selostus - Kokkola

KOKKOLA- Kyläasutuksen vaiheosayleiskaava 

KARLEBY – Bybebyggelsens etappdelgeneralplan 

31.8.2004 

KOKKOLAN KAUPUNKI 

Kyläasutuksen vaiheosayleiskaava 

PERUSSELVITYKSET 

31.8.2004 Päivi Cainberg 


2004 


SIGMA KONSULTIT



31.8.2004 

KOKKOLA – Kyläasutuksen vaiheosayleiskaava 

PERUSSELVITYKSET 

SISÄLLYSLUETTELO 

1 PERUSSELVITYKSET ........................................................................................................................- 1 - 

1.1 Tunnistetiedot................................................................................................................................- 1 - 

1.2 Kaavan nimi ja tarkoitus ................................................................................................................- 2 - 

1.3 Luettelo hankkeen liiteasiakirjoista ................................................................................................- 4 - 

1.4 Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja lähdemateriaalista.................- 5 - 

2 LÄHTÖKOHDAT ................................................................................................................................- 6 - 

2.1 Suunnittelutilanne..........................................................................................................................- 6 - 

2.2 Selvitys suunnittelualueen oloista...................................................................................................- 6 - 

2.2.1 Maisemarakenne, maisemakuva ja maisema-alueet.................................................................- 6 - 

2.2.2 Luonnonolot ........................................................................................................................- 10 - 

2.2.2.1 Ilmasto.............................................................................................................................- 10 - 

2.2.2.2 Maaperä...........................................................................................................................- 11 - 

2.2.2.3 Vesistöt............................................................................................................................- 11 - 

2.2.2.4 Kasvillisuus .....................................................................................................................- 12 - 

2.2.2.5 Eläimistö..........................................................................................................................- 13 - 

2.2.2.6 Uhanalaiset eläinlajit........................................................................................................- 13 - 

2.2.2.7 Uhanalainen ja harvinainen linnusto .................................................................................- 14 - 

2.2.2.8 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset kasvilajit.................................................................- 15 - 

2.2.2.9 Luonnon suojelualueet ja -ohjelmat ..................................................................................- 16 - 

2.2.2.10 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt .....................................................................- 16 - 

2.2.2.11 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit.....................................................................- 16 - 

2.2.2.12 Vesilain suojellut luontotyypit ......................................................................................- 16 - 

2.2.2.13 Suunnittelualueen merkittävät metsäkasvillisuusvyöhykkeet..........................................- 16 - 

2.2.2.14 Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät biotoopit ..................................- 17 - 

2.2.3 Rakennettu ympäristö...........................................................................................................- 18 - 

2.2.4 Rakennusinventointi.............................................................................................................- 27 - 

2.2.4.1 Rakennusinventointimenetelmät .......................................................................................- 27 - 

2.2.4.2 Kohteiden valintaperusteet ...............................................................................................- 28 - 

2.2.4.3 Rakennusten suojelumerkintöjen vaikutukset....................................................................- 28 - 

2.2.5 Maanomistus........................................................................................................................- 29 - 

2.2.6 Rakennettavuus....................................................................................................................- 29 - 

2.2.7 Maanomistajien rakentamistavoitteet....................................................................................- 30 - 


SIGMA KONSULTIT



31.8.2004 

KOKKOLA – Kyläasutuksen vaiheyleiskaava 

1 PERUSSELVITYKSET 

1.1 Tunnistetiedot 

Suunnittelualue: 

Suunnittelualue muodostuu Kokkolan kaupungin kyläalueista. Suunnittelualue käsittää 

seuraavat kylät, jotka muodostavat 6 erillistä suunnittelualuetta: 

1. Knivsund n. 405 ha 

2. Rödsö, Korpilahti, Vitikka 4 200 ha 

3. Lahnakoski, Hassinen 840 ha 

4. Sokoja, Oivua, Korkeahuhta 4660 ha 

5. Öja, Långö 770 ha 

6. Kvikant 620 ha 

yhteensä n. 11 495 ha 

Suunnittelualueen sijainti ja rajaus on esitetty liitteessä SUU1. 

Suunnittelualueen osa-aluejako on esitetty liitteissä SUU2 ja SUU3. 

Yhteystiedot: 

Hankesuunnitelma toteutetaan yhteistyönä Kokkolan kaupungin ja Sigma Konsultit Oy:n 

kesken. 

TILAAJAN YHTEYSTIEDOT: 

Kokkolan kaupunki 

Kaavoituspäällikkö Veli-Pekka Koivu 

Kaavoitusarkkitehti Raija Portaankorva 

Kokkolan kaupunki/kaavoitusosasto 

PL 43, 67100 KOKKOLA 

Puh. 8289 111 

Kaavoituspäällikkö Veli-Pekka Koivu 

Puh.(06) 8289 360 

GSM 040 7809 360 

e-maili: etunimi.sukunimi@kokkola.fi 

KONSULTTI: 

Sigma Konsultit Oy 

Suunnittelutoimisto 

Johtava erikoissuunnittelija, arkkitehti SAFA Jouni Laitinen (alueidenkäyttö) 

Vanhempi suunnittelija, arkkitehti BA Päivi Cainberg (alueidenkäyttö) 

Vanhempi erikoissuunnittelija, FM Hannu Tikkanen (ympäristöselvitykset ja vaikutusten arviointi) 

Ympäristösuunnittelija Petri Hertteli (ympäristöselvitykset ja vaikutusten arviointi) 

Vanhempi suunnittelija, rak.ins. (AMK) Petri Rintala (rakennusinventointi) 

Vanhempi tekninen avustaja Eevi Talus (avustava suunnittelu) 

KOKKOLAN KAUPUNKI 1 SIGMA KONSULTIT



31.8.2004 

Chydenius Center 

67100 KOKKOLA 

Puh. 8232 000 

Fax. 8232 099 

Hankkeen vastuuhenkilö / maanomistajayhteydenpito: 

Päivi Cainberg 

Puh. (06) 823 2023 

e-maili: paivi.cainberg@sigma.kpnet.com 

1.2 Kaavan nimi ja tarkoitus 

Alueelle laaditaan vuoden 2000 alussa voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain mukainen 

vaiheyleiskaava jonka nimenä on Kokkolan kyläasutuksen vaiheyleiskaava. 

Yleiskaavan tavoitteet: 

Päätavoite 

Tavoitteena on määritellä oikeusvaikutteisella vaiheyleiskaavalla kyliin 

tehtävien rakennus- ja maisematyölupien perusteet sekä muut 

maankäytön suunnittelua ohjaavat ratkaisut ja periaatteet. 

(Käsite vaihekaava tarkoittaa, ettei koko maaseutualuetta selvitetä 

kaikkien maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimusten kuvaamalla 

tavalla tutkittaviksi tulevat asuminen, elinkeinot, palvelut, infrastruktuuri 

ja kulttuurihistoria - vähemmälle jää esimerkiksi laajojen maa- ja 

metsätalousalueiden luontoarvojen selvittäminen.) 

Kyläaluekohtaiset ja muut yksityiskohtaiset tavoitteet 

Määritellään Kokkolan elävät kylät ja niiden erityispiirteet rakentamisen 

ohjaustarpeen ja kylien kehittämisen kannalta. 

Määritellään asemakaavoitetun kantakaupungin lievealueen laajuus ja 

rakentamisen erityiset ohjaustarpeet tällä lievealueella. 

Selvitetään ne kyläalueet, joilla rakentaminen on mahdollisesti 

muodostunut tai on muodostumassa niin merkittäväksi, että 

lisärakentaminen edellyttää asemakaavan laatimista. 

Määritellään kullekin kyläalueelle omat, niille soveltuvat 

suunnittelutarveratkaisujen harkintaperusteet. 

Määritellään ne rakentamispaineiltaan vähäiset kyläalueet, joille 

voidaan myöntää rakennusluvat suoraan vaiheyleiskaavan perusteella. 

Turvataan nykyisten valta-, seutu- ja paikallisteiden välityskyky ja 

liikenneturvallisuus 

Osoitetaan varaukset tarvittaville uusille valta-, seutu- ja paikallisteille. 

Tutkitaan rakennuskannan lisääntymisen aiheuttamat liikennejärjestelyt 

varsinkin Kälviän suuntaan. 

Merkittävät peltoalueet säilytetään maatalouskäytössä, eikä niille 

osoiteta rakentamista. 

Rakentaminen sovitetaan maisemarakentamiseen noudattaen kunkin 

kyläalueen perinteistä rakennustapaa. 




Kantatilatarkastelun avulla turvataan maanomistajien tasapuolinen 

kohtelu. 

Kylien täydennysrakentaminen osoitetaan ensisijaisesti kylien 

asukkaiden ja siellä työskentelevien tarpeisiin. 

31.8.2004 

Osoitetaan periaatteet, joiden mukaisesti kaupunki hankkii ja luovuttaa 

kyläalueilta rakennuspaikkoja ja ylläpitää ”rakennuspaikkapankkia” 

kyläläisiä varten. 

Kylärakentamisen kokonaisrakentamisen määrä suhteutetaan koko 

kaupungin rakentamismääriin siten, ettei Kokkolan kaupunkirakenne 

tarpeettomasti hajaudu. 

Arvioidaan kuinka tulevaisuudessa asuntorakentaminen tulee 

jakautumaan asemakaavoitutun kantakaupungin ja maaseudun välillä 

sekä päätetään miten sitä seurataan ja ohjataan. 

Kyläalueiden täydennysrakentamisen ohjaus sovitetaan palveluiden 

saamiseen ja kouluverkoston kehittymiseen. 

Kehitetään joustavia, kunkin kyläalueen rakentamisen omiin 

ohjaustarpeisiin soveltuvia yleiskaavamerkintöjä ja – määräyksiä. 




31.8.2004 

1.3 Luettelo hankkeen liiteasiakirjoista 

LIITTEET 

SUUNNITTELUTILANNE: 

Liite SUU1. Alueen sijainti ja kaava-alue 

Liite SUU2. Osa-aluejako 1: 50 000 

Liite SUU3. Osa-aluejako 1: 20 000 

Liite SUU4. Ote Kokkolan osayleiskaavasta 2010 

NYKYINEN MAANKÄYTTÖ: 

Liite MAA1. Kylärakenne (kylittäin) 

RAKENNUSINVENTOINTI: 

Liite RAK1. Rakennusinventointi (kylittäin) 

LIIKENNE : 

Liite LII1. Nykyinen liikenneverkko, liikennemäärät ja liikennemelu (kylittäin) 

Liite LII2. Liikennesuunnitelmat 

TEKNINEN HUOLTO: 

Liite TEK1. Vesihuoltoverkostot(kylittäin) 

Liite TEK2. Sähkönjakelu (kylittäin) 

LUONNONYMPÄRISTÖ: 

Liite LUO1. Maiseman ja luonnon yleispiirteet (kylittäin) 

Liite LUO2. Maiseman erityispiirteet (kylittäin) 

Liite LUO3. Topografia (kylittäin) 

Liite LUO4. Luonnonympäristön erityispiirteet (kylittäin) 

Liite LUO5. Pinta- ja pohjavesi 

Liite LUO6. Maaperä (kylittäin) 

PALVELUT, TYÖPAIKAT JA VÄESTÖ: 

Liite PAL1. Palvelurakenne 

Liite PAL2. Palvelut ja maanomistus (kylittäin) 

YMPÄRISTÖN HÄIRIÖTEKIJÄT: 

Liite HÄI 1. Häiriöalueet (kylittäin) 

RAKENTAMISTAVOITTEET: 

Liite TAV1. Rakentamistavoitteet (kylittäin) 




1.4 Luettelo muista kaavaa koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja 

lähdemateriaalista 

• Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 

• Heikki Susiluoma. Chydennius-Instituutti. 1998: Visiot Kokkolan maaseudun 

mahdollisista kehityspoluista 

• VTT Rakenus- ja yhdyskuntatekniikka Harmaajärvi, I. ja Plan-Ark Oy Riipinen, 

J.: Kokkolan kaupunki: Maaseutualueiden kaavatalousselvitys (luonnos 

17.12.2002) 

• Maaseutualueen yleiskaava, kootut vastaukset kylittäin 

• Poikkeuslupahakemukset ja suunnittelutarveratkaisut 

• Kokkolan kaupunki. 1991: Kokkolan yleiskaava 2010 

• Ahmas K. 1992: Kokkolan rakennuskulttuuria, Kirjapiano Antti Välikangas 

Ky, Kokkola 1992, 299 s. 

• Sähköverkkokartta 

• Vesijohtoverkosto 

• Kaustarin yleiskaava 

• Rakennusjärjestys 1992 

• Kokkolan kaupunki tilastollinen vuosikirja 1997 

• Väestölaskenta 1995 

• Viatek. 2003: Vesihuollon kehittämissuunnitelma luonnos 1.8.2003 

• Länsi-Suomen ympäristökeskus, TE-keskus ja Kokkolan kaupunki. 2002: 

Perhonjoen ulkoilureitti Kokkola 

• Tikkanen, H., Kokkolan ympäristölautakunnan julkaisu 4/91: Kokkolan 

turkistarhojen ja kaatopaikan linnusto sekä lintujen turkistarhaukselle 

aiheuttamien haittojen ehkäisy 

• Tielaitos. 1996: Vt 8 Kokkolan ohikulkutien yleissuunnitelma, 

ympäristövaikutusten arviointiohjelma 

• Kokkolan maisemaselvitys 

• Arkkitehtiasema Oy. 1999: Kokkolan Rödsön ja Perhonjokisuun 

kasvillisuusselvitys 

• Kokkolan kaupunki. 1989: Yleiskaava 2010, virkistysalueselvitys 

• Kokkolan kaupunki. 1989: Yleiskaava 2010, ekologiset maisema- ja 

suojelukohteet 

• Tikkanen, H. 1991: Kokkolan turkistarhojen ja kaatopaikan linnustosta 

sekä lintujen turkistarhoille pääsyn estämisestä 

• Kokkolan kaupunki, Pohjoismäki, M. 1988: Kokkolan 

lintuvesisuojelualueiden perusselvitys 1987-1988 

• Kokkolan kaupunki, Hertteli, P. 2002: Kokkolan Laajalahden Natura-alueen 

hoito- ja käyttösuunnitelma 

• Koljoneen, R. Kokkolan rakennus- ja ympäristölautakunnan julkaisuja 1/2002: 

Kokkolan ilmanlaadun tarkkailun vuosiraportti 2001 

• Saarikoski, H. Kokkolan ympäristölautakunnan julkaisuja 5/91: Kadmium ja 

sinkki Kokkolan maaperässä ja viljelyskasveissa 

• Vikström, S. 1999: Perhonjokisuun rantakaava- sekä Rödsön 

kyläyleiskaava-alueen fauna 

• Kokkolan kaupungin metsien kasvillisuuskartoitus, inventointilomakkeet 

• Uhanalaiset lajit (Vikström, S.) 

• Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma konsultit 2001: Keski-Pohjanmaan arvokkaat 

maisema- ja kulttuurialueet, Kirjapaino Antti Välikangas Oy 2001. 

31.8.2004 




31.8.2004 

2 LÄHTÖKOHDAT 

2.1 Suunnittelutilanne 

Seutukaava / Maakuntakaava: 

Kokkolan kaupunki kuuluu Keski-Pohjanmaa liiton alueeseen. Seutukaavan muutos uuden 

maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseksi maakuntakaavaksi on hyväksytty 

maakuntavaltuustossa 29.4.2002. Kaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 24.10.2003. 

Kaavassa on osoitettu maankäyttö- ja rakennuslain 25§ mukaiset alueiden käytön periaatteet 

Keski-Pohjanmaalla. 

Ote maakuntakaavasta liitteenä SUU3. 

Yleiskaava: 

Kokkolan kyläalueilla on voimassa kaupunginvaltuuston 13.1.1992 hyväksymä 

oikeusvaikutukseton Kokkolan yleiskaava 2010. Sitä korvaamaan ollaan laatimassa 

asemakaavoitettavaa kaupunkialuetta ja sen lievealueita varten Kantakaupungin yleiskaavaa ja 

kyseessä olevaa kyläasutuksen vaiheyleiskaavaa. 

Nykyinen yleiskaava liitteenä SUU4. 

Asemakaava: 

Suunnittelualueella ei ole asema-kaavoja. Suunnittelualue rajoittuu useisiin asemakaavaalueisiin. 

Pohjakartta: 

Suunnittelutyön pohjakarttana on käytetty maanmittauslaitoksen numeerista maastotietokarttaa 

täydennettynä numeerisilla kiinteistötiedoilla (NKRK). 

2.2 Selvitys suunnittelualueen oloista 

2.2.1 Maisemarakenne, maisemakuva ja maisema-alueet 

Maakuntakaavan yhteydessä laaditussa Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja 

kulttuurialueet selvityksessä suunnittelualueen kylistä Sokojan peltoaukea on todettu 

maakunnallisesti arvokkaaksi, Öjan maisema-alue ja Rödsön kylä ylikunnallisesti arvokkaiksi 

kohteiksi ja Runtujärvi sekä Kirilahden peltoalue kunnallisesti arvokkaiksi kohteiksi. 

Sokojan peltoaukea: 

Maaviljelyksen kannalta edustava kokonaisuus on Sokojan peltomaisema. Alue on 

laajuudeltaan toista tuhatta hehtaaria. Viljelyalue on tasainen ja siinä on useita 

metsäsaarekkeita. Jäljellä on vielä runsaasti latoja, vaikka niiden määrä onkin huomattavasti 

vähentynyt viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. 

Sokoja on yksi Kaarlelan nuoria kyliä. Sokojan maanviljelysmaisemalle ovat tyypillisiä kiviaidat. 

Maasto on kumpuilevaa ja pellot on raivattu kivisten mäkien rinteille. Alueen asutus on 

sijoittunut pääasiassa peltoalueelta kohoaville loiville mäille, kyläteiden varteen. Talot on 

rakennettu kivisimmille kumpareille, ettei arvokas viljelysmaa tuhlaantuisi talon alle. Uusin 

asutus on sijoittunut erityisesti Sokojan mäen raitille sekä Fräskbackenilta Kokkolan keskustaan 

päin johtavan kylätien varteen. Merkittävimpinä asutuksesta nousevat esille Rasmuksen raitti, 

Hällisin ja Åivobäckin taloryhmät. 

Rasmuksen asutus on muodostunut peltoalueelta kohoavalle luode-kaakkoissuuntaiselle 

drumliinille vajaan kilometrin pituiseksi raitiksi. Kokonaisuutena vanha asutusraitti on säilynyt 

hyvin. Rasmusbackenilla oli vielä muutama vuosikymmen sitten tiivis kyläkatu, jota reunustivat 

aitat, navetat, saunat sekä asuin- ja ulkorakennusten tiheä rivistö. Vielä tänäkin päivänä 

Rasmusbacken muodostaa tärkeän kokonaisuuden ja esimerkin Kaarlelan pitäjän 

historiallisesta maaseutuasutuksesta.9 Kyläkadusta ei voitane enää puhua vanhassa 




31.8.2004 

merkityksessään, mutta raittia reunustaa kymmenkunta asuinrakennusta ja lukuisa määrä 

ulkorakennuksia. Nykyään raitilla on kestopäällyste, tien mutkat ovat kuitenkin säilyneet. 

Raitin merkittävin rakennus on luonnonkivinavetta, joka on rakennettu vuonna 1748. Tämä 

lajinsa vanhin, Suomen suurin luonnonkivinavetta, on lailla suojeltu. Toinen merkittävä rakennus 

on Rasmuksen vanha tiilitalo (v.1779), joka muutettiin navetaksi 1912 kun uusi päärakennus 

rakennettiin. Uudempi asutus on sijoittunut Rasmusbackenin itäpuolelle, toiselle drumliinille 

Mesibackenin tielenkin varteen. 

Jyväskylän valtatieltä Sokojalle johtavan tien vieressä Åivobäckin ylitsee johtaa vanha kivisilta. 

Se on ladottu luonnonkivistä ja kanneksi on laitettu kolme isoa kivipaatta. Silta rakennettu 

vuonna 1782 ja on Suomen toisiksi vanhin tunnettu kivisilta. Sillan läheisyydessä sijaitsee 

Åivobäckenin taloryhmä, johon kuuluu kolme vanhaa maalaistaloa. Alue on maisemallisesti 

yhtenäinen maanviljelysmaisema eikä sen välittömään läheisyyteen ole noussut uusia 

rakennuksia. 

Sokojan alueella merkittävää on lisäksi Sokojanpuron varrella sijaitseva korkealle mäelle 

rakennettu Hällisin kahden talon muodostama asutusmäki, jolle johtaa puiden ja kiviaitojen 

reunustama tie. Yksittäisinä kohteina mainitsemisen arvoisia ovat Fackelheimin seurojentalo, 

Sokojan koulu ja Kullan talo, jonka sivukamarillinen asuinrakennus on rakennettu 1700-luvun 

jälkipuolella. 

Ennen kiviaidat risteilivät Sokojan peltojen reunoilla. Niiden väleihin on rakennettu teitä ja 

myöhemmin niiden päälle on perustettu uusia maanteitä. Varsinkin Mesibackalla kiviaitoja oli 

vielä 1950-luvulla huomattavan runsaasti, yhteensä 27 km. Niistä kuitenkiin siirrettiin osa 1960 

Yksipihlajaan rakennettavien satamalaitteiden pohjiksi. Yli-Sokojalla on edelleen runsaasti 

kiviaitoja. Ne ovat syntyneet peltojen raivauksien yhteydessä. Kivet nostettiin pelloista ja koottiin 

raivausryökkiöiksi tai kiviaidoiksi. Kiviaidalla oli useita tehtäviä. Se toimi mm. karjan aitauksena 

ja varasi kesällä auringonlämpöä, joka myöhemmin syksyllä esti hallan tuhot viljapellolla. 

Paikallisesti arvokas Risbackan laidun on Sokojan peltojen keskelle jäänyt kivinen, katajainen 

luonnonniitty. Kohteen ympärillä on latoja, uusi varasto rakennus ja vanhaa kiviaitaa. Alue on 

ollut lehmien laitumena vuosikymmeniä. Huomionarvoisista lajeista alueella sinnittelevät 

nurmitar ja päivänkakkara. 

Öjan kulttuurimaisema-alue 

Öjan maisema-alue muodostuu kahdesta maisemakokonaisuudesta Tjäru – Bodön ja 

Knivsundin – Djupsund kylistä ja niiden maisema-rakenteesta ja niihin liittyvistä 

kulttuuriympäristöistä. 

Knivsund sijaitsee Pietarsaari – Kokkola –tien pohjoispuolella. Maanviljelyn kannalta 

edustavassa kulttuurimaisemassa Öjan Knivsundissa on säilynyt useita edustavia 

maatalousmaisemia peltoaukeineen ja laidunhakoineen.9 Pietarsaari – Kokkola –tieltä 

Hagafolkiin ulottuva reilun kilometrin pituinen asutusraitti on kokonaisuutena hyvää 

maaseutuympäristöä. Raitin merkittävin rakennusryhmä on Djupsundin kolmen 

puolitoistakerroksisen vaalean talon muodostama kokonaisuus. 

Djupsundin taloryhmän luota johtaa Öjan tielle Hagabäckenin yli reilun kilometrin pituinen 

loivasti mutkitteleva kapea hiekkatie, joka kulkee sekä peltojen että metsävyöhykkeen läpi ja 

jonka varrelle sijoittuu muutamia taloja, joista merkittävin on Kulla vuodelta 1869. 

Knivsundin toinen asutusraitti ulottuu Öjan tieltä Korsööreen Bysundetin rantaan asti. 

Asutusraittiin liittyy kiinteästi raitin pohjoispuolinen peltoalue. Korsören puolenkilometrin pituista 

raittia reunustavat kymmenkunta taloa pihapiireineen sekä näiden väliin jäävät pienet 

peltopalstat. Uusia rakennuksia raitilla on harvassa, mutta useita tiilisiä lisäsiipiä on rakennettu. 

Raitilla on kaksi julkista rakennusta. Knivsundin koulu vuodelta 1887 ja seurojentalo 1920- 

luvulta. Tien päässä on Korsören merkittävin rakennus. Korsören päärakennus, joka on 

puolitoista kerroksinen, kookas kaksikuistinen hirsirakennus vuodelta 1884. 




31.8.2004 

Peltoalueen läpi kulkee Öjan kylätie, jonka varrella on myös syntynyt asutusta. Merkittävimmät 

kohteet tällä raitilla ovat Backan ja Saaren talot. 

Tjäru – Bodö maisema-alue sijaitsee Pietarsaari – Kokkola –tien etelä- ja pohjoispuolella. Tämä 

Öjan läntisin osa on arvokas, vaihtelevailmeinen maisemakokonaisuus. Sen päätekijät ovat 

kumpuileva maasto, useat pienet järvet ja lammet, peltojen pirstoutuneisuus sekä lehtipuiden ja 

pienten lehtojen runsaus. Alueen arvoa lisäävät Bodön – Tjärun mutkitteleva kylätie ja asutus, 

joka on varsin hyvin sopeutunut vanhaan saaristokulttuurimaisemaan. Alue on 

kulttuurihistoriallisesti Kokkolan arvokkaimpia alueita, jonka nykyinen tasapainoinen ja idyllinen 

leima on erittäin arvokas. 

Maisema-alueen eteläosassa sijaitseva Tjärun raitti saa alkunsa Krokvikin tien risteyksestä. 

Raitti kulkee lähellä risteystä olevan pienen mäkikumpareen halki ja sen varrella sijaitsevat 

Tjärun ja Åkön taloryhmät sekä Öjan kotiseutumuseo. 

Tjärun pihapiiriin kuuluu tuparakennus ja lukuisa määrä ulkorakennuksia sekä tuulimylly 1800- 

luvun alusta ja aitta 1700-luvulta. Tuparakennuksen vieressä on kookkaampi 

puolitoistakerroksinen lisäsiivellinen asuinrakennus 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä ja tämän 

vieressä punamullattu puolitoistakerroksinen asuinrakennus oletettavasti 1800-luvun puolelta. 

Asutusraitin vastakkaisella puolella on kookas puolitoistakerroksinen hirsirakennus, jossa on 

kaksi kuistia, toinen päädyssä ja toinen edessä. Rakennuksen vanhin osa on 1830-1840 – 

luvulta. Tjärun kotiseutumuseo on rakennettu 1848 ja se on edustava esimerkki ns. öjalasesta 

talosta. 

Raitin loppuosa on tyypillistä maaseutuympäristöä. Talot sijaitsevat kuitenkin alkupäätä jonkin 

verran harvemmassa ja väliin jää peltopalstoja. Åkön asuinrakennus on komea, 

puolitoistakerroksinen hirsirakennus 1800-luvulta. Siinä on mm. kuusikulmainen lasikuisti ja 

leveät valkoiseksi maalatut nurkkalaudat. Pihapiiriin kuuluu myös kesätalo sekä vanha 

punamullattu hirsinen talli ja navetta. 

Rantatien pohjoispuolella sijaitseva Sveinsflagan on Öjan manneralueen suurin ja arvokkain 

järvi. Mjosundiin johtava tie kulkee aivan järven rantaa ja tältä avautuu upeita näkymiä veden 

äärelle. Sveinsflaganin pohjoisrannalla sijaitsee Sveinsin taloryhmä. Tämä pihapiiri muodostaa 

aukeiden peltomaisemien kanssa harmonisen maalaismaisemaan soveltuvan kokonaisuuden. 

Alueella muut mainitsemisen arvoiset rakennukset ovat Näcksundin talot, Kvarnabba ja Ås, 

Bodön taloryhmä, Långön koulu ja kalastusmuseo. 

Rödsön kylä 

Keskustasta Rödsöhön saapuessa maalaismaisema avautuu kauniina näkymänä Haukilax- 

Haglundin ja Hagströmin perinteisille maataloustiloille päärakennuksineen, navettoineen ja 

aittoineen. Rakennukset sijaitsevat peräkkäin Rödsöhön johtavan tien varrella. Haukilax- 

Haglundin pihapiirissä on vanha solakäytävällinen aittarivistö ja toisella puolella tietä lisäksi 

muutama vanha aitta. 

Rödsön maisemaa luonnehtivat Perhonjoki, pirstoutuneet peltoalueet sekä maantien varteen 

sijoittunut asutus. Puoliavoimeen maatalousmaisemaan luo vivahteikkuutta mutkitteleva kylätie 

sekä peltojen ja metsien vuorottelevuus. 

Parhaimmillaan Rödsön kultuurimaisema on moni-ilmeistä, hoidettua maatalouden maisemaa. 

Maininnan arvoinen on Laxåbackan tila lähiympäristöineen. Möllerintien varrella sijaitseva 

rakennusryhmä on sijoittunut tien ulkokaarteen puolelle loivan mäkialueen reunaan. 

