukulaisten ymmärtämistä
helpottaa huomattavasti myös uusien sanojen
ja ilmaisujen tunteminen.
Saimme kuulla myös kielen muista muutoksista,
kuten esim. passiivin uudenlaisesta käytöstä.
Se, mikä aikoinaan saattoi olla yhdeksän pisteen
virhe, on tänään jo hyväksyttyä kielenkäyttöä!
Oma teemansa oli tietysti myös meidän paikallinen
”saksansuomemme” eli saksankielisten käsitteiden
käyttö suomalaisessa tekstissä. Myös
Margareta Pyykkönen-Bloemer
Suomen kielen huoltoa on tarjolla myös
naisten seminaarissa 28.-30.1.2011
Eisenachissa (ks. s. 3).
Kielenhuoltoseminaarin järjestämisestä
kiinnostuneet seurakunnat voivat ottaa
yhteyttä Düsseldorfin suomalaiseen
seurakuntaan, yhteystiedot sivulla 42.
Düsseldorfissa on toinen vastaava seminaari
suunnitteilla ensi syksyksi, seuraa
seurakuntasivuja!
20 | 12 • 2010

Kauneutta jääkaapista
Kuva Mari Mansikka
Hätkähdän buldogin piirteitäni:
uurre uurteen vieressä,
suu kurenauhana,
kaulan heltta heilumassa,
tummasta hiuspehkosta haituvat.
Kaari hartioissa,
roikkuvat rintapussit,
kumpuraiset reidet,
jaloissa vasaravarpaat.
Käsivarsien allit,
sinisuoniset sormet.
Mitä siinä itseäsi ilkut
Mene kiristyskirurgille, nahanpingottajalle,
rasvaimuun, keppijumppaan, kuntosalille,
hampaan kuorittajalle, peruukkimestarille.
Silikoniakin varastot täynnä.
Mene!
Palattuasi hämmästyt nuoruuttasi.
Kysyvät: - Oletko se sinä
En mennyt. En särkenyt peiliä.
Suvaitsin olla itseni näköinen.
Aino Räty-Hämäläinen:
Vuosien varjot ja valo
Kosmetologi Alli Schneider johdatteli 25.9. Bielefeldin
seurakunnan naisia kauneuden salaisuuksiin.
Päivän teemana oli ”kauneutta jääkaapista”,
jonka tiimoilta ihoa hoidettiin mm. sokerikuorinnalla
sekä viilentävällä rahkanaamiolla. Päivän
aloitti vatsansisäinen kauneus herkullisen brunssin
ääressä. Mielenkiintoisen, virkistävän ja hauskan
päivän päätteeksi hiljennyttiin vielä miettimään
pastori Helena Eckhoffin johdolla sitä, mitä
todellinen sisäinen kauneus voisi olla.
Teksti Maria Baier, kuva Soile Vainio-Tölle
12 • 2010
| 21

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Yhdessä suomalaisyhteisön hyväksi
Etelän aluepäivät pidettiin Stuttgartissa 16.-
17.10. Seurakunnista ja toimipaikoista edustettuina
olivat München, Nürnberg, Augsburg ja
Stuttgart, joka kotikaupungissaan oli runsaslukuisena
mukana. Samaan aikaan Stuttgartissa
vuosikokoustaan pitäneet nuorten yhteisön
(GfdJ) jäsenet osallistuivat yhteiseen jumalanpalvelukseen
lauantaina.
Päiville osallistuneet kertovat seuraavassa
vaikutelmistaan:
Tutustuminen avaa yhteistyön kanavia
Pääteeman – yhteistyö - käsittelemistä varten
jakoi pappimme Miika meidät kolmeen ryhmään.
Saimme kuvitella, miten tulevaisuuden
ihannemaailmassa eri suomalaiset järjestöt kokoaisivat
resurssinsa yhteen. Oltiin yksimielisiä
siitä, että resurssien yhdistäminen olisi mielekästä.
