B-sarja - Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Tähän selvitykseen osallistuneet yrittäjät näkivät oman jaksamisen kehittämisen
laajana kokonaisuutena, ja heillä oli sekä alku- että loppukyselyiden ja yksilöhaastattelujen
perusteella ymmärrys siitä, että jaksamisen eteen tulee tehdä töitä. Yrittäjillä
oli tiedossa miten omaa hyvinvointia tulisi edistää ja hyvä käsitys omista
voimavaroistaan. (Vrt. Mäkelä-Pusa ym. 2010.) Yrittäjän työn ja arjen raja on hyvin
olematon, ja usein sijaiskärsijöiksi joutuvat ensimmäiseksi oma uni, perhe,
harrastukset ja muu sosiaalinen elämä (vrt. Mäkelä-Pusa ym. 2010; Aura 2010).
Usein kyse ei ole tiedon puutteesta, vaan siitä, miten se käytännössä saadaan toteutettua
yrittäjän arjessa. Tähän ajanhallinnalliseen haasteeseen välineitä antoivat
Hyvinvointikoulussa tehdyt ajanhallintaharjoitukset, jotka koettiin merkittäviksi
taidoiksi itsensä johtamisessa.
Itsensä johtamisessa on usein kyse omien kokemusten, havaintojen, asenteiden ja
toiminnan analysoimisesta ja tarvittavien muutosten tekemisestä. Muutoksen teko
on prosessi, joka ei tapahdu hetkessä. James Prochaskan ja Carlo DiClementen
transteoreettinen muutosmalli sisältää viisi eri vaihetta, jotka tähtäävät pysyvään
muutokseen (vrt. Prochaska, Norcross & DiClemente 2002, 74-94). Ensin henkilön
on tultava tietoiseksi työhyvinvointia kuluttavista asioista, sitten motivoiduttava
toimimaan uudella tavalla ja lopulta pystyttävä ylläpitämään muutosta ja hyväksyttävä
repsahduksien mahdollisuus.
Hyvinvointikoulun alkukyselyyn vastanneista kymmenen 34:stä koki tarpeelliseksi
omaan hyvinvointiin liittyvän muutoksen tekemisen ja 16 oli kiinnostunut keinoista
muutoksen tekemiseksi. Voidaan ajatella, että he olivat muutosvaiheprosessin
harkintavaiheessa ja hakemassa työhyvinvointia lisääviä toimintamalleja. Muutos
vaatii voimavaroja ja aikaa. Saattaa olla, että osalla Hyvinvointikoulusta pois
jäänneistä kyse oli "repsahtamisesta", takapakista muutoksessa. Se on osa muutosprosessia,
ja siitä opitaan jatkoa varten. Hyvinvointikoulussa tavoitteena oli mm.
ryhmäyttämisen sekä osallistavien ja aktivoivien toteutusmenetelmien avulla sitouttaa
yrittäjiä osallistumaan jokaiselle kerralle. Tämä olisi ehkä vaatinut vielä
henkilökohtaisempaa ja pienryhmätasolla jatkuvuutta tukevaa menetelmää. Toisaalta
yrittäjät toivat haastatteluissa esille, että kenties osallistumismaksu olisi sitouttanut
osallistumaan säännöllisemmin; nythän Hyvinvointikoulu oli yrittäjille
maksuton.
Jokainen Hyvinvointikoulu rakennettiin osittain yrittäjiltä saadun palautteen perusteella,
ja osallistujilla oli aikataulut tiedossaan heti ilmoittautumisvaiheessa,
mutta siltikin alusta loppuun asti viety koulutus jäi erityisesti viimeisen Hyvinvointikoulun
osalta monelta kesken. Viimeinen Hyvinvointikoulu rakennettiin siten,
että Hyvinvointikoulu oli ensi kertaa tiivis viiden viikon jakso, mutta se osoittautui
näiden kolmen Hyvinvointikoulun kokemuksen perusteella huonoiten toimivaksi.
Pudokkaisiin reagoivat myös ne alusta loppuun saakka mukana olleet
yrittäjät. He kokivat pettyneensä pudokkaisiin, sillä se vaikutti ryhmän me-henkeen
negatiivisella tavalla. Tällä oli merkitystä juuri vertaistuen ja yhteenkuuluvuuden
näkökulmista.
31