Päärakennus, jota rajaavat tiestä vanhat koivut, on puolitoistakerroksinen ja rakennettu 1830- 

luvulla. Ulkorakennusten rivistö jatkuu sekä tien suunnassa että järveen päin viettävässä 

rinteessä. Tilan perinteikäs pihapiiri on vaalittu ja hienovarainen ympäristöstä huolehtiminen 

ulottuu myös varastorakennuksiin. Asutusryhmän yhtenäisyyttä lisää rakennusten yhtenäinen 

väritys (punamulta). Pihapiiriä ympäröivät pienet peltopalstat. 




31.8.2004 

Laxåbackan tilan läheisyydessä on puolen kilometrin pituinen kapea järvi. Laxåbackfjärden, joka 

on linturikas järvi suomaisine ja ruohikkoisine rantoineen, jossa viihtyvät erityisesti kahlaajat ja 

sorsalinnut. 

Rödsön kylän ainoat avoimet rantapellot sijaitsevat Haukilax-Haglundin ja Hagströmin tilojen 

läheisyydessä, Perhonjoen eteläpuolella. Vastakkaisella rannalla sijaitsevat Starrholmarna, 

jotka ovat tulvasaaria Perhonjoessa. Saarilla on rehevä ja monipuolinen lehtokasvillisuus.48 

Muuten uudisrakennus on vallannut suuren osan jokirannasta. Täten varsinkin Orresissa 

osittain perinteinen maaseutukylän ilme on muuttunut taajamatyyppiseksi asutusalueeksi. 

Jäljellä olevien rantapeltojen säilyminen maatalouskäytössä on maisemakuvan kanalta 

keskeistä. Sen vuoksi omakotiasutusta ei tulisi sijoittaa avoimille rantaviljelyksille. 

Runtujärvi 

Runtujärvi sijaitsee Kokkolan ja Kälviän rajalla, n. 5 km Rimmistä kaakkoon. Runtujärvi 

kulttuurimaisemineen ja rantoineen on kaunis ja erittäin arvokas kohde Kokkolassa. Alueen 

maisemakuva muodostuu Runtujärvestä, sen länsirannalle sijoittuvasta kaarevasta asuinraitista 

ja siihen liittyvästä peltoalueesta, kiviaidoista ja järven kaakkois- ja eteläpuolella vielä 

vuosituhannen vaihteessa pystyssä olevasta komeasta vanhasta metsästä. Järven piirissä pesii 

muutama hieman harvalukuisempi lintulaji. 

Runtujärvi on kaarrejärvi, noin 700 m pitkä ja leveimmältä kohdaltaan vajaa 200 m leveä. 

Kyläraitti on syntynyt drumlinisoituneeseen maastoon. Runtujärven taloryhmä sijaitsee järven 

rannalla, ohikulkevan tien varrella. Toinen päärakennuksista on rakennettu vuoden 1800 

paikkeilla ja toinen 1915. Maantie jakaa pihapiirin rakennukset kahdeksi kokonaisuudeksi. Tien 

toisella puolella ovat v. 1945-46 rakennetut navetta ja talli. Lisäksi rakennusryhmään kuuluu 

vanha aitta- ja liiterirakennus, joka on tehty pitkänurkkaiseksi salvotuista hirsistä. Järven 

rannassa on pieni sauna. Runtujärven miljöön arvoa lisäävät ainutlaatuinen järvimaisema sekä 

hyvin säilynyt viljelysmaisema. 

Kapea rinnepelto ulottuu aivan päärakennusten seinustoille asti. Rinnepellon päässä, jossa on 

kapea kasvillisuusvyöhyke, on kaksi aittaa ja alapuolella on laajempi, tasainen, noin 7 ha:n 

suuruinen peltoalue, jota rajaa metsävyöhyke. Myös metsänreunassa on muutamia heinälatoja. 

Lisäksi alueella on useita kiviaitoja. Nämä kaikki elementit muodostavat yhdessä alueesta 

harmonisen kokonaisuuden. 

Kirilahden peltoalue 

Kirilahden peltoalue sijaitsee Perhonjoen sivuhaaran, Kålabäckenin varrella. Tasaisen 

peltoaukean rajaa mäkialueille sijoittunut asutus sekä länsipuolella pellolle rakentunut taajamaasutus. 

Peltoalue on tasainen, alava ja salaojitettu viljelylaakso. Kålabäckenin varsi on kasvanut 

umpeen, ja pensaat estävät näkymät peltoaukealle. Varsinkin alueen eteläosa on täysin 

menettänyt avoimen peltomaiseman olemuksensa. 

Kaarlelan itäisten kylien kulttuurimaisemalle on tyypillistä mäkien ja alavien peltomaisemien 

vaihtelu. Se on syntynyt maankohoamisen seurauksena. Itäisten kylien maisemaa voisi siten 

verrata saariston näkymiin, sillä nykyiset mäet olivat vuosisatoja sitten saaria ja alavat pellot 

olivat merta tai jonkin Perhonjoen uoman vettä. 

Maisema-alueen leikkaa halki rautatie, jonka korkea ratapenkka sulkee täysin näkymät 

peltoalueen eteläosan ja pohjoisosan välillä. Alueen eteläosassa sijaitsee saha-alue, jonka 

ympäristö tarvitsisi kohentamista. Eteläosan arvoa alentaa varsinkin purovarren pensaat ja 

myös tyhjilleen jäänyt suurempi maatalouskeskus. 

Perinteinen maatalousasutus on saanut antaa tietä omakotitaloasutukselle. Uusien rakennusten 

sijoitus noudattaa vanhaa mäkiasutusperiaatetta ja peltoaukeat on jätetty suurimmaksi osaksi 

avoimiksi. Kulkijalle henkivät ainoastaan alueen pellot kylän maatalouden harjoittamisesta, sillä 

maatiloja on ainoastaan harvakseen jäljellä ja omakotiasutus on täysin valtaamassa aluetta. 




31.8.2004 

Alueen merkittävimmät vanhat säilyneet maatalot ovat Fordellinmäen pohjoispuolella kaksi 

yksikerroksista komeaa maalaistaloa, Fordell ja Wisur sekä Hongan talot Honganmäellä. 

Fordellin talo on rakennettu 1800-luvun lopulla ja Wisur 1800-luvun alussa. Wisurin 

päärakennukseen liittyy useita piha- ja ulkorakennuksia, kuten maakellari, aittoja, liiteri, talleja, 

puimala ja navetta. Hongan mäellä oli vielä 50-luvulla neljä isoa maalaistaloa, joista kaksi on 

säilynyt. Hongan talot sijaitsevat mäen harjanteella. Hongan talo on rakennettu 1800-luvun 

alkupuolella ja toinen Hongan taloista edusta ns. öjalaista talotyyppiä. 

Aivan radan varteen, peltoalueen reunaan, sijoittuva Vessin asutus käsittää pienimuotoista 

mäkiasutusta 1900-luvun alkupuolelta sekä 1950-luvun asutusta. 

Rimmin alue 

Kokkolan paikallisesta teollisuushistoriasta kertova alue sijaitsee rautatien varressa, sen 

molemmin puolin parin sadan metrin päässä Perhonjoesta. Alueella sijaitsee vanhaan 

seisakkeeseen kuuluvia VR:n rakennuksia, joille johtaa koivukuja. Alueella sijaitsee myös 

vuosina 1938-41 rakennettu vanha nahkatehdas. Tehtaalle johtaa radan suuntainen koivukuja. 

Sen varrelle sijoittuu vanhoja tehtaaseen liittyviä, vuonna 1945 rakennettuja asuinrakennuksia, 

jotka ovat sekä puolitoista- että kaksikerroksisia. Maantien varteen on tullut uusia omakotitaloja. 

Räbbin taloryhmä 

Räbbin tila on vanha, jo vuoden 1607 maakirjassa mainittu. Nykyisin mäkialueella on kolme 

asuttua päärakennusta ja lukuisa määrä ulkorakennuksia. Lähinnä valtatietä oleva Finnilän 

rakennus on puolitoistakerroksinen rapattu talo, jonka julkisivussa on mm. puolipyöreät 

räystäsikkunat. Rakennus on rakennettu luultavasti 1800-luvun alkuvuosina mutta siirretty 

nykyiselle paikalleen vuonna 1869 Perhosta. Tämän vieressä oleva vaakalaudoitettu, 

keltamullattu, puolitoistakerroksinen talo on edellistä jyrkkäkattoisempi ja rakennettu vuonna 

1802. Ulompana valtatiestä on yksikerroksinen, vaaleaksi maalattu asuinrakennus 1900-luvun 

jälkipuoliskolta. Ulkorakennuksia on mäkialueella kymmenkunta. Niissä on sekä vanhempia 

punamullattuja hirsirakennuksia että uusia lautarakenteisia. Räbbin navetta on tehty 1700- 

luvulla rakennetun ja vuonna 1877 puretun Kokkolan kirkon tapulin hirsistä. 

Möllerin talot ympäristöineen 

Möllerin talojen muodostama pihapiiri sijaitsee kylätien varrella. Pihapiiri muodostuu kahdesta 

puolitoistakerroksisesta päärakennuksesta ja useammasta ulkorakennuksesta. 

Päärakennukset, joissa on kuistit, sijoittuvat toisiinsa nähden kohtisuorasti. Kellertävä 

asuinrakennus, jossa on puolipyöreät räystäsikkunat, on oletettavasti peräisin 1700-luvun 

puolelta. Nuorempi rakennus on vuodelta 1862. 

Ympäröivä alue on kivikkoista. Pihapiirin ympärille, kylätien kummallekin puolelle, on raivattu 

muutamia hehtaareja peltoa. Kiviä on kasattu pellon reunaan kiviaidaksi mm. kylätien varteen. 

Peltoalueen ja metsän reunassa on useita heinälatoja. Lisäksi peltoalueella on vanha tuulimylly, 

joka on peräisin 1800-luvun puolivälistä.2 

Suunnittelualueen maiseman yleispiirteet on esitetty liitteessä LUO1 ja maiseman erityispiirteet 

liitteessä LUO2. 

2.2.2 Luonnonolot 

2.2.2.1 Ilmasto 

Kokkolan ilmasto on merellinen. Vuoden keskilämpötila on seudulla +3,5 °C. Kylmimmän 

kuukauden, helmikuun keskilämpötila on -7 °C (keskimääräinen vuosiminimi -23 °C) ja 

lämpimimmän kuukauden, heinäkuun keskilämpötila +16 °C (vuosimaksimi +27 °C). Terminen 

kasvukausi on pituudeltaan 155 vuorokautta. Vuotuinen sademäärä on alueella 500–550 mm ja 

sadepäiviä kertyy vuodessa keskimäärin 90. Lumen osuus sademäärästä on keskimäärin 40– 

40%, lumipeite on paksuudeltaan n. 30–40 cm (Kalliola 1973; Arkkitehtiasema 1999). 




31.8.2004 

2.2.2.2 Maaperä 

Korkeussuhteet 

Rannikolla maankamara nousee, joitain jyrkempipiirteisiä kallioluotoja ja – saaria lukuun 

ottamatta, loivasti sisämaahan päin. Suunnittelualueen maaperän korkeuserot vaihtelevat 

merenpinnan nollatasosta alueen itä ja kaakkoisosien 30 metriin merenpinnan yläpuolelle 

(mpy.) ja edelleen sisämaahan päin alueen ulkopuolella vielä nopeasti 40–50 metriin mpy.. 

Suunnittelualuekokonaisuuden sisäosissakin sijaitsee muutamia kallioita ja mäkiä, kuten 

Tullsalobacken ja Koivistbacken jotka kohoavat ympäristöään selvästi korkeammalle ja kaksi 

täytemäkeä Patamäki ja Halkokarinmäki, joiden laet nousevat 30 metriä mpy. Öja, Kvikantti ja 

suuri osa Rödsön aluetta ovat pääsääntöisesti 10 metriä mpy. tai alle, mutta varsinkin Öjassa 

maaperän muodot ovat keskimäärin jyrkempiä kuin muualla suunnittelualueella, alavinta on 

luonnollisesti rannan tuntumassa. 

Lähde: (Maaperäkartta) 

Kallioperä 

Alueen kallioperä kuuluu Keski-Suomen halki kulkevaan prekambrikautiseen, svekofennideiksi 

nimitettyyn jaksoon. Tyypillisimpänä kivilajina tavataan harmaata, keskikarkearakeista biotiittiplagioklaasigneisiiä, 

jolle on leimaa antavana sen vaihettuminen paikoittain normaaliksi 

kiilleliuskeeksi tai amfibioliitiksi. Kokkolan länsiosissa gneissi on migmaatisoitunutta, jolloin siinä 

esiintyy runsaasti graniittista kivilajiainesta juomuina ja suonina. Ne noudattavat yleensä 

gneississä olevaa mineraalien tasomaista suuntausta (liuskeisuutta). 

Paljaaksi huuhtoutuneita kalliokohoumia on runsaasti Öjan saaristossa, missä maaperän 

kerroskorkeus on koko alueella vähäinen. Kallioperän pinnanmuodot määräävät siksi tämän 

alueen korkokuvan. 

Mantereen puolella alueen korkokuvassa kallioperän osuus tulee verraten heikosti esiin. Tämä 

johtuu laaja-alaisista verraten paksuista maakerrostumista, jotka ovat tasoittaneet kallioperän 

pinnanmuotoja. Kalliopaljastumien osuus mantereen puoleisesta maa-alueesta on erittäin pieni. 

Lähde: (Kokkolan maisemaselvitys) 

Suunnittelualueen topografia on esitetty liitteessä LUO3. 

2.2.2.3 Vesistöt 

Pohjavesi 

Kokkolan kaupungin alueella on kaksi vedenhankinnalle tärkeätä I luokan pohjavesialuetta. 

Kaupungin länsipuolitse kulkee pitkittäisharjujakso, jolla sijaitsee Patamäen tärkeä 

pohjavesialue. Harjamuodostuman muoto on tasoittunut lähes peneplaaniksi, Itämeren 

jääkauden jälkeisten kehitysvaiheiden aikana. Kaupungin länsipuolitse kulkevan harjujakson 

pohjaveden päävirtaussuunta on etelästä pohjoiseen. Harjamuodostuman lievealueilla on 

verraten paksuja siltistä ja hienosta hiekasta muodostuneita maakerrostumia, joissa pohjaveden 

virtausnopeus on erittäin pieni. Pohjavesi vaatii rauta- ja mangaanipitoisuudensa vuoksi näiden 

poistokäsittelyn ennen kulutukseen johtamista. 

Kokkolan kaupungin vedenhankinnasta vastaa Kokkolan kaupungin vesilaitos, joka hankkii 

talousveden Patamäen pohjavesialueelta sekä Saarikankaan vedenottamolta. Lisäksi 

kaupungin alueella on toiminnassa pieni Övre Såkan vesiyhtymä. Stoppesharjun tärkeä 

pohjavesialue sijaitsee noin kymmenen kilometriä kaupungin keskustan kaakkoispuolella. 

