B-sarja - Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

3.4 Itsensä johtaminen yrittäjän hyvinvoinnissa
Johtamisen tavoitteena on antaa yrityksen toiminnalle suunta ja rakentaa näkyväksi
arkisten toimintojen merkitys asetetun tavoitteen saavuttamisessa. Yrittäjällä
on useita johtamiseen liittyviä rooleja yhtä aikaa: yrityksen johtaminen (visio ja
strategia), alaisten johtaminen (asioiden ja ihmisten johtaminen toiminnan tasolla)
ja itsensä johtaminen.
Sydänmaanlakka esittää teoksessaan Älykäs itsensä johtaminen (2006, 87-88 ), että
yrittäjällä on monia osaamisalueita. Tällaisia ovat mm. hyvinvointiosaaminen
(fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen kunto sekä stressin hallinta ja nöyryys),
ammatillinen osaaminen, vuorovaikutusosaaminen (jämäkkyys, empaattisuus,
kommunikointi, vaikuttaminen ja avoimuus), johtamisosaaminen (visiointi,
tavoitteellisuus, vastuun ottaminen, toimeenpano ja uudistuminen) sekä tehokkuusosaaminen
(havaitseminen, analysointi, päätöksenteko, toimintatarmo, ajanhallinta
ja reflektointi). Rajat eri osaamisalueiden välillä eivät ole tarkkoja, vaan
alueet voivat olla päällekkäisiä.
Itsetuntemus on perusta itsensä johtamiselle. Jos tuntee itsensä, on helpompi huomata
ja tiedostaa tilanteet ja asiat, jotka vaativat toimenpiteitä. Työelämässä menestyminen
edellyttää, että löytää tasapainon itsensä ja työnsä kanssa. Aarnikoivun
(2010) mukaan itsensä johtaminen vaatii kykyä ja halua pysähtyä, kuunnella
itseään sekä pohtia kokonaisvaltaisesti omaa toimintaansa. Itsensä tunteva
ihminen tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa, omat rajansa, osaamisensa,
tunteensa, kiinnostuksen kohteensa, arvonsa, mahdollisuutensa ja tapansa toimia.
(mts. 41–43, 99). Työnohjaus on yksi keino näiden taitojen kehittämiseen. Työnohjauksessa
ohjattava tarkastelee omaa työtään ja siihen liittyviä tekijöitä ulkopuolisen
ohjaajan avulla. Työnohjaus mahdollistaa ajan ja säännöllisyyden työskentelyn
kehittämiselle.
Oman hyvinvoinnin johtamisessa on usein tarvetta elintapamuutoksiin esimerkiksi
ajankäytön, ravitsemuksen tai liikunnan harrastamisen osalta. Elintapamuutos
etenee prosessina, jota voidaan tarkastella esimerkiksi James Prochaskan ja Carlo
DiClementen transteoreettisen muutosvaihemallin avulla. Prochaskan ja DiClementen
muutosvaihemalli sisältää viisi eri vaihetta. Prosessin tärkein vaihe on, että
henkilö itse tulee tietoiseksi muutoksen tarpeellisuudesta sekä pohtii sen etuja
ja haittoja ja omia mahdollisuuksiaan muutoksen tekemiseen. Tätä vaihetta kutsutaan
harkintavaiheeksi (contemplation). Ellei henkilö koe muutosta itselleen tärkeäksi
tai usko omiin mahdollisuuksiinsa muutoksen esiharkintavaiheessa (precontemplation),
ei sitoutuminen muutoksen läpivientiin ole riittävä. Tässä vaiheessa
yksilön tietoisuutta mahdollisesta muutostarpeesta tulisi lisätä tarjoamalla
neutraalia tietoa, jos yksilö sitä haluaa. Harkintavaihetta seuraa valmisteluvaihe
(preparation), jolloin henkilö kokee muutoksen tarpeellisena ja tekee päätöksen
siihen ryhtymisestä. Tässä vaiheessa kokeillaan uusia toimintatapoja ja etsitään
tietoa ja apua. Toimintavaihe (action) on aktiivista työskentelyn ja toisin tekemisen
aikaa. Muutokset vaativat voimavaroja ja aikaa. Ylläpitovaiheessa (main-
17