Täällä monien kulttuurien sekamelskassa haluamme
vaalia perinteitä. Muutamat Suomessa
tärkeät juhlat, kuten joulu ja juhannus, tyydyttävät
yhteisvoimin järjestettyinä vanhemman polven
suomalaisuusnälkää ja antavat nuoremmille
kokemuksen perinteistä.
Ihannemaailmassa löysimme helposti tiet eri
ihmisten välillä. Kommunikointi ja vastuunjako
ovat avainasemassa ja puhelin ja sähköposti hyviä
välineitä. Yhteinen suunnittelukokous kerran
vuodessa koettiin hyväksi ajatukseksi. Vanhusten
tukemiseen tarvitaan suomenkielentaitoista
verkkoa.
Sen jälkeen pohdimme tätä päivää ja käytäntöä.
Miten on toimittu, mikä on onnistunut,
mikä ei
Eniten ongelmia on tuottanut väestön saavutettavuus.
Heikoimmin tähänastisiin kutsuihin
ovat vastanneet lapsiperheet. Miten löytää yhteisiä
kiinnostuksen kohteita Käytiin vilkasta
keskustelua, mutta patenttiratkaisua ei löytynyt.
Tässä auttaisivat varmaan kielikoululaisten vanhemmat
yhteisen suunnittelupöydän ääressä. „10
vuotta näistä asioista on puhuttu, mitään ei ole
tapahtunut.” Tämä tunne on monelle tuttu. Yhdessä
istuminen ja asioiden pohtiminen antavat
kuitenkin voimaa yrittää edelleen.
Kun oppii tuntemaan eri järjestöjen ja eri seurakuntien
ihmisiä henkilökohtaisesti, on helpompi
myös käytännössä etsiä yhteistyökumppaneita
ajattelematta minkä „lipun“ alla kukin
on. Ollaan vain suomalaisyhteisö.
Tytti Maaß ja Helena Maess
Stuttgart
Mitä aluepäivät minulle antoivat
Keskitymme niihin seurakuntalaisiin, jotka eri
tavoin ovat mukana toiminnassa. Mutta toisaalta
harvakseltaan jumalanpalveluksiin osallistuvissa
on potentiaalia. Miten saada heidät useammin
mukaan Positiiviset kokemukset siivittävät
jatkamaan eteenpäin.
Kirkossa olleet nuoret olivat valopilkkuja ja
toivat uskoa, että joskus tulevaisuudessa on myös
seurakuntalaisia.
Oili Lochmahr
Stuttgart
Yhteisvoimin pienikin ponnistaa
Olin eteläisten seurakuntien aluepäivillä edustamassa
pienempää kaupunkia (Augsburg) suuren
seurakunnan (München) läheltä, mutta kuitenkin
niin kaukaa, ettei useinkaan voi osallistua
seurakunnan tapahtumiin.
Ensimmäisen päivän aihe oli eri suomalaisyhteisöjen
yhteistyö ja suomalaisjuhlan järjestäminen
yhdessä kaikkien ryhmien kanssa. Tämä teema
kiinnosti minua kovin, sillä varsinkin pienen
22 | 12 • 2010

SEURAKUNNISSA TAPAHTUNUTTA
Etelän aluepäivien sunnuntain osanottajat ryhmäkuvassa
paikkakunnan resurssit ovat usein rajalliset niin
henkilöitten kuin varojenkin suhteen. Tiimityön
tulokset antoivat aihetta ajatella asioista toisin
ja miettiä jatkuvan yhteistyön mahdollisuuksia.
Yhteisvoimin voitaisiin saada isojen paikkakuntien
ulkopuolellekin jotain Suomi-tarjontaa, niin
hengellistä kuin muutakin, ainakin joskus. Yhteen
hiileen puhaltaminen ‚tökkii‘ nykyisin valitettavasti
monilla paikkakunnilla, toisilla se taas
toimii moitteettomasti. Tällöin voidaan nähdä,
miten suuri voimavara yhteistyö on ja mitä sillä
saadaan aikaan tai mitä sen puuttuminen voi estää.
Nämä päivän tiimitöiden tulokset olivat sellaisia,
että niitä voidaan noudattaa jokaisessa yhteisössä.