Kokkolan kaupungin alueen vedentarve on arvioitu olevan vuonna 2010 noin 12 000 m3/d 

(Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus 1995). 

Pohjavesiesiintymien sijainti ja niillä olevat pohjavedenottamot sekä niihin liittyvät suoja-alueet 

on esitetty liitteessä LUO5. 




31.8.2004 

Lähde: (Kokkolan maisemaselvitys, Pohjanmaan VH, Kokkolan kaupunki), (Vesihuollon 

kehittämissuunnitelma 2003 (luonnos)) 

Pintavesi 

Alueen merkittävin vesistä on Perhonjoki, joka saa alkunsa Perhon kunnan rajalla sijaitsevista 

pienistä lammista ja laskee Perämereen Trullevinniemen itäpuolella. Tämän vesistön koko 

valuma-alue on 2550 km 2 ja järvisyys 2,2%. Perhonjoen aiheuttamien kevättulvien vuoksi on 

Kokkolan alueella suoritettu joen perkaamista ja pengertämistä. Perhonjoki on vedenlaadultaan 

tyypillinen alavan Pohjanmaan joki, jolle on luonteenuomaista runsas humus ja lievä 

happamuus. 

Öjan saaristossa olevista pienistä järvistä merkittävimmät ovat Näcksundsträsket, Sveinsflagan, 

Storträsket, Korvgräven ja Mostraträsket. (tarkistaa mitkä kaava-alueella) 

Suunnittelualueeella on muutamia pieniä järviä, joista suurimmat ovat Päiväjärvi, Runtujärvi ja 

Laxåbackfjärden. 

Tulva-alue on esitetty liitteessä HÄI 1. 

Lähde: (Kokkolan maisemaselvitys, Pohjanmaan VH, Kokkolan kaupunki), (Vesihuollon 

kehittämissuunnitelma 2003 (luonnos)) 

2.2.2.4 Kasvillisuus 

Kokkola sijoittuu Suomen kasvimaantieteellisessä aluejaossa Eteläboreaaliselle vyöhykkeelle. 

Eteläboreaalinen vyöhyke ulottuu pohjoiseen rannikon suuntaisena kapean kiilana aina 

Kalajoen tietämille saakka, jossa kohtaavat kasvimaantieteelliset vyöhykkeet. Myös Kokkola 

voidaan lukea Keski-Borealiseen vaiheittumisvyöhykkeeseen. Edellä mainituista tekijöistä 

johtuen alueen kasvistossa on pohjois- eteläsuuntaista vaihtelua, sekä piirteitä mereisyydestä ja 

mantereisuudesta. 

Kokkolan luonnolle hyvin ominainen piirre, on maankohoaminen, jonka vaikutukset ilmenevät 

luonnossa monella tapaa. Suunnittelualueella esiintyy monipuolisesti erilaista ja eri-ikäistä 

kasvillisuutta, koska osa-alueet sijaitsevat sukeissiokehityksen tapaan sarjana mereltä 

mantereelle päin. Nuorin kasvillisuus sijoittuu luonnollisesti rannan läheisyyteen Öjan ja 

Kvikantin seudulle ekologisesti vanhimpien metsien sijaitessa Lahnakoskella ja Sokojan eteläja 

kaakkoisosissa. Suunnittelualueen kasvillisuudessa sekoittuvat alueelle tyypillinen 

mereisyyden leimaava ja rannikolle tyypillinen alkuperäinen kasvillisuus, maatalousympäristöjen 

tavanomainen kasvillisuus sekä muiden rakennettujen ja asuttujen ympäristöjen tavanomainen 

kasvillisuus talousmetsineen. Kulttuurivaikutus näkyy vahvasti kaikissa kasvillisuustyypeissä, 

joko lajiston jakautumisessa tai ympäristön muokkaamisena. 

Ranta- ja vesikasvillisuus 

Suunnittelualueella sijaitsee ekologialtaan monenlaisia vesiympäristöjä: merenlahtia, 

kluuvijärviä, joki- ja puroympäristöjä sekä erilaisia ihmisen aikaansaamia ojia, soramonttuja ja 

louhoksia. Merkittävimmät rantakasvillisuusvyöhykkeet sijaitsevat tulvalehdoissa, perinteisillä 

tulvaniityillä, rantalaitumilla. Vesistöjen varsia reunustaa yleensä vaihtelevan levyinen 

kausikostea vyöhyke, joka on maaperän tai vesistön ravinteisuuden mukaan joko rehevä tai 

karu. Maatalouden läheisyydessä vyöhykkeet ovat lähes poikkeuksetta reheviä, mutta eivät 

välttämättä runsaslajisia. 

Suokasvillisuus 

Suot kuuluvat suokasvillisuuden aluejaon mukaan Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiin. 

Suokasvillisuutta esiintyy metsissä yleisesti maankamaran painanteissa. Alueen suot ovat 

pienehköjä rämeitä tai korpipainanteita. Pääsääntöisesti maaperän kosteat painaneet on ojitettu 

puuston kasvun parantamiseksi. 




31.8.2004 

Viljelyalueiden kasvillisuus 

Viljelyalueet ovat sijoittuneet teiden ja vesistöjen varsille. Suurimmat viljelyalueet Sokojalla ja 

Rödsössä ovat kuitenkin levittäytyneet useiden kymmenien jopa satojen hehtaarien aukeiksi, 

joita halkovat mutkitellen joidenkin harvojen luonnontilaisten kaltaisten purojen kasvillisuusvyöt 

sekä huomattavasti suoraviivaisemmat ja yleisemmät veto-ojat kapeine suojakaistoineen. 

Salaojittamisen myötä ovat kadonneet peltoalueiden eliölajiston kasvupaikat 

suojavyöhykkeineen samoin kuin on käynyt maatalousteknologian uusien tuulien puhaltaessa 

heinäladoille ja kiviröykkiöille ympäristöineen. Vaikka viljelyalueiden ja teiden varsilla tapaakin 

useita kasvilajeja, joista osa perinteisiä viljelyalueiden kasveja, on lajimäärä yksipuolistunut 

tehokkaiden viljelymenetelmien ja torjunta-aineiden aikakaudella. 

Metsäkasvillisuus 

Metsäkasvillisuusvyöhykejaossa Kokkola sijoittuu pohjoiseen kiilautuvalle Eteläboreaaliselle 

havumetsävyöhykkeelle. Kasvimaantieteellisen aluejaon tapaan metsäkasvillisuusvyöhykkeet 

vaiheittuvat Kokkolan seudulla ja metsäkasvillisuudessa on myös Keski-Boreaalisen 

havumetsävyöhykkeen piirteitä. Vallitsevia metsätyyppejä ovat kuivahko kangas ja tuore 

kangas. Lehtomaista kasvillisuutta saatetaan paikoin tavata rehevillä ja aurinkoisilla 

etelänpuoleisilla paisterinteillä. Vanhoja metsiä ei suunnittelualueelta löydy, koska maaperä on 

nuorta ja aikoinaan laivanrakennusteollisuus ja tervanpoltto verottivat raskaasti 

rannikkokaupunkien metsiä. Toisaalta metsät, esimerkiksi valoisat ja väljät männiköt, kasvavat 

rantojen tuntumassa rehevällä maaperällä nopeasti ja vaikuttavat vanhemmilta kuin ovat. 

2.2.2.5 Eläimistö 

Luonnosvaiheen aikana haastatellaan keskeisiä luontoharrastajia ja luonto- ja riista-alan 

ammattilaisia sekä kerätään olemassa olevista lähteistä yleistieto lajien esiintymisestä kaavaalueella. 

2.2.2.6 Uhanalaiset eläinlajit 

Uhanalaisista eläinlajeista on tiedossa olevia havaintoja neljästä nisäkäslajista. Näistä vain liitooravalla 

ja saukolla on merkitystä kaavoituksen kannalta, koska karhu ja ilves ovat ainoastaan 

satunnaisia läpikulkijoita suunnittelualueella. Uhanalaiset linnut on käsitelty erikseen. 

Liito-orava 

Liito-orava on kuusivaltaisten havumetsien laji. liito-orava elää myös vanhoissa 

lehtipuusekametsissä, jotka ovat jääneet käsittelemättä, sekä usein myös vanhoissa 

pihapiireissä. Elinpiiriltään se vaatii kuusimetsää jossa kasvaa sekapuustona lehtipuita (haapa, 

leppä, koivu) ravintopuiksi ja pesäpaikoiksi kolopuita. Liito-oravat liikkuvat useiden hehtaarien 

kokoisilla alueilla, urokset jopa useiden kymmenien hehtaarien elinpiireillä. Liito-oravan 

elinympäristön käyttöä ja elinympäristövaatimuksia ja niiden säilyttämistä tulee tarkastella sekä 

elinpiirin tasolla (metsikkötaso) että suuremmassa mittakaavassa metsämaiseman tasolla, 

jolloin huomioon otettavia seikkoja ovat sopivien metsiköiden pinta-ala ja sopivia metsiä 

yhdistävien metsäkuvioiden rakenne, jotta varmistetaan liito-oravien mahdollisuudet liikkua 

metsäalueella. Liito-orava kuuluu EY:n luontodirektiivin liitteen IV ja II lajeihin ja on 

valtakunnallisessa uhanalaisuusluokituksessa vaarantunut. Liito-oravan pahin uhka on 

metsätalouden aiheuttama metsien ikärakenteen muutokset, kuten vanhojen metsien, 

kookkaiden pesä- ja ruokailupuiden, kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alku- ja 

päätevaiheiden väheneminen. Liito-oravan elinolosuhteita voidaan parantaa alueilla, joissa sen 

tiedetään esiintyvän suuria kuusia ja vanhoja lehtipuita säästämällä sekä pöntöttämällä. 

Liito-oravan esiintymisen kannalta soveliaita liito-oravabiotooppeja esiintyi maastokäyntien 

yhteydessä useissa paikoissa. Kohteet ovat pienialaisia saarekkeita hakkuiden tai 

talousmetsien ympäröimänä, eivätkä ainakaan tue lajin lisääntymistä. Liito-oravalle soveltuvat 

metsäalueet, joissa on lajin reviiri tai joista lajin esiintymisestä on varmoja havaintoja kohteet 

ovat samalla erinomaisia linnuston kannalta ja liittyvät usein saumattomasti muutoinkin 

merkittävien metsäkohteiden esiintymiseen erilaisille monimuotoisille reunavyöhykkeille. 




31.8.2004 

EU:n alueella liito-oravaa esiintyy tällä hetkellä ainoastaan Suomessa. Sekä Suomen, että EU:n 

lainsäädännössä Lajin yksilöiden selvästi luonnossa havaittavat lisääntymis- ja 

levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on lailla kielletty. 

Saukko 

Saukko elää vesistöjen läheisyydessä. Se on luokiteltu silmälläpidettävän uhanaliseksi. 

Saukkokanta vaihtelee eripuolilla Suomea. Yleisesti ottaen sen kanta on hieman lisääntynyt, 

mutta parin viimevuoden aikana sen kokonaiskanta on kuitenkin laskenut Suomessa. Saukon 

säilyttämisen kannalta merkittävää on Jokirakenteen säilyminen luonnontilaisen kaltaisena ja 

uhkana ovat vesistörakentamisen lisäksi vesien likaantuminen ja rehevöitymisen aiheuttavat 

muutokset. 

Suurpedot 

lves ja karhu kuuluvat myös Uhanalaisiin silmälläpidettäviin nisäkkäisiin. Karhusta on ilveksen 

tapaan havaintoja kaava-aluetta ympäröiviltä metsäalueilta. Karhun ja Ilveksen esiintyminen 

suunnittelualueella on kuitenkin harvinaista. Karhukannan, kuten ilveskannankin, suuruus on 

lähes täysin riippuvainen ihmisen toimista, lähinnä metsästyksestä. Molempien kannat ovat 

harvakseltaan nousussa, ja niitä esiintyy Kokkolan riistanhoitopiirin alueella 0-2 kpl/ 1000 km². 

Lähde: www.ymparisto.fi, www.suomensuurpedot.fi 

2.2.2.7 Uhanalainen ja harvinainen linnusto 

Uhanalaiset lintulajit käsitellään tässä yhteydessä erikseen, koska useat uhanalaiset lintulajit 

indikoivat hyvin elinympäristönsä monimuotoisuutta ja muutosta. Suunnittelualueelta on 

erinomaista tietoa alueen uhanalaisesta linnustosta ja sen esiintymisestä viimevuosikymmenien 

ajalta paikallisten lintuharrastajien (KPLY) sekä kaupungin ympäristötoimen aktiivisen työn 

tuloksena. Useat havainnot ja kohteet perustuvat lisäksi Sten Wikströmmin seikkaperäiseen 

tutkimusaineistoon Kokkolan alueelta. Taulukosta 1 ilmenevät suunnittelualueella elävien 

uhanalaisten lajien uhanalaisuusluokat. Taulukkoon on lisätty myös muutamia lajeja, joita 

tavataan suunnittelualueen ulkopuolelta ja lajeja, jotka on arvioitu alueella elinvoimaisiksi. 

Niiden luokitukset on tarkistettu aikaisempia tutkimuksia peilaten (Sten Wikström). 

LAJI 

VALTAKUNNALLINEN 

UHANALAISUUSLUOKKA 

ALUEELLINEN 

UHANALAISUUSLUOKKA 

Crex crex (Linnaeus) 

ruisrääkkä, kornknarr 

Gavia stellata (Pontoppidan) 

kaakkuri, smålom 

Tetrao urogallus Linnaeus 

metso, tjäder 

Perdix perdix (Linnaeus) 

peltopyy, rapphöna 

silmälläpidettävä (NT) 




ei uhanalainen, esiintyy 

satunnaisesti 

suunnittelualueella 

ei uhanalainen, pesintä 

1997 Kråkträsket ja 

Edsflagan 

ei uhanalainen, toimivia 

soidinpaikkoja havaittu 

1990- luvulla Sokojalla 5 ja 

Lahnakoskella 2 ja 

Knivsundissa 1 


suunnittelualueella, mutta 

tarkkoja tietoja ei ole 




31.8.2004 

Falco tinnunculus Linnaeus 

tuulihaukka, tornfalk 

silmälläpidettävä (NT) ei uhanalainen, pesinnät 4 

kpl (-92) Rimmissä ja 

Runtujärvellä 

Pandion haliaetus (Linnaeus) 

sääksi, fiskgjuse 

Columba oenas Linnaeus 

uuttukyyhky, skogsduva 

Dendrocopos minor 

(Linnaeus) 

pikkutikka, mindre hackspett 

Haliaeetus albicilla 

(Linnaeus) 

merikotka, havsörn 

Charadrius hiaticula 

Linnaeus 

tylli, större strandpipare 

Grus grus Linnaeus 

kurki, trana 

Lagopus lagopus (Linnaeus) 

riekko, dalripa 


elinvoimainen (LC) 

vaarantunut (VU) 

vaarantunut (VU) 




ei uhanalainen, ei esiinny 


havaitaan satunnaisesti 

alueellisesti uhanalainen, 

esiintyy satunnaisesti 


vaarantunut (VU), pesintä 

Vitsarissa ja Laajalahdessa 

vaarantunut (VU), ei esiinny 


havaitaan satunnaisesti 


saattaa esiintyä 


ei uhanalainen, mehdollisia 

pesintöjä 

suunnittelualueella Sokoja 

2, Runtujärvi 1, Lahnakoski 

2, Rödsö 1 


mahdollisesti suoalueiden 

laiteilla 

Picoides tridactylus 

(Linnaeus) 

pohjantikka, tretåig hackspett 


Taulukko 1. Uhanalaisten lajien uhanalaisuusluokat. 


satunnaisia havaintoja 

suunnittelualueen laiteilta 

Kaavoituksen kannalta merkittävimpiä lajeja uhanalaisia lintulajeja 

Kaakkurin (NT) soveltuvat pesimälammet on kartoitettu Kokkolan kaupungin ympäristötoimen 

toimesta 1997 (Tuominen ym. 1997). Kaava-alueella soveltuvia kohteita ovat Edsflagan ja 

Krokträsket, joissa molemmissa havaittiin pesintä. 

Metson (NT) soidinpaikkoja on kartoitettu 1990- luvulla Kokkolan kaupungin ympäristötoimen 

toimesta. Havaittuja soitimia löytyi Knivsundista, Sokojalta, Oivusta, Lahnakoskelta ja Öjasta. 

Pikkutikan (VU) elinympäristöt ovat hyvin tiedossa. Niitä on kartoitettu pitkin 1990- lukua. 

Suunnittelualueella sijaitseva ainoa tiedossa oleva pesimäympäristö sijaitsee Vitsarissa 

Perhonjokivarressa. 

2.2.2.8 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset kasvilajit 

Kaava-alueelta on löytynyt vuonna 1967 Valtakunnallisessa uhanalaistarkastelussa uuden 

tarkastelun mukaan silmälläpidettäväksi luokiteltu partanaava Usnea barbata (L.) F.H. Wigg. s. 

lat. Kyseisen lajin elinympäristö on sittemmin muutettu pelloksi ja täten tuhoutunut. 

Nevaimarre Näcksundsträsket. 

Kurjenmiekka Sveinsflagan . 




31.8.2004 

Tyrnin esiintymispaikat huomioidaan, etenkin hyvät tyrniköt. 

2.2.2.9 Luonnon suojelualueet ja -ohjelmat 

Suunnittelualueella (Öjassa) on kolme linnustollisesti merkittävää FinIba-aluetta, jotka kuuluvat 

Kokkolan ja Larsmon sisäsaariston glo-järviin. Perhonjoki kuluu kaava-alueella (Rödsö ja 

Lahnakoski) koskiensuojelulain piiriin. 

2.2.2.10 Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt 

Metsälain mukaiset kohteet tarkennetaan luonnosvaiheen maastoselvityksissä. 

Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat metsälain 10 § mukaisia luontotyppejä. 

Yli-Sokojalla Stoppeträsketin ympäristössä lähteisiä soita ja metsiä. Näiltä Yli-Sokojan 

lähdesuoalueilta on mainittu Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin luonnonsuojelullisesti ja 

kalataloudellisesti merkittävissä pienvesikartoituksessa 1993, löytyvän harvinaisia saroja. 

2.2.2.11 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit 

Luonnonsuojelulain mukaiset kohteet tarkennetaan luonnosvaiheen maastoselvityksissä. 

Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit on lain 29 § kuvaamia luontokohteita. 

2.2.2.12 Vesilain suojellut luontotyypit 

Vesialueella tarkoitetaan aluetta, joka muutoin kuin tilapäisesti on veden peittämä. Vesilain 15a 

§ ja 17a § mukaisia kohteita ovat rannikon monimuotoiset erikoisuudet Fladat ja kluuvijärvet, 

jotka alle 10 ha kokoisina ovat rauhoitettuja välittömine ympäristöineen. Tällaisa ovat Öjan 

Krokträsket ja Edsflagan. Karttatarkastelun perusteella on huomioitu myös alle 1 ha:n kokoiset 

lammet. 

2.2.2.13 Suunnittelualueen merkittävät metsäkasvillisuusvyöhykkeet 

Maankohoamisrannikon vyöhykkeisyys 

Valtakunnallisen alueidenkäyttötavoitteiden Luonto- ja kulttuuriympäristöjen erityisten 

aluekokonaisuuksien yleistavoitteet velvoittavat huomioimaan maankohoamisrannikon 

ainutlaatuisen luonnon kehityskulun alueen suunnittelussa. 

Maannousu Kokkolassa on noin 80 cm/100 v. Maannousu aiheuttaa etenkin alavilla rantaalueilla 

huomattavia muutoksia rantaviivassa. Maisemassa rantaviivan siirtyminen aiheuttaa 

eniten näkyviä muutoksia alueilla, jossa vesipeite on laajalla alueella pieni. Maannousu 

aiheuttaa myös muutoksia verraten pitkälle mantereen suunnassa. Tämä ilmenee jokien ja 

purojen varsilla, joissa kevättulvat peittävät laajoja alavia alueita veden alle. 

Maankohoamisrannikolle on tyypillistä kasvillisuuden vyöhykkeisyys, jossa metsän 

kehityssarjan eri vaiheet rantaniitystä joko suoksi tai havupuukankaaksi seuraavat toisiaan. 

maankohoamisrannikon metsien erityispiirteitä havaitaan maan kohoamista seuraavien 

prosessien vaikutuksesta selvästi pariin metriin mpy asti, mutta merkkejä 

maankohoamissukeessiosta on nähtävissä vielä 10 metriä mpy. 

Yleisimmin rantametsän sukkessiosarjassa rantaniittyjä ja pensaikoita seuraa leppä- tai 

koivuvaltainen lehtipuuvyöhyke, joka on monesti tervaleppävaltaista lehtoa tai luhtaa. 

Molemmat ovat rannikon erikoisuuksia ja rehevimmillään edustavat erittäin harvinaisia 

tervaleppäkorpia. Lehtipuuvyöhykettä päätevaiheen metsätyyppinä seuraa mänty- tai 

kuusikangas, yleisimmin kuusikko. Karuimmilla rannoilla ja kallioilla vyöhykkeet voivat olla hyvin 

kapeita tai puuttua kokonaan, jolloin männikkö ulottuu rantapenkalle tai kallioille asti. 




31.8.2004 

Luonnontilaiset rantametsien kehitysvaiheet tulee säilyttää ja sisällyttää mahdollisuuksien 

mukaan suojeluohjelmiin. Käsitellyissäkin rantametsissä täysipainoiset metsätaloustoimet tulisi 

aloittaa vasta rannan lehtipuuvyöhykkeen takaa, eikä hakkuita tulisi ulottaa rantaan saakka. 

Perämeren rannikolla alavat maat ovat alttiita soistumiselle. Nämä primäärisukkessiovaiheen 

rantasuot ovat maailmanlaajuisestikin harvinaisia ja ainutlaatuisia kasvillisuustyyppejä. 

Puustoisten soiden suojelusta EU:ssa Suomella on erityisvastuu. 

Maaperä on usein myös hapanta sulffidipitoista alunamaata, joka vaikeuttaa sekä maaperän 

viljelykäyttöä että metsätalouskäyttöä. 

Lähde: Suomen ympäristö 437, Suomen ympäristö 634 

Talousmetsien ikärakenne ja yhtenäiset metsäalueet 

Talousmetsien ikäjakauma vaihtelee tuotannon intensiivisyyden ja elinympäristön 

ominaisuuksien mukaan. Talousmetsien vahvuudet monimuotoisuuden tukemisessa ovatkin 

mosaiikkimaiset metsälökuviot laajoilla metsäalueilla, kunhan metsäluonnon arvokkaat 

elinympäristöt otetaan huomioon ja arvokkaimpia vanhimpia metsävaiheita säästetään 

mahdollisuuksien mukaan. Suunnittelualueen metsien ikäjakaumassa vallalla ovat metsien 

nuoret vaiheet. Vaikka laajat yhtenäiset metsäalueet ovat hyödyksi metsälajistolle, on 

elinympäristön tasalaatuisuus eliöstölle ja sen monimuotoisuudelle lähes aina haitaksi. 

Ääriesimerkkinä mainittakoon 40-50 vuoden ikäinen yhden puulajin talousmännikkö, joita 

esiintyy liian paljon. Poikkeuksena ovat vanhat metsät, joiden monimuotoisuus kasvaa iän 

myötä ja ovat täten etenkin laajoina kokonaisuuksina erittäin arvokkaita ja harvinaisia. Yli puolet 

Pohjanmaan rannikon metsistä on alle 60 vuoden ikäisiä, yli 120 vuoden ikäisten metsien 

osuuden ollessa alle 10 % (VMI 8). Vanhojen metsien hakkuita on kiihdyttänyt suunnitteilla 

oleva metsän verotus uudistus. 

Yhtenäisiä metsäselänteitä tarkastellaan luonnosvaiheessa. Kaava-alueen metsäalueet, jotka 

liittyvät laajempiin yhtenäisiin metsäselänteisiin toimivat eliöstön ekologisina käytävinä alueelle 

ja alueelta. Näitä yhteyksiä ei tarpeettomasti tule pirstoa. 

2.2.2.14 Muut luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät biotoopit 

FINIBA 

Näcksundsträsket, Krokträsket ja Sveinsflagan kuuluvat Kokkolan- Larsmon sisäsaariston 

glojärviin. 

Perinnebiotoopit 

Paikallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä perinnemaisemia on perinnemaisemakartoituksessa 

löytynyt 10 kpl. Näistä 5 kpl sijaitsee suunnittelualueella Kasvillisuudeltaan edustavimmat 

kohteet, sekä perinnemaisemiksi tai -biotoopeiksi luokiteltavia luontokohteita inventoidaan 

syksyn 2004 luonnosvaiheesa maastokäynneillä 

Muut vähempiarvoiset niittykohteet ilmakuvatarkastelun perusteella ja tarkastetaan kesällä 

maastossa (kanalassa, Hannila) 

Luonnonmuistomerkit 

Tämän lisäksi Kokkolassa on rauhoitettu 5 puuta luonnonmuistomerkkinä. Kohteet ei tiedossa. 

Tarkastetaan luonnosvaiheessa. 




31.8.2004 

Pienvedet 

Näcksundsträsket, Krokträsket, Stoppeträsket, Edsflagan, Sillvarpet ja Sveinsflagan on mainittu 

Kokkolan vesi- ja ympäristöpiirin luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti merkittävissä 

pienvesikartoituksessa 1993. Kohteet ovat raportin mukaan menettäneet luonnontilansa ja 

niiden arvot ovat joko kasvistollisia, linnustollisia tai kalastollisia. 

Viljelyalueiden reunavyöhykkeet 

Reunavaikutus liittyy maaseudulla kiinteästi sekä vesi- että metsäluontoon. Perinteisessä 

viljelymaisemassa metsän ja pellon sekä vesistön ja pellon välissä on vyöhyke, jonka 

monipuolinen lajisto on syntynyt laidunnuksen vaikutuksesta. Eri kasvillisuustyyppien 

vaiheittumisvyöhykkeillä kohtaa suuri joukko lajistoa ja syntyy monimuotoisuudeltaan 

runsaimpia kasvillisuustyyppejä. Reunavyöhykkeillä on ratkaiseva merkitys viljelyalueiden 

eläimistön säilymiselle. Teiden ja purojen ja ojien varsien leveähköt pientareet, joille 

maanmuokkaustoimenpiteet eivät yllä, tarjoavat pieneliöstölle suojaa ja ekologisia 

käytäväverkostoja siinä missä jokien ja metsien reunavyöhykkeet isommalle eliöstölle. 

Laidunnuksen loppumisen ja peltoalueiden salaojittamisen vaikutukset luonnon 

monimuotoisuudelle ovat kauaskantoisia. Reunavyöhykkeiden monipuolisen kasvillisuuden 

taantuessa, taantuvat niistä riippuvaiset kasvinsyöjät ja hyönteiset, jonka seurauksena katoavat 

niistä riippuvaiset kovakuoriaiset ja lintulajit ja viimein ravintoverkossa korkeimmalla olevat 

saalistajat kuten petolinnut ja –nisäkkäät. Maatalousalueiden pienvesien tilanteen 

heikentymisen seurauksena luonnontilaisia pienvesistöjä ei maatalousalueella yleensä esiinny. 

Koska kosteikoilla lajiston määrä on kuitenkin aina runsaampi kuin kuivilla mailla, kasvaa 

viljelysalueen monimuotoisuus huomattavasti kosteikkoluontoa huomioimalla. 

Suunnittelualueen luonnonympäristön erityispiirteet (3.2.3.6-3.1.3.15) on esitetty liitteessä 

LUO5. 

2.2.3 Rakennettu ympäristö 

Väestön rakenne ja kehitys kaava-alueella 

Kokkolan kaupunki kasvoi voimakkaasti yleisen kaupungistumisen ja kaupungin teollistumisen 

myötä 60-luvun puolivälissä ja 70-luvun alussa. Sen jälkeen kaupungin kasvu on pysynyt 

tasaisena pienenä virtana paria 80-luvun vuotta lukuun ottamatta. Silloin kun Suomi eli 

kasinotalouden hulluja vuosia, Kokkolan väkimäärän kasvu hieman laantui. 1990-luvun laman 

aikana kaupungin asukasluku on jälleen kasvanut voimakkaammin. Kokkolan 

maaseutualueiden väestömäärät ovat pysyneet viimeisen viidentoista vuoden ajan joko 

samoina tai ovat hieman kasvaneet. Voidaan katsoa, että Kokkolan maaseutualueet 

muodostavat kuvan koko Kokkolan väestökehityksestä: lievää kasvua ja nuorempien 

ikäluokkien osuuden tasaista pienimistä. Tämä johtuu kaupunkien läheisten maaseutualueiden 

houkuttelevuudesta asuinpaikkana. Tämän vuoksi Kokkolan maaseutualueet ovat lähes 

poikkeuksetta lisänneet väestömääräänsä 70-luvun alkupuolelta. Kun samanaikaisesti 

maatalouden parissa toimiva väki on vähentynyt, eikä työpaikkojen määrä koko 

maaseutualueilla ole merkittävästi kasvanut, kertoo se Kokkolan maaseutualueiden 

kasvaneesta lähiöluonteesta. 