Itse aion kertoa tästä päivästä seuraavan
DFG:n tapaamisemme yhteydessä.
Toisen päivän aikana kuulimme uutisia ajankohtaisista
asioista ja uudistuksista SKTK:ssa.
Tämä oli mielenkiintoista ja pisti miettimään,
voitaisiinko näitä ideoita noudattaa muuallakin.
Saimme myös meille Augsburgiin lähes jo perinteiset
päivämäärät jumalanpalveluksille omalla
paikkakunnallamme. On ilahduttavaa, että meidän
pieni suomalaisjoukkommekin voi nauttia
pari kertaa vuodessa jumalanpalveluksesta
omalla äidinkielellään joutumatta matkustamaan
kovin pitkälle. Ja kun vielä kaksikielisyys mahdollistaa
saksankielistenkin (perheen)jäsenten
mukaantulon.
Marja-Leena Kuosa
DFG Augsburg
Kuva: Ritva Prinz
Opettajien 31. koulutus- ja neuvottelupäivät Hannoverissa 18.02.-20.02.2011
Saksan kielikoulujen pedagoginen neuvosto kutsuu aktiivisessa opetustyössä toimivia
kielikoulujen opettajia koulutus- ja neuvottelupäiville Hanns-Lilje-taloon Hannoveriin.
Koulutuspäivien teemana on: „Suomen kielen tila ja tulevaisuus“.
Kouluttajamme professori Auli Hakulinen Helsingin yliopistosta tulee puhumaan suomen
kielessä, sen käytössä kuten myös sen yhteiskunnallisessa asemassa vallitsevasta tilanteesta
ja siinä näkyvistä muutoksista.
Kutsu ja ilmoittautumislomake ovat Renkaan nettisivuilla: www.rengas.de/kielikoulut/
pedagoginen neuvosto. Opettajat saavat myös suoraan vielä postia meiltä.
12 • 2010
| 23

NUORET
Vollversammlung und korvapuusti
Das diesjährige Jugendtreffen fand vom 15.-
17. Oktober in Stuttgart-Fellbach statt. Wir
übernachteten in einem Naturfreundehaus auf
einem Berg ganz weit oben. Wie jedes Jahr kamen
wir, diesmal um die 20 Jugendliche ab 15
Jahren aus ganz Deutschland und auch ein paar
aus Österreich und der Schweiz, nach Stuttgart
angereist.
Freitagabend passierte nichts weiter, außer
einem gemeinsamen Abendessen und gemütlichem
Beisammensitzen. Am Samstag fingen
denn irgendwie mussten wir ja von dem Berg
zur Kirche kommen.
Eigentlich sollte es ja wie jedes Jahr eine Stadtralley
geben, aber das Wetter wollte nicht mitspielen.
Deshalb war der Gottesdienst eine gute
Alternative, so mussten wir nicht das ganze Wochenende
im Haus sitzen. Es hat nämlich das
ganze Wochenende geregnet, sodass wir nicht
mal mölkky spielen konnten. Aber korvapuusteja
haben wir gebacken und zum Abendessen
gab es makaroonilaatikkoa. Später bekamen
wir auch noch kurz Besuch von Ritva
Prinz, Anssi Elenius und Marjukka
Cassaro.
Am Sonntag hieß es dann schon
wieder Abschied nehmen, aufräumen
und ab zum Bahnhof.
Wir hatten jedenfalls jede Menge
Spaß und es war sehr schön, alle wiederzusehen
und über alle möglichen
Dinge und Finnland zu reden!
Leena Mahr
Fotos: Lauri Mahr
und Jari Gochermann
wir mit unserer Jugendvollversammlung
an und
wählten ein paar neue Mitglieder
in den Jugendrat.
Im nächsten Heft werden
sich hier die neuen und alten
Jugendratsmitglieder
vorstellen!
Nachmittags sind wir in
den Gottesdienst von den
aluepäivät, zu dem uns
Miika eingeladen hatte,
gegangen bzw. gefahren,
24 | 12 • 2010

kielikoulu
Hyvät kielikoululaiset, opettajat ja vanhemmat!