Kokkolan kaupungin asukasluku on vuodenvaihteessa 2003 - 2004 ollut 35 756 asukasta. 

Vuonna 2002 Kokkolassa oli keskimäärin 2.35 asukasta per asuinrakennus (Tilastokeskus). 

Suhteellinen väestönkasvu vuodesta 1970 on ollut Kokkolassa 4,74 %. Olettaen, että 

väestönkasvu pysyy tasaisena, asuisi Kokkolan kylissä vuonna 2015 yhteensä noin 3040 

asukasta. 




31.8.2004 

KYLÄ 

TALOKSIEN MÄÄRÄ 

ARVIO 2004 

ASUKASLUKU ARVIO 2004 

1. Knivsund 105 250 

2. Rödsö, Korpilahti, Vitikka 545 1280 

3. Lahnakoski, Hassinen 51 120 

4. Sokoja, Åivu, Korkeahuhta 368 865 

5. Öja, Långö 133 310 

6. Kvikant 61 145 

YHTEENSÄ 1263 2970 

Taulukko 2. Asukasmäärä kaava-alueella. 

Palvelut ja työpaikat on esitetty liitteessä PAL1, väestö osa-alueittain liitteessä 2. 

Lähde: Kokkolan kaupunki, Visiot Kokkolan maaseudun mahdollisista kehityspoluista, 1998. 

Yhdyskuntarakenne / taajamarakenne 

Suunnittelualueet eroavat toisistaan huomattavasti yhdyskuntarakenteeltaan, vaikkakin kaikki 

kylät ovat alkujaan olleet maatalouskyliä. Tähän vaikuttaa varsinkin kylien etäisyys kaupungin 

ydinkeskustasta sekä niiden saavutettavuus. 

1. Knivsund: 

Knivsundin kylää leimaa perinteiset pohjalaistalot, jotka sijoittuvat pääosin kyläteiden varsille 

sekä useat 1970-luvun jälkeen rakentuneet omakotitalot. Vaikkakin Knivsund sijaitsee 13 

kilometriä Kokkolan keskustasta, on kylälle hakeutunut jo hyvin varhain 

omakotitalorakentamista. Suunnittelualueen pohjoisosassa sijaitsee hyvin taajamamainen tiheä 

omakotitalo-alue. Kyläkeskusta sijoittuu maantien 749 (seitsemän sillan tien) molemmille 

puolille. Tässä ytimessä sijaitsee päiväkoti, kauppa ja vanhusten palvelutalo. Kylärakenteen 

välittömään yhteyteen on sijoittunut myös joitakin vene- ja puuverstaita, jotka hieman rikkovat 

kyläraittia. 

2. Rödsö, Korpilahti, Vitikka: 

Rödsö on suunnittelualueista tyypillisin lähiöluonteinen alue Kokkolan maaseudulla. 

Suunnittelualue rajoittuu etelässä Perhonjokeen mutta itse kylä jatkuu vielä noin 0,5 kilometriä 

etelään, jossa se rajoittuu Rytimäen omakotitalo-alueeseen. Rödsössä sijaitsee joitakin 

perinteisiä pohjalaistaloja mutta valtaosa kylän rakennuskannasta on 1960 ja 1970-luvulta. 

Rödsön vetovoimaisuus asuinalueena nousee esille myös siinä että alueelle on rakentunut 

useita omakotitaloja 1990-luvulta eteenpäin. 

Perhonjokialue eli Alikorpilahti ja Ylikorpilahti ovat olleet ponnistavan pienteollisuuden 

leimaamia maaseutualueita. Vaikka kantaväestö onkin saanut elantonsa maataloudesta, on 

voimakas pienteollisuusperinne tuonut alueelle omaperäisen ja monivivahteisemman kulttuurin. 

Rautatien ja Perhonjoen varrella Rimmissä sijaitsee erityisluonteen omaava kylärakenne. Tällä 

sijaitsee pari käytöstä poistunutta isoa teollisuusrakennusta sekä näiden toimintaan liittyneitä 

työväen ja johtajien asunrakennuksia. Alueen ytimessä sijaitsee asuinrakennukseksi muutettu 

juna-asema. 

3. Lahnakoski, Hassinen: 

Lahnakoski ja Hassinen ovat suunnittelualueista kaikista väljimmin rakennettua aluetta. Kylät 

eivät ole niin vahvoja maatalousalueita ja sijaitsevat noin 15 km:ä Kokkolan keskustasta. Kylillä 

ei ole yhtä vahvaa erityispiirrettä kuin Knivsundissä, Långössä ja Öjassa oleva meren läheisyys 

on, joten alue ei ole muotoutunut kiinnostavaksi asuinalueeksi kylän ulkopuolisille. Alueella on 

säilynyt hyvin vähän vanhaa rakennuskantaa ja pääosa rakennuskannasta on sodan jälkeen 

syntynyttä. 




31.8.2004 

4. Sokoja, Oivua: 

Sokojan alue on ollut perinteisemmin maatalousaluetta, ja se on rajautunut suoraan kaupungin 

keskustaan. Sokojalta on jo varhain kuljettu työssä kaupungissa erilaisissa palveluammateissa 

ja muualla. Kylä on pinta-alaltaan varsin iso kylä ja alueella on sekä perinteistä kumpare ja 

raittiasutusta sekä uudempaa sodanjälkeistä alavammalle alueelle rakentunutta kylätienvarteen 

sijoittuvaa asutusta. Koiviston kylä on Kokkolan ainut sodanjälkeinen asutuskylä. Kylällä on 

säilynyt parisen kymmentä perinteistä pohjalaistaloa ja vanhin rakennuskanta on 1800-luvulta. 

Kylällä on aika vähän päärakennuksia 1960 – 1980 luvulta. 1990-luvun lopulta lähtien kylälle on 

rakentunut useampia uusia omakotitaloja. 

Sokoja on Kokkolan elinvoimaisin maatalouskylä, joka tulee vahvasti esille myös 

kylärakenteessa, sillä kylällä sijaitsee useita isoja navettarakennuksia tuotantorakennuksineen. 

5. Öja, Långö: 

Öjassa on elanto maatalouden ohella otettu mereltä. Kalastus ja pienimuotoinen venerakennus 

ovat tuoneet lisäansiota öjalaisille. Myös työssäkäynti Ykspihlajan satamassa on ollut 

luonnollinen lisäansio. Lisäksi yhteydet Luodon kuntaan ja Pietarsaaren suuntaan ovat 

luontevat. 

6. Kvikant: 

Kvikantin kylä on säilyttänyt maatalousmaisen ilmeen erittäin hyvin huolimatta sijainnistaan 

kaupungin välittömässä läheisyydessä. Kylä rajoittuu pohjoisessa Koivuhaan kaupunginosaan. 

Alueella on monta tekijää, mikä erottaa sen muista kyläalueista. Ensinnäkin kylällä on säilynyt 

kylän kokoon verrattuna erittäin runsas määrä vanhaa rakennuskantaa 1800- ja 1900 luvun 

taipeelta, toisena kylän perinteinen pienimuotoisuus on säilynyt hyvin johon luultavimmin on 

pääosin vaikuttanut kylän kolmas erityistekijä, hevostilojen runsas määrä. 

Kylärakenne on esitetty liitteessä MAA1. 

Lähde: Kokkolan kaupunki, Visiot Kokkolan maaseudun mahdollisista kehityspoluista, 1998. 

Palvelut 

Suunnittelualueen palvelurakenne on muuttunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 

merkittävästi. Vielä 1980-luvun lopulla suurimmissa kyläkeskuksissa sijaitsi kauppa ja pankki. 

Nykyisin suurin osa palveluista haetaan Kokkolan ydinkeskustasta. Öjan – Långön ja 

Knivsundin alueelta jonkin verran palveluja haetaan myös Luodon kunnasta ja Pietarsaaren 

kaupungista. Kyläkauppa on säilynyt ainoastaan Knivsundissä. 

Kyläkoulu on sijainnut melkein jokaisessa kylässä mutta Lahnakosken ala-aste (jossa on ollut 

luokat 1-4) sekä Knifsundin ala-aste (jossa on ollut luokat 1-6) on lakkautettu. 

Suunnittelualueella kyläkoulut ovat ruotsinkielisiä ala-asteita ja näin ollen äidinkieleltään 

suomenkieliset koululaiset käyvät joko ruotsinkielistä koulua tai hakeutuvat Isokylän, Koivuhaan 

tai Jokilaakson ala-asteille. Yläaste- ja lukio sijaitsevat Kokkolan keskustassa. 

1. KNIVSUND 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa 

Vuokra-asunnot/ 

Erityisasuminen 

Muu 

Ala-aste lakkautettu 1990-luvulla. Ruotsinkieliset lapset käyvät Öjan 

koulussa ja suomenkieliset lapset käyvät ala-asteen Kokkolan keskustassa. 

14 kokopäivä hoitopaikkaa, esikoulu 

On 

Öjbohemmet, vanhusten palvelutalo 

Nuorisotalo, Framnäs 




31.8.2004 

2. RÖDSÖ, KORILAHTI, VITIKKA 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa/Pankki 



Muu 

Rödsö lågstadium lukuvuonna 2004 - 2005 42 oppilasta, Vitsar lågstadium 

2004 – 2005 60 oppilasta. Suomenkieliset lapset käyvät ala-asteen 

Kokkolan keskustassa. 

Ei 

Ei 

Kaupungin pari- ja rivitalot, joissa 10 asuntoa 

3. LAHNAKOSKI, HASSINEN 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa/Pankki 



Muu 

Lakkautettu 1990-luvulla. Ruotsinkieliset lapset käyvät Sokojan koulussa ja 

suomenkieliset lapset käyvät ala-asteen Kokkolan keskustassa. 

Ei 

Kauppa/kioski lakkautettu 1990-luvun alussa 

Kaupungin pari- rivitalot, joissa 9 asuntoa 

Entinen koulu, jossa 1 asunto 

Entinen koulu toimii kylätalona 

4. SOKOJA, OIVUA 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa/Pankki 



Muu 

Såka lågstadium, lukuvuonna 2004 - 2005 59 oppilasta. Suomenkieliset 

lapset käyvät ala-asteen Kokkolan keskustassa. 

32 koko- ja puolipäivä hoitopaikkaa. 

Molemmat lakkautettu 1980-luvun lopulla 

Såka pensionärsföreningen, eläkeläisten rivitalot, joissa 8 asuntoa 

Kaupungin paritalot, joissa 4 asuntoa 

Nuorisotalo, Fackelheim 

Kylätalo 

5. ÖJA, LÅNGÖ 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa/Pankki 



Muu 

Öja lågstadium, lukuvuonna 2004 - 2005 56 oppilasta. Suomenkieliset 

lapset käyvät ala-asteen Kokkolan keskustassa. 

Ei 

Kauppa lakkautettu 1990-luvulla 

Kaupungin paritalot, joissa 8 asuntoa 

Hiihtomaja, Kalastajakylä, jossa kesäisin kahvila, Rukoushuone 




31.8.2004 

6. KVIKANT 

Koulu 

Päiväkoti 

Kauppa/Posti 



Muu 

Kylällä ei koulua, lapset käyvät joko Kirkonkylän (ruotsinkielinen) tai 

Koivuhaan ala-astetta (suomenkielinen). 

Ei 

Ei 

Ei 

Ei 

Julkiset palvelut on esitetty liitteessä MAA1. 

Työpaikat, elinkeinotoiminta 

Suunnittelualueen kylillä on elinkeinotoiminta muuttunut viimeisen viidentoista vuoden aikana 

erittäin paljon. Kylät ovat olleet ennen hyvin maatalousvaltaisia ja pääelinkeinona on ollut 

karjanpito sekä 70-luvulta lähtien turkistarhaus on ollut yksi tärkeä elinkeinomuoto. 

Merenläheisten kylien elinkeinoon on liittynyt myös olennaisesti kalastus, varsinkin Öjan, 

Långön ja Knivsundin. Maataloudesta on vieläkin jäljellä kaupunkiseudulle yllättävän 

elinvoimainen tilamäärä. Suunnittelualueella on (vuosi 2004) 98 maatilaa, joista valtaosa (62 

kpl) on maitotiloja. Kaupungin läheisyys näkyy työssäkäyntinä kaupungissa sekä myös 

erikoisviljelyn ja esimerkiksi hevostilojen (12 kpl) määrässä. Kylille on pääasiallisen 

elinkeinotoiminnan rinnalle noussut myös pienimuotoista pienteollisuus-/verstas toimintaa. Öjan, 

Långön ja Knivsundin alueella sijaitsee vahvaan kalastusperinteeseen liittyen useita 

veneverstaita. 

Maatilat ja turkistarhat on esitetty liitteessä HÄI1. Alla mainittuihin maatiloihin liittyvät numerot ja 

kirjaimet viittaavat liitekartan sijoittumismerkintöihin. 

Maatilat 

Rödsö, Korpilahti 

4. Lypsykarjatila 86 ey 29. Lypsykarjatila 37 ey 59. Lypsykarjatila 28 ey 

13. Lypsykarjatila 32 ey 41. Hevostila 4 ey 80. Lihakarjatila 65 ey 

28. Lypsykarjatila 16 ey 55. Lypsykarjatila 36 ey 

Korpilahti, Vitikka 


12. Lypsykarjatila 60 ey 74. Hevostila 4 ey 

Vitsari, Rimmi, Kirilahti 

3.Sikala 1510 ey 17. Lypsykarjatila 33 ey 47. Lypsykarjatila 35 ey 



Vitikka 


30. Lypsykarjatila 23 ey 67. Hevostila 19 ey 84. Lypsykarjatila 43 ey 

Kotkamaa 

1. Hevostila 4 ey 25. Lypsykarjatila 101 ey 48. Lypsykarjatila 48 ey 

Lahnakoski, Hassinen 


Sokoja 








11. Hevostila 19 ey 42. Lypsykarjatila 23 ey 77. Lihakarjatila 63 ey 


15. Lihakarjatila 45 ey 44. Hevostila 3 ey 90. Hevostila 5 ey 

16. Hevostila 1 ey 46. Lypsykarjatila 30 ey 92. Lypsykarjatila 44 ey 

20. Lypsykarjatila 61 ey 49. Lypsykarjatila 56 ey 93. Hevostila 7 ey 


22. Lypsykarjatila 41 ey 53. Hevostila 3 ey 95. Karjatila 21ey 

24. Lypsykarjatila 51 ey 56. Lihakarjatila 23 ey 97. Lypsykarjatila 65 ey 


Öja 

45. Lypsykarjatila 20 ey 79. Lihakarjatila 28 ey 91. Hevostila 10 ey 



Kvikant 

39.Lihakarjatila 5 ey 71. Hevostila 5 ey 82. Lypsykarjatila 47 ey 

40. Lypsykarjatila 35 ey 76. Lihakarjatila 63 ey 

57. Lihakarjatila 24 ey 81. Lihakarjatila 17 ey 

Taulukko 3. Maatilat kaava-alueella. 

31.8.2004 

Pienteollisuuden toimintapisteet on esitetty liitteessä MAA1. Alla mainittuihin pienteollisuuksiin 

liittyvät numerot ja kirjaimet viittaavat liitekartan sijoittumismerkintöihin. 

Yritykset 

Rödsö, Korpilahti 

4. Shell, Sale 

5. Forsen Puutavaramyynti/träförsälning 

6. Oy Käsine/ Handske Ab 

7. Kokkolan HK Automyynti 

8. Oy Birger Biskop Ab 

9. Nahka myynti MC 

10. Kastisen Auto Oyj 

Korpilahti, Vitikka 

11. Neste, Koti Pizza, Kampaamo 

12. Oy Polar Leather Ab 

13. Thai Hieronta 

Vitsari, Rimmi, Kirilahti 

4. Shell, Sale 

8. Oy Birger Biskop Ab 

14. Automaalaamo 

15. Ab Kentso Oy 

Vitikka 

13. Thai Hieronta 

16. Autopurkaamo 

Kotkamaa 

17. Lahnakosken Nahka Oy 

Lahnakoski, Hassinen 

18. Oy Lahnakoski Ab 

19. Lindell puutarha/trädgård 

Sokoja 

20. Linja-autoyritys/Bussbolag Dahl 

21. Hiltop Oy 

Öja 




31.8.2004 

22. Öja Alu-Tank 

23. Öja Mekaniska verkstad 

24. Maestro Boats 

Kvikant 

25. Tallqvist 

26. Witting saha/såg 

27. Jääkala 

Taulukko 4. Yritykset kaava-alueella. 

Virkistys 

1. Knivsund: 

Koulun läheisyydessä sijaitsee urheilukenttä, valaistu hiihtolatu ja uimapaikka. Kylän halki 

kulkee Tjäruspåret hiihtolatu sekä vaellusreitti. Kylän länsipuolitse pääosin merenjäällä kulkee 

moottorikelkkareitti. 

2. Rödsö, Korpilahti, Vitikka: 

Rödsön koulun pihassa on hiekkakenttä, joka toimii talvisin luistelukenttänä. 

3. Lahnakoski, Hassinen: 

Lahnakosken kylätalon pihalla sijaitsee hiekkakenttä. Kylän keskustassa on kyläläisten toimesta 

perustettu uimapaikka, jossa on myös grillauspaikka. 

4. Sokoja, Oivua: 

Koulun läheisyydessä sijaitsee urheilukenttä, jolta lähtee myös osittain suunnittelualueen 

itäosan halki kulkevat hiihto- ja vaellusreitti. Nuorisotalo Fackelheimin ympäristössä on valaistu 

hiihtolatu. Kylätalon pihalla sijaitsee luistelukaukalo. 

5. Öja, Långö: 

Koulun yhteydessä sijaitsee hiekkakenttä, joka talvisin toimii luistelukenttänä. Pari sataa metriä 

koululta sijaitsee Gäddnäs, jossa on uimaranta sekä valaistu hiihtolatu. Suunnittelualueen halki 

kulkee Tjäruspåret hiihtolatu. 

6. Kvikant: 

Kylällä sijaitsee jalkapallokenttä. 

7. Perhonjoki: 

Perhonjoella on suoritettu virtavesien kunnostustoimia, jonka päätavoite on ollut 

kalataloudellinen, mutta kunnostuksia on lisäksi tehty vesistön virkistyskäyttöarvon ja 

maisemallisten arvojen parantamiseksi. 

Virkistyskäytön kannalta merkittäviä virkistys- ja ulkoilumetsäalueita voidaan hyödyntää luonnon 

monimuotoisuuden säilyttämisessä ja lisäämisessä. Parhaimmillaan ulkoilualueet tukevat 

suojelualueverkostoa ja toimivat ekologisina käytävinä rakennetussa ympäristössä. 

Ympäristöministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen kuntaliitto ja metsähallitus 

edistävät monimuotoisuuden turvaamista kuntien virkistys- ja ulkoilumetsissä tukemalla 

hankkeita yhteensä 0,5 milj. eurolla vuosina 2004–2007. Perhonjoen ulkoilureitti on 

ympärivuotinen ja palvelee patikointia, hiihtoa, melontaa, kalastusta ja retkeilyä. 

Kokkolan ympäristötoimi on kartoittanut vuonna 2000 maasto-opetuskohteita 

ympäristökasvatuksen tukemista silmällä pitäen. Kouluille ja päiväkodeille lähetetyn kyselyn 

kautta saatiin tietoon yhteensä 95 kohdetta Kokkolan kaupungin alueella. Kohteet eivät kaikki 

sijoitu vain koulujen ja päiväkotien läheisyyteen, vaan niitä on kattavasti ympäri kaupunkialuetta. 

Suunnittelualueella sijaitsevat maasto-opetuskohteet on esitetty liitteessä PAL1. 




31.8.2004 

Virkistysalueet on esitetty liitteessä MAA1. 

Liikenne 

Liikenneverkko pohjautuu nykyiseen tieverkkoon sekä 1990 - luvulla laadittuihin 

liikennesuunnitelmiin ja – selvityksiin. 

1. Nykyinen liikenneverkko 

Nykyinen liikenneverkko on esitetty liitekartoilla 1, jakautuen eri alueiden kesken. Kartoilla on 

esitetty sekä teiden hallinnollinen että toiminnallinen luokitus. Pääväyliä alueilla ovat valtatiet 8 

ja 13. Suunnittelualueen läpi kulkee myös rautatie. Tieverkko on jaettu valta-, seutu-, yleisiin ja 

yksityisiin yhdysteihin sekä liityntäväyliin. Lisäksi alueella on ns. peltoteitä yms. 

pienempiluokkaisia polkuja jotka näkyvät kartoilla pohjakarttatasoisesti. 

2. Liikennemäärät ja liikennemelu 

Liikennemäärät ja liikennemelu on esitetty liitekartoilla 1, jakautuen eri alueiden kesken. 

Liikennemäärien tiedot on koottu Tiehallinnon julkaisusta Vaasan tiepiirin liikennemäärät 2001 

ja ne on merkitty alueiden korkeampiluokkaisille teille. Liikennemelutiedot ovat tiehallinnon 

päivämelualueen rajat 55 db, laskettu tierekisteritiedoista 1.1.2001 ja ne on merkitty kaikille 

laskentatiedoissa oleville teille. 

3. Liikennesuunnitelmat 

Liikennesuunnitelmat on esitetty liitekartalla 2. Alueelle on laadittu yleissuunnitelma vuonna 

1998, Valtatie 8 Kokkolan ohikulkutie. Valtatie 8 on Pohjanlahden rannikon tärkein pääväylä. 

Kokkolan seudulla vt:n 8 varrella on runsaasti asutusta ja yritystoimintaa, jotka tukeutuvat 

valtatiehen. Suunnitelmassa on tutkittu ohikulkutien ja siihen liittyvän tieverkon toiminnalliset ja 

ympäristölliset periaateratkaisut sekä sijainti niin, että kaavoihin voidaan tehdä tarvittavat 

varaukset ohikulkutietä varten. Lisäksi suunnitelmassa on selvitetty kehittämistoimenpiteet, joilla 

turvataan nykyisen valtatien sekä siihen liittyvän maankäytön toimintaedellytykset ohikulkutien 

toteuttamiseen saakka. 

Rakennettu kulttuuriympäristö ja muinaismuistot 

Museoviraston luetteloidut Kokkolan II ja III luokan kohteet ovat kivikautisia asuinpaikkoja ja 

kiviröykkiöitä. Luetteloituja kohteita Kokkolasta on löydetty yhteensä 17 kohdetta. 

Muinaismuistot on esitetty liitteessä LUO2. 

Tekninen huolto 

Kokkolassa vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa yksinomaan kaupungin vesilaitos. 

Käytännössä kaikki vakituisesti asutut kiinteistöt ovat jo liittyneet tai niillä olisi mahdollisuus 

liittyä vesilaitokseen. Vesilaitokselle on määrätty toiminta-alue, joka käsittää kaavoitettujen 

alueiden lisäksi haja-asutusalueilla rakennettujen vesijohtojen varsien alueet 100 m 

rakennetusta vesijohdosta. 

Kokkolan alueella on merkittävin pohjavesialue harjujakso Saarikankaalta Hopeakivenlahteen, 

jolla sijaitsevat nykyiset Saarikankaan ja Patamäen pohjavedenottamot. Näiden välillä on lisäksi 

entisen Kaarlelan Vesiosuuskunnan Galgåsenin pohjavedenottamo, joka on poistettu käytöstä. 

Ottamoita käytetään rinnakkain eikä kummankaan ottamon antoisuus yksinään riitä 

vedentarpeeseen. Yhteenlaskettu kapasiteetti on hyvin riittävä. 

Suunnittelualueella ei ole jätevesiviemäröintiä sillä Kokkolan jätevesiverkosto käsittä vain 

varsinaisen kaupunkialueen. Viemäröinnin ulkopuolella on vielä noin 4500 asukasta, joista 

pääosa asuu suunnittelualueella. Suunnittelualueen kiinteistöillä on käsittelymenetelmänä 

yleisesti saostuskaivot, joiden käsittelytulos vastaa lähinnä vain mekaanista puhdistusta (20 – 

30 %). Vain aivan uusimmissa kiinteistöissä on tehokkaampia puhdistamoita (maasuodattamot 

tai vast.). 

Lähde: Pohjanmaan VH, Kokkolan kaupunki, Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2003 (luonnos) 




31.8.2004 

Teknisen huollon kehittämisnäkymät 

Vesijohtoverkoston oleelliseen laajentamiseen ei ole tarvetta. Suunnittelussa varaudutaan 

kuitenkin veden toimittamiseen kaikille, myös huvilakiinteistöille. 

Jätevesiviemäröintiä laajennetaan vähitellen myös haja-asutusalueille. Alustavasti, tehtyjen 

kustannusvertailujen perusteella, on katsottu tarkoituksenmukaiseksi viemäriverkon 

laajentaminen nykyisen verkoston lievealueille ja muualle taajaan asutuille alueille, missä 

talojen keskimääräinen etäisyys toisistaan on alle 200m. 

Jätevesiviemäröintiä koskevassa selvityksessä on todettu uudet tarvealueet, joille on 

tarkoituksenmukaista laajentaa viemäriverkostoa haja-asutusalueille nykyisen viemäriverkoston 

lievealueille. Laajentaminen tehdään vaiheitain vv. 2005 – 2014 ja uudet viemäröintialueet ovat: 

• Isokylä 

• Linnusperä 

• Vitsari - Vessi 

• Kvikant (perusteena myös pohjaveden suojelu) 

• Rödsö 

• Korpilahti – Vitikka 

• Puntus 

Muualla haja-asutusalueilla on tyydyttävä kiinteistökohtaisiin järjestelmiin tai taloryhmien 

yhteisiin puhdistusratkaisuihin. Ympäristölain ja sen pohjalta annetun haja-asutuksen jätevesien 

käsittelyvaatimuksia koskevan asetuksen perusteella vaaditaan myös haja-asutusalueiden 

kiinteistöjen jätevesien puhdistukselle lähes samantasoiset vaatimukset kuin 

keskuspuhdistamosta johdettavalle vedelle. Nykyisin yleisesti käytössä oleva 

saostuskaivokäsittely ei enää tulevaisuudessa riitä missään oloissa. Vaatimukset koskevat 

myös vapaa-ajan asuntoja. 

Lähde: Pohjanmaan VH, Kokkolan kaupunki, Vesihuollon kehittämissuunnitelma 2003 (luonnos) 

Ympäristönsuojelu ja ympäristö- ja maisemahäiriöt 

Kokkolassa on toimivia turkistarhoja 29 kpl ja lähiaikoina aloittaa lisäksi yksi (1) uusi yrittäjä. 

Suurin osa turkistarhoista sijoittuu kaavan ulkopuolelle Palmajärven turkistarha-alueelle, jonka 

maanomistajana on kaupunki. Lisäksi Vaasantien varressa sijaitsee kaupungin vuokraamalla 

seurakunnan maalla kaksi (2) tarhaa, joissa tarhaus ilmeisesti päättyy nykyisten tarhaajien 

lopettaessa. Kaava-alueelle kaikista turkistarhoista sijoittuu 11 (Sokoja 3, Rödsö 7, Lahnakoski 

1). Nämä tarhat sijaitsevat tarhaajien omilla mailla. Kaupunki on lisäksi tutkinut mahdollisuutta 

uudelle tarhausalueelle Hanhinevan alueella ja siitä on lähetetty mielipidekysely tarhaajille. 

Tarhaajat eivät pitäneet vaihtoehdosta. 

Epäkohtana suunnittelualueella voidaan pitää luonnonmaiseman rakenteesta poikkeavaa 

rakentamista, milloin tilalle ei ole luotu uutta selkeää kokonaisuutta. Tällainen tilanne esiintyy 

melkein jokaisessa kylässä, jossa osilla alueilla asutus on ”valunut” perinteisiltä kumpareiltaan 

sattumanvaraisesti ja epämääräisesti avarille peltoaukeille. Erityisesti Kokkolan loivapiirteisessä 

maisemassa olisi luonnonmuotojen korostaminen tärkeää. 

Kyliä halkovat Voimalinjat muistuttavat maisemallisesti tiealueita. Ne halkovat usein arvokkaita 

maisemakokonaisuuksia. Ja puuston poistaminen linjan alta aiheuttaa maiseman 

rikkoontumisen. 




31.8.2004 

Ympäristöhäiriöt on esitetty liitteessä HÄI1. 

2.2.4 Rakennusinventointi 

Kokkolan kyläasutuksen vaiheyleiskaava työn yhteydessä on laadittu koko kaava-alueen 

kattava rakennusinventointi. Rakennusinventoinnilla on kartoitettu rakennustaiteelliselta, 

historialliselta ja ympäristölliseltä kannalta arvokkaat rakennetut yksittäiset rakennukset sekä 

kokonaisuudet. Kohteita valittaessa on käytetty seuraavia kriteerejä: alkuperäisyys, 

harvinaisuus, edustavuus, symbolikohde, rakennuskannan kerroksisuus ja liittyminen 

ympäristöön. Nämä kohteet muodostavat rikkaan kulttuuriperinnön perustan ja muovaavat 

kyläalueiden kulttuuriympäristön identiteettiä. 