Onnittelemme näin vuoden loppupuolella tänä vuonna pyöreitä vuosia täyttäneitä
kielikouluja: 10 vuotta - Ulm, 25 vuotta - Kiel, 30 vuotta - Stuttgart ja Ruhrin alue.
Toivotamme teille työn iloa ja innostusta koulutyöhön myös tuleville vuosille!
Sivulta 23 löydätte myös ilmoituksen opettajien koulutuspäivistä helmikuussa 2011.
Haluamme toivottaa teille kaikille oikein hyvää ja rauhaisaa adventtiaikaa ja
hyvää joulua!
Pedagoginen neuvosto
Päivi Nurmi-Steinke, Ritva Schultheiss, Mirka Raito, Ulla Keränen
Jäärieha kokosi perheitä yhteen
Frankfurtin suomalainen kouluyhdistys järjesti koko perheen luisteluriehan Viernheimissa
26.9.2010. Paikalla oli noin 50 innokasta luistelijaa. Jäähalli oli varattu käyttöömme kolmeksi tunniksi.
Jäähallia koristivat suuret Suomen ja Saksan liput ja suomipop raikui stereoissa.
Viernheimiin oli löytänyt tiensä suomikoululaisten perheitä sankoin joukoin läheltä ja kaukaa.
Kahviomme täyttyi herkullisista leivonnaisista, jotka maistuivat luistelijoille kuumien juomien
kera tauoilla.
Pääsimme kokeilemaan upouusia ringette-välineitä pelin touhinassa. Pelailu innosti kaikkia luistelijoita!
Osa nuorista pelaajistamme otti mailan
käteen ensi kertaa, ja suomalaiset isät taisivat
verestää muistoja nuoruudestaan, joukkueiden
saksalais- ja amerikkalaisvahvistukset pääsivät
pian pelin juoneen mukaan. Peli otettiin tosissaan
ja hiki roiskui ;)
Samaan aikaan kentän toisella puoliskolla pienemmät
luistelijat totuttelivat näihin outoihin
kenkiin, joissa on terät. Apuvälineenä oli kelkkoja,
joiden avulla pysyi kivasti pystyssä. Pikkumailoilla
oli hauskaa pelata jääpalloa, harjoitella
maalintekoa ja pallonkuljetusta. Tytöt
ja äidit kokeilivat taitojaan piruetteja ja liukuja
harjoitellen.
„Ja kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin
saanut olla mukana…“ Joten päätimme järjestää
riehan uudestaan ensi syksynä! Tervetuloa
mukaan!
Inka Kuusela (teksti ja kuva)
Merkitse kalenteriisi jo nyt: Seuraava jäärieha
järjestetään Viernheimin jäähallissa
18.9.2011 alkaen klo 13:00.
12 • 2010
| 25

kirkolliset toimitukset
kaste
Ida Maria Jarius
synt. 02.07.2010
kast. 09.10.2010 Hampurin
merimieskirkko
Lukas Emil Bode
synt. 12.10.2009 Berliini
kast. 16.10.2010 Berliini
Aina Elina Leitto
synt. 08.09.2010 Hampuri
kast. 30.10.2010 Hampurin
merimieskirkko
Avioliittoon vihitty / Avioliiton kirkollinen siunaaminen
Kerstin Stubbe
Jan Biermann
09.10.2010 Hampurin
merimieskirkko
Hautaan siunattu
Reijo Emil Pajunen
s. 27.07.1936
siunaus 25.10. 2010 Hampurin
merimieskirkossa
RENKAAN AIKATAULUT:
Rengas 1-2/2011 ilmestyy KV 52
tammi- ja helmikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 1.12.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 27.11.
Rengas 3-4/2011 ilmestyy KV 9
maalis- ja huhtikuun tapahtumatiedot
artikkelit: 17.1.
seurakuntien tapahtumatiedot oman
seurakunnan tiedottajalle: 17.1.
26 | 12 • 2010