Rakennusinventoinnin tavoitteena on kartoittaa kaava-alueen rakennuskanta niin, että 

maankäytön suunnittelussa osataan ottaa huomioon eri alueiden olemassa oleva 

rakennuskanta määriteltäessä maankäytön aluevarauksia ja alueiden kaavamääräyksiä. 

Kulttuuriympäristöä olisi myös yksityiskohtaisemmassa maankäytön suunnittelussa käsiteltävä 

huolellisemmin, ja uudet rakennukset olisi sopeutettava siihen hienovaraisesti. 

Kulttuuriympäristöä olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä suojelemaan, sillä osaltaan 

turvataan koko ympäristön rikkaus ja monipuolisuus, yhdyskuntien omaleimaisuus sekä 

asukkaiden viihtyisyys ja valinnanmahdollisuudet. 

Rakennusperinnön hyvään hoitoon kuuluu kohteiden pitäminen kunnossa, niiden oikea 

korjaaminen ja jatkuva kunnossapito sekä rakennusperintöä kunnioittava 

täydennysrakentaminen ja muu ympäristön muuttaminen. Jos joku näistä osatekijöistä pettää, 

lopputuloksena saattaa olla rakennetun kulttuuriympäristön häviäminen tai arvojen 

tuhoutuminen muulla tavalla. 

Rakennusinventointi on esitetty liitteessä RAK1. 

2.2.4.1 Rakennusinventointimenetelmät 

Rakennusinventoinnin on laatinut insinööri (AMK) Petri Rintala ja tekninen avustaja Marko 

Luokkala Sigma Konsultit Oy, syksyllä 2003. Inventointi lähti liikkeelle keräämällä ja 

tutustumalla jo olemassa olevaan materiaaliin. Lähdekirjallisuudessa keskeisiä teoksia olivat 

Seutukaavaliiton, Museoviraston, Ympäristöministeriön, Keski-Pohjanmaan liiton ja kaupungin 

laatimat kulttuurihistorialliset selvitykset ja inventoinnit. 

Suunnittelualueen rakennuskanta on inventoitu maasto-, valokuva- ja karttatyönä. 

Suunnittelualue on jaettu osa-alueisiin, jotka on esitelty erillisillä liitekartoilla. Näihin 

liitekarttoihin on merkitty numeroin kaikki suunnittelualueen päärakennukset sekä niiden 

käyttötarkoitus, sijainti, kerrosluku, kunto ja rakennusajankohta 

Kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaat kohteet on inventointi erillisille 

kohdekuvauslomakkeille. Näihin lukeutuvat kohteet ovat pääosin lueteltu Ahmaksen Kokkolan 

kaupungille laatimassa Kokkolan rakennuskulttuuria selvityksessä, Vaasan Läänin 

Seutukaavaliiton vuonna 1978 tekemän rakennusinventoinnin perusteella maakunnallisesti 

arvokkaaksi osoitettuja kohteita tai Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet 

selvityksessä. Sigma konsulttien maastoinventointien yhteydessä (2003) todettiin myös uusia 

kulttuuri- ja rakennushistoriallisesti arvokkaita kohteita, joita ei ole aiemmissa selvityksissä. 

Rakennusinventoinnin yhteydessä tarkistettiin kaikissa aiemmin tehdyissä inventoinneissa 

arvokkaiksi merkittyjen kohteiden nykyinen kunto ja arvo. Osa aikaisemmissa selvityksissä 

arvokkaiksi luetellut kohteet ovat olleet jo useiden vuosikymmenien aikana asumattomina eikä 

niiden kuntoa ole ylläpidetty. 

Kohdeinventointi on laadittu Sigma Konsulttien omalle inventointikortille, joka perustuu 

Museoviraston inventointikorttiin. Kohteista on kirjattu ylös omistaja ja sijaintitiedot, alkuperäinen 




31.8.2004 

ja nykyinen käyttö, rakennusaika, kerrosluku, kate, vuoraus, kunto ja kerrosala. Kohteista on 

myös valokuvat sekä karttaote pihapiiristä, johon merkitty rakennusten sijainti. 

2.2.4.2 Kohteiden valintaperusteet 

Perusselvityksessä on arvokkaille kohteille ehdotettu eri rakennussuojelumerkintöjä, jotka on 

jaettu kolmeen eri arvoluokkaan; 

srs: rakennussuojelulailla suojellut kohteet 

sr: suojeltava rakennus 

s: säilytettävä rakennus 

Perusselvityksessä suojeltaviksi osoitetut rakennukset on jaettu yllä mainittuihin arvoluokkiin 

seuraavin perustein. 

Rakennussuojelulailla suojeltuja rakennuksia (srs) on suunnittelualueella yksi, Rasmuksen 

kivinavetta Sokojalla. 

Suojeltaviksi rakennuksiksi merkityt kohteet ovat pääosin Vaasan Läänin Seutukaavaliiton 

vuonna 1978 tekemän rakennusinventoinnin perusteella maakunnallisesti arvokkaaksi 

osoitettuja kohteita, kohteita mainittuna Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja 

kulttuurialueet selvityksessä sekä/tai Ahmaksen Kokkolan kaupungille laatimassa Kokkolan 

rakennuskulttuuria selvityksessä. 

Säilytettäviksi rakennuksiksi on osoitettu kohteita, jotka on todettu kulttuurihistoriallisesti sekä 

maisemallisesti arvokkaiksi kohteiksi joko Ahmaksen Kokkolan kaupungille laatimassa Kokkolan 

rakennuskulttuuria selvityksessä tai Sigma konsulttien kyläasutuksen vaiheyleiskaavan 

laadintaa liittyvässä rakennusinventoinnissa (2003). 

Rakennusinventoinnin yhteydessä tarkistettiin kaikissa aiemmin tehdyissä inventoinneissa 

arvokkaiksi merkittyjen kohteiden nykyinen kunto ja arvo. Osa aikaisemmissa selvityksissä 

arvokkaiksi luetellut kohteet ovat olleet jo useiden vuosikymmenien aikana asumattomina eikä 

niiden kuntoa ole ylläpidetty. Osa kohteista onkin erittäin huonossa kunnossa. Mikäli nämä 

kohteet halutaan kunnostaa asuinkelpoisiksi, olisivat rakennustoimenpiteet niin laajoja että 

rakennuksen alkuperäinen arvo kadotetaan. Näistä rakennuksista osa on jätetty kokonaan 

suojelumerkintöjen ulkopuolelle (kaikkein huonokuntoisimmat) ja osa osoitettu lievemmällä 

suojelumerkinnällä; säilytettävä rakennus. 

Perusselvityksessä suojelumerkinnällä osoitettaviksi kohteiksi on ehdotettu yksittäisiä 

rakennuksia. Mikäli laajemman kokonaisuuden säilyminen on suojeltavaksi merkityn 

rakennuksen kannalta tärkeää, on tämä huomioitava kaavaa laadittaessa merkinnällä 

kyläkuvallisesti arvokas alue. 

Perusselvityksessä suojeltaviksi kohteiksi ehdotetut kohteet on esitetty liitteessä RAK1. 

2.2.4.3 Rakennusten suojelumerkintöjen vaikutukset 

Perusselvityksen pohjalta ehdotetaan seuraavia merkintöjä ja niihin liitettäviä määräyksiä: 

srs 

sr 

Rakennussuojelulailla suojeltu rakennus 

Suojeltava rakennus 

Kulttuurihistoriallisesti ja/tai rakennustaiteellisesti arvokas rakennus 

jonka suojelu tulee määritellä ensisijaisesti maankäyttö- ja 

rakennuslain 57§:n perusteella asemakaavassa. 




31.8.2004 

Maankäyttö- ja rakennuslain 127§:n nojalla määrätään kuitenkin, että 

rakennusta ei saa purkaa ilman purkamislupaa jonka myöntämisen 

edellytyksenä tulee olla pakottava syy. 

Rakennusvalvontaviranomaisen on lisäksi ennen purkamisluvan 

myöntämistä annettava museoviranomaiselle mahdollisuus 

lausunnon antamiseen. 

Rakennusta korjattaessa ja muutettaessa tulee lähtökohtana olla 

rakennuksen arvokkaan luonteen säilyttäminen. 

s 

Säilytettävä rakennus 

Kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja/tai maisemakuvan 

kannalta arvokas rakennus jonka säilyttäminen on suositeltavaa. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 127§:n nojalla määrätään, että 

rakennusta ei saa purkaa ilman purkamislupaa. 

Rakennusvalvontaviranomaisen on ennen purkamisluvan 

myöntämistä annettava museoviranomaiselle mahdollisuus 

lausunnon antamiseen. 

Rakennusta korjattaessa ja muutettaessa tulee lähtökohtana olla 

rakennuksen arvokkaan luonteen säilyttäminen. 

Yleiskaavalla ei suoraan suojella kohteita mutta kaavalla määritellään periaatteita kohteiden 

säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Suojelu määritellään ensisijaisesti asemakaavalla silloin kuin 

asemakaava tulee syystä tai toisesta alueella vireille. Yleiskaava-alueella edellytetään kuitenkin 

purkamisluvan hakemista, jonka yhteydessä museoviranomainen voi tarkemmin ottaa kantaa 

kohteen arvoon ja esittää tarpeen mukaan suojelua esim. rakennussuojelulain perusteella. On 

huomioitava että purkamislupa tulee ilman yleiskaavamääräystäkin hakea asemakaava-alueella 

ja rakennusvalvontaviranomainen joutuu aina lain mukaan selvittää purkamisluvan edellytykset 

(mm. perinne-, kauneus- ja muut arvot). 

Yleiskaavassa suojeltavaksi tai säilytettäväksi tarkoitetun rakennuksen omistaja voi rakennusta 

korjatessaan saada erityyppisiä avustuksia. Pääsääntöisesti kohteen säilyttämiseen riippuvat 

tekijät tulisi kuitenkin nähdä muina kuin rahassa mitattavina arvoina; haluna säilyttää sekä omaa 

että yhteistä kulttuuriperintöämme tuleville sukupolville. Yleiskaavakin on tässä vain yksi väline 

jolla verrataan ja luokitellaan laajan alueen hyvin erilaisia kohteita yhteisen kokonaiskuvan 

muodostamiseksi ja arvokkaimpien kohteiden huomioimiseksi. 

2.2.5 Maanomistus 

Suunnittelualueesta suurin osa on yksityisessä omistuksessa. 

Maanomistusolosuhteet on esitetty liitteessä PAL2. 

2.2.6 Rakennettavuus 

Kokkolan kyläalueet ovat rakentuneet pääosin moreenikumpareille. Kylillä on sekä yksittäisiä 

pihapiirejä sekä raittiasutusta. 50-luvun rintamamies rakentamisen edustajana on syntynyt 

alavammalle alueelle yhtenäinen kyläalue ainoastaan Sokojan Koivistoon, muuten 

rintamamiesrakentaminen on sijoittunut vanhaan kylärakenteeseen. 70-luvulta eteenpäin 

rakentaminen on lähtenyt erkanemaan perinteisestä rakennusten sijoittamisperiaatteista. Osa 

tästä uudemmasta rakennuskannasta sijoittuu perinteiseen kylärakenteeseen mutta osa 

rakennuskannasta on sijoitettu avoimille peltoalueille. 




31.8.2004 

Kylien rakentaminen tulisi ohjata nykyisten kyläraittien sekä yksittäisten pihapiirien 

muodostamien keskittymien läheisyyteen. Rakentamista voidaan osoittaa myös 

rakentamattomille peitteisille kumparealueille muodostamaan uusia taloryhmäkeskittymiä. 

Näiden uusien talorykelmien sijoittuminen on riippuvainen taloudellisen viemäröintijärjestelmän 

toteuttamismahdollisuuksista. 

Avoimille alueille tulisi osoittaa täydentämisrakentamista ainoastaan siinä tapauksessa mikäli 

näin voidaan sitoa jo avoimille alueille sijoittuneet yksittäiset rakennukset kylä- ja 

maisemarakenteeseen. Peltojen maaperä on pääosin hiekka- tai savimaata, joten näissä 

tapauksissa tulee maaperän soveltuvuus rakentamiselle tutkia tarkoin. 

2.2.7 Maanomistajien rakentamistavoitteet 

Kokkolan maaseutualueiden kaavatalousselvitys on laadittu vuonna 2003 osana Kokkolan 

kyläasutuksen yleiskaavallista suunnittelua. Selvityksen ovat laatineet Kokkolan kaupungin 

toimeksiannosta insinööri- ja arkkitehtitoimisto Plan-Ark Oy ja VTT Rakennus- ja 

yhdyskuntatekniikka. Kokkolan maaseutualueiden kehittämisvaihtoehdot vuosille 1998 – 2015 

on laadittu yhteistyössä Kokkolan kaupungin ja maaseutualueiden asukkaiden kanssa. 

Työ aloitettiin vuonna 1996 maaseutualueiden kehittämisvaihtoehtojen määrittelyllä, kaupungin 

eri hallintokuntien tekemillä perusselvityksillä, kylätapaamisilla sekä kylätoimikunnille ja kylien 

asukkaille tehdyillä kyselyillä. Asukaskysely tehtiin porrastetusti niin että viimeiset vastaukset 

saatiin marraskuussa 1997. Kyläkyselyiden tulokset ovat olleet yhtenä keskeisenä pohjana 

kyliin laadituille maankäytön kehittämisvaihtoehdoille. 

Tutkimuksessa on arvioitu Kokkolan maaseutualueiden kolmen kehittämisvaihtoehdon 

toteuttamisesta vuosina 1998 – 2015 aiheutuvat yhdyskuntakustannukset. 

Kehittämisvaihtoehtona 1 on ”maaseudun ohjaamaton kehitys” 2 ”niukkenevien voimavarojen 

maaseutu” ja vaihtoehtona 3 ”kylien suunnitelmallinen kehitys”. 

Rakentamistavoitteiden kartoittamiseksi on käytetty kaavatalousselvityksen tietoja, 

maanomistajien osoittamista mahdollisista rakennuspaikoista sekä Kokkolan kaupungilta 

saamia tietoja vuosina 1990 – 2003 käsitellyistä poikkeuslupahakemuksista (myönteiset sekä 

kielteiset). 

Rakentamistavoitteet on esitetty liitteessä TAV1.

selostus - Kokkola

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?